GENOS
- Suomen Sukututkimusseuran aikakauskirja

[ Artikelns slut ]

Ille ja Fotangel

Lääninrovasti TAPIO VÄHÄKANGAS, Muurame

Jully Ramsay, Tor Carpelan ja Eric Anthoni ovat esitelleet vanhan Ille-suvun ja Fotangel-suvun keskinäistä yhteyttä tavalla, joka vaatii korjausta.[1]

Arvid Matsinpoika Fotangelin vaimo Gertrud Matsintytär on asetettu Matts Markuksenpojan (Hietamäen sukua) tyttäreksi. Tämä ei kuitenkaan ole mahdollista. Matts Markuksenpojalla ei voinut olla vielä 1565 avioliitossa olevaa tytärtä. Hänen isänsä Markus Matsinpoika on voinut syntyä aikaisintaan 1518, koska hänen äitinsä oli vielä 1516 naimisissa Sääksmäen tuomarin Påvel Hermaninpojan kanssa. Markus on äitinsä toisesta avioliitosta Mats Markuksenpoika vanhemman kanssa.[2] Tällöin hänen poikansa Mats Markuksenpoika nuorempi on voinut syntyä aikaisintaan 1540-luvun alkupuolella. Siksi hänellä ei voinut olla 1565 avioliitossa olevaa tytärtä.

Mats Markuksenpoika sai oman aateliskirjeen 12.9.1571. Se näytettiin Jesper Matsinpoika Kruusille 1618 rälssintarkastuksen yhteydessä.[3] Siitä kävi ilmi, että hän oli samalla saanut rälssioikeudet vaimonsa tiloille. Hän on siis tätä ennen mennyt naimisiin rälssittömän naisen kanssa. Hänet tunnetaan. Hän oli turkulaisen porvarin Tomas Gröpin tytär Valborg.[1]

Mats Markuksenpoika ei siis näytä olleen naimisissa Margareta Sunentyttären (Ille) kanssa eikä Gertrud Matsintytär siis voi olla heidän tyttärensä. Jully Ramsay perusteli käsitystään Mats Markuksenpojan ja Margareta Sunentyttären avioliitosta sillä, että Elisabet Matsintytär peri Ohensaaren ja Hietamäen lisäksi myös Mynämäen Sunilan, jonka Margareta Sunentytär oli omistanut.[1] Vuonna 1557 suoritettiin perusteellinen selvitys kuninkaan perintömaista ja aatelin omistuksista. Tällöin saatiin selville, että Sunilassa oli kaksi taloa. Toisen omisti Jakob Svart ja toisen Thomas Gröp, Elisabetin äidin isä. Jakob Svartilla oli yksi lampuoti 1557 myös Kahiluodossa.[18] Mats Markunpoika näyttää olleen naimisissa vain Valborg Tuomaantytär Gröpin kanssa. Vuoden 1566 voudintileissä mainitaan edesmenneen Tuomas Gröpin leski Elin.[25]

Sune Andersinpoika (Ille) on asunut 1515 Kahiluodossa, mutta 1530 ja 1536 Sunilassa. Vuonna 1530 antamassaan lausunnossa hän ilmoitti palvelleensa piispa Konrad Bitziä 60 vuotta sitten, ts. vuoden 1470 paikkeilla.[19] Hän on siis elänyt harvinaisen vanhaksi. Vielä tammikuun lopulla 1536 hän on jaksanut olla maakuntakatselmusmiehenä Mynämäellä, mutta on pian sen jälkeen kuollut, koska 1537 hänen poikansa Erik Sunenpoika omisti Kahiluodon.[20]

Millä tavalla Jakob Svart ja Thomas Gröp olivat saaneet haltuunsa vanhaa Ille-suvun rälssimaata?

Tiedossa on, että Sune Andersinpojalla on ollut toinenkin poika, Jakob Sunenpoika. Karl Gyllenflög väitti reduktiokomissiolle, että Jakob SunenpojaUa oli tytär Elin Jakobintytär, joka meni naimisiin Tomas Gröpin kanssa.[1] Eric Anthoni on mitätöinyt väitteen, mutta se taitaa sittenkin pitää paikkansa. Jakob Svart ja Thomas Gröp saattoivat olla Jakob Sunenpojan vävyjä.

Fotangelien yhteydet vanhaan Ille-sukuun eivät siis johda Mats Markuksenpojan kautta, vaan niitä on etsittävä muualta.

Erään omistusriidan yhteydessä 1.12.1570 ilmoitettiin, että Arvid Matsinpojan vaimon eno oli Kahiluodon herra Erik Sunenpoika (Ille).[4] Vanhat sukukirjat tuntevat hänen sisarensa Margareta Sunentyttären. Tämä näyttää olleen kolmesti naimisissa, tai hänellä on ollut kaksi muutakin sisarta. Se käy ilmi perinnönjaosta, joka suoritettiin 9.9.1571 Erik Sunenpojan irtaimistosta.[5] Arvid Matsinpojalle kuului kolmasosa. Kemiön Fröjdbölen Erik ja Henrik Mårteninpojat sisarineen saivat myös äidilleen kuuluneen osan. Sen lisäksi mainitaan osakkaiksi Lasse Hansinpoika ja Jakob Pederinpoika. Tämän nimiset miehet tunnetaan samalta ajalta Pohjan pitäjän Sällvikin omistajina. Kymmenysveron määrän perusteella Lasse omisti veljenosan ja Jakob sisarenosan Sällvikistä.[6] Lasse Hansinpojan ja Jakobin Pederinpojan vaimon äiti näyttää siis olleen Kahiluodon tyttäriä. Vuoden 1571 perinnönjakosopimuksen konstikas lauserakenne voidaan ymmärtää niin, että kaikilla edellä mainituilla oli osuus kolmasosaan, joka oli Arvid Matsinpojan hallussa. Silloin veljenosa 2/3 on kuulunut Jakob Sunenpojan perillisille. Se oli oma kokonaisuutensa, eikä sitä siis tarvinnut mainita em. jaossa.

Jos Margareta Sunentytär on ollut kolme kertaa naimisissa, on hänet ensin naitettu Pohjan Sällvikiin, sitten Kemiön Fröjdböleen ja lopuksi Gertrud Matsintyttären isälle. Kuka oli se Mats, joka on ollut naimisissa ilmeisesti juuri tunnetun Margareta Sunentyttären kanssa?

Mats Markuksenpoika vanhempi myöhemmässä avioliitossaan voidaan jättää pois laskuista. Hän toimi Paimiossa 1533 maakuntakatselmusmiehenä ja vastasi 1537 Päisterpään ratsuvelvollisuudesta.[7] Sama mies ilmeisesti oli 1546-48 Raaseporin alikirjurina.[1] Hänen tunnettu uransa liittyy siis Varsinais-Suomen eteläosaan ja Uudellemaalle.

Maskun Villilän Mats Ollinpoika sen sijaan vaikuttaa sopivalta aviomieheltä. Vuoden 1554 lampuotiluetteloon hänet on merkitty yhdessä Jakob Pederinpojan kanssa Villilän kolmasosan omistajaksi. Villilän ratsuvelvollisuudesta Mats vastasi vielä 1562[8]. Villilän jako ainakin kahteen osaan on tapahtunut jo 1400-luvun alkupuolella.[9] 1500-luvun puolivälissä Villilä jakautui neljäksi eri lampuotitilaksi. Uusituvan nimellä tunnettu talo oli pitkälle 1600-luvulle Kahiluodon alaisena. Vanhatuvan omisti vielä 1586 Jakob Pederinpoika ja sen jälkeen Sabelstierna-suku. Aulis Oja Jully Ramsaytä seuraten oletti Jakob Pederinpojan olleen Svärd-sukua. Hän oli kuitenkin aiemmin mainittu Sällvikin vävy.[21] Mats Ollinpojan polveutuminen vanhasta Villilän suvusta ei ole selvitettävissä. Jakob Pederinpoika sen sijaan voi olla 1519 mainitun Peder Villilän[10] poika, joka on mennyt naimisiin ensin Sällvikin ja sitten Kemiön Bränbodaan. Hänen jälkeläisensä käyttivät sukunimeä Pihl [11]

Villilän Mats Ollinpoika ja Seikelän Niilo Maununpoika todettiin 1549 turkulaisen porvarin Pitkän Markun vaimon Margaretan lähimmiksi perijöiksi, kun Jacobus Wenne juniorin lapset selitettiin papin lapsina perinnöttömiksi[12]. Tällöin Maskun Härmälä tuli heidän omakseen.

Jakob Wennen ja hänen sisarensa Margaretan sekä sisarpuolensa abbedissa Valborg Torkilintyttären [26] koti näyttää sijainneen Härmälässä. Jakob osti 35 markalla Maanpään Simolta yhden talon lisää. Turkulaisen porvarin Pitkän-Markun vaimo Margareta sai ne sivuperintönä veljensä ja sisarensa kuoltua. Margaretakin oli lapseton. Jakob Wennen pojat katsoivat olevansa laillisia lapsia ja ottivat haltuunsa Härmälän.[21] Asia riitautettiin, ja oikeiksi perijöiksi todettiin 1549 Villilän Mats Ollinpoika ja Seikelän Niilo Maununpoika. 1549 Nyynäisten kartanovoudiksi tuli Mats Ollinpoika. Hän sanoo kantaneensa Härmälän verot neljän vuoden ajalta, todennäköisesti 1550-53, ja samassa yhteydessä väitti, ettei maisteri Jakob Wenne ollut laillisesti vihitty.[13] Hän näyttää olevan sama mies kuin Villilän Mats.

Arvid Matsinpojan leski Gertrud Matsintytär vaihtoi 1584 Härmälän tilansa Raision Metsäaroon.[17] Se näyttää olleen hänen isänperintöään eikä huomenlahja. Arvid Matsinpoikaa kutsuttiin toisinaan till Kahelittu, toisinaan taas till Härmelae. Gertrud Matsintytär näyttää siis olevan Mats Ollinpojan tytär. Vastoin Aulis Ojan käsitystä Arvid Matsinpoika ei siis ollut Villilän ja Härmälän Mats Ollinpojan poika vaan vävy. Hänen syntyperänsä jää hämärän peittoon.

Jo 22.12.1563 Arvid Matsinpoika aloitti pitkäksi venyneen käräjöinnin Härmälästä[15] ja 1565 lähtien hänet tunnetaan Kahiluodon omistajana.

Vävy näyttää olleen appeansa kärkkäämpi puolustamaan perheen etuja ja ottaneen appensa vielä eläessä perheen päämiehen roolin. Hän oli mukana ajamassa toistakin kannetta Pitkän-Markun vaimon perinnöstä. Isonkylän Jöns Filpunpoika (Jägerhorn) oli aikanaan lahjoittanut Naantalin luostarille Kaarinan Hulkkion. Jakob Wenne peruutti sen heti Västeråsin päätöksen jälkeen luostarilta, ja hänen kuoltuaan se oli joutunut Pitkän-Markun vaimolle. Margareta oli sen sitten myynyt vieraille. Mårten Olofinpoika Jägerhorn) vaati sitä takaisin sillä perusteella, että lahjoittaja oli hänen setänsä. Omistuskiista jatkui 1600-luvulle saakka. Lopullinen ratkaisu katoaa näkymättömiin siksi, että Turun hovioikeuden asiakirjat ovat tuhoutuneet.[16] Siihen saakka kertyneistä selvityksistä kävi ilmi, että Jakob Wenne nuorempi oli Jöns Filpunpojan (Jägerhorn) sisaren Botildan Per-nimisen pojan poika kaatui kaatui Viipurin puolustuksessa 1495.[22] Hän on siis naimisissa arkkipresbyteeri Jacobus Wenne seniorin (tunnetaan 1503-30) sisaren kanssa.[23] Tuomiorovasti Henricus Wenne on ollut heidän sukulaisensa. Per Gunnarinpojan isäksi sopii naantalilainen porvari Gunnar Jaakonpoika (tunnetaan 1452-61). Botilda on ilmeisesti ollut ensin hänen kanssaan, sitten Klemet Maununpojan kanssa naimisissa. Klemet oli näet 1466 Isonkylän Jägerhornien vävy.[24]

 

Polveutumiskaavio 1:

sukutaulu

 

[1] Jully Ramsay, Frälsesläkter i Finland, s. 207, 127, 432-433; Tor Carpelan, Sambandet med släkterna Fotangel och ille, SSV X, s. 57-59, sama, Ägarföljden för Odensaari, Genos 1936, s. 163; Eric Anthoni, Ille, Äldre svenska frälsesläkter, s. 159; Torsten Aminoff, Finländska frälsesigill, Gentes Finlandiae VI, s. 19.

[2] FMU 5490, 5882; VA R. Hausenin arkisto V:838.

[3] W.G.Lagus, Finska Adelns Gods och Ätter, s. 53.

[4] R. Hausen, Bidrag till Finlands historia IV:476; V:113

[5] BFH V: 17.

[6] SAYL Pohja, Sällvik; E. Anthoni, En frälse- och rusttjänstlängd 1554 - 1555, HTF 1962, s. 168; Gunvor Kerkkonen, Pohjan pitäjän historia I, s. 307-308; W. von Koskull, Pohjan pitäjän historia II, s. 27-28; Johan Gardberg, Kimitobygdens historia I:1, s. 201-202.

[7] BFH III: 32; K. Grotenfelt, Suomen ratsupalvelus- ja läänitysluetteloita III:2, s. 28.

[8] Anthoni, HTF 1962, s. 173; Grotenfelt, s. 48.

[9] Aulis Oja, Maskun historia, s. 91.

[10] FMU 5968.

[11] Pohjan pitäjän historia II, s. 28; Ramsay, S. 311. 2

[12] BFH III:310.

[13] BFH III:304; BFH IV:265; Aulis Oja, Maskun historia, s. 65. Arwidson, Handlingar X:89. Myös Turun linnan kirjurina ja kuninkaan kansliakirjurina mainitaan samannimiset miehet. Linnankirjurilla oli läänitys 1566-70 Mynämäen Huolisten kylässä. Grotenfelt, s. 166; BFH IV: 356. Matti Olavinpoika oli 1568 Turun linnan palkkakirjuri, linnankirjuri 1569-71, linnan vahtimestari 1573, Vehmaan tuomarinsijainen 1569, Kyösti Kiuasmaa, Suomen yleis- ja paikallishallinnon toimet. Hän näyttää eri henkilöltä kuin Villilän Mats. 12.9.1574 Nyynäisissä on pidetty perunkirjoitus Mats Ollinpojan jälkeen. Avoimeksi jää, onko hän edelleen sama mies.

[15] BFH IV:200,268,318,320,325,332,390,396,473.

[16] Jan Liedgren, Om Jöns Philpussons gåva, HTF 7 1973, s. 62-.

[17] BFH V:381.

[18] VA 334:50v,66.

[19] Ivar Flemingin maakirja, toim. John E.Roos, s. 98,76; Jan Liedgren, Finländska brev ur Stavsunds arkiv, HTF 1966, s.113.

[20] Grotenfelt, s. 29.

[21] Aulis Oja, Maskun historia, s. 92,206-208.

[22] FMU 4636.

[23] Eero Matinolli, Turun tuomiokapitulin matrikkeli, s.24

[24] FMU 3314.

[25] Oscar Nikula, Turun kaupungin historia 1521 - 1600, s. 144.

[26] Birgit Klockars, I nådens dal, s. 185.

 

Referat

Tapio Vähäkangas: Ille och Fotangel

Författaren vederlägger Jully Ramsays uppgift, att Arvid Matssons (Fotangel) hustru Gertrud Matsdotter skulle ha varit dotter till Mats Markusson av Hietamäkisläkten, då denne inte ännu 1565 hade någon dotter i giftavuxen ålder. Ramsay hade grundat sin uppfattning om Mats Markussons och Margareta Sunesdotters (Ille) äktenskap på det faktum, att Illesläktens gamla säteri Sunila gick i arv till Hietamäki-släkten. Sunila innehades 1557 av Jacob Svart och Thomas Gröp. Den senare var svärfar till Mats Markusson. Gröps hustru Elin var troligtvis dotter till Jakob Sunesson (Ille). Karl Gyllenflög anförde denna utredning för reduktionskollegiet. Ägoförhållandena stöder utredningen, fastän Anthoni betraktat den som otillförlitlig.

En troligare far till Gertrud Matsdotter var MatsOlsson till Villilä. Han synes ha varit gift med Margareta Sunesdotter (Ille), som dessförinnan tycks ha varit gift med hans Ulf och Mårten Jönsson (Skalm). På så sätt blev Arvid Mattson herre till Kahiluoto. Han skrev sig även till Härmälä.

Mats Olsson till Villilä var den ena av magister Jakob Wenne Jr:s närmaste arvingar. Släkten Wenne har bott på Härmälä i Masku. Arvid Matsson vann tvisten om äganderätten till Härmälä med jakob Wennes söner, då dessa som prästsöner uteslöts från arvsrätt. Gertrud ägde alltså Härmälä som fadersars och inte som morgongåva. Den i släkten Ulf ingifte Jakob Pedersson innehade i medlet av 150-talet en gård i Villilä tillsammans med Mats Olsson. Han tillhörde inte släkten Svärd, utan var son till den 1519 nämnde Peder Villilä. Han flyttade sedermera till Bränboda i Kimito. Ättlingar till honom är kända under namnen Pihl och Sabelstierna.


Genos 65(1994), s. 119-122, 143

© Tekijät ja Suomen Sukututkimusseura - Författarna och Genealogiska Samfundet i Finland

[ Artikelns början ]

Systematisk förteckning | 1994 års register | Årgångsregister