GENOS
- Suomen Sukututkimusseuran aikakauskirja

[ Viitteet | Referat | Artikkelin loppu ]

Militaria-asiakirjojen tulkinta ja käyttö sukututkimuksessa

Fil.maist. Terhi Nallinmaa-Luoto, Vantaa

Valtionarkistossa säilytetään Militaria-kokoelmaa, johon kuuluu Ruotsin vallan aikaisten suomalaisten joukko-osastojen asiakirjoja. Militaria I käsittää 1600-luvulta peräisin olevat asiakirjat, Militaria II ruotujakoisten rykmenttien asiakirjat 1700-luvun alusta vuoteen 1809 ja Militaria III värvättyjen rykmenttien asiakirjat 1700-luvulta vuoteen 1810. Sukututkijoille tärkeimpiä näistä asiakirjoista ovat rykmenttien pääkatselmus- ja muut rullat, joihin on luetteloitu sekä päällystö, alipäällystö että miehistö. Militaria-kokoelman lisäksi suomalaisten joukko-osastojen rullia on Ruotsin sota-arkistossa ja Turun maakunta-arkistossa lääninkonttorin asiakirjojen joukossa. Molempien pääkatselmusrullista on mikrofilmit Valtionarkistossa. Pääkatselmusrullien (General Munster Rulla) lisäksi rykmenteissä ja komppanioissa laadittiin mm. rekrytointirullia (Rekryterings Rulla), katsastus- ja päästörullia (Besiktning- och Kassations Mönster Rullor) ym. Rullia on eri joukko-osastoista säilynyt hyvin vaihtelevasti. Vuosina 1719-21 laadituista rullista, jotka tehtiin ison vihan aikana Ruotsissa olleista suomalaisista rykmenteistä, on Valtionarkistossa ns. Klemetin kopiokokoelmassa nykykäsialalla kirjoitetut jäljennökset sekä niistä tehdyt mikrofilmit.

Suomen muissa maakunnissa paitsi Pohjanmaalla toteutettiin 1690-luvulla ns. vakinainen sotamiehenpito ruotujakolaitoksen muodossa; Pohjanmaan osalta tämä uudistus saatiin aikaan vasta v. 1733. Suurin osa talonpoikaistaloista järjestettiin 3-4 taloa käsittäviksi ruoduiksi, ja kukin ruotu asetti jalkaväkeen sotamiehen. Ratsuväki taas hankittiin 1680-luvulta lähtien nimeämällä tietyt talot pysyviksi rustholleiksi, joista kukin palkkasi armeijaan ratsumiehen ja hankki tälle varusteet. Sekä ruotusotamiehet että ratsumiehet asuivat rauhan aikana sotilastorpassa ruodun tai rusthollin maalla. Suuren Pohjan sodan jälkeen ratsuväkirykmentit muutettiin rakuunarykmenteiksi, ja rykmenttien nimiin ja täydennysalueisiin tehtiin varsinkin Itä-Suomessa eräitä muutoksia, jotka pääasiassa johtuivat Uudenkaupungin rauhassa 1721 tapahtuneista alueluovutuksista. [1]

Suomen ruotujakolaitokseen kuului suuren Pohjan sodan päätyttyä kolme rakuunarykmenttiä ja seitsemän jalkaväkirykmenttiä. Kussakin niistä oli esikunta ja 8 komppaniaa. Rykmenttien alueet ja nimet vastasivat läänejä ja maakuntia ja komppanioiden pitäjiä, mutta kun kaikki pitäjät eivät voineet asettaa palvelukseen yhtä monta miestä, kuului moniin komppanioihin miehiä naapuripitäjistäkin. Rykmentin kolme ensimmäistä komppaniaa olivat esikuntakomppanioita, nimittäin henkikomppania, jonka päällikkönä toimi rykmentin komentaja, sekä everstiluutnantin ja majurin komppaniat. Nämäkin komppaniat asetettiin jostakin tietystä pitäjästä. Hattujen sodan jälkeiset alueluovutukset v. 1743 aiheuttivat Itä-Suomen joukko-osastoihin taas uusia muutoksia. Ahvenanmaa ja Etelä-Suomen rannikkopitäjät asettivat ruotusotamiesten sijasta laivamieskomppanian ja Kruunupyyn ja Pedersören pitäjät laivakirvesmiehiä. Myös kaupungit asettivat laivamiehiä ennen 1740-lukua. Paltamon ja Sotkamon pitäjät asettivat yhdessä Kajaanin maakomppanian, joka v. 1788 laajennettiin Kajaanin jääkäripataljoonaksi. Paltamo ja Sotkamo olivat kuitenkin ruodutettuina v. 1757-66, jolloin näiden pitäjien sotamiehet on luetteloitu Pohjanmaan rykmentin rullissa. [2]

1740-luvulla yritettiin ensimmäisen kerran saada armeijalle aikaan varamiehistö, ja moniin joukko-osastoihin saatiinkin jokin määrä varamiehiä. Lopullisesti varamieslaitos luotiin vasta v. 1776, josta lähtien kaksi jalkaväkiruotua ja kaksi rusthollia asettivat yhdessä armeijaan varamiehen. Tiedot varamiehistä sisältyvät useimmiten rekrytointirulliin. Rakuunarykmentit taas lakkautettiin v. 1791 ja liitettiin jalkaväkirykmentteihin kevyiden jalkaväkipataljoonien - vuodesta 1805 lähtien ratsutilapataljoonien - nimellä. [3] Vuodesta 1791 lähtien niiden päällystö ja miehistö siis kirjattiin jalkaväkirykmenttien rulliin.

Sukututkijan, joka on kirkonkirjoista huomannut esi-isänsä olleen ruotusotamies (soldat), rakuuna (dragon), laivamies (båtsman) tai varamies (vargeringskarl, reservkarl), on syytä etsiä pitäjänhistoriasta tai maakuntahistoriasta, missä rykmentissä ja komppanioissa esi-isän kotipitäjän miehet palvelivat. Koska useimmat rykmentit oli nimetty läänin tai maakunnan mukaan (Henkirakuunarykmentin alueena oli Turun ja Porin lääni), voi etsityn miehen periaatteessa löytää myös selaamalla läpi asianomaisesta maakunnasta kootun rykmentin rullan. Viimeksimainittua menetelmää on syytä käyttää myös silloin, kun esi-isä on kuulunut johonkin värvättyyn rykmenttiin. Useimmat värvätyt joukko-osastot oli sijoitettu johonkin linnoitukseen, mutta v. 1775 perustettu Savon jääkärirykmentti oli värvätty aluepohjalta ja jakaantui pitäjien mukaan nimitettyihin komppanioihin, joten samassa savolaispitäjässä saattoi 1700-luvun lopulla asua sekä värvättyyn jalkaväkirykmenttiin kuuluvia jääkäreitä (jägare) että ruotujakoiseen jalkaväkirykmenttiin kuuluvia sotamiehiä.

Rakuunoille ja ruotusotamiehille sekä heidän varamiehilleen annettiin armeijassa ruotsinkielinen sotilasnimi. Jalkaväessä nämä nimet periytyivät yleensä samassa ruodussa palvelevalta mieheltä toiselle, eivät siis isältä pojalle kuten varsinaiset sukunimet. Ruotusotamiehillä oli omat sotilasnimensä ja varamiehillä omansa. Kun varamies siirtyi ruotusotamieheksi, hänen sotilasnimensä muuttui vastaavasti. Silloin tällöin vaihdettiin jonkin ruodun sotamiehen nimi syystä tai toisesta uudeksi. [4]

Määräyksiä siitä, mitä pääkatselmusrulliin tuli kirjoittaa, annettiin vuosina 1680-97 useissa pääkatselmusohjeissa. Kuninkaan 16.1.1680 antamassa ohjeessa Suomessa ja Karjalassa pidettävää pääkatselmusta varten määrättiin, että rulliin oli merkittävä sotamiesten etu- ja lisänimet sekä tilat, joilta heidät on nimetty sotilaiksi. Seuraavana vuonna annetussa ohjeessa Ruotsissa pidettävää pääkatselmusta varten määrättiin rulliin merkitsemään myös kihlakunnat ja pitäjät. V. 1685 annetun ohjeen mukaan rulliin piti päällystön ja miehistön nimien ja kotipaikkojen lisäksi merkitä myös kunkin palvelukseenastumisvuosi sekä kaikki upseerien, aliupseerien, korpraalien ja rumpalien palkkaukseen osoitetut tilat ja verot. Rullat tuli laatia saman metodin mukaan kuin se, jota käytettiin kuninkaan viimeksi pitämässä pääkatselmuksessa. Vuodesta 1695 lähtien, ruotujakolaitoksen tultua perustetuksi, rulliin lisättiin vielä kunkin miehen juokseva numero sekä rykmentissä että komppaniassa. Usein, joskaan ei aina, rulliin merkittiin myös ruotutalojen ja rusthollien nimet ja veroluvut. Vuoden 1767 katselmusohjesäännössä pääkatselmusrullien laatimisohjeita täsmennettiin entisestään luettelemalla, mihin sarakkeeseen mitäkin tietoja piti merkitä. Jakolaitoksen rykmenttien rullissa sarakkeet olivat seuraavat: [5]

1. numero rykmentissä (Regements Nummer)
2. numero komppaniassa (Compagnie Nummer)
3. rusthollin tai ruodun nimi (Rotans/Rusthållets Namn)
4. ratsumiehen tai sotamiehen nimi, laatu ja syntymäpaikka sekä viime katselmuksen jälkeen tapahtuneet muutokset (Manskapets Namn, födelse ort och Sedan Sidsta General Munstring med dem skedde förändringar)
5. miehen ikä (Ålder)
6. palvelusvuodet (Tienste år)
7. onko mies naimisissa (Gift eller Ogift)
8. ratsuväki- ja rakuunarykmenteissä hevosen ikä, väri ja tuntomerkit
9. viime katselmuksessa tehdyt huomautukset (Sidsta General Munstrings Annotationer)
10. tässä katselmuksessa tehdyt huomautukset (Nervarande General Munstrings Annotationer)

Värvättyjen rykmenttien rullissa oli seuraavat sarakkeet:

1. numero komppaniassa
2. miehen nimi, syntymäpaikka ja uskonto (Religion) sekä viime katselmuksen jälkeen tapahtuneet muutokset
3. onko mies värvätty kruunun tai komppanianpäällikön laskuun (anvärfde Kronans Räkning/Comp. Chefs Räkning)
4. onko hän ottanut pestin ja kuinka moneksi vuodeksi (om han är Capitulant, och till hur många år)
5. pestausajasta palvellut vuodet (aftjente Capitulations år)
6. ikä
7. palvelusvuodet (tjenste år)
8. onko mies naimisissa
9. mitä käsityötä hän osaa (handtvärk)
10. viime katselmuksessa tehdyt huomautukset
11. tässä katselmuksessa tehdyt huomautukset

Rykmentin upseerit ja aliupseerit sekä ylemmät ja alemmat esikunnan ja komppanioiden sotilasvirkamiehet lueteltiin siinä järjestyksessä kuin he nauttivat menosäännön mukaista palkkaa. Myös heidän kohdallaan mainittiin viime katselmuksen jälkeen tapahtuneet muutokset.

Rullien rakenne oli käytännössä ollut suunnilleen tällainen jo ennen vuoden 1767 katselmusohjesääntöäkin. Muut kuin pääkatselmusrullat ovat rakenteeltaan suunnilleen samantapaisia, joskus hiukan yksinkertaisempia. Vuodesta 1775 lähtien pääkatselmusrulliin lisättiin vielä yksi sarake: miehen pituus joko kortteleina tai jalkoina ja tuumina. Vaadittu vähimmäispituus oli aluksi 11 korttelia ja 3 tuumaa eli n. 170 cm, mutta kun Suomesta oli vaikea löytää riittävästi näin pitkiä miehiä, se alennettiin v. 1778 Uudenmaan ja Hämeen läänin maaherran Anders de Brucen neuvosta 11 kortteliin 1 tuumaan eli n. 165 cm:iin. [6]

Sukututkija tunnistaa armeijassa palvelleen esi-isänsä kirkonkirjoista löytyneen sotilasnimen ja ruodun tai rusthollin nimen perusteella; jalkaväkiruodun nimenä oli yleensä kylän tai talon nimi. Toisinaan itäsuomalaisissa rippikirjoissa on merkitty mies sotamieheksi, mutta käytetty hänestä sotilasnimen sijasta hänen omaa suomenkielistä sukunimeään. Tämä tietysti vaikeuttaa tunnistamista, jonka on tällöin nojauduttava lähinnä ruodun nimeen tai miehen etunimeen. Asiaa auttaa, mikäli rippikirjaan on merkitty miehen numero komppaniassa, kuten jotkut papit menettelivät. Jos rippikirjassa on miehen syntymävuosi, sitä kannattaa verrata rullassa olevaan tietoon miehen iästä, mutta on huomattava, että armeijan rullien ikätiedoissa on usein muutaman vuoden virheitä. Upseereista ja aliupseereista ei yleensä ole ilmoitettu sen paremmin ikää kuin syntymäpaikkaakaan.

Rullissa on miesten syntymäpaikat ilmoitettu hyvin vaihtelevasti; toisinaan on mainittu vain syntymälääni, toisinaan pitäjä tai kappelikin. Viimeksimainitut tiedot eivät nekään aina ole oikeita päätellen siitä, ettei miestä, josta rullassa on kerrottu sekä ikä että syntymäpitäjä, välttämättä löydy kyseisen pitäjän syntyneiden luettelosta. Mikäli hänen nimensä kuitenkin löytyy siitä, päästään esipolvitutkimuksessa taas ainakin yksi sukupolvi taaksepäin. Siltä ajalta, jolloin mies esiintyy kirkonkirjoissa sotamiehenä, kannattaa käydä läpi kaikki ko. rykmentistä ja komppaniasta löytyvät rullat, sillä jossakin niistä voi olla tietoja, joita ei toisissa ole; esim. syntymäpaikkoja ei merkitty joka katselmuksessa yhtä tarkasti.

Jos mies on kuollut palveluksessa ollessaan eikä haudattujen luetteloa hänen kuolinvuodeltaan ole säilynyt, löytyy kuolinaika todennäköisesti armeijan rullasta. Mikäli mies on kuollut sodassa, hänen nimeään ei sitä paitsi ole seurakunnan haudattujen luettelossa, koska rintamalla kuolleita ei 1700-luvun oloissa yleensä voitu kuljettaa kotiin, vaan heidät haudattiin kentälle tai joskus lähimmän seurakunnan hautausmaahan. Suomen sodassa kuolleista on tiedossa usein vain kuolinvuosi ja joskus -päivä rippikirjan sarakkeessa, sillä tämän sodan päätyttyä ruotujakoinen armeija hajotettiin, eikä sen katselmuksia enää pidetty.

Rullien huomautussarakkeisiin sisältyy vaihteleva määrä tietoja miesten palvelusurasta. Tyypillisiä mainintoja ovat Presens (läsnä), Approberas (hyväksytään), undermålig (alamittainen), död på fiällen (kuollut tuntureilla, viittaa Armfeltin armeijan kohtalokkaaseen Norjan-sotaretkeen 1718), Commenderat till Pommern (komennettu Pommeriin), siuk i lägret (sairaana leirissä), deltagit i finska kriget (osallistunut Kustaan sotaan), blesserad vid Parkumäki affair (haavoittunut Parkuinmäen taistelussa), fått medaille för tapperhet (saanut urhoollisuusmitalin), gammal och styf, får afsked (vanha ja kankea, saa eron) ja anmälas till underhåll (ilmoitetaan eläkkeensaajaksi).


Viitteet

[1]   Jari Niemelä, Tuntematon ruotusotilas. Historiallisia Tutkimuksia 157, Hämeenlinna 1990, s. 31 ja 34; Valtionarkisto, Militaria II:n luettelo.

[2]   Kaarlo Wirilander, Suomen upseeristo 1700-luvulla, Helsinki 1950, s. 15-18; Rainer Fagerlund, De finska indelta och värvade styrkorna (1696-) 1721-1810. Paikallisyhteisö ja sotalaitos, Jyväskylä 1983, s. 41-43; Aimo Halila, Pohjois-Pohjanmaan historia V, Oulu 1954, s. 433-437.

[3]   Niemelä 1990, s. 34-37.

[4]   Pirjo Mikkonen, Mitä ruotusotamiesrullat kertovat nimistöntutkijalle. Suomen Sukututkimusseuran vuosikirja 42, Jyväskylä 1987, s. 72 ja 84-85.

[5]   Gahm Persson, Kongl. Stadgar, Förordningar, Bref och Resolutioner angående Swea Rikes Landt-Milice til Häst och Fot, uppå Kongl. Maj:ts Allernådigste Befallning til Dess och Riksens Krigs-Kollegium, hopsamlade af Sigfrid L. Gahm Persson I-IV. Stockholm 1762-1814. I, s. 1-2, 133-134 ja 565-566; II, s. 358; III s. 82; IV, s. 666-667, 696-697 ja 1045-1046.

[6]   Hans Hirn, Anders de Bruce 1723-1787. Historiallisia Tutkimuksia XLVI, Helsingfors 1957, s. 202-204.


Referat

Terhi Nallinmaa-Luoto: Riksarkivets samling Militaria och hur den kan utnyttjas

Riksarkivets samling Militaria omfattar dokument som berör finska truppförband från 1600-talet fram till 1809. Av dem är generalmönsterrullorna och andra rullor de för genealogerna viktigaste. Rullor som hänför sig till Finland finns även i Krigsarkivet i Stockholm samt i Landarkivet i Åbo bland landskontorets aktstycken. Generalmönsterrullorna och en del övriga rullor är tillgängliga som mikrofilmer.

Arméns rullor uppgjordes enligt regementen och kompanier. Släktforskaren som konstaterat att någon förfader varit rotesoldat, dragon, båtsman eller reservist, kan ur tillgängliga socken- eller landskapshistoriker få veta vid vilket regemente och vilka kompanier män från dennes hemsocken tjänat. Dragonregementena upplöstes 1791 och införlivades med infanteriregementena.

Dragonerna och rotesoldaterna och deras reservister fick ett soldatnamn, som inom infanteriet gick från företrädare till efterträdare i rotan. Rotesoldaten hade sitt tjänstenamn och reservisten sitt. Stundom kunde rotenamnet bytas. Släktforskaren kan identifiera en förfader som tjänat i armén efter det soldatnamn som uppges i kyrkböckerna och efter rotan och i fråga varande rusthåll; inom infanteriet var rotans namn ofta byns eller gårdens namn. För officerer och underbefäl uppges ålder och födelseort endast sällan; för manskapets del uppges födelseorten ofta endast på länsnivå, ibland uppges hemsocken eller kapellförsamling. Man bör räkna med att åldersuppgifterna kan vara felaktiga inom ett par års gränser. Om soldaten avlidit i tjänsten, framgår dödsdatum sannolikt ur rullan. Soldater som stupade i 1808-09 års krig har dock inte dödsdata antecknade: då rotearmén upplöstes efter detta krig hölls inte längre generalmönstringar. Uppgifter om dessa personers död inskränker sig därför oftast till anteckningar i kommunionböckerna. Rullorna har en kolumn för anmärkningar där uppgifter om den militära karriären står att hämta.


Genos 63(1992), s. 29-32, 58-59

© Tekijät ja Suomen Sukututkimusseura - Författarna och Genealogiska Samfundet i Finland

[ Artikkelin alku | Viitteet | Referat ]

Aiheenmukainen hakemisto | Vuoden 1992 hakemisto | Vuosikertahakemisto