GENOS - Suomen Sukututkimusseuran aikakauskirja

[ Artikkelin loppu ]

Calamniusten esipolvet

Lääninrovasti TAPIO VÄHÄKANGAS, Muurame

Vanhastaan on ollut tiedossa, että Calamnius-suvun kantaisä Kalajoen kirkkoherra ja Pohjois-Pohjanmaan rovasti Petrus Michaelis Arctophilacius oli kotoisin Lohtajan kirkonkylän Mattilasta.[1] Hänen isänsä mukaan taloa kutsuttiin myös Matinmikoksi. Nimensä Mattila on saanut ensimmäisestä tunnetusta isännästään Matti Pietarinpojasta.[2] Asiakirjoissa hänen nimensä tavataan 1540-luvulta 1570-luvulle.

Mattila ei ollut maakirjojen aloittamisaikaan uudistila, koska sen peltopinta-ala oli 1500-luvun puolivälissä pitäjän toiseksi suurin, muttei vanhimpiakaan sijainnistaan päätellen.

Viiden metrin korkeuskäyrän mukaan piirrettynä rantaviiva Lohtajalla sijaitsi 1300-luvun päättyessä huomattavasti nykyistä kauempana sisämaassa. Lohtajan kirkonmäen juurelle ulottui silloin syvä pussimainen lahti. Avomerestä lahden erotti vain 100-150 metrin levyinen hiekkasärkkä [3] Sen lahdenpuoleisella rannalla sijaitsee Mattila. Lahden pohjukkaan ovat joskus 1400-luvun alkupuolella syntyneet kylän vanhimmat talot. Mattila on niitä nuorempi, sillä aukean hiekkasärkän reunalle ei kukaan olisi asumustaan rakentanut. Maan kohotessa on särkkä laajentunut avomeren suuntaan, jonne maa viettää paljon loivemmin kuin lahden puolelle. Arviolta 100 vuotta on tarvittu lepikon kasvamiseen ja humusmaan muodostumiseen ennen kuin talon perustamiselle syntyivät edellytykset. Näin ollen Mattilan perustamisajankohta sijoittunee aivan 1400-luvun loppuun.

Matti Pietarinpojan on arveltu olleen alkuperäiseltä sukunimeltään Siuro. Tämä mahdollisuus on kuitenkin poissuljettu, koska vuonna 1552 nokkaveroa maksoi Lohtajan kylässä samanaikaisesti Matti Pietarinpoika, Matti Siuro ja Lasse Siuro.[4] Matti Pietarinpojan maksama vero oli kylän suurin, kuten pitäjän tulevalta nimismieheltä voi odottaakin, ja Matti Siuro oli hänen rinnallaan tyhjätasku. Matti Siuro ja Calamniusten esi-isä ovat siis eri henkilöitä. Sen sijaan Matti Pietarinpoika melko varmasti on tunnettu »Pikku-Mattina». Sen niminen lohtajalaiskauppias möi 1565 hirventaljoja kruunun turkistenostajalle ja maksoi 1553 satamarahaa Oulussa.[5] Pikku-Matti toimi myös 1562 hylkeenpyyntiseurueen nokkamiehenä [6] Samoista asemista hänet useammin tunnetaan Matti Pietarinpoikana.

Pienestä koostaan huolimatta Matti Pietarinpoika kohosi päätään pitemmäksi lähiseudun miesten keskuudessa yritteliäisyytensä, tarmonsa ja henkisten lahjojensa puolesta. Pellot laajenivat pitäjän suurimmiksi ja karjaa hän omisti pitäjässä ylivoimaisesti eniten. Vuoden 1571 hopeaveroluettelon mukaan hänen varallisuutensa ei ollut suurin ainoastaan Suur-Lohtajalla, vaan jopa koko Pohjanmaalla. Vain jokunen Tornion pirkkalaisisäntä päihitti hänet maallisen mammonan omistajana.[7]

Kokkolan pitäjän Lohtajan neljänneskunnassa alettiin pitää omia käräjiä vuodesta 1546 lähtien. Omaksi hallintopitäjäksi Lohtaja muodostui 1562. Pitäjän ensimmäinen nimismies oli Matti Pietarinpoika. Vuonna 1571 hän luovutti nimismiehen tehtävät pojalleen Mikko Matinpojalle.[8] Hän näytti eläneen senkin jälkeen joitakin vuosia, koska veroluettelojen mukaan talo merkittiin hänen nimiinsä.

Isän kuoleman jälkeen Mattilan omistus siirtyi Mikko Matinpojalle, jota ympäristö nimitti Matin-Mikoksi. Talokin sai hänestä uuden nimen tai paremminkin rinnakkaisnimen. Molemmat nimet olivat käytössä kylän kesken.

Matin-Mikko peri isältään nimismiehen viran, ja hoiti sitä vuoteen 1608 saakka lyhyitä välivuosia lukuun ottamatta, jolloin nuijasodan päällikkönä tunnettu Olli Ollinpoika Niemelä esiintyy nimismiehenä.

Matin-Mikko oli selvästi pitäjän rikkain mies, vaikka talonpoikaispurjehduksen ansiosta Lohtajalle oli kertynyt muuhun maakuntaan verrattuna runsaasti varallisuutta muihinkin taloihin.[9] Vuonna 1608 nimismiehen virka siirtyi pysyvästi Alaviirteen Sipilään. Siitä on pääteltävissä, että Matin-Mikko on tuolloin kuollut.

Lohtajan pitäjän elämään Matin-Mikko on vaikuttanut monin tavoin. Hän on ilmeisesti ollut keskeinen puuhamies myös oman kirkkopitäjän muodostamisessa. Kuningas Juhana III:n 11.9.1578 antamasta Lohtajan seurakunnan perustamisasiakirjasta näet käy ilmi, että eräät talonpojat »Lohtajan kappelista» olivat käyneet valittamassa kuninkaalle saamistaan heikoista kirkollisista palveluista ja antaneet ymmärtää, että tilanne korjaantuisi, jos he saisivat oman kirkkoherran. Nimikin heillä on ollut esittää, sillä samassa perustamisasiakirjassa annettiin valtakirja herra Jacob Ericille.[10] Matin-Mikko toimi tähän aikaan Lohtajan nimismiehenä, joten hän saattoi pääkaupungissa esiintyä pitäjän miesten edustajana. Vuosittain hän näkyy tehneen kauppamatkan Tukholmaan, myös vuonna 1578. Tullilähteistä tosin ei selviä päivämäärä, mutta koska hän liikkui seuraavana vuonna Mälarilla syyskuussa, niin on syytä olettaa, että hän vuosittain kävi Tukholmassa alkusyksystä.

Vaikka perustamisasiakirjassa puhutaankin Lohtajan kappelista, ei kappalainen ole voinut asua paikkakunnalla. Muutoinhan ei olisi voitu vedota kirkollisten toimitusten puutteeseen, kuten kuninkaan luona käytäessä tehtiin. Jacobus Erici on ollut lohtajalaisille tuttu. Eiväthän he muuten olisi osanneet hänen nimeään kuninkaalle esittää. Hänen on siis täytynyt olla Kokkolan kappalainen, joka on tullut tutuiksi käydessään pitämässä jumalanpalveluksia Lohtajan saarnahuoneessa. Mitään asiakirjamainintaa hänen toimimisestaan kappalaisena ei ole säilynyt, muttei kappalaisista yleensäkään tuohon aikaan tiedetä kuin aivan satunnaisissa tapauksissa. Kokkolan kappalaisella on ollut parhaat mahdollisuudet päistä emäseurakunnasta erotetun uuden seurakunnan kirkkoherraksi.

Matin-Mikon ja Jacobus Ericin hyvän yhteisymmärryksen ja intressien samansuuntaisuuden takaa paistaa sukulaisuuden mahdollisuus. Viitteitä siihen suuntaan antaa Petrus Michaeliksen kouluttaminen papiksi. Tukea oletus saa lisäksi siitä tiedosta, että uusi kirkkoherra on joutunut asumaan jonkun lohtajalaisen luona ennen pappilan perustamista. Pappila raivattiin Mattilan naapuriksi, joten herra Jaakko ilmeisesti on asunut Mattilassa ennen pappilan valmistumista. Matin-Mikon vaimo näyttäisi olleen herra Jaakon sisar ja heidän isänsä Kokkolan kirkkoherra Ericus Benedicti. Sukujohto nojautuu todennäköisyyspäätelmille ilman selvää asiakirjavarmennusta, mutta sitä voitaneen pitää mahdollisena polveutumisena.[12]

Matin-Mikolla oli pappisuralle antautunut poika Petrus Michaelis Arctophilacius, Calamnius-suvun kantaisä. Lisänimen valinta voi johtua ruotsinkielisestä termistä »bottenkarl», pohjanmies, jolla on tarkoitettu Perämeren rannalla asuvaa tai siellä kauppaa käyvää henkilöä. Hänen lisäkseen Matin-Mikolla näyttää olleen toinenkin poika nimeltään Niilo. Niilo Mikonpoika jatkoi isänsä uraa maakauppiaana ja laivurina. Isänsä eläessä hän on purjehtinut tämän laivalla vuonna 1593 Perämerellä ja ainakin vuonna 1607 Tukholmassa. Isänsä tapaan hänkin veti hylkeenpyyntiporukkaa.[13] Niilon on täytynyt syntyä ennen vuotta 1570, kun hän jo vuonna 1593 pystyi kipparina purjehtimaan Perämerellä. Niilo näyttää kuolleen samoihin aikoihin kuin isänsäkin, näköjään ilman perillisiä. Veroluetteloissa Mattila merkittiin Matin-Mikon nimiin vielä pitkään hänen kuolemansa jälkeenkin aina vuoteen 1616 saakka. Sen jälkeen talosta maksoi veron herra Pietari Mikonpoika.[14] Hänen tilalleen ilmestyy isännäksi veroluetteloihin 1620 Jaakko Antinpoika, jota on pidetty Matin-Mikon vävynä, mutta isännän vaihdokseen lienee toinen syy.[15]

Kalajoen kappalainen Petrus Michaelis osti 1608 Antti Niilonpoika Siipolta Kalajoen Etelänkylän Siipolan.[16] Kappalaisen oli vaikea asua Lohtajalla olevaa perintötaloa Kalajoelta käsin, joten hänen kannaltaan oli tarkoituksenmukaista vaihtaa se lähempänä olevaan taloon. Sen vuoksi on varsin todennäköistä, että Mattilan seuraava isäntä Jaakko Antinpoika oli Antti Niilonpoika Siipon poika. Omistajan vaihdos näyttää todetun vuonna 1620 suoritetussa verotarkastuksessa, ja siitä lähtien uuden isännän nimi esiintyy veroluetteloissa säännöllisesti Mattilan kohdalla.

Matti Pietarinpojalla näyttää olleen toinenkin poika Matin-Mikon lisäksi, nimeltään Pieti Matinpoika. Vuodesta 1577 lähtien hänen nimiinsä on merkitty Lohtajan Alaviirteellä talo, joka hänestä sai nimen Pietilä. Sen entinen omistaja oli ollut Hannu Henrikinpoika.[17] Koska Pietin poika ristittiin Hannuksi, lienee Pieti tullut taloon vävyksi. Pietilä oli peltopinta-alaltaan aluksi kylän pienin talo, vain neljä punnanmaata[18], mutta laajeni nopeasti, niin että jo vuonna 1608 sen pellot olivat pitäjän kolmanneksi laajimmat. Talo pystyi jo 1591 pitämään 30,5 nautayksikköä, joten Pietilä oli pitäjän kolmanneksi suurin karjatila.[19] Pienistä pelloistaan huolimatta sieltä jouduttiin maksamaan 1571 hopeaveroa 8 mk, kun esim. samassa kylässä 10 punnanmaan omistaja Tuomas Olavinpoika maksoi vain 1 mk 5 äyriä. Talossa on siis ollut suurehko irtaimisto.[20] Talon vävyn Pieti Matinpojan mukanaan tuoma varallisuus näyttää lasketun apen maksuun mukaan.

Mistä tiedämme, että Pieti Matinpoika ja Mikko Matinpoika olivat veljeksiä? Missään sitä ei suoranaisesti sanota, mutta voimme sen päätellä erinäisistä seikoista. Ensiksi: Pietilän äkkinäiseen vaurastumiseen syynä on täytynyt olla uuden isännän mukanaan tuoma varallisuus, joka ilmeisesti oli peräisin samasta pesästä kuin Matinmikonkin. Pantakoon merkille, että 1600-luvun alussa, kun manttaalilukuja alettiin merkitä, sekä Pietilällä että Matinmikolla oli sama manttaaliluku 1 1/3.[21] Muilla Lohtajan taloilla ei ollut kuin korkeintaan yksi manttaali. Toiseksi: veroluettelon laatija on merkinnyt Matin-Mikon ja Pieti Matinpojan peräkkäin siihen luetteloon, johon on kirjattu ne lohtajalaiset isännät, joilla vuonna 1597 oli palkkarenkejä. Kolmanneksi: Mikko Matinpojan ja Pieti Matinpojan ura oli varsin samanlainen. Molemmat toimivat maakauppiaina ja laivureina sekä hylkeenpyyntiporukan vetäjinä. Myös Pieti omisti Matin-Mikon tavoin myllyn.[22] Matin-Mikko erosi oletetusta veljestään vain nimismiehen asemansa puolesta, mutta pitäjässähän saattoi olla vain yksi nimismies. Neljänneksi: Matin-Mikko ja Pieti Matinpoika olivat suunnilleen saman ikäisiä. Edellinen esiintyy ensimmäisen kerran kirjallisissa lähteissä vuonna 1571 ja poistuu veroluetteloista 1618, jälkimmäisen nimi tavataan veroluetteloista 1577-1620, mutta Pietilän korkean varallisuusveron perusteella hän näyttää asuneen talossaan jo 1571.

Pieti Matinpojan kuolinaikaa ei varmuudella voida märitellä, toisin kuin veljensä Matin-Mikon.[23] Pietilä mainitaan aina vuoteen 1620 saakka Pieti Matinpojan omistamaksi. Mainittuna vuonna suoritettiin verotarkastus, jolloin omistussuhteet tarkistettiin.[24] Siitä lähtien hänen poikansa Hannu Pietinpoika on kirjattu Pietilän isännäksi. Eräät seikat puhuvat sen puolesta, että Pieti on kuollut jo paljon aikaisemmin. Hannu Pietinpoika purjehti jo vuosina 1603 ja 1606, joten hänen isänsä oli silloin joko huonokuntoinen tai jo kuollut.[25] Kun nimismiehen toimi ei siirtynyt Matin-Mikon kuoltua Mattilasta Pietilän vaan Alaviirteen Sipilään,[26] on mahdollista, että Pieti on kuollut ennen Mikko-veljeään. Pietilä sijaitsi tosin vähän rantatiestä syrjässä, toisin kuin Sipilä, joka sopi luontevasti nimismiestaloksi.

Hannu Pietinpoika tunnetaan laivurina siis vuodesta 1603 lähtien. 1610-luvulla hän toimi kruunun tavaroiden rahtaajana. Vuonna 1617 kruunu maksoi siitä hyvästä hänelle 100 mk:n palkan. Hän jatkoi kiellettyä maakauppiastoimintaa Pohjanmaan kaupunkien perustamisen jälkeenkin. Sen vuoksi häntä sakotettiin vuonna 1618 peräti 120 markalla. Hänen liiketoimensa ovat olleet siis varsin laajat. Sakko ei ainoastaan lopettanut maakauppaa, vaan iski suonta sen verran tyhjentävästi, ettei Pietilä enää pystynyt kilpailemaan pitäjän yläosan talojen kanssa karjavarallisuudessa ja viljelysten laajuudessa.[27]

Hannu Pietinpojan avioliitosta ei ole mitään tietoja. Talo ei periytynyt hänen pojilleen. Seuraavat isännät Pietari Niilonpoika(1631-39) ja Ljungo Niilonpoika (1640-1674) saattoivat olla hänen sisarensa poikia.[28]

 

Taulu 1

Matti Pietarinpoika. »Pikku-Matti». S. n. 1510. K. 1570-luvulla. Lohtajan Mattilan isäntä -1571. Lautamies 1544.[29] Kokkolan pitäjän Lohtajan neljänneskunnan nimismies 1546 -. Lohtajan pitäjän nimismies 1567-71.[30] Laivuri ja maakauppias 1553-68.[31] Hylkeenpyyntiyhtymän nokkamies 1551-.[6] Nuottakunnan päämies.[32] Laajensi Mattilan viljelyksiä, niin että peltoala 1557 oli kylän toiseksi suurin ja karjamäärä 1567 koko pitäjän suurin.[33] Varallisuusverotuksessa 1571 Pohjanmaan äveriäimpiä. Irtaimiston arvoksi laskettiin peräti 810 mk, josta hopeaa oli 105 luotia.[7]

Puoliso NN.

Lapsia:

Mikko Matinpoika. Taulu 2.

Pieti Matinpoika. Taulu 4.

 

Taulu 2

Mikko Matinpoika eli Matin-Mikko. Isä: Matti Pietarinpoika T1. S. n. 1540. K. 1608. Mattilan isäntä 1571-1608. Isänsä jälkeen Lohtajan nimismies 1571-1608 joitakin vuosia lukuunottamatta.[8] Maakauppias ja laivuri. Purjehti säännöllisesti Tukholmaan ja joskus Tallinnaan.[11] Hylkeenpyyntiseurueen johtaja. Nosti talon peltopinta-alan pitäjän kärkeen.[35] Omisti suurimman karjamäärän pitäjässä ja oli eräs suurimmista karjanomistajista Pohjanmaalla.[36] Lienee vaikuttanut Lohtajan kirkkopitäjän perustamiseen.[10] Hänen luonaan lienee asunut pitäjän ensimmäinen kirkkoherra ennen pappilan valmistumista.[12]

Puoliso Kokkolan kirkkoherran Ericus Benedictin tytär?

Lapsia:

Petrus Michaelis Arctophilacius. Taulu 3.

Niilo Mikonpoika. Purjehti isänsä? laivalla 1593 Perämerellä ja 1606 Tukholmassa. Hylkeenpyyntiseurueen johtaja 1607.[13] Lienee kuollut samoihin aikoihin kuin isänsä jälkeläisiä jättämättä.

 

Taulu 3

Petrus Michaelis Arctophilacius. isä: Mikko Matinpoika T2. Syntymäaika tuntematon. K. 1647. Opiskellut ilmeisesti Turussa, koska Upsalan yliopiston matrikkelista ei löydy hänen nimeään. Sotilaspappi 1603.[37] Kalajoen kappalainen 1605.[38] Kalajoen kirkkoherra 1610-47. Pohjois-Pohjanmaan rovasti -1647. Valtiopäivillä 1634.[37] Osti 1608 Kalajoen Siipolan,[16] jota vastaan lienee luovuttanut kotitalonsa Lohtajan Matinmikon Siipolan entisille omistajille. Harrasti laajamittaista kauppapurjehdusta. Sai siitä hyvästä kateellisilta porvareilta nimen »Terva-Pieti».[39] Hankki Rahjan saaristosta Paattiskarit.[40] Omisti huomattavan suuren karjan.[41]

Puoliso: Magdalena Östenintytär Sursill (mikäli Sursillin alkupolvien selvitys on oikea. Monet ristiriitaisuudet asettavat sen kyseenalaiseksi.)

Lapsia:

Kts. Calamnius-suvun selvityksiä esim. Bergholm, s. 267-.

 

Taulu 4

Pieti Matinpoika. Isä todennäköisesti Matti Pietarinpoika T1. K. mahdollisesti 1606.[25] Lohtajan Alaviirteen myöhemmin Pietilän nimellä tunnetun talon isäntä 1577-1606 (-1620)[44], jonka entinen omistaja oli Hannu Henrikinpoika. Lienee asunut jo 1571 talossa, koska sen maksama varallisuusvero oli suurehko, vaikka peltopinta-ala oli kylän pienin.[20] Jo 1591 karjamäärässä kärkisijoilla pitäjässä.[19] Sama manttaaliluku 1 1/3 kuin Matinmikolla.[21] Palkkarenkejä pitäneiden isäntien luettelossa mainitaan heti Matin-Mikon jälkeen.[22] Maakauppias ja laivuri. Hylkeenpyyntiseurueen nokkamies. Hänen luonaan kinnulalainen maakauppias Olli Kinnunen piti välivarastoaan.[42] Lautamies käräjillä.[43]

Puoliso: Hannu Henrikinpojan tytär?

Lapsia:

Hannu Pietinpoika. Taulu 5.

Mahdollisesti tytär, jonka poikia voivat olla Pietilän isännät Pieti Niilonpoika (1631-39) ja Ljungo Niilonpoika (1640-74).[28]

 

Taulu 5

Hannu Pietinpoika. Isä: Pieti Matinpoika T4, Pietilän isäntä 1621-(1606-)1630.[44] Laivuri 1603- ja maakauppias. Sakotettiin 1618 luvattomasta maakaupasta 120 mk:lla.[27]

Avioliitosta ja lapsista ei ole tietoa.

Calamniusten esipolvet

sukutaulu

[1] Genealogia Sursilliana, s. 265; Sursillin suku 7659; A. Bergholm, Sukukirja, s. 267; Armas Luukko, Pohjalaisen Osakunnan nimikirja, s. 31-32; Armas Luukko, Lohtajan mahtisukuja 1500-luvulla - Keski-Pohjanmaan Maakuntajulkaisu III, s. 17; Armas Luukko, Suur-Lohtajan historia I, s. 37, 271.

[2] Suur-Lohtajan historia I, s. 129.

[3] Maankohoaminen Ohjanlahden tällä osalla 8,2 mm/vuosi, Genealogisen laitoksen selvitys tekijälle 19.5.1980/Aarne Veriö. Jolleivät muut tuntemattomat ilmastotekijät ole vaikuttaneet meren pinnan korkeuteen, olisi 5 metrin korkeuskäyrän mukainen ranta sijainnut noin vuonna 1370 samalla paikalla. Lentohiekkamuodostelmat ovat kuitenkin nopeuttaneet maankohoamista arviolta 30 vuodella. Edellytykset asutuksen syntymiselle olisivat täyttyneet n. v. 1400.

Lapsuudessani Pappilanlahti muodosti kevättulvien aikaan pienen järven. Koskenperkauksen jälkeen tulvavettä ei enää kerry Lohtajanjokeen ja Pappilanlahteen, joten järveäkään ei enää ole näkyvissä. Lohtajan nimi lienee johdettavissa saamenkielisestä lahtea tarkoittavasta sanasta »luokta». Suomenkieleen lainautuessaan k on muuttunut h:ksi. Diftongin olisi pitänyt siirtyä sellaisenaan.

Saamenkielen murteet poikkeavat nykyään paljon toisistaan, joten keskiajalla joku saamelaisryhmä on voinut lahden lausua, »lokta». Vanhoissa asiakirjoissa kylän ja pitäjän nimi kirjoitettiin säännöllisesti muotoon Lochta. Vasta 1617 olen tavannut ensimmäisen kerran muodon »Lochtaia kirckon kylä», VA 4908: 104.

Nimelle on luonteva selitys. Lestinkankailta kesällä meren viilentämälle rannalle porojaan ajaneet lappalaiset ovat joutuneet Niemeen, jolla nimellä vielä lapsuudessani kutsuttiin sitä maastoa, joka 5 metrin korkeuskäyrän mukaan on sijainnut lahden pohjoispuolella. Vattajan jäkälää kasvaville kankaille päästäkseen heidän on ollut pakko kiertää lahti »lokta»

[4] Suur-Lohtajan historia I, s. 36-37; VA 4546: 15.

[5] Suur-Lohtajan historia I, s, 204, 266.

[6] VA 4647: 28; Suur-Lohtajan historia I, s. 223-225; Lohtajan mahtisukuja, s. 14.

[7] Suur-Lohtajan historia I, s. 185-186, 342-343; Armas Luukko, Pohjanmaan maakauppiaat, HAik 1949, s. 23. Tavallisista talonpojista muualla Suomessa vain Huittisten nimismiehellä Sipi Takulla oli suurempi varallisuus kuin Matti Pietarinpojalla.

[8] Lohtajan mahtisukuja, s. 14: Suur-Lohtajan historia I, s. 541-543.

[9] Esim. VA 129: 79.

[10] VA 4756: 53v

[11] KA, Tull och accis, vol 320, Carleby Sochn, inf FR 559; Suur-Lohtajan historia I, s. 268, 270; VA 4758: 103.

[12] Lohtajan pitäjän ensimmäisessä kymmenysveroluettelossa huomautetaan erityisesti, ettei kirkkoherralla ole pappilaa. Suur-Lohtajan historia I, s. 391-392; Tapio Vähäkangas, Kokkolan ja Lohtajan papit 1500-luvulla - Keski-Pohjanmaa 9.9.1978.

[13] VA 4860: 39; Suur-Lohtajan historia I, s. 266, 268.

[14] VA 4914: 91, 4921: 128, 4861: 70, 4902: 96-96v, 4876: 13v; 4903: 96v.

[15] VA 4936: 58, 4935: 87v; Suur-Lohtajan historia I, s. 272.

[16] SAY Kalajoki v. 1608; Pentti Virrankoski, Suur-Kalajoen historia s. 366. Siipolaan kuului myös Hietala, josta aikanaan tuli kappalaispappila.

[17] Vuoden 1577 maakirjassa, VA 4749: 54v, on Pieti Matinpojan nimi, mutta saman vuoden kymmenysveroluettelossa, VA 4750: 63, Hannu Henrikinpojan nimi. Kaksi vuotta myöhemmin kymmenysveron maksajaksi kirjattiin Pieti Matinpoika, VA 4756: 55.

[18] VA 4749: 54v.

[19] Suur-Lohtajan historia I, s. 133, 186.

[20] VA 4727b: 15v. Kylän 24 veronmaksajasta seitsemällä oli silti suurempi maksu.

[21] VA 4896: 12v.

[22] VA 4749:112v. Vuonna 1611 Pietilään oli palkattu kaksi renkiä ja kaksi piikaa, Suur-Lohtajan historia I, s. 93, 170.

[23] Suur-Lohtajan historia I, s. 267, 268, 270, 272, 170; VA 4760: 39.

[24] VA 4936: 57v.

[25] Suur-Lohtajan historia I, s. 266, 268.

[26] Suur-Lohtajan historia I, s. 544.

[27] Suur-Lohtajan historia I, s. 274-275; VA 4921: 60.

[28] Suur-Lohtajan historia II, s. 575.

[29] Suur-Lohtajan historia I, s. 541; VA 4860: 39.

[30] Suur-Lohtajan historia I, s. 542-543.

[31] Suur-Lohtajan historia I, s. 266, 271.

[32] Suur-Lohtajan historia I, s. 210.

[33] VA 4546: 15; Suur-Lohtajan historia I, s. 129, 184.

[34] Suur-Lohtajan historia I, s. 259, 267-273.

[35] Suur-Lohtajan historia I, s. 131-133.

[36] Pohjanmaan maakauppiaat, s. 23; Suur-Lohtajan historia I, s. 186.

[37] Suur-Kalajoen historia I, s. 335-336.

[38] K. Grotenfelt, Suomen Kirkkohistoriallisen seuran Pöytäkirja III, s. 199.

[39] Suur-Kalajoen historia I, s. 369.

[40] Suur-Kalajoen historia I, s. 179.

[41] Suur-Kalajoen historia I, s. 359.

[42] Suur-Lohtajan historia I, s. 273.

[43] VA 4757: 89v,94.

[44] VA 4703: 21v; 4727: 7; 4727b: 15v; 4737: 53; 4743: 54;4749:54v;4750:63;4756:55v;4757:47v;4759: 60v; 4908: 104; 4914: 90v.

 

Referat

Tapio Vähäkangas: Calamniernas förfäder.

Sedant gammalt vet man att stamfadern för släkten Calamnius, kyrkoherden i Kalajoki Petrus Michaelis Arctophilacius (1647) härstammade fran Mattila hemman i Lochteå kyrkby som ägdes av hans far Mickel Matsson och dennes far Mats Persson. Bägge var länsmän i Lochteå och bedrev handel och sjöfart. Mats Persson torde också ha haft sonen Per Matsson, bonde på Pietilä hemman i Alaviirtee i Lochteå och far till Hans Matsson.

 
Genos 62(1991), s. 1-7, 42

© Tekijät ja Suomen Sukututkimusseura - Författarna och Genealogiska Samfundet i Finland

[ Artikkelin alku ]

Aiheenmukainen hakemisto | Vuoden 1991 hakemisto | Vuosikertahakemisto