GENOS
- Suomen Sukututkimusseuran aikakauskirja

[ Artikkelin loppu ]

Kirja-arvosteluja - Recensioner

HELVI UKKOLA

Marja-Liisa Putkonen: Raivaajia, sotilaita ja talonpoikia Satakunnasta. Erkki Juhonpoika Aspin (1762 - 1809) suku. Helsinki 1996. 383 s.

 

Haavan lehdet vuoden 1996 sukukirjan kannessa johdattavat lukijan hauskasti Aspin suvun pariin. Alussa on suppea selvitys suvun varhaispolvista alkaen 1500-luvun lopulla eläneestä Hoipon isännästä kirjan keskushenkilöön, ruotusotamies Erkki Juhonpoika Aspiin, joka edustaa kahdeksatta polvea. Suku on viime vuosisadalle asti asunut pääasiassa vanhan Sastamalan pitäjän alueella Tyrvään länsi- ja luoteisosissa ja on siis leimallisesti satakuntalainen.

Pääsisällön muodostavat sukutaulut Erkki Aspin viiden sukua jatkaneen lapsen, nimittäin Matti Hiidenoja-Horellin, Antti Huhdanpään, Erkki Haaviston, Juha Hanhelan ja Maria Vareslahden jälkeläisistä. Kukin näistä ryhmistä on vielä jäsennetty seuraavan polven mukaan alahaaroihin. Kun on seurattu sekä poikien että tytärten jälkeläisiä, on järkevä rajaus paikallaan, jottei tietojen määrä kasvaisi hallitsemattomaksi. Nykypolvet ovat monelle sukukirjan tekijälle eräässä mielessä hankalimmat. Sukutietoja ei pääse suoraan penkomaan rekistereistä, kyselyihin ei vastata ja jotkut eivät halua tietojaan julkisuuteen. Kirjakin paisuu helposti kohtuuttoman laajaksi, jos sitä jatketaan kaikkien osalta nykyhetkeen asti. Niinpä kirjoittaja onkin tyytynyt muodostamaan sukutauluja vain 12. polveen paitsi tekijän omasta, Iisakki Haaviston sukuhaarasta, josta tiedot on pyritty tuomaan 1990-luvulle asti eli 15. - 16. polveen.

Sukutauluista on melko tarkka hakemisto, joitakin appivanhempia siitä näyttää puuttuvan. Länsisuomalainen nimikäytäntö ilmenee jo Erkki Aspin lasten nimistä: kukin sisaruksista saa eri sukunimen. Kun sama henkilö esiintyy useallakin eri lisänimellä elämänsä eri vaiheissa, kirjoittaja on ratkaissut moninimisyyden ongelman käyttämällä asianomaisen viimeiseksi jäänyttä nimeä sukunimenä. Muut nimet eivät näy hakemistosta. Olisi ollut hyödyllistä nekin siinä mainita. Mutta miksi hakemistosta on kokonaan jätetty pois muitten sukuhaarojen 14. ja 15. polvista saadut tiedot, kun henkilöt on kuitenkin mainittu tauluissa 13. polven yhteydessä?

Kirjoittaja on käyttämistään lähteistä onnistunut löytämään henkilöiden elämää ja luonnetta elävöittäviä tietoja ja tulkitsemaan niitä niin, että kirjaa lukiessa tulee tuntu kuin seurustelisi elävien ihmisten kanssa. Tämä sukukirja ei todellakaan ole mikään "puhelinluettelo". Esitystyyli on perheenomainen kuten oman suvun selvittelyyn sopiikin (esim. " Sisko ja Jarmo ovat eronneet." "Pentti harrastaa koiria ja metsästystä."). Kun on kysymys raivaajasuvusta, havainnollistavat suvun jäsenten elämäntyötä torpankontrahdit ja talon katselmukset sekä syytinkisopimukset. Itä- ja pohjoissuomalaista lukijaa hämmästyttänee satakuntalaisten torppien suuruus: kun torpassa on kymmenkunta lehmää, useita hevosia ja parikymmentä hehtaaria peltoa, on se jo muualla Suomessa melkoinen talo.

Paitsi jälkipolvitauluja on teoksessa myös esipolvitaulut Haaviston sukuhaaran Iisakki Haaviston ja hänen kahden vaimonsa Eeva Kaisa Perttalan ja Hilma Kankaanhuhdan esivanhemmista. Myös näihin tauluihin on veroluetteloista ja tuomiokirjoista saatu runsaasti elävöittävää tietoa. Esipolvitauluihin on myös hakemisto talon- ja pitäjännimineen.

Useat kartat havainnollistavat suvun sijoittumista Kiikkaan ja Kiikoisiin. Jokunen kartta on painettaessa jäänyt epäselvän harmaaksi.

Tekijä on käyttänyt hyväkseen myös kerättyä muistitietoa ja tämä yhdessä murresanaluettelon kanssa antaa hauskaa paikallisväriä. Sukutaulujen yhteyteen on sijoitettu maukkaita pikkupaloja värikkäistä suvun jäsenistä ja käräjäjutuista. Kuviakin on saatu sopivasti ja lukijaa ilahduttaa, että kuvaselostuksissa on mainittu taulut, joista kuvan henkilöt löytyvät.

Kirjan alussa on katsaus sukunimiin ja niiden mahdolliseen alkuperään sekä historiallinen katsaus suvun asuinseudun vaiheisiin. Lopussa on laaja lähdeluettelo, tietoja vanhoista mitoista ja painoista sekä tekstissä esiintyvien termien merkityksistä. Tekstiin ei lähdeviitteitä ole sijoitettu. Tutkija niitä voisi kaivata, mutta tavalliselle lukijalle teos on tällaisena ehdottomasti helppolukuisempi.

Nidottu kirja tulee omakustanteena edulliseksi. Painoasu on miellyttävä, mutta mitenkähän pehmeät kannet kestänevät jatkuvaa selailua. Mielenkiintoinen kirja ansaitsee joka tapauksessa "kulua kansan käsissä".


Genos 68(1997), s. 184-185

© Tekijät ja Suomen Sukututkimusseura - Författarna och Genealogiska Samfundet i Finland

[ Artikkelin alku ]

Aiheenmukainen hakemisto | Vuoden 1997 hakemisto | Vuosikertahakemisto