GENOS
- Suomen Sukututkimusseuran aikakauskirja

[ Artikkelin loppu ]

Kirja-arvosteluja - Recensioner

Laila Malinen

Esko Pokkinen (toim.): Kannaksen Pokkiset. Sukuseura Pokkinen ry. Kangasala 1997. 280 s.


"Kannaksen Pokkiset" on Sukuseura Pokkisen seitsemän vuoden urakan tulos. Kirjan toimituskunnan muodostivat Reino, Esko, Kimmo ja Veikko Pokkinen sekä Anneli Kettunen, ja heidän lisäkseen työhön on osallistunut lukuisa joukko muita suvun jäseniä. Esko Pokkinen on tutkinut vanhimmat sukupolvet ja suvun historian noin vuoteen 1860 sekä johtanut työhön osallistuneita eri sukuhaaroja edustaneita sukututkijoita.

Kirja kertoo kolmesta eri Pokkisten sukuhaarasta, jotka ovat lähtöisin Kannakselta. Jääsken-Antrean haarasta on vanhimmat lähtötiedot: Pokkisia mainitaan voudintileissä jo 1500-luvun puolivälissä ja sukutaulut aloittava Heikki Pokkinenkin oli syntynyt 1500-luvun puolella. Laajin haara on lähtöisin Räisälästä, Itä-Kannakselta läheltä Käkisalmea ja kolmas haara Kivennavalta. Sukuhaarojen välillä ei ole pystytty osoittamaan yhteyttä, mutta sen mahdollisuutta ei myöskään ole voitu sulkea pois.

Kirjan alussa on selvitys tutkimustyön järjestelyistä, Pokkinen-nimen taustasta ja käytetyistä lähteistä. Eri sukuhaarojen sukutaulujen edellä on lisätietoja kunkin haaran asutushistoriasta. Taulut on järjestetty asuma-alueiden mukaan ja taustatietoja on esitetty myös sukutaulujen välissä. Kirjaa olikin mukava lukea selaillen ja edeten välitekstistä toiseen. Mukana olevat kartat ja valokuvat suvun jäsenistä täydensivät yleiskuvaa. Lopussa on vielä selvitetty muualla esiintyneitä Pokkisia ja annettu yhteenveto suvun elämänpiiristä.

Sukutauluihin on kerätty tietoja tasapuolisesti. Vanhimpiin tietoihin on sisällytetty lähdeviitteet lyhyessä muodossa. Nimet on normalisoitu johdannossa esitetyin perustein ja mainittu myös lähteissä esiintyvät muodot. Epävarmoista tiedoista on lisäpohdintaa. Vaikka sukututkimukseen on osallistunut useita tutkijoita, on toimituskunta onnistunut työssään ja saanut lopputuloksen yhtenäisen tuntuiseksi.

Taulujen järjestäminen asumispaikan mukaan on sinänsä perusteltua, mutta aiheuttaa ongelmia numeroinnissa. Nyt käytössä on tavanomainen jälkipolvien numerointi, mistä on seurauksena tauluryhmien hyppiminen vastoin numerojärjestystä. Koska tauluissa ei ole sivuviittauksia, oli etsintä tehtävä ajoittain selaillen. Välissä olevat sukupuut ja niissä olevat sivuviittaukset seuraavaan sukupuuhun auttavat jonkin verran. Ongelma korostuu henkilöhakemistoa käytettäessä.

Teksti on kirjoitettu sujuvasti ja sukutaulujen lyhyetkin tekstit on muotoiltu harkiten ja helposti luettavaan muotoon. Kokonaisuutena kirja antaa huolitellun vaikutelman.

Teos sai kunniapalkinnon Vuoden sukukirja 1997 -kilpailussa.


Genos 69(1998), s. 147

© Tekijät ja Suomen Sukututkimusseura - Författarna och Genealogiska Samfundet i Finland

[ Artikkelin alku ]

Aiheenmukainen hakemisto | Vuoden 1998 hakemisto | Vuosikertahakemisto