GENOS
- Suomen Sukututkimusseuran aikakauskirja

[ Artikkelin loppu ]

Esipolvet esille

Kommentti edelliseen

P.J. Voipio

Genoksen toimituksen pyytämänä kommenttina voin kertoa ilahtuneeni lukiessani Matti J. Kankaanpään artikkelin »Esipolvet ja jälkipolvet - toisilleen vastakkaisia?» Odotimmehan me Suomen Sukututkimusseuran Vuosikirjan 43 toimittajat, että Georg Lutherin artikkeli Anna Adolfina Buschin esipolvista saisi muutkin tutkijat mukaan pohtimaan. Keskustelu alkaa myönteisissä merkeissä.

Luther on löytänyt ratkaisun vaikeaan ongelmaan: kun esipolvet esitetään sukuhaaroittain, esipolvikadot saadaan selkeästi näkyviin. Siitä kiitos hänelle. Jatkuva keskustelu ja jokin toivottavasti pian julkaistava, suomenkielinen esipolvitaulusto selvittänee Lutherin mallin niille sukututkijoille, joiden on ollut hankalaa lukea hänen ruotsinkielistä artikkeliaan.

Hyvin tehty, mutta täysin erilainen on Lutherin tutkimus presidentti Mauno Koiviston esipolvista Vuosikirjassa 42. Sekin on hyvä muistaa jatkokeskustelussa. Tällöin on huomioon otettava sekin, että Koiviston taulustossa sukupolvet ovat lähellä nykyaikaa ja niistä on paljon tietoja, kun taas Buschin tapauksessa kaukaisten esipolvien tiedot jäävät perin niukoiksi.

Esipolvikadon vuoksi on todella syytä saada näkyville saman perheen ne muutkin lapset, joilla on ollut jälkeläisiä. Kannaltani mielenkiintoista on se, että ehdotus kaikkien lasten ottamisesta esipolvitauluun tulee julki samassa Genoksen numerossa kuin ehdotukseni uudeksi jälkipolvitaulustoksi. Tutkijan on todella syytä ottaa huomioon kaikki lapset. Ongelmaksi »kaikki lapset mukaan» -periaate voi muodostua esipolvitaulustoa julkaistaessa - esipolvistosta ei saisi tulla vaikeaselkoinen. Siksi saattaisi käydä niin, että julkaistavaan esipolvitaulustoon mahtuvat ainoastaan ne lapset, jotka ovat jatkaneet sukua juuri lähtöhenkilöön asti. Mutta silti on hyvä, että kaikki lapset ovat valmiiksi tutkijan tiedostoissa, sillä sieltä on helppo poimia mukaan heistä sekin, joka seuraavana osoittautuu lähtöhenkilön esivanhemmaksi.

Painokkaasti merkillepantava on Kankaanpään muussakin yhteydessä jo esiintuoma uusi ajatus, että esipolvet samoin kuin jälkipolvetkin voidaan rakentaa ei vain sukunimen mukaisesti (mieskantaisesti polveutuvana), vaan talokohtaisesti sukunimettömän Länsi-Suomen alueelta. Tällöin herää kysymys, olisiko samalla myös vanhanmallinen esipolvitaululomake täytettävä niin, että talon tytär sukutalon jatkajana sijoittuu tavanomaiselle isännän lomakekohdalle ja hänen miehensä, talon vävyksi tullut tietenkin emännän kohdalle. Esipolvitaulun vasemmassa reunassa, isäntälinjassa, kulkisi silloin sukupuolesta riippumaton omistajasuvun sarja.

Esivanhempien numeroinnin pohtimisen Kankaanpää jättää mahdollisimman vähiin. Hyvä niin. Lisään kuitenkin, että numerointi on tutkijalle itselleen välttämätön apukeino koko aineiston hallitsemisessa. Hyvä numerojärjestelmä helpottaa tutkijan työtä. Jollei järjestelmä ole lukijalle ennestään tuttu, hänen on vaikeaa paneutua siihen. Tein paljon työtä oppiakseni Lutherin periaatteessa hyvän sovellutuksen Paulsenin järjestelmästä. Opin sen, mutta silti en kyennyt »lukemaan» sitä, t.s. näkemään suoraan numerosarjasta, mikä kunkin esivanhemman asema lähtöhenkilöön nähden on. Koiviston esipolvitauluissa näkyvä iiäiää-sarja (= ruots. ffmfmm) on helppolukuinen pitkänäkin.

Silloin kun esipolvisto julkaistaan tekstimuotoisena, ja numerosarjat halutaan panna näkyville, ne pitäisi sijoittaa tekstiin huomaamattomammin kuin yleensä on ollut tapa.

Esipolvia sukuhaaroittain esitettäessä on välttämätöntä liittää sukutauluihin viivataulukot aivan samoin kuin jälkipolvitaulustossa.

Esivanhempien sukupolvet on myös numeroitava (tavanomaisesti roomalaisin numeroin: I, II, III, IV, V jne.), alkaen lähtöhenkilöstä. Näiden numeroiden tulee näkyä sekä tekstissä että viivataulukoissa.


Genos 65(1994), s. 51-52

© Tekijät ja Suomen Sukututkimusseura - Författarna och Genealogiska Samfundet i Finland

[ Artikkelin alku ]

Aiheenmukainen hakemisto | Vuoden 1994 hakemisto | Vuosikertahakemisto