GENOS
- Suomen Sukututkimusseuran aikakauskirja

Ongelmallinen 1900-luku - Det problematiska 1900-talet

Terhi Nallinmaa-Luoto

Sukututkija, joka tekee jälkipolvitutkimusta ja kerää tietoja kaukaisten kantavanhempien jälkeläisistä nykyaikaan asti, törmää 1900-luvulle tullessaan usein tietojen saannin vaikeuteen. Vanhimmat kirkonkirjat on mikrofilmattu vähintään 1800-luvun puoliväliin asti, luovutetun Karjalan kirkonkirjat seurakuntien lakkauttamiseen eli 1940-luvun loppuun asti ja kymmenien muiden seurakuntien kirkonkirjat vuoteen 1900 tai ainakin lähelle sitä. Useimmat näistä seurakunnista ovat luovuttaneet 1800-luvun loppuun asti ulottuvien kirkonkirjojensa mikrokortit Kansallisarkistoon ja maakunta-arkistoon, joissa ne ovat sukututkijoiden käytettävissä. Väestörekisterikeskuksessa taas on tiedot kaikista suomalaisista, jotka olivat elossa vuonna 1969 tai ovat syntyneet sen jälkeen, ja näitäkin tietoja sukututkijat voivat maksua vastaan saada käyttöönsä tietyin edellytyksin.

Vuosien 1900 ja 1970 väliseltä ajalta sukututkijan on hankittava tiedot joko tilaamalla kirkkoherranvirastoista sukuselvityksiä, matkustelemalla itse niissä tekemässä tutkimuksia tai kirjoittelemalla tiedossaan oleville suvun jäsenille ja pyytämällä näiltä tietoja suvun muista jäsenistä. Kaikki kolme menetelmää vaativat ennalta arvaamattoman määrän aikaa, rahaa ja kärsivällisyyttä. Jonkin verran apua on henkikirjoista, jotka ovat Kansallisarkistossa vuoteen 1975 asti; maakunta-arkistojen henkikirjasarjat päättyvät jonkin verran aikaisemmin. Henkikirjoihin on nimittäin 1930-luvun alusta lähtien merkitty syntymäajat ja -paikat, ja vuoden 1950 tienoilta lähtien niissä on aakkoselliset sukunimihakemistot.



När en släktforskare samlar uppgifter om i tiden avlägsna stamföräldrars ättlingar in i nutiden, stöter han på svårigheter med insamlandet av fakta när forskningen nått fram till 1900-talet. De äldsta kyrkböckerna är mikrofilmade åtminstone fram till medlet av 1800-talet, det avträdda Karelens kyrkböcker ända till församlingarnas upphörande på 1940-talet och tiotals andra församlingars kyrkböcker fram till 1900 eller nära in på sekelskiftet. De flesta av dessa församlingar har överlåtit sina kyrkböcker i mikrokortform till Riksarkivet och landsarkiven, där de står till släktforskarens disposition. Befolkningsregistercentralen har uppgifter om alla personer i hela landet, vilka levde år 1969 eller har fötts därefter, och även dessa uppgifter kan släktforskarna få ta del av på vissa villkor.

För perioden 1900-1970 kan uppgifter insamlas genom att beställa släktutredningar från kyrkoherdeämbetskanslierna, genom att uppsöka dessa kanslier och själv insamla uppgifterna eller genom kontakter med släktmedlemmar, vilka kan bidra med uppgifter om släktingar. Alla tre metoder innebär ett ej på förhand uppskattningsbart mått tid, pengar och tålamod. I viss utsträckning har man hjälp av mantalslängderna, vilka uppbevaras i Riksarkivet ända fram till 1975; landsarkivens serier mantalslängder upphör något tidigare. I mantalslängderna har nämligen sedan 1930-talet antecknats födelsetid och -ort, och från ca 1950 är de försedda med alfabetiska släktnamnsregister.


Genos 67(1996), s. 49

© Tekijät ja Suomen Sukututkimusseura - Författarna och Genealogiska Samfundet i Finland

Aiheenmukainen hakemisto | Vuoden 1996 hakemisto | Vuosikertahakemisto