GENOS
- Suomen Sukututkimusseuran aikakauskirja

[ Viitteet | Referat | Artikkelin loppu ]

Laukaan komppanian sotilasnimistä sekä joitakin uusia havaintoja sotamiesten nimeämisprosessista

Fil.maist. Heikki Vuorimies, Jyväskylä

Vuonna 1803 perustetun Adlercreutzin värvätyn rykmentin komppaniat nimettiin ruotujakolaitoksesta tutun käytännön mukaisesti rekrytointialueiden pitäjien mukaan välttäen luonnollisesti ruotuarmeijan jo käyttämiä pitäjännimiä. Laukaan komppanian pääasiallisena värväysalueena olivat Päijänteen pohjoispuoliset pitäjät kappeleineen, kuten Petäjävesi, Keuruu, Multia, Jyväskylä, Laukaa, Saarijärvi, Karstula ja Viitasaari. Komppanian perustamisvaiheessa värvätyistä miehistä oli varsin suuri osa, lähes puolet, sen omasta nimikkopitäjästä Laukaasta ja sen kappelista Jyväskylästä. Värvätyille jääkäreille annettiin vallitsevan käytännön mukaan ruotsinkieliset sotilasnimet.

Käytäntö oli levinnyt emämaasta Ruotsista Suomeen jo 1700-luvun alkupuoliskolla ja antanut oman leimansa myös keskisuomalaiseen sukunimistöön. Alkuaan annettiin esim. Jyväskylän seudun ruotusotilaille pääasiassa kaksiosaisia ns. porvaristyyppisiä  [1] lisänimiä (vuosiluku viittaa kyseisen miehen palvelukseen astumisvuoteen) kuten Strandal - 1726, Nyman - 1743, Nyström - 1748, Bergman - 1741, Åkerblom - 1748, Storman - 1716, Kielgren - 1742, Granquist - 1722, Lindlöf - 1743, Tålfman - 1712, Tollman - 1719, Granberg - 1767, Ahlberg - 1726, Björkquist- 1760, Sjöberg - 1727, Sjögren - 1755, Kårtman - 1723 ja Ekroth - 1741. Jonkinverran esiintyy myös lyhyempiä yksiosaisia ns. tyypillisiä sotilasnimiä kuten Fix - 1712, Järf - 1722, Forth - 1722, Sparf - 1743, Girs - 1725, Lax - 1725 ja Citron - 1727 [2]. Vuosisadan jälkipuoliskolla yksiosaiset nimet yleistyivät. Esimerkiksi Sysmän komppanian jyväskyläläisissä ruoduissa palveli 1800-luvun alussa miehiä, joiden sotilasnimi oli: Ekorr - 1788, Sehn - 1795, Lärcka - 1789, Kuula - 1776, Stolt - 1805, Tall - 1775, Spetz - 1790, Nykter - 1801, Hjelte - 1788, Färdig - 1789, Lång - 1801, Björkquist - 1795 ja vastaavasti Rautalammen komppaniassa Wid - 1795, Vant - 1806, Kloo - 1786 ja Udd - 1806 [2]. Ainoastaan Björkquist edusti vanhempaa nimityyppiä, muut olivat tyypillisiä tuon ajan yksiosaisia sotilasnimiä.

Ruotusotamiesten nimeämisperusteet olivat ilmeisesti varsin sattumanvaraisia. Ruotsinkielisten lisänimien ilmaantuminen vanhan Laukaan, ts. Laukaan ja Jyväskylän seutukuntien ruotuihin tapahtui yleensä sitä mukaan kun miehet vaihtuivat, pääasiassa vasta 1710-luvun loppupuolelta lähtien. Esimerkiksi Sysmän komppanian laukaalaisissa ruoduissa palveli isonvihan jälkeen vielä omilla suomalaisilla sukunimillä seuraavia sotilaita (nimen perässä erovuosi), Loikonen - 1737, Matti Pärnä - 1728, Honka - 1728, Sakari - 1739, Antti Pärnä - 1724, Kettu - 1723, Manninen - 1739 ja vastaavasti Rautalammen komppaniassa Honkonen - 1723 ja Matilainen - 1742 [3].

Ruotujakolaitoksessa ruotsinkielisten lisänimien nimenantoprosessille tyypillisiä olivat seuraavat kaksi piirrettä: Toisaalta nimenanto tapahtui vain niissä ruoduissa, joissa vaihdettiin miestä; nämä vaihdot hajautuivat ajallisesti hyvinkin pitkälle aikavälille. Toisaalta nimenantoon osallistuvien kirjurien mieltymykset erilaisiin sotilasnimiin vaihtelivat. Tämä näkyy mm. siinä, ettei vanhan Laukaan seutukunnan ruoduissa ole mitään pysyvää ruotukohtaista nimeämisperustetta, joka olisi säilynyt koko tarkasteluajan v:sta 1710 Ruotsin valtakauden loppuun  [4].

Pirjo Mikkonen on seikkaperäisesti tarkastellut sotilasnimistöä Sukututkimusseuran vuosikirjassa nr 42 ja toteaa itse sotilaiden nimeämisperusteista seuraavaa [5]: »Semanttiselle luokittelulle ei ole pohjaa, koska mistään ei saa tietoa, millä sotilasnimellä on ollut todellinen perusta, mitkä taas ovat olleet pelkkiä mielikuvitusnimiä.»


Edellä esitettyyn nähden erilaisen tutkimuskohteen muodostavat ne joukko-osastot, jotka perustettiin täydentämään Suomen puolustusta 1700-luvun loppupuolella ja 1800-luvun alussa. Niihin miehet rekrytoitiin ja nimettiin samanaikaisesti komppanioittain rykmentin perustamisvaiheessa. Tällainen joukko-osasto oli em. Adlercreutzin rykmentti.

Rykmentin Laukaan komppanian sotilasnimet edustivat ns. tyypillisiä sotilasnimiä [1], jotka voidaan selvästi jakaa eriaiheisiksi ryhmiksi. Helposti tunnistettavia erillisiä ryhmiä ovat puiden, lintujen, nisäkkäiden, järviluontoon liittyvät sekä kalojen nimet jne. Erikoista ruoturulliin verrattuna on se, että samaan ryhmään kuuluvat nimet ovat peräkkäin. Kirjuri on siis pitäytynyt samassa aiheessa niin kauan kuin kekseliäisyyttä on riittänyt. Aiheen vaihto on tapahtunut ilmeisen sattumanvaraisesti, jota tukee mm. se, että em. ryhmien koko vaihtelee mielivaltaisesti. Seuraavassa nimet ovat rullan mukaisessa numerojärjestyksessä pilkottuna aiheenmukaisiksi ryhmiksi. Nimet on esitetty siinä kirjoitusmuodossa, jossa ne esiintyvät ensimmäisissä hyväksymiskatselmuksissa [6].


Ryhmä 1

Ensimmäiset kuusi nimeä tuntuvat olevan täysin irrallisia, ts. ikäänkuin »joukkoon kuulumattomia».

Först
Wid
Udde
Gård
Sten
Backe

Asia hämmensi aluksi pitkään. Havaittuani muissa ryhmissä, että yksittäisten miesten nimet voivat olla yhdyssanan eri osia ja tarkastellessani tätä ryhmää myöhemmin uudelleen tajusin näiden nimien muodostavan kokonaisen järjellisen lauseen »Först wid Uddegård[s] Stenbacke», ts. »Ensiksi Uddegårdin kivimäellä». Ensimmäinen palvelukseenastumiskatselmushan pidettiin komppanianpäällikkö Karl Kristian Bröijerin maatilalla Leppäveden Uddegårdissa ja siellä lienee aikoinaan Stenbackeksi kutsuttu mäki päärakennuksen lähistöllä. Samalla korostuu muissakin ryhmissä esille tuleva nimeämiseen liittyvä uusi piirre. Yksittäisen miehen nimeä ei aina voida tarkastella irrallisena sanana. Nimi voi olla osa laajempaa kokonaisuutta, esimerkiksi osa jotakin kaksiosaista yhdyssanaa, kuten tässä ryhmässä em. lauseessa olevat Udde - Gård ja Sten - Backe, tai peräti osa kokonaista lausetta.


Ryhmä 2

Tämä ryhmä noudattaa jo selkeätä kasvikunta-aihetta ja sen osaa puut. Suurin osa nimistä edustaa suomalaisille tuttuja puulajeja. Kaksiosainen Eben - Holst (huom. loppuosan kirjoitusmuoto esiintyy sittemmin myös muodossa Holtz) oli helposti tunnistettavissa, mutta kovin sotaisa nimipari Box ja Bom (vapaasti suomentaen nyrkki ja pamaus) tuotti suuria vaikeuksia, sillä en eläessäni muista kuulleeni sellaisesta puusta kuin puksipuu - boxbom. Ryhmässä esiintyy myös kaksi metsään liittyvää muuta nimeä, nimittäin Skog ja Roth, jotka eivät varsinaisesti ole puiden nimiä, mutta sopivat kuitenkin tähän ryhmään. Ryhmän viimeinen nimi Enlund on muista poikkeava kaksiosainen porvaristyyppinen nimi, joka selittyy hyvin yksinkertaisesti sillä, että kyseinen mies oli jo palvelukseen astuessaan nimeltään Enlund, ammatiltaan suutari ja syntyperältään suutari Enlundin poika. Mysteerioksi jäi sotilasnimi Sälm (kirj. myös Sällm). Miten se liittyy puuteemaan? Vai onko sillä jokin muu tausta?

Furu - Honka Try - Kuusama
Gran - Kuusi Box - Puksi-
Tall - Mänty Bom - Puu
Björck - Koivu Hägg - Tuomi
Ahl - Leppä Ask - Saarni
Lönn - Vaahtera Bök - Pyökki
Rönn - Pihlaja Hassell - Pähkinäpuu
Pihl - Piilipuu Skog - Metsä
Sälm - ? Roth - Juuri
Oxell - Pihlaja Eben - Eben-
Lind - Lehmus Holst - Puu
Asp - Haapa Een - Kataja
Ek - Tammi Enlund


Ryhmä 3

Kolmannen ryhmän muodostivat lintuaiheiset nimet. Ryhmän ensimmäinen jäsen Matti Laurinpoika Påån oma nimi oli Pokelainen ja aluksi tulkitsin sen juuri niin kuin sitä ei pitäisi tulkita. Oletin nimen muodostuneen miehen omasta sukunimestä. Nimen kuulumattomuus joukkoon ylläpiti kuitenkin epäilystä väärästä tulkinnasta. Jossakin pöytäkeskustelussa asiaa kertoillessani tokaisi paikallinen suomenruotsalainen - »no sehän on tietysti riikinkukko - påfogel».

Ryhmä sisältää muitakin tulkitsijoille vaarallisia yksittäisnimiä. Mitähän satunnainen sukututkija sanoisi esi-isänsä Eerikki Herren nimen taustasta »Oli varmaan herraskainen ja sai sentakia nimekseen Herre». Ei tulisi varmaankaan mieleen sanan alkuperäinen merkitys, joka tässä tapauksessa voisi olla leikillisesti sanottuna »Tulkku», sillä kirjuri oli tässä kohdassa jakanut kaksiosaisen linnunnimen Domherre - Punatulkku kahdelle perättäiselle miehelle. Kolmas kahdelle miehelle jaettu linnunnimi tässä ryhmässä oli Nektergahl - Satakieli.

Påå - Riikin- Nekter - Sata-
Fogel - Kukko Gahl - Kieli
Tjeder - Metso Dos - Puna-
Orre - Teeri Herre - Tulkku
Hjerpe - Pyy Svala - Pääsky
Falck - Haukka Skata - Harakka
Höök - Haukka Trana - Kurki
Göök - Käki Svahn - Joutsen
Sparf - Varpunen Lohm - Kuikka
Trast - Rastas And - Sorsa
Stare - Kottarainen Uf - Huuhkaja
Lärcka - Leivo Stork - Haikara
Dufva - Kyyhkynen Örn - Kotka


Ryhmä 4

Ryhmän teemana ovat nisäkkäät. Ryhmän nimistö ei tuo mitään uutta verrattuna edellisiin ryhmiin. Kolmantena oleva korpraali Flygtman edustaa vanhaa laukaalaista räätälisukua joka on saanut pitää oman porvaristyyppisen sukunimensä.

Leijon - Leijona Utter - Saukko
Tiger - Tiikeri Sjähl - Hylje
Flygtman Elg - Hirvi
Björn - Karhu Ren - Peura
Pard - Leopardi Hjort - Kauris
Räf - Kettu Bock - Kauris
Loo - Ilves Gjet - Vuohi
Mård - Näätä Hare - Jänis


Ryhmä 5

Tämän ryhmän nimet liittyvät vesistöön. Ryhmä on samalla pienin yhtenäinen nimijoukko. Toisaalta se ikäänkuin alustaa seuraavaa kalannimien ryhmää.

Wik - Lahti Forss - Koski
Wasse - Ruoikko Holm - Saari
Träsk - Lampi Sjö - Järvi
Bäck - Puro


Ryhmä 6

Selvä kala-aiheinen nimiryhmä. Ryhmässä on kaksi alkuperäisellä sukunimellä esiintyvää miestä, nimittäin jääkäri Wacker, jonka sukunimi on hänen alkuperäinen sukunimensä, tosin melko varmasti sotilaallista alkuperää, ja korpraalin vakanssilla oleva Hällstén, joka edustaa säätyläistöä. Jaettuja kalannimiä ovat Wahlfisk - Valaskala ja Neijonöga - Nahkiainen.

Lax - Lohi Sarf - Sorva
Brax - Lahna Hällstén
Giös - Kuha Löija - Salakka
Sik - Siika Muicka - Muikku
Åhl - Ankerias Giers - Kiiski
Karp - Karppi Norss - Kuore
Id - Säynävä Abbor - Ahven
Wacker Gjedda - Hauki
Flundra - Kampela Neijon - Nahki...
Stör - Sampi Öga - ...ainen
Wahl - Valas- Hummer - Hummeri
Fisk - Kala Kräfta - Rapu


Ryhmä 7

Nimiryhmä on pieni hieman sekalaisia nimiä sisältävä nimiryhmä, jonka tarkka luokittaminen tuottaa vaikeuksia. Siinä edetään kuitenkin loogisesti, jos nyt näin pienessä ryhmässä mitään logiikkaa voi nähdä, pehmeistä maatyypeistä kohti vuorta ja sen jälkeen ikäänkuin hajoitetaan tuo vuori yhä hienojakoisemmaksi ainekseksi...

Kärr - Suo Berg - Vuori
Morass - Räme Hölster - Louhikko
Eng - Niitty Grus - Sora
Åker - Pelto

... ja jatketaan kiviaineksen jalostuksen kautta seuraavaan ryhmiin.

Malm - Malmi
Jern - Rauta
Ståhl - Teräs


Ryhmä 8

Ryhmässä on aseiden ja varusteiden nimiä. Nimi Knekt eli Nihti tai Huovi ei ihan sovi tähän joukkoon, mutta lienee osoitus kirjurin mielikuvituksen inhimillisyydestä.

Svärd - Miekka Kanon - Kanuuna
Klinga - Säilä Granat - Kranaatti
Sabell - Sapeli Stång - Puikko
Pistohl - Pistooli Kula - Kuula
Gevär - Kivääri Druf - Raehauli
Lås - Lukko Knekt - Huovi
Flinta - Piikivi Krut - Ruuti
Fjeder - Sulka Lunta - Lunttu
Hake - Haka


Ryhmä 9

Tämä ryhmä koostuu erilaisia ominaisuuksia käsittelevistä nimistä. Tässä vaiheessa on sukututkijaa varotettava tulkitsemasta nimeä miestä myöten vai pitäisikö sanoa miestä nimeä myöten. Ei ole olemassa mitään perusteita otaksua, että mies olisi saanut nimen oman ominaisuutensa perusteella. Tuskinpa Aleksanteri Nöigd oli sen tyytyväisempi kuin Petteri Snygg tai Matti Munter sen iloisempi kuin Abraham Flinck. Suvun keskuudessa saattaa kulkea »perimätietona» romanttissävyisiä tarinoita nimen alkuperästä, mutta niille tuskin löytyy todellisia perusteita. Sukututkijat itsekin ovat saattaneet intoutua hieman liikaa tulkitsemaan esi-isiensä nimiä. Nimenomaan tässä ryhmässä tällaiset tulkinnat näyttäisivät olevan yleisempiä kuin muissa nimiryhmissä. Onhan näistä nimistä ollut varsin helppo kehitellä erilaisia tarinoita. Hjelte ja Jäger -nimien tulkinta ominaisuuksina voi olla hieman hankalaa. Jos kuitenkin halutaan pitää kiinni nimien ominaisuussisällöstä, voitaisiin Hjelte tulkita sankarilliseksi ja vastaavasti Jäger esim. takaa-ajavaksi tai pyrkiväksi. Ryhmän päättää tyypillinen viimeisen miehen nimi Sist.

Nöigd - Tyytyväinen Hielte - Sankari(llinen)
Munter - Iloinen Modig - Rohkea
Nykter - Järkevä Jäger - Takaa-ajava,
Snygg - Siisti   pyrkivä
Rask - Rivakka Stig - Nouseva
Frij - Vapaa Käck - Terhakka
Waksam - Valpas Fram - Esille(tuleva)
Flinck - Vikkelä Sist - Viimeinen


Rummunlyöjien nimet

Adlercreutzin rykmentissä rummunlyöjät oli sijoitettu numerovakanssille komppanian viimeiseen korpraalikuntaan, Laukaan komppaniassa numeroille 149 ja 150. Ensimmäinen rummunlyöjä Erik Nyström oli siviiliammatiltaan suutari ja omasi jo ennen sopimuksentekoa em. käsityöläissukunimensä. Toisen rummunlyöjän Elias Sjön alkuperä on toistaiseksi selvittämättä ja samalla nimen mahdollinen alkuperä. Toisaalta on huomattava, että sotilasnimi Sjö esiintyi jo aiemmin ryhmässä 5 ja tuntuu sinänsä hieman oudolta, että kahdelle miehelle olisi alunperin annettu sama sotilasnimi. Näin voisi otaksua, että Elias Sjöllä oli jo aiemmin oma »sukunimi».


Yhteenveto

Pirjo Mikkonen esittää em. tutkimuksessaan, että sotilasnimien semanttinen luokittelu on johtanut aina siihen, että lopuksi on jäänyt laaja joukko sekalaisia ja selvittämättömiä nimiä [7]. Näin varmasti tässäkin tapauksessa olisi käynyt, ellei nimiä olisi tarkasteltu nimijoukkoina ja löydetty tällä tavalla syntyneille joukoille yhteistä tekijää.

Yhteiset ryhmäkohtaiset tekijät olivat siis:

1) Lause »Först wid Uddegård[s] Stenbacke»
2) Puut
3) Linnut
4) Nisäkkäät
5) Vesistöaiheiset nimet
6) Kalat
7) a. Maastotyypit ...
    b. ... malminjalostus
8) Aseet ja varusteet
9) Ominaisuudet

Toisaalta eräitten yksittäisten sotilasnimien »joukkoon kuulumattomuuden» ongelma ratkesi, kun löytyi uusi piirre nimeämisessä eli yhdyssanan jako eri miehille. Jaossa menetettiin usein yhdyssanan alkuperäinen luokite ja samalla syntyi uusia luokittelun kannalta ongelmallisia nimiä. Tällaisia jaettuja nimipareja olivat Udde - Gård, Sten - Backe, Box - Bom, Eben - Holst, Påå - Fogell, Nekter - Gahl, Dom - Herre, Wahl - Fisk ja Neijon - Öga. Ääritapaus edellisestä oli ryhmän kokonaisen lauseen »Först wid Uddegård[s] Stenbacke» jako kuudelle eri miehelle.

Sotamiesten alkuperätutkimuksessa [8] selvisi muutamien nimien olleen komppaniaan värväytyneiden alkuperäisiä siviilinimiä. Tällaisia nimiä olivat Enlund, Flygtman, Wacker, Hällstén ja ensimmäisen rummunlyöjän sukunimi Nyström.


Edellä esitetyn perusteella väittäisinkin, että:

1. Yksittäisen sotamiehen nimeäminen on täysin satunnainen tapahtuma [9], joten ...

2. ... nimen taustasta ei pidä kehitellä minkäänlaisia »fiktiivisiä» tarinoita.

3. Miehen alkuperäinen sukunimi ei ainakaan tässä joukossa ole vaikuttanut hänelle merkityn sotilasnimen valintaan [10].


Lopuksi

Tässä itse asiassa oli koko tarina eräästä nimeämisprosessista ja siihen liittyvistä tulkinnoista. Mutta mitä sen jälkeen tapahtui? Joitakin miehiä hylättiin, joitakin karkasi ja toisia kuoli. Rykmentin ja näin myös Laukaan komppanian lopulta varsin lyhyeksi jääneen historian aikana tapahtui suuri määrä muutoksia.

Muutoksien yhteydessä [11] numeron edellisen haltijan nimi siirtyi uudelle jääkärille 30 tapauksessa ja 39 tapauksessa miehelle kirjattiin jokin muu nimi. Toisaalta niitä numeroita, joissa kaikilla numeroon merkityillä miehillä oli sama lisänimi oli 16 ja niitä, joissa lisänimi vaihteli, 29. Viimeksimainituissa tapauksissa ei pidetty kiinni enää esimerkiksi alkuperäisistä puu- tai lintuteemoista, vaan uudet nimet olivat hyvin sekalaisia kuten Sott, Hard, Tann, Echo, Längell, Nyröin, Lång, God, Likander, Harm, Gås, Läst jne.

Erikoisuutena voi todeta, että suomenkielisiä nimiä Laukaan komppaniassa tapaa kahdesti. Vuoden 1806 pääkatselmusrullassa numeroon 29 värväytyy uudeksi jääkäriksi jyväskyläläinen Vilppu Laulain [12] (Laulainen), joka sittemmin todetaan eronneeksi edelleen sukunimellä Laulain [13]. Toinen tapaus esiintyy ainoastaan neljännesvuosiraporteissa ja palkkauslistoissa [14]. Numeroon 25 merkitään vuoden 1807 alussa jääkäriksi karstulalainen Juho Nyröin (Nyrönen), joka sittemmin esiintyy kirkonkirjoissa sukunimellä Nyström.


Viitteet

[1]   Pirjo Mikkonen on SSS vuosikirjassa 42 tarkastellut sotilasnimiä artikkelissa »Mitä ruotusotamiesrullat kertovat nimistötutkijalle». SSSvk 42, s.71-92. Ruotsinkieliset sotilasnimet hän luokittelee sivulla 78 kolmeen eri pääluokkaan: 2-jäseniset aatelis- ja porvaristyyppiset nimet, 1-jäseniset suffiksilliset nimet ja ns. tyypilliset sotilasnimet.

[2]   Heikki Vuorimies, Jyväskylän seudun ruotusotamiehet vuodesta 1710 Ruotsin valtakauden loppuun. Jyväskylä 1989.

[3]   Heikki Vuorimies, Laukaan ruotusotamiehet vuodesta 1710 Ruotsin valtakauden loppuun. Jyväskylä 1990.

[4]   Toki monessa ruodussa on sama lisänimi periytynyt. Esimerkiksi laukaanpuoleisen Leppäveden ruodussa nr 9 palveli 1710-1808 seuraavat 8 sotilasta, Pärnä, Oksanen, Löf, Elg, Löf, Löf, Löf ja vielä kerran Löf ja vastaavasti Jyväskylän puoleisessa ruodussa nr 28 Pynninen, Ahlberg, Quist, Björkquist, Björkquist, Björkquist, Björkquist ja vielä viidennen kerran Björkquist. Tässä esitetyissä esimerkeissä on sotilasnimi periytynyt poikkeuksellisen usein seuraavalle ruotusotamiehelle eikä niiden perusteella pidä tehdä yleistyksiä. Ks. myös Pirjo Mikkonen, emt., s. 85-86.

[5]   Pirjo Mikkonen, emt., s. 77.

[6]   Laukaan komppanian hyväksymiskatselmus numeroiden 1-139 osalta Uddegårdissa 29/12 1803 ja edellisestä poissaolleitten sekä numeroiden 140-150 osalta samassa paikassa kesäkuussa 1804. Militaria 585a. Nimien kirjoitusmuodon vaihtelu on yleistä. Tyyppiesimerkkejä ovat mm. Göök - Giök - Gök, Lohm -Lom, Stork - Storck, Nekter - Näckter ja Hjort - Hjordt - Jort. Samalle nimelle saattaa löytyä jopa neljä eri kirjoitusmuotoa.

[7]   Pirjo Mikkonen, emt., s. 76.

[8]   Heikki Vuorimies, Adlercreutzin rykmentin Laukaan komppania. Keskeneräinen käsikirjoitus.

[9]   Poikkeuksen tässä rykmentissä näyttävät tekevän nimet Först ja Sist. Niitä on käytetty säännönmukaisesti kunkin komppanian ensimmäiselle ja viimeiselle sotamiehelle.

[10]   Ryhmässä 3 mainittu Pokelainen on nimensä ilmaistuaan saattanut antaa kirjurille impulssin siirtyä puista Påfogel'in kautta lintuihin. Vertaa myös siirtymistä ryhmästä 5 ryhmään 6. Lax sopisi molempiin ryhmiin riippuen siitä tulkittaisiinko se lahdeksi vai loheksi. Myös tässä on sopiva assosiaatio saattanut olla syynä uuteen aihepiiriin siirtymiselle. Vuonna 1807 värväytyvä Juho Nyrönen esiintyy sittemmin kirkonkirjoissa nimellä Nyström, jota nimeä ei sotilaslähteistä ole toistaiseksi löytynyt.

[11]   Mukaan ei ole laskettu niitä muutoksia, jotka tapahtuivat Adlercreutzin rykmentin Laukaan komppanian sisäisinä siirtoina tarkastuskatselmuksessa Heinolassa 3/7 1805 (Militaria 583). Niissä mies vei aina jo aiemmin saamansa nimen uuteen numeroon. Ei myöskään niitä tapauksia, joissa mm. numeropaikalla ollut säätyläistaustaa oleva aliupseeri tai käsityöläistaustaa oleva korpraali on varmuudella tuonut mukanaan oman siviilinimensä.

[12]   AdR:n pääkatselmus Vähä-Luolajassa 28/6 1806. Militaria 584b.

[13]   Neljännesvuosiraportti 8/3 1807. Militaria 586.

[14]   Neljännesvuosiraportit vuodelta 1807 ja palkkauslistat vuodelta 1807. Militaria 586 ja vastaavasti Militaria 585a.


Referat

Heikki Vuorimies: Soldatnamn i Laukas kompani och några nya rön rörande namngivningsprocessen för soldatnamn

De första mannarna i Laukas kompani av Adlercreutz värvade regemente värvades och fick sina namn vid årsskiftet 1803-04. De sex första erhöll namnen Först, Wid, Udde, Gård, Sten och Backe, vilka tillsammans bildar meningen »Först vid Uddegård Stenbacke». Efter dessa fick de följande i nummerordning för tiden typiska korta soldatnamn. Först fick de namn efter träd, sedan efter fåglar, däggdjur, fiskar osv. Gruppernas storlek varierar godtyckligt. Tvåledade namn av samma typ är Box-Bom, Påå-Fogell, Nekter-Gahl, Dom-Herre och Neijon-Öga.

Dessa sammansatta namn utgör ett gott exempel på hur namnets ursprungliga innebörd eller bakgrund försvinner, då man granskar ett enskilt soldatnamn. Släktforskaren eller historikern tolkar måhända namnet som en följd av t.ex. mannens egenskaper. För detta finns ingen fog. Knappast var Öga mera skarp- eller storögd än kompaniets övriga jägare eller Herre mera herraktig.


Genos 64(1993), s. 76-82, 88

© Tekijät ja Suomen Sukututkimusseura - Författarna och Genealogiska Samfundet i Finland

[ Artikkelin alku | Viitteet ]

Aiheenmukainen hakemisto | Vuoden 1993 hakemisto | Vuosikertahakemisto