GENOS
- Suomen Sukututkimusseuran aikakauskirja

[ Viitteet | Referat | Artikkelin loppu ]

Välskärin vaiheita

Friedrich Zinck (1767-1829) ja hänen jälkeläisensä

Dipl.ins. Henry Tuderman, Helsinki


Alkusanat

Zinck-suku on laajalti levinnyt Euroopan alueella ja sieltä muihinkin maanosiin. Suomessakin esiintyy Zink/Sinkki-nimisiä henkilöitä ainakin 1760-luvulta lähtien. Heidän jälkeläisiään elää vieläkin lähinnä Zink-nimisinä. Tämän selvityksen Zinckit ovat kaikki yhden henkilön, Ruotsin rannikkolaivastoon 1788 pestautuneen saksalaisen välskärin Friedrich Zinckin jälkeläisiä. Suomessa nimi esiintyy kirjoitusmuodossa Zinck ja lisäksi suomennoksina Venho (1906), Sinkoaho (1935) ja Sinkari (1947). Edellämainitut muut Suomen Zinkit eivät ole Friedrich Zinckin jälkeläisiä.

Friedrich Zinckin sukua ovat monet tutkineet. Onni Tuderman teki 1920-luvulla verrattain laajan selvityksen toisiinsa avioliiton sitein liittyneistä Zinck-, Ehnberg- ja Tuderman-suvuista. Rudolf Sinkoaho selvitti 1930-luvulla ilmeisesti edellisiä tutkimuksia tuntematta lähinnä Christian Zinckin jälkeläisiä.

Tässä julkaistaan alkuosa samannimisestä tutkimuksesta, jossa on selvitetty Friedrich Zinckin jälkeläiset Suomessa nykypäivään asti. Työhön ryhdyttiin Raila Väisäsen aloitteesta. Hän solmi yhteyden Dienslakenissa Saksassa asuvaan Reinhold R. Zinkiin, joka tutki suvun vaiheita Euroopassa ja sen ulkopuolella. Esitän tässä molemmille parhaat kiitokseni. Reinhold R. Zinkin avulla on pyritty saamaan selville kantaisän vanhemmat, mutta toistaiseksi tässä ei ole onnistuttu. Gothan alueella, jossa Friedrich on syntynyt, asuu tänäänkin paljon Zinckejä. Hänestä ei ole kuitenkaan toistaiseksi löytynyt mainintaa kirkonkirjoissa, vaikka olen tutkinut ne Gothan kaupungin kaikkien neljän seurakunnan osalta 1700-luvun loppupuolelta.


Zinck-suvun alkujuuret

Vanhimmat todistetut asiakirjalähteet osoittavat suvun olevan peräisin Keski-Euroopan alueelta. Nimi esiintyy ainakin kirjoitusmuodoissa Zink, Zinck, Zincke, Zingg ja aikaisemmin myös latinalaisperäisissä muodoissa kuten Cinco, Zinco ja Zinko.

Varhaisin merkintä löytyy Münchenin koillispuolella Wasserburgin lähellä sijaitsevan Attel-luostarin annaaleista, joissa on maininta 12.12.1211 Siboto tai Seibot Zinkistä. Seuraava nimenkantaja on Babenbergin asiakirjoissa 1219 mainittu Cuonrad Cinco. [1] Ei ole vielä voitu todistaa, onko hän sama henkilö kuin Würzburgin asiakirjoissa 1223 oleva marsalkka Cuonrad Cinco. [2] Vuonna 1248 on Albrecht Zinko nykyisen Sveitsin alueella kuningas Henrikin erään asiakirjan todistajana. [3] 1200-luvun lopusta lähtien asuu Cinko, Zinke ja Zink-nimisiä Wienissä ja Burghausenissa Innin varrella. Tällä sukuhaaralla oli vaakunassa pesässä seisova pelikaani, joka ruokki sydänverellään kahta poikastaan. [4] Wienin Zinkeissä oli useita Ulricheja Habsburgien veroministereinä 1300-luvulla. [5] Nykyisessä Unkarissa, vastapäätä itävaltalaista Wiener Neustadtia on Nagycenk- [Iso-Zink] niminen paikkakunta. Myös täällä voidaan todistaa kreivillisiä Zinkejä asuneen vuodesta 1285. [6] Turkkilaisvalloituksen jälkeen päättyvät tiedot tästä haarasta. On epäselvää, polveutuvatko heistä Siebenbürgenissä asuvat erinimiset perheet, joilla on sama vaakuna.

Jo 14. vuosisadalta lähtien on Zinkejä kaikissa Saksan maakunnissa, eniten kuitenkin Etelä-Saksan, Itävallan ja Unkarin alueella. [7] Vuoden 1530 paikkeilla on olemassa silloisen Strassburgin (Länsi-Preussi, Vähä Pommeri) lähellä Zinkenhof-niminen paikka, joka on merkitty vielä vuoden 1785 Preussin karttaan.

J. Siebmacherin Vaakunakirjoissa on mainittu ainakin seitsemän aatelista Zink-sukua, joissa pääosa on sammuneita. Porvarillisia luetellaan vajaa kymmenen haaraa.

Huomionarvoista on, että kaikista Zink-suvuista löytyy paljon musiikkimiehiä ja prelaatteja molemmista uskontokunnista. Ilmeisesti on jäänyt hieman perimää suvun tunnetusta minnelaulajasta Ulrich der Zink von Sachsendorfista, joka oli kotoisin nykyisestä Ala-Itävallasta. [8] Myös Friedrich Schillerillä on kaksi Zinkiä esivanhemmissaan. Fuggereita rikastuttanut ja Ulrich von Huttenin parjaama Johann Zink sai aikaan v. 1520, että kristityt paavit sallivat koronoton juutalaisten tapaan. [9]

Monet Zinkit ovat olleet yritteliäitä ja muuttamaan halukkaita. Heitä löytyy mitä moninaisimmista ammateista maapallon eri puolilta. Vuonna 1985 tehdyn arvion mukaan Euroopan saksankielisellä alueella Zink-nimisiä on noin 10.000. Avioliittojen ja nimenmuuttojen vuoksi nimikato on tietenkin suuri.

Tanskassa nykyisin asuvien Zinckien kantaisä on »musikantergesäll» Paulus Zinck, joka kuoli 8.10.1619 Svavstedissä. Hänestä polveutuu harvinainen ketju musiikkimiehiä, joita on ollut 8 peräkkäisessä polvessa. On useita urkureita, hovimusikantteja ja -laulajia, viulutaiteilijoita ja säveltäjiä. Tunnetuin heistä on ehkä ollut Hardenack Otto Zinck (1746-1832). Hän toimi Hampurissa Carl Philip Emmanuel Bachin johdolla kirkkolaulajana, pianistina ja erityisesti hänet mainitaan aikansa huiluvirtuoosina. Tästä sukuhaarasta on julkaistu montakin selvitystä. [10][11] Viimeksi mainittu viite koskee tanskalaisen Otto Zinckin (s. 25.12.1824) kirjaa, joka on löytynyt myös Suomen suvulta. Ovatko nämä sukuhaarat saman kantaisän jälkeläisiä, on vielä selvittämättä, koska Friedrich Zinckin saksalaisia vanhempia ei ole löydetty. Mahdollista se on, sillä onhan Suomenkin Zinckien joukossa kaupunginmusikantti, urkuri ja oopperalaulajatar.

Ruotsin vanhin Zinck, Salomon esiintyy asiapapereissa 1649. [12] Urkuri Tobias Zinkiä (k. 16.6.1797) koskevia asiapapereita, mm. hänen päiväkirjansa on Nordiska Museetin Pousset-kokoelmassa Tukholmassa. Ruotsin haarasta ei ole olemassa yhtenäistä selvitystä. Haara ei liity läheisesti suomalaisiin ja todennäköisesti ei myöskään tanskalaisiin Zinckeihin.

Kuriositeettinä mainittakoon, että tunnettu amerikkalainen sukututkija Calvin Kephart on 1950-luvulla tehnyt laajahkon selvityksen, jossa hän johtaa Zink-suvun alkujuuret tanskalaiseen Skiöldung-suvun kuninkaaseen Harald Klaksiin (784-850). [13] Tutkimus ei ole kuitenkaan aukoton ja perustuu liian paljon olettamuksille.


Nimen alkuperä

Todennäköisesti vanhin merkitys saksankielessä Zinck- ja Zinke-sanalle on sarven piikki tai sakara. Vanhoissa linnanmuureissa olevat sakarat, jotka suojasivat jousiampujia, olivat nimeltään Zinke. Puusepät käyttävät vieläkin samanmuotoista kulmaliitosta, joka suomenkielessäkin on nimeltään sinkkiliitos.

Sana merkitsee myös torvea, koska vanhimmat niistä oli tehty sarvesta. Myöhemmin Zinke oli puinen nahalla päällystetty käyrätorvi ja sen jälkeen kornetin tapainen metallisoitin. Uruissa on vieläkin sinkki- eli kornettiäänikerta. Kuten edellä on todettu, musikaalisuus on ollut suvussa yleistä, ja ehkä nimi on alunperin annettu torvensoittajalle.

Metallina sinkki on saanut nimensä vasta 1500-luvulla. Sitä ennen sinkkiyhdisteiden nimenä oli kadmeija, koska niitä valmistettiin sennimisestä mineraalista. Eräs selitys sinkille metallin nimenä on, että se sulatusuunissa härmistyy piikeiksi (Zinken). [13a] Toinen, Zinck-suvulle mieluisampi tulkintayritys olettaa, että 1400-luvulla Zinck-niminen henkilö (Basilius Valentinus?) on ryhtynyt valmistamaan kadmeijan oksidista ihottumasalvaa ja antanut sille nimen sinkkipasta. Tämä tuote on vieläkin saatavissa apteekeista. Kun sinkkimetalli eristettiin seuraavalla vuosisadalla, se sai nimensä jo kauan käytössä olleen sinkkipitoisen salvan perusteella. Kumpaakaan sinkkimetallin nimen alkuperäarvelua ei ole voitu todistaa.


Friedrich Zinckin ja kahden seuraavan polven elämänvaiheet

Kirjaintunnusjärjestelmä

Suvun jäsenet on luetteloitu meillä yleisesti käytännössä olevan taulunumeroinnin järjestyksen mukaisesti kuitenkin käyttäen kirjaintunnusjärjestelmää (katso Genos No 4, 1974, H. Tuderman: Sukutaulujen kirjaintunnusjärjestelmä.) Kantaisän jälkeen luetellaan hänen vanhin lapsensa jälkeläisineen, sen jälkeen 2. vanhin lapsi jälkeläisineen jne. Kun kirjaintunnukset asetetaan aakkosjärjestykseen, tulee järjestys samaksi kuin taulunumeroinnissa.

Kantaisä Friedrich Zinck on merkitty A:lla. Hänen lapsensa saavat kukin kirjainmerkin vanhimmasta lähtien aakkosjärjestyksessä. Miehille annetaan iso kirjain ja naisille pieni. Kaikille suvun jäsenille annetaan kirjainmerkki samalla periaatteella. Tunnus muodostuu kantaisän merkistä lähtien suoraan alenevassa polvessa esivanhempien kirjaimia käyttäen ao. henkilöön asti.


A Friedrich Ferdinand Zinck

Kantaisästä on säilynyt sota-arkistossa useita ansioluetteloita vuosilta 1818-28. [14] Niiden mukaan hän on syntynyt Sachsen Gothassa 1767. Syntymäpäivää tai paikkakuntaa ei ole mainittu, sillä on todennäköistä, että paikanmääritys tarkoittaa silloista herttuakuntaa eikä Gothan kaupunkia. 1777-80 hän on saanut yksityisopetusta ja opiskellut seuraavat kaksi vuotta Gothan Anatomisessa Teatterissa, jolla nimellä siihen aikaan kutsuttiin kirurgian opintosaleja. Hänet nimitettiin 18-vuotiaana 12.8.1785 Fredrik Suuren veljen prinssi Heinrichin Spandaussa Berliinin lähellä sijainneen 35. jalkaväkirykmentin tarkk'ampujakomppanian haavuriksi tai välskäriksi. [14a]

Kustaa III:n ryhtyessä laajentamaan rannikkolaivastoaan Karlskronassa 1780-luvulla tarvittiin myös lisää miehistöä. Erityisesti lääkintähenkilökuntaa ei ollut Ruotsissa riittävästi. Siksi annettiin lähettiläille tehtäväksi pestata sitä ulkomailta. Kreivi Fredrik Adolf Lövenhielm, joka toimi mm. Ruotsin ministerinä Saksin vaaliruhtinaan hovissa, pestasi Friedrich Zinckin 1788 kutsuntalääkäriksi Ruotsin rannikkolaivastoon.

Sodan Venäjää vastaan alettua osallistui Friedrich Zinck ansioluettelon mukaan tärkeimpiin meritaisteluihin 1788-89 kuten Haminan edustalla, kaksi kertaa Uuraansalmella, Koivistonsalmella (Viipurin kujanjuoksu), Pitkäpaaden luona Virolahdella ja lopuksi Ruotsinsalmella, jossa Ruotsi saavutti loistavan voiton. Arvioidaan, että Kustaan sota aiheutti Ruotsin laivastolle noin 15.000 hengen menetyksen, josta noin kolmannes tuli rannikkolaivaston osalle. Taistelujen ohella puutteelliset hygieeniset olot laivoissa sekä kulkutaudit korjasivat satoa. [15]

Mainittakoon, että Friedrich Zinckin pestanneen kreivi Löwenhielmin molemmat pojat, Gustav Carl Fredrik (s. 1771) ja Carl Axel (s. 1772) osallistuivat samoihin meritaisteluihin viimemainitun jäädessä vangiksi Uuraansalmessa. Pojat olivat Friedrichiä muutamaa vuotta nuorempia, 17 ja 16 vuoden ikäisiä. He olivat opiskelleet Saksassa ja voisi olettaa, että kaikki kolme ja ehkä heidän vanhempansakin tunsivat toisensa jo Saksan ajoilta. Myönteisessä tapauksessa saattaisi kreivi Lövenhielmin arkistossa olla maininta Zinckeistä. Ruotsin sota-arkistoon tehty tiedustelu ei kuitenkaan antanut tukea tälle olettamukselle, eikä Friedrichin vanhempien jäljille päästy tätäkään kautta. [16]

Sodan päätyttyä Zinck ylennettiin 1791 armeijan laivaston lääkäriksi Suomenlinnaan ja komennettiin 30.3.1806 armeijan laivasto-osaston lääkäriksi Varkauteen. Tätä ennen hän oli ollut (1803-1805) täydentämässä opintojaan Berliinin kirurgisessa ja lääketieteellisessä kollegiossa toimien samalla virkaatekevänä lääkärinä paikallisessa sairaalassa.

Varkauteen muutto tapahtui jo 2.4.1805. Muuttokirjoissa on mukana vaimo Brita Catharina Blomberg ja merkintä »hiljattain vihitty». Vaimo oli syntynyt Uudessakaarlepyyssä, erään merkinnän mukaan Vaasassa. Häntä ei ole kuitenkaan löytynyt syntyneiden, muuttaneiden tai vihittyjen luetteloista. Heidät lienee vihitty Suomenlinnassa tai Helsingissä, mutta tästä ei ole todistetta.

Friedrich palveli Varkauden ns. »laivalinnassa», ja 1807 hänet mainitaan Kuninkaallisen Karjalan Jääkäripataljoonan 1. Pataljoonan ylimääräisenä välskärinä. Suomen sodan alettua hänet komennettiin palvelukseen alilääkärinä 19.4.1808. Komennus Ouluun tuli 7.5.1808. Hän osallistui maataisteluihin mm. Lapualla ja meriyhteenottoihin Kristiinankaupungissa sekä oli kolmannen prikaatin lääkärinä Torniossa. Potilaiden hoito-olosuhteet olivat peräytymistiellä epäinhimilliset. Oli puutetta lääkkeistä, ruoasta, lämpimistä sairastiloista, jopa juomavedestä. [17] Sodan päätyttyä 1809 Zinck sai eron Ruotsi-Suomen armeijasta ja palasi perheensä luo Varkauteen. Siellä ei ollut vakituista lääkäriä ja hän oli varmasti tervetullut takaisin. Hannu Soikkanen mainitsee Varkauden historiassa: »Tärkeä henkilö, ja oikeastaan seurapiireihin kuuluva, oli pataljoonan välskäri Gabriel Zinck, joka siirtyi Laivalinnan loputtua (1808) ruukin asukkaiden joukkoon.» Etunimi on lainauksessa väärin.

Friedrich Zinck pestautui 10.10.1812 jälleen armeijaan alilääkäriksi 2. Suomalaisen Tarkk'ampujarykmentin 2. (Kuopion) pataljoonaan. V. 1819 tehdyn »Conduit»-listan mukaan hän on palveluksessa »ei taitamaton». Ymmärrys saa maininnan »ei ajattele epäviisaasti mutta on itsepäinen». Taloudenpito saa hyvän arvosanan.

Zinck asui Varkaudessa ja vuokrasi kruunulta v. 1820 Pirttiniemen tilan 4 ruplan vuosivuokralla määräämättömäksi ajaksi. Mutta jo 1825 laajenevan Varkauden ruukin omistaja ev.luutn. Wrede ja ruukinpatruuna Lindeqvist tarjosivat tilasta 6 ruplaa vuodessa. Zinck tarjosi saman takaajinaan joroislaiset rusthollarit Nils Grotenfelt ja Lisette von Sticht. Seurauksena oli kuitenkin huutokauppa, ja Zinck joutui luopumaan eläkeläisasunnoksi suunnittelemastaan asuinpaikasta. [18] Hän muutti perheineen Joroisiin jo 31.2.1822 ja sieltä 4.5.1827 Kuopioon, jossa hän asui tontilla No 111.

Hän oli päässyt eläkkeelle jo 1823, mutta astui ehkä taloudellisista syistä uudelleen palvelukseen Kuopiossa 1827 5. Tarkk'ampujapataljoonan välskäri-alilääkärinä. Hän joutui eroamaan 17.10.1829 terveydellisistä syistä ja kuoli kuukautta myöhemmin 17.11.1829 Kuopiossa näivetystautiin 62-vuotiaana.

Perunkirjan mukaan perheen talous oli huonossa kunnossa, sillä velat olivat huomattavasti varoja suuremmat. Pastori Matths Ingmanin 7.7.1830 antaman lausunnon mukaan leski ja lapset elivät hyvin puutteellisissa oloissa. [19]

Perheeseen syntyi kaikkiaan 9 lasta, joista kaksi poikaa, Christian ja August. Suku on jatkunut vain heidän kauttaan. 7 tyttärestä 6 kuoli alle 7-vuotiaana, kolme heistä vuonna 1819 vajaan kuukauden sisällä tulirokkoon. Leski Catharina eli Kuopiossa yhdessä tyttärensä Josephinan kanssa kuolemaansa 23.4.1850 asti. Josephina eli naimattomana Kuopiossa ja kuoli siellä 3.3.1899 70-vuotiaana.


AB Christian Frederic Zinck (Friedrich Zinckin poika)

Syntyi Varkaudessa 10.12.1807. Toimi 3. Suomen Tarkk'ampujaprikaatin 5. Kuopion Tarkk'ampujapataljoonan sairaalavalvojana 19.9.1828-17.5.1831 ja sen jälkeen ruukinkirjanpitäjänä 1832. Asui Kuopiossa tontilla No 58, josta omisti 1/8. Vuodesta 1833 hän asui äitinsä ja August-veljensä kanssa tämän vaimon veljen raatimies Fredrik Reinhold Ehnbergin omistamassa talossa tontilla No 52. Avioitui 25.1.1835 Brita Catharina Lönnin kanssa. Vaimo oli syntynyt 21.11.1814 Limingassa, josta hänen vanhempansa jääkäri Matss Lönn ja Saara Turtinen olivat 1824 muuttaneet Maaningalle. Vihittyjen kirjassa Christianin ammatiksi on merkitty krouvari. Muina ammatteina on eri yhteyksissä mainittu muonakauppias, kaupunginpalvelija ja myöhemmin rokottaja.

Vaimo Catharina oli kuulunut talon palvelusväkeen ainakin vuodesta 1832 lähtien, ja hänellä oli 21.8.1833 syntynyt poika Christian Fredrik Lönn. Avioliitosta syntyi 7 lasta (ABA...ABG). Heidän syntymäpaikkansa kuvastavat perheen usein tapahtunutta muuttoa paikkakunnalta toiselle. Vanhin lapsi Ernst Fredrik syntyi Kuopiossa 2.7.1835. Adamina syntyi 29.11.1838 Kaavilla, jonne perhe on merkitty muuttaneeksi 5.3.1839. Catharinan syntyessä 3.1.1841 perhe asui Kuopion maaseurakunnan Hatsalassa Tullintauksen torpan mäkitupalaisena. Kun Fredrik syntyi 13.2.1843, oli jo muutettu Maaningalle (Käärmelahti No 23, Hänniemen torppa). Sieltä siirryttiin 6.5.1845 takaisin Kuopioon, jossa August syntyi 3.6.1845 ja Rosa 5.6.1849. Viimeinen lapsista Aleksandra syntyi Nilsiässä 28.10.1851. Catharina Zinckin avioliiton ulkopuolella syntynyttä 1. lasta Christian Fredrikiä ei esiinny perheen mukana kirjoissa, joten hänen vaiheistaan ei ole tietoa, ei myöskään siitä, oliko hänen isänsä Christian Frederic.

Christianin perheen muuttoon 1838 Kuopiosta Kaaville löytynee selitys raastuvan pöytäkirjoista. Häntä syytettiin veljensä Augustin kanssa erään 7.4.1838 tehdyn tilakaupan kuittien väärentämisestä. Syytteen johdosta Christian ilmeisesti erotettiin virastaan ja edessä oli muutto kaupungista. Asia oli esillä Kuopion raastuvassa vasta 28.10.1840. Veljekset vapautettiin kaikista syytteistä ja kantaja tuomittiin huomattaviin sakkoihin ja korvauksiin. [20]

Kuopiossa Christian Zinck vuokrasi 23.1.1845 kapteeni Ramsayn omistaman talon (tontti No 83) pitäen siinä kestikievaria 1845-1847. Myöhemmin hän toimi veljensä Augustin tavoin rokottajana ainakin Nilsiässä 1849. Sittemmin perhe asui Kuopiossa eri paikoissa muuttaen edelleenkin hyvin usein. Catharina kuoli Kuopiossa 28.5.1866 ja Christian siellä 8.3.1898 90-vuotiaana.


Christian Zinckin (AB) lapset (ABA...ABG)

Seitsemästä lapsesta kolme, Catharina, Ferdinand ja August saavuttivat aikuisiän.

Catharina (ABc) kuoli 9.10.1878 naimattomana Kuopiossa 37-vuotiaana.

Ferdinand (ABD) syntyi Maaningalla 13.2. 1843. Hän muutti Kuopiosta Helsinkiin 23.2.1863 kultasepän kisällinä ja sieltä edelleen 17.1.1866 Pietariin, jossa toimi kultaseppänä. Hän avioitui Pietarissa 22.4.1869 Joroisista kotoisin olleen Emilia Vilhelmina Raskin kanssa, jonka vanhemmat olivat pronssiseppä Johan Rask (1818-1887) ja Ulrika Vilhelmina Ny (1820-1896). Ferdinand muutti takaisin Kuopioon noin 1885 ja sieltä taas takaisin Helsinkiin. Asui ainakin 1901-1902 Laivanvarustajankatu 2:ssa. Eli köyhissä oloissa, kuoli 22.6.1902 ja haudattiin kunnan kustannuksella Malmin hautausmaalle. Vaimo Emilia kuoli Pietarissa 1917.

August (ABE) syntyi Kuopiossa 3.6.1845. Hän muutti Kuopiosta Helsinkiin 8.1.1863 kirjansitojan kisällinä. Otettiin 2.5.1863 oppiin Helsingin kirjainsitojain ammattikuntaan F. Hammarenille 2 vuodeksi. Muutti Pietariin 20.9.1866 ja vihittiin siellä Turusta kotoisin olleen Vilhelmina Heleniuksen kanssa. August kuoli Pietarissa 22.1.1888.


AE Ernst August* Zinck (Friedrich Zinckin poika)

Syntyi Varkaudessa 28.7.1815. Toimi puhtaaksikirjoittajana Kuopiossa mennessään naimisiin 25.9.1836 samasta kaupungista kotoisin olevan Fredrika Ehnbergin kanssa, jonka vanhemmat olivat Henrik Ehnberg (1765-1837) ja Kajsa Svahn (1767-1826). Vuoden 1838 Kuopion henkikirjoissa mainitaan tontilla 52 asuva kaupunginmusikantti August Zinck vaimoineen. Vuoden 1848-58 rippikirjoissa asuu rokottaja August Zinck tontilla No 111.

Rokotus muodostuikin hänen päätehtäväkseen. 17.2.1825 oli annettu rokotuksen järjestämisestä Keisarillinen Asetus. Rokottajan nimitti Lääkintöhallitus piirilääkärin suosituksesta. Palkka oli 100 hopearuplaa vuodessa ja 50 kopeekkaa rokotetulta. Seurakunta kustansi matkat. Rokottajan oli vannottava virkavala piirilääkärille, joka toimitti sen lääkintöhallitukseen. Kuopion piirilääkärin alueella olivat rokotusalueina Kuopio, Nilsiä, Iisalmi, Rautalampi, Leppävirta ja Pieksämäki. [21] Tunnollisille rokottajille annettiin 1829 lähtien Keisari Nikolai I:n mitali, jollaisen Augustikin oli saanut. [22] Vanhuutensa kynnyksellä hän toimi vielä apulaisena Kuopion lääninrahastossa vuosina 1874-79.

Perheeseen syntyi 10 lasta, 4 poikaa ja 6 tytärtä. Suku on jatkunut Soliman, Sofian, Fritiofin, Hilman ja Ernstin kautta. Isän musikaalisuus periytyi ainakin kahdelle viimemainitulle, sillä Hilma esiintyi ensimmäisen suomalaisen oopperan lavoilla ja Ernst toimi koko ikänsä urkurina.

Vaimo Fredrika kuoli Kuopiossa 26.4.1893. Heillä oli 11.10.1879 tehty keskinäinen testamentti, jonka mukaan pesä jäi jakamattomaksi. [23] August kuoli 23.3.1908 92-vuotiaana. Perunkirjan 15.5.1908 mukaan pesään kuului 6000 mk arvoiseksi merkitty tontti No 3 rakennuksineen korttelissa 6, IV kaupunginosassa ja mm. urkuharmoni. Velkoja oli hänen pojalleen Ernstille ja tyttärelleen Julialle sekä tämän miehelle Kustaa Mustoselle yhteensä noin 2000 mk, jonka summan he olivat ilmeisesti lainanneet vanhuksen ylläpitoa varten.


August Zinckin (AE) lapset (AEa...AEJ)

Kymmenestä lapsesta suurin osa varttui aikuisikään. Sukua jatkoivat Solima, Sofia, Fritiof, Hilma ja Ernst.

Solima (AEa) syntyi Kuopiossa 3.7.1837. Hänet vihittiin siellä lukkari Samuel Cajanderin kanssa Tuusniemeltä, jonne he muuttivat 26.9.1868. Jälkeläisistä (AEaA...AEaF) mainittakoon Helsingin Suomalaisen Teatterin näyttelijätär Adele eli Ada, joka oli naimisissa tunnetun viipurilaisen vaikuttajan ja passiivisen vastarinnan johtomiehen Julius Anshelm Lylyn kanssa. [24]

Alfrid (AEB) syntyi Kuopiossa 27.2.1839. Hän toimi 1.1.1856-1.5.1858 4. Kuopion ruotujakoisen tarkk'ampujapataljoonan nuorempana välskärinä. Vaihtoi kuitenkin alaa ja siirtyi kultasepän kisällinä 15.9.1858 Helsinkiin, jossa asui 2. kaupunginosassa Pohjoisesplanadikatu 3. Muutti Pietariin 22.8.1860 naimattomana. Myöhemmistä vaiheista ei ole muuta tietoa kuin että Fredrik Reinhold Ehnbergin (s. 1802) 31.12.1881 päivätyn kirjeen perusteella hän eli tuolloin leskenä Pietarissa ja hänellä oli tytär.

Irja Berkánin kertoman mukaan Alfrid oli taitava kultaseppä. Hän teki mm. veljensä Fritiofin vaimolle Annalle häälahjaksi rintakorun, jossa oli kultainen käsi, sormessa timantti ja ranteessa riippui pallo.

Sofia (AEc) syntyi Kuopiossa 15.10.1840. Vihitty 28.12.1862 vääpeli Karl Strömin kanssa. Muuttivat 20.1.1866 Jyväskylään. Vaimo muutti leskenä 16.6.1868 takaisin Kuopioon ja edelleen 7.4.1871 Helsinkiin. Jälkeläiset AEca...AEcB.

Wilhelmina (AEe) ja Julia (AEg). Wilhelmina, joka syntyi Kuopiossa 16.2.1845, avioitui 19.2.1890 Pieksämäeltä kotoisin olevan kauppias Kustaa Mustosen s. 6.6.1842 kanssa. He muuttivat 6.3.1890 Kuopiosta Pieksämäelle. Vaimon kuoltua 1903 nai Kustaa 6.6.1905 vaimovainajansa sisaren Julian, joka oli syntynyt Kuopiossa 1849. Molemmat avioliitot olivat lapsettomia.

Kustaa oli sisarusten serkku. Hänen isänsä oli kuopiolainen kupariseppä, jonka vaimo Carolina Ehnberg (1804-1865) oli Wilhelminan ja Julian äidin Fredrika Ebnbergin sisar. Heidän vanhempansa olivat sorvari Henrik Ehnberg (1765-1837) ja Kajsa Svahn (1767-1826). Julia kuoli Kuopiossa 3.11.1921 ja Kustaa siellä 3.5.1930. Hän oli menossa tekemään testamenttiaan tuomarin luokse, mutta ennen kuin ehti ilmaista tahtonsa sai sydänhalvauksen ja testamentti jäi tekemättä. [25]

Fritiof (AEF) oli syntynyt 20.12.1846 Kuopiossa, jossa myöhemmin oli sokerileipurin opissa. Hän avioitui 2.12.1877 Anna Tuovisen s. 1.3.1852 kanssa, joka oli pikkutyttönä jäänyt orvoksi Nurmeksessa koko perheen kuoltua koleraan. Hautaamaan tullut pappi otti hänet kasvatiksi. Fritiof muutti sokerileipurin kisällinä perheineen 23.8.1889 Turkuun. Siellä hänellä oli sokerileipomo Hämeenkadun varrella, jossa Annakin työskenteli. Leipomossa tehtiin myös karamellejä, joita vietiin aina Tukholmaan asti. Fritiof oli hyvä ammattimies ja muutenkin kätevä käsistään. Hän valmisti mm. tyttärelleen Helmille pienoisurut. [25]

Fritiof kuoli 1.2.1900 Turussa. Anna jatkoi miehensä liikettä, mutta muutti 69-vuotiaana tyttärensä Helmin luokse Viipuriin. Hän kuoli siellä 1.3.1927 ja haudattiin Tudermanin hautaholviin Ristimäen ruotsalaisella hautausmaalla. [25] Avioliitosta syntyi 5 lasta (AEFA...AEFE), joista miespuoliset jälkeläisineen ovat jääneet Turun seudulle.

Hilma (AEi) syntyi Kuopiossa 30.11.1853. Hän kävi Kuopion ruotsalaisen tyttökoulun ja toimi sen jälkeen väliaikaisena opettajana 1874-75 Leppävirran »ylhäisemmässä tyttöin kansakoulussa». Ilmeisesti hänellä on ollut synnynnäinen hyvä lauluääni, sillä kesällä 1875 käydystä Emilie ja Kaarlo Bergbomin välisestä kirjeenvaihdosta selviää, että he houkuttelivat Hilmaa Bergbomien vasta perustamaan Suomalaiseen Oopperaan. [26] Sopimus tehtiin, ja jo samana syksynä hän saapui 21-vuotiaana Helsinkiin. Hänellä oli rooleja mm. Oopperoissa Taikahuilu (Papagena), Traviata (kamarineitsyt Anina, jolloin Violettana oli Ida Basilier) ja operetissa Jeanettan häät (Jeanette). Laulajattaren ura olisi voinut jatkua pitempäänkin, mutta rakkaus puuttui peliin. Elokuussa 1876 Hilma tutustui Helsingissä pidetyssä teollisuusnäyttelyssä viipurilaiseen tiilitehtailija Emil Tudermaniin. He tapasivat ensi kerran, vaikka Hilman serkku, silloin jo kuollut Joensuun entinen pormestari Gabriel Ehnberg oli ollut naimisissa Emilin sisaren Augustan kanssa. Kihlaus julkaistiin Viipurissa 22.12.1876. Nuorten vilkkaasta kirjeenvaihdosta alkuvuodesta 1877 käy ilmi, että morsian oli kahden tulen välissä. Sulhanen vaati häntä lopettamaan laulamisen oopperassa, Bergbom taas jatkamaan. Rakkaus voitti ja häät pidettiin 22.6.1877 Kuopiossa, jonka jälkeen nuoripari muutti Viipuriin.

Vuonna 1880 perhe siirtyi asumaan Viipurin kaakkoislaidalla sijaitsevaan Kelkkalaan tiilitehtaan yhteyteen. Omilla hevos-trilloilla käytiin kaupungissa asioimassa kuten torilla ja teatterissa. Hevoskyydillä tehtiin myös matka 1882 Jaakkimaan Hilman veljen Ernstin luo. Kestikievarikyydillä se kesti kaksi päivää. Vuosi 1885 oli Hilman elämässä merkittävä. Keisari Aleksanteri III oli tanskalaissyntyisen puolisonsa Marian kanssa käymässä Viipurissa. Juhlallisessa vastaanotossa lauloi kuoro, jossa Hilma esitti soolo-osan. Esityksen jälkeen oli Hilmalla ollut kunnia puhutella keisarinnaa [27] ja hän sai tältä lahjaksi kultaisen filigraanikoristeisen rannerenkaan. [25]

Perheen taloudellinen tila huononi, kun aviomiehen liike teki konkurssin 1887. Emil oli sen jälkeen verrattain vaatimattomissa viroissa toisten palveluksessa. Hilma oli töissä mm. Saunalahden lastentarhan opettajattarena 1888 ja piti kotonaan alivuokralaisia täysihoidossa. Perhe muutti usein Viipurissa, mutta vuokralaisten pito jatkui. Aviomies Emil kuoli Viipurissa 22.1.1916 ja Hilma siellä 8.2.1924. Perheeseen syntyi 6 lasta (AEiA...AEiF) ja suku on jatkunut neljän pojan kautta. Tuorein selvitys henkilötietoineen Hilma Tudermanin jälkeläisistä on julkaistu 1990 kirjassa »Kaarniemen Sundberg-suku 1702-1990», Gummerus 1990. Taulut 3278...3299.

Ernst (AEJ) syntyi Kuopiossa 23.11.1855. Hän kävi Kuopion lyseon ja sikäläisen tirehtööri J.R. Enckellin musiikkiopiston. Koska hän oli musikaalisesti lahjakas kuten Hilma-sisarensakin, hän siirtyi Helsinkiin jatkamaan musiikkiopintojaan tirehtööri L. Hämäläisen johdolla. Sitä ennen hän oli jo Kuopiossa ehtinyt olla urkurin apulaisena kaksi ja puoli vuotta. Hämäläisen suosituksesta Jaakkiman seurakunta, joka oli juuri saanut uudet Kangasalan urkutehtain urut, valitsi 19.9.1874 18-vuotiaan Zinckin väliaikaiseksi »urkunistiksi». Virka vakinaistettiin 18.12.1875. Tästä alkoi yli 60 vuotta kestänyt urkurin ura Jaakkimassa ja vaikutus paikkakunnan niin musiikki- kuin yhteiskunnalliseenkin toimintaan. Hänet valittiin 11.10.1884 kunnallislautakunnan esimieheksi, jota virkaa hän hoiti 16 vuotta. Holhouslautakunnan esimiehenä hän oli 44 vuotta. Tirehtööri Zinck oli perustamassa 1886 säästöpankkia ja paloapuyhtiötä, jota hoiti yli 30 vuotta. Hän toimi useaan otteeseen väliaikaisesti Kurkijoen kihlakunnan henkikirjoittajana ja Jaakkiman nimismiehenä sekä useita vuosikymmeniä Suomen Matkailijayhdistyksen asiamiehenä. [28]

Hän avioitui Jaakkimassa 3.8.1877 Maria Hirvosen s. 14.4.1856 kanssa. Perheeseen syntyi 15 lasta (AEJa...AEJo) ja suku on jatkunut kolmen pojan ja yhden tyttären kautta. Ernst osti 1880 Jaakkimasta Niemelän tilan, josta tuli perheen koti aina jatkosodan päättymiseen ja alueluovutukseen asti. Maria kuoli Jaakkimassa 22.1.1917 ja Ernst siellä 17.2.1942 86-vuotiaana.


Suvun yhteiskunnallinen tausta

On mielenkiintoista tarkastella, miten vanhan saksalaisen suvun edustajan ja suomalaisen kaupunkiolosuhteista peräisin olleen vaimon jälkeläiset ovat sijoittuneet yhteiskuntaan. On todettava, että suku on pysynyt Suomessa, Pietarin haarakin on aikanaan palannut. Jälkeläiset ovat kaupungeissa asuvia käsityöläisiä, virkamiehiä sekä kaupan ja teollisuuden edustajia. Maanviljelijöiksi ei kukaan ole antautunut.

Kantaisän pojat pysyivät vielä isän tapaan terveydenhoidon piirissä rokottajina. Christianin jälkeläisissä on mm. kultaseppä, kirjansitoja, rahapajan työntekijä ja speditööri. Augustin lapsista tuli kultaseppä, sokerileipuri, laulajatar ja urkuri. Heidän jälkeläisissään on Fritiofin haarassa ammattimiehiä kuten lasin- ja metallinhiojia, levyseppä, konemestari, maalari, asemamies ja asentajia. Hilman jälkeläisissä on rahastonhoitaja, rakennusmestari, konemestari ja apteekkareita sekä kemistejä. Ernstin jälkeläisissä on enimmäkseen virkamiehiä kuten tuomareita, pormestari, maanmittari, opettajia sekä apteekkari ja hammaslääkäri. Ylioppilaita ja akateemisen loppututkinnon suorittaneita on vasta neljännestä polvesta lähtien, lukumääräisesti eniten Ernstin sukuhaarassa.


Suomen muut Zinckit

Suomessa on elänyt Zinck-nimisiä jo ennen Friedrich Zinckin tuloa maahamme v. 1788. Nimiä esiintyy muodoissa Zinck, Zink, Sinck, Sink, Sincki ja Sinkki. Mahdollisesti nimet Sinkko, Sinkoin ja Sinkkonen ovat johdetut samasta lähteestä. Useat suvun miehistä ovat olleet sotilaita ja voidaan olettaa, että nimi on periytynyt ruodussa edeltäjältä seuraajalle. Näin ollen kaikkien Zinckien ei tarvitse olla sukua keskenään. Alkuperäinen Zinck on kuitenkin ilmeisesti ollut ulkomailta tullut sotilas.

Vanhin löydetty merkintä on Hattulasta, missä 14.9.1765 sotilas Eric Zinck on vihitty Margaretha Eliaantyttären kanssa. Heille on syntynyt 20.8.1769 tytär Hedvig ja 21.6.1773 poika Johan. Ilmeisesti Hattulassa 26.10.1870 syntynyt ja Helsingissä 8.9.1929 kuollut Erica Zink on heidän jälkeläisiään.

Mikkelin, Joroisen ja Kerimäen seuduilta tavataan myös Sinck'ejä 1783 lähtien. Viimemainitussa pitäjässä ovat sotilas Lars Sinck ja hänen vaimonsa Elin Hongain saaneet 14.6.1783 Petrus-nimisen pojan ja 25.3.1796 Petter pojan. [29]

Nykyisin Heinolassa ja Kuopiossa elävien Zinkien esivanhemmaksi on todettu tilattoman leski Mari Jaakontytär Gåpå (s. 1763, k. 25.10.1828). Hän on muuttanut Nastolasta 21.10.1810 lapsineen Heinolan maaseurakunnan Hirvisalon (Hirvelän) kylään, josta edelleen Hujansalon kylään. Rippikirjojen mukaan hänellä oli 3 lasta: Kaisa (s. 1792), Erkki Juhani (s. 21.2.1795) ja Antti (s. 24.8.1804).

Antti mainitaan kirkonkirjoissa muodossa renki, värvätty sotilas Anders Gåpå eller Sink/Sincki. On todennäköistä, että nimi Sink on Antin sotilasnimi, sillä jalkaväessä nämä nimet periytyvät yleensä samassa ruodussa palvelevalta mieheltä toiselle, eivät siis isältä pojalle. [30] Antin jälkeläiset omaksuivat kuitenkin Sink-nimen muodossa Zink. Antti avioitui Valpuri Mikontyttären (s. 17.8.1881, k. 28.10. 1836) kanssa. Heillä oli tytär Mari (Maria) Zink (s. 17.6.1825), jonka isäksi mainitaan Antti Antinpoika. Näin ollen Antin isän nimi olisi ollut myös Antti. Tästä ei ole kuitenkaan mainintaa Antin syntymätietojen yhteydessä. Mari Zinkillä oli poika Kalle Zink (s. 6.2.1853). Hänen poikansa Antin ja tämän pojan Taunon jälkeläisiä elää nykyisin Heinolassa, Kuopiossa ja Helsingin seudulla. [31]


Lähdeviitteet

[1]   Urkundenbuch zur Geschichte der Babenberger in Österreich, Bd. II 1216-1279, s. 66, Wien 1955.

[2]   Zeitschrift für die Geschichte des Oberrheins, II, s. 305.

[3]   Theodor v. Liebenau: Urkundebuch des Stiftes Beromünster, Bd. I 1036-1313, Stans 1906.

[4]   Hanns Jäger-Sunstenau: Wappen, Stammbaum und kein Ende, 1986.

[5]   Archiv des Benediktinerstiftes Göttweig, Ferum rerum Austriacarum II/1. Quellen zur Geschichte der Stadt Wien, 1896, Abt. I/2. Bd.

[6]   Urkundebuch des Burgenlandes und angrenzenden Gebiete der Komitate Wieselburg, Ödenburg und Eisenburg, Bd. I, Urkunden 1271-1301, Graz/Köln 1965.

[7]   Leopold Sailer: Die Wiener Ratsbücher des 14. Jahrh., Wien 1931, Studien aus dem Archiv der Stadt Wien, Bd. 3/4.

[8]   Ferum rerum Austriacarum II/81 (ks. viite 5).

[9]   Aloys Schulte: Geschichte der grossen Ravensburger Handelsgesellschaft 1380-1530, Bd. I.

[9a]   Reinhold R. Zinkin kirje H. Tudermanille 28.12.90 ja 3.3.91.

[10]   Genealogisches Handbuch bürgerlichen Familien, 4. osa, s. 429-443.

[11]   Otto Zinck: Fra mit Studenter- og Teater-liv, Köbenhavn 1906.

[12]   Riksarkivet, Tukholma (E 1605): Salomon Zinckin kirje Magnus Gabriel de la Gardielle 23.1.1649.

[13]   Calvin Kephart: Dänisch-Königlicher Skiöldung-Stammbaum der Familien Zincke (Zinck, Zinke, Zink, Zingg) Moniste 25 s.

[13a]   Kluge: Etymologisches Wörterbuch der deutschen Sprache, Berlin-New York 1989.

[14]   Sota-arkisto Militaria 14/4 (1819-30).

[14a]   Bundesarchiv, Militärisches Zwischenarkiv, Potsdam, kirje 30.3.92 H. Tudermanille.

[15]   K.E. Linden: Förhållanden och sjukvård under kriget i Finland 1788-90 (Hels. YO. Kirj., Bidrag till kännedom av Finlands Natur och Folk, H74, No 2).

[16]   Ruotsin sota-arkiston kirje 31.3.1989 H. Tudermanilie, KrA 880-1989-65.

[17]   K.E. Linden: Sjukvård och läkare under kriget 1808-09 (Hels. YO. Kirj., Skrifter utgivna av Svenska Litteratursällskapet i Finland, LXXXV).

[18]   VA: Senaatin Talousosaston KD 11/141 ja 53/144.

[19]   H. Tudermanin arkisto.

[20]   Kuopion RO pöytäkiria 28.10.1840, pyk. 6 (Mikkelin maakunta-arkisto).

[21]   I.J. Björksten: Vaccinationens Historia i Finland I-II, 1902, 1908.

[22]   Veikko Tudermanin kertomus 1960.

[23]   Kuopion RO pöytäk. pyk. 742, 11.9.1893.

[24]   Kansallinen elämänkerrasto III, s. 494-496, 1930.

[25]   Irja Berkán-Kaikkosen kertomus 1989.

[26]   Eliel Aspelin-Haapakylä: Suomalaisen Teatterin historia, 1906-10, II osa, s. 204-209.

[27]   Emil Tudermanin muistelmat »Från barnaår till gråa hår», 1919 (moniste) ja kirjeenvaihto Hilma Zinckin kanssa (H. Tudermanin arkisto).

[28]   Jaakkima-säätiö: Jaakkima, Lappeenranta 1955, s. 861.

[29]   IGI-mikrokortit, VA.

[30]   Terhi Nallinmaa-Luoto, Genos 1992-2, s. 30.

[31]   Mikkelin maakunta-arkiston sukuselvitys 12.4.1989.


Referat

Henry Tuderman: Fältskärns öden. Friedrich Zinck (1767-1829) och hans ättlingar

Artikeln är en del av en likabenämnd utredning över fältskär Friedrich Zincks eftersläkt ända fram till våra dagar. I mellersta Europa framträder fr.o.m. 1200-talet flere personer och släkter med namnet Zinck. Fältskären Friedrich Zinck var född 1767 i Gotha i Sachsen och antogs 1788 till uppbådsläkare i svenska kustflottan. Efter finska kriget tog han avsked från armen 1809, men tjänade 1812-23 och 1827-29 som underläkare vid Kuopio bataljon av Andra Finska skarpskytteregementet. Han var bosatt i Varkaus 1805-22, i Jorois 1822-27 och i Kuopio 1827-29. Hustrun Brita Katarina Blomberg kom från Österbotten, från Vasa eller Nykarleby.

Zincks ättlingar har i utredningen tilldelats bokstavssigna. Stamfadern betecknas med A. Efter stamfadern upptecknas det äldsta barnet jämte eftersläkt, sedan det nästäldsta jämte eftersläkt osv. enligt normal tabelluppställning. Stamfadern barn och ättlingar har försetts med bokstavssignum i kronologisk ordning, männen stor bokstav och kvinnorna liten, i alfabetisk ordning. Varje person får sålunda en kodbeteckning sammansatt av de bokstäver som tilldelats anföräldrarna utgående från stamfadern.

Fältskär Zinck hade nio barn, men släkten fortplantades endast genom två söner. Bägge bodde förträdesvis i Kuopio. Den äldre, Christian Frederik (1807-98) var bl.a. bokhållare och vaccinatör. Han var gift med Brita Catharina Lönn (1814-66), f. i Limingo. Av deras sju barn (ABA...ABG) blev dottern Catharina och sönerna Ferdinand och August fullvuxna. Fältskärens yngre son Ernst August (1815-1908) var vaccinatör och stadsmusikant. Hustrun Fredrika Ehnberg var från Kuopio. Av de tio barnen (AEa...AEJ) fortplantades släkten genom Solima, Sofia, Fritiof, Hilma och Ernst. Släkten bar uppvisat ett flertal musikaliskt begåvade personer.


Genos 66(1995), s. 20-28, 48

© Tekijät ja Suomen Sukututkimusseura - Författarna och Genealogiska Samfundet i Finland

[ Artikkelin alku | Viitteet | Referat ]

Aiheenmukainen hakemisto | Vuoden 1995 hakemisto | Vuosikertahakemisto