GENOS - Suomen Sukututkimusseuran aikakauskirja

[ Viitteet | Referat | Artikkelin loppu ]

Peder Dansken jälkeläiset

Tapio Vähäkangas, Muurame

Peder Danskesta itsestään ei ole paljon sanottavaa. Hänestä, kuten monista muistakin keskiajan henkilöistä, on jäänyt niukasti tietoja. Keskiajan lähteissä Peder Dansken nimi mainitaan kahdesti, nimittäin tyttäriensä Margaretan ja Ragnhildin isänä. [1] Hän saattaa kätkeytyä jonkin patronyymin tai ammattinimen taakse, mutta sen selvittäminen on osoittautunut tuloksettomaksi. Lisänimi tanskalainen voi tarkoittaa, että hän oli kotoisin Tanskasta, mutta nimi voi olla myös edellisiltä siirtolaispolvilta periytynyt, sukunimeksi muuttunut nimi.

Olof Danske omisti 1400-luvun alussa rälssimaata Ahvenanmaalla, Björn Danske puolestaan 1423 Hämeenlinnan lähettyvillä. [2] Nigels Danske oli vuonna 1353 voudin kutsumana todistajana, kun Perniön Pyhäjoki vaihtoi omistajaa. Pyhäjoella asui vuonna 1398 Nils Pederinpoika. [3] Hänen poikansa lienee Perniön Laukossa 1440-luvulla asunut Peder Nilsinpoika, jonka äiti oli Gödik Fincke vanhemman perillinen. Pyhäjoki oli ollut jonkin aikaa Gödik Finckelle pantattuna. [4] Aikaetäisyys, yli 45 vuotta Nigels Dansken ja Nils Pederinpojan välillä, on melko suuri heidän varmaksi identifioimisekseen. Peder Nilsinpoikaa ja Peder Danskea ei voida yhdistää, koska Danske ei ole elänyt enää 1440-luvulla, vaan aivan 1400-luvun alussa. Jälkimmäisen perilliset eivät omistaneet maata Perniössä. Tosin Perniön Pohjasta eräät Peder Dansken jälkeläiset perivät maata 1400-luvun lopulla, mutta se oli heidän äidinperintöään.

Suomessa oli keskiajalla kolme Tanskila-nimistä rälssitilaa: Oripäässä, Merimaskussa ja Raision Tahviossa, ja sen lisäksi Sauvon Danskekulla. Klaus Lydekenpoika Djäkn vaihtoi 25.2.1421 pois ensinmainitun. [5] Merimaskun Tanskila sijaitsee lähellä muita Peder Dansken maaomistuksia, joten olisi houkuttelevaa liittää se hänen yhteyteensä, mutta omistussuhteet eivät tue tätä oletusta. Sen sijaan Raision Tanskila näyttää kuuluneen hänelle, sillä eräs hänen perillisistään omisti sen 1540. 1300- ja 1400-lukujen vaihteessa joku Danske oli omistanut merransijoja Raision Lietteenruonassa [6]

Peder Danske on omistanut Merimaskun Kuuslahden ja Rymättylän Brunilan. [7] Molemmat kylät sijaitsivat kokonaan rälssimaalla, joten niiden rälssiluonto periytyy kaukaa. Maahanmuuttaja ei olisi onnistunut ostamaan kokonaisia kyliä, joten omistusoikeuden on täytynyt perustua joko edellisten sukupolvien tai vaimon perintöön. Merransijojen omistamisen perusteella arvioituna Peder Danske näyttää asuneen Raision Tanskilassa. Porvoon Hagassa ja Kräpelbyssä Peder Dansken hallussa on ollut vanhemman Peder Svärdin osuudet kyliin. [8]


Taulu 1

Peder Danske. Vanhemmat tuntemattomia. Hän on elänyt 1400-luvun alussa, koska tyttäristä ainakin Katarina on syntynyt ennen vuotta 1410. Omisti Merimaskun Kuuslahden, Rymättylän Brunilan ja Raision Tahvion Tanskilan, missä ilmeisesti on asunutkin. Hänen perintönsä näyttää jaetun kolmeen yhtäsuureen osaan. Margareta on saanut Raision Tanskilan ja 1/3 Kuuslahdesta ja Brunilasta. Ragnhildille tulivat Porvoossa sijainneet maat sekä kolmannekset Brunilasta ja Kuuslahdesta. Hänen kuolemansa jälkeen viimeksimainitut joutuivat Margaretan haltuun. Katarina on saanut 1/3 Kuuslahdesta ja Brunilasta sekä jonkin tuntemattoman tilan, sillä muutoin perintö ei olisi tasapainossa. - Puoliso Margareta Pederintytär? (Svärd). Peder Dansken tytär Ragnhild antoi suostumuksensa Porvoossa sijainneiden, aikanaan Peder Svärd vanhemmalle kuuluneiden maiden luovutukseen. Avioliitto Peder Dansken kanssa on solmittu ennen vuotta 1410, sillä tytär Katarina näyttää olleen naimisissa jo 1420-luvulla. Margareta Pederintytär (Svärd) on avioitunut uudelleen Erik Jönsinpojan kanssa, mutta jäänyt vuoteen 1420 mennessä uudelleen leskeksi. Margaretan veli Henrik Svärd näet karhusi tuolloin Erik Jönsinpojan jälkeläisiltä, joiden holhoojana toimi Wibruder (Kortumme?), sisarensa saamatta jäänyttä huomenlahjaa Naantalin Ailosista. Tila tulikin Svärdeille ja joutui lopulta Lucia Olofintyttären (Skelge) lahjoituksena Naantalin luostarille. [9]

Lapsia:

Katarina. Taulu 2.

Margareta. Taulu 5.

Ragnhild. Taulu 23.


Taulu 2

Katarina (Kadrin) Pederintytär. Isä (patronyymin, maaomistusten ja ilmoitetun sukulaisuuden perusteella) Peder Danske taulusta 1. Syntynyt ennen vuotta 1410, koska on ollut naimisissa jo 1420-luvun alkupuolella, näyttää sisarista vanhimmalta. Leski 1451. Eli vielä 14.4.1482, jolloin vahvisti vuonna 1474 tekemänsä 30 markan maakaupan kolmasosasta Brunilaa. Lapset käräjöivät sitä takaisin, mutta laamannintuomiolla vuonna 1490 se jäi luostarin omaisuudeksi. Kuollut ennen vuotta 1484. [10] Talousvaikeudet pakottivat Katarinan ja hänen perheensä panttaamaan, sitten myymään maaomaisuuttaan. - Puoliso asemies, Merimaskun Finnilän Finvid Jönsinpoika. Avioliitto on solmittu viimeistään 1425, sillä poika Nils oli täysikäinen 1451. Nils ei kuitenkaan ollut vanhin poika, sillä kaksi isoisänsä kaimaa, Jöns ja Peder, syntyivät ennen häntä. Finvid Jönsinpoika sinetöi vuonna 1442 joitakin luostarin saantokirjeitä sinettinään Balck-suvun vaakuna. [11] Finnilä ei ole saanut nimeään hänestä, vaan jostakin aikaisemman sukupolven samannimisestä miehestä. Onko Jöns Kalantilaisella ja Peder Arvassalolla (1367-76) sekä näiden ahvenanmaalaisilla sukulaisilla, Finvid ja Jöns Kettilinpojilla (1367-72), jotakin yhteyttä Finnilän perheeseen? [12] Finvid Jönsinpojalla on ollut sisar. Tämän tytär Margareta Jakobintytär myi vuonna 1490 osuutensa Finninkaitaan ja vuotta myöhemmin Finnilän naapurista 1/3 Hirvosesta samaan aikaan kuin Finnilän vävy myi 2/3 Hirvosesta. Maa oli rälssiä. Margaretan mies oli Naantalin pormestari Peder Nilsinpoika (1461-82), jonka sinetissä P-kirjaimen lisäksi oli Särkilahtien tähti ja risti. [13]

Lapsia:

Nils Finvidinpoika. Taulu 3.

Filpus Finvidinpoika hyväksyi 1482 äitinsä suorittaman Brunilan osuuden myynnin. [14] Lienee kuollut pian tämän jälkeen ilman jälkeläisiä, koska häntä ei mainita myöhemmin perheen omistusjärjestelyjen yhteydessä.

Elin hyväksyi 1492 veljensä Nils Finvidinpojan lahjan luostarille. [15] Hänen osuudekseen on tullut 2/3 Hirvosesta, minkä hän myi 1491 samalle ostajalle kuin Margareta Jakobintytärkin osuutensa. - Puoliso ennen 1484 naantalilainen raatimies (1482-95) Lasse Bagge[16]

Tytär. Naimisissa 1484 Merimaskun Lukkarisen Klemetin kanssa, joka esiintyy pari kertaa vaimonsa suvun maakauppojen yhteydessä. [17]

Tytär, joka oli naimisissa 1485 Sven Kreunpojan kanssa, [18] mutta jo 1487 avioitunut uudelleen naantalilaisen porvarin Pietari Kauran kanssa. Tämä myi muiden vävyjen kanssa Kuuslahden läheltä Hevossaaren ja Pöllön luostarille. [19]


Taulu 3

Nils Finvidinpoika. Vanhemmat Finvid Jönsinpoika ja Kadrin Pederintytär taulusta 2. Syntynyt viimeistään 1430, koska hyväksyi 28.4.1451 täysikäisenä äitinsä panttauksen. [20] Myi heinäkuussa 1484 luostarille velkojensa lyhennykseksi 28 markan arvoiset maat Kuuslahdesta sekä sisartensa miesten kanssa myös luostarille Hevossaaren ja sen vieressä sijainneen Pöllön. [21] Asemies, muttei omistanut omaa sinettiä. Mainitaan viimeksi 1.4.1492, jolloin valmistautui kuolemaan ja varasi hautapaikan luostarin kirkosta. Yrjö Koskinen on antanut måg-termin johtaa itsensä harhaan ja sijoittanut sen vuoksi Elinan ja Klemetti Lukkarisen vaimon Nils Finvidinpojan lapsiksi. [22] - Puoliso N.N., Perniön Pohjan perijä. [23] [24]

Lapset:

Finvid Nilsinpoika mainitaan 7.1.1495 veljensä Filpuksen kauppakirjassa Perniössä asuvana. [24] Myöhemmät vaiheet tuntemattomat.

Filpus Nilsinpoika asui Finnilässä, mutta myi luostarille 1495 63 1/2 markasta isänperintönsä 1/3 Finnilästä ja äidinperintönsä Perniön Pohjasta ja vahvisti isänsä sielunlahjan. [25] Myöhemmät vaiheet tuntemattomat.

Jöns Nilsinpoika. Taulu 4.


Taulu 4

Jöns Nilsinpoika. Isä Nils Finvidinpoika taulusta 3. Alaikäinen 1495, koska hänen nimeään ei mainita Finnilän osuuden myynnin yhteydessä. Finnilän jako kolmeen osaan osoittaa kolmannenkin pojan olemassaolon. Finnilän ratsuvelvollisuudesta vastasi 1556-1563 rälssintarkastuksissa Jören Jönsinpoika, joka näyttäisi olleen Jöns Nilsinpojan lesken toinen mies [26], sillä vuonna 1557 sanotaan Finnilästä, että siellä asui köyhä leski, mutta tila ei ollut hänen omansa, vaan kuului hänen miesvainajalleen Jöns Nilsinpojalle. [27] Vuonna 1540 kolmasosa Finnilästä oli flöteveron alainen, joten Filpus Nilsinpojan myymän osuuden on joku lunastanut takaisin, muttei ole kyennyt sen puolesta tekemään ratsupalvelua. Perniön Pohjan ratsupalvelusta vastasi 1537 Nils Jönsson. [28] Se voi olla kirjurin erehdys pro Jöns Nilsson. - Puoliso tai todennäköisemmin tytär, leski Anna, joka mainitaan Finnilässä 1572 ja 1579-94. Hän on ollut 1575-78 naimisissa Lasse Pietarinpojan kanssa. [29] Heidän poikansa saattaa olla Lasse Lassenpoika, joka 1600-19 mainitaan Finnilässä asuvana. Sukua ei voida seurata pidemmälle.


Taulu 5

Margareta Pederintytär. Isä Peder Danske taulusta 1. Leski 14.10.1466. [30] 1500-luvun puolivälissä laaditun Naantalin luostarin maaomistuksia koskeneen luettelon mukaan olisi elänyt vielä 1490, mutta kysymyksessä on ilmeinen erehdys, joka on saanut alkunsa siitä, että pojat vahvistivat silloin äitinsä lahjoitukset. [31] - Puoliso asemies, Naantalin Luonnonmaan Isonkylän Filpus Jönsinpoika (Jägerhorn af Storby). Tunnetaan 1437-57. Kuollut ennen 14.10.1466. Esiintyy useasti Naantalin luostarin saantokirjeiden sinetöijänä ja sellaisissa yhteyksissä, että hänen voidaan katsoa hoitaneen luostarin taloudenhoitajan tehtäviä. [32] Mahdollisesti asunutkin perheineen Naantalin kaupungissa. Sinetissä kilpeen sijoitettu metsästäjän torvi (FMS 158).

Lapsia: [33]

Jöns Filpuksenpoika. Taulu 6.

Mårten Filpuksenpoika. Taulu 7.

Botilda. Taulu 12.

Birgitta. Sijoitettiin 14.10.1466 nunnaksi luostariin proventtinaan Kuuslahti. [34] Syntynyt siis vuoteen 1448 mennessä.

Bengta. Nunnaksi tuntemattomaan aikaan proventtinaan 2/3 Brunilasta, todennäköisesti 1470-luvulla tätinsä Ragnhildin perheen kuoleman jälkeen. Birgit Klockars sijoittaa luostariinmenon vuoteen 1490. [35] Se on kuitenkin liian myöhäinen ajankohta, sillä isä Filpus Jönsinpoika tunnetaan viimeksi elossa olevana 1457 ja vainajana 1466. Bengta olisi 1490 ollut jo 30-40-vuotias. Vuosiluku 1490 johtuu siitä, että veljet vahvistivat silloin proventtilahjan. [36]


Taulu 6

Jöns Filpuksenpoika. Vanhemmat Filpus Jönsinpoika ja Margareta Pederintytär Danske taulusta 5. Tunnetaan 1466 ja 1484-1497. Oli täysi-ikäinen ja oman sinetin omistaja 14.10.1466, jolloin antoi sisarensa miehen kanssa suostumuksen toisen sisarensa Birgittan proventtilahjoitukselle. Sinetöi vuosina 1484-1495 sukulaistensa kauppakirjoja. [37] Luostarin taloudenhoitaja mahdollisesti 1479-86 ja ainakin 1492-97. 1400-luvun käsialojen tuntijan Lars Sjödinin mukaan Jöns Filpuksenpoika on kirjoittanut huomattavan osan luostarin saantokirjeistä ja hallinnut hyvin ruotsinkielen sekä kirjallisesti että suullisesti. [38] Siirtyi vaimonsa kanssa viettämään vanhuuttaan luostariin, jolle hän luovutti ylläpidoksi vaimonsa perimän(?) tilan Kaarinan Hulkkiosta. [39] Isonkylän toisen puoliskon lisäksi omisti vielä Raision Vesikesken Pitkäluodon länsipäässä sijainneen niityn, jonka hän myi 10 markasta luostarille. Sinetissä kilpeen sijoitettuna metsästäjän torvi (FMS 211). - Puoliso N.N., Kaarinan Hulkkion (osa)perijä. Siirtyi miehensä kanssa syytingille luostariin. Lapsettomat. [40]


Taulu 7

Mårten Filpuksenpoika. Vanhemmat Filpus Jönsinpoika ja Margareta Danske taulusta 5. Alaikäinen 1466, koska ei osallistunut sisarensa proventtilahjan hyväksyntään. Mainitaan ensimmäisen kerran 1485 ja viimeisen kerran 1511 Loimaan pappilan rajojen tarkastuksessa 1511. [41] Maakuntaoikeuden rälssilautamiehet näyttävät yhtä lukuunottamatta olleen Satakunnan ulkopuolelta, joten kysymyksessä lienee juuri Isonkylän Mårten. Mårten Filpuksenpoika ei ollut Ala-Satakunnan tuomari 1508-09, vaikka FMU:n hakemistossa näin väitetäänkin, sillä Mats Filpuksenpoika (Tomas Pederinpojan sukua) tunnetaan tuomarina 1497-1511. Alkuperäistä asiakirjaa kopioitaessa on Mats Philpusson luettu Mårten Philpussoniksi. [42] Naantalin luostarin taloudenhoitajaa ei tunneta 1498-1516 väliseltä ajalta. Mårten on ollut luostarin puolesta vastaanottamassa lahjoja jo 4.10.1498, [43] joten virka on saattanut välittömästi siirtyä hänelle veljeltä, jonka sinettiäkin hän käytti säännöllisesti. [44] Mårten Filpuksenpoika esiintyy pari kertaa Bitzien sukupiirin yhteydessä. Hän oli todistamassa 1485 Knut Bitzin antaessa huomenlahjan vaimolleen Birgitta Kristerintyttärelle ja Henrik Bitz nuoremman tehdessä maanvaihtoja. [45] - Puoliso N.N. Mårten Filpunpojan vaimon henkilöllisyys näyttää jäävän varmaa ratkaisua vaille.

Seppo Suvanto on arvellut Mårten Filpuksenpojan liittyneen Bitzien sukupiiriin Knut Bitzin äidin kautta, mutta se ei selitä, miksi hän oli todistajana myös Knut Bitzin serkun, Henrik Bitzin maanvaihdossa. [46] Kummassakin tilaisuudessa esiintyy sinettitodistajia, joilla ei ollut sukulaisuutta Bitzeihin. Siksi Mårten Filpuksenpojankaan ei välttämättä tarvinnut kuulua sukuun. Jos Mårten Filpuksenpojan ja Bitzien välillä on ollut sukulaisuus, niin se voi löytyä Bitzien isoäidin Anna Klauntyttären (Djäkn) ja tämän sisaren Birgitan välityksellä. [47] Birgitan vävy oli Olof Diegn. Koska Mårten Filpunpojan ainut poika oli nimeltään Olof, on syytä olettaa hänen saaneen ristimänimensä äidinisän mukaan, sillä suvussa ei aikaisemmin tunneta ketään Olofia. Aikaetäisyyden ja topografian puolesta hän sopii hyvin Mårten Filpuksenpojan apeksi. Olof Diegn asui Naantalissa 1480- ja 1490-luvuilla ja toimi luostarin voutina. [48] Jägerhornien polveutumista Olof Diegnistä on vaikea todistaa, sillä hänet tunnetaan etupäässä maan poisluovuttajana. Henrik Svärdin vävy oli kotoisin Kemiön Brännbodasta, mutta hän näyttää siirtyneen myöhemmin Naantalin luostarin taloudenhoitajaksi. [49]

Naantalissa vaikutti 1490-luvulla myös raatimies Olof Munck, jolla näyttää olleen yhteyksiä Karpalaisen rälssisukuun, [50] mutta sitä kautta ei synny linkkejä Bitzeihin.

Lapsia:

Olof Mårteninpoika. Taulu 8.

Tytär. Taulu 9.

Tytär. Taulu 11.


Taulu 8

Olof Mårteninpoika. Isä Mårten Filpuksenpoika taulusta 7. Tunnetaan 1530-1540. Ei toiminut missään julkisessa virassa. [51] Maakuntakatselmusmiehenä 1536 Mynämäellä. [52] Hänen nimensä puuttuu vuoden 1537 ratsupalveluluettelosta, joka kyllä muutenkin on puutteellinen. [53] Omisti toisen puolen Isonkylän säteristä sekä Raision Tanskilan. Yritti peruuttaa Kuuslahden ja Brunilan heti Västeråsin päätöksen jälkeen, mutta abbedissa esti sen. Syynä on selvästi ollut se tosiasia, etteivät maat olleet peräisin yksin Isonkylän, vaan myös Finnilän perheeltä. Olof hankki 6.6.1530 kuninkaalta suostumuksen peruutukselle, mutta se on toteutunut vasta 1537. Tällöinkin 1/3 Brunilasta eli Finnilän Kadrin Pederintyttäreltä ostettu osuus jäi luostarille. Olof Mårteninpoika oli elossa vielä 1540, jolloin hänet merkittiin Raision Tanskilan omistajaksi. [54] - Puoliso N.N. Vaimon henkilöllisyys jää ratkaisematta. Jully Ramsayn esittämä Ragnhild Henrikintytär ei tule kysymykseen, koska tämän isä Aarlahden ja Vuolteen Henrik Jönsinpoika kirjuri tunnetaan vasta 1542-1569. Seppo Suvanto on liittänyt Isonkylän miniän Dönsbyn Henrik-kirjurin (1524-1556) tyttäreksi. Hän on nojautunut Eric Anthonin Garp-suvusta tekemään selvitykseen, jossa Dönsbyn Henrik-kirjuri on yksi Jöns Andersinpojan vävyistä. [55] Käsitystään Suvanto on perustellut sillä, että toinen vävy Johan Jakobinpoika (Görtzhagen) omisti Laitilan kirkonkylässä kaksi taloa ja samassa kylässä Olof Mårteninpojan poika Mårten yhden talon. Görtzhagenilla oli Laitilassa lisäksi yksi tila Syttyvässä ja Sillantaan kylässä. Soraisten Johan Jakobinpoika oli saanut ainakin yhden tilan Laitilan kirkonkylässä vaihdossa Horn-suvulta. Anthonin selitys, että Jöns Andersinpojan isä Anders Gregerinpoika olisi saanut takaperintönä laamanni Hartvig Jakobinpojan maaomaisuuden, ei voi mitenkään pitää paikkaansa, sillä Hartvigin sisaren Autuisten Kristiinan perilliset mm. Wildeman- ja Aarlahden suvuissa olivat läheisempiä perillisiä. Lisäksi Anders Gregerinpojan muillekin lapsille kuin Jönsille olisi pitänyt tulla osuus takaperintöön. Kaikki maat Laitilassa eivät näytä olleen Hartvigin omaisuutta, koska Horn-suvullakin on ollut siellä maata, joka vaihdossa joutui Görtzhageneille. Todettakoon vielä, että Aarlahden Mats Andersinpoika oli yksi Autuisten Kristinan vävyistä ja että Aarlahden Henrik-kirjuri näyttää olleen hänen jälkeläisensä. [56]

Lapsia:

Mårten Olofinpoika. Mainitaan 1556-1592. [57]

Peder Olofinpoika. Mainitaan 1571-92. Hänestä polveutuu Ritarihuoneeseen introdusoitu suku Jägerhorn af Storby. [58]

Anna (isännimeä ei ilmoiteta). Leskenä Kuuslahdessa 1571-73. - Puolisot 1) 1556-68 Henrik Tuomaanpoika, polveutunee Niittykartanon perheestä, koska hän peruutti Lemun Kainun yhdessä Pussilan Hans-kipparin kanssa; [59] 2) 1575-89 Martti Jaakonpoika Raisioinen (Resois), mahdollisesti Oxhorn-sukua. Häneltä tila näyttää siirtyneen 1591 veljenpojalle Tomas Erikinpojalle. [60] Ajatus, että Simon Henrikinpojan (Skalm) jälkeläiset olisivat Oxhorneja, ei pidä paikkaansa, koska vuoden 1660 tienoilla maisteri Johannes Frisiuksen reduktiokomissiolle antaman selvityksen mukaan Simon Henrikinpoika oli aateliton ja naimaton. [61] Leif Tengström, on siis aiheettomasti yhdistänyt 18.5.1560 aateloidun Simon tai Siverd Henrikssonin ja herttua Juhanan kansliakirjurin Simon Henrikinpojan (Skalm). [62]

Tytär, joka on ollut naimisissa aatelittoman Tuomas Matinpojan kanssa. Hänen omakseen merkittiin vuonna 1557 2/3 Brunilasta, ts. Olof Mårteninpojan peruuttama osuus. Tuomas viljeli luostarin lampuotina myös 1/3 Brunilasta. Sama mies (tai samanniminen) on merkitty myös Rymättylän Kuivisen luostarin tilan lampuodiksi. [63] Muissa verolähteissä oli vuosina 1556-64 Brunilan lampuotina Martti Jaakonpoika. [64] Onko hän sama mies, josta tuli myöhemmin Kuuslahden uusi isäntä? Brunilan luostarintila siirtyi 1570-luvulla läänityksenä Isonkylän Mårten Olofinpojalle.


Taulu 9

Tytär. Isä Mårten Filpuksenpoika taulusta 7. - Puoliso Jöns Paavalinpoika. Maakuntakatselmusmies rälssimiesten joukossa 1536 nimellä Jöns Paulson Ysokyla. [65] Peruutti 1537 yhdessä Olof Mårteninpojan kanssa Kuuslahden ja Brunilan. [66] Lienee sama kuin 1525 mainittu naantalilaisporvari. [67] Vuonna 1519 Jöns Paavalinpoika oli Nousiaisissa järjestyksessä toisena maakuntakatselmusmiehenä rälssimiesten joukossa. [68] Hänen asuinpaikkaansa ei silloin ilmoitettu. Tämä Jöns Paavalinpoika näyttää olleen aikaisemmin naimisissa Knut Tuomaanpoika Soinilan tyttären kanssa, koska Mietoisten (Mynämäen) Soukko oli myöhemmin ns. Piiloisten suvun, Taivassalon Korven Påvel Jönsinpojan omistuksessa. [69] Tämän veli oli Aarlahden ja Vuolteen Henrik Jönsinpoika kirjuri, joka vanhojen genealogien käsityksen mukaan oli Olof Mårteninpojan appi. [70] Veljekset eivät perineet Isonkylän maita, joten heidän äitinsä ei kuulunut Isonkylän perheeseen, mutta heidän isänsä on saattanut myöhemmin mennä vävyksi Isoonkylään. Tällainen sukulaisuus on saattanut olla aiheena väitteelle, että Olof Mårteninpojan vaimo olisi ollut Aarlahden Henrik-kirjurin tytär.

Jöns Paavalinpoika on ostanut vaimonsa sisaren osuuden Isonkylän maista, jolloin hän on päässyt puolen säterin omistajaksi. Hänen tyttärensä mies omisti juuri niin paljon Isostakylästä.

Lapsi:

Kirsti. Taulu 10.


Taulu 10

Kirsti (Kirstin). Vanhemmat Jöns Paavalinpoika ja Mårten Filpunpojan tytär taulusta 9. Isännimeä ei koskaan ilmoiteta. Aatelilta 1569 perityssä hopeaveroluettelossa mainitaan Tahviossa Kirsti-emäntä, jolta saatiin hopeaketju ja sormus, yhteispainoltaan kuusi luotia. Maksoi kymmenysveroa Tahviossa 1567-1580. [71] Haudattu ilmeisesti Raision kirkon alle muurattuun hautaan, koska hänen pojantyttärensä Kristina Friisin hautauksen jälkeen puhutaan "ikivanhasta hautapaikasta" Raision kirkossa. [72] Kirsti ei voinut olla Olof Mårteninpojan tytär, sillä Tomas Erikinpoika (Skalm eller Balck) ja Kristina Friis pikkuserkkuina eivät olisi voineet solmia avioliittoa. [73]

Puoliso vuoteen 1556 mennessä Mårten Jönsinpoika Friis. [74] Naantalilaiset porvarit Mårten Jönsinpoika ja Mårten Friis ovat yksi ja sama henkilö. Mårten Friis maksoi Turussa 11.9.1551 ja 10.12.1553 kokotullin ja samoin Mårten Jönsson 14.5.1551 naantalilaisiksi tunnistettavien joukossa. [75] Seppo Suvanto ei ole osannut yhdistää näitä miehiä, koska hän on luottanut Kerttu Innamaan ja Aulis Ojan selvityksiin. Niiden mukaan Hämeenkyrön kirkkoherra Martinus Magni Friis olisi luopunut virastaan ja muuttanut Tahvioon mentyään naimisiin Isonkylän Olof Mårteninpojan tyttären Kirstin kanssa. [76] Vuoden 1556 rälssintarkastuksessa Isonkylän ratsasvelvollisuudesta vastasivat Mårten Olsson (Jägerhorn) ja Mårten Jönsson. [76a]

Mårten Friisin isä on ollut kaiken todennäköisyyden mukaan Merimaskun Karviaisen flöte-veroa maksaneen talon omistaja Jöns Maununpoika, Naantalin pormestarin Magnus Friisin poika. Kirkkoherra Mårten Friis peruutti ennen Västeråsin päätöstä luostarilta Merimaskun Tanskilan ja Karviaisen. [77] Veljesten kesken suoritetussa perinnönjaossa Tanskila jäi siis kirkkoherralle, ja Karviainen sekä Naantalissa sijainnut kaupunkikiinteistö joutuivat Jöns Maununpojalle. Hänen jälkeensä Karviaisen verotaloksi muuttuneen tilan toisen puoliskon omisti Vilppu Juhonpoika ja toisen puolikkaan edellämainitun kirkkoherran poika Hans Mårteninpoika. Veljekset Martti ja Markku Juhonpojat Friis ovat saaneet kaupunkitalon, sillä tulliluetteloissa heidät mainitaan peräkkäin. [78]

Vuoden 1557 maakirjan ja saman vuoden aatelin lampuotiluettelon mukaan Mårten Friis ja Mårten Olofinpoika (Jägerhorn) omistivat puoliksi Isonkylän. [79] Kuinka se oli mahdollista, kun vävy saattoi omistaa vain viidenneksen? Mårten Olofinpojalla oli näet veli Per, ja heille olisi yhteensä kuulunut 4/5. Tilanteeseen päädytään olettamalla, että Kirstin isä, Jöns Paavalinpoika on jo lunastanut vaimonsa sisaren osuuden. Näin hän on tullut puolen säterin omistajaksi. Friisit on merkitty omistajiksi Isossakylässä aina vuoteen 1581 saakka. [80] Isonkylän puolikas on silloin vaihdettu Isonkylän alaiseen Lemun Raukuiseen, jonne Anders Friis asettui asumaan. Tahvion Tanskilan kohdalle on vuonna 1557 merkitty, että Mårten Friisin vaimo oli perinyt sen isältään. [81] Tanskila on joutunut Friisille sen vuoksi, että Jöns Paavalinpoika peruutti Kuuslahden ja Brunilan yhdessä Olof Mårteninpojan kanssa, jolle em. tilat jäivät. Mårten Friisin perhe on muuttanut asumaan Raision Tahvioon noin 1560, joka 1540 oli merkitty Olof Mårteninpojan omaksi.

Ratsupalveluluetteloissa Mårten Friisin nimi esiintyy 1556-1562, mutta se puuttuu luettelosta vuonna 1566 ja sen jälkeen. [82] Vuonna 1561 Mårten Friisiä sakotettiin Raision nimismiehen lyömisestä mustelmille. Mårten Friis on kuollut ennen vuotta 1567, jolloin leski Kirstin maksoi kymmenysveron. [83]

Lapsia (sukujohtoa ei viedä tässä tutkimuksessa pidemmälle):

Anders Friis, Lemun Raukuisen herra.

Peder Friis, Raision Tahvion herra.

?Mats Friis.


Taulu 11

Tytär. Isä Mårten Filpunpoika taulusta 7. Hän on myynyt osuutensa kotikartanoon Jöns Paavalinpojalle, koska tämän jälkeläisille kuului puolet Isonkylän säteristä. Hän on ollut Pietarsaaren kirkkoherra ja kaniikki Jacobus Blomen emännöitsijänä, koska Kristoffer Blome on merkitty vuosina 1559, 1560 ja 1562 Tahvion omistajaksi, kuten myös Mårten Friis, huomautuksella, ettei Blomella ollut rälssintarkastuksessa edes jalkamiestä. [84] Kristoffer Blome olikin hankkinut 30.8.1558 Juhana-herttualta luvan pitää omistamansa tila hallussaan rälssioikeuksin. [85] Kristoffer on ollut Jakob Blomen poika, koska häntä 1571 kutsutaan Kristoffer Jakobssoniksi. [86] Kristoffer ei aviottomana lapsena voinut periä. Siksi Jakob Blomen hankkimat maat joutuivat hänen sisarensa perillisille [87] ja Tahvion Tanskilan omistajaksi tuli Mårten Friis, kuten edellä on todettu. Kristoffer Blome oli hyvin luotettu virkamies. Hän meni naimisiin Vehmaan Piiloisten perijättären Elsa Lassentyttären kanssa. Avioliitosta ei ollut lapsia. Elsa solmi leskeksi jäätyään uuden avioliiton rälssimies Lasse Påvelinpojan (Piiloisten sukua) kanssa. [88]

Kaniikin ja hänen emännöitsijänsä suhteesta on syntynyt myös tytär, joka on mennyt naimisiin jonkun Eskon kanssa. Sitä todistaa se, että Turun linnankirjuri Tomas Eskilinpoika aloitti uransa Kristoffer Blomen apulaisena 1574, ja Tomaksen pojat käyttivät sukunimenään joko Blom tai latinalaistettua Florinus-nimeä. [89] Tomas Eskilinpojasta tuli Tahvion Peder Friisin lasten holhooja. Maanlain mukaan pääsääntöisesti isänpuoleinen lähin sukulainen joutui holhoojaksi. Kristoffer Blomen lesken Elsa Lassentyttären perimän Piiloisen omistussuhteista ei ollut täyttä selvyyttä. Niinpä Jesper Matsinpoika Kruusin rälssintarkastuksen yhteydessä 1619 Piiloisen omistajaksi on merkitty Tomas Eskilinpoika. [90]


Taulu 12

Botilda. Vanhemmat Filpus Jönsinpoika ja Margareta Pederintytär taulusta 5. Asui Maskun Härmälässä. [91] - Puolisot 1) Gunnar Jakobinpoika. Hänet mainitaan 1452-1461 monissa luostarin saantokirjeissä ensimmäisenä Naantalin porvareiden joukossa ja sinetöijänä, joten hän oli kaupungin huomattavimpia asukkaita. [92] Saattoi kuulua raatiin, vaikka sitä ei suoraan sanotakaan asiakirjoissa; 2) Klemet Maununpoika. Antoi 1466 suostumuksensa, kun Isonkylän perhe luovutti Kuuslahden Birgitta Filpuntyttären proventiksi. Omisti sinetin, joten hän lienee ollut naantalilainen porvari. [93]

Lapsia:

Per Gunnarinpoika. Taulu 13.

Tytär. Taulu 20.

Tytär. Taulu 22.


Taulu 13

Per Gunnarinpoika. Vanhemmat Botilda Filpuntytär ja Gunnar Jakobinpoika taulusta 12. Kaatui syksyllä 1495 Viipurin lähellä, ja häntä sanotaan silloin Wennen vävyksi. [94] Merkintä sisältyy Maunu Särkilahden kopiokirjaan. Tähän aikaan Henrik Wenne oli Turun kanunkina, vasta vuosina 1500-1513 tuomiorovastina. Jacobus Mathiae Wenne lienee hänen veljensä poika, joka lähti 1503 opiskelemaan Kölnin yliopistoon ja oli arkkipresbyteri vuosina 1527-1530. [95] Sanonta "Wennen vävy" ei siis voi tarkoittaa Jakob Wenne vanhempaa, sillä vävyllä olisi tarkoitettu lankoa. Wennen suvusta on hyvin puutteelliset tiedot. Eräs Thomas Wenne istui vuonna 1420 kuudentena 12 miehen lautakunnassa, jossa toisena osapuolena oli piispa. [96] Siksi puolet lautakunnasta on koottu rälssimiehistä, ja Tomaskin on laskettu heihin kuuluvaksi. - Puoliso Jakob Wenne seniorin sisar. Myöhemmin hän on ollut naimissa jonkun Torkilin kanssa. Heidän tyttärensä Valborg Torkilintytär oli 1536-53 Naantalin luostarin abbedissana. [97]

Lapsia:

Jakob Wenne junior. Taulu 14.

Margareta. Naimisissa turkulaisen porvarin Pitkän Markun kanssa. Pitkä Markku on ollut Turun tuomiokirkon kirkkoväärti. Avioliitto oli lapseton. Margareta peri veljeltään Härmälän ja Hulkkion, koska veljenlapset papin lapsina eivät olleet oikeutettuja perimään. Margareta myi Hulkkion Hevonpään Nils Sveninpojalle (Gyllenhierta). Mårten Olofinpoika (Jägerhorn) ja Arvid Matsinpoika (Fotangel) protestoivat myyntiä vastaan. Riita jatkui ratkaisemattomana 1624 saakka. [98]


Taulu 14

Jakob Wenne junior. Vanhemmat Per Gunnarinpoika ja Jakob Wenne seniorin sisar taulusta 13. Kirjoittautui kesäkuussa 1513 Rostockin yliopistoon, bacchalaureus 1514. Mainitaan myöhemmin maisterina. Piispa Martti Skytte ehdotti häntä enonsa jälkeen arkkipresbyterin virkaan, mutta kuningas ei antanut enää täyttää virkaa, vaan peruutti tulot itselleen. [99] Hänen virkauransa on ollut tuntematon. Kun piispa mainitsee, että maisteri Sigfrid tulisi saamaan Jakob Wenne juniorin paikan, jos tämä saa enonsa jälkeen arkkipresbyterin viran, on Jakob Wennen täytynyt tuolloin olla kaniikki. Peruutti isänsä enon, Jöns Filpunpojan luostarille lahjoittaman Hulkkion ja peri kotitilansa Härmälän sekä osti loput kylästä. [100] Kuollut pian vuoden 1530 jälkeen. - Puoliso Gertrud Tapanintytär[101] Avioliiton laillisuus yritettiin kieltää selibaattisäännösten vastaisena todistajalausuntojen perusteella Arvid Matsinpojan (Fotangel) hyväksi, mutta poika Johannes Jacobi Wenne osoitettiin Turun raastuvassa 1569 laillisesta avioliitosta syntyneeksi. [102] Pappien avioliitot sallittiin n. 1530, minkä jälkeen Jakob vasta on voinut solmia lailliseksi katsotun avioliiton. Maanlain mukaan ennen avioliiton solmimista syntyneet lapset eivät olleet perintöön oikeutettuja. [103]

Poikia, [104] joista tunnetaan:

Johannes Jacobi Wenne. Taulu 15.


Taulu 15

Johannes Jacobi Wenne. Vanhemmat Jakob Wenne junior ja Gertrud Tapanintytär taulusta 14. Syntynyt 1510-luvulla. Aikalaisten mielestä Johanneksen vanhempien avioliitto ei ollut laillinen. Koska aviotonta poikaa ei voitu vihkiä papin virkaan, piispa Martti Skytte tutki Johanneksen vanhempien avioliiton laillisuuden ennen papiksi vihkimistä ja tällöin poika tulkittiin avioliiton lapseksi. Johannes on kuitenkin syntynyt selibaattisäännön ollessa voimassa, koska hänet tunnetaan Rauman kirkkoherrana jo 1544. Tuli Euran kirkkoherraksi 1557 viranostolla lahjoittamalla kruununprinssi Erikille Härmälän. Hänellä ei olisi ollut oikeutta periä vanhempiaan, koska hänen on täytynyt syntyä ennen pappisavioliittojen sallimista. Tähän Arvid Matsinpoika (Fotangel) on perustanut kantansa vaatiessaan Härmälän luovuttamista takaisin perintöön oikeutetuille. Johannes Wenne on ollut tästä tietoinen, mutta käyttänyt tilannetta hyväkseen lahjoittamalla epävarman omistuksensa kuningasperheelle siinä toivossa, ettei kukaan uskalla siltä vaatia tilaa takaisin. Kuollut luultavasti 1572. Johanneksen sinetissä kilvessä lehti pystyssä Henricus Wennen kilvessä oli 3 lehmuksen lehteä kannoistaan yhdessä, 2 ylöspäin ja yksi alaspäin (FMS 39). Tätä muistuttaa Peder Olofinpojan v. 1426 käyttämä sinetti (FMS 137). - Puoliso Helga Olavintytär[105]

Lapsia:

Martinus Johannis Wenne. Taulu 16.

Laurentius Johannis Wenne. Taulu 17.


Taulu 16

Martinus Johannis Wenne. Vanhemmat Johannes Jacobi Wenne ja Helga Olavintytär taulusta 15. Isänsä apulainen Eurassa 1568, Euran kirkkoherra 1572-1577. [106] - Puoliso N.N.

Poika:

Jakob Mårteninpoika Wenno. Ensin kihlakunnankirjurina, sitten voutina Savossa 1602, 1605-07. Hän omisti jo 1600 Säämingin Kallislahdessa ratsutilan, jota hän vaihdoilla ja ostoilla laajensi. Hänen vävynsä saattaa olla Kallislahden seuraava omistaja, Pistolekors-suvun esi-isä Yrjänä Olavinpoika. Jakob Mårteninpojan sinetissä on sijoitettuna W-kirjain kilven sisään. [107]


Taulu 17

Laurentius Johannis Wenne. Isä Johannes Jacobi Wenne taulusta 15. Köyliön pappi 1568 ja 1572, Euran kirkkoherra 1577-1587. Sinettikuvio ilmeisesti muodostettu Henricus Wennen sinetistä "parannellen". [108] - Puoliso N.N.

Lapsia:

?Johannes. Eräs dominus Johannes Vännå haudattiin 9.3.1600 Turun tuomiokirkkoon, mahdollisesti kuoripappi. Lienee Laurentius Wennen poika. [109]

?Tytär. Taulu 18.


Taulu 18

?Tytär. Isä Laurentius Johannis Wenne taulusta 17. Haudattiin 6.12.1618 Turussa. - Puoliso Nils Erikinpoika. Turun pormestari ja Kaarle-herttuan luottomies. [110] Lienee kotoisin Ruotsista.

Lapset:

Karin Nilsintytär. - Puolisot 1) Joachim Göde; 2) Bertil Erikinpoika.

Johannes Nicolai Wenno. Taulu 19.


Taulu 19

Johannes Nicolai Wenno. Vanhemmat Nils Erikinpoika ja N.N. Laurentiuksentytär Wenno taulusta 18. Tunnetaan 1623-1667, lopulta Mynämäen kirkkoherra. [111] Hänen ja sisarensa Karinin liittymistä Wenne-sukuun ei voida osoittaa, mutta se vaikuttaa todennäköiseltä edellä esitetyn selvityksen perusteella. - Puoliso Brita, k. 1667. [112] [113]

Lapsia:

Johan.

Karin.

Maria.

Annika.

Margareta. [112]

Joku tyttäristä (Margareta?) kuoli 1658 Kangasalla rovasti, maisteri Johannes Arvidi Frisiuksen toisena vaimona. Avioliitto on solmittu 1652 jälkeen, jolloin Johannes Frisiuksen ensimmäinen vaimo oli haudattu. [113] Tästä toisesta avioliitosta lienevät lapset: Johannes Frisius, joka kirjoittautui 1669 Turun Akatemiaan veljensä Arvidin kanssa. Arvidia kutsuttiin "riikalaiseksi", mutta Johannesta "mynämäkiseksi". [114] Arvid on siis syntynyt isän ollessa vuosina 1645-1654 rykmentin saarnaajana Riiassa ja on siis Frisiuksen ensimmäisestä avioliitosta. Johannes taas on syntynyt äitinsä isän pappilassa Mynämäellä, mikä todistaa hänet toisen avioliiton lapseksi. Lienee kuollut nuorena; ?Maria Frisius, k. 1733. Puoliso Lempäälän nimismies ja Hietaniemen ratsutilan omistaja Jeremias Sten. Heidän poikansa Johannes Sten oli syntynyt 1674, joten Maria näyttää syntyneen toisen avioliiton aikana [115]; ?Kristina Frisius. Saattoi myös olla Johannes Frisiuksen toisesta avioliitosta. Näyttää avioituneen n. 1676 Jacob Haustramniuksen kanssa. [116]


Taulu 20

?Tytär. Botilda Filpuksentyttären tytär taulusta 12. Botildan perillisiin on kuulunut Villilän Matts Ollinpoika, joka todettiin Seikelän Niilon (taulu 22) kanssa turkulaisen porvarin Pitkän Markun vaimon Margaretan lähimmiksi perijöiksi 1549. [117] - Puoliso Olli N.N. Maskun Villilästä?

Lapsia:

Matts Ollinpoika. Taulu 21.


Taulu 21

Matts Ollinpoika. Vanhemmat Olli N.N. ja Botilda Filpuksentyttären tytär taulusta 20. Omisti 1554 yhdessä Jakob Pederinpojan kanssa 1/3 Villilästä ja vastasi ratsuvelvollisuudesta 1562. [118] Lienee sama kuin Nyynäisten kartanovoudiksi 1549 tullut mies. Hän sanoo kantaneensa Härmälän verot neljän vuoden ajalta (1550-1553) ja samassa yhteydessä väitettiin, ettei maisteri Jakob Wenne ollut laillisesti vihitty. [119] - Puoliso ?Margareta Sunentytär (Ille) hänen 3. avioliitossaan. Margaretan ensimmäinen puoliso oli Hans Ulf Pohjan Sällvikistä ja toinen Mårten Jönsinpoika (Skalm).

Lapsia:

Gertrud Matsintytär. Puoliso Arvid Matsinpoika (Fotangel). [120]


Taulu 22

Tytär. Botilda Filpuksentyttären tytär taulusta 12. Pitkän Markun vaimon Margaretan perilliseksi todettiin 1549 Villilän Matts Ollinpojan ohella myös Niilo Maununpoika Seikelä. Hän lienee siis Per Gunnarinpojan toisen sisaren jälkeläinen. Tämä sisar näyttää solmineen avioliiton rälssittömän miehen kanssa, sillä Maskun Seikelässä ei ollut rälssiä.


Taulu 23

Ragnhild Pederintytär. Isä Peder Danske taulusta 1. Mainitaan asiakirjoissa vain kerran 14.8.1467, jolloin hän luovutti miehensä kanssa Naantalin luostarille tyttärensä proventiksi Porvoon Hagasta ja Kräpelbystä "niin paljon maata kuin vanhalle Peder Svärdille oli vanhastaan kuulunut". [121] - Puoliso Paval Skytte. Tunnetaan 1441-1471. Hänestä käytetään säännöllisesti epiteettiä "a wapn", mutta sinetissä on vain puumerkki kilven sisällä. [122] Hän on asunut joko Naantalissa tai sen lähettyvillä, koska hän oli helposti saatavilla luostarin saantokirjeiden sinetöijäksi. Vuosina 1462 ja 1471 hän selvästi oli luostarin puolesta lahjoitusten vastaanottajana, [123] joten hänkin lienee toiminut luostarin taloudenhoitajana. Vuonna 1473 toinen mies hoiti taloudenhoitajan tehtäviä, joten Paval Skytte lienee kuollut sitä ennen. Hänen nimensä ei esiinny enää vuoden 1471 jälkeen missään yhteydessä. 1400-luvun alussa elänyt Paval Skytte lienee eri henkilö. Nuorempi Paval Skytte näyttää kuuluneen samaan Paimion seudulla vaikuttaneeseen Skytte-sukuun kuin Bo, Håkan, Karl ja Jusse Skytte, koska hänet kutsuttiin todistajaksi 1444, kun luostari vaihtoi pois maata Paimion Sukselasta. [124] Skytte ei näyttäisi tässä tapauksessa olevan ampujan ammattinimi, vaan sukunimeksi muodostunut nimi.

Lapsia:

Anna. Hänet sijoitettiin 14.8.1467 luostariin proventtinaan maata Porvoon Hagasta ja Kräpelbystä. [125] Näyttää kuolleen ennen vuotta 1487, jolloin Hagasta ja Kräpelbystä alettiin maksaa neljän markan vuotuista sääntömaksua. Lahjakirjaan on näet tehty toisella käsialalla myöhemmin tätä koskeva lisäys. Tilojen myöhemmän omistuksen perusteella arvioituna luostari on vaihtanut tai myynyt sen myöhemmin joko Dufva- tai Ållongren- suvulle. Muita lapsia ei näy olleen, sillä Ragnhildin osuus vanhempiensa perintöön näyttää siirtyneen sisarille, joista Margareta on lunastanut Katarinan osuuden, koska Isonkylän perheelle kuului 2/3 Brunilasta ja Kuuslahdesta.

Isonkylän vävy Jöns Paavalinpoika ei voinut olla Paval Skytten poika, koska avioliitto Isonkylän Mårten Filpunpojan tyttären kanssa olisi solmittu liian läheisten sukulaisten kesken.


Viitteet

[1]   FMU 3314, 3341.

[2]   FMU 1872, 1738.

[3]   FMU 629; REA 286.

[4]   FMU 2398, 2401, 2650.

[5]   FMU 1671.

[6]   REA 272.

[7]   FMU 3314, 3581, 3909, 3998, 4338, 4339, 4340, 4402.

[8]   FMU 3341.

[9]   FMU 1633; Birgit Klockars, I Nådens dal. Skrifter utgivna av Svenska litteratursällskapet i Finland nr 486. Helsingfors 1979, s. 101; Eric Anthoni, Svärd. Äldre svenska frälsesläkter (ÄSF) I häfte 2. Stockholm 1965, s. 208.

[10]   FMU 2883, 3581, 3909, 4338, 3998.

[11]   FMU 2453, 2454, 2458; FMS 157.

[12]   Eric Anthoni, Frälsemän och frälsegods på Åland under medeltiden. HTF 1959, s. 46-47.

[13]   FMU 4303, 4364, 4365; FMS 343; Tapio Vähäkangas, Eräs genealoginen lähde. Genos 1995:2, s. 57.

[14]   FMU 3909.

[15]   FMU 4402, ks. myös viite 13.

[16]   FMU 3998, 4122, 4364, 4402, 4547, 4615; Seppo Suvanto, Naantalin historia I. Turku 1976, s. 180-181.

[17]   FMU 3998, 4122.

[18]   FMU 4017.

[19]   FMU 4122.

[20]   FMU 2883.

[21]   FMU 3998, 4122, 4017 turmeltunut kopio, Nhils Sifwedzson = Niklis Finwedzson.

[22]   FMU 4122, 4364, 4402; Yrjö Koskinen, Suomenmaan keskiaikaisesta aatelistosta. HArk VIII. Helsinki 1884.

[23]   Vuonna 1426 Elin Wilkinintytär miehensä Nisse Karvalan kanssa myi sukulaiselleen Margit Flörikintyttärelle ja tämän pojalle Peder Niklisinpojalle 400 markasta ja syytingistä kaikki maansa, jotka Elin oli perinyt vanhemmiltaan ja veljeltään. Omistajaa vaihtoivat Pohja, Leveböle ja Karvala (FMU 1820). Henrik Svärdin huomenlahjan todistajana vuonna 1418 oli eräs Flörik Joninpoika (FMU 1537), mutta hän tuskin oli Margitin isä, sillä Margit oli vanhus 1426 myydessään maansa. Peder Flörikinpoika ja Wilkin-tuomari olivat 1363 sinettitodistajina (REA 180). Wilkin-tuomari on voinut olla Elinin isä, mutta Peder Flörikinpoika tuskin Margitin veli.

[24]   FMU 4590 originaali, FMU 4728 sen kopio, jossa väärä päiväys.

[25]   FMU 4615, 4590, sama dokumentti väärin dateerattuna kopiona 4728.

[26]   Ks. viite 24; Historiska Handlingar III. Stockholm 1863, s. 25, 50, 57.

[27]   VA 334:12v.

[28]   Eric Anthoni, Finlands medeltida frälse. Skrifter utgivna av Svenska Litteratursällskapet i Finland nr. 442. Helsingfors 1970, s. 312.

[29]   SAY Masku Finnilä.

[30]   FMU 3314.

[31]   A. I. Arwidson, Handlingar till upplysning af Finlands häfder VII. Stockholm 1854, s. 37; FMU 4287. Tämä asiakirja on liitetty yhteen FMU 3314:n kanssa, jossa Margareta antaa lahjoituksen.

[32]   Suvanto 1976, s. 219; Klockars 1979, s. 89-90; FMU 2216, 2451, 2452, 2471, 2513, 2583, 2657, 2832, 2883, 2890, 2893, 2917, 2929, 3004, 3005, 3028, 3314.

[33]   Jan Eric Almquist, Något om de Jägerhornska släkttavlornas tillkomst. Släkt och hävd 1971, s. 440; Jan Liedgren, Om Jöns Filpussons gåva av Hulkis till Nådendal. HTF 1973, s. 62-68; Jully Ramsay, Frälsesläkter i Finland intill stora ofreden. Helsingfors 1909, s. 220.

[34]   FMU 3314.

[35]   Klockars 1979, s. 121; FMU 4339.

[36]   FMU 4339, 4340.

[37]   FMU 3314, 3998, 4122, 4364, 4615.

[38]   Suvanto 1976, s. 221. Myös toimimies 1476, jos alkuperäisasiakirjan kopion vuosiluku on oikea (FMU 3666), todennäköisesti ei, koska luostarin konfessori Arvid tunnetaan vasta 1480- ja 1490-luvuilta.

[39]   Klockars 1979, s. 126; Liedgren 1973, s. 66.

[40]   A. I. Arwidson, Handlingar till upplysning af Finlands häfder VII. Stockholm 1854, s. 40; Klockars 1979, s. 126; Liedgren 1973, s. 66.

[41]   FMU 4045, 5501.

[42]   FMU 5343; Eric Anthoni, Kring vår meldetids genealogiska forskning. Societas Scientiarum Fennica. Årsbok 25B:2. Helsingfors, s. 23-29.

[43]   FMU 4809, 4810.

[44]   FMU 4122, 4364, 4365, 4809, 4810, 5118.

[45]   FMU 4045; Jan Liedgren, Finländska brev ur Stavsunds arkiv. HTF 1966, s. 109, 113.

[46]   Suvanto 1976, s. 222; Liedgren 1966, s. 113.

[47]   Eric Anthoni, Djäkn Lydekesönernas släkt. Äldre Svenska frälsesläkter ÄSF I häfte 2. Stockholm 1965, s. 128, 208-209.

[48]   FMU 3998, 4136, 4167, 4232, 4237, 4364, 4455.

[49]   Anthoni 1965, s. 209. Anthoni on tulkinnut Jöran Barskärin vaimon Olof Djäknin jälkeläiseksi sillä perusteella, että Jöran omisti yhden talon Brännbodassa (Anthoni 1970, s. 166 nootti 6, 315). Anthonin antamat tiedot johtavat kuitenkin paremmin Jöran Barskärin vaimon suvun polveutumiseen Ragvald Ragvaldinpojasta (Särkilahti). Tähän yhteyteen lienee myös liitettävä Perniön Laukon Sigfrid, jonka pojantytär käytti Särkilahtien vaakunaa ja jonka jälkeläiset myös omistivat maata Brännbodassa (Eric Anthoni, En godsträta på 1500-talet. HTF 1961, s. 59-60). Kolmas talo Brännbodassa kuului Henrik Klaunpojalle (Horn).

Naantalin luostarin suurimman lahjoittajan, Lucia Olofintyttären serkun Rötger Olofinpojan isä oli myös nimeltään Olof Degn, täydellisemmin Olof Nilsinpoika Pohjanpitäjästä (Ramsay 1909, s. 87; FMU 3657, 4786). Hän lienee se Olof Nilsinpoika, joka sai 1412 rälssioikeudet Tenholan Germundbylle ja myi maan kaksi vuotta myöhemmin piispa Maunu Tavastille (FMU 1376, 1429; REA 481). Hän näyttää myöhemmin menneen Viipurin linnan päällikön Karl Kristerinpojan palvelukseen, jossa Olof Degn tunnetaan 1437 ja 1440 (FMU 2226, 2350). Rötger Olofinpojasta polveutuu Boije-suku, joka omisti Germundbyn 1500-luvulla. Raaseporin voutina 1474-76 vaikutti toinen Olof Nilsinpoika (FMU 3580, 3638). Hän lienee sama mies kuin tuomarintehtäviä 1470- ja 1480-luvuilla hoitanut Olof Degn (REA 631, 673). Hän ei voi olla Rötger Olofinpojan isä, sillä Rötger ryhtyi ajamaan kannetta Lucia Olofintytärtä (Skelge) vastaan jo 1470-luvun alussa (Klockars 1979, s. 103), vaan juuri Henrik Svärdin vävy.

[50]   Tapio Vähäkangas, Geet. Genos 1979, s. 94-95.

[51]   FMU 6508; Jaakko Teitin valitusluettelo Suomen aatelia vastaan v. 1555-1556. Todistuskappaleita Suomen historiaan. Toimittanut Kustavi Grotenfelt. Helsinki 1894 (Grotenfelt 1894), s. 102; VA 334:12; Suvanto 1976, s. 222.

[52]   Ivar Flemingin maakirja. Toim. John E. Roos. 1958, s. 76.

[53]   Olof Mårteninpoika puuttuu vuoden 1537 rälssiluettelosta, Kustavi Grotenfelt, Suomen ratsupalvelus- ja läänitysluetteloita. Todistuskappaleita Suomen historiaan III:2. Helsinki 1892 (Grotenfelt 1892), s. 28-29.

[54]   SAY Raisio Tahvio, ks. myös viite 51.

[55]   Ramsay 1909, s. 221, 519; Suvanto 1976, s. 223; Eric Anthoni, Garp. Äldre svenska frälsesläkter I häfte 2. Stockholm 1965, s. 153; Tapio Vähäkangas, Kuinka Aarlahden säteri periytyi. Genos 1997:4, s. 163.

[56]   VA 334:2v, 12; ks. viite 55.

[57]   Ramsay 1909, s. 221; Suvanto 1976, s. 223.

[58]   Suvanto 1976, s. 225.

[59]   VA 334:6; Tapio Vähäkangas, Pussilan Lax-suvun keskiaikaiset juuret, Genos 1987:3, s. 124-125. Tuomaanpojan sijasta Jaakonpoika ks. Historiska Handlingar III, s. 25, ja sitä seuraten Anthoni 1970, s. 335.

[60]   SAY Masku Kuuslahti; Ramsay 1909, s. 308-309. Oxhorn-suvun kantaisä oli nimeltään Jakob Mattsson i Salo, VA 334:64; Grotenfelt 1894, s. 119, 108.

[61]   SRA Reduktionskomissions akter, vol F I 164:248, mf FR 1056; Ramsay 1909, s. 396.

[62]   Leif Tengström, Muschoviten...turcken icke olijk. Ryssattribut och deras motbilder i svenska heraldik från Gustav Vasa till freden Stolbova. Del II. Jyväskylä studies in the arts 55. Jyväskylä 1997, s. 188.

[63]   VA 334:59, 64, 65v.

[64]   SAY Rymättylä Brunila Kuivinen.

[65]   Ivar Flemingin maakirja, s. 76.

[66]   VA 334:11v; Grotenfelt 1894, s. 103, 124, 164.

[67]   Suvanto 1976, s. 186.

[68]   FMU 5968.

[69]   Ivar Flemingin maakirja, s. 29-30; VA 334:50; Vähäkangas, Genos 1997:4, s. 165.

[70]   KA R. Hausenin sukukokoelma, Messeniuksen sukukirja, fol 306-306v.

[71]   SRA Hjälpeskattslängd 1569, Finland, Wpbörden på Häll Sölff daler och rede penninger szom Erick Bertilsson till Balckis wpbördth haffuer pro anno 1569 (mf FR 318); SAY Raisio Tahvio.

[72]   Consistorii Ecclesiastici Aboensis Protokoller, utgivna af Finska Historiska Samfundet I. Helsingfors 1884, s. 368.

[73]   Ramsay 1909, s. 221, 399, 133.

[74]   Historiska Handlingar III. Stockholm 1863, s. 225. Mårten Olofinpojan ja Mårten Friisin nimet puuttuvat vuoden 1554 rälssiluettelosta. Ks. Eric Anthoni, En frälse- och rusttjänstlängd för Finland hänförande sig till år 1554 eller 1555. HTF 1962, s. 172-174.

[75]   KA Finska Cameralia, Tullräkenskaper Åbo 1541-1558, Åbo accis, mf FR 117.

[76]   Suvanto 1976, s. 186-187, 199-200; Kerttu Innamaa, Naantalin historia III. Turku 1965, s. 328, 332; Aulis Oja, Raision historia. Raisio 1960, s. 247-248; Aulis Oja, Kaarinan pitäjän historia I. Turku 1946, s. 218, 240.

[76a]   Ks. viite 74.

[77]   Grotenfelt 1894, s. 103, 124, 163.

[78]   SAY Masku Danskila, Karviais; Suvanto 1976, s. 186-200; myös Åbo accis, mf FR 117.

[79]   VA 334:11v; VA 692:4; SAY Masku Storby.

[80]   SAY Masku Storby.

[81]   VA 334:16.

[82]   VA 334:11v; Grotenfelt 1892, s. 38, 48, 49, 95.

[83]   Raision käräjät 25.1.1561, VA 907:2; SAY Raisio Tahvio.

[84]   Grotenfelt 1892, s. 49; SAY Raisio Tahvio.

[85]   K. G. Leinberg, Hertig Johans af Finland Diarium över utgångna breff. Bidrag till Åbo Stads historia VII. Helsingfors 1891, s. 36. Kuninkaan omien tilojen luettelossa 1561 (FR 318) myös Nousiaisten Viirilä on merkitty Kristoffer Blomen omaksi. Knut Kappe oli lahjoittanut sen 1551 kuninkaalle kiitokseksi aateloinnista (BFH III:353).

[86]   SAY Vehmaa Piiloinen.

[87]   VA 334:37v; Torsten Hartman, Utdrag ur Åbo stads dombok, s. 36; Oja 1946, s. 225.

[88]   Ramsay 1909, s. 311-312; Yrjö Blomstedt, Laamannin- ja kihlakunnantuomarinvirkojen läänittäminen. Hist. Tutk. 51. Helsinki 1958, s. 363.

[89]   Atle Wilskman, Florinus. Släktbok II. Helsingfors 1918, s. 384; Kyösti Kiuasmaa, Suomen yleis- ja paikallishallinnon toimet. Hist. Tutk. 63. Helsinki 1962, s. 592; VA 1252:13.

[90]   Tönne Yrjänänpojan kirje 1.9.1606 Anders Perinpojalle, KA Biografica Agricola (kirjoitettu Kristian Agricolan rälssikirjeen ylälaitaan); Majoitusmestari Karl Jakobinpojan 3.10.1607 antama todistus, KA Biografica Peder Frijs; SAY Raisio Luolala 1610, Kaarina Uittamo 1608; Kuningas Kristoferin maanlaki. Suom. Martti Ulkuniemi. Naimiskaari 1, 20-21, s. 43, 49-50; Wilhelm Gabriel Lagus, Undersökningar om finska Adelns Gods och Ätter, eller Jesper Matsson Kruus Förteckning öfver Nya och Gamble Frälsis Landbönder uthi Finland 1618. Helsingfors 1861, s. 53, 56.

[91]   BFH III:310; Tapio Vähäkangas, Ille ja Fotangel. Genos 1994, s. 120-121.

[92]   FMU 2901, 3014, 3073, 3108, 3145; Suvanto 1976, s. 169.

[93]   FMU 3314; Suvanto 1976, s. 173-174.

[94]   FMU 4636.

[95]   Eero Matinolli, Turun tuomiokapitulin matrikkeli. Loimaa 1976, s. 17, 24.

[96]   REA 388.

[97]   Klockars 1979, s. 184-185; Vähäkangas 1994, s. 120-121.

[98]   VA 58:20; Liedgren 1973, s. 62-68, 98.

[99]   K. G. Leinberg, Det odelade Finska biskopstiftets herdaminne, SKHS Toim. I. 1895, s. 40, 175; FMU 6548; Kauko Pirinen, Turun tuomiokapituli uskonpuhdistuksen murroksessa. SKHS Toim. 62. 1962, s. 53-55.

[100]   VA 334:60; Aulis Oja, Maskun historia. Turku 1966, s. 65-66.

[101]   BFH IV:396.

[102]   BFH IV:181, 266, 268, 318, 320, 396; Pirinen 1962, s. 52.

[103]   Kuningas Kristoferin maanlaki, 44.

[104]   BFH IV:318.

[105]   BFH IV:396; Blomstedt - Matinolli 1963, s. 74-75 BFH IV:318.

[106]   Martinus Johannes Wennen sinetti ks. Blomstedt - Matinolli 1963, s. 74-75.

[107]   Kauko Pirinen, Savon historia II:1. 1982, s. 442, 448.

[108]   FMS 39; Blomstedt - Matinolli 1963, s. 74-75.

[109]   Reinhold Hausen, Utdrag ur Åbo Domkyrkas räkenskaper 1553-1634. Bidrag till Åbo stads Historia I:1. Helsingfors 1884, s. 157.

[110]   Timo Mikonmäki, Pormestari Zacharias Boeliuksen suku. SSV 43. Helsinki 1993, s. 31. Sinetti ks. Raimo Ranta, Turun historia II, toinen nide. Turku 1975, s. 577-578.

[111]   K. G. Leinberg, Åbo stifts herdaminne. SKHS Toim. V. Helsinki 1903, s. 36, 247.

[112]   Elisabeth Reinin/Anita Patolinnan tiedonanto.

[113]   VA Z 36:18, Alf Bymanin tiedonanto 4.9.1976. A. M. Tallgrenin mukaan Johannes Frisiuksen vaimo olisi ollut Karin Wenno. HKA A.M.Tallgrenin muistiinpanot Friis-suvuista; Aulis Oja, Rymättylän kirkkoherran Simon Matthaein ja hänen vaimonsa sukuperä. Genos 1974, s. 95.

[114]   Vilhelm Lagus, Album studiosorum Academiae Aboensis MDCXL-MDCCCXXVI. Åbo akademis studentmatrikel å nyo upprättad I-II. Helsingfors 1889, 1891, 1906, s. 128.

[115]   Ks. viite 112.

[116]   Sursillin suku. Korjauksia. Genos 1974, s. 65.

[117]   Ks. viite 91.

[118]   Anthoni 1962, s. 173; Grotenfelt 1892, s. 48.

[119]   BFH III:304, IV:265; A.I. Arwidson, Handlingar X:89.

[120]   Vähäkangas 1994, s. 119-122; Ramsay 1909, s. 127.

[121]   FMU 3341.

[122]   FMU 2594, 2890, 2901, 3184, 3341, 3466; FMS 347.

[123]   FMU 3184, 3466.

[124]   REA 315; Anthoni 1970, s. 110; FMU 2594.

[125]   FMU 3341.


Referat

Tapio Vähäkangas: Peder Danskes avkomlingar

På Tahvio i Reso bodde i början av 1400-talet sannolikt en frälseman vid namn Peder Danske, om vilken man inte känner till något annat än att namnet dyker upp i samband med hans tre döttrar: Katarina, Ragnhild och Margareta. Hans maka var möjligen Margareta, dotter till Peder Svärd d.ä.

Den äldsta dottern Katarina gifte sig med väpnaren Finvid Jönsson till Finnilä. Familjen blev utblottad och tvungen att först pantsätta och senare sälja jordegendom till Nådendals kloster. Släktgrenen utdog på svärdslinjen före mitten av 1500-talet med Katarinas sonson Jöns Nilsson.

Ragnhild och hennes man väpnaren Paval Skytte hade endast en dotter Anna, som placerades i Nådendals kloster. Som provent skänktes den jordegendom i Borgå som på sin tid tillhört Peder Svärd d.ä. Efter Ragnhilds död tycks den övriga jordegendomen att ha tillfallit systern Margaretas familj. Paval Skytte förefaller att ha verkat som syssloman för Nådendals kloster.

Margareta äktade väpnaren Filpus Jönsson till Storby (känd för åren 1437-1457). Från dem härstammar den vid Sveriges riddarhus introducerade ätten Jägerhorn af Storby. Även Filpus Jönsson förefaller att ha varit syssloman för Nådendals kloster, i likhet med sin son Jöns Filpusson. För åren 1498-1516 känner man inte till någon syssloman, men Jöns efterträdare torde ha varit brodern Mårten Filpusson. Från systern Botilda härstammar släkten Wenne-Venno, en av de äldsta kända prästsläkterna.

Om Mårten Filpussons och sonen Olof Mårtenssons äkta hälfter har vi inga säkra uppgifter. Förutom sönerna Mårten och Peder har Olof haft en dotter vid namn Anna, som var bosatt på Kuuslahti i Merimasku, samt en annan dotter, som erhöll Brunila i Rimito och gifte sig med en bonde.

Olof Mårtensson verkar ha haft två systrar. Den ena av dem äktade Jöns Påvelsson, som bodde på Storby. Deras dotter Kirstin gifte sig med nådendalsborgaren Mårten Jönsson Friis. Mårten Friis ägde hälften av Storby, vilket innebär att hans svärfar inlöst den andel av Storby som tillhört hustruns syster. Familjen flyttade senare till Tahvio i Reso. Den andra systern blev värdinna hos Jakobus Blome. Deras son Kristoffer Blome gjorde en strålande karriär som civilämbetsman. Han förefaller också att ha haft en syster, vars son Tomas Eskilsson inledde sin karriär i Kristoffer Blomes tjänst. Från Tomas härstammar släkten Florinus. En dylik släktskap stöds även av uppgiften att han var förmyndare för Peder Friis' barn.


Genos 69(1998), s. 125-138, 158

© Tekijät ja Suomen Sukututkimusseura - Författarna och Genealogiska Samfundet i Finland

[ Artikkelin alku | Viitteet | Referat ]

Aiheenmukainen hakemisto | Vuoden 1998 hakemisto | Vuosikertahakemisto