GENOS
- Suomen Sukututkimusseuran aikakauskirja

[ Artikkelin loppu ]

Kirja-arvosteluja - Recensioner

Veli-Matti Autio

Anders Josef Europaeuksen jälkeläisten sukumatrikkeli. Julkaissut A. J. Europaeuksen jälkeläisten yhdistys r.y. Vammala 1994. 188 s.

Liperin kirkkoherrana ja pappissäädyn valtiopäivämiehenä 1800-luvulla vaikuttaneen teologian tohtori Anders Josef Europaeuksen (1797-1870) jälkeläisten yhdistyksen julkaisema »sukumatrikkeli» on uusi lisä Europaeuksen sivistyssukua koskevaan tutkimukseen, jota on ennestään verraten runsaasti. Sukuhan on mukana jo 1901 ilmestyneessä Bergholmin Sukukirjassa. A. J. Europaeuksesta itsestään on Anne Petersen-Jessen kirjoittanut elämäkerran graduna. Se on julkaistu 1987 Suomen Sukututkimusseuran Julkaisuja -sarjassa numerolla 39, mikä olisi ehkä ollut syytä mainita sukumatrikkelin esipuheessakin eikä vain lähdeviitteenä A. J. Europaeuksen henkilötietojen kohdalla.

Jo lähes 50-vuotiasta Europaeusten sukuyhdistystä on syytä kiittää toimeliaisuudesta vanhaa sivistyssukua koskevien tietojen pitämisestä ajan tasalla. Monien muiden Bergholmin Sukukirjassa ja sitä vastaavissa sukukirjoissa mainittujen sukujen kohdalla tilanne on epäilemättä huomattavasti heikompi. Sadassa vuodessa ehtii jo monta sukupolvea lipua sukutietouden ulkopuolelle ja mitä pidemmälle vanhojen luetteloiden täydentäminen lykkäytyy, sitä suuritöisemmäksi se tietysti käy.

Julkaistu »sukumatrikkeli» pyrkii nimensä mukaisesti olemaan sisällöltäänkin enemmän matrikkeli kuin sukututkimukset yleensä. Tietoja ihmisten koulutuksesta, urasta, harrastuksista ja heidän persoonallisista piirteistään on pystytty kokoamaan kohtuullisen tasasuhtaisin annoksin.

Jos teoksen tietorakenteen homogeenisuus vaikuttaakin tyydyttävältä, antaa hieman kokeilulta maistuva tekninen toteutus enemmän huomauttamisen aihetta. Kunkin sukuhaaran alussa mainitun taulun nimihenkilön tietojen jakaminen tekstin alkuun ja loppuun ei ole lukuteknisesti onnistunut ratkaisu. Julkaisijat epäilevät sitä itsekin puolustellessaan asiaa jo esipuheessa. Monilapsisten vanhempien tietojen kierrätys lasten tauluissa tuntuu myös turhalta. Aakkosellisen henkilöhakemiston pirstominen sukuhaaroittain teoksen eri osiin aiheuttaa tuskastumista etenkin niille teoksen lukijoille, jotka haluavat nopeasti selvyyden siitä, onko heidän etsimänsä henkilö ylipäänsä mukana kirjassa. Käyttäjien kannalta yhtenäinen, aakkosellinen kokonaishakemisto on aina ylivoimaisesti paras ratkaisu. Teoksen graafiset sukutaulut jatkuvat sivulta toiselle antaen hieman humoristisen vaikutelman pienetessään kuin pyy maailmanlopun edellä.

Teoksen tekninen epäkäytännöllisyys ja erikoisten ratkaisujen hakeminen on kuitenkin pieni, lukijan kärsivällisyyttä hieman koetteleva ongelma. Lukijat ovat varmastikin valtaosalta sukuyhdistyksen jäseniä, jotka tuskin edes huomaavat tällaisia seikkoja. Enemmän arvostelijaa mietityttää sukututkimuksen lanseeraaminen »matrikkeliksi». Tietysti julkaistu sukututkimuskin on aina eräänlainen matrikkeli, mutta ei se sitä merkitse, että sukututkimus olisi tarkoituksenmukaista muitta mutkitta nimetä matrikkeliksi.

Nykyinen henkilötietorekisterilaki lieventyneessä muodossaankin suhtautuu näet matrikkeleihin tarkemmin, voisi myös sanoa epäluuloisemmin, kuin sukututkimukseen. Lain sallimia tiedonluovutuskieltoja on myös asetettu enemmän matrikkeleille kuin sukututkimukselle. On olemassa ainakin jonkinlainen riski siitä, että jos julkaistavia sukututkimuksia aletaan yhä enemmän nimetä matrikkeleiksi, yleiset asenteet jyrkkenevät myös sukututkimusta kohtaan ja tuloksena on tietojen saannin vaikeutuminen entisestään. Sukututkimukseen sisältyviä henkilötietoja voi ja pitääkin rikastuttaa muutenkin tarvitsematta ruveta kutsumaan tutkimusta matrikkeliksi. Ainakin nykyoloissa tämä »hajurako» kannattaa säilyttää.


Genos 66(1995), s. 132-133

© Tekijät ja Suomen Sukututkimusseura - Författarna och Genealogiska Samfundet i Finland

[ Artikkelin alku ]

Aiheenmukainen hakemisto | Vuoden 1995 hakemisto | Vuosikertahakemisto