GENOS - Suomen Sukututkimusseuran aikakauskirja

[ Viitteet | Referat | Artikkelin loppu ]

Kysymys Suomen sotamieshuoneesta ja sotahospitaalista 1600-luvulla

Fil. maist. Ali Pylkkänen, Turku

Christopher von Warnstedt peräänkuulutti Genos 1/94:ssä, löydettyään Ruotsin sota-arkistosta mainintoja Hollolan sotahospitaalista, suomalaisia tutkijoita kertomaan tietonsa siitä, toimiko Suomessa 1600-luvulla Vadstenan sotamieshuoneen kaltaista järjestelmää - vai mistä Suomen sotahospitaalissa oli kysymys? Suomen Akatemian tutkimusassistentti Ali Pylkkänen Turun yliopiston historian laitoksesta selvittää kirjoituksessaan tilannetta Ruotsin valtakunnan itäisen puoliskon osalta.


Ruotsin sotilashuone- ja sotahospitaalitoiminnan käynnistyminen

Taistelukentältä kolhiutuneena kotiutettu suomalainen sotilas saapui usein "kotimaan portille" Tukholmaan nälkiintyneenä, paljain jaloin ja vähin vaattein. [1] Millaiset olivat näiden sotaraihnaisten ja heidän perheidensä tulevaisuuden näkymät? Ellei kolhuja kärsinyt sotilas saattanut vetäytyä omaistensa suojiin, oli hänellä kotimaahan palatessaan vaihtoehtona jäädä kerjuulle, saada apua kruunulta tai paikallisyhteisöltä [2].

Ensimmäiset viralliset pyrkimykset huolehtia iäkkäistä ja vammautuneista sotilaista ulotettiin Ruotsissa koskemaan myös sotilaiden leskiä ja lapsia. [3] Ruotsin sotamieshuone (krigsmanshus) oli perustettu Vadstenaan jo vuonna 1622, ja ensimmäiset sotainvalidit ja -veteraanit perheineen otettiin hoitoon tai asukkaiksi viimeistään seuraavana vuonna. [4]

Vadstenaan päässeille annettiin talon puolesta ruoka, juoma, vaatteet, sänky ja muu tarpeellinen huolenpito. Päivittäinen elämänrytmi noudatti tiettyä säännönmukaisuutta alkaen ruokailusta ja ruokarukouksista ulottuen aina tulen ja valon käyttöön sekä alueella liikkumiseen. Nukkuma-aikojen hiljaisuutta oli noudatettava, jotta sairaat saattoivat levätä. Päivisin pidettiin yhteisiä raamatunlukuhetkiä, aamuisin ja iltaisin rukoushetkiä.

Mikäli joku asukkaista menetti mukanaan tuomansa vaimon, ei hän saanut naida tilalle toista tai hän menetti asumisoikeutensa. Jos soturi kuoli, sai vanha tai heikko ja työkyvytön leski jäädä loppuiäkseen Vadstenaan. Nuori tai työkykyinen leski sai armovuosikäytännön mukaisesti viettää Vadstenassa vuoden miehensä kuolemasta, mutta tämän jälkeen hänen oli etsittävä elantonsa muualta. [5]

Kaikki eivät mahtuneet sotamieshuoneeseen asumaan, koska sen vastaanottokyky oli varsin rajallinen. Ulkopuolelle jääneet ja avuntarpeessa olleet saivat kuitenkin nauttia vuosittaista viljaylläpitoa tai muuta korvausta. [6]

Kuinka paljon sotatehtävistä kotiutettu sotamies sai vuosittain viljaa? Päätökseen vaikuttivat sotilaan ja hänen perheensä tarve, varallisuus, palvelusvuodet, arvoaste, ansiot, joukko-osasto ja mahdollisesti aselaji. [7] Sotahospitaaliviljaa tuli myöntää vain Kustaa II Aadolfin vuonna 1630 alkaneen Saksan sotaretken aikana tai sen jälkeen loukkaantuneille, mutta jatkossa sitä sai myöntää tuoreeltaan tai korkeintaan kymmenen vuotta aikaisemmin vahinkoa kärsineille. [8]

Perheellisen sotamiehen joka oli loukkaantunut sodassa, mutta joka ei halunnut asua Vadstenan sotamieshuoneessa, tuli saada omaa ruokaansa varten neljä tynnyriä viljaa vuosittain. Sodassa vammautuneiden avioituneiden aliupseerien kuului saada vastaavasti kuusi ja vänrikkien sekä luutnanttien 12 viljatynnyriä.

Suomalaiselle perheettömälle sotamiehelle, joka ei pitkän matkan tai sairaan tilansa vuoksi voinut mennä Vadstenaan, oli annettava joitakin tynnyreitä harkinnan mukaan. Halukkaat sotamiehet saivat vaimoinensa ja lapsinensa siirtyä Vadstenan sotamieshuoneeseen, jossa lapset saivat ohjeen mukaan olla 12 vuoden ikäisiksi tai siihen asti, että kykenisivät itse hankkimaan elatuksensa muun kansan parissa. Lapset voitiin myös asettaa käsityöläisten alaisuuteen. [9]

Suomalaisia tuskin meni kovinkaan monta, jos yhtäkään Vadstenaan, sillä kielikysymys ja välissä ollut meri nostivat lähtökynnystä niin, ettei asiaa ehkä vakavasti edes harkittu. Käytännössä Vadstenaan ei ollut mahdollisuutta ottaa kaikkia halukkaita edes Kanta-Ruotsista, saati sitten valtakunnan itäisestä puoliskosta, joten kirjoihin kirjatulla ylevällä ajatuksella suomalaisten sotilasperheiden mahdollisuudesta päästä Vadstenaan ei liene ollut muuta kuin periaatteellinen merkitys. [10]

Sotamiehet näyttäisivät saaneen vuodessa kahdesta kolmeen tynnyriä viljaa. Vääpeli Yrjö Matinpojan leski Kirsti ja neljä pientä lasta saivat puolestaan neljä tynnyriä viljaa seuraavan neljän vuoden ajan. [11] Tämä riitti perustoimeentuloon, sillä aikuinen ihminen tarvitsi elääkseen vuodessa noin kaksi tynnyriä leipäviljaa (noin 200 kg) ja lapset puolisen tynnyriä. [12]

Toisaalta sotaraihnaisille myönnetty apu oli usein riittämätöntä ja joskus myös väärin suunnattua. [13] Pietari Brahe pyysikin, lievittääkseen huutavaa avuntarvetta, joukkojen palatessa kolmikymmenvuotisesta sodasta oikeutta pitää kamarikollegion sotakollegiolle jo osoittamat väenottorahat kotimaassa rampojen ja työkyvyttömien tukemiseksi. [14]


Suomen sotilashuoneen 'perustaminen'

Ensimmäiset tunnetut maininnat "Suomen sotamieshuoneesta" löytyvät 3.8.1637 päivätystä kuninkaallisesta kirjeestä. [15] Suomessa ei kuitenkaan ollut Vadstenan kaltaista sotamieshuonetta, jonne sotaraihnaisia olisi majoitettu, vaan kysymys oli Suomen sotamieshuoneen nimikkeellä kulkeneesta avusta sotavanhuksille ja -vammaisille.

Saattaakseen sotaraihnaisista huolehtimisen järjestelmälliselle tolalle vaati sotakollegio vuonna 1640 Suomen sotakamreeria ja provinsiaalikirjureita toimittamaan sodassa rampautuneista maakunnittaiset vahvuusluettelot. Niistä oli ilmettävä, missä ja milloin sekä kenen palveluksessa mies oli menettänyt terveytensä. Katselmuksissa sotaviskaalin oli lisäksi selvitettävä, saivatko sotalesket ja sotakonkarit ylläpitonsa Vadstenan sotamieshuoneen viljavaroista vai jotakin muuta kautta. [16]

Suunnitteilla oli myös Suomen sotamieshuoneen ja sotahospitaalin perustaminen Vadstenan mallin mukaisesti, mutta sen puuttuessa tuli sairaille ja vanhoille sotamiehille järjestää viljaylläpito entiseen tapaan tai Suomesta Vadstenan sotilashuonetta varten kerättyjen ruoturahojen avulla. [17]

Vuoden 1646 lopulla Kristiina-kuningatar antoi vihdoin lahjoituksen Suomen sotamieshuoneen perustamiseksi Hämeeseen vanhojen ja sairaiden sotilaiden ylläpitoa varten. Kysymyksessä oli läänitys, jonka verotuotot tuli osoittaa seudun apua tarvitseville sotilaille. Läänityksen yhteyteen tuli rakentaa hirsiaitta ja lisäksi oli vuokrattava toinen aitta Tammisaaren lähettyviltä merenrantaseudulta kerättävien verotuottojen säilyttämiseen. [18] Kirjeet eivät viittaa siihen, että sotilaita olisi majoitettu läänitysalueelle Vadstenan sotamieshuoneen tapaan.

Suomen sotamieshuoneelle myönnetty läänitys oli mahdollisesti sama kuin vuoden 1647 manttaaliluettelossa mainittu "Vadstenan sotahospitaalin" läänitys. Siihen kuului 28 tilaa Hollolan pitäjästä: nimikkeen "Krigz Hospital i Wastena Förläningz Bönder" alla mainittiin 2 talonpoikaa Järvenpäästä, 1 Upilasta, 1 Hiekkaniemestä, 2 Hersalasta, 1 Parinpellosta, 1 Hatsinasta ja 16 Lahdesta. "Frelse Under Hospitalet" -nimikkeen alla mainittiin 1 talonpoika Suonsulusta ja 3 Renkomäestä. [19]

Mikäli yllämainittujen talonpoikien kaikki verotuotot eivät kuluneet Hämeessä, tuli sotaviskaali Jochim Liebsdorffin huolehtia, että ylijäävä osa toimitettaisiin Tammisaaren tai rannikkoalueen muiden sotaraihnaisten tukemiseen heille määrättyjen osuuksien mukaisesti. Sotamieshuonevarojen hallintaa varten sai sotaviskaali palkata avukseen kirjurin Hämeeseen ja apumiehen Tammisaareen. Kirjurin tuli lisäksi nimetä yksi läänitysalueen talonpojista muiden työnjohtajaksi. [20]

Suomen sotasairaskassa toimi ainakin jollain tavalla, sillä katselmuksissa käskettiin tarkastamaan ne, jotka nauttivat ylläpitoa sotahospitaalin varoista, ja erottamaan sellaiset jotka kykenivät itse liikkumaan tai asumaan taloa. [21] Käytössä olleesta termistä "krigshospital" [22] huolimatta kysymys ei ollut suoranaisesta sotahospitaalista, vaan vain "Suomen sotamieshuoneen" alaisuuteen kuuluneiden verotuottojen jakamisesta sotaretkillä toimintakykynsä menettäneille ja heidän läheisilleen. [23]

Birger Steckzénin. mukaan kruunulla ei ollut 1670-luvulla tarjota terveytensä sotahommissa menettäneille suomalaisille muuta hyvitystä kuin raha- tai luontoiskorvaus. Ne, joilla ei ollut omaa taloa tai muuta majapaikkaa, joutuivat kulkemaan edelleen kerjuulla. [24] Ilmeisesti myös Christopher von Warnstedtin 1670-lukua koskevat tiedot Hollolan sotahospitaalista ja sen kirjanpitäjästä tarkoittavat edellä mainittuja, jo vuonna 1646 sotahuonevaroihin lahjoitettuja läänityksiä varainhoitajineen, ilman että mitään todellista sotamieshuonetta tai -hospitaalia olisi Hollolassa ollut. [25]

Seikkaperäisesti Ruotsi-Suomen sotaväkeä kuvanneen englantilaisen aikalaisdiplomaatti John Robinsonin "tiedusteluraportinkaan" perusteella Ruotsilla ei 1600-luvun lopulla ollut Vadstenan lisäksi muita yleisiä sotahospitaaleja. [26]


Lähdeviitteet

[1]   Sveriges Krigsarkiv (KrA), Krigskollegium Registratur (KrKR) 7.12.1646; KrKR 5.3.1647; KrKR 31.1, 6.4, 22.4 ja 28.5.1650; KrKR 23.1.1651.

[2]   KrA, KrKR 11. 10. 1644; Ks. m. Arno Forsius, Sosiaali- ja terveydenhuollon kehitys Hollolassa ja Lahdessa vuoteen 1865. Hämeenlinna 1982, 29-30.

[3]   Vrt. Barton C. Hacker, Sotilaallisesta vallankumouksesta teolliseen vallankumoukseen: armeijan naiset ja kansantalous varhaisen uuden ajan Euroopassa. Nainen ja sotalaitos (toim. Eva Isaksson). Jyväskylä 1988, 23.

[4]   Christopher von Warnstedt, Personnotiserna i Krigsmanshusräkenskaperna för Finland år 1670. Suomen Sukututkimusseuran aikakauskirja Genos 1/94. Helsinki 1994, 40.

[5]   KrA, KrKR 13.11.1641. Ordningh.

[6]   Warnstedt 1994, 40.

[7]   Vrt. KrA, KrKR 13.6.1642; KrKR 5.10.1643; KrKR 29.3.1643; KrKR 11.9.1647; KrKR 5.7.1651.

[8]   KrA, KrKR 5.10.1643: Instruction; KrKR 22.3.1649 (Viittaus kuninkaalliseen ohjeeseen 19.4.1642).

[9]   Vrt. KrA, Kungl. bref och resolutioner (KBR) I: 14.8.1640 (neljäs pykälä) ja 31.3.1641 (19-20 pykälä).

[10]   Vrt. Warnstedt 1994, 40.

[11]   KrA, KrKR 1642:295; KrKR 1646:267 Hans Matsson; KrKR 1648:300 Jochim Liebsdorff; KrKR 1648:434 (31.7.1648) Jochim Liebsdorff; KrKR 1644:531 Prov.skriffvare Peer Gustafsson 29.10: Lisäksi leskillä oli mahdollisuus ns. armovuoden palkkaan miehen kuoltua.

[12]   Keskustelu väitöskirjaansa valmistelevan Matleena Tornbergin (+) kanssa 31.8.1992 (TuYHL); Vrt. David Hannerberg, Gård och åker. Skörd och boskap. Svenskt agrarsamhälle under 1200 år. Stockholm 1971, 94; Beatrice Moring, Befolkning och samhällsutveckling i tre sekler. Iniö skärgårdskommuns historia. Åbo 1987, 15.

[13]   KrA, KrKR 1649:203. Pietari Brahen mukaan sotilashuonevaroja ei jaettu aina oikein: monet hyvin toimeentulevat sotamiehet saivat apua, vaikka samalla pitkäänkin rampoina olleet jäivät ilman.

[14]   KrA, KrKBB 1649:179-183 P. Brahe 28.8.1649, Turun linna.

[15]   Warnstedt 1994, 40.

[16]   KrA, KrKR 28.11.1640; KrKR 12.3.1641.

[17]   Vrt. KrA, KrKR 26.6.1641; KrKR 1641:398 Till Arffued Horn 27.10.1641.

[18]   Vrt. KrA, KrKR 30.12.1646: Memorial för Krigsfiscalen Jochim Liebstorp; KrKR 21.1.1647: Till Fiskalen Jochim Liebstorp; John E. Roos, Uppkomsten av Finlands militieboställen under indelningsverkets nyorganisation 1682-1700. 1933, 22-23 alaviite 3: Liebsdorff sotamiestalon edustajaksi.

[19]   VA, ES 2372:7001, 109-, 113.

[20]   KrA, KrKR 30.12.1646.

[21]   KrA, KrKR 1.2.1649.

[22]   Termiä »krigshospitalet i Finland» on käytetty esim. KrA, KrKR 1.2.1649; Birger Steckzén, Krigskollegii historia I. Stockholm 1930, 140; Warnstedt 1994, 41.

[23]   Vrt. KrA, KrKR 5.10.1643. Instruction - 18. pykälä: Suomen sotahospitaaliviljoista; KrKR 13.7.1650.

[24]   Steckzén I 1930, 430.

[25]   Warnstedt 1994, 41.

[26]   Lars Ericson, Indelningsverket sett med brittiska ögon. Kring en engelsk skildring av den svenska armén 1694. Karolinska förbundets årsbok 1983, 43: »One general Hospital, which has a good Revenue».


Referat

Ali Pylkkänen: Om Krigsmanshus och Krigshospital i Finland under 1600-talet

Redan i början av 1640-talet var det avsikten att i Finland grunda ett krigsmanshus motsvarande det som låg i Vadstena. I slutet av år 1646 gav drottning Kristina ett förläningsbrev för ett krigsmanshus i Finland för sjuka och gamla soldater och deras uppehälle. En stockbod skulle uppföras på förläningsgodset i Tavastehus län och en annan hyras i Ekenäs närhet för uppbevarande av avkastningen från förläningen.

Den förläning som nämns i mantalslängden 1647 som »Krigz Hospital i Wastena Förläningz Bönder och Frelse Under Hospitalet» och omfattande 28 gårdar i Hollola socken, var kanske just denna av drottning Kristina givna förläningen. Det var därvid inte fråga om att de understödsberättigade skulle vistas vid förläningen, utan ersättning för i krig ådragna skador skulle utbetalas åt sjuka och ålderstigna soldater samt deras änkor och barn.

Gemena soldater fick vanligtvis två eller tre tunnor spannmål om året, underofficerare och officerare och avlidna soldaters familjer fick mera beroende på tjänsteår och rang, förmögenhet och familjens storlek. Eventuellt överskott av avkastningen skulle krigsfiskalen ombesörja att utdelades åt krigsinvalider i Ekenäs och kusttrakterna.

Det av Christopher von Warnstedt i Genos 1994: 1 omtalade krigshopitalet i Hollolalax är troligtvis just den förläning, som ovan omtalats. Enligt Birger Steckzén avstyrkte ledaren av den finländska kommissionen Lorentz Creutz ännu så sent som 1675 konungens plan att upprätta ett särskilt krigsmanshus i Finland med motiveringen att det skulle innebära alltför dryga utgifter. Och den samtida engelska diplomaten John Robinson nämner att i slutet av 1600-talet fanns i Sverige bara ett allmänt hospital, Vadstena, som har gott rykte om sig.


Genos 65(1994), s. 116-118, 142-143

© Tekijät ja Suomen Sukututkimusseura - Författarna och Genealogiska Samfundet i Finland

[ Artikkelin alku | Viitteet | Referat ]

Aiheenmukainen hakemisto | Vuoden 1994 hakemisto | Vuosikertahakemisto