GENOS - Suomen Sukututkimusseuran aikakauskirja

[ Viitteet | Referat | Artikkelin loppu ]

Ervastit Haukiputaalla

Ekonomi Carolus Candolin, Helsinki

Lähtiessäni etsimään asiakirjoista Pudasjärven kirkkoherran pastori Barthold Ervastin (jonka jälkeläisistä yksi, Fredrika Ervast, liittyy Candolin-sukulinjaan) esipolvia antoi osviitan Finländsk släktkalenderissa hänestä oleva maininta: bondson från Ervasti gård i Simo by av Kemi socken. Turun hiippakunnan paimenmuistossa hänestä taas kerrotaan seuraavaa: Barthold Ervast, s. kaiketi Simossa 1674, talonpojan poika Ervastin talosta Maksniemen kylästä, k. Pudasjärvellä 3.5.1737. [1] Tekstit ovat lähes yhteneväiset, myös siinä suhteessa, että vanhemmista ei ole sanaakaan eikä patronyymiä ole mainittu.

Simon Maksniemestä löytyykin k.o. tila, jonka isäntänä niin vuoden 1702 henkikirjassa, kymmenysluettelossa kuin savuluettelossakin on Jaakko Ervasti (Erwast). Rippikirjaan vuosilta 1701-1708/09 [2] on Ervastiin (Erwasti) merkitty seuraavat henkilöt: Jaakko Laurinpoika, vaimo Marketta (Pietarintytär), äiti Kaarina, tytär Marketta, tytär Elina, kaksi renkiä, kaksi piikaa ja poika Lauri.

Jaakko Laurinpoika Ervastin vanhemmista ei ole varmaa tietoa, hänhän ei ollut edellisen isäntäparin Esko Ervastin ja hänen vaimonsa Marketan poika. Viimeksi mainittu on henkikirjassa emäntänä vuosina 1695-1700 [3], koska Esko tultuaan 1695 ilmeisesti työkyvyttömäksi kuolee 1698. Esko oli isännöinyt 3/4 manttaalin tilaa vuodesta 1677 alkaen. Ensimmäinen merkintä tästä uudesta viljelijästä löytyy Kemin pitäjän veronalennus- ja lyhennysluettelosta vuodelta 1677: Maksniemi, 3/4 Esko Laurinpoika, rutiköyhä, vielä velkaantunut, ei hevosta, 1 lehmä, veronalennus 3/8, kruununtalonpoika. [4]

Esko Laurinpojan patronyymi viittaa jonkin asteiseen sukulaisuuteen Jaakko Laurinpojan kanssa. Nimeä Erwast ei virallisesti koskaan liitetty Eskoon hänen isäntävuosinaan, vaan vasta hänen maatessaan kuolinvuoteella 1697 (Eskill Erwasts hustru) ja hänen kuoltuaan 1698 (Eskill Erwast, död). Pariskunnan mahdollisia jälkeläisiä ei tätä tutkimusta varten ole etsitty.

Huonosti olivat Esko Laurinpojan asiat hänen tullessaan Maksniemeen 1677: vain yksi lehmä ja velkaa. Mistä Esko oli lähtöisin? Siihen saa hyvän viitteen Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin historiasta, jossa Armas Luukko mainitsee Oulun pohjoispuolisen vierasperäisen nimistön joukossa mm. Haukiputaan Ervastin vuodelta 1571. [5]

Esko Laurinpoika tuli Maksniemeen Haukiputaan Ervastilan kantatilalta. Hän esiintyy siellä ensimmäisen kerran vuoden 1675 henkikirjassa [6], johon talonväki kirjattiin näin: Jacob Larsson Erwast, Hu Margeta Bertilsdott., Brod. Isaak Larsson, Hu Karin Bertelsdotter, Brod. Eskil Larsson. Vuosina 1676-77 heidän lisäkseen Ervastilassa mainitaan veli Lauri Laurinpoika. Viime mainittuna vuotena lähtevät (nuorimmat?) veljekset omille tahoilleen. Laurista ei ole tietoa minne, mutta Eskon tiedämme muuttaneen Maksniemeen; henkikirjat kummallakin paikkakunnalla osoittavat sen saumattomasti. Kuitenkaan pienintäkään viitettä ei ole siitä, että Barthold Erwast olisi ollut peräisin Maksniemen Ervastilasta.

Otsikon mukaisesti käsitellään tässä ainoastaan Haukiputaan Ervastin kantatilan sukuhistoriaa. Edellä mainittu Jaakko Laurinpoika Ervasti oli siellä isäntänä vuodesta 1669 [7] aina vuoteen 1686 asti. Sinä aikana tämä yhden manttaalin tila jakautui kahtia: Jaakko Laurinpoika ja hänen poikansa Juho Jaakonpoika saivat kumpikin 1/2 manttaalia. Vuoden 1683 henkikirjassa [8] jako näkyy näin:

1 Jacob Larsson Erwast
Hu Margeta Bertilsdr
brod. Isaak Larsson
Hu Karin Bertels dott.
Pij. Karin Thomasdott.
dott. Brita Jacobsdr         - 6
---------------------------
son Johan Jacobsson
Hu Lijsa Bertelsdott.       - 2
---------------------------

Itse asiassa tila oli ollut jaettuna ainakin v. 1627, tuolloin veljesten kesken (2/3 Erwast Jörenn, 1/3 Erwast Sigfred). [9] Tähän palataan jäljempänä. Jako virallistettiin henkikirjassa vuoteen 1688 mennessä, [10] mutta niin, että toisen puolikkaan isäntänä jatkoi Juho Jaakonpoika ja toista osaa isännöi Matti Iisakinpoika. Iisakki Laurinpoika ei siis ehtinyt isännäksi, vaikka olikin merkitty sellaiseksi vuoden 1686 kymmenys- ja savuluettelossa.

Serkukset Juho ja Matti hoitivat tilojaan 1690-luvulle asti, ja he saivat kokea perheineen armottomat nälkävuodet 1696-97. Niitä pakoon palasivat kotitilalle Juhon veljen Henrikki Jaakonpojan vaimo Anna ja v. 1695 Lauri Iisakinpoika. Se miten heille kävi, käy ilmi henkikirjoista seuraavasti:

1697 [11]

1/2   Juho Ervasti (Erwast)
vmo Liisa ruti-
veljenvmo Anna köyhiä
1/2 Matti Ervasti (Erwast)
vmo Kaarina
veli Lauri ruti-
vaimo Kaarina köyhiä

1698 [12]

1/2   Juho Ervasti (Erwast) -
väki kuolee sänkyihin,
leski elättää itsensä kerjäämällä
1/2 Matti Ervasti (Erwast)
vmo Kaarina kuollut
veli Lauri kuollut
leski Kaarina rutiköyhä

Haukiputaan lyhennysluettelosta vuodelta 1697 löytyy tieto, että Juho Ervastin tilalta asukkaat ovat kuolleet nälkään maaliskuussa 1697 ja tila on autioitunut. [13]

Vain osa Matti Iisakinpojan huonekunnasta selvisi vuoteen 1700, jolloin se käsitti Matin lisäksi Lauri Iisakinpojan Kaarina-lesken sekä nuoremman veljen Iisakki Iisakinpojan (huonokuntoinen) ja tämän vaimon Kirstin. Ainoastaan tämä puolikas pysyi suvun hallussa. Toinen puolisko ei pysynyt kauaa autiona, sillä vuoden 1701 henkikirjan mukaan Juho Ervastin tilan otti hallintaansa pastori Simon Frosterus. [14] Frosterus kuoli seuraavana vuonna, ja henkikirja todistaa tilan olevan asukkaitta (uptagits af Sahl. Hr Simon. Ingen åboo).

Vuonna 1702 Matti Ervastin ruokakuntaan ilmestyi veli Yrjö Iisakinpoika, josta piakkoin tuli tilan seuraava isäntä. Isännän vaihdoksen syykin selviää: vuonna 1703 Matti Iisakinpojan ilmoitetaan olevan huonokuntoinen ja lastensa hoitama. Autioitunut Ervastin tilan kruununtilaksi muuttunut puolikas sai samoihin aikoihin uudet viljelijät, sillä vuoden 1705 henkikirjassa sinne merkittiin Pekka Ervasti (Peer Erwast) ja isäntä Antti (HB Anders). Tuolloin toisella tilanosalla asui Yrjö Ervastin lisäksi hänen veljensä Iisakki Kirsti-vaimoineen. [15] Nämä uudet isännät mainitaan myös saman vuoden kymmenys- ja savuluetteloissa. [16]

Nälkävuodet olivat takana, ja Iisakki Iisakinpoika oli toipunut isännöimään tilaansa yhdessä veljensä Yrjön kanssa. Kruununtilalla mainitaan vuoteen 1708 asti Pekka Ervasti. Kymmenysluetteloissa hän näkyy aina vuoteen 1710 asti, vaikka hän todennäköisesti ei enää silloin asunut ko. tilalla. Vuosina 1711-1713 talo mainitaan kymmenysluettelossa lyhyesti Erwastila hemman haltijanaan Matti Ervasti. Hän ei voine olla sama kuin vuoden 1703 huonokuntoinen Matti Ervasti, vaan ulkopuolinen henkilö.

Veljekset Yrjö ja Iisakki Iisakinpojat selviävät vuoteen 1713 [17], mutta eivät paljon pitemmälle, sillä isonvihan myllerrykset saavuttivat myös Haukiputaan seudut. Vuonna 1715 silloinen pappi merkitsi kuolleiden luetteloon, että vihollinen surmasi 13 haukiputaalaista. Seuraavana vuonna Haukiputaalla "tapettiin armotta" (utan barmhertighet dräpne) 26 henkilöä, heidän joukossaan 50-vuotias Iisakki Ervasti ja 48-vuotias Yrjö Ervasti. Sekä Iisakki että Yrjö haudattiin Kemiin. 29.6.1716 kuoli myös Iisakki Ervastin leski 42-vuotiaana.

Ervastin tilalla ei siis ollut enää ketään, joka olisi ottanut isännyyden käsiinsä. Isonvihan jälkeen vuonna 1723 asiakirjat kertovat tilojen kohtalosta seuraavaa:

Henkikirja [18]

1/2   Simo Ervasti (Erwast)
renki Eerikki
1/2 Juho Ervasti l.
kappalainen Pehr Uhlberg
ja vaimo

Maakirja [19]

1/2   Ervasti Simo -
varatila, otettu
viljelyyn verovapau-
della 11.3.1723 päivä-
tyn käräjätodistuksen mukaan,
verolle 1729
1/2 Kruununtila, puolikas
Ervasti l. Pekka (Pehr)

Kuka oli Simo Ervasti? Kysymykseen antaa vastauksen vuoden 1722 talvikäräjien pöytäkirja: Esiin astui Simo Martinpoika Sassi Olhavasta ja ilmoitti haluavansa ottaa viljelyyn Yrjö Erwastin 1/2 manttaalin perintötilan Haukiputaan kylässä, pyytäen siksi tälle tilalle laillista katselmusta. Sen jälkeen lautamiehistön kanssa keskusteltiin tästä, ja saatiin tietää, että kyseiseltä Ervastin tilalta on elossa vielä yksi poika, nykyinen Keminmaan kappalainen, nimeltään herra Bertill sekä myös kaksi hänen veljensä lasta, joista viimeksi mainitut ovat vielä alaikäisiä.

Vuoden 1723 verokirjojen Simo Ervasti oli siis Olhavan kylästä kotoisin ollut Simo Martinpoika Sassi, joka halusi ottaa hallintaansa Yrjö Ervastin aiemmin viljelemän, sittemmin autioituneen perintötilan. Simo Sassi sai luvan siirtyä tilalle toistaiseksi, ellei hän jo ollut ollutkin siellä jo jonkin aikaa. Kaksi uskottua miestä saivat tehtäväkseen tarkastaa tilan kunnon ja Simon tekemiset vuoden aikana, ja tämän jälkeen heidän tuli antaa selvitys lopullista käräjäpäätöstä varten. Näin tapahtuikin, ja Simo Sassi sai pitää tilan.

Tärkein tieto kirkkoherra Barthold Ervastin taustan selvittämisen kannalta on kuitenkin se tieto, että hän (herra Bertill) oli ko. Ervastin tilan poika ja Yrjö ja Iisakki Ervastin veli. Barthold Ervastin vanhemmat olivat siis Iisakki Laurinpoika ja Kaarina Pertuntytär, ja hän oli syntynyt Haukiputaan Ervastilassa noin vuonna 1674.

On vahinko, että tuomiokirjassa esiintyneiden Barthold Ervastin veljenlasten nimiä ei ole mainittu, joten heidän kohtaloistaan ei voida päästä perille.

Entä Simo Sassin, sittemmän Simo Ervastin myöhemmät vaiheet? Henkikirjoissa hänet mainitaan vuosina 1724-1763 nimimuodolla Erwastila Simon. Hänen veljensä Antti Martinpoika Sassi muutti myös Olhavalta Simon 1/2 manttaalin tilalle. Isojaossa vuonna 1784 Ervastin tila jaettiin kahteen neljännesmanttaalin suuruiseen osaan näiden veljesten perillisten kesken. On ilmeistä, että osa nykyisistä Ervasteista on heidän jälkeläisiään.

On syytä vielä luoda katsaus Erwast-sukulinjaan ja perehtyä vuodesta 1669 alkaen isäntänä Haukiputaan Ervastilassa mainitun Jaakko Laurinpojan sekä hänen veljensä Iisakin esi-isiin. Heidän isänsä oli vuosina 1635-1668 henkikirjoissa näkyvä Lauri Tuomaanpoika. [20] Henkikirjoissa Erwast-liitettä ei hänellä esiinny, toisin kuin maakirjoissa vuosina 1653-1675 ja kymmenysluetteloissa 1653-1669. [21]

Laurin isä oli asiakirjoissa vuosina 1626-1634 näkyvä Tuomas Yrjönpoika. Hän oli se "Yrjö Ervasti" (Erwast Jörenn), joka vuoden 1627 maakirjan mukaan jakoi tilan yhdessä veljensä Sipi Yrjönpojan (Erwast Sigfred) kanssa. Tila oli jaettuna siten, että Yrjön veroluvuksi muodostui 2/3 ja Sipin 1/3 manttaalia. [22] Se, että Tuomas ja Sipi Yrjönpojat olivat veljeksiä, käy ilmi käräjäpöytäkirjasta 26.7.1626, [23] kun Tuomas sai maksettavakseen kolmen markan sakot väitettyään, että hänen veljensä (sijn broder) Sipi oli käyttänyt tilallaan orjatyövoimaa, mitä hän ei sitten voinutkaan näyttää toteen.

Veljesten isä oli Yrjö Juhonpoika, jonka nimi oli veroluetteloissa vuosina 1583-1624. [24] Erwast-nimeä ei häneen liitetty. On merkillepantavaa, että vuoden 1621 maakirjassa talo oli jakamaton 1 manttaalin tila. 1600-luvun alun lähteistössä on aukkoja. Voidaan kuitenkin pitää todennäköisenä, että vuoden 1624 Yrjö Juhonpoika (Jören Jonsson) [25] oli sama kuin vuosien 1606-1608 Yrjö Juhonpoika (Jören Ionsson) [26], jonka tilan manttaaliluku oli 1.

Yrjö Juhonpojan nimi esiintyy ensimmäistä kertaa lähteissä vuonna 1583, tuolloin vain kymmenysluettelossa, kuten myös vuosina 1584-1592. Tänä aikana ilmestyy kuitenkin maakirjoihin "häiritsevä tekijä": nimi Jöran Hermis/Johan Herme. Onko kyseessä kaksi eri miestä? Maakirjaan merkittiin vuosina 1588 ja 1592 Jöran Hermes, kun taas vuosina 1593 ja 1595 rekisteröidyksi tuli Jören Jönsson[28] Vuosina 1573-1582 maakirjoissa toistuu nimi Johan Herms/Herma/Hermas, mutta kahden viimeisen vuoden osalta tuottaa kymmenysluettelo yllätyksen: sinne on kirjattu Jons Erffuast[29] Vuosina 1567-1572 nimi on muodossa Ions Herms, mutta vuonna 1566 Johan Erfwast. [30] Tätä aikaisemmin vuosina 1547/48-1565 on vallitsevana nimenä Jöns/Ionns Herme lukuun ottamatta vuosia 1556 (Hermansson), 1557 (Hermass) [31] ja 1559 (Härmä) [32] Hermass on selvästi lyhennys Hermanssonista. Samalla selviää aikaisempien lyhennysten perusmuoto.

Yksi ja sama Hermanninpoika näyttäisi siis isännöineen k.o. tilaa 45 vuotta, mikä ei ole varsin uskottavaa, vaikkakaan ei mahdotonta. Helpommin voisi hyväksyä sen ajatuksen, että vuosien 1547-1565 Juho (Ions) Herme olisi ollut vuonna 1566 mainitun Juho Ervastin isä. Tätä päätelmää tukisi se, että vuosina 1562-63 oli kymmenysluettelossa Juho Juhonpoika (Ions Ionsson/Jönsson). Todettakoon vielä, että nimi Jons/Jöns Hermansson/Hermass on maakirjoissa pitkälle 1500-luvun loppupuolelle kuin viittaamassa tilan sukuperimykseen, vaikka kyseinen henkilö olisikin ollut jo vuosikausia vainajana.

Aivan täyttä varmuutta ei siis näiden ensimmäisten haukiputaalaisten Ervastien esivanhemmista saada.


Viitteet

[1]   Folke Landgren, Finländsk släktkalender I. Helsingfors 1920, s. 102; Eero Matinolli, Turun hiippakunnan paimenmuisto 1721-1809 II, Pudasjärvi. SKHS:n monisteita I. Helsinki 1963.

[2]   Simon rippikirja 1701-1708/09, mf IK 235.

[3]   VA 9224:197, mf LT 971.

[4]   VA 9174:88, mf LT 1518.

[5]   Armas Luukko, Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin keskiaika sekä 1500-luku. Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin historia II. Oulu 1954, s. 97, 131.

[6]   VA 9166:127, mf LT 1515.

[7]   VA 9155:576, mf LT 1508.

[8]   VA 9186:232, mf LT 1383.

[9]   VA 4961:68v, mf ES 852.

[10]   VA 9196:270, mf LT 1210.

[11]   VA 9215:236-237, 401, mf LT 1318.

[12]   VA 9215:401, mf LT 1318.

[13]   VA 9218:227, mf LT 1320.

[14]   VA 9227:230, mf LT 543.

[15]   VA 9240:466, mf LT 133. Kruununtilasta on henkikirjassa seuraavanlainen merkintä: 1/2 Peer Erwast, Crone Bost., HB Anders - af Hr Peer Uhlberg.

[16]   VA 9240:406, 556, mf LT 133.

[17]   VA 9267:290, 339, mf LT 982.

[18]   VA 9270:52, mf ES 3060.

[19]   VA 9268:172, mf ES 2479. Maakirja ilmoittaa kummankin tilan veromääräksi 3 talaria 24 äyriä ja 14 2/5 penninkiä (3.24.14 2/5).

[20]   VA 9098:89, mf ES 2467.

[21]   VA 9153:52, mf LT 1186]

[22]   VA 4961:68v, mf ES 852.

[23]   VA rr 54:48v-49, mf ES 2027.

[24]   VA 4766:75, mf ES 832; VA 4952A:198, mf ES 850.

[25]   VA 4952A:198, mf ES 850.

[26]   VA 4850:90, mf 840; VA 4861A:81, mf ES 841.

[27]   VA 4797:71, mf ES 835; VA 4780:73, mf ES 834.

[28]   VA 4800:71 ja VA 4808:70, mf ES 836.

[29]   VA 4765:90, mf ES 832.

[30]   VA 4687:58, mf ES 826.

[31]   VA 4548:16-17, mf ES 818.

[32]   VA 4534a:1 ja VA 4534e:2, mf ES 817.


Referat

Carolus Candolin: Släkten Ervast i Haukipudas

Kyrkoherden i Pudasjärvi Barthold Ervast (1674-1737) har i litteraturen uppgivits härstamma från Maksniemi Ervasti i Simo. Denna gård innehades från år 1676 av Jakob Larsson, som kom från Ervastila i Haukipudas. Maksniemi Ervasti delades på 1680-talet i två delar. Som husbönder på den andra hälften uppträder Jakob Larssons brorsöner Jöran och Isak Isaksson i början av 1700-talet. Gården var öde under stora ofreden. När Simon Mårtensson Sassi från Olhava 1722 anhöll att få uppta gården, utreddes släktförhållandena vid tinget. Av den förra bondefamiljens tre ännu levande medlemmar var en Barthold Ervast, då kaplan i Keminmaa. Hans föräldrar konstaterades vara ovannämnda Jakob Larssons bror Isak Larsson och Karin Bertilsdotter. Isak Larssons far var Lars Tomasson, antecknad som husbonde på Ervasti Haukipudas 1635-1638. Dennes far Jöran Johansson var bonde där 1583-1624. Släkten kan ledas ännu ett led bakåt till Jörans far, den åtminstone från 1566 nämnde Johan Herme eller Ervasti. Det är möjligt, att han i sin tur var son till den Johan Johansson, son nämns där 1547-1565.


Genos 68(1997), s. 19-23, 46

© Tekijät ja Suomen Sukututkimusseura - Författarna och Genealogiska Samfundet i Finland

[ Artikkelin alku | Viitteet | Referat ]

Aiheenmukainen hakemisto | Vuoden 1997 hakemisto | Vuosikertahakemisto