GENOS - Suomen Sukututkimusseuran aikakauskirja

[ Viitteet | Referat | Artikkelin loppu ]

Widman-suku Alastarolla

Yht.maist. Ilpo Toivonen, Mikkelin mlk

Loimaalla Alastaron kappeliseurakunnassa esiintyy 1720-luvulta alkaen vähälukuinen Widman-suku. Suvun varhaisimmat tunnetut vaiheet ovat johdettavissa Ruotsin puolelle, jossa vuonna 1715 (tai mahdollisesti 1714) tuli Hälsingen rykmentin Järvsön komppaniaan tarjokkaaksi (volontär) Gustaf Widman. [1] Hälsingen rykmentin katselmusrullien mukaan Widman oli syntynyt Suomessa ja nimenomaan »Turun läänissä», ikätiedot vastaavat syntymävuotta 1691 tai 1692. [2] Isonvihan päätyttyä Widman siirrettiin 1721 korpraaliksi Turun jalkaväkirykmentin Loimaan komppaniaan. [3] Widman oli kuitenkin vielä lokakuussa 1721 Järvsössä, jossa hänet vihittiin sotamies Skraggen lesken Catharina Wallenian kanssa. [4]

Turun jalkaväkirykmentin Loimaan komppania oli muodostettu Loimaan, Marttilan ja Pöytyän pitäjien alueelta. Komppanian nimikkopitäjän sisällä oli Alastaron osa järjestetty omaksi kappelikseen viimeistään vuoteen 1688 mennessä. [5] Loimaan kirkonkirjoissa Widman esiintyy ensimmäisen kerran 22.4.1722, jolloin hänet merkittiin kummina kastettujen luetteloon kotikylänä Alastaron puolella sijaitseva Kojo. Komppanian katselmusrullissa Gustaf Widman esiintyy ensimmäisen kerran 3.9.1722 Alastaron Kojon ruodussa n:o 31. [6] Sen sijaan 13.10.1721 pidetyssä katselmuksessa ruotu oli edeltäneen sodan jäljiltä vielä tyhjä. [7] Sittemmin Widman yleni samassa komppaniassa varusmestariksi ja furiiriksi.

Hälsingen rykmentin katselmusrullissa Gustaf Widmanille on merkitty patronyymi Mattsson. [8] Loimaan kirkonkirjoissa Widman esiintyy yleensä ilman patronyymiä lukuun ottamatta yhtä kertaa, jolloin isännimenä on niin ikään Mattsson. [9] Tarkempaa tietoa Gustaf Widmanin vanhemmista tai syntymäpaikasta ei ole.

Myös Gustaf Widmanin ensimmäisen puolison Catharina Wallenian syntyperä on tuntematon. Catharina Wallenia ilmoitetaan sotamies Skraggen leskeksi sekä esiintyessään kummina Järvsön kastettujen luettelossa 2.12.1720 että myös omassa vihkimerkinnässään. Skragge on muutoin tuntematon eikä Catharinan ensimmäistä vihkimistä ole löydetty Järvsön kuulutettujen ja vihittyjen luettelosta. [10] Catharina Wallenia esiintyy hänkin Loimaan kirkonkirjoissa yleensä ilman patronyymiä. Kuitenkin patronyymi Mattsdotter on merkitty hänelle Järvsön kastettujen luetteloon 2.12.1720, jolloin siis kummina, sekä kerran Loimaan rippikirjaan. [11]

Catharina Wallenia kuoli Loimaalla 1739. Gustaf Widman avioitui vielä saman vuoden aikana Lisa Voigtin kanssa. Lisa Voigt oli Loimaan edesmenneen kappalaisen Kristian Voigtin tytär. Avioliitto jäi lyhytaikaiseksi, sillä Widman kuoli Helsingissä 31.8.1742 [12] - viikko samassa paikassa tapahtuneen Ruotsin armeijan antautumisen jälkeen.

Gustaf Widmanilla oli kaksi lasta, pojat Gustaf ja Johan ensimmäisestä avioliitosta. Molemmat syntyivät Alastarolla, Gustaf vuonna 1724 ja Johan viisi vuotta myöhemmin. Gustaf palveli aluksi Loimaan komppanian toisena rumpalina sekä myöhemmin korpraalina samassa ruodussa kuin isänsä. Nuorempi pojista Johan palveli hänkin Loimaan komppaniassa, Loimaan emäseurakunnan puolella sijaitsevan Piltolan ruodun n:o 91 sotamiehenä.

Molemmat veljekset osallistuivat rykmentin mukana Pommerin sotaan. Sotaväen rasituksina varsinkin sodan alkuvaiheissa olivat kehno muonitus, puutteelliset varusteet ja vaikea sairaustilanne. [13] Johan menehtyikin tautiin jo ensimmäisen sotatalven jälkeen keväällä 1758, mutta Gustaf palasi viiden sotavuoden jälkeen kotiin. Johanin leski Anna Simontytär avioitui komppanian toisessa Piltolan ruodussa palvelleen ja niin ikään Pommerin sotaretkelle joutuneen ja siellä sotavangiksi jääneen Juho Frimodigin kanssa tämän palattua Saksasta.

Gustaf Widman nuoremmalla oli hänelläkin ainoastaan kaksi lasta. Vanhemmasta, Gustaf Johanista (s. 1763) tuli jälleen korpraali samaan ruotuun kuin isänsä ja tämän isä. Gustaf Johan Widman palveli sitten Loimaan komppaniassa nähtävästi aina ruotujärjestelmän lakkauttamiseen saakka. Tytär Maria Christina (s. 1766) avioitui pitäjän ulkopuolelle Köyliöön talollisen pojan kanssa. Maria Christina ja hänen aviomiehensä Karhian Jaakolan talollinen Martti Martinpoika kuolivat kumpikin 1793 alle 30-vuotiaina kuumetautiin (flussfeber). Avioparin ainoa elossa ollut lapsi, tytär Justiina (s. 1791) joutui tämän jälkeen Alastaron Kojoon äidinäitinsä Liisa Tuomaantyttären kasvatettavaksi. [14] Justiina Martintytär muutti sittemmin heti ripille päästyään Alastarolta takaisin kotitaloonsa Karhian Jaakolaan, jossa avioitui 15-vuotiaana. Justiina oli tämän jälkeen Jaakolan emäntänä. Varhaiseen avioitumiseen oli ilmeisenä syynä Justiinan orpous sekä kaiketi myös talon hoidon järjestäminen. Justiinan Alastarolla olon ajan talossa oli ollut isäntänä hänen setänsä Matti Martinpoika. [15]

Pommerissa kuolleelta Johan Widmanilla ja Anna Simontyttärellä oli kolme lasta, joista tytär Anna (s. 1751) eli aikuisikään. Anna avioitui hänkin sotamiehen, Piltolan ruodussa Annan isäpuolen Juho Frimodigin jälkeen palvelleen Mikko Tallin kanssa. Mikko Tall menehtyi sittemmin vuosien 1808-09 sodassa.

Luonteenomaista suvulle oli vähäinen maantieteellinen liikkuvuus. Widmanit sijoittuivat hyvin kiinteästi Alastaron Kojoon, jonka ruodussa n:o 31 palvelivat sekä Gustaf Widman että myös hänen poikansa Gustaf ja tämän poika Gustaf Johan. Yleensäkin suvun jäsenten elämänvaiheet valtaosin kietoutuivat ruotujärjestelmään, jossa sinänsä vähälukuisen suvun miespuoliset jäsenet palvelivat kolmessa ensimmäisessä polvessa. Neljännessäkin polvessa ehti yksi Widman hyvin nuorena vielä ennen ruotusotaväen lakkautusvaihetta ottaa pestin, tällä kertaa reservimieheksi, ja hänkin Kojon kylässä. Ruotujakolaitoksen purkaminen autonomian ajan alussa toi kuitenkin mukanaan tradition katkeamisen tässä suhteessa ja samalla lopetti tilattomien maalaispoikien yhden merkittävän uravaihtoehdon olemassaolon.

Suvun kantaisä oli loimaalaisessa maalaisyhteisössä sosiaaliselta asemaltaan korkeammalla kuin jälkeläisensä. Tämä ilmenee - paitsi tietenkin sotilasarvosta - myös Loimaan seurakunnan kastettujen luettelosta, jossa Gustaf Widman ja Catharina Wallenia esiintyvät lähinnä talollisten lasten kummeina, kun taas heidän omien lastensa kummeina oli etupäässä säätyläisiä sekä papistosta että sotilaspiireistä. Tosin Gustaf Widmanin korpraalin arvoiset poika Gustaf ja pojanpoika Gustaf Johan poikkesivat tavanomaisista ruotusotilaiden tavoista sikäli, että molemmat avioituivat kotikylänsä talollisten tyttärien kanssa.

Suvussa on havaittavissa selvä vähittäinen sosiaalisen aseman lasku. Suvun miespuoliset jäsenet olivat neljännessä polvessa torppareita ja renkejä, sinänsä tyypillinen ja luontevakin senaikaisen rakennemuutoksen ilmiö. Pyrkimystä yhteiskunnallisen aseman kohentamiseen on kuitenkin sikäli havaittavissa, että Gustaf Widman vanhemman pojanpoika Gustaf Johan kävi Turun katedraalikoulua vuosina 1779-84  [16] päätyen sitten kuitenkin korpraaliksi isoisänsä ja isänsä ruotuun.

Widman-nimi ei ollut siten tavanomainen ruotusotilaan nimi, että se olisi siirtynyt ruodussa edeltäjältä seuraajalle, vaikka Widmanien esiintyminen komppanian yhdessä ja samassa ruodussa näin johdattelisikin ajattelemaan. [17] Nimet vaihtelivat tässäkin tapauksessa ruodun sisällä. Samaa osoittaa sekin, että Gustaf Widmanin pojista nuorempi käytti hänkin samaa nimeä siitä huolimatta, että palveli komppanian toisessa ruodussa. Widman-nimi (ajoittain muodossa Vidman) periytyi suvussa neljänteen polveen, jossa kaikki seuraaviin tauluihin merkityt aikuisiän saavuttaneet suvun jäsenet vielä ajoittain esiintyivät kirkonkirjoissa tällä nimellä. Viimeksi nimi esiintyy Alastaron kappelin kuolleiden ja haudattujen luettelossa 1838, jolloin se oli jo muuntunut muotoon Willman.

Havaintoja suvun yhteyksistä muualla maassa 1700-luvulla esiintyneisiin Widman-nimisiin henkilöihin ei ole. Myöskään Loimaan (Alastaron) Reitolassa ja Ämmäisissä samalla vuosisadalla esiintyneisiin Wittman-nimisiin sotilashenkilöihin ei tämä suku millään tavalla liittyne.


Taulu 1.

I. Gustaf Widman, s. Suomessa n. 1691. Tuli 1715 (1714?) tarjokkaaksi Hälsingen rykmenttiin Järvsön komppaniaan Ruotsissa. Palveli komppanian ruodussa n:o 20. Korpraaliksi samassa komppaniassa 1718, jonka jälkeen komppanianumero 1. [18] Siirrettiin 1721 korpraaliksi Turun jalkaväkirykmentin Loimaan komppaniaan, jossa Alastaron Kojon ruodussa n:o 31. Alastaron kappeliseurakunta kuului Loimaan emäseurakuntaan, jonka kirkonkirjoissa mainitaan ensimmäisen kerran 22.4.1722, jolloin merkittiin kummina kastettujen luetteloon. Korpraalina ollessaan palveli samalla myös rumpalina (wid troumsen). Ylennettiin 10.9.1724 varusmestariksi samassa komppaniassa. [19] Palveli kuitenkin ruodussaan edelleen varusmestarin arvolla ja siirtyi varusmestarin jakopalkalle vasta 11.9.1731. [20] Oli varusmestarin virkatalon haltija Loimaan Kojonperän Sullossa elokuuhun 1741 saakka, jolloin ylennettiin furiiriksi. [21] Tämän jälkeen furiirin virkatalon haltija Loimaan Hattulan Seppälässä 31.8.1742 saakka [22]. K. katselmusrullan mukaan Helsingissä 31.8.1742. - Puoliso 1:o Järvsössä Ruotsissa 24.10.1721 sotamies Skraggen leski Catharina Wallenia tämän 2. aviossa s. n. 1687 k. Loimaalla 22.3.1739 52 vuoden ikäisenä; 2:o Loimaalla 18.12.1739 Elisabeth (Lisa) Voigt, kast. Loimaalla (Alastarolla) 13.11.1701, vanhemmat pitäjänapulainen, myöhemmin kappalainen Kristian Voigt ja Margareta Lindqvist. Eli elämänsä loppuvaiheissa itsellisenä Alastaron Niinijoensuun kylässä ja kuoli siellä kirkonköyhänä Vilppulan talossa 26.2.1788.

II. Lapsia:

1. Gustaf, s. Loimaalla (Alastarolla) 4.10.1724, korpraali, k. 1793. Taulu 2.

1. Johan, s. Loimaalla (Alastarolla) 22.6.1729, sotamies, k. 1758. Taulu 4.


Taulu 2.

II. Gustaf Widman (Gustafin poika, taulusta 1), s. Loimaalla (Alastarolla) 4.10.1724. Tuli 27.6.1746 Turun jalkaväkirykmentin Loimaan komppanian toiseksi rumpaliksi. Siirtyi komppaniassa 23.10.1749 korpraaliksi Alastaron Kojon ruotuun n:o 31. Oli viisi vuotta Pommerin sodassa eli käytännössä siis koko sotaretken ajan. [23] Mainitaan siellä 5.2.1759 Stralsundissa, 17.11.1759 Qvilossa, 17.11.1760 Trantovissa ja 16.11.1761 Dargelinissa pidetyissä katselmuksissa. [24] Pääkatselmusrullan 7.9.1768 mukaan ollut viisi kertaa linnoitustöissä, siis epäilemättä ainakin Viaporissa. Ilmoitetaan taitavan puusepän töitä. [25] Oli vielä 60-vuotiaana ruodussaan, [26] palvelusvuosia tuolloin jo 39. K. Loimaalla (Alastarolla) 5.1.1793. - Puoliso Loimaalla 19.4.1756 Liisa Tuomaantytär, s. Loimaalla (Alastarolla) 4.4.1739, vanhemmat Kojon Heikolan talollinen Tuomas Heikinpoika ja Riitta Mikontytär. Muutti Kojosta Köyliöön 1806 yhdessä kotitaloonsa palaavan tyttärentyttärensä kanssa sekä jälleen takaisin 1807. Poikansa Gustaf Johanin kuoleman jälkeen mainitaan Loimaan rippikirjassa 1810-13 ruotuvaivaisena Kojossa. K. Alastarolla 5.6.1813.

III. Lapsia:

Gustaf Johan, s. Loimaalla (Alastarolla) 17.6.1763, korpraali, k. 1810. Taulu 3.

Maria Christina, s. Loimaalla (Alastarolla) 11.10. 1766, k. Köyliössä 29.4.1793. - Puoliso Loimaalla 8.10.1786 Köyliön pitäjän Karhian Jaakolan talollisen poika, myöhemmin talollinen samassa talossa Martti Martinpoika, s. Köyliössä 9.9.1764, k. Köyliössä 6.6.1793. Avioparin tytär Justiina oli vanhempiensa kuoltua äidinäitinsä Liisa Tuomaantyttären kasvattilapsena Alastaron Kojossa.


Taulu 3.

III. Gustaf Johan Widman (Gustafin poika, taulusta 2), s. Loimaalla (Alastarolla) 17.6.1763. Kävi Turun katedraalikoulua 1779-84. Korpraali Turun jalkaväkirykmentin Loimaan komppaniassa, jossa isänsä ja isänisänsä tavoin Alastaron Kojon ruodussa n:o 31. Osallistui ns. Kustaan sotaan 1788-90 kolmen vuoden ajan ja sai rintaansa ruhjevamman tykinkuulasta Porrassalmen taistelussa. [27] Oli kuitenkin palveluksessa vielä 15.6.1804 pidetyssä katselmuksessa [28] ja myöhemminkin. K. Alastarolla 24.2.1810. - Puoliso Loimaalla 30.11.1788 Liisa Jaakontytär, s. Loimaalla (Alastarolla) 21.9.1760, vanhemmat Kojon Skyttälän talollinen Jaakko Martinpoika ja Kaisa Tuomaantytär. K. Alastarolla 14.4.1815.

IV. Lapsia:

Carl Gustaf, s. Loimaalla (Alastarolla) 31.10.1791. Renkinä Alastaron Kojon eri taloissa. Palveluspaikkoina olivat yksinomaan syntymäkylän talot lukuun ottamatta lyhyttä vaihetta vuonna 1814, jolloin renkinä serkkunsa Justiina Martintyttären (ks. taulu 2) luona Köyliön Karhian Jaakolassa. K. Alastarolla syksyllä 1837 (löydetty kuolleena Loimaan Seppälän pellolta). [29] - Puoliso Alastarolla 8.10.1826 Eeva Juhontytär tämän 1. aviossa, s. Loimaalla 17.1.1803, vanhemmat Kuninkaisten Naulan torppari Juho Heikinpoika ja Kirsti Matintytär. Muutti Kojolta leskenä kahden lapsensa kanssa 1841 emäseurakunnan puolelle Loimaalle. K. nälkävuosina Loimaalla 12.6.1868. Eeva Juhontyttären 2. puoliso Loimaalla 30.1.1842 torppari Loimaan Köyliön Sipilän alaisessa Hakalan torpassa Jaakko Jaakonpoika tämän 2. aviossa, s. rippikirjan mukaan Loimaalla 20.3.1796, k. Loimaalla 1.6.1854.

Johan Adolf, s. Loimaalla (Alastarolla) 18.2.1794. Loimaan rippikirjassa 1810-13 reservimiehenä Alastaron Kojon Framissa. Myöhemmin Framin torpparina Orisuon torpassa ja sittemmin Kojon Heikolan torpparina Lähteenmäen torpassa. K. Alastarolla 13.7.1874. - Puoliso Alastarolla 22.5.1817 Kaisa Matintytär, s. Loimaalla 6.9.1788, vanhemmat Haaroisten torppari, sittemmin lampuoti Alastaron Sikilän Ojalassa Matti Heikinpoika [30] ja Liisa Heikintytär. K. Alastarolla 30.1.1875.

Tobias, s. Loimaalla (Alastarolla) 2.11.1796, k. Loimaalla (Alastarolla) 6.11.1796.

Josef Gabriel, s. Loimaalla (Alastarolla) 18.2.1798. Renkinä Alastaron Kojossa, Ilolassa, Annisissa, Sikilässä ja viimeksi 1832-34 Koskella, josta muuttanut perheineen emäseurakunnan puolelle Loimaalle. Loimaalla renkinä viimeksi Hattulan kylän Klemelässä. K. Loimaalla 7.4.1857. - Puoliso Loimaalla 13.4.1828 Eeva Jaakontytär, s. Loimaalla 8.9.1802, vanhemmat Mäenpään sotamies Jaakko Palm ja Kaisa Erkintytär. K. Loimaalla 20.12.1838.

Eva Lisa, s. Loimaalla (Alastarolla) 21.12.1800. Piikana Kojon Skyttälässä v. 1820, jolloin päässyt ripille poikkeuksellisen myöhään. Myöhemmät vaiheet tuntemattomat. Mahdollisesti sama Eeva Liisa Kustaantytär, joka k. Alastarolla 28.10.1862.


Taulu 4.

II. Johan Widman (Gustafin poika, taulusta 1), s. Loimaalla (Alastarolla) 22.6.1729. Astui 29.1.1751 palvelukseen Turun jalkaväkirykmentin Loimaan komppaniaan, jossa sotamiehenä Loimaan Piltolan ruodussa n:o 91. [31] Oli rykmentin mukana Pommerin sodassa, jossa mainitaan Losenditzissa 9.2.1758 pidetyssä katselmuksessa, jolloin vielä palveluskelpoinen. [32] Sairastui kuitenkin sotaretken aikana ja kuoli jo 26.5.1758. [33] - Puoliso Loimaalla 17.3.1751 Anna Simontytär Annisista tämän 1. aviossa, s. 1732, k. Loimaalla 12.6.1807. Anna Simontyttären 2. puoliso Loimaalla 29.10.1762 sotamies Juho Frimodig, s. Loimaalla (Mellilässä) 11.11.1735. [34] Juho Frimodig tuli 25.8.1757 sotamieheksi Turun jalkaväkirykmentin Loimaan komppanian Piltolan ruotuun n:o 83 oltuaan sitä ennen renkinä. [35] Sotilasnimenä aluksi Rosenqvist, sitten Qvist ja lopulta vuodesta 1761 alkaen Frimodig. [36] Oli Pommerin sodassa viisi vuotta, jona aikana joutui 22.1.1760 vangiksi Anklamin linnakkeessa. Sotavankeuden aikana oli Preussin palveluksessa. [37] Siirrettiin tarkastuskatselmuksessa 24.2.1773 ruotuun n:o 19 (Ypäjä). [38] Sai pyynnöstään eron 27.6.1775, jonka lisäksi »yksinkertaisen ylläpidon» (enkelt underhåld), koska oli osallistunut sotaan Pommerissa ja vahingoittunut linnoitustyössä Viaporissa. [39] K. Loimaalla 3.12.1786. Anna Simontyttärellä oli Juho Frimodigin kanssa kaksi poikaa ja kolme tytärtä.

III. Lapsia:

Anna, s. Loimaalla 29.12.1751, k. Loimaan rippikirjan mukaan 28.3.1827 (ei merkitty haudattujen luetteloon). - Puoliso Loimaalla 19.12.1773 Turun jalkaväkirykmentin Loimaan komppanian sotamies n:o 83 (Piltola) Mikko Tall, s. Loimaalla 29.9.1753. [40] Loimaan 1763 aloitetun lastenkirjan mukaan koululainen (scholaris). Astui palvelukseen Annan isäpuolen tilalle 24.2.1773. [41] Osallistui Kustaan sotaan kolmen vuoden ajan ja haavoittui Porrassalmen taistelussa. [42] K. Suomen sodassa rippikirjan mukaan Pohjanmaalla 1809.

Liisa, s. Loimaalla 7.10.1753, k. Loimaalla 26.4.1755.

Mikko, s. Loimaalla 6.9.1756, k. todennäköisesti lapsena (ei löydy Loimaan haudattujen luettelosta). [43]


Viitteet

[1]   VA Turun jalkaväkirykmentin päiväämätön ansioluetteloiden yhdistelmä (mf 55021). Hälsingen rykmentin katselmusrulla 26.10.1716 (Ruotsin sota-arkiston ilmoitus 13.11.1989). - Em. ansioluetteloiden yhdistelmän mukaan palvelukseen astuminen tapahtui 1714. Katselmusrullan 26.10.1716 mukaan Widman oli palvellut rykmentissä vuodesta 1715.

[2]   Hälsingen rykmentin katselmusrullan 26.10.1716 mukaan Widman oli syntynyt Suomessa (Ruotsin sota-arkiston ilmoitus 13.11.1989). - Vuoden 1719 pääkatselmusrullan mukaan Widman oli suomalainen ja kotoisin »Turun läänistä» (Härnösandin maakunta-arkiston ilmoitus 25.1.1990).

[3]   VA em. ansioluetteloiden yhdistelmä (mf 55021). - Arviona Gustaf Widmanista todetaan tässä lähteessä mm., että hän on palveluksessa yksinkertainen (enfalldig). Toisaalta Widman oli Loimaan seurakunnassa yksi niistä kolmesta henkilöstä, joiden sisälukutaito oli Loimaan rippikirjan 1725-31 mukaan hyvä, muut kaksi olivat pitäjänkirjuri Johan Welonius ja rakuuna Niilo Fernholm. Säätyläisille ei Loimaallakaan yleensä tehty lukutaito- ja kristinopin osaamismerkintöjä rippikirjaan.

[4]   Järvsön seurakunnan kuulutettujen ja vihittyjen luettelo (Härnösandin maakunta-arkiston ilmoitus 25.1.1990).

[5]   Veikko Laakso, Suur-Loimaan historia I. Esihistorialliselta ajalta vuoteen 1721, Loimaa 1986, s. 303. - Jäljempänä on tässä kirjoituksessa paikkakunnat ilmoitettu sen mukaisesti, minkä seurakunnan tai kappelin historiakirjoihin kasteet, vihkimiset ja hautaukset on kulloinkin ensisijaisesti merkitty. Mikäli paikkakunta nykyisin kuuluu toiseen seurakuntaan, on tämä ilmoitettu suluissa.

[6]   VA Turun jalkaväkirykmentin katselmusrulla 3.9.1722 (mf 54970).

[7]   RSA Turun jalkaväkirykmentin katselmusrulla 13.10.1721 ( VA mf WA 1212).

[8]   Härnösandin maakunta-arkiston ilmoitus 25.1.1990.

[9]   Vihittyjen luettelo 18.12.1739.

[10]   Härnösandin maakunta-arkiston ilmoitus 25.1.1990.

[11]   Rippikirja 1732-41 f. 292.

[12]   VA Turun jalkaväkirykmentin pääkatselmusrulla 7.9.1768 f. 226-227 (mf 54940).

[13]   Ks. Aulis J. Alanen, Suomen historia vapaudenajalla. Suomen historia IX, Porvoo 1963, s. 432-434.

[14]   Köyliön rippikirja 1791-96 f. 86. Ks. myös Loimaan 1793 aloitetusta lastenkirjasta Kojon Kirjavainen eli Heikola.

[15]   Köyliön rippikirjat 1791-96 f. 86 ja 1803-08 f. 96.

[16]   Emil Jalava, Liber Scholae Aboensis 1670-1825-1830, Turku 1933, s. 390, 394, 400, 405, 411, 416, 421 ja 424.

[17]   Sotilasnimien periytymisestä ruodun sisällä ks. esim. Pirjo Mikkonen, Mitä ruotusotamiesrullat kertovat nimistöntutkijalle. Suomen ruotusotamiesten lisänimistä SSV 42 s. 71-92, Jyväskylä 1987, s. 84-85.

[18]   Hälsingen rykmentin vuoden 1719 pääkatselmusrulla (Härnösandin maakunta-arkiston ilmoitus 25.1.1990).

[19]   VA em. ansioluetteloiden yhdistelmä (mf 55021).

[20]   RSA Turun jalkaväkirykmentin katselmusrulla kesäkuussa 1733 f. 260 (VA mf WA 1213).

[21]   VA Turun jalkaväkirykmentin pääkatselmusrulla 7.9.1768 f. 226-227 (mf 54940). - Furiiriksi ylentämisen ajankohdasta on lähteessä kaksi eriävää päivämäärää, 13.8. ja 31.8.1741.

[22]   Kaarlo Wirilander, Suomen armeijan upseeristo ja aliupseeristo 1718-1810. Virkatalonhaltijain luettelot, Forssa 1953, s. 20.

[23]   VA Turun jalkaväkirykmentin pääkatselmusrulla 7.9.1768 f. 228 ja 236-237 (mf 54940). - Rullissa on korpraaliksi siirtymispäivämääräksi ilmoitettu myös 4.10.1749, joka lienee virheellinen.

[24]   VA Turun jalkaväkirykmentin pääkatselmusrullat 5.2.1759, 17.11.1759, 17.11.1760 ja 17.11.1761 (mf 54940). Loimaan komppanian miehet esiintyvät Pommerin sodan rullissa sijoitettuina rykmentin muiden komppanioiden yhteyteen. Gustaf Widman kuului niihin loimaalaisiin, jotka katselmuksissa ovat majurin komppanian yhteydessä.

[25]   VA Turun jalkaväkirykmentin pääkatselmusrulla 7.9.1768 f. 236-237 (mf 54940).

[26]   VA Turun jalkaväkirykmentin pääkatselmusrulla 25.6.1785 (mf 54942).

[27]   VA Turun jalkaväkirykmentin pääkatselmusrulla 6.7.1795 f. 242 (mf 54942), - Todettakoon, että Porrassalmen taistelua koskevassa runsaahkossa kirjallisuudessa ei näytä olevan tietoja Turun jalkaväkirykmentin yksiköiden tai sotilaiden osallistumisesta taisteluun. Yksityiskohtaisin ja perusteellisin esitys taistelusta on Jaakko Toiviainen, Porrassalmi 1789, Joensuu 1980, jossa ruotsalais-suomalaisten joukkojen kokoonpanosta erityisesti s. 90. Kuitenkin Loimaan komppanian osalta on merkille pantavaa, että em. pääkatselmusrullassa todetaan Gustaf Johan Widmanin lisäksi myös toisen sotilaan (n:o 83 Mikko Tall, Widmanin serkun puoliso, ks. taulu 4) haavoittuneen nimenomaisesti Porrassalmen taistelussa. Lisäksi komppanian kaksi muuta sotamiestä on saman asiakirjan mukaan haavoittunut lähiseudulla Parkumäellä ja Laitaatsillassa, jossa taisteluja käytiin hieman Porrassalmea myöhemmässä vaiheessa.

[28]   VA Turun jalkaväkirykmentin pääkatselmusrulla 15.6.1804 f. 224 (mf 54943).

[29]   11.8.1841 toimitetun perunkirjoituksen mukaan kuollut syksyllä 1837. Loimaan kirkonarkisto (VA mf JK 469). - Löydetty ilmeisesti vasta seuraavana kesänä, koska merkitty Alastaron kuolleiden ja haudattujen luetteloon heinäkuun 1838 kohdalle. Kuolinaika ja hautauspäivämäärä puuttuvat luettelosta. Ilmoitetaan haudatuksi Loimaalle.

[30]   Kastettujen luettelossa on Matti Heikinpojan patronyymi erheellisesti muodossa Andersson.

[31]   VA Turun jalkaväkirykmentin pääkatselmusrulla 7.9.1768 f. 256 (mf 54940).

[32]   VA Turun jalkaväkirykmentin pääkatselmusrulla 9.2.1758 (mf 54939). - Johan Widman kuului niiden Loimaan komppanian miesten joukkoon, jotka Pommerin sodan aikaisissa katselmuksissa oli sijoitettu Perniön komppanian yhteyteen.

[33]   VA Turun jalkaväkirykmentin pääkatselmusrulla 5.2.1759 (mf 54940).

[34]   Kastettujen luettelossa Juhon syntymäpaikka on Loimaan (Mellilän) Isoperä. Isän, sotamies Reinhold Gäddan ilmoitetaan olevan Marttilan pitäjän Patakoskelta. - Pääkatselmusrullassa 7.9.1768 Frimodigin syntymäpitäjäksi ilmoitetaan Marttila ja etunimiksi kastettujen luettelosta poiketen Johan Reinhold (VA mf 54940).

[35]   VA Turun jalkaväkirykmentin pääkatselmusrulla 7.9.1768 f. 252 (mf 54940).

[36]   VA Turun jalkaväkirykmentin pääkatselmusrullat 9.2.1758 (mf 54939) sekä 5.2.1759, 17.11.1759, 17.11.1760 ja 17.11.1761 (mf 54940).

[37]   VA Turun jalkaväkirykmentin pääkatselmusrulla 7.9.1768 f. 252. - Rullassa todetaan Frimodigista lisäksi, että hän on menettänyt vasemman käden etusormen, saanut 10.3.1762 kahdeksan paria raippoja tappelusta (josta huolimatta palvelee kuitenkin kelvollisesti) sekä ollut kerran linnoitustöissä.

[38]   Juholle aikanaan annettu sotilasnimi Frimodig oli kaikesta päätellen osuva. Toiseen ruotuun siirron aiheena oli ruotutalonpoikien tyytymättömyys Frimodigiin tämän syyllistyttyä heidän ilmoituksensa mukaan tappeluihin ja hillittömyyteen (ostyrighet). Toteutetun siirron lisäksi komppanian päällikkö oikeutettiin rankaisemaan Frimodigia kymmenellä parilla raippoja niin usein kuin tämä vastaavaan käytökseen syyllistyisi. RSA Turun jalkaväkirykmentin tarkastusrulla 24.2.1773 (VA mf WA 620).

[39]   VA Turun jalkaväkirykmentin pääkatselmusrulla 17.6.1778 (mf 54941).

[40]   Loimaan kastekirjan mukaan kastettu Perttulan kappelissa. - Perttulan kappeli sijaitsi Tammelan kirkkoherrakunnassa. Loimaan kaakkoiskulman kylien Ypäjän, Kauhanojan ja Mannisten asukkailla oli oikeus mm. käydä jumalanpalveluksissa Perttulan kappelissa, jossa Loimaan papistokin kävi tämän johdosta saarnaamassa. Laakso, s. 306-307.

[41]   VA Turun jalkaväkirykmentin pääkatselmusrulla 17.6.1778 (mf 54941).

[42]   VA Turun jalkaväkirykmentin pääkatselmusrulla 6.7.1795 f. 252 (mf 54942).

[43]   Johan Widmanin perunkirjassa mainitaan ainoana lapsena tytär Anna. Loimaan kirkonarkisto, perunkirja 28.9.1762 (VA mf JK 468).


Referat

Ilpo Toivonen: Släkten Widman i Alastaro

I Loimijoki kapellförsamling Alastaro levde från 1720-talet en liten och rätt kortvarig släkt Widman. Dess stamfar Gustav Matsson Widman nämns första gången, då han 1714 eller 1715 trädde i tjänst som volontär vid Järvsö kompani av Hälsinge regemente. Åldersuppgifterna pekar mot ett födelseår 1691 och 1692, och han säges uttryckligen vara född i Åbo län. Han förflyttades 1721 till Loimijoki kompani av Åbo infanteriregemente, men var i Järvsö ännu 24.10.1721, då han vigdes med soldaten Skragges änka Catharina Matsdotter Wallenia, f. ca. 1687. Bägges ursprung har förblivit okänt.

Gustav Widman tjänte i Kojo rote av Loimijoki kompani och avancerade sedermera till rustmästare och furir. Han var bosatt i Kojo by i Alastaro, slutligen på furirsbostället Seppälä i Hattula by och dog där 31.8.1742.

Namnet Widman var inte ett soldatnamn inom roten utan ett släktnamn som gick i arv i släkten i tre generationer, slutligen i formen Willman. Något samband med övriga släkter och personer som burit namnet Widman är inte känt, inte heller med de militärpersoner i Reitola och Ämmäis byar i Alastaro som bar namnet Wittman.


Genos 62(1991), s. 141-147, 169-170

© Tekijät ja Suomen Sukututkimusseura - Författarna och Genealogiska Samfundet i Finland

[ Artikkelin alku | Viitteet | Referat ]

Aiheenmukainen hakemisto | Vuoden 1991 hakemisto | Vuosikertahakemisto