GENOS
- Suomen Sukututkimusseuran aikakauskirja

[ Viitteet | Referat | Artikkelin loppu ]

Mårten Feirichin jäljillä

Fil.maist. Terhi Nallinmaa-Luoto, Vantaa

"Vuonna 1741, helmikuun 27. ja 28. sekä maaliskuun 2. ja 3. päivänä, pidettiin Kangasalan pitäjän ja Pälkäneen neljänneskunnan talvikäräjät Joutsiniemen nimismiestalossa.

Porin läänin jalkaväkirykmentin majurin komppanian varusmestari, miehekäs Olof Kymberg esitti itsensä ja lankonsa Gustaf Feirickin 26. viimeksikulunutta tammikuuta laatiman valtakirjan kuninkaallisen hovioikeuden komissaarille, hyvinuskotulle Abraham Loffmanille hakea ja vastaanottaa heidän puolestaan kuninkaallisissa sota- ja kamarikollegioissa heidän edesmenneen isänsä ja appensa kornetti Mårten Feirickin palkkalikvidaatio tämän kornetinpalvelusta eversti Tiesenhausenin värvätyssä rakuunarykmentissä sekä Turun läänin vakinaisessa ratsuväessä, ja myös ottaa vastaan rahat asianomaisesta paikasta, pyytäen, että oikeus antaisi käräjätodistuksen sekä tämän allekirjoituksen oikeellisuudesta että Feirickin perillisten lukumäärästä sitten, kun se ensin on tutkittu; ja mitä edelliseen tulee, Kymberg itse läsnäolevana myönsi kirjoittaneensa nimensä omakätisesti kyseisen valtakirjan alle; ja herra luutnantti, hyväsukuinen Berend Adrian Klick ilmoitti antaneensa Feirickin kehotuksesta panna hänen nimensä alle, koska Feirick ei itse osaa kirjoittaa, ja mitä tulee jälkimmäiseen, - lautamiehistö, varsinkin Matti Lauvala Herttualasta ja Erkki Olavinpoika Toljala Leipistä kertoi, että mainitulla kornetti Feirickillä oli ollut kolme poikaa, Friedrich Wilhelm, Hans Jakob ja edellämainittu Gustaf, sekä 4 tytärtä, Justina, Hedvig, Catharina ja Susanna; joista Friedrich Wilhelm kuoli Norjan sotaretkellä ja jätti jälkeensä kolme poikaa, jotka äitinsä Elin Mulinin kanssa n. v. 1724 tai 1725 lähtivät täältä Tukholmaan; Hans Jakob vietiin Kymbergin ilmoituksen mukaan nuoruudessaan vankina Venäjälle, jossa hänen on vielä muutama vuosi sitten tiedetty elävän; ja Gustaf, joka on allekirjoittanut valtakirjan, elättää itsensä ampumalla; samoin kuin tyttäristä Justina on naimisissa mainitun Olof Kymbergin kanssa, Hedvig erään rakuunan kanssa Turussa, Catharina pitäjänkirjuri Frestadiuksen kanssa Messukylässä ja Susanna erään pohjalaisen korpraalin kanssa; siis olkoon tämä merkitty muistiin ja pyydetyksi todistukseksi annettu otteena tuomiokirjasta." [1]

Tuomiokirjasta käy siis ilmi, että Mårten Feirich oli kuollut ennen 26.1.1741 ja palvellut eläessään kornettina eversti Tiesenhausenin värvätyssä rakuunarykmentissä ja Turun läänin ratsuväkirykmentissä. Adam Lewenhauptin kirja "Karl XII:s officerare" tuntee kaksi värvätyn ratsuväkirykmentin Tiesenhausen-nimistä komentajaa: Magnus Johanin ja Hans Henrikin, joista edellinen toimi Viron ja Liivinmaan ratsuväkirykmentin komentajana v. 1697-1700 ja jälkimmäinen saman rykmentin komentajana 31.7.1700 lähtien. [2] Feirick oli siis palvellut Virosta ja Liivinmaalta värvätyssä ratsuväkirykmentissä.

Turun ja Porin läänin ratsuväkirykmentin pääkatselmusrullasta, joka laadittiin Degerbyssä 18.9.1712, käy ilmi, että majurin komppaniassa palveli korpraali Friedrich Wilhelm Fejrigh Kemiön pitäjästä. Kun rykmentti katsastettiin Ruotsin puolella Arbron pitäjässä Wallstan kylässä 26.-27.9.1719, merkittiin rullaan, että Kemiön komppanian korpraali Friedrich Wilhelm Feirich oli ylennetty majoittajaksi 14.8.1718 ja kuollut 16.2.1719. [3] Kornetti Mårten Feirichiä ei löydy kummastakaan rullasta.

Turun ja Porin läänin ratsuväkirykmentti muutettiin suuren Pohjan sodan jälkeen Henkirakuunarykmentiksi. Sen pääkatselmusrulliin vuosilta 1726 ja 1733 on majurin komppaniaan merkitty Perniön pitäjän Metsänojan rusthollin rakuunaksi Martin Fedrich, syntynyt Pommerissa, saksalainen, ikä 45 vuotta v. 1726 ja 52 vuotta v. 1733. [4] Miehen etunimi, sukunimi ja syntyperä sopivat varsin hyvin Mårten Feirichiin, mutta sotilasarvo ei; kornetin muuttuminen tavalliseksi rakuunaksi tuntuu kovin epätodennäköiseltä, vaikka tiedämmekin, että säätyläispakolaiset joutuivat ison vihan aikana ja välittömästi sen jälkeen viettämään kaikkea muuta kuin säädynmukaista elämää ja jopa elättämään itsensä ruumiillisella työllä. Voisiko Metsänojan pommerilainen rakuuna olla sama mies kuin kornetti Mårten Feirich?

Perniön rippikirjan 1733-38 mukaan rakuuna Martin Feder - varmasti sama mies kuin Henkirakuunarykmentin Mårten Fedrich - oli naimisissa Liisa Erkintyttären kanssa. Kastettujen luettelon mukaan rakuuna Federille syntyi Metsänojalla 4.10.1729 Liinaksi kastettu tytär, mahdollisesti sama lapsi, joka kirkontilien mukaan kuoli Metsänojalla 1730. Koska kastettujen luettelossa ei ole mitään mainintaa Liinan aviottomuudesta, Feder ja Liisa Erkintytär olivat epäilemättä naimisissa jo 1729. Perniön vihittyjen luetteloista heitä ei löydy, luultavasti siksi, että ne puuttuvat vuosilta 1720-25 ja 1727. Haudattujen luettelon mukaan rakuuna Feder kuoli Metsänojalla 1738. Kuolinaikansa puolesta hän voisi siis olla sama henkilö kuin ennen 26.1.1741 kuollut Mårten Feirich. [5]

Kangasalan haudattujen luettelon mukaan kuoli korpraali Kymbergin anoppi Maria Suoramalla 30.7.1732. Korpraali Kymberg oli vihitty avioliittoon neitsyt Justina Feirichin kanssa Kangasalalla 24.6.1726 ja oli edellä esitetyn tuomiokirjaotteen mukaan naimisissa hänen kanssaan vielä 1741. [6] Näin ollen Kymbergin anoppi Maria oli Mårten Feirichin vaimo. Koska Martin Feder oli Marian kuollessa naimisissa Liisa Erkintyttären kanssa, hän ei ole voinut olla sama henkilö kuin Mårten Feirich.

Ruotsin Sota-arkistossa on kortistoitu sotilaat, joista on tehty palkkalikvidaatioita suuren Pohjan sodan ajalta. Kortistoihin on otettu kaikki sotilaat, joista on löytynyt tieto vaikkapa vain likvidaatiota koskevan anomuksen lähettämisestä joko sota- tai kamarikollegioon. Mårten Feirichiä ei kuitenkaan näistä kortistoista löydy. Vaikuttaa siltä, ettei häntä koskeva likvidaatiohakemus ole lainkaan tullut perille Tukholmaan.

Ruotsin Sota-arkistossa on tallella joitakin itämerenmaakunnista suurvalta-aikana värvättyjen rykmenttien pääkatselmusrullia, mm. kenraalimajuri Wolmar Anton von Schlippenbachin rakuunarykmentistä vuodelta 1703, Inkerinmaan rakuunoista ja Viron maarakuunoista vuodelta 1712 ja Saarenmaan maarakuunoista vuosilta 1704-1705. Viimeksimainitun mukaan palveli majuri Matthias Giegingin komppaniassa n:olla 16 rakuuna Morten Feder - luultavasti sama mies, joka 1720-luvulla asui Perniössä ja palveli Metsänojan rusthollin palkkaamana Henkirakuunarykmentin majurin komppaniassa. [7]

Tiesenhausenin värvätty ratsuväkirykmentti esiintyy Ruotsin Sota-arkiston luetteloissa nimellä "Kavalleri-regemente i Ingermanland, Estland och Lifland, äfven kalladt Unga Drottningens Lifregemente till häst". Arkistoluettelon mukaan siitä on ollut olemassa yksi rulla vuodelta 1699, mutta inventoitaessa arkistoa v. 1941 tämän rullan todettiin puuttuvan. Vuosilta 1706-07 rykmentistä on kuitenkin säilynyt kuukausirullia, joiden mukaan päällystölle ja miehistölle jaettiin muona-annokset. Mårten Feirichiä ei löydy näistäkään rullista. [8]

Valtionarkistossa olevat Inkerinmaan henkikirjat ulottuvat 1630-luvulta vuoteen 1696. Pähkinälinnan läänin henkikirjassa 1694 on Tyrön seurakunnan Papinkonnun kylään merkitty majuri Klebeckin komppanian korpraalin Mårten Feureckin vaimo Marja ja renki Gabriel Hämäläinen (Hämelläin), joka oli tullut sinne Simanankonnusta. (Simanankonnun kylä on Kaprion läänissä Resitsan pitäjässä.) Sekä Marja että hänen renkinsä maksoivat henkirahan säätyläisten maksuluokassa, siis 24 äyriä hengeltä. Vuoden 1695 henkikirjassa Marja on taas merkitty Papinkonnun asukkaaksi ja renki Gabriel Hämäläinen poissaolevaksi. Vuoden 1696 henkikirjan mukaan Marja asui edelleen Papinkonnussa. Renki Gabriel Hämäläinen oli jälleen hänen taloudessaan, muttei maksanut henkirahaa. Marginaaliin on kirjoitettu selitys: "Herra luutnantti Schulman vakuuttaa, että korpraali pitää ainoastaan kruunun palveluksen tähden tätä renkiä, joka hänen täytyy varustaa samoin kuin muutkin komppanian ratsumiehet." [9] Korpraali Feureck oli siis ilmoittanut renkinsä armeijan rulliin. Lewenhauptin mukaan majuri Klebeck palveli von der Pahlenin, sittemmin Tiesenhausenin rykmentiksi kutsutussa liivinmaalaisessa ratsuväkirykmentissä. [10] Hänen komppaniansa korpraali Mårten Feureck oli epäilemättä sama mies kuin Tiesenhausenin rykmentin ja Henkirakuunarykmentin kornetti Mårten Feirich.

Korpraali Feirichin vaimo Marja esiintyy henkikirjoissa vain vuosina 1694-96. Vuoden 1693 henkikirjasta ei koko Inkerinmaalta löydy ketään Feirich-nimistä. [11]

Pähkinälinnan lääni kuului vuodesta 1684 lähtien Turun hovioikeuden alaisuuteen, ja sen tuomiokirjoja on Valtionarkistossa vuosilta 1684-1702. Vuoden 1689 tuomiokirjan sakkoluettelon mukaan korpraali Mårten Feijrglik sai Tuutarin kesäkäräjillä 40 markan sakon salavuoteudesta. Jostakin syystä juttua ei löydy Tuutarin kesäkäräjien pöytäkirjasta. [12] Sakkoluettelon merkintä paljastaa kuitenkin, ettei korpraali vielä ainakaan edellisenä vuonna - jolloin hän todennäköisesti salavuoteuteen syyllistyi - ollut naimisissa; jos hän olisi ollut, olisi tuomion perusteena ollut aviorikos.

Tuutarin kesä- ja syyskäräjillä 29.-31.8.1693 valitti korpraali Mårten Feirek, joka oli majoitettu talonpoika Jaakko Laulan luo, että Laula oli uhannut tänä kesänä polttaa ne huoneet, joissa korpraali asui, ja odottanut pyssy kädessä ulkona korpraalia ampuakseen tämän, kun hän tulisi ulos, sekä haukkunut häntä kanakorpraaliksi. Ensimmäiseen syytteeseen Laula vastasi kuulleensa, että isäntä, komissaari Kors oli aikonut ajaa hänet talosta ja jättää sen korpraalille. Laulan vaimo oli itkenyt sitä, jolloin Laula oli pyytänyt, ettei hän itkisi, ja sanonut polttavansa huoneet ennen kuin korpraali käyttäisi niitä. Laula sanoi nyt puhuneensa tuskissaan ja pelätessään tulevansa ajetuksi pois. Toiseen syytteeseen hän vastasi, että kun korpraali oli hakannut miekalla hänen kätensä veriseksi, hän oli tarttunut ensin viikatteeseen ja lopulta pyssyyn ja mennyt sen kanssa ulos pelätessään korpraalin käyvän uudelleen hänen kimppuunsa, koska korpraali oli tullut ulos 2 pistoolin kanssa. Häneltä kysyttiin, tarttuiko hän viikatteeseen aikaisemmin vai samalla, kun korpraali tuli ulos. Hän vastasi: ennen kuin korpraali tuli ulos, koska hän pelkäsi tätä.

Korpraali esitti todistajaksi Yrjö Labinin, jota vastaan kukaan ei esittänyt laillista estettä, joten hän teki valan ja todisti osapuolten läsnäollessa, että Laulalla oli ollut viikate ja hän oli seissyt aidan takana haukkuen korpraalia kanakorpraaliksi ja vaatien tätä ulos. Enempää hän ei tiennyt asiasta ja poistui.

Koska Jaakko Laula oli myöntänyt uhanneensa polttaa ne huoneet, joissa korpraali Mårten Feirek asui, jos hänet ajettaisiin niistä ulos, ja koska hän oli seissyt aseistettuna ja odottanut korpraalin ulostuloa, ja koska on uskottava pahaa siitä, joka aikoo toiselle pahaa, tuomittiin Laula asettamaan itselleen takuut siitä, ettei hän aiheuta korpraalille mitään pahaa, maanlain törkeiden rikosten kaaren (högmålabalken) 13. luvun mukaan. Mutta siitä, että hän oli nimitellyt korpraalia, hän sai 3 mk sakkoa käräjäkaaren 43. luvun mukaan. [13]

Vuoden 1696 henkikirjan mukaan Tyrön seurakunnan Papinkonnun kylässä asui populi (itsellinen) Jaakko Laulaja vaimoineen. Heidät on merkitty henkikirjaan välittömästi ennen korpraali Feureckin vaimoa. Kylässä asui myös Laulain-nimisiä talonpoikia. [14] Tyrön seurakunta oli osa Tuutarin pogostaa, ja vuoteen 1701 asti Tyrön ja Tuutarin käräjät istuttiin yhdessä. Korpraali Mårten Feirich asui siis Papinkonnussa jo v. 1693; yhteenotto Jaakko Laulan kanssa yksityiskohtineen viittaa siihen, että hän mahdollisesti asui aikaisemmin jossakin muualla. Erästä majuri Klebeckin komppanian ratsumiestä sakotettiin Kaprion läänin alaosan talvikäräjillä 1693 käräjiltä pois jäämisestä, mikä viittaa siihen, että rykmentti tai ainakin tämä komppania olisi vielä alkuvuonna 1693 ollut sijoitettuna Kaprion lääniin. [15] Edellämainittu Tuutarin käräjien sakkoluettelo vuodelta 1689 osoittaa kuitenkin, että korpraali Mårten Feirich v. 1689 asui jossakin Tuutarin pogostan alueella. Sotilashenkilönä häntä itseään ei merkitty henkikirjaan, ja koska hän vielä 1689 oli naimaton, ei myöskään merkintä hänen vaimostaan paljasta hänen asuinpaikkaansa kuten vuosina 1694-96. Koska tällaista merkintää ei löydy Inkerinmaan henkikirjoista vuodelta 1693, on mahdollista, että Feirich meni naimisiin vasta vuoden 1693 kuluessa. Hänen tyttärensä Katarina kuoli Messukylässä 19.4.1751, haudattujen luettelon mukaan 59-vuotiaana, ja olisi siis syntynyt jo v. 1691 tai 1692. [16] Haudattujen luetteloiden ikäilmoitukset ovat kuitenkin usein epätarkkoja, ja Katarina on varsin hyvin voinut syntyä vasta 1693 tai 1694.

Korpraali Mårten Feirich asui Tuutarissa ainakin vielä v. 1697-98. Tuutarin talvikäräjillä 15. ja 17.-18.1.1698 talonpoika Juho Häkkinen Tyrön pitäjän Vuohenjalan kylästä vaati häntä maksamaan velkansa, 12 kuparitalaria. Samoilla käräjillä talonpoika Matti Pyykkinen Muikkalan kylästä ja Tuutarin pitäjästä syytti ratsumiehiä Abraham Steinert, Henrich Hesselman ja Herman Zimmer siitä, että nämä olivat syyskuun alussa 1697 lyöneet häneen yhteensä 7 haavaa. Matti itse oli tappelussa pistänyt veitsensä Hesselmanin vasemman käsivarren läpi rintaan. Ratsuväen korpraali Martin Feijerich oli tarkastanut haavan ja ottanut sen hoidettavakseen. Vielä tammikuussa 1698 haava oli auki, ja korpraali piti sitä vaarallisena, mutta syyskäräjillä 13.-17.9.1698 hän todisti sen parantuneen ja vaati haavurin palkaksi 10 talaria. Tuutarin välikäräjillä 2.-3.12.1698 selviteltiin vääpeli Gunnar Gustaf Gallen kuolemaan johtanutta tappelua, ja kornetti Johan Kors kertoi menneensä illalla 20.11.1698 korpraali Mårten Feirickin luo sidottamaan haavojaan, jotka hän oli saanut kersantti Berent Konowin miekasta. [17]

Viimeksimainittu Tuutarin välikäräjien pöytäkirja sisältää viimeisen lähdemerkinnän, jonka toistaiseksi olen löytänyt Mårten Feirichistä - lukuunottamatta tietenkin alussa mainitsemaani Kangasalan käräjien pöytäkirjaa vuodelta 1741. Feirichin omat jäljet alkavat siis Tuutarin sakkoluettelosta 1689 ja päättyvät Tuutarin välikäräjiin 1698. Toistaiseksi ei ole onnistunut selvittää, koska ja missä hän syntyi, meni naimisiin, ylennettiin kornetiksi ja siirrettiin Turun läänin ratsuväkirykmenttiin. Viimeksimainittu on ehkä tapahtunut jo ennen vuotta 1706, koska häntä ei löydy Tiesenhausenin eli Nuoren kuningattaren henkirykmentin tuon vuoden kuukausirullista; kuukausirulliin merkittiin kylläkin yleensä vain läsnäoleva päällystö ja miehistö, joten muualla komennuksella olleita saattoi jäädä niistä pois. Rykmentti osallistui Narvan taisteluun 20.11.1700, oleskeli vuoden 1700 lopulla Narvan luona ja oli talvileirissä nähtävästi Pohjois-Virossa v. 1701, jolloin miehistön vaimot ja lapset saivat asua miestensä majapaikoissa. Kesällä 1703 Tiesenhausenin rykmentti tai osia siitä kuului Cronhjortin joukkoihin Siestarjoella. Vuosina 1703-06 se oleskeli Käkisalmen pohjoisessa voutikunnassa ja syksyllä 1707 Kannaksella, jossa se kärsi suuria tappioita Muolaan Kyyrölän taistelussa. Keväällä 1708 rykmentti oli Suomessa, josta se syksyllä 1709 siirrettiin Viroon. [18]

Vuodelta 1710 on säilynyt luettelo Turun ja Porin läänin ratsuväkirykmentin 5 komppanian upseereista ja aliupseereista. Siinä mainittu korpraali Feijric tarkoittaa Mårtenin poikaa Friedrich Wilhelmiä. Rykmentin päällystön ja alipäällystön palkkauslistat suuren Pohjan sodan ajalta ovat säilyneet vuosilta 1700-1709 ja 1711-12. Niissä ei mainita Mårten Feirichiä, mutta kylläkin korpraali Fritz eli Fredrik Feirich v. 1711-12. Mårten Feirichin puuttuminen niistä merkinnee sitä, ettei hän lainkaan palvellut tässä rykmentissä - tai sitten hän palveli siinä lyhyen aikaa v. 1710 jossakin niistä kolmesta komppaniasta, joiden päällystöä ei ole edellämainitsemassani vuoden 1710 luttelossa. [19]

(Vehkapuntarin Annalan sukua koskevassa tutkimuksessa Uuden sukukirjan II osassa on mainittu, että Kuhmalahdella 6.2.1752 leskenä kuolleen Annalan talon tyttären Valpuri Hannuntyttären 2. mies olisi ollut "johdattaja, sitten vääpeli Martti Rekonpoika Feirich", joka mainitaan vainajana v. 1709. Mainittu pariskunta vihittiin 28.12.1698 Kuhmalahdella, jossa heille syntyi tytär 30.9.1699. Vihittyjen ja kastettujen luetteloihin ei Martti Rekonpojalle ole merkitty sukunimeä, vaan häntä sanotaan vain lippumieheksi (förare), joka asui Tervaniemessä. Tervaniemen Tapanila oli Porin rykmentin majurin komppanian 1ippumiehen virkatalo ja Martti Rekonpoika epäilemättä sama henkilö kuin saman komppanian lippumies Mårten Buck, joka ammuttiin kuoliaaksi Pähkinälinnassa 13.10.1702 ja jonka tilalle sijoitettiin Lorenz Ekenberg. [20])

Mårten Feirichin perheen jäseniä esiintyy Suomen lähteissä vuodesta 1710 lähtien: poika Friedrich Wilhelm edellämainitussa Turun ja Porin läänin ratsuväkirykmentin päällystöluettelossa v. 1710 ja uudelleen syksyllä 1711 sekä Kemiön syntyneiden luettelossa 30.1.1712 (jolloin hänen ja Helena Mulinan poika Henrik Mårten kastettiin), tyttäret Katarina ja Hedvig Teiskon vihittyjen luetteloissa 1714 ja 1715, tytär Susanna Kangasalan vihittyjen luettelossa 1726, poika Gustaf Kuhmalahden vihittyjen luettelossa 1728 ja vaimo tai leski Marja Kangasalan haudattujen luettelossa 1732 (tässä lueteltu ensimmäinen kustakin perheenjäsenestä löytynyt maininta). [21] Perhe asui siis Ylä-Satakunnassa viimeistään v. 1714. Mårten Feirichin jälkeläisiä elää Suomessa edelleen eri sukunimillä; O. Louhelaisen mukaan Feirik-nimisiä henkilöitä asui Inkerinmaalla Slavankan eli Venjoen seurakunnassa vielä v. 1912. [22]


Viitteet

[1]   VA, Ylä-Satakunnan tuomiokirja KOa56 f. 189-190.

[2]   Adam Lewenhaupt: Karl XII:s officerare. II. Stockholm 1921, s. 703.

[3]   Turun ja Porin läänin ratsuväkirykmentin pääkatselmusrullat 1712 ja 1719 (mikrofilmi WA 1229).

[4]   VA Militaria 110.

[5]   Perniön rippikirja 1732-45 f. 11 (mf JK 846); VA, Suomen Sukututkimusseuran historiakirjajäljennökset: Perniö.

[6]   VA, SSS:n historiakirjajäljennökset: Kangasala.

[7]   Krigsarkivet Db 225.

[8]   Krigsarkivet Bb 261.

[9]   VA 9782 f. 515v (mf LT 1600); VA 9786 f. 615v (mf LT 1336); VA 9790 f. 670v (mf LT 1338); VA 9778 f. 342 (mf LT 1398).

[10]   Lewenhaupt mts. I s. 342.

[11]   VA 9778 f. 9...613 (mf LT 1398).

[12]   VA Pähkinälinna KOa4 f. 94 ja sakkoluettelot 1689 (mf ES 1878).

[13]   VA Pähkinälinna KOa8 f. 236-237 (mf ES 1879).

[14]   VA 9790 f. 670v (mf LT 1338).

[15]   VA 9778 f. 356 (mf LT 1398).

[16]   VA, SSS:n historiakirjajäljennökset: Messukylä.

[17]   VA Pähkinälinna KOal4 f. 57-59, 91, 273-278, 604-605 ja 609 (mf ES 1880). Näiden tuomiokirjatietojen löytymisestä kiitän maisteri Georg Lutheria.

[18]   O. Korkiakangas: Kaarle XII:n kenttäarmeijan huolto sotaretkillä vuosina 1700-1701 mannereurooppalaisten huoltojärjestelmien näkökulmasta. Hist. Tutk. 89,Hki 1974 s. 227 ja 333; J. Mankell: Uppgifter rörande svenska krigsmagtens styrka, sammansättning och fördelning sedan slutet af femtonhundratalet. Stockholm 1865 s. 379, 388 ja 393-395; Raimo Ranta: Kaakkois-Suomi sodan varjossa 1700-1709. HArk 90, Jyväskylä 1987, s. 257, 287 ja 314; Fredrik Arfwidsson: Försvaret av Östersjöprovinserna 1708-1710 I-II:1. Gefle 1936, s. 30 ja 276.

[19]   VA Militaria 124; KrA, Militiekontoret. Avlöningslistor 1711 f. 144 ja 153 (mikrofilmi WA 2075); sama, Avlöningslistor 1712 f. 193 (mf WA 2076).

[20]   Annalan suku. Uusi sukukirja II, Hki 1949 s. 245; VA, Suomen Sukututkimusseuran historiakirjajäljennökset: Kuhmalahti, Suomen Asutuksen Yleisluettelo, Kuhmalahti 1695-1714 s. 10; Kaarlo Wirilander: Suomen armeijan upseeristo ja aliupseeristo 1718-1810, Hki 1953, s. 44; VA Militaria 187.

[21]   VA 8128 f. 223v, 226, 233v ja 258-259 (tieto tästä lähteestä saatu Kaj Dunckerilta); VA, SSS:n hist.kirjajäljennökset: Kemiö; VA, Jalmari Finnen kokoelman henkilökortisto Kangasala I: Feirich ja Frestadius-nimiset henkilöt. Ks. myös nootti 7. - Kemiön rippikirjaan 1699-1704 f. 338 on Korfkullan korpraalinpuustelliin merkitty korpraali Feurich ja hänen vaimonsa Helena Mulina, jonka kohdalla on ehtoollisellakäyntimerkintöjä v. 1700-01. Rippikirjan käyttöä on kuitenkin jatkettu vuoteen 1710 asti, ja monille sen sivuista (ei kylläkään sivulle 338) on merkitty ripilläkäyntisarakkeisiin toiset vuosiluvut 1705-10, joten on epävarmaa, minä vuonna mikin ripilläkäyntimerkintä todellisuudessa on tehty. Koska korpraali Fredrik Feirich esiintyy majurin komppaniassa vasta vuodesta 1710 lähtien (ks. viite 19), pidän todennäköisimpänä, että rippikirjan merkinnät hänen vaimonsa kohdalla tarkoittavat näitä myöhempiä vuosia.

[22]   Yrjö Raevuori: Tamperelaisia sukuja s. 45-55. Tampereen historia IV, Tampere 1935; O. Louhelainen: Luettelo vakinaisten seurakuntalaisten sukunimistä Inkerinmaan suomalaisissa seurakunnissa Venäjän vallan aikana noin v.v. 1721-1912. Viipuri 1913.


Terhi Nallinmaa-Luoto: På spår efter Mårten Feirich

Kangasala vinterting den 27.2.1741 utfärdade intyg över arvingarna till avlidne kornetten Mårten Feirich som tjänstgjort vid överste Tiesenhausens värvade dragonregemente och vid Åbo läns kavalleri. Författaren har letat fram uppgifter om Mårten Feirich ur källorna.

Enligt Ingermands mantalslängder bodde Marja, hustru till korpral Feirich vid major Klebecks kompani, i Papinkontu by i Tyrö församling i Nöteborgs län. Enligt Nöteborgs läns böteslängd för 1689 dömdes Mårten Feirich vid tinget i Tuutari till böter för lönskaläge och var således då ej ännu gift. Enligt domböckerna för Nöteborgs län behandlade Tuutari ting 1693 hans tvist med bonden Jaakko Laula. Enligt domböckerna bodde han i Tuutari åtminstone ännu 1697-98, då han vårdade i strider sårade soldater. Uppgifter om honom har inte påträffats efter 1698, och han torde knappast ha avancerat högre än till korpral.

Medlemmar av Mårten Feirichs familj bodde i Finland från år 1710, de flesta i de omgivande socknarna till det nuvarande Tammerfors. Ättlingar till honom lever fortfarande i Finland under flere namn.


Genos 60(1989), s. 25-30, 39

© Tekijät ja Suomen Sukututkimusseura - Författarna och Genealogiska Samfundet i Finland

[ Artikkelin alku | Viitteet ]

Aiheenmukainen hakemisto | Vuoden 1989 hakemisto | Vuosikertahakemisto