GENOS
- Suomen Sukututkimusseuran aikakauskirja

[ Viitteet | Artikkelin loppu ]

Turun vanhemmat rippikirjat

Osmo Durchman

Tutkija, joka on työskennellyt Turun kirkonarkistossa ja käyttänyt sikäläisiä vanhempia rippikirjoja, on valmis tunnustamaan, ettei missään toisessa maamme kirkonarkistossa ole niin vaikeasti käsiteltäviä kommuniokirjoja. On usein miltei toivotonta löytää haluttuja tietoja, ja niiden etsiminen, kun tiedot tapaakin, on riistänyt liiankin paljon aikaa. Olisi senvuoksi täysi syy, että Turun kirkkovaltuusto vihdoinkin laadituttaisi tyhjentävät hakemistot eri niteitten sisällyksestä ja myöntäisi tähän tarkoitukseen tarvittavat varat [1]. Kun Jac. Tengströmin teoksessa »Afhandling om Presterliga Tjenstgörningen och Aflöningen i Åbo Erke-Stift» II, Åbo 1821, ss. 86, 92-94, 98, on selostettu näiden omalaatuisten kirjojen syntyä, pitämistä ja alueellista jakaantumista, niin julkaistaan alempana tutkijain avuksi asiaa selvittävät kohdat [2]. Kuitenkin on huomattava, että rippikirjoissa ei ole kuin parissa tapauksessa merkintöjä siitä, kuka seurakunnan papeista kirjaa on hoitanut. Kun Turun palo 1827 aiheutti uuden asemakaavan kaupungille, kirjat tämän jälkeen ovat aikaisemmista poikkeavia. Piirijako on lähinnä merkinnyt sitä, että seurakunnan papeilla on ollut alueellinen toimintapiiri, jonka hoitoon ajoittain on kuulunut myöskin kirkonkirjojen pito. On syytä ensin luoda lyhyt katsaus seurakuntajärjestelyyn eri aikoina [3].

Turun tuomiorovastin virka perustettiin 3.9.1340. Kun Turun yliopisto aloitti toimintansa 1640 määrättiin tuomiorovastin virka 1. teologian professorille prebendana. Kohta senjälkeen kun Petrus Laurbecchius 8.3.1694 oli siirretty 1. teologian professoriksi (18.2.1694 kuolleen Jakob Flachseniuksen jälkeen) teki piispa Johannes Gezelius nuor. esityksen, että Turun seurakunta olisi jaettava kahtia eli ruotsalaiseksi ja suomalaiseksi seurakunnaksi (näin oli seurakunta ollut epävirallisesti jaettuna saman kirkkoherran esimiehyydellä uskonpuhdistuksesta saakka, jolloin puhuttiin ruotsalaisista ja suomalaisista kappalaisista) ja kumpaankin asetettava oma kirkkoherra (tätä tarkoittava aikaisempi esitys vv:lta 1627 ja 1633 oli kunink. käskykirjeellä 17.1.1634 hyljätty) [4]. Kun Laurbecchius oli nimitetty Viipurin piispaksi 28.12.1696, määrättiin 28.4.1698, että jako oli toimitettava ja astui se voimaan 1.5.1699. Tuomiorovastin viran tuli olla yhdistettynä ruotsalaiseen seurakuntaan, jonka kirkkoherrana oli oleva 1. teologian professori (virkaa seurasi myöhemmin v:een 1812 yleensä myös Kaarinan kirkkoherranvirka). Kuitenkaan ei viimeksi mainittu ehto toteutunut ennenkuin 1708, ja seuraavasta syystä. Johan Flachsenius oli siirretty 12.3.1697 1. teologian professorin virkaan, jolloin piispa Gezelius ehdotti, että suomalaisen seurakunnan ja Nummen (Kaarinan) kirkkoherranvirat yhdistettäisiin tähän professorin virkaan. Flachsenius katsoi tämän hänelle alentavaksi, koska ruotsalaista seurakuntaa pidettiin parempana - kuuluihan siihen virkamiehistö ja ylempi porvaristo - ja ehdotti, että hän suostuu siihen ainoastaan sillä ehdolla, että piispa itse tulee ruotsalaisen seurakunnan kirkkoherraksi, ja hankki oikeuden saada säilyttää Maarian palkkapitäjänä, jonka hän oli saanut jo 1690 [5]. Asia ratkaistiin siten, että 3. teologian professori (nim. 12.3.1697) ja v:sta 1700 2. teologian professori David Lund [6] ja, hänen siirryttyä 1705 Viipurin piispaksi, 3. teologian professori Torsten Rudén tuli 1706 tuomiorovastiksi, ja Isak Pihlman, joka 20.5.1697 oli nimitetty linguarum orientalium professoriksi (v:sta 1704 eloquentiæ professori, jota siirtoa Gezelius merkillistä kyllä puolsi sillä syyllä, että P. saisi enemmän aikaa tuomiokapitulin jäsenyyttä ja prebendaansa Maskua varten), määrättiin suomalaisen seurakunnan kirkkoherraksi. Kun Rudén 11.3.1708 nimitettiin Karlstadin superintendentiksi ja 1. teologian professori Flachsenius kuoli 11.7. s.v., niin siirtyi uusi 1. teologian professori (Ingemund Bröms 17.12.1709, ast. virk. 6.7.1711) tuomiorovastiksi ja ruotsalaisen seurakunnan kirkkoherraksi jotapaitsi suomalainen seurakunta jäi edelleen akatemian prebendaksi [7], mikä järjestys oli voimassa v:een 1828 [8]. Tällöin oli tuomiorovastina silloinen 1. teologian professori Gustaf Gadolin, joka haluamatta muuttaa Helsinkiin luopui professorin virasta ja kuoli 22.8.1843. Keisarillisella käskykirjeellä 18.11.1839 olivat molemmat seurakunnat määrätty yhdistettäväksi Gadolinin poistuttua. Tämän vahvisti uusi käskykirje 27.11.1844 ja määräys astui voimaan 1.5.1845. - Kappalaisia oli yhdistetyllä seurakunnalla 3, kunnes v:sta 1905 (v:een 1921) oli 6, lopullisesti v:sta 1908.

Valtioneuvoston päätöksellä 28.1.1921, joka astui voimaan 1.9.1921, jaettiin sittemmin Turku neljään seurakuntaan: Tuomiokirkko-, Mikaelin-, Martin- ja Ruotsalainen seurakunta, joilla kuitenkin on yhteinen talous, jotapaitsi 18.7.1929 on Helsingin saksalaisen seurakunnan alaisena kappelina lisäksi Turun saksalainen seurakunta, joka aloitti toimintansa 1.9.1929.

Yleiskatsauksen saavuttamiseksi julkaistaan alempana eri kirkonkirjasarjat, jotka teol. tohtori Väinö Perälä hyväntahtoisesti on laatinut. Kuten niistä näkee on Turun suuressa palossa 1827 koko vanhin osa rippikirjoja tuhoutunut. Vanhin säilynyt on suomalaisen seurakunnan vuosilta 1753-1760. 1600-luvulta ei ole muuta asiakirjaa jäljellä kuin suomalaisen seurakunnan jo mainittu historiakirja 1689-1693.

»Presterliga Tjenstgöringen i Domkyrko Svenska Församlingen uppehålles, af Pastor, som är Domprost, samt 2:ne Kapellaner, af hvilka den äldre (man vet ej från hvilken tid, och af hvad anledning) plägat kallas Archi Diaconus. Församlingen är i anseende till localen dem emellan så fördelad, att den Ena egenteligen betjenar Sydöstra Sidan af Staden, det vill säga Kyrko-Östra och Klöster-Qvarteren, jemte det så kallade Bleket, Tegelsalen och de å Stadens mark utan för Tavast och Nylands Tullarna bosatte Svenske Torpare eller Inhyseshjon. Den Andra åter vårdar de å Nordvästra sidan om Ån belägne Norra, Södra och Nystads Qvarteren, samt den under Staden lydande delen af Skeppsholmen. - Hvardera Kapellanen för särskild Communionbok öfver sitt District, (utom den allmänna öfver hela Församlingen, som af Domprosten handhafves), och utfärdar i enlighet dermed vanliga Prestebevis, öfver hvilka Diarier hållas till Domprostens närmare granskning. Inflyttningsbevis få dock ej emottagas utan Domprostens bifall».

»Ex Actis ser man emellertid, att Kapellanerne eller Chorales, som de vid Domkyrko Finska Församlingen än kallas, allt fortforo [oaktadt Kyrkoherde-Embetets vid Finska Församlingen afskiljande från Prim. Theol. Profession] med Cura Pastoralis dersammastädes; derå såsom exempel eller bevis må anföras, att alla 3 Chorales d. 23 Jan. 1695 i Domkapitlet uppkallades, då de fingo befallning, att för de i Husen med någre Hushåll i sender skeende Examina Catechetica (nu så kallade Husförhör) opprätta hvar för sina Qvarter sådana böcker, hvari hvars och ens så väl framsteg i Christendoms kunskapen, som deras nattvardsgång antecknas skulle; till hvilka Böckers förfärdigande hos Oeconomus medel tagas skulle, hvarjemte Chorales ålades att hålla alfvarsam hand deröfver, att inga okunnige finge till Skrift och Herrans Nattvard admitteras. - Det vill häraf tillika synas, som skulle hvarken Kyrkoböcker, eller Husförhör förut i Församlingen öfliga varit? Att dessa numera årligen hållas i Domkyrko Sakristian, är en senare tids inrättning». - »Emellan Församlingens 3 Kapellaner eller Chorales, är Staden sålunda fördelad, att den Förste af dem betjenar Kyrko- och Östra Qvarteren jemte de utom Tavast-Tullen, och Nylands-Tullen till venster, på Stadens marck bosatte Inhysingar; den Andra Norra, Södra och Nystads Qvarteren med Skeppsholmen, samt den Tredje Klöster Qvarteret, jemte Bleket och Tegelsalen». - »Det beror af hvarje Husfaders godtfinnande, i hvilken Församlings gemenskap han vill låta anteckna sig och sitt Husfolk. Önskeligt vore dock, att härvid alltid samvetsgrant afseende gjordes å det språk hvar och en bäst känner, talar och förstår».


Rippikirjat.

Ruotsalainen seurakunta.

2. kappalaisen kirjoittama 1760-1768, 1774-1785
Korttelien mukaan 1786-1809
Isopuoli 1812-1831, 1823-1829
Pienipuoli 1812-1831, 1823-1836
Itäpuoli 1831-1844
Länsipuoli 1831-1844
»Tillägg» 1831-1844
1.-5. kaupunginosat, Luostarikortteli, »Tegelsalen» y.m. 1830-1836
1.-4. kaupunginosat, Luostarikortteli, »Tegelsalen» 1837-1843
1.-2. kaupunginosa, 1. piiri 1844-1850
    »          »             2.   »   1844-1850
Uuden kaupungin kortteli, 9.-10. kaupunginosat 1830-1836
Uuden kaupungin kortteli, 9. kaupunginosa 1837-1850
Pohjois- ja Eteläkorttelit 1834-1850
6.-8. kaupunginosat 1834-1840
6. kaupunginosa 1841-1848
7.-8. kaupunginosat 1841-1848
Ruotsalaisen seurakunnan kirkonkirja 1844-1845


Suomalainen seurakunta.

Luostarikortteli 1771-1787
Kirkkokortteli 1771-1781
Kirkko- ja Itäkortteli 1782-1799
Kirkkokortteli 1798-1815, 1812-1818, 1820-1826, 1828-1834
Itäkortteli 1798-1815, 1812-1818, 1820-1826, 1828-1834
1. kaupunginosa 1831-1837
2.         »         1831-1837
Osa Itäkorttelia, »Tegelsalen» 1788-1799, 1806-1818, 1815-1830
1. piiri 1836-1842
1.-2. kaupunginosa, niihin kuuluvat entisen Luostarikorttelin osat ja kaupungin maat (rippikirjan laatinut 1. choralis R. Hertzberg) 1843-1849.
Pienipuoli 1782-1796
Pohjois-, Etelä- ja Uuden kaupungin korttelit 1796-1806
Eteläkortteli 1801-1806, 1812-1818, 1820-1826
Etelä- ja Uuden kaupungin korttelit 1807-1812, 1833-1846
Pohjoiskortteli 1807-1813
Pohjois- ja Uuden kaupungin korttelit 1812-1818, 1820-1826
Pohjoiskortteli ja osa Eteläkorttelia 1828-1834
Etelä- ja Uuden kaupungin korttelit, 6., 7., 9. kaupunginosat 1828-1834
3. kaupunginosa 1824-1830
3.-5. kaupunginosat, »Tegelsalen» 1831-1838
3.-5. kaupunginosat, Luostarikortteli, »Tegelsalen» 1838-1844
6. kaupunginosa, osa Eteläkorttelia, Pohjoiskortteli 1832-1845
7., 8., 9., 10. kaupunginosat 1833-1846
Talojen mukaan 1753-1772, 1780-1841 (1786-1798 I-II, 1799-1831 I-III, 1832-1841 I-IV)
Suomalaisen seurakunnan kirkonkirja 1842-1845


Tuomiokirkkoseurakunta.

1. kappalaisen kirja I 1856-1865
2.         »           »   II 1856-1865, II 1865-, piirittäin

Kirkonkirjojen sarja jatkuu aluepiirien mukaisessa järjestyksessä. V:sta 1856 on useita rinnakkaisia kirkonkirjoja, jotka näyttävät syntyneen siten, että eri papit ovat pitäneet heille kuuluvan piirin asukkaista kirjaa. Nämä rinnakkaiset kirkonkirjat täydentävät toisiaan sikäli, että toisinaan joku nimi, joka toisesta puuttuu, tavataan toisesta.

Aakkosjärjestyksessä on kirkonkirjoja ruvettu pitämään asteettain vv. 1880-1888.

Erityisluontoisia kirkonkirjoja:

Köyhäintalon asukkaat 1861-1867
Ruissalo 1852-1858
Köyhäintalo, karanneita 1861-1867, 1868
Kulkurien (vagabond) kirja II 1867-, III 1868
Vieraanmaan alamaisia 1888-
Turun kruununkehruuhuoneen kirkonkirja 1840-1858


Historiakirjat.

Ruotsalainen seurakunta 1736-1845, muuttokirjat 1791-1844.
Suomalainen       »       1689-1693, syntyneet ja vihityt 1721-1850, kuolleet 1725-1844, muuttokirjat 1791-1845.
Vierasseurakuntalaisia syntyneitä ja vihityitä 1827-1846.
Tuomiokirkkoseurakunnan historiakirjat jatkuvat mainittujen vuosien jälkeen.



Viitteet

[1]   Jo parikymmentä vuotta sitten »Yhdistys Turun kaupungin historian julkaisemista varten» jätti tätä koskevan anomuksen. Arkistosta on 1935 laadittu uusi inventaarioluettelo ja siinä annettu kirjoille uusi numerojärjestys.

[2]   Vrt. myös Carl v. Bonsdorff, Åbo stads historia under sjuttonde seklet II,1 (Bidrag till Åbo stads historia II: 5), Helsingfors 1898, s. 41.

[3]   Turun muista seurakunnista ks. Osmo Durchman, Tietoja erikoislaatuisista seurakunnista ynnä vastaavista historia- ja rippikirjoista (»Genos» 1932). - Lisäyksenä tähän kirjoitukseen mainittakoon, että Turun hospitaalilla näyttää aikanaan olleen omat kirjat. Tästä ilmoittaa vapaaherra Tor Carpelan seuraavaa. Köydenpunoja Johan Julinille 1764 annettu »Bördebrev af Borgmästare och Råd i sjö- och stapelstaden Åbo» mainitsee tämän syntyneen 31.8.1739 »jämlikt ett verificerat utdrag ur härvarande stadshospitalsförsamlings kyrkobok». Johan Julinia ei tavata Turun ruotsalaisen eikä suomalaisen seurakunnan syntyneitten luetteloissa. Edellisen kuolleitten luettelojen mukaan äiti Kristina Gummerus haudattiin 12.4.1759. Tällöin ei tämän kohdalta kuolinpäivää ole merkitty, kuten muista (isä hospitaalin saarnaaja Johan Julin sensijaan on Turun suomalaisen seurakunnan kuolleitten luettelojen mukaan kuollut 29.8.1762). Tämä viittaa siis siihen, että perhe oli merkittynä erikoiseen (hospitaalin) kirkonkirjaan. Hospitaali perustettiin 1688 (vrt. suomalaisen seurakunnan historiakirjain alkua) ja teoksessa C. H. Strandberg, Åbo stifts herdaminne I, Åbo 1832, s. 65, sanotaan saarnaajanviran lakkautetun n. 1771, jolloin rahastot siirrettiin Seilin hospitaalille.

[4]   Piispa Johannes Gezelius vanh. oli jo 1688 tuomiorovastin viran joutuessa avoimeksi Enevald Svenoniuksen jälkeen aikonut esittää hallitukselle jakoa, muttei ennättänyt, kun akatemian konsistori kiirehti viran täyttämistä sellaisella tarmolla, että Gezeliuksen oli pakko lykätä jakokysymys seuraavaan vakanssiin, mutta hän ehti kuolla sitä ennen, jolloin hänen poikansa ja seuraajansa Johannes Gezelius nuor. toteutti asian. Suomalaisen seurakunnan vanhin säilynyt rippikirja on kuitenkin vv:lta 1689-1693.

[5]   Vrt. [J. J. Tengström], Chronologiska förteckningar och anteckningar öfver Finska universitetets fordna procancellerer samt öfver faculteternas medlemmar och adjuncter, Helsingfors 1836, ss. 165-166.

[6]   Kansallinen Elämäkerrasto III, Porvoo 1930, s. 486, ilmoittaa Lundin tulleen 1702 1. teologian professoriksi (!), joka virheellinen tieto kertaantuu teoksesta Herman Råbergh, Teologins historia vid Åbo universitet I (Åbo universitets lärdomshistoria 4 = Skrifter utgifna af Svenska Literatursällskapet i Finland XXIII), Helsingfors 1893, s. 150.

[7]   Kirkkoherrana oli milloin joku teologian professori milloin joku filosofisen tiedekunnan jäsen, myöhemmin teologian apulainen ja teologisen seminaarin esimies.

[8]   Vrt. myös Carl v. Bonsdorff, m. t., ss. 35-38.


Genos 6(1935), s. 172-177

© Tekijät ja Suomen Sukututkimusseura - Författarna och Genealogiska Samfundet i Finland

[ Artikkelin alku | Viitteet ]

Aiheenmukainen hakemisto | Vuoden 1935 hakemisto | Vuosikertahakemisto