GENOS
- Suomen Sukututkimusseuran aikakauskirja

Elämäkerrastot ja sukututkimus - De biografiska uppslagsverken och släktforskningen

Jyrki Paaskoski

Käynnissä oleva Suomen Historiallisen Seuran Kansallisbiografia-hanke on poikkeuksellinen muihin suomalaisiin ja ulkomaisiinkin elämäkerrastohankkeisiin verrattuna. Aikaisemmin elämäkerrastojen tehtävänä oli hallitsijoiden, valtiomiesten, sotapäälliköiden sekä taiteen ja tieteen suurmiesten elämän kodifioiminen kansallisia tarpeita silmällä pitäen. Kansallisbiografia-hankkeen tavoitteena on julkaista pienoiselämäkertoja myös tavallisista suomalaisista ja sellaisista ulkomaalaisista, joilla on merkitystä myös Suomen historian kannalta.

Pienoiselämäkerroilla on sukututkimuksessakin oma tärkeä paikkansa. Sukututkimuksessa on viime vuosina yleistynyt tapa kerätä menneisyyden henkilöitä ja heitä koskevia päivämääriä. Kansallisbiografiassa julkaistavat pienoiselämäkerrat tarjoavat sukututkijoille esimerkin siitä, kuinka menneisyyden ihmisiä voidaan tutkia. Parhaimmillaan tuloksena on yksilön elämänkaarta monipuolisesti valaiseva tutkielma, jonka arvo niin suvun piirissä kuin muidenkin lukijoiden kannalta on suuri.

Elämäkerrastojen uusi suosio ja sukututkimuksen nopea lisääntyminen kertovat myös suomalaisessa historiantutkimuksessa ja yhteiskunnassa tapahtuneista muutoksista. Nykyisen Kansallisbiografian kaltaiseen suurhankkeeseen olisi tuskin ryhdytty 1960- ja 1970-luvuilla, jolloin historiantutkimuksen painopisteet olivat rakenteita tutkivassa talous- ja sosiaalihistoriassa.

Nyky-yhteiskunnassa kollektiiviset aatteet ovat saaneet väistyä yksilöllisyyttä korostavien arvojen tieltä. Tähän samaan murrokseen liittyy myös sukututkimusharrastuksen kasvu. Kolmekymmentä vuotta sitten yksilöllisyyttä painottavan suku- ja henkilöhistoriallisen tutkimuksen laajentuminen nykyisiin mittoihin olisikin ollut mahdotonta.



Finska Historiska Samfundets pågående nationalbiografiprojekt Kansallisbiografia är exceptionellt i jämförelse med andra liknande inhemska och t.o.m. utländska projekt. Tidigare var de biografiska uppslagsverkens uppgift att kodifiera regenters, statsmäns och fältherrars liv med hänsyn till de nationella behoven. Andra grupper som togs upp i de biografiska uppslagsverken var stormän inom konst och vetenskap. Nationalbiografiprojektet har däremot som mål att även publicera miniatyrbiografier över vanliga finländare och utlänningar som är betydelsefulla också för Finlands historia.

Miniatyrbiografierna fyller sin egen viktiga uppgift också inom släktforskningen. Under senare år har vanan att samla in data om personer i det förgångna spridit sig bland släktforskarna. Miniatyrbiografierna i Kansallisbiografia ger släktforskarna exempel på hur människor i det förflutna kan undersökas. I bästa fall blir resultatet en studie som mångsidigt belyser individens levnadslopp. En dylik undersökning är av stort värde såväl inom släktkretsen som med tanke på de övriga läsarna.

Det faktum att biografiska uppslagsverk igen är populära och att släktforskningen uppvisar en snabbt växande trend är ett utslag av de förändringar som ägt rum i samhället och inom den finländska historieforskningen. Ett storprojekt av samma typ som den nu aktuella Kansallisbiografia skulle knappast ha startats på 1960- och 1970-talet. Då koncentrerade sig historieforskningen på strukturundersökningar inom ekonomisk och social historia.

I dagens samhälle har de kollektivistiska ideerna fått ge vika för värden som betonar individualitet. Det tilltagande intresset för släktforskning ansluter sig till samma samhälleliga brytningsskede. För trettio år sedan skulle en utvidgning av den individcentrerade släkt- och personhistoriska forskningen till dagens omfattning inte ha varit möjlig.


Genos 69(1998), s. 49

© Tekijät ja Suomen Sukututkimusseura - Författarna och Genealogiska Samfundet i Finland

Aiheenmukainen hakemisto | Vuoden 1998 hakemisto | Vuosikertahakemisto