GENOS
- Suomen Sukututkimusseuran aikakauskirja

[ Saarinen-suku | Sukutaulut | Referat | Artikkelin loppu ]

Ehdotus uudeksi jälkipolvitauluston malliksi

Esimerkkinä Joutsan - Hartolan - Sysmän Saarinen-suku

Lakit.lis. Pentti J. Voipio, Helsinki


1. Nykytilanne ja siinä ilmenevät ongelmat

Seuraavassa esittelen kehittämäni uuden mallin jälkipolvitaulustoksi. Se poikkeaa oleellisesti aikaisemmista taulustoista siten, että taulut eivät muodostu perheittäin, vaan sisaruksittain. Luonteeltaan malli on jossakin määrin kokeilua: yksityiskohdat saattavat vaatia korjauksia.

Ajatus tällaisesta uudistuksesta pohjautuu Sukutieto-lehdessä käytyyn keskusteluun siitä, voiko sisarussarjan lapseton jäsen saada oman taulun, mikäli hänen elämänuransa on ollut tavallista merkittävämpi. Ehdotuksen tästä teki kouluneuvos M. O. Karttunen. Sitä vastaan ei minulla mitään ollut, mutta kanslianeuvos Georg Luther kiinnitti huomiota mahdollisiin ongelmiin. Lyhyen näytteen uudesta mallista olen toimituksen pyynnöstä jo julkaissut Sukutiedon numerossa 4/1993.

Nykyisessä jälkipolvitaulustossahan otetaan vanhempien tauluun täydet tiedot vain niistä perheen lapsista, jotka ovat olleet naimattomia tai avioliitossaan lapsettomia. Lapsia saaneet saavat kukin oman taulunsa. Vanhimman lapsen perhe tietenkin sijoittuu heti vanhempiensa jälkeen seuraavaksi tauluksi. Muiden lasten perheet saattavat sijaita sukutaulustossa hyvinkin kaukana toisistaan, ainakin silloin kun perheillä on jälkeläisiä monessa seuraavassa sukupolvessa.

Erilleen vanhemmistaan merkitään lapsi silloinkin, kun hänellä on omassa perheessään ollut vain yksi lapsi, joka ei enää jatkanut sukua. Tämä perhe sijoittuu, »hukkuu», yksinäisenä tauluna kahden ehkä laajankin sukuhaaran taulujen väliin. Mikäli lapsettomille suvun jäsenille annettaisiin joskus omia tauluja, näidenkin taulujen kävisi samalla tavoin. Sen vuoksi Karttusen ehdotusta ei ole mahdollista toteuttaa.


2. Sisarussarja taulunmuodostajana

Pohtiessani ongelmaa huomasin, että siihen on luonteva ratkaisu: kaikki sisarukset sijoitetaan yhteen ja samaan tauluun.

Jokainen sukutaulu käsittää koko sisarusparven: mukana ovat naimattomat ja myös kaikki avioituneet, riippumatta siitä, onko heillä ollut lapsia vai ei. Sisarusten vanhemmat, isä ja äiti, ovat edellisessä tai muussa aikaisemmassa taulussa isän sisarusten joukossa. Sama koskee myös edellisiä ja seuraavia sukupolvia.


3. Taulun rakenne

Koska taulussa on kyse sisarussarjasta eikä ainoastaan taulussa ensimmäisenä mainitun sisaruksen perheestä, taulu tarvitsee otsikon. Selkeintä on ottaa otsikoksi molempien vanhempien nimet ja ikävuodet. Jos puolisoita on kaksi, molemmat mainitaan samassa otsikossa, ja lasten kohdalla näkyy, missä avioliitossa he ovat syntyneet.

Otsikon avulla taulu onkin osaksi kaksipolvinen. Siinä näkyvät vanhempien nimet ja ikävuodet sekä heidän lastensa kaikki tiedot.


4. Taulujen lukumäärä pienenee

Tähänastisissa taulustoissahan perhe jakautuu erillisiin tauluihin, joita lasten lukumäärän mukaan voi olla monta. Esim. taulusto, jossa on viisi sukua jatkanutta poikaa, käsittää kuusi hajallaan eri puolilla sukukirjaa olevaa taulua. Jos kullakin pojalla on neljä sukua jatkanutta poikaa, tauluja on yhteensä jo 26.

Uudenmallisessa sisarustaulustossa kaikki perheen viisi poikaa - ja heidän muutkin sisaruksensa - ovat yhdessä taulussa. Heidän vanhempansa näkyvät ensimmäisessä taulussa. Tauluja on vain kaksi. Pojanpoikien, esimerkin mukaan siis kahdenkymmenen, tullessa mukaan muodostuu vain viisi lisätaulua. Perhe löytyy lapsineen ja lapsenlapsineen siis seitsemästä taulusta.

Taulut ovat tosin tällöin laajempia, mutta eivät niin laajoja, että niistä olisi vaikeaa saada selkoa.


5. Kolmas ja neljäskin sukupolvi voidaan mainita

Olen kuitenkin tehnyt taulut osaksi kolmi-, jopa neljäpolvisiksi. Kunkin sisaruksen kohdalla näkyvät myös hänen lastensa nimet ja syntymäajat sekä, jos lapsi kuoli nuorena, merkintä »(k)» osoituksena tästä. Kun näin yhdestä taulusta saadaan osittainen kuva kolmesta sukupolvesta, niin kahdesta taulusta näkyy vielä useampia sukupolvia.

Voidaan väittää, että sisarusten lasten nimien mainitseminen sisarustaulussa on turhaa lisätyötä. Kokonaan se ei ole lisätyötä, koska tietokoneella kirjoittaessa lasten nimet ja ikätiedot on helppo siirtää sisarusparven varsinaiseen tauluun. Jos joku haluaa jättää lapset pois edellisestä taulusta, olkoon se toki sallittua.


6. Joustava taulusto

Mahdollisuus mainita sisarusten lapset jo isän tai äidin sisarustaulussa tekee tämän taulustomallin varsin joustavaksi eräissä tapauksissa. Lapsia koskevat tiedot voidaan ottaa tauluun jopa kokonaan, jos lapset eivät ole jatkaneet sukua tai tiettyä sukuhaaraa ei seurata pitemmälti. Esimerkkinä tästä ovat mm. seuraavan tauluston taulussa 4 mainitut Alvina Saarisen ja Mauno Saarisen lapset.

Kyseisessä suvussa oli muodostumassa useita sukuhaaroja. Lopulta näitä jäikin eloon vain kaksi, vanhimpien veljien Juhon ja Topiaksen sukuhaarat. Heidän sisarensa Alvina solmi toisen avion miehen kanssa, jolla oli sama sukunimi Saarinen kuin Alvinan tyttönimi, ja sen sai sukunimekseen myös ensimmäisen avion vanhempi poika. Alvinasta ja nuorimmasta veljestä Maunosta ei kuitenkaan lähtenyt lisää sukuhaaroja, sillä kummallakaan ei enää ollut lapsenlapsia. Siten näiden kahden sisaruksen lapset on parasta esittää - kaikkine henkilötietoineen - jo vanhempien yhteydessä eikä erityisissä sisarustauluissa omina, todella lyhyinä »sukuhaaroina» tauluston lopussa.


7. Alkutaulussa tietoa sukujuurista

Esittelemäni tauluston ensimmäinen taulu on kuitenkin poikkeava. Siinä kuvataan suvun vanhimmat polvet yhtenä suorana linjana isistä poikiin, luettelematta perheiden muita lapsia. Samanlainen alkutaulu on esim. Uusi Sukukirja III:ssa Lagerlöf-suvun kohdalla.

Silloin kun alkutaulun lähtöhenkilöksi otetaan henkilö, jonka vanhemmatkin tunnetaan, on mielekästä mainita näiden nimet ja kotipaikkakunta - mikseipä ikätiedotkin, jos halutaan.

Erityinen alkutaulu on nimenomaan sopiva silloin, kun kyseessä on sukututkimus, johon otetaan mukaan myös tytärten jälkeläiset. Asiahan on niin, että naiskantaista sukututkimusta ei kenenkään pidä laatia yhdellä kertaa aina kaukaisista esipolvista saakka. Siitä tulee väistämättä suuritöinen urakka. Sen toteuttamisessa on melkoinen vaara, että tutkijan voimat loppuvat kesken. Siksi tuollainen tutkimus on jaettava osiin, ja jokainen osa aloitetaan monipolvisella alkutaululla kaukaisimmista polvista suunnilleen isoäidin isoäidin sukupolveen asti. Tästä sukupolvesta tehdään ensin oman esiäidin jälkeläistö ja sitten, niin kauan kuin voimat suinkin riittävät, tuon esiäidin sisarusten jälkeläiset. Se on järkevää.


8. Pienet perheet

Sisarussarjan taulumalli toimii hyvin silloin, kun perheet ovat monilapsisia. Vastaavaa hyötyä ei siitä ole kuvattaessa nykypolvia, joissa on vähän lapsia, enintään pari kolme. Tällöin on tähänastinen taulumalli vähintään yhtä hyvä. Kuitenkin myös silloin, kun on tultu suurista perheistä nykyaikaan asti, ehdottamani taulumalli saattaa vielä toimia aivan tyydyttävästi, koska nuorimpiin sukutauluihin voidaan ottaa neljä polvea samalla tavoin kuin esitän edellä kohdassa 6 lyhyiksi jääneistä sukuhaaroista.


9. Viivataulukot

Tämä taulumalli vaikuttaa myös viivataulukoihin. Tavallisestihan ne tehdään vain mieskantaisista jälkeläisistä. Mielestäni on ollut luonnollista ottaa tässä tapauksessa mukaan kaikki sisarukset. Koska kuitenkin nyt on kyse lähinnä mieskantaisista, suvun nimeä kantavista jälkeläisistä, viivataulukoissa ei ole tytärten lapsia. Ainoana poikkeuksena ovat vain taulussa 4 mainitut Alvinan pojat, ja he siitä syystä, että vanhemman pojan nimi muuttui nimeksi Saarinen.

Tytärten mukana ollessa muodostuvat monilapsisten perheiden sarjat viivataulukossa ahtaiksi. Tästä syystä olen maininnut lapset vain kutsumanimiltään, mikä on poikkeus tavanomaisesta, mutta on tässä ollut välttämätöntä. Tilan säästämiseksi olen myös, alkupolvia lukuunottamatta, merkinnyt vain syntymävuodet. Kuolinajatkin olisi syytä mainita aina, mutta niitä ei kaikkia helposti saa. Musta aukko kuolinaikojen saamisessa pysyy jatkuvasti: tähän asti on syynä ollut mikrofilmien puute 1800-luvun lopulta, tästä eteenpäin 100 vuoden aikaraja.

***

Joutsan - Hartolan - Sysmän Saarinen-suku

Esiteltävänä olevan Saarinen-suvun alkujuuret ovat entisessä Sysmän hallintopitäjässä. Suvun kantatalo on ollut Joutsan kunnan Joutsan kylän Huttula. Sen isäntänä mainitaan 1539 Vilppu Jaakonpoika (»P:hus Jopson») ja hänen jälkeensä Lauri Vilpunpoika vuosina 1543-1580. Tämän pojanpojan pojanpoika Matti Heikinpoika jätti talon pojalleen Sipille, jonka nuorempi veli Simo Matinpoika, s. noin 1672, k. 1749, meni kotivävyksi nykyisen Hartolan kunnan Putkijärven kylään. Siellä Kaksolan talon isäntä Sipi Klemetinpoika ja emäntä Marketta olivat jääneet pojatta. Vaimokseen Simo sai heidän tyttärensä Marian, s. noin 1679, k. 1744. Appensa Sipin kuoltua 1742 Simo oli isäntänä seitsemän vuotta. (SAY Sysmä. - Sysmän syyskäräjät 12.-13.8.1701, f. 258, ja 19.-26.10.1730, f. 92).

Simon ja Marian poika Risto, s. noin 1716, k. 1793, oli Kaksolan seuraava isäntä, mutta Riston pojista Heikki, s. 1752, k. 1814, joutui - jälleen nuorempana veljeksenä - muuttamaan talosta ja siirtymään torppariksi Putkijärvellä. Saman kylän torppareita oli myös Heikin poika Olavi, s. 1785, k. hukkuen 1828.

Heikki Ristonpoikaan asti suvun miesten vaimot lienevät olleet juuriltaan suomalaisia. Olavi Heikinpojan ensimmäisen vaimon Anna Mikontytär Dammertin, s. 1784, k. 1823, mukana sukuun näyttää tulleen ripaus kaukaisempaa verta. Annan isoisän isoisän isä, torvensoittaja Hans Dammert, joka mainitaan 1641-1654, oli tarinan mukaan syntyperältään tanskalainen. Tietoa ei tosin ole voitu suoraan varmistaa. Hans pääsi Sysmässä kartanonvävyksi ja näyttää täten tuntuvasti vaurastuneen. Hänen poikansa Henrik, k. 1708, oli rykmentinkirjuri ja toimi lyhyen aikaa myös nimismiehenä, mutta joutui taloudellisiin vaikeuksiin. Aleneva säätykierto oli: Poika Johan oli vielä kirjuri ja pojanpoika Henrik mylläri, mutta pojanpojan poika Mikko Dammert, Annan isä, oli torppari.


Olavi Heikinpojan perhe

Torppari Olavi Heikinpoika ja reservisotamiehenä Suomen sodassa kaatuneen lampuodin Juho Sipinpoika Frin leski Anna Dammert asettuivat noin 1811 asumaan yhdessä. Kaikki tapahtui hämäläisen hitaasti. Olavilla ja Annalla oli jo kolme yhteistä lasta, ennen kuin he tulivat menneeksi vihille.

Olavi Heikinpoika ja Anna Dammert asuivat siis vielä Putkijärven kylässä, samoin kaksi heidän pojistaan. Heidän ikäjärjestyksessä toisena syntynyt poikansa Joonas Olavinpoika, s. 1814, k. 1882, sen sijaan lähti kotikylästä ja siirtyi Sysmän puolelle, Kirveskosken talon rengiksi 1838.

Vuotta aiemmin oli Kirveskosken taloon, myös Putkijärveltä, muuttanut palvelukseen Eeva Eevantytär Putt, s. 1818, k. 1860. Uskottavasti Joonas ja Eeva tunsivat toisensa jo ennestään. Avioliiton he solmivat 1840 ja palvelivat samassa talossa vielä neljä vuotta. Sen jälkeen he ensin asettuivat mäkitupalaisiksi ja sitten ryhtyivät torppareiksi Sysmässä, välillä Hartolassa ja jälleen Sysmässä. Perheen esikoispoika, vuonna 1846 syntynyt Juho Saarinen on kirjassaan »Muistelmia lapsuudenajalta ja kouluvuosilta» (Otava 1920) eloisasti kertonut vanhemmistaan ja kodistaan. Kirjassa olevat päivämäärävirheet pohjautuvat Hartolan rippikirjojen virheisiin.

Joonaan ja Eevan molemmat pojat ovat nykyaikaan asti jatkaneet sukuaan, joka esitellään seuraavassa suvun kahtena päähaarana. Juhosta alkaa siten vanhempi ja Topiaasta nuorempi sukuhaara. Joonaan ja hänen toisen vaimonsa Kaisan lapsista kahdella oli lapsia, mutta ei enää lapsenlapsia.


Kouluun tahtova Juho Joonaanpoika

Joonaan ja Eevan poika Juho sai isältään jo viisivuotiaasta alkaen opetusta lukemisessa. Alun vastahakoisuus vaihtui jo seuraavana vuonna innokkaaksi lukemiseksi ja sitten kirjoittamiseksikin. Poika osoittautui aikanaan erityisesti kielilahjakkuudeksi. Ei siis aikaakaan, parin vuoden kuluttua hän alkoi sitkeästi pyytää päästä kouluun.

Kului vielä muutama vuosi, pojan toive täyttyi. Tammikuussa 1859 tuo silloin 12-vuotias Juho, sysmäläisen vallasväen taloudellisesti tukemana, pääsi kuin pääsikin äskettäin perustettuun Jyväskylän ala-alkeiskouluun, siihen maamme ensimmäiseen suomenkieliseen. Kahdeksan vuotta myöhemmin, katovuonna 1867, hänestä tuli ylioppilas laudatur-arvosanoin.

Kouluun lähtiessä oli kotona katsottu tarpeelliseksi valita pojalle valmiiksi sukunimi. Almanakassa olleista valintaehdotuksista isä katsoi sopivaksi nimen Qvickström. Koulun suomenmielinen opettaja ei kuitenkaan pitänyt nimestä, ja jo kuukauden kuluttua hän kutsui pojan puheilleen. Parempaa nimeä pohdittaessa poika kertoi opettajalle kotikylänsä olevan Sysmän Saarenkylän, jolloin opettaja keksi, että sopiva nimi olisi Saarinen. Isä Joonas, saatuaan kuulla tästä, hyväksyi nimen ja otti sittemmin sen itselleenkin ja niin myös perheelleen.


Säätykiertoa

Mielenkiintoinen seikka suvun vaiheissa on vaihteleva säätykierto, ensin alaspäin ja sitten taas ylöspäin. Suvun tunnetut kantaisät olivat kuudessa sukupolvessa Joutsan Huttulan talon isäntiä. Isännyys periytyi vanhimmalle pojalle; tämän veljet saivat hakeutua muualle hankkimaan leipänsä. Suvun nuorempien poikien ryhtyminen torppareiksi merkitsi heidän kohdallaan samoin, paitsi siirtymistä vaatimattomampaan elintasoon, myös alenevaa säätykiertoa.

Seitsemännen polven veljes Simo Matinpoika siirtyi kotivävyksi Hartolan syrjäisen Putkijärven kylän pojattomaan Kaksolaan. Hän siis pääsi talon isännäksi kylläkin, mutta syrjäisempään kylään. Simon vanhimman pojan sukuhaara pysyi talonisäntinä siellä monta sukupolvea. Joku sen jäsenistä kelpasi lautamieheksikin, jollaiseen tehtävään ei torpparia otettu, mutta jo Simon pojanpoika Heikki Ristonpoika sai taas nuoremman veljeksen kohtalon. Hänestä ja hänen jälkeläisistään tuli kylän torppareita ja jopa joistakin muonamiehiä. - Samanlaista, kuten mainittu, alenevaa säätykiertoa oli Dammertien suvussa.

Kaksi sukupolvea myöhemmin tuli säätykierrossa vielä alempi porras, vihkimätön pariskunta. Heikin pojanpoika Joonas, kirkkoherra Juho Saarisen isä, oli syntynyt sellaisessa kodissa. Joonaksesta kuitenkin alkoi jälleen noususuunta.

Joonas ei jäänyt enää kotikylään, vaan muutti Sysmään. Siellä hän siis eteni rengistä torppariksi ja viimein lampuodiksi, ja hän suostui poikansa pyyntöön päästä kouluun. Varallisuutta sitä varten ei isällä tosin ollut, mutta pitäjän herrasväki ratkaisi rahahuolet.

Nousukäänteen kuvaan kuuluu vielä se, että Juho-poika koetti houkutella nuoremman veljensä Topiaksenkin koulutielle. Tämä ei kuitenkaan alkuunkaan lämmennyt asialle. Vuonna 1860 vasta 9-vuotias miehenalku torjui isoveljen kehoitukset, kerran jopa sanoen: »Kukas niitä herroja sitten elättää, jos tässä kaikki rupee koulua käymään?» Topiaskaan ei tosin jäänyt herroja ruokkimaan maata viljellen. Sen sijaan hän muutti 1872 Mäntyharjulle, missä Juho-veli oli edellisenä vuonna nainut vaimokseen nimismiehen tyttären. Siellä Topias toimi mm. kyläkauppiaana.


Saarisen sukupiiri

Kyseinen Saarisen suku on melko suppea eikä liity niihin moniin erillisiin sukuihin, jotka ovat myöhemmin ottaneet saman nimen. Sukunimenä Saarinen on kuitenkin vanha. Sitä tavataan jo 1700-luvulla Torniossa ja sitten myös Oulussa ja Raahessa. Sikäläisenä nimi näyttäisi liittyvän Tervolan kunnassa olevaan Kemijoen Louesaareen, jonka asukkaita on sanottu saarisiksi.

Esiteltävän suvun tunnetuimmat jäsenet ovat kaksi arkkitehtiä, professori Eliel Saarinen, s. 1873, k. 1950, ja hänen poikansa Eero Saarinen, s. 1910, k. 1961.

Eliel Saarisen sukujuuret olen julkaissut Genoksessa vuonna 1963, s. 35-48. Kiittäen totean, että kaksi oikaisua esipolvitauluun, s. 48, on julkaistu Genoksessa vuonna 1970, s. 20 ja 70. Tietojen saaminen Eliel Saarisen jälkeläisistä Yhdysvalloissa, minne hän perheineen muutti 1923, on ollut varsin hankalaa. Elielin molemmat lapset ovat jo kuolleet, tiettävästi myös näiden puolisot. Elielin pojan Eeron lapset ovat kertoman mukaan muuttaneet Yhdysvaltain länsiosiin; heistä poika Erik on toiminut elokuvaohjaajana Hollywoodissa. Joutsan - Hartolan - Sysmän Saarinen-suvun sukutaulusto nykyaikaan asti on tarkoitus julkaista Juho Saarisen »Muistelmia II»:n yhteydessä lähiaikoina.

Eräät suvun haarat ovat jo viime vuosisadalla ottaneet muita sukunimiä. Näiden jälkeläisiä ei ole pitemmälti otettu seuraaviin sukutauluihin.


Sukutaulut

Taulu 1

Kantaperheet

I. Simo Matinpoika, s. Joutsassa noin 1672, vht Joutsan Huttulan isäntä Matti Heikinpoika (main. 1655-1676) ja Valpuri N.N. Muutti noin 1701 nykyisen Hartolan pitäjän Putkijärven kylän Kaksolaan. Kotivävy, sitten isäntä siellä. K. 77-vuotiaana Hartolassa 13.7.1749. - Puoliso Hartolassa ennen 1707 Maria Sipintytär, s. Hartolassa aikaisintaan 1682, k. siellä 65-vuotiaaksi mainittuna 18.3.1744, vht talollinen Sipi Klemetinpoika ja tämän 1. vaimo Marketta N.N.

II. Risto Simonpoika, s. Hartolassa noin 1716. Kaksolan isäntä isänsä jälkeen. K. 77-vuotiaana siellä (haud. 28.7.) 1793. - Puoliso Hartolassa 1.1.1740 Maria Kaaprontytär, s. noin 1717, k. 70-vuotiaana Hartolassa 18.11.1787, vht tilallinen Kaapro Mikonpoika ja Kaisa Jaakontytär.

III. Heikki Ristonpoika, s. Hartolassa 7.1.1752 (ei 1751 eikä 1754). Torppari Putkijärven säterin Laurilan torpassa. K. 60-vuotiaaksi mainittuna Hartolassa 1.6.1814. - Puoliso Luhangassa 20.10.1776 Liisa Yrjöntytär, s. Hartolan rippikirjan mukaan 1754, k. 70-vuotiaana Hartolassa 31.3.1824, vht itsellinen Yrjö Yrjönpoika ja Sofia Heikintytär.


Taulu 2 (taulusta 1)

Heikki Ristonpojan (1752-1814) ja Liisa Yrjöntyttären (1754-1824) lapset

IV. Maria Heikintytär, s. Hartolassa 10.1.1777, k. siellä 8.9.1777.

IV. Heikki Heikinpoika, s. Hartolassa 4.2.1779 (ei 1780). Torppari Putkijärven Sitimen torpassa, sitten Laurilan torpassa. K. Hartolassa hukkuen toisen miehen kanssa 3.11.1829. - Puoliso Hartolassa 20.12.1801 Maria Mikontytär Malm (ei Malin eikä Halm tai Holm), s. Hartolassa 22.6.1778 (ei 1779), k. siellä 25.11.1835, vht rakuuna Mikko Rekonpoika Malm ja Vappu Heikintytär.

taulukko 1

IV. Aatami Heikinpoika, s. Hartolassa 20.12.1782 (ei 1783). Kotivävy ja torppari Putkijärven säterin Kukkaroisten torpassa, sitten Aholan torpassa. K. Hartolassa 28.7.1821. - Puoliso Hartolassa 11.12.1803 Eeva Matintytär (tämän 2. av.), s. Hartolassa 27.9.1776 (ei 1777), k. siellä 1.9.1830, vht torppari Matti Eerikinpoika ja Liisa Ristontytär.

IV. Olavi (Uolevi) Heikinpoika, s. Hartolassa 13.8.1785 (ei 1784). Torppari Putkijärven säterin Laurilan torpassa, sitten Viitasaaren torpassa. K. Hartolassa hukkuen 7.11.1828 (ei 8.11.). - Puoliso 1:o Hartolassa 30.3.1818 Anna Mikontytär Dammert (tämän 2. av.), s. Hartolassa 28.10.1784, k. siellä 6.7.1823, vht torppari Mikko Heikinpoika Dammert ja Maria Mikontytär. 1. puoliso Juho Sipinpoika Fri, s. Hartolassa 5.5.1780 (ei 1783), kaatui sodassa 1808-1809. - Puoliso 2:o Luhangassa 7.11.1824 Eeva Heikintytär, s. Luhangan Tammijärven Levissä 9.1.1798 (ei 8.9.), k. Hartolassa 28.4.1836, vht seppä Heikki Heikinpoika ja Eufrosyne Antintytär. 2. puoliso Aatami Heikinpoika, s. 1794, k. 1836.

IV. Tuomas Heikinpoika, s. Hartolassa 6.1.1787 (ei 1788). Renki Putkijärven ja Ruskealan kylissä. Sai muuttokirjan 1813 Toivakkaan. Nähtävästi ei lähtenyt tai palasi pian Hartolaan. Renki sitten Putkijärven Laakkolan torpassa, torppari Kalhon kartanon Rajalan torpassa ja Vassilassa. - Puoliso Hartolassa 4.11.1810 Maria Matintytär, s. rippikirjan mukaan 1786.

IV. Eeva Heikintytär, s. Hartolassa 30.3.1788, k. siellä 8.9.1789.

IV. Liisa Heikintytär, s. Hartolassa 8.11.1790 (ei 1792). Muutti Toivakkaan 1811.


Taulu 3 (taulusta 2)

Uolevi Heikinpojan (1785-1828) ja Anna Dammertin (1784-1823) tai Eeva Heikintyttären (1798-1835) lapset

V. 1. Aatami Uolevinpoika, s. Hartolassa a.n. 9.4.1812 (ei 1814). Renki Putkijärven kartanossa, muonamies Herralan talossa. Torppari Koivujärven torpassa 1858, Siitimessä 1865 ja Koiviston talon Rajalassa 1867. K. Hartolassa 14.5.1873. - Puoliso 1:o Hartolassa 10.11.1833 Eeva Aatamintytär, s. Joutsassa 30.9.1814 (ei 11.2.), k. Hartolassa 23.5.1865, vht tilallinen Aatami Mikonpoika ja Maria Juhontytär. - 2:o Luhangassa 27.12.1865 Maria Grönlund, s. a.u. Hartolassa 23.6.1818, k. siellä 31.3.1897, vht itsellinen Juho Grönlund ja Helena Juhontytär. - Hänen lapsensa oli Kalle Marianpoika Grönlund, s. 15.9.1856.

V. 1. Joonas Uolevinpoika, 1860-luvulta alkaen Saarinen, s. Hartolassa a.n. 8.11.1814 (ei 2.12.1815). Renki Hartolassa, vuodesta 1838 Sysmän Joutjärven kylän Kirveskosken talossa, mäkitupalainen Sysmän Koiviston kylän Kokkolan talon Tokkasessa 1844. Muutti Hartolaan 1848, torppari Ruskealan kartanon Kemppilässä 1848. Palasi 1851 Sysmään, torppari Nikulan (Nykulla) kartanon Piekkolassa 1852 ja Lipolan tilan Hörhässä 1858. Lampuoti Rantalan kartanon Koskueen tilalla 1873. Muutti 1879 poikansa luo Inkerinmaan Spankkovan pappilaan. K. siellä 12.7.1882 (uutta lukua). - Puoliso 1:o Sysmässä 23.8.1840 Eeva Eevantytär Putt (Sysmän myöhempien kirkonkirjojen mukaan Eeva Petterintytär Putt), s. Hartolan Putkijärvellä 22.10.1818 (ei 3.11.), k. Sysmässä 25.8.1860, äiti Eeva Juhontytär Putt. - Puoliso 2:o Sysmässä 28.4.1861 Katarina (Kaisa) Mariantytär, vuodesta 1855 Lindqvist, s. Sysmän Taipaleen kylässä 19.2.1828 (ei 1827), k. Inkerinmaan Lempaalan pappilassa 16.1.1899 (u.l.), äiti Maria Mikontytär.

taulukko 2

V. 1. Anna Liisa Uolevintytär, s. Hartolassa a.n. 19.11.1816. Pääsi ripille 1836. Asui Kaksolan tilan torpassa. Itsellinen Kirkkolan rusthollissa 1842. Muutti 1845 Sysmään. Oli Käenmäen Hirvelän rusthollissa ja myöhemmin Joutsassa Gestrinien suvun palveluksessa, lopuksi emännöitsijänä. K. Joutsassa 1.2.1885. Naimaton.

V. 1. Erkki Uolevinpoika, s. Hartolassa 20.3.1819 (ei 20.6.1817). Mainitaan lastenkirjassa erinomaiseksi lukijaksi. Renki ja muonamies Putkijärven eri taloissa. K. Hartolassa 12.11.1887. - Puoliso Hartolassa 1.11.1846 Kristiina (Stina) Simontytär Klang, s. rippikirjan mukaan 17.6.1825. K. Hartolassa 13.4.1896.

V. 1. Maria Uolevintytär, s. Hartolassa 27.11.1821. Muutti 1838 Joutsaan. Palasi sieltä 1839, pyysi uuden muuttokirjan 1841, mutta jäikin Hartolaan. Muutti 1848 Sysmään. Itsellinen siellä eri taloissa, mm. Käenmäellä, ja kahteen otteeseen myös veljensä Joonaan luona. K. Sysmässä 17.2.1886. - Puoliso Sysmässä 1.11.1857 Topias Mikonpoika, s. 21.8.1825. Muonamies Hirvelän rusthollissa. K. Sysmässä 14.9.1896. - Avioliitto lapseton.

V. 2. Olavi (Uolevi) Uolevinpoika, s. Hartolassa 27.7.1825, k. siellä 8.1.1828.

V. 2. Antti Uolevinpoika, s. Hartolassa 15.11.1827 (ei 3.5.). Jäi orvoksi isänsä hukuttua jo 1828 ja äitinsä ja tämän toisen miehen kuoltua 1836. Pääsi kasvattipojaksi Luhangan Rekolan Riihijärven taloon äitinsä sisaren perheeseen, jonka poika, Antin serkku, oli talon kotivävy. Renki Tammijärven eri torpissa 1843, Rekolan Ala-Rekolassa 1846, Uus-Rekolassa 1848, Riihijärven talossa 1850, Kurkelassa 1851, Uus-Rekolan Lappilan torpassa 1852-. - Puoliso Luhangassa 27.12.1849 Loviisa Eliaantytär, s. Luhangassa 28.7.1830 (ei 22.1.), vht itsellinen Elias Aataminpoika ja Maija-Liisa Juhontytär.


Taulu 4 (taulusta 3)

Joonas Saarisen (1814-1882) ja Eeva Puttin (1818-1860) tai Kaisa Lindqvistin (1828-1899) lapset:

VI. 1. Johannes (Juho) Joonaanpoika, vuodesta 1858 Qvickström, vuodesta 1859 Saarinen, s. Sysmässä 18.6.1846 (ei 8.6.). Ylioppilas Jyväskylän suomalaisesta yläalkeiskoulusta 25.5.1867, vihitty papiksi 12.1.1871. V.t. kappalainen Hirvensalmella, kirkkoherranapulainen Mäntyharjulla 1871. Määrätty Ruskealan v.t. kirkkoherraksi 9.12.1871, Rantasalmen 14.7.1873. Muutti Inkeriin 1.10.1875, määrättiin sinne Liissilän v.t. kirkkoherraksi 7.10.1875 (vanhaa lukua), vakinaiseksi 14.8.1876. Spankkova-Kolppanan kirkkoherraksi 7.7.1877, Lempaalan 17.12.1894. Pähkinälinnan rovastikunnan lääninrovasti 1896-1899. Viran ohella Liissilän metsänhoito-opiston saksankielinen uskonnonopettaja 1.1.-1.11.1877. Kolppanan opettajaseminaarin johtokunnan jäsen 1879-1909. Raittiusyhdistys Inkerin esimies 1891-1899. Karkotettiin 1899 Inkerinmaan maaseudulta 2 vuoden ajaksi suomalaisuustyön vuoksi, »vahingollisesta vaikutuksestaan suomalaiseen väestöön». Pietarin suomalaisen seurakunnan komministeri 1900, kirkkoherra 1911-1918. Itä-Inkerin rovastikunnan v.t. lääninrovasti 1908-1910. Vallankumouksen vuoksi pakeni Suomeen 1918, asui poikansa Elielin luona Kirkkonummen Hvitträskissä. K. Kirkkonummella 7.12.1920. - Oli kielellisesti lahjakas. Julkaisuja: »Muistelmia lapsuudenajalta ja kouluvuosilta» 1920. Suomentanut: Christian Scriver, 3-osainen postilla »Sielun aarre» 1889-1891; Tuomas Kempiläinen, »Mietelmiä Kristuksen elämästä» 1893; Fredrik Werner »Taivaan tie» 1895. Puoliso Mäntyharjulla 22.3.1871 Selma Maria Broms, s. Mäntyharjulla 4.10.1845, k. siellä (Pietarin Marian srk) 5.8.1914, vht nimismies Adolf Fredrik Broms ja Maria Charlotta Granberg.

VI. 1. Topias Joonaanpoika, 1860-luvulta alkaen Saarinen, s. Hartolassa 19.11.1850. Muutti nuoruudenkodistaan Sysmän Lipolan Hörhästä 1872 Mäntyharjulle. Kauppakirjanpitäjä ja kauppa-apulainen siellä, asui ensin Toivolan, vuodesta 1876 Korpilahden, 1880 Jänikselän, 1882 jälleen Korpilahden kylässä. Mylläri Nurmaalla Leissan myllyllä 1886. Siirtyi noin 1893 maakauppiaaksi, muutti 1895 Kyttälään. Jouduttuaan lopettamaan kaupan noin 1909 muutti 1915 Toivolan Mäntysaloon. K. Mäntyharjulla 26.10.1925. - Puoliso Mäntyharjulla 7.11.1876 Maria Montonen, s. Mäntyharjulla 7.1.1850, k. siellä 18.4.1912, vht maanviljelijä Juho Montonen ja Maria Kuhlberg.

VI. 1. Iida Maria Joonaantytär, s. Sysmässä 27.9.1855, k. 12.10.1855 siellä.

VI. 1. Iida Maria Joonaantytär, s. Sysmässä 8.2.1857, k. 27.3.1857 siellä.

taulukko 3

VI. 2. Alvina Saarinen, s. Sysmässä 13.7.1862. Muutti 1883 Inkerinmaalle, 1885 Pietariin, 1893 Kivennavalle. K. Viipurissa 20.9.1901. - Puoliso 1:o nähtävästi Inkerinmaan Spankkovalla 1885 Antti Pekanpoika, sittemmin Vetterstrand, s. Kiteen Närsäkkälässä 14.5.1856. Muutti 1870 Pietariin. Kirjansitojan kisälli siellä, mestari 1880. K. Pietarissa 2.8.1890 (v.l.), passiviraston mukaan 31.7.1890. - Puoliso 2:o Pietarissa 26.9.1893 (v.l.) Jaakko Viktor Juhonpoika, sittemmin Saarinen (tämän 2. av.), s. Merikarvialla 20.8.1855. Tullivartija Kivennavalla. Mainitaan vaimonsa vanhemman pojan isäpuolena koulumatrikkelissa. Kuollut Viipurissa, kuolinaika tuntematon. Samasta sukunimestä huolimatta kuului eri sukuun kuin vaimonsa. - Perheen, joka muutti 1897 Viipuriin, vaiheita siellä ei voida selvittää Viipurin kirkonkirjojen tuhoutumisen vuoksi.

VI. 2. Joonas Joonaanpoika, s. Sysmässä 5.6.1864, k. siellä 31.3.1866. Kuolinmerkinnässä lisänimenä Hörhä kotitorpan mukaan.

VI. 2. Olavi (Olli) Saarinen, s. Sysmässä 26.7.1866 (ei 27.6.). Muutti 1881 Mäntyharjulle, sieltä Joutsaan ja 1891 Helsinkiin, sieltä 1919 Iittiin ja 1922 taas Helsinkiin. Ammattimainintoina kirkonkirjoissa 1898 kauppamatkustaja, 1906 puuseppä, 1917 työmies, 1919 suutari, 1927 muurari. K. Helsingissä hukkuen 10.7.1927. - Puoliso 1:o Helsingissä 23.6.1898 Vilhelmiina Nyman, s. Nastolassa 25.8.1859, vht suutari Juho Nyman ja Vendla Backman. Muutti 1880 Helsinkiin, k. siellä 14.2.1917. - Puoliso 2:o Helsingissä 23.12.1917 Katri (Kaisa) Tuomaala, s. Nivalassa 12.3.1886, vht torppari Leander Tuomaala ja Maria Leena Jukko. Muutti Vaasasta 1915 Helsinkiin ja miehensä mukana Iittiin. K. Iitissä 20.11.1921. - Avioliitot olivat lapsettomia.

VI. 2. Mauno (Manne) Saarinen, s. Sysmässä 28.1.1869. Muutti Pietariin 1886, missä oli viilarina. Kärsi varkaudesta 8 kk:n vankeuden, palautettiin 1888 Sysmään. Työmies siellä. K. Sysmässä 4.1.1938. - Puoliso Jämsässä 22.10.1898 Lydia Nieminen, s. Jämsässä 1.3.1871, k. Sysmässä 13.1.1954.


Taulu 5 (taulusta 4)

Juho Saarisen (1846-1920) ja Selma Maria Bromsin (1845-1914) lapset

VII. Fredrik Johannes (Hannes) Saarinen, s. Ruskealassa 6.3.1872. Yliopp. Viipurin klass. lyseosta 1892, fil.kand. 1896, fil.maist. 1897. Kansallis-Osake-Pankin palveluksessa vuodesta 1896, konttorin esimies Porvoossa 1900, Sortavalassa 1901, Kuopiossa 1911, Viipurissa 1918. Pankkiylitarkastaja 1933-1940. K. Helsingissä 17.3.1950. - Puoliso Kuopiossa 28.12.1897 Alma Elisabeth Brax, s. Iisalmen Sonkajärvellä 26.8.1871, vht tehtaanjohtaja Otto Fredrik Brax ja Louise Wäänänen. Kuopion ruots. tyttökoulu noin 1888. Käsityönopettajaseminaari noin 1890. Ebeneser-seminaari 1895. Yksit. lastentarhanopettaja Kuopiossa 1895, kansanlastentarhan opettaja 1896-1898. K. Helsingissä 15.9.1958.

VII. Gottlieb Eliel Saarinen, s. Rantasalmella 20.8.1873. Yliopp. Tampereen reaalilyseosta 1893. Arkkitehtitutkinto Polyteknisessä opistossa 1897. Arkkitehtitoimiston osakas ja omistaja Suomessa, vuodesta 1923 Yhdysvalloissa. Töitä mm.: Kansallismuseo, Vakuutus Oy Pohjolan toimitalo Helsingin keskustassa, Helsingin rautatieasema, Hvitträsk; Yhdysvalloissa Cranbrook Foundation, Minneapolisin Christ Lutheran Church. Piirsi itsenäisen Suomen ensimmäiset setelit. Professorin arvo 1919. K. Cranbrookissa, Mich., USA, 1.7.1950. - Puoliso 1:o Viipurissa 15.11.1899 Mathilda Tony Charlotta Gyldén (h. 1. av), s. Viipurissa 10.12.1877, k. Pariisissa (H:gin pohj. ruots. srk) 22.4.1921, vht agronomi Axel Gyldén ja Antonia Sofia Hausen. Avioero 1903. 2. puoliso Herman Ernst Henrik Gesellius. - Puoliso 2:o Helsingissä 6.3.1904 Minna Karolina Matilda Louise (Loja) Gesellius, s. Helsingissä 16.3.1879, k. Cranbrookissa 4.4.1968, vht tukkukauppias Herman Otto Gesellius ja Emilia Struckmann.

VII. Siiri Maria Katarina Saarinen, s. Spankkovalla 24.10.1879. Viipurin suom. tyttökoulu 1896. Ulkoministeriön palveluksessa 1918-1925, mm. Pariisin ja Lontoon lähetystöissä, myöh. konttoristi ja kirjanpitäjä eri yhtiöissä. K. Helsingissä 16.6.1940. Naimaton.

VII. Siviä Selma Charlotta Saarinen, s. Spankkovalla 20.9.1881. Viipurin suom. tyttökoulu 1898. Piirustuksen ja kaunokirjoituksen opettajana Sortavalassa ja Pietarissa. Viipurin, sittemmin Lahden diakonissalaitoksen diakonissa 1914, johtajatar Viipurissa 1931-1940, Lahdessa 1940-1948. K. Lahdessa 13.1.1957. Naimaton.

VII. Armas Yrjö Adolf Saarinen, s. Spankkovalla 7.8.1883, k. siellä 12.12.1889.

VII. Karl Einar Gideon Saarinen, s. Spankkovalla 26.2.1885. Yliopp. Viipurin klass. lyseosta 1904. Opiskellut Teknillisessä korkeakoulussa. Piirustuksenopettaja Pietarin suom. yhteiskoulussa. Maanmittauskartoittaja Mikkelin läänissä 1922. K. Viipurissa 10.11.1936. Naimaton.

VII. Helmi Johanna Saarinen, s. Spankkovalla 1.6.1887. Yliopp. Viipurin suom. jatko-opistosta 1908. K. Savonlinnassa 8.5.1912. - Puoliso Mäntyharjulla 8.7.1911 Lauri Voipio, vuoteen 1901 Åkerman (tämän 1. av.), s. Viipurissa 9.12.1879. Yliopp. Viipurin klass. lyseosta 1898. Lakit.kand. 1904. Varatuomari 1906. Savonlinnan tuomiokapitulin sihteeri 1911. Viipurin hovioikeuden asessori 1913, hovioikeudenneuvos 1914. Iisalmen tuomiokunnan tuomari 1920. Korkeimman oikeuden apujäsen 1923. Kirkolliskokousedustaja 1918 ja 1923. Iisalmessa tutustui herännäisyyteen, toimi seurapuhujana. Harr. viulunsoitto. K. Taipalsaarella (H:gin pohj. suom. srk) 28.6.1927.


Taulu 6 (taulusta 4)

Topias Saarisen (1850-1925) ja Maria Montosen (1850-1912) lapset

VII. Selma Maria Saarinen, s. Mäntyharjulla 26.6.1878, k. Hämeenlinnassa 21.8.1939. - Puoliso Mäntyharjulla 13.9.1898 Tuomas Vitikainen, s. Mäntyharjulla 4.9.1870. Kauppias Mäntyharjun kirkonkylässä, vuodesta 1919 Haminassa. Muutti perheineen 1934 Helsinkiin ja sitten Hämeenlinnaan. K. Elimäellä (Hämeenlinnan srk.) 9.12.1951.

VII. Alvina (Alli) Saarinen, s. Mäntyharjulla 27.7.1880. Heinolan seminaari 1904. Kansakoulunopettaja Rautavaaran Alakeyrityssä 1904, Johanneksen Uuraan saaren Monolassa 1905, Viipurin mlk:n Hiekassa 1923, Viipurissa 1932-1940. K. Helsingissä 13.4.1960. - Puoliso 13.8.1912 Vilhelm Edvard (Ville) Niemioja, s. Orimattilassa 18.3.1885. Jyväskylän seminaari 1910. Kansakoulunopettaja Johanneksessa 1910. Veistonopettaja Viipurin mlk:ssa ja kaup:ssa 1921-1940 ja 1943-1944 sekä väliaikana Tampereella 1940-1943. Kansakoulunopettaja Turussa 1945-1950. K. Helsingissä 18.9.1960.

VII. Johan Fredrik (Juho) Saarinen, s. Mäntyharjulla 9.8.1886. Talollinen Toivolan kylän Mäntysalossa, k. siellä 22.12.1937. - Puoliso Mäntyharjulla 24.3.1915 Tilda Maria Hälikkä, s. Mäntyharjulla 14.12.1890, k. siellä 2.4.1944, vht talollinen Juho Hälikkä ja Maria Lepistö.

VII. Jalmari Saarinen, s. Mäntyharjulla 10.2.1888. Kauppa-apulainen lankonsa Tuomas Vitikaisen kaupassa Mäntyharjulla. Tilanhoitaja, sittemmin vuokraaja Poitsinniemen Rahalassa noin 1922-1950. K. Mäntyharjulla 21.2.1965. - Puoliso Mäntyharjulla 16.6.1916 Martta Pylkkänen, s. Mäntyharjulla 6.11.1893, k. siellä 10.7.1979, vht maanviljelijä Juho Pylkkänen ja Hilma Haajanen.

VII. Karl Henrik Saarinen, s. Mäntyharjulla 19.8.1890, k. siellä 20.9.1897.

VII. Urho Israel Saarinen, s. Mäntyharjulla 26.6.1892, k. siellä 21.11.1897



Referat

Pentti J. Voipio: En modell för uppgörande av släkttabeller

Författaren framlägger en ny modell för framställning av filiationer. Den avviker från tidigare tabeller därigenom att släkttavlorna framläggs syskonvis, inte familjevis. Den här framlagda modellutredningen omfattar arkitekten Eliel Saarinens släkt. Den är till sin natur experimentell, och ändringar rörande detaljer kan visa sig behövliga.

Tanken på en förnyelse av tabellframställningen aktualiserades av en diskussion i Sukutieto rörande framstående personer utan barn och om dessa ändå borde få en egen släkttabell. Förslaget härom avvisades.

Som bekant upptas i familjetabellen utförliga uppgifter endast om de barn, vilka varit ogifta eller gifta med barnlösa. De barn vilka själva har ättlingar får en egen tabell, vilket kan fjärma barnen inom en familj mycket långt från varandra. Egen tabell får även de, som haft bara ett barn som ej fört släkten vidare. En sådan tabell kan befinna sig mellan tabeller hörande till två kanske omfattande släktgrenar och förbises lätt. På samma sätt går det lät även för barnlösa släktmedlemmar, om de skulle ges en egen tabell.

Här framläggs ett försök att lösa detta problem genom att alla syskon i en familj har en gemensam tabell. Varje tabell omfattar en hel syskonskara, ogifta och gifta oberoende av om de har barn. Syskonens föräldrar återfinns i en tidigare tabell tillsammans med faderns syskon.

Då det rör sig om en syskonskara måste tabellen rubriceras. Klarast synes vara att som rubrik uppta föräldrarna och deras födelse- och dödsår.

Antalet tabeller reduceras kraftigt: en tabell, där fem söner fortplantat släkten, kräver enligt nuvarande praxis 6 tabeller. Om varje av dessa söner i sin tur har fyra söner med familj, blir det 26 tabeller. Enligt här presenterade system räcker sju tabeller.

Tabellerna kan omfatta ytterligare generationer, om så önskas. Ett enda, redan i barndomen avlidet barn kan nämnas i samband med föräldrarna, och även sådana fall, där släktgrenen dör ut i därpå följande generation.

Detta framställningssätt lämpar sig speciellt väl, när man vill utsträcka personbeståndet till att omfatta även döttrarnas ättlingar.


Genos 65(1994), s. 53-64, 95

© Tekijät ja Suomen Sukututkimusseura - Författarna och Genealogiska Samfundet i Finland

[ Artikkelin alku | Saarinen-suku | Sukutaulut | Referat ]

Aiheenmukainen hakemisto | Vuoden 1994 hakemisto | Vuosikertahakemisto