GENOS
- Suomen Sukututkimusseuran aikakauskirja

[ Viitteet | Referat | Artikkelin loppu ]

Karkun Collinus-suvun alkuperä ja ensimmäiset polvet

Ulkoasiainneuvos Heikki Impola, Helsinki

Suomessa eläneistä Collinus- ja Collin-nimisistä suvuista tunnetuin ja vanhin on suku, joka tavataan 1600-luvulla Karkun pitäjässä Ylä-Satakunnassa. Suvusta ei ole julkaistu mitään kokonaisesitystä, mutta sitä on jonkin verran käsitelty kirjallisuudessa. [1] Sen alkuperää koskevat tiedot kaipaavat kuitenkin tarkistusta.

Ensimmäistä Collinus-nimen kantajaa, Karkun kirkkoherraa Johannes Matthiaeta näyttää yleisesti pidetyn saman pitäjän kirkkoherran Matthias Matthiaen (main. 1589-1639) poikana. Tällä oli poika, Karkun kappalainen Abrahamus Matthiae, jonka jälkeläiset omaksuivat Matthias-kirkkoherran hankkiman Kollasen ratsutilan mukaan sukunimen Kollanius. Suvun jäsenistä on tunnetuin Karjalan alilaamanni ja lainsuomentaja Abraham Kollanius (k. 1667). Kun Johannes Matthiaen on katsottu kuuluneen samaan sukuun, on nimet Collinus ja Kollanius useissa yhteyksissä käsitetty ikään kuin saman sukunimen kahdeksi eri variantiksi.

Jo Mauno Jokipiin toimittama osakuntamatrikkeli antaa viitteen siitä, että kyseessä on kaksi eri sukua. [2] Alkuperäislähteet vahvistavat tämän. Kollaniusten ja Collinusten maanomistuksessa ei ole löydettävissä yhtymäkohtia eikä po. sukunimiä 1600-luvulla sekoitettu toisiinsa. Sen sijaan pälkäneläisen Collinius-suvun jäsenistä käytettiin joskus myös nimimuotoa Collinus, vaikka sekin oli eri alkuperää kuin karkkulainen suku. [3] Nimet Kollanius ja Collinius ovat saaneet alkunsa talonnimestä (Kollanen ja Kollola), kun taas Collinus on johdettu latinan sanasta collis (mäki, kukkula).


Matthias Bartholdi ja Kirstin Hannuntytär

Johannes Matthiae Collinuksen syntyperä käy itse asiassa selville painetusta lähteestä, hänen ruumissaarnastaan, jonka Ikaalisten kirkkoherra Abraham Ikalensis piti hautaustilaisuudessa Karkussa 25. kesäkuuta 1671. [4] Sen mukaan vainaja oli syntynyt 1604 Karkun Mäenkylässä ja hänen vanhempansa olivat "muinen Cunniallinen ja Hywinoppenut Her Matthias Bartholdi, tämän saman Christillisen Seuracunnan Jumalan Sanan palwelia ja Cappalainen", ja "muinen Cunniallinen, Jumalinen ja hywäntawainen Waimo, Kirstin Hannuxen Tytär Gåswiik".

Strandberg ja Leinberg eivät tunne Karkun kappalaista Matthias Bartholdia ja primäärilähteissäkin hän esiintyy suhteellisen harvoin. Hän oli kappalaisena emäseurakunnassa kuolemaansa saakka (1637) [4], osittain samanaikaisesti Abrahamus Matthiaen kanssa, joka palveli Mouhijärven kappelissa. Hän asui kirkon lähellä sijaitsevassa Mäenkylässä. Kylän neljästä talosta kaksi yhdistettiin noin 1624 "papinpöydän alle" ja kolmaskin talo, Hassi, liitettiin näihin 1620. Yhdistetyn talon nimeksi tuli Mäkelä ja sitä sanotaan 1630-luvun veroluetteloissa kappalaisentaloksi. "Herr Matts capellan" mainitaan siellä kymmenysluetteloissa vuodesta 1634 ja henkikirjoissa yhden kerran 1637. Nimet Mäenkylä ja Mäkelä selittävät Collinus-nimen synnyn.

Matthias Bartholdin vaimon sukunimeä Gåswiik ei ole tavattu muissa tässä käytetyissä lähteissä. Hänen sukutaustastaan on löytynyt ainoastaan viitteitä, joiden mukaan Collinukset näyttävät olleen hänen kauttaan sukulaisuussuhteissa yläsatakuntalaisiin vouti- ja kirjuripiireihin.

Collinukset olivat tyrvääläis-karkkulaisen läänitysalueen valtiattaren, Rautajoen rouvan Beata (Brita) Sigfridintyttären (k. Tyrväällä 1666, haud. 25.4.) erityisessä suosiossa. Aikaisemmissa esityksissä on lähdetty siitä, että he olisivat olleet sukulaisuussuhteissa Beata-rouvan mieheen, ratsumestari Aksel Martinpoikaan (Wessel, aatel. Sabelbyssa, k. 1621). Sabelbyssa-puolisoiden omistus- ja perintöasioita koskevista asiakirjoista ilmenee kuitenkin selvästi, etteivät Collinukset kuuluneet ratsumestarin sukulaisiin, ns. "Rautajoen perillisiin", joita olivat Wesselit, Thuroniukset ja Tyrveniukset, vaan vastakkaiseen leiriin eli Beata Sigfridintyttären sukulaisiin. [5]

Aksel Martinpojalle oli lahjoitettu Tyrvään Rautajoen ja Karkun Haapaniemen säterit sekä joukko verotaloja Norrköpingin päätöksen ehdoilla. Häneltä ei jäänyt miespuolisia perillisiä. Beata Sigfridintytär sai 45 vuotta kestäneen leskeytensä ajan kuninkaallisten päätösten nojalla hallita läänitystä, mutta hänen kuolemansa jälkeen oli sekä säterikartanoiden että muiden tilojen palauduttava veronalaisiksi. Rautajoki oli kuulunut hänen miehensä suvulle ja myös palautui tälle. Haapaniemi ja sen yhteydessä ollut Jysiä olivat sitävastoin Beata-rouvan omaa perintöä ja siirtyivät hänen kuolemansa jälkeen veronalaisina hänen sisarpuolensa tyttärelle Brita Mikaelintyttärelle ja tämän miehelle Abraham Jaakonpojalle (Wessel)

Collinusten ja Beata-rouvan välinen sukulaisuus ei ollut näin läheinen, mutta se ei ole voinut olla kovin kaukainenkaan. Beata Sigfridintyttären isä oli Sigfrid Antinpoika, Ylä-Satakunnan kihlakunnan vouti 1582-1583 ja uudelleen 1585-1586, luultavasti sama henkilö, joka mainitaan Ylä-Satakunnan alikirjurina 1593-1596. Hän aloitti Karkun Haapaniemen kylän talojen yhdistämisen, ja hänen leskensä Margareeta sekä tämän toinen mies, Sääksmäen kihlakunnan kirjuri Antti Kaarlenpoika saattoivat sen loppuun. Margareetan toisen leskeyden aikana kylä oli jo yhtenä suurtilana (1606-1611). [6] Se siirtyi hänen tyttärelleen Beata Sigfridintyttärelle ja tämän miehelle Aksel Martinpojalle ja nautti säterivapautta vuodesta 1621. Margareetalla oli toisessa aviossaan tytär Margareeta Antintytär, Sääksmäen kihlakunnan voudin Mikael Eskilinpojan puoliso ja edellä mainitun Brita Mikaelintyttären äiti. [7]

Tuomiokirjatiedoista (ks. jäljempänä) ilmenee, että Collinukset olivat sukua Rautajoen rouvalle Matthias Bartholdin vaimon Kirstin Hannuntyttären kautta. Mahdollisesti tämä ja vouti Sigfrid Antinpojan vaimo Margareeta, jonka isän nimeä ei tunneta, olivat sisarukset. Toisaalta on syytä panna merkille, että lähteissä ei ole tietoja Collinusten sukulaisuudesta Margareetan ja Antti Kaarlenpojan jälkeläisten kanssa. Tämä viittaisi siihen että Kirstin Hannuntytär olisi ehkä pikemminkin ollut Sigfrid Antinpojan sisarpuoli taikka veljen- tai sisarentytär.

Matthias Bartholdilla oli ainakin kolme lasta, pojat Johannes, Bertil ja Abraham, kaksi ensimmäistä varmuudella avioliitosta Kirstin Hannuntyttären kanssa.


Suvun todennäköinen alkuperä

Collinus-suvun alkujuuria etsittäessä lähtökohdan tarjoaa tieto siitä, millä tavalla Mäenkylän Hassin talo yhdistettiin Mäkelän kappalaistaloon: Johannes Matthiae vahvistutti Karkun syyskäräjillä 1630 sopimuksen, jolla Yrjö Hassi vaihtoi tämän 2 1/2 äyrin talon Collinusten 4 äyrin taloon Tyrvään Kiikoisjärvellä. [8]

Kaksitaloinen Kiikoisjärven eli Kiikoisten kylä (nykyinen Kiikoisten kirkonkylä) sijaitsi silloisen käsityksen mukaan "erämaassa", ts. Tyrvään pitäjän muuten asumattomassa luoteiskolkassa noin kaksi peninkulmaa Kokemäenjoesta. Kylän suuremmassa 4 äyrin talossa, jonka nimeksi 1700-luvun alussa vakiintui Ylikiikonen, oli v. 1540-1650 seuraavat isännät:

- Olavi Kyröläinen 1540-1566, lautamies (patronyyminä veroluetteloissa yleensä Olsson mutta myös Nilsson ja Mikelsson).

- Erkki Olavinpoika Kyröläinen 1567-1579, lautamies, omisti 1570-luvulla vain puolet tilasta. Jo vuoden 1571 hopeaveroluettelon mukaan tila on jaettu veljesten Erkin ja Matin kesken. Hopeavero oli pitäjän keskitasoa, edellisellä 6 mk ja jälkimmäisellä 7 mk. [9]

- Matti Olavinpoika Kyrö noin 1571-1590, viljeli aluksi puolta ja sen jälkeen koko tilaa, kuoli 1590. Hänen leskensä mainitaan kymmenysluetteloissa 1591-1592.

- Klemetti Martinpoika 1595-1605 (lesken toinen mies?).

- Jaakko Markunpoika 1607-1618.

- "Herr Matthias Bertilsson, caplan" 1619-1621.

- Bertil Matinpoika 1624-1630.

- Klaus Sigfridinpoika 1631-1634.

- Antti Matinpoika 1634-1651.

Tuomiokirjoista saadaan vahvistus siihen, että Kiikoisten "herra Matthias Bertilsson" oli Karkun kappalainen Matthias Bartholdi, samoin siihen, että em. Bertil Matinpoika oli hänen poikansa. Hänen sanotaan ottaneen talon haltuunsa autiosta. [10]

Ylikiikosen isäntäluettelossa ei ole ketään Bertiliä, joka sopisi Matthias Bartholdin isäksi, mutta hän oli kuitenkin - vaikka talo olikin välillä autiona - sukulaisuussuhteissa aikaisempiin omistajiin. Tästä tiedosta on kiittäminen paikallisia maanomistusoloja, jotka antoivat aihetta jatkuviin käräjöinteihin ja pakottivat rintakylien talollisia isojakoon saakka huolellisesti säilyttämään ja jäljennyttämään vanhoja asiakirjoja. Niinpä Kiimajärven Mäkelän rusthollari Simo Mikonpoika antoi talvikäräjillä 1737 vidimoitavaksi Gabriel Berndtssonin kihlakunnantuomion lokakuun 18 päivältä 1633, joka koski kahta hänen esi-isänsä Grels Matinpojan maakappaletta Kiikoisjärven lähellä. Kopio on sitä arvokkaampi, kun Ylä-Satakunnan tuomiokirjat vuosilta 1632-1642 ovat hävinneet. [11]

Kyseiset yhteensä puolen äyrin veroiset "Huhdanniittumaa" ja "Joenpartaan niittu" olivat aikoinaan kuuluneet kiimajärveläisen Erkki Olavinpoika Kokon omistukseen, mutta ne oli "laittoman perinnön" kautta yhdistetty Kiikoisten tilaan, kuten Jöns Wästgöten kihlakunnantuomiosta 20.1.1546 kävi ilmi. Erkki Olavinpojan pojanpoika Grels Matinpoika oli isännäksi tultuaan vuonna 1600 lunastanut tämän maa-alueen takaisin Kiikoisten Matti Olavinpojan lapsilta Paavali Matinpojalta ja Sigfrid Matinpojalta 19 markalla rahaa ja 1 1/2 tynnyrillä rukiita. Lisäksi hän oli P. Henrikin päivänä 1609 maksanut "saman maan perillisille" osuuksia seuraavasti: Turun porvarille Klemetti Henrikinpojalle ja hänen vaimolleen Klaara Bertilintyttärelle sekä Karkun kappalaiselle Matthias Bartholdille ja Turun porvarille Sigfrid Erkinpojalle 25 markkaa, Yrjö Jarkolle 2 taalaria, Kiikoisten Jaakko Matinpojalle puoli tynnyriä rukiita sekä vielä erikseen Sigfrid Erkinpojalle rahaa 7 markkaa ja voita puoli leiviskää ja Klemetti Henrikinpojalle leiviskän voita. Grels Matinpoika oli nyt omistanut maakappaleet "en runn tid" ja maksanut sekä maksoi edelleenkin niistä veron, mutta muutamia vuosia sitten oli kappalainen Matthias Bartholdi, joka oli ottanut haltuunsa Kiikoisten tilan, anastanut häneltä tuon riidanalaisen maan. Grels oli 8.2.1625 jättänyt asiassa valituskirjelmän kenraalikuvernööri Nils Bielkelle, joka oli palauttanut asian kihlakunnanoikeuden ratkaistavaksi. Lautakunta oli yksimielisesti Grelsin puolella, ja oikeus tuomitsi Ylikiikosen silloisen haltijan Klaus Sigfridinpojan luovuttamaan maakappaleet hänen omistukseensa.

Maakirjat vahvistavat tuomiokirjeen selostuksen tämän puolen äyrin maan siirtymisestä. Kiimajärven Erkki Kokon talon veroluku pienenee 1540-luvulla 4 1/2 äyristä 4 äyriin. Samaan aikaan Olavi Kyröläisen talon äyriluvuksi tulee 4 1/2. Osat vaihtuvat jälleen 1600-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. Kokot ja Kyröläiset selvittelivät 1500-luvun puolimaissa välejään useissa tappeluissa. Jöns Kokkoa sakotettiin 1556 peräti 40 markalla, kun hän oli lyönyt Olavi ja Erkki Kyröläistä (isää ja poikaa) niin pahasti, että kumpikin sai päähänsä haavan ja lisäksi yhteensä yhdeksän mustelmaa. Nähtävästi riitojen aiheena oli edellä mainittu "laiton perintö". [12]

Gabriel Berndtssonin tuomiossa kiintyy huomio Grels Matinpojan selostukseen ja lautakunnan samansisältöiseen todistukseen, että hän oli lunastanut maakappaleensa kahteen kertaan ("dobelt"). Tätä on vaikea ymmärtää muulla tavoin kuin että Kiikoisissa oli jäänyt perinnönjako tekemättä Olavi Kyröläisen jälkeen. Kun nyt Matti Olavinpojan pojat vuonna 1600 myivät riidanalaisen maan, alkoivat muut perilliset vaatia hyvitystä, jonka he saivat yhdeksän vuotta myöhemmin. Siten porvari Sigfrid Erkinpoikaa voitaneen pitää Erkki Olavinpoika Kyröläisen poikana. Osuuksistaan päätellen Matthias Bartholdi ja hänen sisarensa Klaara olivat samanarvoisia perijöitä kuin Sigfrid Erkinpoika. Näin ollen täytyisi edellyttää, että Olavi Kyröläisellä on ollut kolmaskin poika Bertil, jonka lapsia he olivat. Muut "saman maan perilliset", Yrjö Jarkko ja Jaakko Matinpoika, ovat nähtävästi saaneet sisarosuuksia. [13]

Pyrittäessä selvittämään Kiikoisten asukkaiden turkulaisia yhteyksiä on luotettaviin tuloksiin pääseminen erittäin vaikeata lähteiden niukkuuden johdosta. Turussa oli 1500-luvulla useita Kyrö- ja Kyröläinen-nimisiä porvareita, joista kaksi, Hannu Pietarinpoika Kyrö ja Jaakko Olavinpoika Kyrö, kohosivat pormestareiksi, edellinen 1558 ja jälkimmäinen 1585. [14] Porvarisnimi Kyrö on tietenkin voinut johtua mistä tahansa länsisuomalaisesta Kyrö-nimestä, mutta jotkut sen kantajat ovat saattaneet kuulua tässä käsiteltyyn sukuun.

Veroluetteloiden perusteella on hyvinkin mahdollista, että Kiikoisten Erkki Olavinpoika Kyröläinen olisi 1570-luvun alussa muuttanut Turkuun, jossa v. 1572-1596 tavataan Erik Kyrö l. Kyröläinen talonomistajana Luostarikorttelissa. [15] Identiteetti ei kuitenkaan ole todistettavissa. Hänen poikansa Sigfridin identifiointia vaikeuttaa se, että kaikki Turun Sigfridit vuosilta 1609-1610 esiintyvät porvarisnimellä tai ammattinimityksellä ilman isännimeä. Vasta Elfsborgin lunnaiden manttaaliluetteloista 1616-1618 löytyy Sigfrid Eriksson (skreddare 1616), eikä hänkään Luostarikorttelista vaan Aningaisista. [16]

Koska Matthias Bartholdin sisar oli naimisissa turkulaisen porvarin kanssa, on mahdollista ja jopa todennäköistä, että myös nämä sisarukset olivat kotoisin Turusta. Sieltä ei kuitenkaan löydy ketään Bertil Kyröä tai Kyröläistä. Mikäli sisarusten isä esiintyy asiakirjoissa jollakin muulla porvarisnimellä, saattaa hänen tunnistamisensa olla mahdotonta. Patronyymin perusteella etsittäessä ainoa ajallisesti sopiva Bertil Olavinpoika olisi Aningaisten kaupunginosassa asunut laivakirjuri, joka toimi 1580-luvulla Turun satamapäällikkönä. Hän hoiti vuoden 1586 vaiheilla koko Suomen laivaväen hallintoasioita "amiraalin valtuutettuna". [17] Hänellä oli palkkatiloiksi tarkoitettuina "pikkuläänityksinä" 4 äyrin talo Lempäälän Innilässä (hänen nimissään maakirjassa 1586-1602) ja suunnilleen samankokoinen talo Rymättylän Äijälässä (1586-1590 ja lesken nimissä 1591-1606). Bertil Olavinpoika kuoli Turussa 1588 (haud. 2.5.) ja hänen leskensä Kaarina Tuomaantytär 1608 (haud. 4.11.). Heillä oli poika, kirjuri Knut Bertilinpoika, joka kuoli Turussa 1610 (haud. 16.4.). [18]

Jotakuinkin varmaa on, että Matthias Bartholdin sisar ja lanko asuivat Aningaisten korttelissa [19], ja kappalainen itse samoin kuin hänen poikansa Bertil olivat läheisissä suhteissa vouti- ja kirjuripiireihin. Tällaiset indisiot ovat kuitenkin ainoastaan viitteenluontoisia eivätkä riittäne perusteeksi olettamukselle laivakirjuri Bertil Olavinpojan ja Matthias Bartholdin välisestä isä-poika-suhteesta. Vasta-argumenttina voidaan myös esittää, että Knut Bertilinpoikaa ei mainita perillisenä Kiikoisissa 1609, vaikka hän oli silloin elossa - toisaalta hän olisi tietenkin voinut luopua oikeuksistaan sisarustensa hyväksi.

Filiaatio Olavi Kyröläinen - Bertil Olavinpoika - Matthias Bartholdi vaikuttaa todennäköiseltä, mutta välipolvea edustavan Bertilin tarkempi henkilöllisyys jää toistaiseksi avoimeksi. Pitemmälle taaksepäin ei varmuudella päästä, vaikka Kallialan kirkontileissä (noin 1469-1524) luetellaankin useita Kyröläisiä Tyrvään luoteisista kylistä. Runsaslukuiset länsisuomalaiset Kyrö- ja Kyröläis-nimet tarkoittivat yleensä uudisasutusta ja vain joissakin tapauksissa hämeenkyröläistä alkuperää. [20] Kiikoisjärven eli Kiikoisten kylä lienee perustettu 1400-luvulla. Sen alue oli ollut Kokemäenjoen etelärannalla sijaitsevan Hoipolan eli Oskuralan kylän erämaata, mutta lähteistä ei ilmene, tulivatko sen ensimmäiset asukkaat tästä emäkylästä. Tuomiokirjojen niukat tiedot antavat aavistaa, että myös hoipolalaisten ja kiikoislaisten kesken oli käyty ankaria taisteluja Kiikoisissa olevista alueista. Niinpä eräs niitty, josta 1624 käräjöitiin Heikki Hoipon ja Matthias Bartholdin kesken, oli aikoinaan erotettu Ylikiikosen talosta ja liitetty Hoipon taloon miestapon sovituksena. [21]

Ylikiikosen isäntäluettelosta havaitaan, että käräjillä 1630 esillä ollut talonvaihto ei sellaisenaan toteutunut. Talo on merkitty 1629 autioksi eikä Yrjö Hassi koskaan tullut sen isännäksi, vaan hänen tilallaan on Klaus Sigfridinpoika, joka vuoden 1634 autioluettelon mukaan sai 1631 isännyyden 7 vapaavuodella, mutta jätti talon jälleen autioksi keväällä 1634. Säilyneistä vuosien 1630 ja 1631 tuomiokirjoista ei ilmene, onko tämä Klaus syrjäyttänyt Hassin vetoamalla sukuoikeuteen. Hän ei näytä kuuluneen Olavi Kyröläisen jälkeläisiin ainakaan miespuolisella linjalla. Jos hän on identtinen sen Klaus Sigfridinpojan kanssa, jota pidetään Savon Collanus-suvun kantaisänä, tuntuisi jonkinlainen sukulaisuus Matthias Bartholdin kanssa kuitenkin todennäköiseltä nimiyhtäläisyyden Collinus-Collanus perusteella. [22] Ylikiikosen seuraavan isännän Antti Martinpojan mahdollisesta liittymisestä sukuun ei ole mitään tietoja. Hänen jälkeensä kylän molemmat talot sai haltuunsa alilaamanni Anders Pacchalenius, joka suoritti niistä ratsupalvelusta ja viljelytti niitä lampuodeilla.

Matthias Bartholdilla oli myös Karkun Sarkolan Pauhun 2 1/2 äyrin taloon perintöoikeuksia, jotka hän luovutti 1625 Sigfrid Matinpojalle ja tämän lapsille "för troo tienist, lydno och hörsamhet han (Sigfrid) them bewijst haffuer framdeles enn bewijsa skall in till hans dödedagar". [23] Sigfrid oli siis kappalaisen palveluksessa lampuotina tai renkinä. Pauhun isäntänä oli tuolloin Jaakko Heikinpoika (main. kymmenysluetteloissa 1600-1634). Sen jälkeen on Sigfrid Matinpoika perheineen tilalla ensimmäisestä henkikirjasta 1635 alkaen. Hän kuoli Karkussa 1656. [24] Koska perintöoikeutta tuskin olisi voitu luovuttaa täysin vieraalle, lienee myös Sigfrid ollut talon perillisiä. Ilmeisesti hän oli Kiikoisten Matti Olavinpojan vuonna 1600 mainittu tämänniminen poika, siis edellä esitetyn sukujohdon mukaan Matthias Bartholdin serkku.


Johannes Matthiae Collinus ja hänen sukuhaaransa

Johannes Matthiae otti, kuten jo mainittiin, ensimmäisenä nimen Collinus kotikylänsä mukaan. Ruumissaarnassa kerrotaan hänen hyvästä menestyksestään Porin koulussa ja Turun kymnaasissa ("niin että hän monda hänen ikäistäns niisä melkein ylitzekäwi"). Hän hoiti Karkussa ensin apulaispappina vanhuudenheikon isänsä virkaa, oli sen jälkeen kappalaisena ja nimitettiin Henricus Arvidin (Karkuensis) kuoltua 1662 kirkkoherraksi "Seuracunnan yhteisen anomisen jälkeen". Ruumissaarnassa korostetaan hänen moitteetonta viranhoitoaan ("ettei coscaan jongun hänen Päämiehens edes mitään hänen päällens caiwata taittu"). Hän oli koko ikänsä terve, kunnes talvella 1671 sairastui rintatautiin ja kuoli muutaman kuukauden kuluttua. Viimeisenä elinvuotenaan hän oli myös heikkonäköinen ("ettei tainnut hywin kirja selittä"). [4] Häneltä on säilynyt pieni suomenkielinen hengellinen laulu. [25]

Johannes Matthiaen puoliso ei ollut em. ratsumestari Aksel Martinpojan (Sabelbyssa) sisar tai tytär, kuten on oletettu. [26] Kirkkoherran ruumissaarnassa kerrotaan hänen avioliitostaan seuraavasti: "Pyhään Awiokäskyn säätyyn andoi hän itzens Jumalan edeskatzomisest, wanhemmittens, suculaistens ja uscollisten ystäwittens neuwost, Anno 1630, nyt suruun jälkeen jääneen ja täsä läsnäolewaisen, Jumalisen, Cunniallisen ja hywillä tawoilla lahjoitetun Matronan cansa, Elizabeth Johannexen Tyttären Särjen."  [4] Tämä kuului hämäläis-satakuntalaiseen pappissukuun, joka 1600-luvun puolivälistä lähtien tunnetaan nimellä Rubellius.

Matthias Bartholdin pojista Johannes sai kaikkein eniten osakseen sukulaisensa, Rautajoen Beata-rouvan hyväntahtoisuutta. Kun hänet oli 1627 vihittävä papiksi, oli Turun piispanvirka avoinna ja vihkimisen toimitti Viipurissa piispa Olavi Elimaeus "Rautajoen Frouwan, Wapasucuisen F. Birita Sifferin Tyttären anomisen jälkeen". [4] Myöhemmin - tarkkaa ajankohtaa ei tunneta - Beata-rouva uskoi hänelle läänityksensä hallinnon. Lopuksi hän 10.6.1664 päivätyllä testamentilla lahjoitti Johannes Collinukselle Tyrvään Pohjalan yksinäisen ratsutilan, jonka sukuoikeudet hän oli lunastanut.

"Rautajoen perilliset" kiistivät testamentin pätevyyden samalla kun he käräjöivät Collinusta vastaan säterien ja lahjoitusmaiden hallinnon johdosta. Kirkkoherra sitoutui jo 21.3.1665 tehdyllä sovintokirjalla antamaan selvityksen hallintotehtävästään. Hän luopui siitä virallisesti talvikäräjillä 1667, jolloin hän luovutti Aksel Martinpojan perillisille "Höglåfl. i åminnelse Sal. Konungh Gustaf Adolphs honom meddeelte skölde och Donations breeff" sekä lupasi ensi tilassa toimittaa muut Rautajokea koskevat asiakirjat. Samalla hän perillisten vaatimuksesta luopui vapaaehtoisesti Pohjalan rusthollista. [27] Syksyllä 1667 kihlakunnanoikeus Isak Tyrveniuksen kanteen johdosta velvoitti hänet täyttämään em. sovintokirjan määräykset; "oikea inventaario" ja tilitykset veronkannosta ym. olivat silloin vielä tekemättä. [28]

Collinus sai kuitenkin Pohjalan elinaikaislahjoituksena holhoojahallitukselta 24.7.1667 päivätyllä lahjoituskirjeellä, joka samalla merkitsi testamentin vahvistamista. Lahjoitus annettiin "af gunst och nåde, så och för dhe gode och trogne tienster, som kyrckioherden - - - medh predikoämbetet en runn tijdh giordt och bewijst hafwer". [29] Hän oli jo vuodesta 1638 lähtien omistanut myös Karkun kirkon vieressä sijaitsevan Raipion Hulkarin talon.

Johannes Collinuksella oli ruumissaarnan mukaan kahdeksan lasta, neljä poikaa ja neljä tytärtä, jotka kaikki tunnetaan. Pojista Jakob ja Henrik seurasivat isänsä jälkiä pappisuralla, edellinen Tukholman suomalaisen seurakunnan ja Uskelan, jälkimmäinen Karkun kirkkoherrana. Jakob Collinuksen toiminta suurten seurakuntien esipaimenena oli tavallista merkittävämpi. Johan antautui sotilasuralle ja neljäs poika, Anders, kuoli ylioppilaana jo ennen isäänsä. Tyttäret Kristina ja Brita olivat naimisissa kirkkoherrojen kanssa. Erittäin tarmokasluonteisina molemmat ajoivat vielä vanhoilla päivilläänkin käräjillä omaisuus- ja muita etujaan ja ovat siten jättäneet verrattain runsaasti jälkiä asiakirjoihin. Kirkkoherran muista tyttäristä Elinistä ja Beatasta lähteet kertovat niukemmin.

Sisarusten välistä perintöriitaa käsiteltiin 1687 ylimääräisillä käräjillä sekä kihlakunnan- että laamanninoikeudessa ja se ratkaistiin lopullisesti hovioikeudessa 1688. Kantajina olivat Kristina, Brita ja Elin (asiamiehenä Kristinan vävy Loimaan kirkkoherra Kristian Procopaeus) ja vastaajana nuorin veli Henrik, jonka haltuun omaisuus oli jäänyt äidin kuoltua. Johan ja Beata olivat Henrikin puolella - sisaret väittivät varsinkin Beatan saaneen omaisuudesta äidin hallinta-aikana enemmän kuin hänelle kuuluisi. Jakob-vainajan lasten etuja valvoi heidän holhoojansa akatemianvouti Johan Hacks. Tämän monimutkaisen prosessin ydinkysymyksenä oli, tuliko Henrikin vastata isän jättämästä jakamattomasta pesästä. Henrik kiisti tämän, ja kihlakunnanoikeus oli sallinut hänen valallaan vahvistaa inventaarion äidin kuoleman jälkeen. Laamanninoikeus kumosi tämän päätöksen ja määräsi sisarten vaatiman perinnönjaon. [30] Hovioikeuden päätös ei ole säilynyt, mutta myöhemmistä tiedoista on pääteltävissä, että siinä kumottiin laamannintuomio ja vahvistettiin kihlakunnanoikeuden päätös. [31] Perintöjutun yhteydessä jouduttiin selvittämään, liittyikö Henrik Collinuksen kirkkoherranimitykseen huolenpito äidistä ja vastuu hänen toimeentulostaan. Tuomiokapituli antoi asiassa lausuntoja, jotka eivät kuitenkaan ole säilyneet.

Kappalaisena ollessaan (1675) Henrik Collinus protestoi ensin kihlakunnanoikeudessa ja sitten laamanninoikeudessa sen johdosta, että Abraham Jaakonpoika oli myynyt Jysiän akatemianvouti Johan Hacksille. Hän ilmoitti kihlakunnanoikeudessa, että hänellä oli tilaan perintöoikeus, koska hänen isänsä oli entisen omistajattaren Beata Sigfridintyttären lähin sukulainen ("uti näste skyld- och frändskap"). Oikeus katsoi kuitenkin, tutkittuaan vanhoja maakirjoja ja todettuaan tilan olleen useita vuosia autiona ennen kuin se tuli Haapaniemen yhteyteen, ettei Collinus ollut "bördeman" Jysiään nähden, ja hylkäsi hänen vaatimuksensa. [32] Laamanninoikeuden päätös oli sama, mutta sen pöytäkirjan mukaan Collinus ilmoitti, että hänen äitinsä oli ollut Beata Sigfridintyttären sukulainen. [33] Koska kuitenkin myös kappalaisen setä Bertil Matinpoika oli sukua Beata-rouvalle, täytyy tuomiokirjassa olla virhe: Henrik Collinus on varmaankin täsmentänyt alemmassa oikeusasteessa antamaansa lausuntoa ja tarkoittanut isoäitiään, Matthias Bartholdin vaimoa.

Johannes Matthiaen sukuhaaraa on tässä kirjoituksessa seurattu 1700-luvun alkupuoliskolle. Jakob Collinukselta jäi ainakin yksi poika, jonka elämänvaiheita ei ole voitu selvittää. Mikäli hän on elänyt täysi-ikäiseksi, on tällä linjalla saattanut jatkua toistaiseksi tuntematon sukuhaara. Henrik Collinuksen pojanpojan Anders Collinin (elossa 1740) vaiheet ovat niinikään selvittämättä. Karkun Collinus-suku on varmuudella jatkunut Johannes-kirkkoherran keskimmäisen pojan Johanin pojasta, Ruoveden kirkkoherrasta Johan Collinista, jolla oli kahdessa avioliitossaan yhdeksän poikaa. Hänen sukuhaaransa on ollut edustettuna papistossa, alemmassa virkamiehistössä ja kaupunkien porvaristossa, myöhemmin myös talollisväestössä.


Bertil Matinpojan perhe

Bertil Matinpojan sanotaan olleen vuonna 1681, jolloin hän todisti käräjillä eräästä isälleen kuuluneesta niitystä, "en man om sina 70 år". [34] Todellisuudessa hänen on täytynyt syntyä viimeistään 1606, ellei hän peräti ollut veljeään Johannesta vanhempi, koska hänet mainitaan jo 1624 talollisena Kiikoisissa ja hän oli jo silloin naimisissa. 1630-luvulla hänet tavataan Karkun Haapaniemessä sukulaisensa Beata Sigfridintyttären säterikartanon hoitajana. Myöhemmin hän sai viljellä kartanon yhteydessä olevaa Jysiän tilaa verovapaana. Talvikäräjillä 1663, jolloin Beata-rouva oli jo useita vuosia ollut vanhuudenheikko ja sairas, Johannes Collinus vaati veljeltään tilan veroja. Tällöin "förebar Bertil Fruun hafua aff särdeless gunst och benägenhett för gammal Slächtskap, hans Armod och Många barns skull, undt honom be:te hemman frijt, det han - - - och förmodar till fruns dödedagh fåå niuta". [35] Tilan omistussuhteiden muututtua ja lastensa lähdettyä maailmalle Bertil Matinpoika muutti pois Jysiästä ja asui viimeiset vuotensa naapuritalossa Rikaisten Ryömällä.

Bertil Matinpoika esiintyy lähteissä myös ensimmäisen avioliittonsa perusteella. Hänen vaimonsa Margareeta Hannuntytär kuului samaan johtavaan satakuntalaiseen väestökerrokseen kuin Rautajoen Beata-rouva. Heidän häitään vietettiin Karkun Rainion nimismiestalossa viimeistään kesällä 1624. [36] Margareetan isä nimismies Hannu Juhananpoika - erään myöhäisen jälkeläisensä muistelmissa "Hannes Birkarlen", viimeisiä pirkkalaispäälliköitä [37] - oli yhdistänyt Rainion kylän talot 7 1/2 äyrin ratsutilaksi. Hänen leskensä Beata avioitui Ylä-Satakunnan kihlakunnan voudin Niilo Eerikinpojan kanssa. Äidin kuoleman jälkeen sisarukset, joihin kuului mm. Lilius-suvun kantaisä, Längelmäen kirkkoherra Henrik Rainenius, sopivat Niilo Eerikinpojan kanssa 1624 omaisuusjärjestelyistä: isäpuoli sai 200 hopeataalaria ja äidin kullatun hopeavyön sekä luopui vaatimuksistaan muuhun omaisuuteen ja nimismiesveroon. Margareetan osalle tuli mm. äidin vaatevarasto ja "arkinen hopeavyö" (hvardags sölfbeltte). [38] Perintöselvittelyt jatkuivat vielä 1628, jolloin Bertil Matinpoika vaati langoltaan Juha Hannunpojalta vaimonsa osuutta kiinteimestä omaisuudesta sekä perheen hopeasta ja kuparista. [39] - Bertil Matinpojan toinen vaimo Beata tunnetaan vain nimeltä henkikirjojen perusteella.

Bertil Matinpojalla oli 1. avioliitossaan seitsemän täyteen ikään elänyttä lasta, joista neljä mainitaan henkikirjoissa Karkussa. Muut tunnetaan Aksel Bertilinpojan perintöä koskevista asiakirjoista. Viisi heistä - pojat Mikael, Aksel ja Johan sekä tyttäret Brita ja Beata - muutti Tukholmaan, jonka suomalaisen seurakunnan papit ja papinrouvat olivat heidän sukulaisiaan 1650-luvun puolivälistä 1680-luvun alkuun: kirkkoherra Jakob Collinus, hänen sisarensa Kristina ja Brita sekä Kristinan poika kappalainen Johan Thomaeus ja vävy kirkkoherra Kristian Procopaeus. [40] Tyttäret Elisabet ja Katariina olivat naimisissa Karkun naapuripitäjissä.

Mikael Bertilinpoika ja Aksel Bertilinpoika toimivat Tukholmassa viininkantajien ammattikunnan oltermanneina. Matthias Bartholdin ilmeisen taloudellispainotteinen elämänasenne periytyi näille veljeksille - kuten myös eräille Johannes Collinuksen lapsille - erityisen selväpiirteisenä. Molemmat keräsivät melkoisen omaisuuden ammattikuntajohtajina ja ainakin jälkimmäinen ilmeisesti myös avioliittonsa kautta - hänen ensimmäinen vaimonsa oli häntä huomattavasti vanhempi.

Aksel Bertilinpoika esiintyy joskus sukunimellä, joka on kirjoitettu joko Colin tai (yhden kerran) Koling, ts. suvun lyhyellä nimimuodolla Collin. Kari Tarkiaisen kirjassa "Finnarnas historia i Sverige" on - tuntematta kyseisen sisarussarjan yhteyttä Collinus-sukuun - asia käsitetty siten, että kysymyksessä olisi suomalaisperäinen suku- tai pilkkanimi Koling. Tämä käsitys on johtanut arveluun, että Aksel-oltermanni olisi ollut Albert Engströmin kirjallisen boheemihahmon Kolingenin "esi-isä". [41] Oikea nimimuoto on kuitenkin Collin, paino toisella tavulla. Harvinainen ng-pääte on saattanut johtua sekoittamisesta johonkin toiseen sukunimeen.

Aksel Bertilinpojalla oli Fatbursgatanilla Södermalmilla talo, jonka arvo 1703 arvioitiin 1000 ja 1708 800 taalariksi. [41] Hänet tunnetaan erittäin saitana sekä ottotyttärensä kertomuksesta että Tukholman suomalaisen seurakunnan historiakirjoissa 21.12.1702 olevasta merkinnästä, joka koski hänen ensimmäisen vaimonsa Valborg Yrjänäntyttären hautausta. Tyytymättömänä tulonmenetykseen, jota ruumissaarnan poisjääminen merkitsi, kirkkoherra nimittäin lisäsi kuolleitten luetteloon: "Gumman hade wäl förtient blifwa begrafwen med lijkpredikan, och fantz medel dertill nog i gården, men Gubbens girugheet effterlet det intet ty han giorde sig aldeles medellöös, hans rijkedom lär intet hielpa honom på domsens dag. Herre lär oss betänkia att wij döö måste på det wij måtte förståndige warda."

Aksel Bertilinpoika kutsui 1690-luvun alussa sisarentyttärensä Anna Tuomaantyttären Tyrväältä Tukholmaan ja ilmoitti ottavansa hänet perillisekseen. Anna vihittiin 13.5.1694 avioliittoon viininkantaja Pietari Mikonpojan kanssa (kotoisin Uskelasta, haud. Tukholmassa 31.8.1704). Oltermannin kuoltua 1708 kävi kuitenkin ilmi, että hän oli tehnyt testamentin toisen vaimonsa hyväksi. Österlund ja Tarkiainen ovat selostaneet tämän johdosta syntynyttä oikeusjuttua tukholmalaisten lähteiden pohjalla. [41] Koska muut Bertil Matinpojan lapset olivat kuolleet lapsettomina, olivat perillisiä vain Tyrvään Vihattulan Inkilän emännän Katariina Bertilintyttären lapset. Näistä em. Anna Tuomaantytär pani asian vireille Tukholmassa. Hänen veljensä Antti ja sisarensa Kristiina ilmoittivat kaikkien sisarusten puolesta Tyrvään kihlakunnanoikeudessa, etteivät hyväksy enonsa testamenttia, joka on tehty heidän vahingokseen. [42] Kyseessä ei ollut vain Aksel Bertilinpojan omaisuus, vaan myös vanhemman veljen Mikael Bertilinpojan jättämä perintö, jonka Aksel oli yksin ottanut haltuunsa. Anna Tuomaantytär vaati kuolinpesästä myös "piianpalkkaa" seitsemältä vuodelta, koska oli palkatta hoitanut enonsa taloutta.

Anna Tuomaantytär kuoli ruttoon 1710 (haud. Tukholmassa 26.9.), ja hänen perintövaatimuksensa siirtyi hänen ainoalle eloonjääneelle lapselleen Anna Pietarintyttärelle (kast. Tukholmassa 19.9.1703). Tämän enot, talollinen Antti Tuomaanpoika Inkilä ja Erkki Tuomaanpoika (myöhemmin Inkilän isäntä veljensä jälkeen), joutuivat näissä perintöasioissa usein matkustamaan Tukholmaan v. 1709-1713, ja Antti Tuomaanpoika, joka oli naimaton, toi 9-vuotiaan sisarentyttärensä v. 1712 mukanaan Tyrväälle ja otti hänet kasvatikseen. Oikeuskollegio, joka lopullisesti ratkaisi asian, hyväksyi Mikael Bertilinpojan omaisuutta koskevan vaatimuksen ja määräsi sisarenlapsille tulevan osuuden - käräjäpöytäkirjojen mukaan 220 kuparitaalaria - maksettavaksi Aksel Bertilinpojan kuolinpesästä. Päätös tehtiin vasta 22.5.1713, mutta kuitenkin niin ajoissa, että tyrvääläiset perilliset saivat osuutensa ennen venäläismiehityksen alkamista. Sitä vastoin kollegio ei hyväksynyt vaatimusta "piianpalkasta", vaan totesi Anna Tuomaantyttären olleen enonsa talossa tyttären eikä piian asemassa.

Anna Tuomaantyttären valituskirjelmä antaa kuvan köyhästä ja saidan enon petoksen kohteeksi joutuneesta sukulaistytöstä. Todellisuus oli kuitenkin aivan toisenlainen: häneltä jäi Tyrvään käräjäpöytäkirjojen mukaan 200 taalarin arvoinen talo ja 600 taalaria käteistä rahaa; puhdas perittävä omaisuus oli 484 kuparitaalaria. Hän näyttää pitäneen hyvin puolensa varakkaan enonsa ottotyttärenä, mutta on ilmeisesti kokenut enon toisen avioliiton ja testamentin raskaana iskuna. Antti Tuomaanpoika Inkilä otti Tukholmassa myös sisarensa jättämän omaisuuden haltuunsa. Myöhemmin Anna Pietarintytär - mentyään naimisiin talollisen Juha Yrjönpoika Reipilän eli Reippisen kanssa Pirkkalan pitäjän Pirkkalan kylästä - vaati tätä perintöä enoltaan, joka puolustautui sillä että hän oli huolehtinut Annan kasvatuksesta ja elatuksesta. [43]


Abraham Matinpojan sukuhaara

Abraham Matinpoika oli selvästi nuorin Matthias Bartholdin pojista. Hänet mainitaan Mäenkylän Mäkelässä henkikirjassa 1637 yhdessä isänsä kanssa. Hän oli isäntänä tässä entisessä kappalaistalossa yli 40 vuotta. Hän näyttää olleen vaikutusvaltainen ja arvossapidetty mies Karkussa, vaikka esiintyykin asiakirjoissa harvemmin kuin molemmat veljensä. Mäkelä tuli hänen aikanaan postitaloksi. Hän oli pitäjän kirkkoväärti Henrik Collinuksen kirkkoherrakaudella ja toimi muutoinkin tämän veljenpoikansa luottamusmiehenä. [44]

Abraham Matinpojan vaimo Brita Abrahamintytär lienee ollut Matthias Bartholdin kollegan Abrahamus Matthiaen (Kollanius) tytär, vaikka varmat todisteet tästä puuttuvat. [45] Abrahamin sukuhaara on tässä kirjoituksessa jäänyt varsin epätäydellisesti selvitetyksi. Hänellä oli ainakin seitsemän täyteen ikään elänyttä lasta, neljä poikaa ja kolme tytärtä. Vanhin poika Juha oli isänsä jälkeen kotitalon isäntänä. Pojat Erkki, Jaakko ja Antti, jotka mainitaan henkikirjoissa kotona, häviävät tuntemattomiin kohtaloihin 1670- ja 1680-luvuilla, samoin Juhan vanhin poika Abraham perheineen (1694) ja myös nuorin poika Antti (s. 1687), mikäli hän on elänyt täysi-ikäiseksi. Jotkut 1700-luvulla muualla esiintyvät Collin-nimiset henkilöt saattavat hyvin olla Abraham Matinpojan jälkeläisiä. Hänen tyttäriensä Elinin ja todennäköisesti myös Beatan avioliitot tunnetaan. Kolmannen tyttären Britan vaiheet ovat jääneet tuntemattomiksi.

Matthias Bartholdin kappalaistalo Mäenkylän Mäkelä tuli Abraham Matinpojan pojanpojan jälkeen autioksi 1700 ja jakautui vähän ennen venäläismiehitystä kahdeksi kruununtilaksi (Isotalo ja Hassi).


Sukutaulut ensimmäisistä polvista

Taulu 1

I. Olavi Kyröläinen, talollinen Tyrvään Kiikoisjärvellä eli Kiikoisissa (myöh. Ylikiikosen talo), main. 1540-1566, lautamies.

II. Lapsia:

Erkki Olavinpoika Kyröläinen, talollinen Tyrvään Kiikoisissa, main. 1567-1579, lautamies, mahd. porvari Erik Kyröläinen Turussa, main. 1572-1596. Poika: Sigfrid Erkinpoika, porvari Turussa 1600-luvun alussa.

Matti Olavinpoika Kyrö, talollinen Kiikoisissa noin v:sta 1571, k. 1590. Pso N.N., main. veroluetteloissa 1591-1592 (2. mies mahd. Klemetti Martinpoika). Pojat: Paavali (main. 1600) ja Sigfrid (main. 1600, mahd. Sigfrid Matinpoika, talollinen Karkun Sarkolan Pauhulla v:sta 1635, k. 1656).

? Bertil Olavinpoika. Taulu 2.


Taulu 2

II. Bertil (? Olavinpoika, isä Olavi Kyröläinen, taulu 1), tunnetaan lastensa patronyymin perusteella.

III. Lapsia:

Matthias Bartholdi, kappalainen, k. 1637. Taulu 3.

Klaara Bertilintytär, main. 1609. Mahd. se "hustru Clara" Linnankadulta Aningaiskorttelista, joka hukkui haaksirikossa 1637 ja panttisuhteistaan päätellen kuului pormestari Martti Sigfridinpojan lähipiiriin. [46] - Pso Klemetti Henrikinpoika, porvari Turussa.


Taulu 3

III. Matthias Bartholdi [isä Bertil (? Olavinpoika) taulu 2]. Karkun kappalainen (jo 1604), asui Mäenkylän Mäkelän kappalaistalossa, main. 1619-1621 Tyrvään Kiikoisten kylän toisen talon (myöh. Ylikiikonen) haltijana. K. 1637. - Pso (jo 1604) Kirstin Hannuntytär Gåswiik, k. ennen 1637.

IV. Lapsia:

Johannes Matthiae Collinus, s. 1604, kirkkoherra, k. 1671. Taulu 4.

Bertil Matinpoika, rälssitilallinen, k. 1681. Taulu 8.

Abraham Matinpoika, talollinen, k. 1691. Taulu 9.


Taulu 4

IV. Johannes Matthiae Collinus (isä Matthias Bartholdi, taulu 3), s. Karkun Mäenkylässä 1604, oppilas Porin koulussa 1614 ja Turun kymnaasissa 1624, vih. papiksi 1627, apulaispappi Karkussa (hoiti isänsä kappalaisenvirkaa) 1627, Karkun kappalainen 1637, kirkkoherra 12.3.1662. K. Karkussa 14.4.1671. - Pso 1630 Elisabet Johanneksentytär Särki (Mört), k. 1686 [30], todennäköisesti Janakkalan, myöh. Lempäälän kirkkoherran Johannes Matthiae Särjen tytär.

V. Lapset:

Jakob, kirkkoherra, k. 1683. Taulu 5.

Kristina, s 1637, k. Loimaalla 18.3.1722 "85-vuotiaana". - Pso 1) Tukholman suom. seurakunnan kirkkoherra Thomas Johannis, k. Tukholmassa (haud. 1.5.) 1663; 2) Tukholmassa 22.11.1664 Tukholman suom. seurakunnan kirkkoherra Benedictus Quivander, k. siellä 16.5.1673.

Elin, main. henkikirjoissa Karkun pappilassa 1660-1661 ja 1667, k. Huittisissa (haud. 14.6.) 1696. - Pso Huittisten pitäjänkirjuri Johan Lung hänen 1. aviossaan, k. Huittisissa (haud. 3.7.) 1710.

Brita, k. Eurajoella (haud. 18.6.) 1705. Tarmokas taloudenpitäjä ja "liikenainen", mm. kuljetti omilla laivoilla tavaroita Tukholmaan. [47] - Pso Tukholman suom. seurakunnan kappalainen, myöh. Eurajoen kirkkoherra Johannes Gregorii Teet, s. 1636, k. Eurajoella 25.3.1692.

Johan (Collin), luutnantti, k. n. 1693. Taulu 6.

Anders, ylioppilas 1663-1664, k. Turussa (haud. 25.6.) 1666.

Henrik, s. 1646, kirkkoherra, k. 1707. Taulu 7.

Beata, main. henkikirjassa Karkun pappilassa 1667, k. Karkussa (haud. 23.1.) 1715. - Pso (jo 1671) Karkun pitäjänkirjuri, Kollasen ratsutilan omistaja Matias Kollanius, k. Karkussa (haud. 4.6.) 1717.


Taulu 5

V. Jakob Collinus eli Collin (isä Johannes Collinus, taulu 4). Ylioppilas Turussa 1651-52, vih. papiksi 1655, Huittisten kirkkoherranapulainen s.v. ja varapastori 1658, Tukholman suomalaisen seurakunnan kappalainen 1661 ja kirkkoherra 1664, Uskelan kirkkoherra 1669 (nimitettiin tämän regaalipitäjän esipaimeneksi kuulematta tuomiokapitulia, jolla oli toinen ehdokas). [48] Osti 1680 Uskelan Lopen kylästä ratsutilan, josta perikunta nähtävästi pian luopui. [49] K. Uskelassa 18.6.1683. [50] - Pso 1) 30.6.1661 Valborg Thuronius, s. Hämeenkyrössä 5.4.1637, k. Tukholmassa 8.6.1665, vht Hämeenkyrön kirkkoherra Thuro Theodorici ja Valborg Abrahamintytär;  [51] 2) Tukholmassa 19.7.1666 Katarina Hacks, s. Turussa 27.11.1642, k. Uskelassa 28.1.1680, vht Uudenkaupungin raatimies Peter Hacks (Hakes) ja Brita Hörling; [52] 3) noin 1681 Maria Alanus, asui leskenä Turussa, jossa omisti talon n:o 55 (Bergius) Kirkkokorttelissa, k. siellä (haud. 18.8.) 1727, vht professori Georg Alanus ja Elisabet Niilontytär.

VI. Lapsia (isän kuollessa elossa seitsemän): [53]

1. Abraham, kast. Tukholmassa 17.5.1664, ylioppilas Turussa 1680-1681, Sauvon pitäjänapulainen, k. siellä kesäk. 1690 lapsettomana. [54] - Pso Anna Pajonaeus hänen 1. aviossaan, Sauvon kappalaisen Petrus Pajonaeuksen tytär, elossa 1709, 2. mies Sauvon kappalainen, myöh. Sahalahden kirkkoherra Hemming Ollonius, k. Sahalahdella (haud. 4.4.) 1714.

1. Tytär ja poika, k. ennen äitiään. [51]

2. Nils, kast. Tukholmassa 16.8.1667, myöh. vaiheet tuntemattomat.

2. Katarina, kast. Tukholmassa 22.12.1668, myöh. vaiheet tuntemattomat.

2. Elisabet, s. 1670, k. Loimaalla 6.8.1731 "61-vuotiaana". - Pso Loimaalla 9.6.1689 Loimaan kappalainen Henrik Rungius, k. 1720.

2. Maria, s. 1673, k. Alavudella (haud. 22.5.) 1765 "92-vuotiaana". - Pso Vehmaan kappalainen Anders Kreander, k. 1731. [55]

2. Nimeltä tuntematon tytär. Joko hän tai em. Katarina on kuollut ennen äitiään (2. aviosta oli neljä tytärtä, joista kolme oli elossa äidin kuollessa). [52]

2. Neljä nimeltä tuntematonta poikaa. 2. aviosta oli viisi poikaa, joista kaksi oli elossa äidin kuollessa. Toinen näistä oli mahd. Petter Collinus, ylioppilas (Sat.) 1690-91, k. (hukkui) 1693 (Lagus), haud. Karkussa 1694. [56] (Mikäli em. Nils on kuollut lapsena, oli vanhempien kuollessa elossa toinenkin nimeltä tuntematon poika tästä aviosta.) [52][53]

3. Anna, s.n. 1682, k. Turussa (ruots. srk.) 11.10.1738. - Pso Turun kaupunginviskaali Johannes Lässle, k. ennen vuotta 1734. [55]


Taulu 6

V. Johan Collin (isä Johannes Collinus, taulu 4). Palveli Turun läänin jalkaväkirykmentissä yleten luutnantiksi. Omisti vanhempiensa jälkeen Tyrvään Pohjalan yksinäisrusthollin, jonka myi 1690 vänrikki Lars Blåfieldille. Asui sen jälkeen Tyrvään Vihattulassa. Elossa helmik. 1693, mutta kuollut pian sen jälkeen. [57] - Pso Katarina Pacchalenius, k. Karkussa (haud. 21.7.) 1723, vht Karkun nimismies, Pakkalan ratsutilallinen Pietari Mikonpoika ja Kristiina Eerikintytär.

VI. Lapsia (s. Tyrväällä):

Johan, kast. 11.7.1673, ylioppilas 1690-1691, vih. papiksi 1701 apulaiseksi Karkkuun, Ähtärin kappalainen 1702, Virtain 1723, Ruoveden kirkkoherra 1736, k. siellä 19.4.1744. [58] - Pso 1) noin 1696 Sofia Katarina Wialenius, k. Virroilla 1733, vht alilaamanni Juhana Laurinpoika ja Elisabet Stenius; 2) Margareta Rönnblad, k. Turussa 22.11.1765, vht Virtain kappalainen Barthold Rönnblad ja Helena Roos. Collin-suku on jatkunut hänen pojistaan, joita oli viisi 1. ja neljä 2. aviosta: Johan (Isonkyrön nimismies), Jakob (kauppias Turussa), Abraham (kauppias Uudessakaarlepyyssä), Daniel (Ähtärin kappalainen), Gabriel (Kuortaneen kappalainen), Anders (Lohjan kirkkoherra), Robert (k. ylioppilaana 1758), Karl (s. 1741, Vaasan koulun matrikkelin mukaan ylioppilas, mutta ei mainita Laguksen matrikkelissa) ja Fredrik (Helsingin kirkkoherra).

Katarina, kast. 7.2.1675, asui 1693-1694 äitinsä kanssa Tyrvään Vihattulan Kaarlella, myöhemmät vaiheet tuntemattomat.

Maria, s.n. 1680 (ei kastekirjassa), k. Karkussa haud. 12.12.) 1758. - Pso kersantti Jeremias Roos, k. Tyrväällä (haud. 4.6.) 1749. Hän testamenttasi 1751 omaisuutensa Katarina Collinille, joka oli hänen serkkunsa tytär ja hänen miehensä sisarentytär. [59]

Jakob, kast. 3.12.1682, todennäköisesti k. lapsena.

Petter (Per), kast. 18.7.1684, luultavasti se "Johan Collins barn", joka haud. Karkussa 1685. [24]

Elisabet (Lisken), kast. jouluk. 1685, todennäköisesti k. lapsena.


Taulu 7

V. Henrik Collinus (isä Johannes Collinus, taulu 4), s. 1646, ylioppilas 1663-1664, Karkun kappalainen 1672 ja kirkkoherra 1678. Omisti Karkussa Kosken ratsutilan 1672-1686 ja Vihtiälän Vitikan 1685-1698. K. Karkussa 13.1.1707 60-vuotiaana. [60].- Pso noin 1672 hänen veljensä käly Elisabet Pacchalenius, elossa 1696, mutta main. vainajana syksyllä 1698 [61], vht Karkun nimismies, Pakkalan ratsutilallinen Pietari Mikonpoika ja Kristiina Eerikintytär.

VI. Lapset: [62]

Elisabet, s. noin 1675 (kummina Karkussa jo 1693) [63], k. noin 1747. - Pso 1709 Karkun kirkkoherra Johan Enckell hänen 2. aviossaan, k. Karkussa 2.10.1739.

Petter, s. noin 1678, käytti lyh. nimimuotoa Collin, ylioppilas 1698, nostoväen luutnantti, eli Karkussa vielä 1724. - Pso Tyrväällä 20.10.1708 Elisabet Roos, s. 1685, vht Tyrvään kappalainen Jeremias Roos ja Elisabet Rajalenius. Lapsia: Elisabet, pso Mouhijärven pitäjänkirjuri Karl Lilius, Katarina, naimaton (peri isänsä serkun Maria Collinin omaisuuden, ks. edellä), Justina, pso rusthollari Juha Erkkilä (Sjöstedt) Vesilahdella, ja Anders, joka kävi Porin koulua 1737-1740.

Maria, kast. Karkussa 16.1.1683, k. Kirkkonummella (haud. 2.12.) 1735. [64] - Pso Mouhijärvellä 14.9.1716 Kirkkonummen pitäjänapulainen Gabriel Lagus hänen 2. aviossaan, s. Uudessakaupungissa 10.3.1679, k. Kirkkonummella (haud. 10.1.) 1742.

Kristina, kast. Karkussa 27.12.1684, k. Somerolla 11.4.1714. - Pso (jo 1707) Somerniemen kappalainen Erik Limnelius hänen 1. aviossaan, k. 1731. [60]

Brita, s. 1689, k. Porissa 12.3.1753. - Pso kauppias Karl Haveman hänen 2. aviossaan, s. 1676, k. Porissa 16.8.1737.

Katarina, s. 1693, asui naimattomana Enckellien luona Nohkuan kartanossa Karkussa, k. siellä 15.12.1783.


Taulu 8

IV. Bertil Matinpoika (isä Matthias Bartholdi, taulu 3). Synt. 1600-luvun alkuvuosina. Talollinen Tyrvään Kiikoisissa 1624-1630, Karkun Haapaniemen säterikartanon hoitaja (henkikirjoissa siellä 1638), lopuksi rälssitilallinen Karkun Jysiässä ainakin vuodesta 1656, jolloin tila tulee henkikirjoihin. K. Karkussa 1681. [24] - Pso 1) 1624 Margareeta Hannuntytär, k. Karkussa 1660 [24], vht Karkun nimismies, Rainion ratsutilallinen Hannu Juhananpoika ja Beata N.N. tämän 1. aviossa; 2) Beata, main. Jysiässä 1663-1670.

V. Lapset (1. aviosta, ikäjärjestys epävarma, kirkonkirjatiedot Tukholman suom. seurakunnasta):

Mikael, viininkantajien ammattikunnan oltermanni Tukholmassa, k. lapsettomana siellä (haud. 19.12.) 1690. - Pso Tukholmassa 29.9.1672 Valborg Henriksdotter hänen 2. aviossaan, haud. siellä 10.2.1698.

Elisabet (Lisa), main. henkikirjoissa Jysiässä 1656-1661. Hänen on täytynyt olla se tytär, joka perintöasiakirjojen mukaan oli ollut naimisissa Johan-nimisen miehen kanssa ja jonka pojat Kristian ja Per olivat muuttaneet Tukholmaan ja sittemmin kaatuneet sodassa. [42] Hän oli myös epäilemättä se "Anders Ingiläs moors syster från Birckala", joka haud. Tyrväällä 7.5.1697.

Katariina (Karin), s. noin 1632, henkikirjoissa Jysiässä 1661 ja 1668-1669 nimellä Kirstin, k. Tyrväällä (haud. 13.5.) 1697 "65 vuoden ikäisenä". - Pso talollinen Tuomas Juhanpoika Inkilä, main. vävynä henkikirjassa Jysiässä 1669, Tyrvään Vihattulan Inkilän isäntä samasta vuodesta, k. Tyrväällä (haud. 3.12.) 1683. Heidän tyttärensä Anna oli enonsa Aksel Bertilinpojan ottotytär.

Johan, main. henkikirjoissa Jysiässä 1660-1661. Kirvesmies Tukholmassa, k. siellä lapsettomana (haud. 14.11.) 1675. - Pso Tukholmassa 4.3.1669 Gertrud Mattsdotter hänen 2.aviossaan. Tytär Margareta, kast. 1.6.1672, k. lapsena.

Aksel, s. tammik. 1641, käytti nimeä Collin, viininkantajien ammattikunnan oltermanni Tukholmassa veljensä jälkeen, k. lapsettomana siellä, haud. 29.7.1708 "67 v., 6 kk. ja 3 v. ikäisenä". - Pso 1) Tukholmassa 25.2.1674 Valborg Jöransdotter hänen 2. aviossaan, k. Tukholmassa (haud. 21.12.) 1702 "103-vuotiaana"; 2) Tukholmassa 10.9.1703 Brita Sigfridsdotter hänenkin 2. aviossaan, k. ruttoon 1710.

Brita, haud. Tukholmassa 25.5.1690. - Pso 1) Tukholmassa 1.6.1673 räätälimestari Lars Eriksson; 2) Tukholmassa 15.5.1681 Simon Bertilsson Conster Vaasasta (elossa Tukholmassa 1690).

Beata, main. henkikirjoissa Jysiässä 1667-1669. Muutti Tukholmaan, missä palveli "piikana", k. siellä ilmeisesti naimattomana.


Taulu 9

IV. Abraham Matinpoika (isä Matthias Bartholdi, taulu 3). Synt. nähtävästi 1610-luvulla. Talollinen Karkun Mäenkylän Mäkelässä 1638-1679, uudelleen merkittynä isännäksi 1689-1691. Kirkkoväärti. K. Karkussa 1691. [24] - Pso Brita Abrahamintytär, main. henkikirjoissa Mäenkylän Mäkelässä v:sta 1639, k. 1675 (haud. 27.9.) [24], vht mahd. Karkun kappalainen Abrahamus Matthiae (Kollanius) ja Brita Hannuntytär (Hämeenkyrön Osarasta). [65]

V. Lapsia:

Juha, talollinen, k. 1691. Taulu 10.

Beata, henkikirjoissa Mäkelässä 1663-1664, todennäköisesti se Beata Abrahamintytär Karkusta, k. Porissa 4.2.1709, joka vih. Porissa 3.10.1669 porvari Juhana Matinpoika Kockin kanssa (Bergbom-suvun kantavanhemmat).

Brita, henkikirjoissa Mäkelässä 1665-1671.

Elin, henkikirjoissa Mäkelässä 1667-1677 (Lisbeta, joka main. 1668-1670, tarkoittaa luultavasti Eliniä). - Pso talollinen Heikki Kaarlenpoika Huitu Mouhijärven Iirolan kylästä, haud. Mouhijärvellä 18.4.1697. Elin Abrahamintytär piti leskenä Huitun taloa, joka kuitenkin pian tuli autioksi, main. siellä viimeksi vuoden 1710 henkikirjassa ("inhysing"). Häntä syytettiin vuonna 1707 taikauskosta: hän oli antanut Brita Juhantytär-nimisen naisen yrittää lievittää särkyä kuolleen luilla ja "sanojen lukemisella". [66]

Erkki, main. Mäkelässä henkikirjassa 1669.

Jaakko, Mäkelässä henkikirjoissa 1672-1677.

Antti, Mäkelässä henkikirjoissa 1677-1688.


Taulu 10

V. Juha Abrahaminpoika (isä Abraham Matinpoika, taulu 9). Main. 1663-1665 Karkun Mäenkylässä autiotilalla, joka yhdistettiin Mäkelään, ja Mäenkylän Mäkelän isäntänä 1680-1688 (1689-1691 "son" isänsä ollessa merkittynä isännäksi henkikirjoissa). K. Karkussa 1691. [24] - Pso 1) Mouhijärvellä 26.3.1672 Elisabet Ancherus, k. Karkussa 1678 [24], vht Mouhijärven kappalainen Martinus Jacobi Ancherus ja Elisabet Karkuensis; 2) noin 1681 Maria Bertilintytär, k. 1696 tai alussa vuotta 1697. [24]

VI. Lapsia (s. Karkussa):

1. Abraham, kast. 9.5.1672, henkikirjoissa Mäenkylän Mäkelässä v:sta 1691, isäntä siellä 1693-1694. - Pso: Maria, main. Mäkelässä 1693-1694. Tytär Lisbeta, kast. 23.7.1693. Perheen myöh. vaiheet tuntemattomat, ei mainita Henrik Ancheruksen perintöasian yhteydessä.

1. Juha, kast. 5.11.1673, k. ennen 1724, jolloin vaimo mainitaan leskeksi, talollinen Mäenkylän Mäkelässä 1695-1700, mahd. otettu sotilaaksi ja kuollut sodassa. - Pso noin 1696 Valborg Sigfridintytär, main. Mäkelässä viimeksi 1712, asui sen jälkeen Mouhijärven Vesunnin Tykillä, k. siellä (haud. 20.9.) 1741 "yli 60-vuotiaana". - Lapsia: Maria, kast. 7.2.1697; Juha, s. 1699, asui lankona vaimonsa kotitalossa Mouhijärvellä, k. siellä lapsettomana (haud. 7.1.) 1781, pso Mouhijärvellä 26.3.1733 Kaarina Matintytär Vesunnin Tykiltä, s. siellä 6.3.1691, k. siellä (haud. 26.11.) 1769. Juha Juhanpoika vaati 1724 yhdessä äitinsä kanssa perintöä isänsä enon, Mouhijärven kappalaisen Henrik Ancheruksen jälkeen, sitten kun tämän leski Margareta Tammelin oli tuomittu kuolemaan huoruudesta. Oikeus määräsi pesänselvityksen; Juha Juhanpoika ei kuitenkaan saanut haltuunsa Tervamäen kruununrusthollia, jonka Ancherus oli määrännyt kirkkoherra Polvianderille. [67]

1. Lisbeta, kast. 6.1.1675, haud. 28.3. s.v.

1. Elin, kast. 25.2.1676, henkikirjoissa Mäkelässä 1700-1710 (svägerska). Hänen miehensä Erkki main. henkikirjoissa siellä 1700-1701.

2. Antti, kast. 13.1.1687.

2. Heikki ja Maria, haud. 1697.


Viitteet

[1]   Esim. Heikki Nyyssölä: Täydentäviä tietoja Karkun Collin-sukuhaarasta. Keuruun Murtomäen suku II, Vammala 1952, s. 23-31; Wäinö Selander: Karkun pappila ja seurakunnan papisto, Tyrvään seudun Museo- ja Kotiseutuyhdistyksen julkaisuja XIII, Vammala 1942, s. 70-74; sama: Karkun ratsutilat, em. yhdistyksen julkaisuja XVII, Vammala 1944, s. 169-170.

[2]   Mauno Jokipii: Satakuntalaisen osakunnan matrikkeli: Collinukset ja Kollaniukset. Helsinki 1954.

[3]   Y.S. Koskimies: Pälkäneen Colliniukset, SSV XXXII, s. 50-61.

[4]   Abraham Ikalensis: Vade-vale extremum: Se on Christillinen Rwmijn Saarna, ylitze Sen Cunniallisen ja Hywinoppeneen Her Johannexen Matthiae Collinuxen, Tähänsaacka Carkun Pitäjäs hywinansainneen Kirckoherran, nyt Jumalan tykönä autuan. Turku (1671). HYK.

[5]   "Rautajoen perillisistä" prof. Andreas Thuronius kreivi Per Brahelle 7.11.1661, Per Brahes brevväxling rörande Åbo Akademi II:1, Helsingfors 1932, s. 194-198.

[6]   Sigfrid Antinpojasta ks. Joh. Ax. Almquist: Den lokala civilförvaltningen i Sverige 1523-1630 IV, Stockholm 1922-1923, s. 216 ja 430, ja Kyösti Kiuasmaa: Suomen yleis- ja paikallishallinnon toimet ja niiden hoito 1500-luvun jälkipuoliskolla (v. 1560-1600), Helsinki 1962, s. 584. Antti Kaarlenpojasta Kiuasmaa, m.t., s. 491 ja Yrjö Blomstedt: Laamannin- ja kihlakunnantuomarinvirkojen läänittäminen ja hoito Suomessa 1500- ja 1600-luvuilla (1523-1680), Helsinki 1958, s. 359.

[7]   Karkun käräjät 4-6.9.1689, VA Ylä-Satakunta KO a 9:1186-1188. Abraham Jaakonpojan ja Brita Mikaelintyttären poika Gustaf Abrahaminpoika Wessell puolusti tällöin oikeuttaan Haapaniemeen.

[8]   Karkun käräjät 13-14.9.1630, VA Ylä-Satakunta KO a 5:180.

[9]   Mauno Jokipii (toim.): Suomen hopeaveroluettelot 1571. IV. Satakunta - Finlands silverskatteregister 1571. IV. Satakunta, Turku 1953 s. 110.

[10]   Tyrvään käräjät 15-16.11.1624 ja 8.9.1628, VA Ylä-Satakunta KO a 1:85 ja KO a 2:189-190; Karkun käräjät 28.3.1628, VA Ylä-Satakunta KO a 2:19.

[11]   Tyrvään käräjät 9-11.3.1737, VA Ylä-Satakunta KO a 52:209-211. Allekirjoittaneen aiemmin esittämä käsitys (Kiikan seurakunta 1662-1962, Vammala 1962, s. 38), jonka mukaan asiakirjassa olisi kysymys Kiimajärven Mäkelän perillisistä, on syytä oikaista.

[12]   Tyrvään käräjät 24.10.1555, VA 1983:3, ja 18.8.1556, VA 2000:48.

[13]   Jöran Nisiusson main. isäntänä Tyrvään Ruoksamon Jarkolla 1600-1619. "Jaakko Matinpoika" lienee virhemerkintä; tarkoitettaneen Kiikoisten isäntäluettelon Jaakko Markunpoikaa.

[14]   J. W. Ruuth: Åbo stads historia under medeltiden och 1500-talet, 3. häftet, Bidrag till Åbo stads historia (BÅSH) XII, Helsingfors 1916, s. 177, 179, 239; J. W. Ruuthin kokoelma IX, VA. - Jaakko Olavinpoika Kyrö l. Kyröläinen main. porvarina Turussa vuodesta 1576 (VA 233:14), k. siellä (haud. 2.5.) 1594 (Utdrag ur Åbo domkyrkas räkenskaper 1553-1654, BÅSH I, Helsingfors 1884, s. 147. Häntä koskevissa lähteissä ei ole viittauksia tässä käsiteltyyn sukuun, mutta hänen sukulaisillaan oli yhteyksiä Tyrvään suunnalle: hänen poikiensa holhoojan, linnankirjuri Henrik Hannunpojan 2. vaimo Elisabet Martintytär Kyrö oli 2. aviossa pormestari Nils Torkilinpojan kanssa, joka sai 1585 verovapauden 8 äyrin nimismiestaloon Tyrväänkylässä. Utdrag ur Åbo stads dombok 1626-1632, BÅSH IV, Helsingfors 1887, s. 50; Olav Rundt: Släkten Alftans ursprung, Genos 1991, s. 16.

[15]   Turun tonttiäyriluettelot 1572-1596, VA 244:3 (1572) - VA 1560:41 (1596). Erkki Olavinpoika Kyröläinen asui varmasti Kiikoisissa 1568, jolloin oli lautamiehenä, ja todennäköisesti vielä 1571 (hopeaveroluettelo). Hän on kymmenysluetteloissa vuoteen 1579, mutta ei ole kuitenkaan siihen saakka asunut tilalla. Vuoden 1580 autioluetteloon, joka käsittää muutamia vuosia autiona olleet tilat, on nimittäin merkitty: "Erik Kyröläinen ähr inthe till i mantalet" (VA 2332:2). Autioluetteloon merkittiin tavallisissa tapauksissa vain nimi ja äyriluku. Em. merkintä tarkoittanee poismuuttoa, ei asianomaisen kuolemaa. Lopullinen selvitys tehdään v:n 1585 maakirjassa: "Matts Olsson 4 1/2 ö. är förökt aff Erik idm. 2 ö." ja "Erik idm. öde, 2 ö., utgör skatten Matts Olsson" (VA 2573:4v).

[16]   VA 483 Bj: l0v, 21v, 26. Tämä Sigfrid Eriksson muutti 1624 porvariksi Uuteenkaarlepyyhyn (Utdrag ur Åbo stads dombok 1624-1625 BÅSH II, s. 19, 63; sama 1632-1634, BÅSH VI s. 175; sama 1638, BÅSH XIII, s. 210, Helsingfors 1885, 1890, 1905. K. V. Åkerblom: Borgmästare och rådmän i Nykarleby 1620-1680, SSV XI, s. 463).

[17]   Laivakirjuri Bertil Olavinpoika Turun tonttiäyriluetteloissa Aningaisten korttelissa 1587 ja 1588, VA 1471:109 ja 1483:45; Laivanpäällysmiesten ja laivurien kirjelmä Kunink. Maj.:lle, päiv. Viipurissa 22.10.1586, Bidrag till Finlands historia V, Helsingfors 1917, s. 334-339; Kiuasmaa, m.t., s. 578; Karinen-Matinolli: Rymättylän historia, Turku 1982, s. 508.

[18]   Utdrag ur Åbo domkyrkas räkenskaper 1553-1634, s. 141-142, 158, 160. Knut Bertilinpoika mainitaan äitinsä jälkeen 1607-1610 Rymättylän Äijälän haltijana.

[19]   Aningaisten Klemetti Henrikinpoika on tällä nimellä vain vuoden 1609 tonttiäyriluettelossa, VA 1711:6. Muissa samanaikaisissa luetteloissa hän kätkeytyy jonkun porvarisnimisen Klemetin taakse. Eräs (sama?) Klemetti Henrikinpoika mainitaan Luostarikorttelissa v:sta 1584 (VA 1429:57) ja vielä 1600 (VA 235c:46v). Hän oli vielä 1596 "halffue Borgare", ei omistanut taloa eikä tonttia (VA 235a:41).

[20]   Väinö Voionmaa: "Korpi" ja "Kyrö" Suomen asutushistoriassa, Historiallinen Aikakauskirja 1935, s. 97-109.

[21]   Tyrvään käräjät 15-16.11.1624, VA Ylä-Satakunta KO a 1:85.

[22]   Kiikoisissa 1631-1634 mainitun Klaus Sigfridinpojan sukuperän selvittäminen edellyttäisi erillistä tutkimusta. Savon Visulahdelle (Mikkeliin) 1638 tai 1639 ilmestyneestä samannimisestä kirjurista ks. Tor Carpelan: Ättartavlor för de på Finlands riddarhus inskrivna efter 1809 adlade, naturaliserade eller adopterade ätterna, Helsingfors 1942, s. 69; Arvi Ilmoniemi: Pieksämäen Collanusten polveutumisesta ja nimestä, Genos 1945, s. 81; Olavi Linkola: Collan-suvun vaiheita 1, s. 3 (moniste).

[23]   Karkun käräjät 23.3.1625, VA Ylä-Satakunta KO a 1:95.

[24]   Karkun kirkontilit, VA mf JK 988.

[25]   Collinus, J. M.: Ylimmäisen keisarin Jesuxen Christuxen mandati eli käsky, weisattavaxi tehty. Pain. Turussa 1643. HYK.

[26]   Selander: Karkun ratsutilat, s. 139. Nyyssölä ilmoittaa Collinuksen puolisoksi "Elisabet Sabelbyssan". Elisabet Särjen (Mört) tuntevat Jokipii: Satakuntalaisen osakunnan matrikkeli, s. 67, ja Gunnar Hellström: Stockholms stads herdaminne från reformationen intill tillkomsten av Stockholms stift, Stockholm 1951, s. 94.

[27]   Tyrvään käräjät 26-27.2.1667, VA Ylä-Satakunta KO a 5:1042-1043.

[28]   Tyrvään käräjät 29-30.9.1667, VA Ylä-Satakunta KO a 5:1127-1128.

[29]   Reduktionskollegiets akter vol. FI:161:112, VA mf FR 1056; Leinberg: Handlingar rörande finska kyrkan och presterskapet IV, Helsingfors 1900, s. 278-279, VA 6827:182.

[30]   Karkun laamanninvälikäräjät 20.8.1687, VA Pohjois-Suomen LO 1:197-209.

[31]   Karkun käräjät 20-22.2.1693, VA Ylä-Satakunta KO a 13:81.

[32]   Karkun käräjät 12-14.2.1675, VA Ylä-Satakunta KO a 6:24-26.

[33]   Karkun, Tyrvään ja Mouhijärven laamanninkäräjät 11.3.1675, VA Pohjois-Suomen LO 2:67-69.

[34]   Karkun käräjät 4.11.1681, VA Ylä-Satakunta KO a 8:429.

[35]   Karkun käräjät 13-14.3.1663, VA Ylä-Satakunta KO a 5:725.

[36]   Margareeta Hannuntyttären häissä Rainiossa oli Sarkolan Lauri Matinpoika kadottanut rahaa, jota hän vaati Margareetan isäpuolelta Niilo Eerikinpojalta. Asia oli ollut v. 1625-1626 esillä kolmilla käräjillä. Niilo Eerikinpojan veljen, Halikon kihlakunnan voudin Simo Eerikinpojan tytär Karin oli löytänyt rahat ja antanut ne talon emännälle Beatalle, joka siis silloin vielä oli elossa. Kun perunkirjoitus Beatan jälkeen toimitettiin elokuussa 1624, on häät täytynyt pitää viimeistään saman vuoden alkupuoliskolla. Karkun käräjät 16.12.1626, VA Ylä-Satakunta KO a 1:157.

[37]   Aleko Lilius: Ett herrans liv, Helsingfors 1957 s. 9-11.

[38]   Karkun käräjät 7.8.1624, VA Ylä-Satakunta KO a 1:60.

[39]   Karkun käräjät 28.3.1628, VA Ylä-Satakunta KO a 2:19.

[40]   Hellström: m.t., s. 94-96 ja 106-107.

[41]   Bertil Matinpojan lasten vaiheita Tukholmassa ja oltermanni Aksel Bertilinpojan perintöasiaa ovat selostaneet, tietämättä heidän kuuluneen Collinus-sukuun, Birgitta Österlund: Finländsk befolkning på Södermalm under senare hälften av 1600-talet, Studier och handlingar rörande Stockholms historia III, Stockholm 1966, s. 337-339, ja Kari Tarkiainen: Finnarnas historia i Sverige 1, Vammala 1990, s. 106-109. Nimimuotoa Coling l. Koling, johon jälkimmäisessä teoksessa on kiinnitetty huomiota, on Tukholmassa käytetty muistakin karkkulaisista Collineista. Heidän sukunimensä on ilmeisesti joskus sekoitettu nimeen Colling (Collingius-nimen lyhyt muoto, jota esiintyi mm. juuri Södermalmilla).

[42]   Tyrvään käräjät 21-22.10.1709, VA Ylä-Satakunta KO a 31:1041.

[43]   Tyrvään käräjät 3-6.2.1728, VA Ylä-Satakunta KO a 40:60-61.

[44]   Karkun käräjät 26-30.1.1689, VA Ylä-Satakunta KO a 10:947.

[45]   Brita Abrahamintytär haudattiin Karkun kirkon kuoriin, jossa oli vain kirkkoherrojen hautoja (Wäinö Selander: Sastamalan vanha kirkko, Tyrvään seudun museo- ja kotiseutuyhdistyksen julkaisuja VI, Vammala 1938, s. 15-16. Nähtävästi kyseessä oli kirkkoherra Matthias Matthiaen hauta. Brita Abrahamintytär ei kuitenkaan ollut mukana, kun käräjillä selviteltiin hänen oletettujen sisarustensa alilaamanni Abraham Kollaniuksen ja tämän sisarten Susannan ja Margareetan välistä kiistaa perintöoikeudesta Kollasen ratsutilaan. Karkun käräjät 8-9.3.1646, VA Ylä-Satakunta KO a 4:327-329.

[46]   Utdrag ur Åbo stads dombok 1637, BÅSH IX, Helsingfors 1898 s. 247. Arvelu, että kyseessä olisi Matthias Bartholdin sisar, saa tukea pormestari Martti Sigfridinpojan moninaisista suhteista Tyrväälle ja hänen tuttavuudestaan Collinuksille läheisen Rautajoen Beata-rouvan kanssa (emt., s. 174 ja Utdrag ur Åbo stads dombok 1638, BÅSH XIII, s. 89.

[47]   Ulla Heino - Jukka Luoto - Unto Salo: Eurajoen historia I, Jyväskylä 1987, s. 281 ja 291.

[48]   Kunink. Maj.:tin (holhoojahallituksen) kollaatio Jakob Collinukselle 6.5.1669 ja kirjelmä Turun piispalle samalta päivältä sekä Turun tuomiokapituli Kunink. Maj.:tille 6.10.1669, Leinberg: m.t. IV, s. 291-293 ja VII, s. 171. - Collinuksen merkittävästä toiminnasta Tukholman suomalaisen seurakunnan hyväksi ks. Tarkiainen, m.t., s. 73-78 ja Volmar Bergh: Tukholman suomalaisista menneinä vuosisatoina, Hist. Arkisto 57, Turku 1961, s. 242-243.

[49]   Halikon ja Uskelan käräjät 11-12.1.1682. VA Piikkiö I KO a 8:556 v.

[50]   Muistorunovihko "Humanae Infelicitatis Alea, eller Betrachtelse om Timmeliga Lefwernes Obeständigheet, tå - - - Her Jacobus Collinus - - - afled den 18 Junij Anno 1683 - - -", Åbo 1683. HYK. Siinä Abraham J. Collinus valittaa julmaa kohtaloa, joka ensin riisti häneltä äidin pian syntymän jälkeen, sitten hurskaan äitipuolen ja nyt aivan odottamatta isän. Muut kirjoittajat Benedictus Nicander, Johan Gottleben ja Claudius G. Alanus.

[51]   Vainajan sukulaisen ("frende"), Uskelan kirkkoherran Kristian Agricolan ruumissaarna "Potissima christianorum cura", pidetty hautaustilaisuudessa Ritariholman kirkossa 13.6.1665. Stockholm 1665.

[52]   Prof. Jakob Flachseniuksen ruumissaarna "Lineamenta veri christiani", pidetty hautaustilaisuudessa Uskelassa 12.9.1680. Turku (1680). HYK. Kristian Procopaeuksen muistopuhe "Cordiale monumentum" (HYK) ei sisällä henkilö- tai perhetietoja.

[53]   Halikon ja Uskelan käräjät 12-14.7.1683, VA Piikkiö ja Halikko KO a 1:103.

[54]   Sauvon käräjät 14-15.11.1692, VA Piikkiö ja Halikko KO a 9:239-240. Pesänselvityksessä mainitaan vain leski ja velkojat, ei lapsia. - Tässä yhteydessä kontrollööri, myöh. meritullintarkastaja Johan Hacks sanoo Abraham Collinusta serkukseen, mikä ei voi pitää paikkaansa, koska jälkimmäinen oli varmasti syntynyt isänsä 1. aviosta (ks. edellä 50) ja Hacksin äitinä mainitaan Ingel Berg alkuperäislähteissäkin (Svante Dahlström: Tullinspektorn Johan Hacks och hans släkt, SSV XXVIII, s. 22-55). Hacks on käyttänyt serkku-nimitystä tätinsä poikapuolesta.

[55]   Maria Collin oh poikansa 1765 tekemän ikäilmoituksen mukaan isänsä 2. aviosta eikä häntä mainita postimestari Claes Alanuksen perillisten joukossa. Kuitenkin Elisabet Kreanderin ja Norrtäljen porvarin Johan Buren vihkimistilaisuudessa Tukholmassa (suom. srk.) 22.10.1720 "brudens mormoder" Madame Maria Alana todisti, että morsiamella oli vanhempiensa suostumus avioliittoon. Tässä on ilmeisesti kyse samanlaisesta epätarkasta lähdetiedosta kuin edellisessä viitteessä. - Sitävastoin Anna Collin oli Alanuksen sisarentytär ja perillinen (Turun RO 12.2.1735, VA z 96:67-74) ja siis varmasti isänsä 3. aviosta, kuten Carpelan ilmoittaa (Köpmannasläkter i Åbo på 1600- och 1700-talen, Helsingfors 1890, s. 176). Hän oli kuollessaan 4-5 vuotta historiakirjan ikäilmoitusta ("60 år") nuorempi.

[56]   Kukaan muu Collinus ei näytä sopivan tämän Petterin isäksi. Hän tuli ylioppilaaksi yhdessä Johan Collinin kanssa, merkittiin satakuntalaiseen osakuntaan ja haudattiin Karkussa, mistä päätellen hän on täysorvoksi jäätyään ollut sukulaistensa hoivissa Karkussa tai Tyrväällä. Hän ei voi olla luutnantti Collinin (taulu 6) poika, kuten on otaksuttu (Jokipii: Satakuntalaisen Osakunnan matrikkeli, s. 151), koska tällä oli Tyrvään kastekirjan mukaan poika Petter s. 1684.

[57]   Tyrvään käräjät 13-15.2.1693 (Collinin perheen ja Vihattulan kylän asukkaiden välisistä riidoista), VA Ylä-Satakunta KO a 13:59-60.

[58]   1690-luvun käräjäpöytäkirjat vahvistavat osakuntamatrikkelissa (s. 151) epävarmana esitetyn tiedon hänen syntyperästään. Hänen äidinisänsä, vanha nimismies Pietari Mikonpoika Pakkala koetti oman asemansa uhalla suojella häntä salavuoteusjutuissa. Avioiduttuaan jo ylioppilasaikanaan Johan Collin asui Karkun Lammentaan kylässä ja sai 1699 immissionin Heinoon Paavin kruununtaloon. Karkun käräjät 16.7.1696, 6-8.10.1697 ja 20-21.10.1699, VA Ylä-Satakunta KO a 16:286, 17:437 ja 19:284-285. - Hänen toiminnastaan Ruovedellä ja sen kappeliseurakunnissa ks. Vanhan Ruoveden historia I, Vammala 1959, s. 469, 508-509 ja 613, ja II, Vammala 1967, s. 386-387.

[59]   Tyrvään käräjät 26.2.1751, VA Ylä-Satakunta KO a 69:205-208.

[60]   "Klage-Dicht öfwer - - - Herr Henricus Collinus - - - sedan han sina 60 år fulländat och denna usla Jämmerdalen åhr 1707 den 13 Januari valedicerat - - -". (Åbo 1707), HYK. Kirjoittajina vainajan poika Petrus Collinus sekä Jakob Svarthafra, Erik Limnelius ja Georgius Rajalenius.

[61]   Karkun käräjät 10-12.10.1698, VA Ylä-Satakunta KO a 18:180v.

[62]   Isän kuollessa olivat täysi-ikäisiä Petter, Lisbeta (Elisabet), Maria ja Kristina, jotka 1707 hakivat perikunnan saatavia. Karkun ja Mouhijärven käräjät 9-10.6.1724, VA Ylä-Satakunta KO a 36:250.

[63]   Päivämäärä 17.11.1672 Karkun kastekirjassa koskee hänen serkkuaan, pitäjänkirjuri Matias Kollaniuksen samannimistä tytärtä (Släktbok, Ny följd III: 2-3, Helsingfors 1989, s. 182-183).

[64]   Lagus-selvityksessä (Uusi Sukukirja II, Helsinki 1951, s. 388) oletettu Espoon kirkkoherran Abraham Collinin tyttäreksi, vrt. Genos 1991, s. 95.

[65]   Brita Hannuntytär oli Osaran kartanon perustajan, vänrikki Hannu Laurinpojan (ks. Pentti Alhonen - Matti Huurre - Pentti Papunen - Terhi Nallinmaa-Luoto: Hämeenkyrön historia I. Esihistorialliselta ajalta vuoteen 1721, Vammala 1983, s. 240, 367 ja 400) tytär, koska hänen lapsillaan oli perintöoikeuksia Osarassa. Hämeenkyrön käräjät 5-6.3.1647, VA Ylä-Satakunta KO a 4:324.

[66]   Karkun ja Mouhijärven käräjät 21-22.1.1707, VA Ylä-Satakunta KO a 29:99.

[67]   Karkun ja Mouhijärven käräjät 25.6.1723 ja 7-11.2.1724, VA Ylä-Satakunta KO a 35:278 ja KO a 36:69. Ks. Liisa Poppius: Margareta Tammelinin tarina, Genos 1954, s. 33-36.


Referat

Heikki Impola: Collinus från Karkku. Släktens ursprung och första led

Tidigare har i flera sammanhang antagits att Karkku-släkterna Collinus (Collin) och Kollanius ägde gemensamt ursprung. Av likpredikan över Johannes Matthiae Collinus framgår dock att han inte var son till kyrkoherden Matthias Matthiae (Kollanius) utan till kapellanen Matthias Bartholdi (d. 1637). Denne synes - enligt en arvshandling från år 1609 som refereras i en häradsdom - ha varit sonson till bonden Olof Kyröläinen i Kikois by i Tyrvis, vars hemman han övertog omkring 1618, uppenbarligen med åberopande av bördsrätt.

Kapellanens far Bertil (? Olofsson), som är känd endast från barnens patronymikon, var troligen bosatt i Åbo, eftersom hans dotter Clara var gift med en Åboborgare. Även en av Olof Kyröläinens sonsöner, Sigfrid Eriksson, nämns år 1609 som borgare därstädes. Då källmaterialet från 1500-talet är mycket bristfälligt, kan i övrigt blott hypoteser framföras om släktens anknytningar till Åbo och där boende personer med tillnamnet Kyrö eller Kyröläinen.

Matthias Bartholdis hustru Kirstin Hansdotter Gåswiik var sannolikt en anförvant till fogden i Övre Satakunda Sigfrid Andersson eller till hans hustru Margareta. Deras dotter, fru Beata Sigfridsdotter på Rautajoki i Tyrvis, änka efter ryttmästaren Axel Mårtensson (Sabelbyssa), gynnade på många sätt kapellanparets söner.

En av sönerna, den ovannämnde Johannes Matthiae (1604-1671), blev kyrkoherde i Karkku och antog efter hembyn Mäenkylä namnet Collinus. Släkten fortlevde genom hans mellersta son, löjtnanten Johan Collin (d. 1693) och dennes son, kyrkoherden i Ruovesi Johan Collin (1673-1744), som i sina två giften hade nio söner. Den utbredde sig till prästerskapet, tjänstemannakåren och borgarståndet, senare även till bondebefolkningen. Möjligen härstammar tillsvidare okända släktgrenar från Johannes Collinus' äldste son Jakob (d. 1683), kyrkoherde i Stockholms finska församling och i Uskela, och från den yngste sonen Henrik (d. 1707), kyrkoherde i Karkku.

Matthias Bartholdis andra söner Bertil och Abraham blev lantbrukare i hemtrakten. Bertil Mattsson (d. 1681) brukade i yngre år familjens hemman i Kikois. Han påträffas på 1630-talet som förvaltare på fru Beata Sigfridsdotters säteri Haapaniemi och bodde senare på Jysiä hemman underlydande säteriet. Fem av hans sju barn överflyttade till Stockholm. Två av sönerna, Mikael och Axel (Collin), verkade där som åldermän för vindragarskrået, och släktgrenen utdog 1708 med den sistnämnde. Efter hans död uppstod en arvstvist som belyser familjeförhållandena.

Abraham Mattsson (d. 1691) innehade faderns hemman i Mäenkylä och deltog samtidigt i skötseln av lokala ärenden, bl.a. som kyrkvärd. Hans son Johan Abrahamsson och sonson Johan Johansson följde honom på hemmanet. Utredningen av denna släktgren är ännu inte slutförd. Abrahams yngre söner Erik, Jakob och Anders försvinner i okända öden på 1670- och 1680-talen, liksom också hans sonson Abraham Johansson med familj 1694.


Genos 66(1995), s. 150-164, 191-192

© Tekijät ja Suomen Sukututkimusseura - Författarna och Genealogiska Samfundet i Finland

[ Artikkelin alku | Viitteet | Referat ]

Aiheenmukainen hakemisto | Vuoden 1995 hakemisto | Vuosikertahakemisto