GENOS
- Suomen Sukututkimusseuran aikakauskirja

Esivanhempien työt ja niiden säilyminen - Förfädernas verk och deras fortbestånd

Terhi Nallinmaa-Luoto

Sukututkijat ovat keskenään varsin erilaisessa asemassa sen suhteen, onko esivanhempien käden ja hengen tuotteita säilynyt meidän päiviimme asti. Jos esivanhempia on kuulunut vanhoihin sivistyssukuihin, heidän aikaansaannoksiaan voi löytää kirjastoista ja antikvariaateista. Niiden perusteella on toisinaan arvioitu esi-isien, heidän työnsä ja ehkä koko suvunkin arvoa. Huomattava osa maassamme julkaistuista kirjoista on säilynyt ainakin yhtenä kappaleena, mutta nimeltä tunnettujen käsityöläismestarien taidonnäytteitä löytyy museoista tai yksityiskokoelmista vain satunnaisesti. Kansanomaisten kirkonrakentajien puukirkoista on osa edelleen jumalanpalveluskäytössä, mutta muut ovat haihtuneet savuna ilmaan tai purettu lahonneina pois. Kansanihmisten sepittämiä runoja taas on säilynyt vain, mikäli joku on sattunut kirjoittamaan niitä muistiin.

Koululaitoksemme, joka runsaat sata vuotta sitten alkoi laajentua, on nostanut "tavallisten ihmisten" joukosta esiin kansainvälisesti tunnettuja lahjakkuuksia, joiden sukutausta kiinnostaa tutkijoita, vaikka heidän esivanhempansa eivät kirkonkirjoissa esiintyessään mitenkään eroa naapureistaan. Kuvanveistäjä Wäinö Aaltosen talonpoikaiset esi-isät veistivät varmaankin taitavasti jokapäiväiset puiset käyttöesineensä, mutta emme tiedä, osoittivatko Eliel Saarisen esi-isät erityisiä arkkitehtonisia oivalluksia salvoessaan torppiensa rakennuksia. Tunnettujen oopperalaulajien esivanhemmat lienevät veisanneet kirkossa komeasti, mutta laulutaidosta ei ole jäänyt kirkonkirjojen lehdille mitään merkintöjä. "Tavallisia" sukuja kannattaa siis tutkia yhtä hyvin kuin "huomattaviakin": kuka tietää, milloin jonkin suvun keskuudesta nousee uusi merkkihenkilö?


Släktforskarna befinner sig i en sinsemellan mycket ojämbördig situation beträffande förfädernas händers verk eller andliga alster och i vad mån de bevarats för eftervärlden. Om förfäderna tillhört gamla kultursläkter, står deras skrifter att uppdriva i biblioteket och antikvariat. Med stöd av dem kan man avväga deras verksamhets, och kanske hela släktens värde.

Den publicerade litteraturen i vårt land har i huvudsak bevarats i åtminstone ett exemplar, men prov på till namnet kända hantverksmästares yrkesskicklighet återfinns bara i enstaka fall i museer eller privatsamlingar. En del av de träkyrkor, som våra folkliga kyrkobyggmästare uppfört, är ännu i aktivt bruk, men många har redan bokstavligen gått upp i rök eller annars skattat åt förgängelsen. Allmogediktares dikter har bevarats bara om de i något sammanhang nedtecknats.

Vårt skolverk, som för dryga hundra år sedan började utvidgas, har ur gemene mans led lyft fram internationellt kända begåvningar, vilkas anor intresserar forskarna om än dessa förfäder på inget sätt skilt sig från sina grannar i kyrkoböckerna. Skulptören Wäinö Aaltonens allmogeförfäder snidade säkert skickligt sina vardagliga bruksföremål, men vi vet inte om Eliel Saarinens förfäder uppvisade arkitektonisk innovationsförmåga då de timrade sina torpknutar. Kända operasångares förfäder utmärkte sig troligen vid psalmsången i kyrkan, men sångens gåva har inte föranlett några anteckningar på kyrkoböckernas blad. Därför lönar det sig lika väl att utforska "vanliga" släkter som "framträdande": vem vet när en ny bemärkt personlighet träder fram ur någon av dessa släkter?


Genos 68(1997), s. 97

© Tekijät ja Suomen Sukututkimusseura - Författarna och Genealogiska Samfundet i Finland

Aiheenmukainen hakemisto | Vuoden 1997 hakemisto | Vuosikertahakemisto