GENOS
- Suomen Sukututkimusseuran aikakauskirja

Kirja-arvosteluja - Recensioner

Helvi Ukkola

Esko Rahikainen, Tie Härjänojaan. Muistiinpanoja kirjailija Helvi Hämäläisen suvun taipaleelta. Kustantaja: Lintu, Espoo 1987. 38 sivua.


Alaotsakkeen mukaisesti tekijä esittelee tässä kirjasessa tutkimustuloksensa Helvi Hämäläisen sukujuurista sekä isän että äidin puolelta. Isänpuoleiset juuret ovat lujasti Pohjois-Karjalassa, Ilomantsissa, alkaen 1600-luvulla eläneestä Matti Hämäläisestä. Äidin esivanhemmat taas löytyvät Someron lasitehtaan lampuodeista, joista vanhin tiedossa oleva, Erkki Mikonpoika, eli Torkon tilalla 1760-luvulla. Tekijä on myös haastatellut kirjailijaa itseään ja näin suorittanut arvokkaan kulttuuriteon tallettamalla katoavaa muistitietoa. Tämä osa onkin kirjan parasta antia.

Muistiinpanoissa on myös ilahuttavaa pyrkimystä saada sukututkielmaan elävyyttä, lihaa ja verta perusrungon ympärille. Tämä toteutetaan kuvaamalla ajan olosuhteita ja kertomalla kiinnostavia tapahtumia perheiden elinympäristöstä ja liittämällä näin suvun vaiheet paikallishistoriaan. Myös hauskat sukutarinat elävöittävät tekstiä. Mutta kun itse perusrunko on hauras, pyrkii koko tutkimus hajoamaan käsiin. Tarkoitan tällä sitä, että henkilötiedot ovat hajallaan, välillä kerrotaan muuta, eikä esim. saman perheen lapsia aina luetella peräkkäin. Muutamia selviä virheitä havaitsee jo pintapuolisella lukemisella. Esim. s. 8 alaosassa kerrotaan Anna Hämäläisen tyttären Marian avioliitoista ja lapsista, mutta pariinkin kertaan Marian sijasta esiintyy nimi Anna, kun ilmiselvästi tarkoitetaan Mariaa. Samoin s. 13 kerrotaan otsakkeenkin mukaisesti Matti Erkinpojan perheestä, mutta tekstissä Erkin (p.o. Matin) ja Kaisan lapsista.

Alaotsikointi lienee tarkoitettu lukijan avuksi jäsentämään annettuja tietoja. Siinä on kuitenkin vaikea nähdä logiikkaa: otsikoina käytetään milloin henkilön, milloin paikannimiä, joista varsinkin jälkimmäisten liittymät allesijoitettuun tekstiin ovat ohuet.

Julkaisu osoittaa, miten vaikea on pienehkönkin tutkimuksen tietoja saada ymmärrettävästi esille, jollei niitä jäsennetä perinteisiksi sukutauluiksi, varsinkin kun samat etunimet toistuvat sukupolvesta toiseen. Teos olisi voittanut ja myös hyödyttänyt muita tutkijoita, jos sen sisältämä mielenkiintoinen aines olisi tiukemmin jäsennetty ja työstetty tutkimukseksi. Takakannen aakkosellinen luettelo julkaisussa vilahtavista suvuista ei korvaa henkilöhakemistoa, jollaisen puute on tuotu esiin jo aikaisemminkin tekijän Rahi-sukuja koskevaa selvitystä arvioitaessa. (Genos 1983, s. 166-167).


Genos 59(1988), s. 128-129

© Tekijät ja Suomen Sukututkimusseura - Författarna och Genealogiska Samfundet i Finland

Aiheenmukainen hakemisto | Vuoden 1988 hakemisto | Vuosikertahakemisto