GENOS - Suomen Sukututkimusseuran aikakauskirja

[ Artikkelin loppu ]

Kirja-arvosteluja - Recensioner

Matti J. Kankaanpää

Heikki Vuorimies, Jyväskylän seudun ruotusotamiehet vuodesta 1710 Ruotsin valtakauden loppuun. Jyväskylä 1989. 124 sivua; Laukaan Ruotusotamiehet vuodesta 1710 Ruotsin valtakauden loppuun. Jyväskylä 1990. 206 sivua.


Näitä monisteasuisia kirjoja voitaneen sanoa matrikkeleiksi, mutta ne eivät ole matrikkeleita tavanomaisessa merkityksessä. Sukututkijoita ilahduttaa, että ne ovat sukututkijan ehdoilla tehtyjä. Niihin sisältyy huomattava määrä sukututkimusta. Ruotusotamiehet esitellään vaimoineen ja lapsineen sukutaulujen tapaan.

Ruotujakolaitoksen ajalta on ollut matrikkeleita päällystöstä ja sotilasvirkamiehistöstä, mutta ei varsinaisista ruotusotamiehistä. Uudemmaltakin ajalta matrikkeleita on erikoisryhmiä lukuunottamatta vähän. Vasta viime sotiemme veteraaneista on julkaistu kirjoja sekä joukko-osastoittain että paikkakunnittain, mutta sukututkijan kannalta niiden sisällöllinen anti on vähäinen. Heikki Vuorimiehen kirjat ovat tässä suhteessa uraa uurtavia.

Heikki Vuorimiehen tapa selvittää ruotusotamiehet paikkakunnittain, yksiköittäin ruotu kerrallaan on luonteva, koska ruotujakoisen sotaväen kokoonpano oli järjestetty paikkakunnittain talojen tarkkuudella ja koska ruotumiehet rauhan vuosina myös asuivat siellä, missä heidän ruotuaan ylläpitävät talonsa olivat. Ristiriitaa syntyy tosin siitä, etteivät nykyiset aluejaot ole samoja kuin ruotujakolaitoksen aikana. Niinpä Jyväskylän seudun ruotusotamiehet muodostuvat Hämeenlinnan läänin jalkaväkirykmentin (lyhyesti Hämeen jalkaväkirykmentti) Sysmän komppanian ruoduista 6, 17-28 ja Rautalammin komppanian ruoduista 3-4. Laukaan ruotusotamiehet muodostuvat mainitun rykmentin Sysmän komppanian ruoduista 2-16 ja Rautalammin komppanian ruoduista 79-83. Vuorimies esittelee myös reservimiehet v:sta 1775 alkaen, laukaalaisten osalta jo tätäkin varhaisemmat reservimiehet.

Keskustella voitaisiin siitä, olisiko ollut luontevampaa koota matrikkeli joukko-osastoittain. Vuorimiehen menettely puoltaa paikkaansa tutkimuksen ekonomian kannalta ja koska matrikkelit ovat nykyajasta käsin tarkastellen alueellisesti ehjiä. Jos olisi tutkittu komppanian ruodut numerojärjestyksessä, olisi jouduttu käymään useampia kirkonkirjoja ja muitakin lähteitä läpi. Jo näiden matrikkelitietojen kokoamisessa on varmasti ollut oltava ahkera.

Keskustella voidaan myös siitä, onko matrikkelin aloitusvuosi 1710 sopiva. Ruotujakolaitoshan toteutui Hämeen läänissä jo 1694. Vuorimiehen perustelu suuresta työmäärän lisäyksestä ja vaikeasta lähdetilanteesta on ymmärrettävä. Tiedän tämän omasta kokemuksestani Porin rykmentin Ruoveden komppanian osalta. Tietoja olisi löydettävissä, jopa tarkkoja yksityiskohtia, mutta hyvin vaikeasti matrikkelin muotoon koottavina. Vuosi 1710 on sikäli sopiva lähtövuosi, että silloin jouduttiin perustamaan Hämeen jalkaväkirykmentti uudelleen. Ruotujakoinen sotaväki lakkautettiin Ruotsin vallan päättyessä, joten päätösajankohta on luonnollinen.

Koko ruotujakolaitoksen ajan kattavia joukko-osastohistorioita Suomesta on kirjoitettu vain Porin ja Pohjanmaan rykmenteistä. Siten Vuorimiehen laatima katsaus Hämeen jalkaväkirykmentin vaiheisiin on matrikkelin käyttäjiä ajatellen hyvin hyödyllinen. Johdantoluvuissaan hän tarkastelee myös ruotumiesten asemaa ja olosuhteita. Tieto siitä (Jyväskylän... s. 11), että kaksikasrykmentti olisi koottu mies ruodusta periaatteella eikä siten, että kaksi ruotua olisi asettanut yhden miehen, ei voine pitää paikkaansa. On vaikea uskoa, että rasitus Hämeen ja Uudenmaan lääneissä olisi ollut kaksi kertaa suurempi kuin Turun ja Porin läänissä. SVAR:n luetteloiden mukaan Hämeen kaksikasrykmentistä olisi rullia v.1707, 1709 ja 1710. Sitävastoin vaikuttaa siltä, ettei kolmikasrykmentistä ole säilynyt minkäänlaista katselmusrullaa.

Porin rykmentin miesten vaiheita tutkineena en voi täysin yhtyä Vuorimiehen käsitykseen, ettei suuren Pohjan sodan vuosilta olisi säilynyt ruotukohtaisia nimiluetteloita, joista voitaisiin seurata yksittäisten miesten vaiheita, mutta tämän kysymyksen käsittely tässä yhteydessä veisi liian paljon tilaa. Suomen sotaan vuosina 1808-09 verrattuna Pohjansodan alkuvuosilta 1700-07 tietoja on olemassa. Matrikkelien kannalta se, ettei Suomen sodan ajoilta ole löytynyt katselmusrullia, on miesten vaiheissa vaikeasti paikattavissa oleva aukko. On todennäköistä, että viimeisistä ruotumiehistä jää nimiä puuttumaan. Hämeen jalkaväkirykmentistä ei näytä säilyneen edes rullaa, jossa miehet sodan edellä olisi katsastettu.

Katselmusrullia on huomattavan vähän myös 1740-luvulta. Muutoin matrikkelien lähdepohja on varsin tasainen: pääkatselmukset ja muut rullat yhdessä kirkonkirjatietojen kanssa. Täydentävinä alkuperäislähteinä ovat olleet perukirjat ja tiedot myönnetyistä eläkkeistä Senaatin sotilaskonttorin arkistossa. Suomen sodan jälkeen eläkkeitä myönnettiin paitsi entisille ruotumiehille, myös heidän leskilleen ja jopa orvoiksi jääneille lapsille. Yksityiskohtia täydentäviä lähteitä olisi muitakin kuten tuomiokirjojen varsinaiset asiat ja sotilasmaakirjat. Edellisten tutkiminen lienee ylivoimainen urakka. Jälkimmäiset sitä vastoin olisivat voineet antaa tietoja ruotujakolaitoksen uudistamisesta (vrt. Laukaan... s. 17). Tutkimatta on vaikea sanoa, olisivatko sekalaiset luettelot (militaria 427) olleet yhtä hyödyllisiä kuin vastaavat luettelot Porin rykmentistä ovat, tai sisältyykö Ruotsin sota-arkiston rulliin (Rullor 1743-63, mf WA 604) mainittavia lisätietoja. Lähdeluettelossa näitä ei mainita.

Matrikkelien tiedot vaikuttavat luotettavilta ja huolitellusti tehdyiltä. Huomauttaa voitaisiin lyhennemerkinnöistä. Lyhenteistä ei ole luetteloa, vaikka niitä käytetään aika paljon. Ei varmaankaan olisi ollut suuri lisätyö laatia luettelo, josta näkisi, että RK tarkoittaa rippikirjaa, LK lastenkirjaa, Rlm Rautalampea, Sm Sysmää, Lh Laukaan historiaa, pk poikaa jne. Lukijan on vaikea tietää, että lyhenteet LK ja RK selitetään tekstissä (Laukaan... s.4). Lyhentämistavoissa on lisäksi epäjohdonmukaisuutta. Piste on tarpeellinen myös sanoissa mainitaan (lyhennetty main), ilmeisesti (ilm) tai edellinen (ed).

Hämeen jalkaväkirykmentti lyhennetään matrikkeleissa HjvR. Yksinkertaisempaa olisi ollut käyttää samoja lyhenteitä kuin Valtionarkisto mikrofilmiluettelossaan, siis Hjr Hämeen läänin jalkaväkirykmentti.

Matrikkelien käyttöarvoa lisäävät lähdeluettelo ja hakemistot. Heikki Vuorimiehen laatimien matrikkelien ansioksi on luettava sekin, että hän kiinnittää huomiota myös reservimiehiin ja muihin sotilaisiin kuin ruotusotamiehiin, ryhmiin, jotka yleensä jäävät vaille huomiota. Reservimiehet olivat sotilaita. Sitä osoittaa se, että he osallistuivat Suomen sotaan omana yksikkönä. On tässäkin valittaen todettava, että tiedämme niin vähän sotilaista Suomen sodassa, vaikka yksiköiden vaiheita voidaan seurata sotahistorioista ja Sveriges Krig -sarjasta. Värvätyistä sotilaista, jotka usein näkyvät kirkonkirjoissa jääkäreinä, ei juuri sukututkimuksissa tietoja näe. Heistä ei paljon tiedetä. Siksi on mielenkiintoista todeta, että Vuorimiehellä on jo valmiina käsikirjoitus matrikkelisarjan kolmanneksi niteeksi Adlercreutzin rykmentin Laukaan komppaniasta. Kun tällaisia matrikkeleita saadaan kokoon sarja, niillä on paikallista merkitystä huomattavasti suurempi arvo. Toivottavasti se, että tekijä on julkaissut nyt arvostellut ansiokkaat matrikkelit omalla kustannuksellaan, ei muodostu esteeksi jatkon ilmestymiselle.


Genos 64(1993), s. 37-38

© Tekijät ja Suomen Sukututkimusseura - Författarna och Genealogiska Samfundet i Finland

[ Artikkelin alku ]

Aiheenmukainen hakemisto | Vuoden 1993 hakemisto | Vuosikertahakemisto