GENOS
- Suomen Sukututkimusseuran aikakauskirja

Tiedonantoja - Meddelanden

Kommentti

Pentti J. Voipio

Genoksen numerossa 1996:3 päätoimittaja Terhi Nallinmaa-Luoto pohti sukututkijain yhteistyöhön liittyviä kustannusongelmia. Muutama lisänäkökohta seuraavassa.

Yllättävän usein tulee kyselyjä, joihin ei ole liitetty edes vastauspostimerkkiä. Joku taas lähettää jopa valmiin vastauskirjekuoren merkkeineen. Hyvä toki, kun sen saa. Vastauskirjeen postimaksu ei tosin ole ainoa vastaajan kustannuserä. Useimmiten vastaukseen on liitettävä myös valokopioita muistiinpanoista. Tämän kysyjä voisi korvata muutamalla lisäpostimerkillä. Rahaa ei pidä lähettää kirjaamattomassa kirjeessä.

Toki voi olla kohtuullista, että kyselyyn vastaava sukututkija haluaa saada korvausta aikaisemmista tutkimuskuluistaan. Muistettava on tällöin, että vastaukseen liitetyn laskun määrä on vastaajan verotettavaa tuloa. Siitä saa vähentää vain tästä vastauksesta aiheutuneen kustannuksen, mutta ei noita aikaisempia kulujaan.

Kun tiedossani on jotakin kerrottavaa, on minusta tosiaan hauskaa vastata kyselyyn. Jopa itselleni on hyödyllistä joutua kertaamaan vanhoja keräelmiäni. Toista henkilöä auttaessani olen monta kertaa löytänyt lisätietoja, joita en ollut aikaisemmin huomannut.

Joskus ei vastauksen lähettämisen jälkeen kuulu kysyjästä enää mitään. Tätä tapahtuu vastattuani niin kotimaasta kuin Ruotsista tulleisiin kyselyihin. Joskus sattuu huvittavasti, että toinen sukututkija kertoo minulle saaneensa myös kyselyn samalta henkilöltä, joka sanoo saaneensa jo tietoja minulta, mutta joka ei ole minulle ilmoittanut vastaukseni perille saapumisesta. Kyllä kiitoskirje olisi ihan mukavaa saada!


Genos 68(1997), s. 93

© Tekijät ja Suomen Sukututkimusseura - Författarna och Genealogiska Samfundet i Finland

Aiheenmukainen hakemisto | Vuoden 1997 hakemisto | Vuosikertahakemisto