GENOS
- Suomen Sukututkimusseuran aikakauskirja

[ Referat | Artikkelin loppu ]

Mitä esipolvissa tulisi numeroida?

Valt. kand. Matti J Kankaanpää, Virrat

On keskusteltu runsaasti esipolvien numerointitekniikasta, toisin sanoen siitä, mikä numerointijärjestelmä olisi paras, mutta hyvin vähän on pohdittu sitä, mitä oikeastaan tulisi numeroida.

Genoksessa 2/1994 esitin yleisenä näkemyksenä, että mitä vähemmän esipolvien ja jälkipolvien esitystavoissa on eroa, sitä parempi. Mitä tämä merkitsisi numeroinnin osalta?

Esipolvitutkimuksissa on ollut tapana numeroida esipolvina olevat henkilöt, jälkipolvitutkimuksissa sukuun kuuluvat perheet. Jälkipolvitutkimuksissa on jopa pidetty huonona esitystapana yksittäisten henkilöiden numerointia. Pohdiskelua selventämään olen laatinut oheisen hierarkian, jossa yksilö on pyramidin huipulla.

pyramidi

On olemassa monta yksilöä, perhettä, sukua, heimoa ja kansaa. Kaikki ne voidaan sekä nimetä että numeroida tai muulla tavalla yksilöidä. Sukututkimuksessa ei ole päästy kokonaisten kansojen laajuisiin selvityksiin. Suomalaisten sukujen kokonaistutkimusta ei ole tehty. Pyrkimystä heimojen laajuisiin sukututkimuksiin on ollut olemassa. Mainittakoon Jalmari Finnen ajatus Hämeen huoneesta, jossa olisivat kaikki tiedot hämäläisistä suvuista. Jos suomalaiset heimot ymmärretään maakunnallisessa laajuudessa (esim. savolaiset, hämäläiset, karjalaiset, pohjalaiset, varsinais-suomalaiset), niitä on niin vähän, ettei numeroinnista ole mainittavaa hyötyä.

Esipolvitutkimuksissa on käytetty yleensä vain kahta numerosarjaa: esipolvina olevien yksilöiden numerot (eräänlainen henkilötunnus) ja polvinumero lähtöhenkilöstä taaksepäin. Olisiko mahdoton ajatus numeroida yksilöiden asemesta esipolvistoon kuuluvat perheet tai suvut? Numeroita tulee tällöin puolta vähemmän kuin yksilöitä. Esipolvitutkimuksen lähtöhenkilöllä, josta käyttäisin mieluummin sanaa minä kuin koetti, voi olla oma perheensä, vaimo ja lapsia (tai nykyaikainen perhe, jossa ei ole vaimoa ja/tai lapsia). Numerointitekninen kysymys on, aloitetaanko numerointi 0:sta vai l:stä. Vanhemmat muodostavat toisen perheen. Isovanhempien perheitä on kaksi, isän vanhempien perhe ja äidin vanhempien perhe, jne.

Siinä tapauksessa, että esipolvitutkimuksen tulokset esitetään samantapaisina perhetauluina kuin jälkipolvitutkimukset, on luontevampaa käyttää perheiden kuin yksilöiden numerointia. Mutta tulisiko perheet numeroida sukujen puitteissa, jolloin esimerkiksi suvun yksi perhe numero yksi tarkoittaisi isän suvun kantaperhettä? Ennen kuin tähän voi ottaa tarkemmin kantaa, on tarkasteltava itse sukujen numerointia.


Sukujen numerointi

Mitä suku tarkoittaa esipolvissa? Suvun kantaisä tai -äiti on määritelmäkysymys, joka usein liittyy suvun nimeen tms. seikkaan. Muutoin suvulle on luonteenomaista, että se kytkee yhteen perheitä kahdessa suunnassa: vaakasuorassa suunnassa suku yhdistää sisarusten perheitä ja pystysuorassa suunnassa perheitä lasten ja vanhempien välillä. Kantaisästä päin katsottuna suku sisältää hänen perheensä sekä jälkeläisten perheet. Jälkeläisten perheet voidaan rajata esimerkiksi vain mieskantaisten jälkeläisten perheisiin. Myös muunlaisia rajauksia voidaan käyttää esimerkiksi sukunimen tai lisänimen perusteella.

Esipolvitutkimus etenee aluksi vain pystysuorassa suunnassa. Jouduttaessa ennemmin tai myöhemmin tekemisiin vaakasuoran sukulaisuuden kanssa, syntyy esipolvien sulautumiseksi kutsuttu ilmiö. Sulautuminen vaikuttaa paitsi yksilöihin esipolvissa, myös perheisiin ja sukuihin niin, että lopulta kaikki ovat samaa heimoa tai ainakin samaa kansaa.

Silloin kun suku on tutkittu ja mahdollisesti myös julkaistu kirjana, suvun perheillä on yleensä jo numerointi. Eikö samoja perhenumeroita voida käyttää esipolvitauluissa? Otan esimerkin tutkimastani Vaissin suvusta, joka julkaistiin kirjana vuonna 1989. Itse en ole Vaissin suvun jäsen, mutta juureni ovat tämän suvun kanssa yhteneväiset. Juuret ovat kirjassa perheittäin esiteltyinä. Sukukirjan taulut (perheet) 1-13 kuuluvat myös minun esipolvistooni. Jos esipolvitaulustossani on suku ilmaistu nimellä tai numerolla, voisin käyttää näitä taulunumeroita sellaisinaan. Ilmaisu olisi yksikäsitteinen edellyttäen, että ala- tai lähdeviitteessä mainitaan kyseinen tutkimus tai kirja.

Esipolviani on myös sukukirjoissa Ala-Härkösen suku I ja II. Härkösen suvun alkutauluihin sukujuureni kiertyvät useita eri teitä. Siihen mihin Vaissin sukukirjan taulu 13 päättyy, löytyy suora jatko Ala-Härkösen sukukirjan taulusta 228. Siitä edelleen olisivat jatkoa osassa I taulut 244-246 ja osassa II taulu 246/8, jossa näkyy minunkin nimeni lasten joukossa.

Yhteenvetona edellisestä esimerkistä tulisi, että yksi sukujuuri koostuisi seuraavasti:

Vaissin suku perhe 1 (Niilo Mäntsä), 2 (Tuomas Mänttä), 3 (Tuomas Mänttä), 4 (Tuomas Mänttä), 6 (Matti Kangasjärvi), 7 (Tuomas Rajala), 11 (Matti Rajala/Tuuraniemi) ja 13 (Tuomas Klockström), Ala-Härkösen suku perhe 228 (Juho Kankaanpää pso Pirkko Ala-Härkönen), 244 (Maija Liisa Kankaanpää), 245 (Regina Kankaanpää), 246 (Herman Kankaanpää) ja 246/8 (Manu Kankaanpää).

Tällä tavalla suvuittain numeroidut perheet eivät ole yhtä kaunis ja symmetrinen numerosarja kuin mihin esipolvitutkimuksissa on totuttu. Totunnaiset numerosarjat ovat tietyllä tavalla itsestään selviä ja mieleni tekee kysyä, tarvitaanko itsestään selvyyksiä numeroituina. Suvuittain numeroimisen etuna on se, että perhenumerot pysyvät pieninä, sitä pienempinä, mitä kaukaisemmista polvista on kysymys.


Referat

Matti J. Kankaanpää: Vad borde numreras i anorna?

Artikeln är en fortsättning på den i Genos 2/1994 inledda diskussionen om sätt att presentera gångna ätteled. Snarare än enskilda individer borde familjer och släkter förses med nummer. Om anorna ansluter sig till utredda släkter, kunde man överväga införandet av samma familje- eller tabellnummer och generellt sett familjenumrering släktvis.


Genos 65(1994), s. 146-147, 191

© Tekijät ja Suomen Sukututkimusseura - Författarna och Genealogiska Samfundet i Finland

[ Artikkelin alku | Referat ]

Aiheenmukainen hakemisto | Vuoden 1994 hakemisto | Vuosikertahakemisto