GENOS - Suomen Sukututkimusseuran aikakauskirja

[ Artikkelin loppu ]

Virolaisperäinen Toikka - Toikander-suku

Apul.prof. SEPPO SIPPU, Helsinki

Jaakko Tojkander on Toikanderin ja Hohdin sukua käsittelevässä teoksessaan selvittänyt Vehkalahden pitäjän Sippolan kappelin Mämmälän kylässä noin v. 1729 syntyneen ja saman kappelin Liikkalan kylässä seppänä vaikuttaneen Juho Antinpojan jälkeläistön.[1] Tojkander selittää suvun Toikander-nimen johtuvan Mämmälän kylän Toikan talosta, josta Juho lienee ollut syntyisin. Ainakin v:n 1729 tienoilla oli Toikan talossa näet hänen isäkseen sopiva naimisissa oleva mies, isännän veli Antti Eerikinpoika.[2]

Kuten Tojkander teoksessaan toteaa, tunnetaan paikkakunnalla Juho Antinpojasta polveutuvan suvun lisäksi myös useampia muita Toikander-sukuja.[3] Kymenlaaksossa onkin lukuisia Toikka-nimisiä taloja, jotka siis toisistaan riippumattomasti ovat voineet antaa nimensä niistä lähtöisin oleville suvuille. Erityisesti Vehkalahden pitäjän Summan kylän Toikan rälssitalosta eli Summan kartanosta näyttää useampikin varsin lyhytaikainenkin asukas (lampuoti, torppari tai itsellinen) siepanneen nimekseen Toikka tai Toikander.

Toikander-suvun ns. viipurilaisen sukuhaaran kantaisä, Johanneksen pitäjän Kirjolan kartanon muurarimestari Jaakko Juhonpoika Toikander asui hänkin nuorena miehenä Summan Toikassa. Vehkalahden vv:n 1804-14 rippikirjaan on Jaakko Juhonpojalle sinne kirjattu ehtoollisella käynnit 19.6.1804 ja 4.9.1809 sekä papintodistuksen otto 29.9.1809 Sippolaan, jossa hän avioitui kotivävyksi Sippolan kartanon Kangas-Sepän torppaan. Sieltä lähdettyään Jaakko oli mm. torpparina Poitsilan kartanon Hillossa (Hillnäs) 1813-17, ja Säkkijärvelle muutettuaan hän viimeistään 1830-luvulla rupesi käyttämään sukunimeä Toikander. Säkkijärven kirkonkirjoihin hänelle on ensi kertaa merkitty syntymäaika, nimittäin pelkkä vuosiluku 1780.[4]

Liikkalan seppä Juho Antinpojalla oli 25.6.1780 syntynyt poika Jaakko. Tämä Jaakko Juhonpoika kävi ehtoollisella isänsä luota vielä 13.9.1803, minkä jälkeen hänen nimensä on rippikirjaan ylipyyhitty poislähdön merkiksi.[5] Kun nimi, syntymäaika ja muuttotiedot niin muodoin näyttävät täsmäävän Summan Toikan Jaakko Juhonpojan tietojen kanssa, on hyvin ymmärrettävää, että kirjan tekijä on päätynyt olettamaan kysymyksessä olleen yksi ja sama henkilö.[6] Näin ei kuitenkaan ole asian laita.

Liikkalan Jaakko Juhonpojalle on merkitty rippikirjaan, tosin sekin ylipyyhittynä, ''Tagen til Recrut 1803'', otettu rekryytiksi 1803. Jaakko näyttäisi siis olleen yksi noita Venäjän armeijaan vv. 1797-1811 pakko-otettuja nuorukaisia. Valitettavasti Viipurin kameraalihovin rekryyttitoimiston arkistossa ei ole vuodelta 1803 säilynyt Kymin piirin rekryyttiluetteloa, josta asian olisi voinut varmentaa. Samasta perheestä otettiin muuten viimeisenä rekrytointivuonna 1811 vielä Jaakon veli Antti, joka hänkin hävisi sille tielleen.[7]

Entä mistä sitten oli syntyisin tuo Summan Toikassa 1804-09 mainittu Jaakko Juhonpoika? Hänet on itse asiassa kirjattu jo edelliseen, vv:n 1793-1803 rippikirjaan Toikan torpparin Juho Taavinpojan ja hänen vaimonsa Katariina Hannuntyttären perheen yhteyteen pojaksi, Son Jacob Johansson, ehtoollisella 28.9.1802.[8] Vanhemmat muuttivat 1804 Kymiin, sisar Eeva Juhontytär vihittiin Neviton eli Neuvottoman Mäkelään 1798, veli Matti Juhonpoika muutti Kymin Kuutsaloon 1803 ja vanhin veli Antti Juhonpoika ryhtyi krouvariksi ja siirrettiin sen vuoksi toiseen paikkaan rippikirjassa. Seuraavan rippikirjakauden aikana, 1807, vanhemmat palasivat Kymistä Toikkaan itsellisiksi, jolloin heidät sijoitettiin tyhjään paikkaan Toikan talolle varatuilla sivuilla, erilleen Jaakko Juhonpojasta, joka ei ollut välillä muuttanut mihinkään, vaan jäänyt taloon rengiksi. Tästä syystä sukulaissuhdetta ei enää voi havaita vv:n 1804-14 rippikirjasta.

Juho Taavinpoika oli perheineen muuttanut Summan Toikkaan 1791 Sippolan kartanosta, jossa hän oli ollut v:sta 1782 pyörämaakarina (hjulmakare, kirkonkirjoissa juhlmakare). Poika Jaakko Juhonpoika syntyi siellä 14.7.1786 ja oli siis 16-vuotias päästessään ensi kerran ehtoolliselle Toikasta 1802.[9] Todettakoon vielä, ettei kysymyksessä myöskään voi olla Toikan torpparille Juho Juhonpojalle 1788 syntynyt Jaakko-poika, sillä tämä todennäköisesti kuoli jo nelivuotiaana.[10]

Jaakko Juhonpojan yhdistää Juho Taavinpojan perheeseen myös eräs velkomusjuttu v:lta 1815, jossa Poitsilan Hillon torppari Jaakko Juhonpoika Toikka haki saamisiaan Pihkoon Kasilan isännältä Matti Juhonpojalta, jonka katsoi olevan vastuussa yhdyspesässä asuvan veljensä Juho Juhonpojan veloista. Mainittu Juho Juhonpoika oli Juho Taavinpojan tytärvainaan Anna Liisa Juhontyttären leski, ja siis Jaakon entinen lankomies, joka vähää aiemmin oli mennyt uusiin naimisiin (ks. sukutaulu ja lähdeviite jäljempänä).

Juho Taavinpojalla esiintyy Vehkalahden vv:n 1804-14 rippikirjassa määre ''Lifländer'' (liivinmaalainen), ja vv:n 1815-19 rippikirjassa hänen kohdalleen on muuttotietojen sarakkeeseen merkitty ''ifrån Lifland'' (Liivinmaalta). Neuvottoman Penttilään avioituneen Juhon vanhimman tyttären Maria Juhontyttären kohdalle rippikirjaan on merkitty ''ifrån Swerige'' (Ruotsista). Neuvottoman Mäkelään avioituneen keskimmäisen tyttären Eeva Juhontyttären kohdalle on merkitty ''ifrån Swenska sidan'' (Ruotsin puolelta).[11] Muuttomerkinnät eivät tässä tarkoita välittömiä, kyseisen rippikirjakauden aikana tapahtuneita muuttoja, vaan ilmaisevat henkilön entisen kotipaikan. Tällaisia myöhempien aikojen sukututkijoita suuresti avustavia vihjeitä Vehkalahden ja Haminan papisto on kirjannut mainittuun aikaan erityisesti palvelusväelle, joka usein siirtyi paikasta toiseen.

Pelkästään Vehkalahden rippikirjojen nojalla voimme siis päätellä Juho Taavinpojan muuttaneen Liivinmaalta, arvatenkin nimenomaan Virosta, ensin Ruotsin puoleiseen Suomeen, jossa mainitut tyttäret ehkä vasta ovat syntyneet, ja siirtyneen sieltä Venäjän puoleiseen Suomeen. Perhe löytyykin Porvoon pitäjän kirkonkirjoista. Porvoon maaseurakunnan vv:n 1770-75 rippikirjaan on kirjakauden lopulla lisätty Jakarin eli Jakkarilan kartanon (Jackarby Gård) torpparien sivulle ''Estländsk Torpare Johan Davidsson, hustro Caisa Hansdotter'', siis virolainen torppari Juho Taavinpoika ja vaimo Kaisa Hannuntytär. Ehtoollisella käyntejä heille ei vielä ole tähän rippikirjaan merkitty.[12] Seuraavaan rippikirjaan avioparille on merkitty ehtoollisella käyntejä 1777, 1778 ja 1781, ja lastenkirjaan on heille kirjattu neljä lasta. Perhe siirtyi viimeistään 1781 Krogarsin torppaan, ja sieltä se muutti todistuksen kera Venäjän puolelle, ''Abiit 81 til Ryska sidan med betyg''.[13]

Juho Taavinpoika lienee ollut niitä virolaisia, joita 1700-luvulla muutti laittomasti suurin joukoin Suomen etelärannikolle ja joiden sallittiin Ruotsin hallituksen hiljaisella myötävaikutuksella, vastoin rauhansopimuksia, asettua maahan.[14] Näitä ''yliloikkareita'' (öfverlöpare) uskaltautui myös Venäjän puoleiseen Suomeen, vaikka heitä siellä toisinaan pidätettiin ja kuulusteltiin ja joskus jopa palauteltiinkin takaisin Liivinmaalle oikeille isännilleen.[15]

Viipurin kuvernementin Kymenkartanon provinssissa 1760-61 tutkituista 60 liivinmaalaisloikkarista ainakin 20 oli suomalaisista vanhemmista Suomessa tai Liivinmaalla syntyneitä. Kirkonkirjojen maininnat liivinmaalaisesta tai virolaisesta alkuperästä eivät siis välttämättä merkitse edes sitä, että asianomainen olisi syntynyt Liivinmaalla, puhumattakaan siitä, että sukujuuret olisivat siellä. Esimerkiksi Vehkalahden Kaarniemen kartanossa 1760-63 renkinä palvellut Anton Hannunpoika mainitaan sekä rippikirjassa että käräjäpöytäkirjassa liivinmaalaiseksi, vaikka hän oli syntynyt Helsingin pitäjässä. Anton oli muuttanut Suomesta lapsena isänsä mukana Virumaalle Haljalan pitäjän Essun hoviin, josta hän sitten karkasi virolaissyntyisen vaimonsa Kaarina Reinontyttären kanssa sietämättömän työn vuoksi kesällä 1760.[16]

Kymenkartanon provinssin läntisiin rannikkopitäjiin Pyhtäälle, Kymiin ja Vehkalahdelle tuli Juho Taavinpojan tavoin muitakin liivinmaalaisia myös Ruotsin puolelta asianmukaisella papintodistuksella ja matkapassilla varustettuina. Loviisasta 9.5.1802 otetulla todistuksella tuli Summan Toikkaan rengiksi liivinmaalaissyntyinen Mikko Antinpoika (ifrån Lifland, bördig ifrån Liefland), joka lokakuussa 1804 otti todistuksen Kotkaan, so. Kymin pitäjän Ruotsinsalmen linnoitukseen. Kysymyksessä lienee sama Mikko Antinpoika, joka 1807 oli Juho Taavinpojan pojan Antti Juhonpoika Toikan renkinä Kymin Korkeakosken krouvissa, kuoli siellä 15.4.1814 ja mainitaan kuolleitten ja haudattujen kirjassa liivinmaalaiseksi (Lifländaren Michel Andersson, 53).

Seuraavassa esitetään Juho Taavinpojan suvun kaksi ensimmäistä polvea.

Juho Taavinpoika (Johan Davidsson), s. Porvoon pitäjän rippikirjan muk. 1747, Vehkalahden rippikirjan muk. 1730 ja 1738. Mainitaan virolaiseksi Porvoon pitäjän kirkonkirjoissa ja liivinmaalaiseksi Vehkalahden kirkonkirjoissa. Torpparina Porvoon Jakarin (Jackarbyn) kartanossa v:sta 1775. Asui Jakarin Krogarsin torpassa 1781, jolloin otti muuttotodistuksen Venäjän puoleiseen Suomeen. Pyöräntekijänä Vehkalahdella Sippolan kartanossa 1782-91. Torpparina Summan kylän Toikan rälssitalossa eli Summan kartanossa 1791-1804. Oleskeli vaimoineen Kymissä 1804-07.[17] Takaisin Summan Toikassa 1807 itsellisenä. Siirtyi sieltä 1808 vävynsä isännöimään Vähän-Neviton (Lill Nefvitto) eli Neuvottoman kylän Mäkelän taloon, jossa oleskeli itsellisenä.[18] K. Vehkalahdella Neuvottoman Mäkelässä 13.9.1826 ''89-vuotiaana''. - Puoliso jo 1775 Kaarina Hannuntytär (Caisa Hansdotter, Catharina Hansdotter), s. Porvoon pitäjän rippikirjan muk. 1743.[19] K. Neuvottoman Mäkelässä 22.11.1811 ''75-vuotiaana'', haud. Kymin kirkkomaahan 26.11.

Lapsia:

Antti, lienee s. 1760-luvun lopulla;[20] ehtoollisella vanhempiensa luota Sippolasta 1786-88. Renkinä Vehkalahdella Poitsilan kartanossa vihittäessä 1791, mahdollisesti sitä ennen Liikkalassa; kuitenkin rippikirjoissa vanhempiensa luona Summan Toikassa (ehtoollisella 23.11.1791), jonne sanotaan tulleen Liikkalasta. Torpparina Toikassa 1792, krouvarina (krögare, Krüger) siellä 1793-1804. Kymin Korkeakosken (Högfors) krouvari ja kestikievarin pitäjä (krögare, Krüger, gästgifvare) 1804-18; merkitty asuvaksi Eskolan (Eskilsby) Vähään-Tavastilaan (Lill Tavastila), jonka mailla kestikievari nähtävästi oikeastaan sijaitsi. Käytti nimeä Toikka. Vehkalahden ja osan Kymiä talvi- ja syyskäräjissä 1799 Summan krouvari Antti Juhonpoika Toikka (der Krüger aus Summa Anders Johannsson Toika) ajoi yhdessä talollisten Matti Ståhlbergin, Simo Tommilan ja Jaakko Toikan kanssa kannetta talollista Tuomas Samulinpoika Suorttia ja tämän vaimoa Liisa Simontytärtä vastaan siitä, etteivät kantajat olleet vieläkään saaneet vaimoilleen kuuluvia perintöosia heidän 1790 kuolleen isänsä Heikki Juhonpoika Suortin jälkeen. Tuomittiin 3.12.1799 yhdessä mainittujen lankojensa sekä Pietarissa palvelevan Anna-kälynsä kanssa saamaan puolet pesän kaikkiaan 150 ruplan 72 kopeekan arvoisesta omaisuudesta.[21] Syyskäräjissä 1799 krouvari Antti Juhonpoika Toikka Summasta valitti, että talollinen Eerik Simonpoika Timperi oli samana syksynä juopuneena sälyttänyt hänen päälleen sen syytöksen, että hän muka sekoittaa vettä paloviinaan ja anniskelee väärillä mitoilla; Antti oli siitä suuttuneena tullut käyneeksi käsiksi Eerikkiin.[22] Syyskäräjissä 1807 Korkeakosken krouvari Antti Juhonpoika Toikka (der Krüger auf Högfors, Anders Johannssohn Toicka) oli yhdessä renkinsä Mikko Antinpojan kanssa vastaamassa Kymin pitäjään majoitetun pioneerikomppanian kapteenin kruununtensikalle Michaila Sjuhinille, joka oli pahoinpidelty Korkeakosken krouvissa niin, että oli joutunut makaamaan 12 vuorokautta Ruotsinsalmen kenttäsairaalassa.[23] K. Kymin Korkeakoskella 17.10.1818 ''53-vuotiaana''. - Puoliso Vehkalahdella 2.11.1791 Poitsilan palveluspiika Valpuri Heikintytär (tämän ensi aviossa), s. Vehkalahdella Summan Suortissa 26.3.1771 (ei 1772), k. Kymissä Pihkoon Maunussa 16.2.1837, vanht Summan kylän Suortin kruununtalon puolen osan isännän yhtiömies Heikki Juhonpoika ja tämän toinen, Pyölin (Böhle) Kirin entisestä katselmuskirjurinpuustellista kotoisin ollut vaimo Pieta Juhontytär.[24] Hoiti leskenä Korkeakosken kestikievaria v:een 1822, jolloin siirtyi uuden miehensä kanssa vävynsä luo Pihkoon kylän Maunun kruununtaloon. (Valpurin toinen mies Kymissä 4.6.1820 Korkeakosken kievarin renki ja myöhempi kievarinisäntä, Pihkoon Maunun talollinen ja lopuksi itsellinen Mikko Paavonpoika, s. Kymin rippikirjan muk. 1780, hukkui 25.8.1843.) - Avioparin tyttäriä oli se Saara Liisa Antintytär Toikka eli Toikkanen eli Toikander, joka 6.7.1814 avioitui Vehkalahden Myllykylän kartanon myllärin Juho Eliaanpoika Nopanderin kanssa, asui v:sta 1818 Pihkoon Maunussa, sai Porvoon konsistorista 9.2.1831 erokirjan tietymättömille teille poisjuosseesta miehestään ja avioitui 29.7.1831 krouvari Heikki Heikinpoika Forsbergin kanssa.

Maria, s. Porvoon pitäjän lastenkirjan muk. 1773 tai 1774, Vehkalahden rippikirjan muk. 1772; ehtoollisella vanhempiensa luota Sippolasta 1789-90 ja Summan Toikasta 1792. Palveluspiikana Toikassa 1793. K. Vehkalahdella Neuvottoman Penttilässä 22.7.1852 ''81-vuotiaana''. - Puoliso Vehkalahdella 26.12.1793 Neuvottoman kylän Penttilän kruununtalon isännän veli, kylänvanhin Elias Kallenpoika, s. Penttilässä 27.5.1766, k. siellä 17.8.1835.

Eeva, s. Porvoon pitäjässä Jakarin ''virolaisen torpassa'' (Est: Torp) 24.8. u. l. 1775 (ei 1776 eikä 1772);[25] ehtoollisella vanhempiensa luota Summasta 1792-98. Oli ennen avioitumistaan palveluksessa Haminassa (''tjenar i staden''). Isännöi leskenä puolta osaa Neuvottoman Mäkelän talosta. K. Vehkalahdella Neuvottoman Mäkelässä 1.1.1849, ''76-vuotiaana''. - Puoliso Vehkalahdella 18.4.1798 Neuvottoman kylän Mäkelän kruununtalon isäntä Jaakko Juhonpoika (tämän toisessa aviossa), s. Mäkelässä 11.3.1767, k. siellä 4.9.1818. (Jaakon ens. vaimo Vehkalahdella 27.12.1786 Liisa Eerikintytär, s. Vehkalahdella Metsäkylän (Skogby) Koivussa 20.1.1769, k. Neuvottoman Mäkelässä 27.5.1795.)

Matti, s. luult. Porvoon Jakarissa, lastenkirjan muk. 1778 tai 1779, ehtoollisella vanhempiensa luota Summasta 1798-1802. Teki kesällä 1800 Antti-veljensä laskuun kauppamatkan Viroon kaunissaarelaisen laivurin Matti Yrjönpojan aluksella; vei Viroon kalaa ja toi sieltä viljaa.[26] Vehkalahden ja osan Kymiä talvikäräjissä 19.2.1803 holhooja Kustaa Tanelinpoika ja leski Anna Matintytär Kuutsalosta (Anna Mattstochter aus Kutsalö) esittivät oikeuden vahvistettavaksi talonpoika Matti Juhonpoika Toikan kanssa solmitun kontrahdin, jolla Matti otettiin Annan uudeksi mieheksi Kuutsalon saaren Brunilan kruununtaloon.[27] Isännöi vaimonsa miesvainaan puoliskoa Brunilan talosta. Talvikäräjissä 18.5.1804 talollinen Matti Juhonpoika Brunila valitti, että 16 vuotta sitten tapahtuneessa osakasjaossa hänen vaimonsa miesvainaan veli Kustaa Brunila oli saanut talosta suuremman osuuden kuin hänelle kuului; pyysi sen vuoksi osuuksien tasoitusta (Egalisirung).[28] K. Kymissä Kuutsalon Brunilassa 20.8.1813, ''37-vuotiaana''. - Puoliso Kymissä 6.4.1803 Anna Matintytär (tämän toisessa aviossa), s. Kymissä Ylänummen Hännissä 27.1.1769 (ei 1770), k. Brunilassa 21.4.1840, vanht Ylänummen kylän Hännin kruununtalon osatilan isäntä Matti Matinpoika ja tämän ens. vaimo Marketta Olavintytär. (Annan ens. mies Kymissä 11.5.1791 Brunilan talon puolen osan isäntä Taavi Tanelinpoika, s. Brunilassa 21.10.1764, k. siellä 20.5.1802 jättäen jälkeensä pesän, jonka varat olivat 46 ruplaa 78 kopeekkaa ja lyhennykset 27 ruplaa 54 kopeekkaa.[29])

Anna Liisa, s. n. 1782, ehtoollisella vanhempiensa luota Summan Toikasta v:sta 1798. Synnytti Toikan puutarhurille Andreas Lindströmille aviottoman Heikki-pojan 27.6.1802, minkä johdosta sai määreen ''naisihminen'' (qvinnsperson).[30] Otti todistuksen Kymiin 1.10.1804. Mainitaan vihkimäkirjassa Vehkalahdelta kotoisin olevaksi; sai avioliittoaan varten esteettömyystodistuksen tuomiorovasti Emanuel Indreniukselta. K. Kymissä Pihkoon Kasilassa 27.8.1812 lapsivuoteeseen, ''30-vuotiaana''. - Puoliso Kymissä 15.11.1808 Pihkoon kylän Kasilan kruununtalon osatilan isännän veli Juho Juhonpoika (tämän ensi aviossa), s. Kasilassa 22.8.1783, k. siellä 8.12.1849. Oli n. v. 1811 saanut (langoltaan) Jaakko Juhonpoika Toikalta lainaksi neljä ruplaa rahassa, puolentoista ruplan arvoisen hopeasormuksen, kolmen ruplan arvoisen pistoolin sekä vielä 40 kopeekkaa kuparia, mitä paitsi hän oli jäänyt velkaa Jaakolta ostamansa vanhan hevosen hinnan 4 ruplaa 50 kopeekkaa; velasta oli osa maksamatta vielä 1815.[31] (Juhon toinen vaimo Kymissä 6.7.1815 Ruonalan Langin talonpojan Mikko Samulinpojan leski Maria Eerikintytär (ei Juhontytär), s. Kymin Ruonalassa 4.4.1788 (ei 1773), k. Pihkoon Kasilassa 26.5.1864.)

Jaakko, s. Vehkalahden Sippolassa 14.7.1786 (ei 1780), ehtoollisella vanhempiensa luota Summasta 28.9.1802. Vehkalahden ja osan Kymiä talvikäräjissä 18.2.1803 muuan 17-vuotias Jaakko Juhonpoika Toikka (Jacob Johannsson Toika, 17. Jahr alt) oli yhtenä todistajana jutussa, jonka 16 kymiläistä talonpoikaa oli nostanut kolmea työtoveriaan vastaan siitä, että nämä olivat sangen usein jääneet pois yhteisestä Ruotsinsalmen tykistökasarmin rakennustyöstä.[32] Avioliittoa varten Vehkalahdelta 29.9.1809 Sippolan kappeliin annetun esteettömyystodistuksen mukaan Jaakko Juhonpoika oli renkinä Summan Toikassa (drengen Jacob Johansson ifrån Summa Toicka). Vihittyjen kirjan mukaan itsellinen. Kotivävynä Sippolan kartanon Kankaan eli Kangas-Sepän (myöhemmän Kankalan) torpassa 1809-11. Kymin Jäppilän Rantalan lampuoti 1811-13. Vehkalahden Poitsilan kartanon Hillon (Hillnäs) Särkelän torppari ja myöhempi itsellinen 1813-17.[33] Pyhtään ja osan Kymiä syyskäräjissä 26.9.1815 torppari Jaakko Juhonpoika Toikka Vehkalahden pitäjän Poitsilan kylästä (Torparen Jacob Johansson Toika från Poitzila by i Weckelax Sokn) haki Pihkoon Kasilan talolliselta Matti Juhonpojalta tämän pesään neljä vuotta aiemmin lainaksi antamiaan rahoja ja tavaroita.[34] Itsellisenä Säkkijärvellä v:sta 1817, asui Ristsataman (Sataman) ja Laihajärven kylissä. Käytti nimeä Toikander ainakin 1830-luvulta lähtien. Muurarimestarina Johanneksen pitäjän Kirjolassa v:sta 1835. - Puoliso Vehkalahdella 26.12.1809 Eeva Liisa Pekantytär, s. Vehkalahdella Sippolan kappelin Mämmälän kylässä n. 1792 (ei 1795),[35] ehtoollisella v:sta 1807, vanht alkujaan Valkealan pitäjän Lipiälän kylän Peuhun talon poika, Lipiälän kyläseppä, v:sta 1783 Mämmälän kyläseppä ja v:sta 1807 Sippolan kartanon Kankaan torppari Pekka Eerikinpoika ja Mämmälän Spännärin talon tytär Anna Antintytär. - Jaakko ja Eeva Liisa olivat kirjoilla Johanneksen Kirjolassa vielä 1848, jolloin ottivat muuttokirjan Viipuriin. Avioparin jälkeläistö on esitetty Toikander-Hohti-suvun kirjassa.[36]

 

Viitteet

[1] Jaakko Tojkander, Juho Antinpojan suku. Toikander-Hohti suvun kirja. Saarijärvi 1995. - Suvun kantaisän sepäksi ottamisen mainitsee jo Kirsti Hellgren teoksessaan Sippolan historia. Myllykoski 1957, s. 264 (Juho Matinpoika, pro Juho Antinpoika) sekä lähdeviite 28 s. 571.

[2] Tojkander 1995, s. 9-10. Veli Häkkinen ja Seppo Sippu, Mämmälän maakirjatalot ja niiden haltijat, Mämmälän kyläkirja. Myllykoski 1990, s. 35-66, ks. erit. s. 61.

[3] Tojkander 1995, s. 14.

[4] Tojkander 1995, s. 131. VA mf TK 922, Vehkalahden rippikirja 1804-14 (Summa by, Toicka hemman, talon viimeiseksi merkitty asukas); mf UK 750, Säkkijärven rippikirja 1816-26 II, s. 27 (Laihajärvi Torpare); 1827-38 II, s. 175 (Laihajärvi Inhysningar och Torpare); mf UK 752, Säkkijärven lastenkirja 1816-38 I, s. 183 (Satama, Ristsatama).

[5] VA mf TK 941, Sippolan rippikirja 1799-1804.

[6] Tojkander 1995, s. 19, 128-129, 131.

[7] Tojkander 1995, s. 19. - Vanhasta Suomesta otetuista rekryyteistä ks. esim. Hellgren 1957, s. 278-279; Jyrki Paaskosken kirjoittama johdanto Heikki Särkän toimittamaan teokseen Lemin, Savitaipaleen ja Suomenniemen verorevisioluettelo vuodelta 1796, Suomen Sukututkimusseuran julkaisuja 50 (1996), s. 7-8; Jyrki Paaskoski, Vanhan Suomen lahjoitusmaat 1710-1826, Bibliotheca Historica 24, Suomen Historiallinen Seura. Helsinki 1997, s. 260-263. - Rekryyteistä palasi kotiseudulleen ''luspan'' päätyttyä vain aniharva. Sippolan kappelin alueelta ehkä tunnetuin tapaus on Hirvelän kylän Sakin talosta kotoisin ollut Juho Taavinpoika Sakki, joka otettiin rekryytiksi Suomen kuvernementin Kymin piirikunnan kahdeksannesta eli pätisotniekka Matti Mänttärin 500 sielun piiristä 1.11.1805 n:olla 4. MMA Viipurin kameraalihovi, rekryyttitoimisto, rekryyttiluettelo 1805 VI 3. Tämä Juho Sakki (Johan Sacki) palasi vuosikymmeniä myöhemmin kotikyläänsä luutnanttina! Hänen rautaristinsä on vieläkin pystyssä Sippolan kirkonpihalla. ''Sakki-herrasta'' ynnä muista sippolalaisista rekryyteistä on säilynyt muistitietoakin, ks. Matti Punttila, Anjalankosken murrekirja. Mänttä 1988, s. 75.

[8] VA mf TK 922, Vehkalahden rippikirja 1793-1803 (Summa by, Toicka, hörande Herr Tullförwaltaren David Bruun till).

[9] VA mf TK 940, Sippolan rippikirja 1779-85 (Sippola Torpare, kylän viimeinen sivu); mf TK 941, Sippolan rippikirja 1786-92 (Sippola Torpare). VA mf TK 922, Vehkalahden rippikirja 1782-93 (Summa by, Toicka); Juho Taavinpojan perhettä on kirjattu kolmeen eri paikkaan; ens. sivulle on perheen kohdalle merkitty ''komne ifrån Sippola''. VA mf TK 927, Vehkalahden syntyneet ja kastetut 1785-98; Jaakon äidin nimenä on erheellisesti Carin Mattsdotter.

[10] Summan Toikan torpparille Juho Juhonpojalle ja Maria Heikintyttärelle syntyi 26.5.1788 poika Jaakko. Neljä ja puoli vuotta myöhemmin kirjattiin Vehkalahden kuolleitten ja haudattujen kirjaan Summan Toikan ''torppari Jaakon poika'' (torp. Jacobs son) Jaakko, joka oli kuollut 23.12.1792 nelivuotiaana. Mainittuun aikaan ei Toikassa kuitenkaan ollut ketään Jaakko-nimistä torpparia. Vasta v:sta 1795 alkaen Toikassa asui Jaakko Kallenpoika -niminen torppari. - Juho Juhonpojan 1780 syntynyt poika Heikki Juhonpoika oli myöhemmin lampuotina Toikassa ja käytti sukunimeä Toikander: Landbonden Henric Johansson Toikander från Summa, VA Kymi Viipurin lääniä (1826), s. 548, talvikäräjät 12.4.1826, § 215.

[11] VA mf TK 922, Vehkalahden rippikirja 1804-14 (Summa Toicka, Nefvitto Pentilä, Nefvitto Mäkelä); Vehkalahden rippikirja 1815-19 (Nefvitto Mäkelä).

[12] VA mf ES 277, Porvoon maaseurakunnan rippikirja 1770-75, s. 225.

[13] VA mf ES 277, Porvoon maaseurakunnan rippikirja 1777-82, s. 221 ja 228; mf ES 290, Porvoon maaseurakunnan lastenkirja 1771-81, s. 267 ja 270.

[14] Eljas Orrman, Virolaiset Suomen etelärannikolla 1700- ja 1800-luvulla, Genos 1996:3, s. 98-104.

[15] Otto Liiv, Eestiläisten siirtymisestä Suomeen 1700-luvulla, Historiallinen Arkisto XLIII:2 (1937).

[16] Seppo Sippu, Kymenkartanon provinssin virolaisia, julkaistavaksi tarjottu kirjoitus (1998).

[17] Vehkalahden rippikirjassa mainitaan Kymiin otetun muuttotodistuksen päiväykseksi 7.10.1804. Porvoon tuomiokapitulin arkistossa on säilynyt tuomiorovasti Emanuel Indreniuksen Haminassa 30.5.1805 päiväämä todistus, joka on ehkä annettu kadonneen todistuksen tilalle: ''Torparen ifrån Summa by i Weckelax Församling Johan Davidsson och dess hustro Catharina Hansdotter hafwa under anständig wandel åtniutit Herrans Högwärdiga Nattward och äro hinderlösa till dess framdeles åtniutande, där de sig därtill anmäla.'' Todistukseen on Kymin kirkkoherra Kuhlhelm merkinnyt avioparin käyneen ehtoollisella 25.6.1805, 10.6.1806 ja 21.7.1807. VA Porvoon tuomiokapituli, Vehkalahden ja Haminan papintodistuksia (1800-07) Hf:6. - Kymin rippikirjaan avioparia ei liene merkitty.

[18] Vehkalahden rippikirjat 1804-14 (Nefvitto Mäkelä); 1815-19 (Nefvitto Mäkelä); 1820-31, s. 218 (Nefwitto Inhysingar). VA Kymin kihlakunnan henkikirjat: Vi (1818) 1, s. 626-627 (Lillnefwito N:o 1, Swärfar Johan); Vi (1820) 5, s. 109v-110 (Swärfar Johan 79); Vi (1825) 14, s. 249v-250 (Svärfar Johan 84).

[19] Vehkalahden vv:n 1804-14 rippikirjassa Kaarina Hannuntyttärellä samoin kuin hänen miehellään esiintyy syntymävuosi 1730, mikä on selvästi liian varhainen. Myöhemmin Vehkalahden rippikirjoissa molemmilla aviopuolisoilla on syntymävuosi 1738.

[20] Porvoon maaseurakunnan vv:n 1771-81 lastenkirjassa (s. 267 ja 270) mainitaan vanhimman lapsen paikalla Hannu (Hans), mikä lienee virhe. Hänen syntymävuodekseen on ensin merkitty 1768, sitten 1770.

[21] VA Kymi (1799-1803) 41, s. 22-22v, 12.2.1799 § 6; s. 69, 30.11.1799 § 3; s. 75v, 1.12.1799 § 10; s. 78-78v, 3.12.1799 § 1. - Suortin rusthollitilan puolen osan kantahaltija (der Stammhalter der halben Suorti Rusthalts-Heimath) ja vastaaja Liisa Simontyttären ensimmäinen mies Eerik Arvinpoika Suortti oli aikoinaan (21.4.1755) tehdyllä ja kihlakunnanoikeuden vahvistamalla kontrahdilla ottanut kantajien apen Heikki Juhonpojan sisarensa Pieta Arvintyttären mieheksi ja talonpuoliskon puolen omaisuuden omistajaksi. Pesän omaisuus inventoitiin 11.2.1799. Vastaajien valaehtoisesti vahvistamassa pesäluettelossa mainittiin kantajien vaatimuksesta myös ne 40 plootua (Platen), jotka eräät ruotsalaiset herrat olivat lahjoittaneet Suortin isännille korvaukseksi siitä, että ruotsalaiset olivat polttaneet Suortin talon rakennukset vv:n 1788-90 sodassa. Vastaajien mukaan rahat oli käytetty uusien rakennusten pystyttämiseen. Kihlakunnanoikeus katsoi tuomiossaan 3.12.1799, että mainittuja plootuja oli pidettävä talon kiinteän omaisuuden korvikkeena, joten kantajat eivät voineet vaatia niistä mitään osaa, koskei 21.4.1755 tehdyssä kontrahdissa nimenomaisesti ollut mainittu, että kantajien apen tulisi saada puolet myös itse tilasta ja rakennuksista. Kantajat ilmoittivat tyytymättömyytensä päätökseen, ja heidät ohjattiin tekemään muutoshakemuksensa seuraaviin laamanninkäräjiin.

[22] VA Kymi (1799-1803) 41, s. 60v, 28.11.1799 § 4; s. 69v-70, 30.11.1799 § 5. - Viiden todistajan lausunnot kuultuaan kihlakunnanoikeus tuomitsi Eerik Timperin 3 hopeataalarin rahasakkoon julkisesta herjauksesta pahanteonkaaren 60. luvun 6. §:n nojalla. Antti Toikka puolestaan langetettiin Eerikin pahoinpitelystä 5 hopeataalarin sakkoon saman kaaren 35. luvun 2. ja 4. §§:n nojalla.

[23] VA Kymi (1804-09) 42, 11.12.1807 § 7 ja 13.12.1807 § 1. - Tappelu oli nähtävästi alkanut siitä, kun paloviinaa ostamaan tullut tensikka (sotilaspalvelija) oli ilmaissut tyytymättömyytensä hänelle pulloon mitatun viinan määrään, viinaa kun oli suppilosta päässyt valumaan hukkaan. Tensikka väitti krouvarin lyöneen häntä kahdesti ja käskeneen sitten kolme paikalla ollutta talonpoikaa hänen kimppuunsa. Krouvarin renki Mikko Antinpoika tunnustikin käyneensä käsiksi tensikkaan, kun tämä oli uhannut lyödä viinapullolla krouvarin vaimoa Valpuri Heikintytärtä (Walborg Hindrichstochter). Venäjän lain (Uloschenie) 10. luvun 136. §:n nojalla kihlakunnanoikeus tuomitsi Mikon rahasakkoon, suuruudeltaan tensikan kruunulta saama vuoden palkka kaksinkertaisena eli yhteensä 14 ruplaa 82 kopeekkaa. Krouvari Antti Toikka sitä vastoin vapautettiin kaikesta edesvastuusta todisteiden puutteen vuoksi Fredrikin koodeksin (so. Ruotsin v:n 1734 valtakunnanlain) oikeudenkäymisen kaaren 17. luvun 33. §:n nojalla.

[24] Vrt. Suortin Sukuyhdistyksen julkaisu Summa ja Suortit. Helsinki 1973, erit. liitteenä oleva sukutaulu.

[25] Porvoon kastekirjassa (VA mf ES 293) Eevan äidin patronyyminä on erheellisesti Heikintytär (Hindrichsd:r). Porvoon vv:n 1771-81 lastenkirjassa (s. 267 ja 270, VA mf ES 290) Eevan syntymävuodeksi on ilmoitettu 1776 ja 1775. Vehkalahden rippikirjoissa Eevalla on syntymävuosi 1772.

[26] Pyhtään ja osan Kymiä syyskäräjissä 30.11.1800 Summan krouvari Antti Juhonpoika Toikka (der Krüger auf Summa Anders Johannsson Toika) ajoi kannetta Kaunissaaren (Fagerö) laivuria Matti Yrjönpoikaa vastaan siitä, että Virosta tuodusta viljasta puuttui kaksi säkkiä, joista kantaja arveli vastaajan laivurina olevan vastuussa. Vastaaja selitti sekä kalan että sillä ostetun viljan olleen kantajan oman veljen Matti Juhonpojan huostassa, joka oli ollut mukana sekä meno- että paluumatkalla. Sitä paitsi aluksella oli ollut samassa tarkoituksessa muitakin talonpoikia, jotka kantajan veljen tavoin olivat merkinneet viljasäkkinsä puumerkeillään (Wohnzeichen). Oikeus hylkäsi kanteen toteensaamattomana oikeudenkäymisen kaaren 17. luvun 33. §:n nojalla. VA Kymi (1797-1809) 40, 30.11.1800 § 1.

[27] VA Kymi (1799-1803) 41, s. 483v, 19.2.1803 § 9. - Brunilan kruununtalon puolen osan haltija Kustaa Tanelinpoika oli Annan miesvainaan veli ja tämän alaikäisten lasten holhooja. Yhtiökontrahdin tarkempi sisältö ei ole selvillä, sillä sitä ei ole kopioitu pöytäkirjaan, vaan pantu liitteeksi (n:o 121) ja kadonnut. Kontrahti luettiin osapuolille, jotka tunnustivat sen oikeaksi. Oikeus vahvisti kontrahdin irtaimen omaisuuden osalta. Mitä taas tuli kruununtaloon (Crons Heimath), niin siinä osapuolten tuli kääntyä Kymenkartanon provinssikanslian puoleen (sijoituksen saamiseksi).

[28] VA Kymi (1804-09) 42, 18.5.1804 § 13. - Vastaaja Kustaa Brunila selitti, että mainitun jaon oli aikoinaan toimittanut asianmukaisesti silloinen lautamies Niilo Ristola, ja velivainaja Taavi Brunila oli ollut siihen täysin tyytyväinen. Kihlakunnanoikeus hylkäsi kanteen kaikkeinkorkeimman 27.6.1785 annetun manifestin nojalla aikoja sitten vanhentuneena. - Samana käräjäpäivänä (§ 15) talollinen Kustaa Brunila sopi talollisen Matti Brunilan kanssa eräästä Mätoja-nimisestä niitystä, että he viljelevät sitä yhteisesti.

[29] VA mf TK 837, Kymin perukirjoja (1800-60) VII c, perukirja 30.1.1803 (upteckning efter bonden Dawid Danielsson Brunila ifrån Kutsalö hålmen och Kymmene Sokn).

[30] Puutarhurin poika Anders Lindström oli 1798 muuttanut Pernajan pitäjästä korkeiden viranomaisten luvalla ja asiaankuuluvalla papintodistuksella Keisarilliselle Venäjän puolelle. Papintodistuksen jouduttua hukkaan Lindström pyysi 18.10. v. l. 1807 Pernajan papistolle lähettämällään kirjeellä todistuksen uusimista osoittaakseen entisen kotipaikkansa puolesta esteettömyyden aikomaansa avioliittoon. Pyydetty todistus myönnettiin 16.11. u. l. 1807. VA Porvoon tuomiokapituli, Vehkalahden ja Haminan papintodistuksia (1800-07) Hf:6. - Puutarhuri Andreas Lindström kirjoittautui Haminan ruotsalaiseen seurakuntaan ja merkittiin siellä maalla asuvaan väestöön (på landet boende, i Summa). Hän avioitui Haminassa 21.4.1810 piika Marketta Samulintyttären kanssa. VA mf TK 808, Haminan ruotsal. seurak. rippikirja 1799-1811, s. 53; 1812-18, s. 95.

[31] VA Kymi Viipurin lääniä (1815), s. 1140v-1142v, 26.9.1815 § 8.

[32] VA Kymi (1799-1803) 41, s. 477-478, 18.2.1803 § 1. - Kasarmin rakennustyöstä piti tulla jokaiselle 21 ruplaa 11 kopeekkaa. Työporukan kesken oli sovittu, että osuudesta vähennetään 50 kopeekkaa kultakin päivältä, jona työntekijä jää saapumatta töihin. Jaakko Juhonpoika Toikka tiesi kertoa, että Yrjö Vilkki oli ollut pois yhden päivän.

[33] Torppari Jaakko Juhonpoika ja hänen vaimonsa Eeva Liisa Pekantytär muuttivat Sippolasta 9.7.1811 otetulla todistuksella Kymiin, ja sieltä edelleen samalla todistuksella 11.7.1813 Vehkalahdelle. Todistukseen on merkitty ''Poitsila Hillnäs'' ja ehtoollisella käynti 1.8.1815. VA Porvoon tuomiokapituli, Vehkalahden ja Haminan papintodistuksia (1808-20) Hf:7. Vehkalahden vv:n 1815-19 rippikirjaan aviopari on merkitty Poitsilan Hillon (Hillnäs) Särkelän torppaan, josta viimeinen ehtoollisella käynti 4.4.1817. Ottivat todistuksen Säkkijärvelle 1817.

[34] VA Kymi Viipurin lääniä (1815), s. 1140v-1142v, 26.9.1815 § 8. - Vastaaja Matti Juhonpoika huomautti, ettei hän ollut koskaan ollut missään kaupoissa kantajan kanssa eikä tiennyt vähääkään kantajan vaateista, vaan että hänen yhdyspesässä oleva veljensä Juho Juhonpoika oli tehnyt kauppoja kantajan kanssa ja että häntä pitäisi siis kuulla asiassa. Kantaja Jaakko Toikka taas väitti, että kauppa oli ollut yhteinen ja että vastaaja oli isännän ominaisuudessa ottanut vastuun takaisinmaksusta. Jaakon todistajaksi vetämä talollinen Simo Antinpoika Kalli Metsäkylästä (Mättäkylä) kertoi, että oli eräänä päivänä viime talvena seurannut kantajaa vastaajan kotiseudulle ja että kantaja oli silloin vaatinut vastaajalta kaikkia muita lainatavaroita paitsi pistoolia ja 40 kopeekkaa, joista kantaja oli unohtanut mainita, ja että vastaaja oli suostunut niiden maksamiseen. Vastaaja esitti nyt, että kantaja oli jo saanut kaksi leipää ja neljä kappaa rukiita, jotka oli hevosella kyyditty 25 virstan päähän Hillon kylään (Hillula by), minkä vuoksi hän oli luvannut maksaa kolme ruplaa, ja sormuksen oli taas vastaajan veljen vaimo hyvittänyt kantajan sisarelle 80 kopeekalla, minkä vuoksi vastaaja anoi kanteen hylkäämistä perusteettomana. Jaakko myönsikin saaneensa lainaksi kaksi leipää ja neljä kappaa jauhoja, mutta vastaaja oli heti sen jälkeen saanut takaisin kaksi kappaa rukiita, ja kyyti taas oli toimitettu ystävyydestä ja ilman vaadittua tai sovittua maksua. Kun riitapuolet eivät päässeet sovintoon, oikeus katsoi tarpeelliseksi kuulla asiassa vastaajan veljeä Juho Juhonpoikaa, joka ei ollut saapuvilla ja jota ei ollut asiassa haastettu, ja lykkäsi jutun seuraaviin käräjiin. - Asia lienee myöhemmin sovittu oikeuden ulkopuolella, koskei jutun jatkoa löydy seuraavan vuoden käräjistä.

[35] Säkkijärven ja Johanneksen rippikirjoihin Liisa Pekantyttären syntymäajaksi on merkitty 1795.

[36] Tojkander 1995, s. 128-198.

 

Referat

Seppo Sippu: En estländsk släkt Toikka, Toikander

I sin bok om släkterna Toikander och Hohti har Jaakko Tojkander uppfört murmestaren vid Kirjola gård i Kakkis socken Jakob Johansson Toikander såsom son till stamfadern, smeden i Liikkala by i Veckelax socken Johan Andersson. Ovan utredas att Jakob Johansson egentligen var född på Sippola gård i Veckelax år 1786 som yngsta son till hjulmakaren Johan Davidsson vilken med sin hustru och fyra barn hade kommit till Sippola från Jackarby i Borgå socken. Familjen flyttade år 1791 till Toikka frälsehemman i Summa by. Detta gårdsnamn bars senare som släktnamn av Johans äldsta son, krögaren i Summa och sedermera gästgivaren på Högfors i Kymmene socken, Anders Johansson Toikka samt dess bror Jakob Johansson Toikka, senare Toikander. Enligt anteckningar i Borgå och Veckelax församlingars kyrkoböcker var Johan av estländskt eller livländskt ursprung.


Genos 69(1998), s. 199-206, 215

© Tekijät ja Suomen Sukututkimusseura - Författarna och Genealogiska Samfundet i Finland

[ Artikkelin alku ]

Aiheenmukainen hakemisto | Vuoden 1998 hakemisto | Vuosikertahakemisto