GENOS - Suomen Sukututkimusseuran aikakauskirja

[ Referat | Artikkelin loppu ]

Kuurupiilosilla Vilhelmiina Tawaststjernan kanssa

eli kuinka sukututkija kompastuu omaan viisauteensa ja tarvitsee uuden oivalluksen

Lakitieteen lisensiaatti Pentti J. Voipio, Helsinki

Aikanaan kerätessäni aineistoa ja tutkiessani kirjallisuutta merkitsin muistiin Tor Carpelanin Ättartavlor-teoksesta (III, s. 1200-1201) ja Elgenstjernalta (VIII, s. 205) Pihtiputaan Sydänmaan Kivenpellon isännän Leonard Tawaststjernan, joka oli syntynyt 29.9.1858 Viitasaarella ja kuollut 20.7.1930 Pihtiputaalla. Hän kuului sukunsa haaraan, joka asettui Keski-Suomen maaseudulle ja elää siellä edelleenkin (Finlands adelskalender 1989, s. 564-567). Hänen vaimonsa oli Vilhelmiina Tawaststjerna, omaa sukua Kekkonen. Tämä näytti olevan lähtöisin Etelä-Savosta; hänen ilmoitettiin syntyneen 4.2.1861 Hirvensalmella. Heidät oli vihitty 11.10.1886 Viitasaarella, mutta he olivat muuttaneet Pihtiputaalle, missä vaimo on kuollut 14.8.1947. Ongelmakseni muodostui, että kumpaakaan puolisoa en löytänyt ilmoitetun syntymäpaikan kastekirjasta.

Miehen osalta on ilmeistä, että hän on syntynyt Pihtiputaalla, mistä hänen vanhempansa lapsineen muuttivat 20.7.1860 Viitasaarelle. Pihtiputaan kirkonkirjat kyseiseltä ajalta ovat tuhoutuneet.

Vaimon kohdalla kaikki yritykset syntyperän selvittämiseksi tuntuivat valuvan hiekkaan. Hirvensalmelta ei löytynyt sinä päivänä syntynyttä Vilhelmiina Kekkosta. Siellä kastettujen luettelo vieläpä on kopioitu vuoteen 1862 asti, joten asia oli helppo tarkistaa. Tunnollisuus tosin vaati etsimään mikrofilmiltä myös alkuperäisen kastekirjan - mikä joskus tuottaa tulostakin - mutta tällä kertaa turhaan: ei ollut Vilhelmiina syntynyt 4.2. eikä myöskään 2.4.1861, vaikka päivän ja kuukauden numerot usein heittävät kuperkeikkaa. Naapuriseurakunnistakaan häntä ei voinut löytää.

Alkoi masentaa. Tuli mieleen jo unohtaa koko tyttö, mitäpä siinä suku vaille jäisi, jos yksi jäsen puuttuu kastekirjoista. Vuosien mittaan asia kuitenkin yhä uudelleen palasi mieleen ja alkoi kiusata: Mitä vaikeampi etsiä, sen mukavampi olo sitten, kun ongelma on kokonaan selvitetty. Niinpä piti ryhtyä kirjeitä kirjoittamaan ja soittelemaankin kirkkoherranvirastoihin, kun ei aina tiedä, miten kauan vastaus saattaa viipyä.

Ensin epäilin, että kirjojen tiedot olivat virheelliset. Mutta ei, Viitasaari ja tietenkin myös myöhempi asuinpaikka Pihtipudas vahvistivat ne oikeiksi. Viitasaari kertoi Vilhelmiinan tulleen sinne 1884 Jämsästä ja lähetti saamansa muuttokirjan valokopion. Sen mukaan Vilhelmiina oli muuttanut Jämsään 1880 juuri Hirvensalmelta.

Olin jo kysynyt Hirvensalmelta heidän muuttoluettelonsa tietoja. Ei niitä ollut saatavissa. Säilyneet muuttoluettelot alkavat niin myöhään, että Vilhelmiinamme niiden alkaessa jo oli muuttanut pois. Jämsässä puolestaan piti olla tallella saapuneiden muuttokirjoja Vilhelmiinan saapumisajalta. Luetteloiden mukaan Jämsään saapuneet muuttokirjat ovat jo Jyväskylän maakunta-arkistossa. Ystävällinen vastaus sieltä kuitenkin ilmoitti, että näin luettelot kertovat, mutta...: huolellisessa tarkastuksessa oli käynyt ilmi, että juuri siltä ajalta monen vuoden muuttokirjat puuttuvat. Niin raukeni toivo, että Vilhelmiinan muuttokirjasta näkyisi, mistä Hirvensalmen kylästä hän oli lähtenyt.

Olin jo useaankin kertaan läpiselannut mikrofilmeiltä Hirvensalmen rippi- ja lastenkirjoista ne kylät, joissa tiedän Kekkosia asuneen. Vilhelmiinaa en ollut löytänyt. Ainoaksi keinoksi näyttikin siten jäävän käydä läpi sivu sivulta Hirvensalmen rippikirja Vilhelminan lähtövuodelta 1880. Siitä rippikirjasta ei ole vielä käytettävissä mikrofilmiä tai -kortteja. Rippikirjan läpikäymistä ei voinut vaatia kirkkoherranviraston ystävälliseltäkään kanslistilta. Eri matka Hirvensalmelle ja vähintään päivän työ siellä - yhden tytön takia - ei ollut ajateltavissa. Vieläkö oli keksittävissä jokin keino?

Valtionarkiston mikrofilmien luettelossa on mainittuina paljon sellaisiakin kirkkoherranvirastojen asiakirjoja, joita moni sukututkija ei tule ehkä koskaan katsoneeksi, ei edes ajatelleeksi niiden sisältämiä mahdollisuuksia. Tunnettua on, että odottamatonta hyödyllistä tietoa saattavat sisältää »Muut asiakirjat». Niitä on usein pitkälti, joten niiden läpikäyminen vie aikaa ja tuottaa tuloksia harvoin. Joskus niistä voi löytää ratkaisevan maininnan. Erityisesti suvun vahvimmilta asuinpaikoilta kannattanee käydä läpi nekin.

Hirvensalmella on säilynyt hyvä sarja luetteloita rippilapsista. Ne olin sivuuttanut. Tässä toivottomassa tilanteessa äkkiä oivalsin, että niissä piilee mahdollisuus. Vaikka Vilhelmiina ehkä olisikin syntynyt muualla, kenties hän vanhempineen oli paikkakunnalla jo rippikouluiässään. Näin hän löytyikin, syntymäaika oli sama 4.2.1861. Siten selvisi Vilhelmiinan kotikylä, jossa hän näkyy niin lastenkirjassa kuin sitten rippikirjassakin. Nyt vain oli seurattava hänen vaiheitaan.

Hyvin pian ilmeni, mistä oli kyse. Vilhelmiina oli äitinsä, torpparintyttären Eeva Tuomaantytär Kekkosen muuttaessa palvelussuhteissaan talosta toiseen, seurannut tietenkin mukana. Muutoissa oli hänen syntymäaikansa muuttunut - peräti kolmeen kertaan. Hirvensalmi oli syntymäpaikka. Oikea syntymäaika oli 8.11.1860. Siitä oli tullut ensin 8.11.1861, sitten 11.8.1861 ja viimein tuo pysyväksi jäänyt 4.2.1861. Syynä muutoksiin ovat ilmeisesti olleet huolimattomasti piirretyt numerot sekä yhdessä muuttovälissä tapahtunut päivän ja kuukauden numeroiden vaihtuminen keskenään.


Tässä tämä tarina oli. Mutta missä sitten oli tutkijan viisaus ja siihen kompastuminen - eikö tutkijalla jo ollut muistiinpanoissaan eräs 8.11.1860 syntynyt Vilhelmiina Kekkonen, ajallisesti niinkin lähellä lopulliseksi jäänyttä päiväystä. Kyllä oli. Mutta kun asia voi mennä vikaan, se myös menee.

Kyse on menneen ajan suomenkielisen väestön etunimistä - jotka ovat lähteissä vieraskielisiä - ja tarpeesta suomentaa ne sukukirjoissa. Siinä onkin asia, jota voinee pohtia tässä yhteydessä vähän enemmänkin, opastukseksi tutkijatovereille.

Tässä käy hiukan kateeksi ruotsinkielisiä sukututkijoita. Heidän on helppoa. He panevat sukutauluihinsa suomenkielistenkin esi-isiensä nimet sellaisina kuin ne lähteissä ovat. Se ei tietenkään ole väärin eikä haittaa heitä itseään - eikä niitä esi-isiäkään. Suomenkielistä auttamatta rasittaa tehdä samoin, merkitä isoisä Johaniksi ja isoäiti Elisabethiksi, kun hyvin tietää, että he olivat Juho ja Liisa, taikka mainita suvun kantaisäksi lähteiden mukaan hienosti Sigfrid, kun tiedetään, että hän olikin Sipi. Kotitalohan on aikanaan saanut hänen mukaansa nimen Sipilä.

On itsestään selvää, että kaikki muistiinpanot lähteistä on kunnon tutkijan merkittävä kirjaimelleen sellaisina kuin ne siellä ovat. Kokemusteni mukaan on myös totta, että sukukirjan suomenkieliset etunimet aiheuttavat ongelmia. Kun kirjan tietoja joskus joutuu vertaamaan lähdemerkintöihin tai jopa lähteisiin, nimien erilaiset asut hämmentävät jopa sukukirjan tekijän itsensä. Sukukirjaa tehdessä syntyy myös epävarmuutta, mikä olisi oikea suomenkielinen nimen muoto, kun mahdollisuuksia on useita.

Olen siis itse pyrkinyt suomalaisten etunimien käyttämiseen. Monien nimien kohdalla on ratkaisu melko helppo. Joskus on useita samantasoisia vaihtoehtoja, kuten Juho, Jussi, Juhana. Joskus on vaikea tietää oikeaa ratkaisua. Ohje on kyllä selvä: Paikkakunnan yleinen käytäntö on paras ohje. Jos siitä ei muuten saa selkoa, on hyvä keino selailla 1800-luvun lopun rippikirjoja. Niistä näkyy, miten kirkkoherrat suomensivat paikkakunnan talonpoikien perheiden aikaisemmat vieraskieliset etunimet.

Eri puolilla maata ovat vieraskielistä etunimeä vastaavat suomalaiset nimet olleet erilaisia. Niinpä Savossa Brita on Riitta, Margareta on Reetta. Ruovedellä taas pitää kirjoittaa ehdottomasti Pirkko ja Marketta. Tällaiset erot on tutkijan tunnettava; saman suvun läntisissä ja itäisissä haaroissa joutuu siis käyttämään samasta nimestä erilaista suomenkielistä vaihtoehtoa.

Savossakin syntyy paikallisia ongelmia. Olen joutunut ratkaisemaan siellä niin, että kirjoitan Kristiinan lähes aina sellaisenaan, koska ei voi tietää, onko tyttöä sanottu Tiinaksi vai Kirstiksi. Silloin kun lähteissä on saman naisen nimenä jatkuvasti Stina, olen kylläkin kirjoittanut Stiina, ja varsinkin silloin kun on kaksiosainen nimi, esim. Anna Stiina, joka melko varmasti on ollut Annastiina.

Vilhelmiina on ollut siinä suhteessa ongelmaton, että se on suomenkielisen helppo sanoa sellaisenaan. Niinpä en sitä ole yleensä muuttanut. Näin olen tehnyt luullakseni poikkeuksetta, kun on ollut kyse talon tyttäristä. Joskus olen tullut kirjoittaneeksi pelkästään Miinan, ja tässä nyt esitellyssä tarinassa oli käynyt niin.

En arvannut, että tämän Vilhelmiinan kävisi elämässä kenties vähän paremmin kuin monen muun itsellisen tyttären. Päättelin, että varmaankin Eeva-äitinsä tavoin eri palveluspaikoissa elämäntehtävänsä täyttänyt tytär on kylällä kantanut lyhyttä nimeä; häntä ei varmaankaan sanottu Vilhelmiinaksi, vaan Miinaksi. Niinpä kun hain Vilhelmiina Tawaststjernan syntyperää, en hakemistoistani löytänyt häntä, kun hän on niissä vain Miina. Lähdemuistiinpanoissani hän kyllä on aivan oikein Vilhelmiina. Mutta tulinko niitä katsoneeksi? En, vaan lähteitä minä pengoin yhä uudestaan.

Siten sain omasta syystäni nähdä paljon vaivaa etsiessäni ratkaisua, olin kompastunut nimien suomentamistarpeeseeni. Paljon aikaa ja voimia kului, kunnes se kaivattu oivallus löytyi.

Tämä oli tarpeellista kertoa kaikille muillekin hyödyksi - ja pohdittavaksikin.


Referat

P.J. Voipio: Kurragömma med Vilhelmina Tavaststjerna

Carpelans Ättartavlor III s. 1200-1201 och Elgenstierna VIII s. 205 upplyser att Leonard Tavaststjerna, husbonde på Sydänmaa Kivipelto hemman i Pihtipudas föddes i Viitasaari 29.8.1858 och att hans hustru Vilhelmina Tavaststjerna f. Kekkonen föddes i Hirvensalmi 4.2.1861. Leonard dog i Pihtipudas 20.7.1930, och änkan Vilhelmina även där 14.8.1947.

Bägge födelsedata är delvis oriktiga. Leonards födelsedatum torde vara korrekt, men födelseorten är tydligen Pihtipudas, vars kyrkböcker från denna tid gått förlorade. Därifrån flyttade hans föräldrar till Viitasaari 1860. Vilhelminas födelseort är nog Hirvensalmi, men hennes riktiga födelsedatum är 11.8.1860. Detta datum har förändrats hela tre gånger i barnaboken, då hennes mor, torpardottern Eva Tomasdotter Kekkonen ofta tog tjänst på nya gårdar.

Vilhelmina flyttade från Hirvensalmi först till Jämsä och därifrån till Viitasaari. Då Hirvensalmi flyttningslängder ej är i behåll och Vilhelminas flyttningsbetyg inte heller bevarats i Jämsä, var det inte möjligt att uppspåra henne i Hirvensalmi enligt uppgivet födelsedatum. Hon återfanns först vid en genomgång av skriftskolbarnen. Därefter återfanns hon i kommunionboken och även i barnaboken, där felen begåtts.


Genos 63(1992), s. 61-63, 97

© Tekijät ja Suomen Sukututkimusseura - Författarna och Genealogiska Samfundet i Finland

[ Artikkelin alku | Referat ]

Aiheenmukainen hakemisto | Vuoden 1992 hakemisto | Vuosikertahakemisto