GENOS - Suomen Sukututkimusseuran aikakauskirja

[ Viitteet | Referat | Artikkelin loppu ]

Porvoon Stensbölen ja Hinthaaran rälssin perintö

Rovasti Tapio Vähäkangas, Muurame

Anders Allardt antoi 70 vuotta sitten Porvoon pitäjän historia I:ssä selvityksen Porvoon pitäjän tilojen omistussuhteista keskiajalta Uudenkaupungin rauhaan asti. [1] Hän ei ole käyttänyt hyväkseen kaikkia saatavilla olleita tietoja. Sen jälkeen on tullut esiin myös uusia lähteitä, jotka ovat jossakin määrin muuttaneet entistä käsitystä. Otan esille erään omistuskokonaisuuden ja sen yhteydessä mainitut omistajaperheet.


Turun tuomiokapituli vaihtaa maita

Kristina Pederintytär teki 2.3.1424 Porvoon raastuvassa vaihtokaupan Turun tuomiokapitulin kanssa. Hän luopui silloin Sauvossa sijaitsevista Luola, Kurksalo, Odekulla ja Paddainen -nimisistä taloistaan. [2] Tilalle hän sai Porvoosta Skinnarbyn (Skinnarbacka), Stensbölen, Bölen ja Niedon. Puoliso, Björn Salvenpoika, makasi kaupanteon aikaan sairasvuoteella, joten Kristina hoiti miehensä suostumuksella vaihtokaupan. Vävynsä Peder Hornhusin hän valtuutti hoitamaan lainhuudatukset Sauvossa. Maat olivat ilmeisesti Kristinan perintöä. [3] Sen sijaan Porvoon Näse, jossa perhe oli asunut jo ennen vaihtokauppaa, näyttäisi olleen miehen oma. Björn Salvenpoika tunnetaan jo vuodelta 1405 maanomistajana Sauvosta. [4]

Stensböleä lukuunottamatta muut Porvoon tilat tavataan 1500-luvun alussa Tuve Månsinpojan ja Cecilia Jakobintyttären (Horn) jälkeläisten hallusta. Tuve Månsinpoika näyttää muuttaneen maahamme Erik Axelinpojan (Tott) saadessa Viipurin linnan isännyyden. Sieltä hänet ensinnä tunnetaan vuodelta 1464. Porvoon voutina hänet mainitaan 1470 ja 1480. Vainaja hän on ollut varmasti 1491, mutta kaksi vuotta aikaisemmin hänen nimensä puuttuu Stensbölen perinnönjaosta toisen voudin ollessa läsnä. [5]

Tuve Månsinpojan tiedetään ostaneen taloja Porvoon lähettyviltä. [6] Näin näyttää käyneen myös sille kiinteistökokonaisuudelle, joka aikaisemmin oli kuulunut Björn Salvenpojan perheelle. Tuve Månsinpojan tytär Margareta Tuventytär asui miehensä Jakob Bengtinpojan (Dufva) kanssa Näsessä, samoin näiden tytär Ebba ja tämän mies Olof Grelsinpoika (Skinnarbackan sukua). [7] Ebba avioitui myöhemmin uudelleen Henrik Erikinpojan (Risbit) kanssa. Ebban lasten keskinäisessä perinnönjaossa 2/3 Näsestä, 1/3 Kallolasta ja 2/3 Bölestä tuli Clas Henrikinpoika Risbitille, 1/3 Näsestä ja isän perintö Itä-Munkbystä Brita Risbitille. Grels Olovinpoika sai 1/2 Skinnarbackasta ja kolme taloa Niedosta (Askolassa). [8]

Turun tuomiokapituli oli saanut omistukseensa 200 mk:n arvoisen Bölen vuonna 1383. Kaksi kolmannesta siitä on myöhemmin vaihdettu johonkin Turkua lähempänä olleeseen taloon Viipurin Pyhän Magdalenan prebendan kanssa, koska Henrik Risbit vaihtoi vuonna 1528 itselleen 2/3 Bölestä Viipurin linnan isännältä, Hoijan kreiviltä, joka oli saanut nauttia sen tulot, ja antoi tilalle 1/3 Ruotsinpyhtään Kullasta. [9] Se laskettiin hänen osuudekseen Margareta Tuventyttären vävyjen jakaessa hänen perintöään 1532. Vuonna 1545 kuninkaantuomiolautakunnan antamalla päätöksellä todettiin kolmanneksen Bölestä vanhastaan kuuluneen suvulle. [10]

Näin voidaan siis todeta Näsen, Skinnarbackan, kolmanneksen Bölestä ja Niedon talojen joutuneen jossakin vaiheessa Porvoon voudin Tuve Månsinpojan haltuun ja siis vieraisiin käsiin. Björn Salvenpojan ja Kristina Pederintyttären maaomaisuudesta Porvoossa vain Stensböle jäi tämän omistuskokonaisuuden ulkopuolelle.

Björn Salvenpojan perheessä on kuitenkin ollut ainakin yksi tytär, jonka aviomies oli jo 1424 Peder Hornhus, [2] kotoisin Porvoosta. Edellisenä vuonna hän oli hyväksynyt veljensä Henrikin ja tämän vaimon keskinäisen testamentin. Vuonna 1436 Hornhus mainittiin Porvoon käräjillä todistajana. Hän esiintyi maakaupan todistajana 13.8.1446 Porvoossa, [11] ja samana vuonna hän oli myös mukana Savon ja Hämeen rajankäynnissä. Vielä 21.10.1448 hän oli elossa maakuntakatselmusmiehenä Pernajassa, muttei enää sen jälkeen. [12] Heidän jälkeläisistään ei ole mitään tietoa.

Eric Anthoni on parin Porvoossa vuonna 1446 päivätyn kirjeen perusteella katsonut Ragnhild Nilsintyttären asumakartanon Bölen sijainneen Porvoossa. [11] Tämä nainen oli niin korkeassa asemassa, että on vaikea kuvitella hänen tyytyneen niin vähäpätöiseen asumakartanoon kuin kolmannes Bölestä oli. Sen vuoksi K.G. Grandinsonin aikaisemmin arvelema Inkoon Böle, Anthonin epäilyksistä huolimatta, näyttää todennäköisemmältä vaihtoehdolta. Böle on kyllä niin tavanomainen paikannimi, että se on saattanut sijaita melkein missä vain, myöskin Ruotsissa. Inkoon Böle tavataan myöhemmin Clas Grabben vaimon Karinin hallusta. [13] Heidän perillisensä näyttävät olevan tekemisissä Stensbölen perinnön kanssa, kuten myöhemmin tullaan havaitsemaan.

Ragnhild Nilsintytär oli saanut aviomiehekseen ruotsalaisen Thure Anderssonin (Guse). Vuosilta 1375, 1402 ja 1412 tunnetun Thure Anderssonin vaakunassa on vene. Hänen veljenpoikansa oli Guse Nilsson eli oikeammin Nils Nilsson Guse (k. 1441). Heidän sukulaisensa oli ritari Bengt Nilsson. [11] Bengt Nilsson (leijonan kasvot) ei ollut mikä tahansa mies. Hän oli nainut drotsi Bo Jonssonin (Grip) lesken ja saanut tätä kautta haltuunsa valtavan maaomaisuuden. Hän kuoli 1423 jättämättä perillisiä ja haudattiin Vadstenan luostariin. Hänen isänpuoleisia serkkujaan olivat Ture Andersson ja tämän veljenpoika Guse Nilsson. [58]

Myös Ragnhildilla oli huomattavia sukulaisia. Hänen velipuolensa oli Kemiössä asuva Torkil Jönsinpoika. Tämän puoliso, Margareta Jönsintytär, oli Porvoon Stensbölen Anders Jönsinpojan sisar. Heidän äitinsä oli myöhemmin mennyt naimisiin Anders Garpin kanssa. Siksi he saattoivat puhutella Gregers Andersinpoikaa (Garp) veljekseen. [11][14]

Bölessä asunut Ragnhild Nilsintytär myi vuonna 1446 Viipurin, Hämeenlinnan ja Raaseporin linnanhaltijalle Kaarle Knuutinpojalle Ruotsissa sijainneet huomenlahjatilansa, samoin ritari Bengt Nilssonilta ja Guse Nilssonilta pojalleen Anders Thurenpojalle tulleen perinnön. Asianomaisen kihlakunnan tuomarin hän valtuutti samalla hoitamaan lainhuudot. [15] Vastoin Anthonin ilmoitusta [11] Itä-Uudenmaan tuomarin Karl Mattsinpojan nimeä ei tässä yhteydessä mainita; ei tietenkään, koska hän ei ollut tuomari Ruotsissa, jossa tilat sijaitsivat. Siksi Anthonin päättely, että Ragnhild olisi asunut Porvoossa, on kestämätön.

Thure Anderssonin ja Ragnhild Nilsintyttären tytär Birgitta Thurentytär sen sijaan asui Porvoossa. Siellä hän antoi kaksi kuukautta myöhemmin suostumuksensa siihen maakauppaan, jonka hänen äitinsä oli tehnyt Raaseporissa Kaarle Knuutinpojan kanssa ja luopui samalla omasta osuudestaan ritari Bengt Nilssonin ja Guse Nilssonin sekä näiden velivainajalleen, Anders Thurenpojalle langenneeseen osaan perinnöstä saaden 120 Riianmarkkaa. [11] Merkillistä kyllä, Birgitta Thurentyttären mies, Henrik Olofinpoika ei sinetöinyt kauppakirjaa, vaan sinetöijinä olivat tuomari Karl Matsinpoika, Kiialan Bote Bengtinpoika (Stålarm), Stensbölen Anders Jönsinpoika ja Kråkön Lydeke Bengtinpoika (Djäkn). Ilmeisesti hän ei omistanut sinettiä.

Henrik Olofinpoika näyttää olleen kotoisin Porvoosta. Hän oli todennäköisesti Pepotin toisen puoliskon omistaja. [16] Jos Birgitta Thurentyttären mies, Henrik Olofinpoika, oli Ållongren-sukua, niin heidän avioliittonsa näyttää jääneen lapsettomaksi. Se selittäisi kuitenkin, miksi hän oli mukana myöhemmin esiteltävässä Stensbölen perinnön jaossa. [17]

Olof Nilsinpojan (Poitz) vaimon äiti, Karin Turentytär oli perinyt maata Lammin Vanhastakartanosta. [18] Olikohan hän Birgitta Thurentyttären sisar? Silloin joudutaan kysymään myös, oliko Ragnhild Nilsintytär puolestaan Nils Olofinpoika Tavastin tytär? Tämähän omisti maata mm. Lammilla.

Näsen perheen omaisuus näyttää myydyn pois vävy Peder Hornhusin vielä eläessä. Syytä tähän emme tunne. Thure Andersinpoika ja Ragnhild Nilsintytär näyttävät todennäköisiltä ostajilta. Tämä kyllä edellyttäisi, että Thure Andersinpoika olisi asunut Suomessa. Siitä meillä ei kuitenkaan ole varmuutta. Porvoon voudeista tosin on hyvin vähän tietoja. [19] Emme varmasti tiedä sitäkään, onko Anders Jönsinpoika ostanut vaimonsa veljen, Peder Hornhusin välityksellä Stensbölen suoraan Näsen perheeltä vai Thure Andersinpojalta. Molempiin suuntiin hänellä oli sukulaisuussiteitä.


Stensbölen perinnönjako

Anders Jönsinpoika asui vuonna 1446 Stensbölessä, kun hän sinetöi Birgitta Thurentyttären kauppakirjan. [11] Jos on kysymys samasta Anders Jönsinpojasta, joka toisten vävyjen kanssa hyväksyi Henrik Hornhusin ja tämän vaimon keskinäisen testamentin 1423, on hänen vaimonsa Christina ollut Henrik ja Peder Hornhusin sisar. [20] Andersin vaimon nimi on ollut Kirsten, [17] joten laskuista voitaneen jättää pois mahdollisuus, että hän olisi myöhemmin saanut puolison Näsen perheestä, vaikka Anthoni olettikin sekä Peder Hornhusin että Anders Jönsinpojan olleen Björn Salvenpojan vävyjä. [21]

Anders Jönsinpojalla oli varsin arvokas vaakuna, apilakoroinen kenttä. Samaa vaakunaa kantoi hänen tyttärensä poika, tuomiorovasti Paulus Scheel. [22]

Eric Anthoni on asettanut Anders Jönsinpojan Kemiössä 1400-luvun alussa eläneen Jöns Andersinpojan pojaksi. [23] Andersilla ja hänen sisarellaan on ollut Vehmaalla sukumaita, joista he ovat luopuneet 1440- ja 1450-luvuilla. Viimeisen kerran Anders Jönsinpoika tavataan elossa olevana 1455 Ruotsinpyhtään Ahvenkosken lohenkalastuksesta riideltäessä. [24]

Anders Jönsinpojan leski Kirsten jakoi lastensa kanssa vuonna 1480 heidän isänperintönsä. [17] Yhdeksän vuotta myöhemmin lapset jakoivat uudelleen perinnön. [25]

Stensbölen suvun perinnönjako on hyvin problemaattinen. Siitä on säilynyt nämä kaksi dokumenttia, mutta ne näyttävät keskenään ristiriitaisilta. Edellisestä jakokirjasta puuttuu päiväys, vuosilukukin 1480 on siihen myöhemmin lisätty. Jälkimmäinen on päällisin puolin tarkasteltuna korrekti, mutta asiakirja on päivätty sen antajan, kuninkaan tuomiovaltaa käyttäneen Jöns Olofinpojan (Stenbock) kuoleman jälkeen. [26] Sen vuoksi ei ole varmaa, voidaanko niitä kumpaakaan pitää luotettavina. Perinnönjakojen sisällöt poikkeavat huomattavasti toisistaan. Kaikkia ensimmäisessä perintösopimuksessa mainittuja tiloja ei voida paikallistaa, toisista tiloista myöhemmin saatavat tiedot taas eivät tue asiakirjan antamia tietoja.

Ensimmäisessä jakokirjassa vuodelta 1480 Kirsten jakoi lastensa kanssa näiden isänperinnön. [17] Siinä hän pidätti elinajakseen itselleen Stensbölen. Se oli siis ollut hänen huomenlahjansa. Sen lisäksi hän pidätti itselleen omat tilansa, joita ei erikseen nimetä. Pojalle Arvid Andersinpojalle tulisivat "Lemmonäs Oxenääs" ja eräät Stensbölen ulkopalstat. Toisen pojan lapselle Pyhtäällä kuuluisi Järppilä. Vävy Olof Olofinpoika saisi pitää Drägsbyn ja puoli osuutta Tjusterbyn myllyyn. Toiselle vävylle Ljunge Tidikenpojalle jäisi Haikko ja Kristinan osuus Tjusterbystä sekä puoli myllyä. Muualta tiedämme, että Ljungen vaimon nimi oli Anna Andersintytär. [27] Tyttärelle Ingeborgille jäisi "Peethalax" ja yksi talo Helsingin Skattmansbystä. Vielä mainitaan ilmeisesti nuorimman tyttären mies Peder Henrikinpoika, joka saisi "Kopelan" sekä Inkuraisen.

Kirstenin kuoltua lapset suorittivat uuden jaon. [25] Siinä mainitaan aivan eri tilannimet kuin edellisessä jakokirjassa. Syynä siihen voi olla, että ne saattoivat olla äidinperintöä. Tämän jakokirjan mukaan Arvid Andersinpoika sai puolet Stensbölestä vävyjen Olof Olofinpojan ja Ljungen saadessa toisen puolen. Arvid vaihtoi kuitenkin tämänkin puolikkaan itselleen luovuttamalle langoilleen Nyynäisten osuuden. Stensbölen arvo oli 400 mk. Arvidin nimeltä mainitsemattomalle veljenpojalle tuli perinnönjaossa maata Porvoon Vekkoskelta ja Sipoon Hindsbystä. Ingridille tuli Pernajan Torsby ja Ragnilille, joka siis on Peder Henrikinpojan leski, kuului Porvoon Karleby.

Karlebyssä ei ollut 1500-luvulla rälssimaata. Skattmansbyn rälssin kuningas peruutti 4.9.1555 Jöns Kristerinpojalta (1 1/2 veromarkkaa) ja Dufva-sukuun kuuluneelta Peder Nilsinpojalta (1/2 veromarkkaa). [28] Peethalax, Kopela ja Oxenäs ovat tuntemattomia, ainakaan sen nimisiä rälssitiloja ei tunneta, mikäli Kopela ei tarkoita Paimion Kopilaa. Anders Jönsinpoika näyttää olleen kotoisin Kemiöstä ja omistaneen maata Varsinais-Suomessa. [29] Nousiaisten Nyynäisiin hänellä ei kuitenkaan ole voinut olla mitään osuutta, koska kaikki sen omistajat tunnetaan, [30] vaikka myöhemmässä jakokirjassa nimi mainitaankin. Taivassalon Järppilä pysyi 1550-luvulle saakka kirkontilana ja siirtyi silloin kuninkaan omien tilojen joukkoon. Millä tavalla ja koska Turun tuomiokapituli on saanut Järppilän, ei käy ilmi Mustastakirjasta, koska Järppilän saantoa ei ole sinne kirjattu. Kaarinan Lemunniemessä oli Uuden kuorin tilan lisäksi Slang- ja Boije-suvuilla maata 1500-luvulla, ja Vehmaan Inkuraisen rälssimaa on kuulunut Balck-suvulle. [31]

Toinen puoli Tjusterbyn myllystä ja maasta sekä Haikon kartano joutuivat Kirstin toiselle vävylle Ljunge Tidikenpojalle, Anna Andersintyttären miehelle. [27] Seuraavalla vuosisadalla ne tavataankin Scheel-suvun hallusta, ja ne siirtyivät avioliiton välityksellä Ållongreneille. [32]

Arvid Andersinpojalla on ollut Karin Månsintyttären (Viurilan sukua) kanssa lapsia, jotka ovat kuolleet isänsä jälkeen mutta ennen äitiään. Näin Stensböle joutui monien riitojen jälkeen Arvidin vaimon sisarten jälkeläisille. [33]

Kirstillä on ollut toinenkin poika, joka on kuollut ennen vuotta 1480. Hänen lastensa sanotaan asuvan Pyhtäällä ja saaneen Taivassalon Järppilän. Häntä on kuitenkin mahdotonta sijoittaa Pyhtäälle yhtä vähän kuin Järppiläänkään. Toisessa jakokirjassa mainitaan Arvidin veljenpoika ilman nimeä. Tälle olisi jäänyt Porvoon Vekkoski ja Sipoon Hindsby. Arvidin veljenpoikakaan ei ole jättänyt jälkeläisiä, koska hänenkin perintönsä näyttää hajonneen eri tahoille. Myöhemmässä jakokirjassa kiellettiin lopuksi Anders Tordinpoikaa millään tavalla puuttumasta suoritettuun perinnönjakoon. Tähän huomautukseen on syytä myöhemmin palata.

Drägsbyn omistuksen siirrynnästä meillä on tietoa. Sehän oli perinnönjaossa tullut Stensbölen vävyn Olof Olofinpojan osalle. Johan Olofinpoika (Stålarm) oli ostanut tilan 1530-luvulla Lars Jönsinpojan leskeltä Marietilta 250 markalla. [34] Lars Jönsinpojalla on ollut sisarkin, jota Johan Olofinpojan isä oli elättänyt yhdeksän vuotta. Larsin sisarpuolet Valborg ja Karin Jakobintyttäret hyväksyivät veljensä vaimon suorittaman kaupan. Se merkitsee sitä, että tämä on perinyt lapsensa, jos tila on ollut isän perintöä, vaikka tuomiossa sanotaankin Lars Jönsinpojan jääneen lapsettomaksi. Selvittämättä jäänee, millä tavalla Lars Jönsinpoika oli Olof Olofinpojan perillinen.

Larsin sisarpuolet, Valborg ja Karin saattoivat olla Inkoon Bollstadin Jakob Olofinpojan tyttäriä tämän aikaisemmasta avioliitosta. [35] Karin saattoi olla Clas Grabben vaimo. Clas Grabben vaimo Karin on merkitty miehensä jälkeen Inkoon Bölen kartanon omistajaksi. [13] Thure Anderssonin leski Ragnhild Nilsintytär on mahdollisesti asunut siellä. Clas Grabben vävy Per Galle väitti vaimonsa ja tämän sisarten olevan Lars Jönsinpojan lähimpiä perillisiä riidellessään Drägsbyn omistuksesta. Käräjillä vaatimus kuitenkin torjuttiin. Drägsbyn alustalaistilana Tjusterbyn myllyn puolikas on tullut kaupan yhteydessä Stålarmeille, koska se mainitaan perinnönjaossa Hans Johaninpojan (Stålarm) osuudessa.

Per Galle omisti kaksi tilaa Porvoon Tjusterbyssä ja teki ratsupalvelusta sen edestä 1555. Sen jälkeen hän omisti vain yhden tilan, toinen kuului Kirkkonummen Korkkullalle. [36] Sieltä kotoisin oleva Cajanus-suku (Hierta) käytti vaakunassaan sydäntä. Se näyttäisi olevan peräisin Galleilta ja osoittaisi, että Mickel Erikinpojan vaimo oli Per Gallen tytär. Galle-suvun vaakuna on muuten aivan sama kuin Gyllenhjerta-suvulla: liekehtivä sydän. [37]

Toinen Tjusterbyn taloista on jäljitettävissä siihen 4 tangon suuruiseen maahan, jonka Bollstadin Jakob Olofinpoika oli saanut vaihdossa vaimonsa Birgitta Matsintyttären (Frille) sisarelta Valborgilta. Sen hän puolestaan antoi sisarensa miehelle Sipoon Gesterbyn Nils Pederinpojalle (Ekelöf) uudessa vaihdossa. Omistuksen siirynnän muodosta Per Gallelle ei ole tietoa. Välirahana Nils Pederinpoika sai lisäksi 30 Riianmarkkaa, jotka hän kiinnitti lastensa äidinperinnöksi Sipoon Hindsbyhyn. [38] Nils Pederinpojalla on ollut siellä ennestään maata. Mielenkiintoiseksi aiheen tekee se, että Stensbölen Arvid Andersinpojan veljenpojalle oli perinnönjaossa tullut Hindsby ja Vekkoski. Per Galle esiintyykin sittemmin maanomistajana myös Hindsbyssä. [39] Hans Erikinpojalle (Ekelöf) on kuulunut torppa Porvoon Stensbölessä. Se osoittaa Gesterbyn perheen olleen jollakin tavalla sukua Stensbölen suvulle. [40]

Matts Frillen tyttärien osuus Tjusterbyssä on ilmeisesti yhteydessä Pernajan Torsbyn saantoon. Eräs Olof Larsinpoika oli syyllistynyt Matts Frillen tappoon. Hän hyvitti tämän tyttäriä 17.6.1530 luovuttamalla heille Pernajan Torsbyn. [41] Matts Frillen vävy Arvid Olofinpoika (Wildeman) omistikin siellä 1500-luvun puolivälissä maata. [42] Johan Olofinpoika (Stålarm) puolestaan oli ostanut Stensbölen vävyn, Olof Olofinpojan, saaman Drägsbyn osuuden Lars Jönsinpojan vaimolta Marietilta, kuten jo aiemmin on todettu. Olof Larsinpoika näyttää Lars Jönsinpojan ja Marietin pojalta. Hänen kuoltuaan on äiti perinyt poikansa ja voinut myydä sen jälkeen Drägsbyn. Tällaiseen tilanteeseen päädytään, jos oletetaan Olof Olofinpojan ostaneen vaimonsa sisarelta Torsbyn. Toinen Torsbyn talo kuului Nils Pederinpojalle (Ållongren).

Haikon omistus kaipaa myös kommentin. Björn Salvenpojalta jääneeseen omistuskokonaisuuteen ei kuulunut Haikko. Viipurin dominikaaniluostari myi sen 1451 Viipurin linnanpäällikölle Jöns Olofinpojalle (Stenbock). Heti seuraavana vuonna tämä on siirtynyt pois Suomesta. [43] Tässä vaiheessa hän näyttää myyneen Haikon Anders Jönsinpojalle. Andersin vävyn Ljungo Tidikenpojan (Scheel) tyttären kautta se siirtyi Ållongren-suvun haltuun.


Hinthaaran rälssi

Jaakko Teitin valitusluettelossa on selostus Hinthaaran rälssistä (s. 229). Pepotin Henrik Olofinpojan (Ållongren) vaimo oli kotoisin Hinthaarasta. Hänen isänsä nimi oli Nils Larsinpoika. Teitti huomauttaa erikseen, että hän oli rälssimies. Tälle huomautukselle on pantava erityistä painoa, koska hänen tehtävänsä oli paljastaa "villi aateli". Henrik Olofinpoika oli yksi Stensbölen aikaisemman perinnönjaon todistajista vuonna 1480. [17] Sama mies ilmeisesti on ollut 1440-luvulla naimisissa Birgitta Thurentyttären kanssa. Tästä avioliitosta ei näy jääneen lapsia. Tämän jälkeen hän on solminut uuden avioliiton Hinthaaran Nils Larsinpojan tyttären kanssa. Identifiointia tukee tieto, että Pepotin Henrik Olofinpoika oli todistajana läsnä Stenbölen ensimmäisessä perinnönjaossa. [17] Muuten Henrik Olofinpojasta ei ole paljon tietoja. Satakunnassa toimi 1469 ja 1474 voudin sijaisena saman niminen mies, mutta hän tuskin oli Pepotin Henrik. [44]

Nils Larsinpoika on ilmeisesti se Viipurin linnanpäällikön Krister Nilsinpojan (Vasa) palveluksessa ollut vouti Niklis Laurensinpoika, joka Helsingistä lähetti vuonna 1440 kirjeen Tallinnaan eräässä perintöasiassa. [45] Sama mies näyttää olleen myös Birgitta Thurentyttären suostumuksen todistaja vuonna 1446, koska todistajat oli koottu juuri Porvoon pitäjästä. [11] Se lisää varmuutta, että hän oli Hinthaaran omistaja. Asemansa vuoksi hänellä on ollut mahdollisuudet hankkia omistuksilleen rälssioikeudet. Hän on saattanut muuttaa isäntänsä mukana Ruotsista Suomeen, mutta on pantava merkille, että eräs Lauris Hinthaarasta oli vuonna 1405 oikaisukäräjillä talonpoikaisena lautamiehenä. [46] Tallinnan kirjeen alla on ollut Nils Larsinpojan sinetti, mutta se on säilynyt vain osittain. Sitä olisi ollut mielenkiintoista verrata Teitin piirtämään kuvaan selostuksensa vieressä. Siinä näkyy oksasta ylöspäin nouseva lehti. Sama kuvio esiintyy myös ns. Skinnarbackan suvun Grels Olofinpojan panttauskirjeen alla. [47]

Henrik Olofinpojalla ja Hinthaaran tyttärellä oli vain yksi tytär, jolla oli varsin erikoinen ristimänimi Ögerd. Hän oli naimisissa Porvoon voudin Anders Tordinpojan kanssa. Heidän poikansa Andreas Andreae oli Perniön tai Pernajan kirkkoherrana katolisena aikana. Siksi Teitti (s. 228) saattoi sanoa, että Pepotin toisen osan, eli siis Henrik Olofinpojan suku oli sammunut hänen aikaansa mennessä. Anders Tordinpoika oli läsnä Stensbölen perintöä jaettaessa. [25] Tässä yhteydessä häntä kiellettiin millään tavalla puuttumasta jakoon. Mikä oli kiellon takana?

Jaakko Teitti on moneen kertaan korjaillut Hinthaaran rälssistä antamaansa selvitystä. Sinne hän lisäsi, että Anders Tordinpoika oli lunastanut takaisin Ögerdin äidin sisaren osuuden. Nils Larsinpojalla on siis ollut toinenkin tytär. Hän ei kuitenkaan ollut se Gunnild -niminen nainen, joka oli naitu Hinthaarasta Tjusterbyhyn, koska hänelle oli kuulunut vain yksi tanko. [48] Onko Hinthaaran Nils Larsinpojan toinen tytär ollut Stensbölen Arvid Andersinpojan veljen kanssa naimisissa? Tämä on kuollut vuoteen 1480 mennessä, koska Stensbölen Kirsti mainitsee nimettömän poikansa lapsen ja Arvid veljenpoikansa, myös ilman nimeä. [49] Tätä perintöäkö kiellolla suojeltiin? Teitin saaman tiedon mukaan Anders Tordinpoika oli kuitenkin hankkinut haltuunsa vaimonsa tädin maaomaisuuden, ilmeisesti juuri Hinthaarasta.

Nimeltä tuntematon Arvidin veljenpoika on ilmeisesti kuollut alaikäisenä. Hänen isänperintönsä Sipoon Hindsbyssä ja Porvoon Vekkoskella on silloin joutunut isän sisarusten perillisille. Merkillepantavaa on, että Per Galle omistikin Hindsbyssä maata yhdessä Ekelöf-suvun kanssa. [39] Vekkosken perintö sen sijaan ei ole yhtä yksiselitteinen. Vekkoskella asuneen Henrik Bengtinpojan (Dufva) jälkeen kaksi taloa Vekkoskella oli Erik Henrikinpojan (Lindelöf) hallussa. Tämä maaomaisuus ei ollut Stensbölen suvulta lähtöisin. [50] Yhden rälssitalon Vekkoskella omisti Peder Nilsinpoika (Dufva). [51] Sen lisäksi Vekkoskella on ollut muitakin rälssitaloja, joiden omistussuhteita on mahdotonta selvittää.

Vuoden 1586 rälssintarkastusluettelon mukaan Haikon Måns Larsinpoika (Ållongren) omisti yhden rälssitalon Hinthaarassa. [52] Hän oli toisaalta Stensbölen vävyn Ljungo Tidikenpojan jälkeläinen. Toisaalta hänen vaimonsa Ebba Henrikintytär Risbit oli Tuve Månsinpojan jälkeläinen. Ei ole varmasti ratkaistavissa, mistä omistusoikeus oli peräisin. Koska Henrik Olofinpojan (Ållongren) haara oli kuollut sukupuuttoon, on Hinthaaran omistuksen täytynyt palautua takaisin Pepotiin. Tähän viittaavat Jaakko Teitin vaikeaselkoiset sanat: "Upå the godz som Nils Grabbe hade köpt, hade Hindrich Olssons slectinger och barn på Pepot giffvit nogre peningar, men Nils Grabbe dreff them ifrå".

Anders Tordinpojan lunastama osuus Hinthaarasta sisältyy ilmeisesti niihin ostoihin, joita Nils Grabbe oli suorittanut Hinthaaran kylässä.

Nils Grabbe oli ostanut vuonna 1535 Sipoon lukkarilta Erik Algotinpojalta lasten äidin, Gertrudin perimän 5 tankoa ja 2 kyynärää käsittävän maan Hinthaarasta. [53] Kymmenen vuotta myöhemmin Grabbe antoi vaihtokaupassa tämän talon Sipoon Gesterbyn Erik Larsinpojalle ja sai tältä 6 tankoa Karjaan Knapsbystä. [54] Molemmat vaihdossa käytyt tilat olivat rälssiä. Toisen saman suuruisen talon Hinthaarasta hän oli antanut jo 1539 Erikin pojalle Hansille (Ekelöf) tämän vaimon osuudesta Grabbein perintöön. [55] Nils Grabben vävyä Erik Arvidinpoikaa (Stålarm) Teitti syytti siitä, että kaksi Hinthaaran taloa oli ostettu veron alta ja tehty rälssiksi. Sama väite siirtyi sitten muihin lähteisiin. Hinthaaran erityisselvitykseen hän ei kuitenkaan ole tehnyt tästä huomautusta. [56] Kustaa I:n registratuurasta ei löydy myöskään merkintää, että Nils Grabbelle olisi myönnetty rälssiä Hinthaaraan tai muuallekaan. Kustaa Vaasa oli ankara ja vaativa isäntä kirjureitaan kohtaan. Olisi ihmeellistä, jos myönnetty rälssioikeus olisi jäänyt registratuuraan kirjaamatta. Nils Grabbe näyttää tarkasti valvoneen kruunun etua. Niinpä hänen tiedetään asettaneen eräitä rälssitiloja veronalaisiksi. [57] Siksi ei tunnu uskottavalta, että niin rutinoitunut tuomari ja verohallinnon virkamies kuin Nils Grabbe oli, olisi noin vain siirtänyt veronalaisia ostomaita rälssikseen.

sukutaulut


Viitteet

[1]   Anders Allardt, Borgå sockens historia I, Helsingfors 1925.

[2]   REA 410.

[3]   Eric Anthoni, Finlands medeltida frälse och 1500-tals adel. Helsingfors 1970, s. 117.

[4]   FMU 1684, 1213.

[5]   FMU 3244, 3432, 3842, 4349, 4262; Anthoni 1970, s. 125; Eric Anthoni, Landsfogdar och underfogdar. HTF 1968, s. 164-165.

[6]   FMU 4349, 6270.

[7]   BFH III:18; Jully Ramsay, Frälsesläkter i Finland intill Stora ofreden. Helsingfors 1909, s. 89, 405.

[8]   Allardt 1925, s. 296-297.

[9]   REA 253; FMU 6411.

[10]   BFH III:18, 233.

[11]   Eric Anthoni, Tvenne Borgåbrev av år 1446. HTF 1951, s. 33-37.

[12]   REA 400; FMU 2198, 2661, 2773.

[13]   Love Kurtén, Grabbe eller Bille? Genos 1978, s. 4.

[14]   FMU 2788; Eric Anthoni, Garp. ÄSF, s. 148-149.

[15]   FMU 2666.

[16]   Jaakko Teitin valitusluettelo Suomen aatelia vastaan. Todistuskappaleita Suomen historiaan V. Helsinki 1894, s. 228.

[17]   FMU 3842.

[18]   BFH V:52; Ramsay 1909, s. 318.

[19]   Anthoni 1968, s. 164.

[20]   REA 400.

[21]   Anthoni 1951, s. 35. Myöhemmin Anthoni katsoo Anders Jönsinpojan Hornhusien vävyksi (Anthoni 1970, s. 117).

[22]   FMS 183 ja 38.

[23]   Anthoni 1970, s. 117; REA 313.

[24]   FMU 2787, 2788; REA 485, 540, 566, 574.

[25]   FMU 4262. Huonompi kopio väärällä päiväyksellä FMU 2318.

[26]   FMU 4207.

[27]   BFH V:235. Ljunge Tidikenpoika osti 1472 erään niittykappaleen Porvoosta, FMU 3499.

[28]   Anthoni 1970, s. 370; Allardt 1925, s. 226; Teitin valitusluettelo, s. 80.

[29]   REA 485, 540.

[30]   Jan Liedgren, Finländska brev ur Stavsunds arkiv. HTF 1966, s. 107-113.

[31]   Anthoni 1970, s. 329, 336, 343, 345; Teitin valitusluettelo, s. 118.

[32]   Ramsay 1909, s. 378, 531. Ulvilan kirkkoherra Benedictus Magni (1526-58), jonka sinetissä oli kolme tammenterhoa, lienee Haikon Måns Nilsinpojan poika, BFH III:347 ja sinettiliite; K.G. Leinberg, Det odelade Finska Biskopsstiftets herdaminne. Borgå 1895, s. 157-158; Erkki Lehtinen, Suur-Ulvilan historia I. Pori 1967, s. 659.

[33]   Ramsay 1909, s. 426.

[34]   Eric Anthoni, Några brev berörande medlemmar av ätten Stålarm. HTF 1962, s. 35-. Stålarmit, vaikka olivatkin Olofinpoikia, eivät olleet Olof Olofinpojan jälkeläisiä, koska heidän isänsä oli Olof Pederinpoika Lille (ks. Ramsay 1909, s. 510).

[35]   Jully Ramsay kutsuu sukua nimellä Stubbe, vaikka Jägerhorn olisi kuvaavampi, koska vaakunassa on kannattimesta riippuva metsästäjän torvi (Ramsay 1909, s. 440-441).

[36]   Anthoni 1970, s. 372; Allardt 1925, s. 210.

[37]   Ramsay 1909, s. 136, 166, 177.

[38]   BFH III:125, 127, 603.

[39]   Paul Nyberg, Sibbo sockens historia I. Helsingfors 1931, s. 200.

[40]   BFH IV:145. Helsingin Pukinmäen rälssitilan yhtä osaa kutsuttiin 1500-luvun lopulla myös Stensböleksi (Eric Anthoni, Några handlingar rörande det äldre Helsingefrälset. HTF 1950, s. 72). Ekelöfeillä ei kuitenkaan voida osoittaa olleen mitään sukulaisuutta Bockeihin. Sen sijaan jotakin kautta näyttää olleen yhteys Porvoon Stensbölen sukuun.

[41]   FMU 6515.

[42]   Anthoni 1970, s. 374.

[43]   FMU 2887; Anthoni 1970, s. 133.

[44]   FMU 3375, 3576.

[45]   FMU 2362, 6645.

[46]   FMU 1207.

[47]   Ramsay 1909, s. 405, Sinetti on kuvattuna nurinpäin. Originaalina säilynyt kirje on siitä ihmeellinen, että siinä on sinettejä yksi enemmän kuin niitä pyydettiin läsnäolijoilta (BFH V:68). Grels Olofinpoika ilmoitti, ettei hänellä tai lapsilla ollut sinettiä. Kilven päällä olevat kirjaimet G A vahvistavat, ettei se ollut Grelsin sinetti. Mutta kenen sitten ja miksi kirjeessä on yksi sinetti liikaa?

[48]   Teitin valitusluettelo, s. 206-207.

[49]   Eric Anthoni on asettanut etusijan lukutavalle Hans Brodersson (Eric Anthoni, En godsträta HTF 1961 ja 1970, s. 372, 375). Stensbölen molemmista perinnönjaoista käy ilmi, että kysymys oli nimenomaan Arvidin veljenpojasta.

[50]   Eric Anthoni, En godsträta. HTF 1961, s. 55-61.

[51]   Anthoni 1970, s. 372.

[52]   Allardt 1925, s. 253.

[53]   Teitin valitusluettelo, s. 96.

[54]   BFH III:218.

[55]   BFH III:138.

[56]   Teitin valitusluettelo, s. 207, 229; Anthoni 1970, s. 370.

[57]   Anthoni 1970, s. 263.

[58]   K.G. Grandinson, Ragnhild Nilsdotter till Böle och medeltidsätten Guse. Personhistorisk Tidskrift 1941-42, s. 63-66; Karl-Otto Pettersson, Lejonansikte, Bengt Nilssons ätt. ÄSF, s. 71.


Referat

Tapio Vähäkangas: Frälsearven i Stensböle och Hindhår i Borgå

Björn Salvessons och Kristina Pedersdotters jordinnehav i Borgå i början av 1400-talet återfinns vid nästa sekelskifte i Tuve Månssons arvingars ägo så när som på Stensböle. I bägge fallen har jorden överförts genom jordaffärer. Som mellanhänder synes Thure Andersson (Guse) med hustru Ragnhild Nilsdotter och deras i Borgå bosatta dotter Birgitta Thuresdotter och hennes man Henrik Olofsson ha fungerat. Sistnämnda tillhörde troligen ätten Ållongren. Hans gifte med en dotter till ägaren av Hindhår frälse Nils Larsson är känt, med därförinnan synes han ha varit gift med Birgitta Thuresdotter. Detta äktenskap var barnlöst.

Stensböle hade före 1446 övergått till Anders Jönsson (klöverbladsskura). Hans hustru var Peder Hornhus syster Kristina. Hornhus i sin tur var måg till Björn Salvesson.

Kristina på Stensböle delade 1480 barnens fadersarv och barnen ånyo 1489 efter moderns död. Sonen Arvid Andersson fick då Stensböle. Gården kom sedan via hans hustrus systers familj i främmande händer. En annan, till namnet okänd sonson fick som sin arvedel Hindby i Sibbo och Veckkoski i Borgå. Hans far var troligen måg till en av döttrarna till Nils Larsson i Hindhår. En annan dotters svärson Anders Tordsson förbjöds nämligen att deltaga i arvskiftet av Stensböle. En av döttrarna var gift med Olof Olofsson. De erhöll Drägsby och halva Tjusterby. Antagligen var det han som köpte Torsby i Pernå av den yngsta dotter Ragnhild. Den övergick 1530 som mansbot för dråp från Olof Larsson till släkten Frille. Olofs föräldrar var tydligen Lars Jönsson med hustru Mariet. Familjen sålde på 1530-talet Drägsby till familjen Stålarm. Lars halvsystrar Valborg och Karin Jakobsdotter godkände köpet, men Per Galle hävdade senare att hans hustru var en av Lars Jönssons närmaste arvingar. Clas Grabbes hustru Karin var uppenbart den andra av dessa halvsystrar. Jakobsdöttrarnas far måtte ha varit Jakob Olofsson till Bollstad, som i jordskifte fått jord i Tjusterby av släkten Frille och överlät samma jord åt släkten Ekelöf. Grabbes svärson Per Galle innehade senare mark i Tjusterby och Hindsby.

Av döttrarna på Stensböle fick Ingeborg Karleby i Borgå. På 1500-talet nämns där ingen frälsejord.

Anna Andersdotter var gift med Ljunge Tidiksson (Scheel). De fick halva Tjusterby och Haiko. Denna jord övergick genom en dotters gifte till släkten Ållongren. Domprosten Paul Scheel förde samma vapen som sin morfar Anders Jönsson.


Genos 68(1997), s. 10-18, 45-46

© Tekijät ja Suomen Sukututkimusseura - Författarna och Genealogiska Samfundet i Finland

[ Artikkelin alku | Viitteet | Referat ]

Aiheenmukainen hakemisto | Vuoden 1997 hakemisto | Vuosikertahakemisto