GENOS
- Suomen Sukututkimusseuran aikakauskirja

[ Referat | Artikkelin loppu ]

Kansallisbiografian sisältö, toimitusperiaatteet ja julkaisut

Kansallisbiografian toimituspäällikkö, fil. lis. Aulikki Litzen, Helsinki


Mikä projekti?

Suomen Historiallinen Seura on toimittanut elämäkerta-artikkeleista koostuvia hakuteoksia koko 122-vuotisen olemassaolonsa ajan. Viimeisin ponnistus on aina ollut edellisiä mittavampi, ja 1993 aloitettu Kansallisbiografian toimitustyö onkin Suomen Historiallisen Seuran kaikkien aikojen suurin hanke. Siitä suunnitellaan 6 000 artikkelin laajuista, siis kooltaan lähes kolminkertaista verrattuna 1927 - 1934 ilmestyneeseen Kansalliseen Elämäkerrastoon, jossa oli 2 000 elämäkerta-artikkelia ja 365 sukuartikkelia. Kaikkien 6 000 artikkelin on määrä olla valmiina vuonna 2000.

Kansallisbiografioita ilmestyy kaikissa maissa säännöllisin väliajoin. Kyse ei ole vain entisen kokoelman täydentämisestä uudemmilla vaikuttajilla tai vanhojen artikkelien kielen modernisoimisesta. Elämäkertakokoelmien jatkuvaa tarvetta luovat myös nykyilmiöiden tutkijat, jotka löytävät uusia uranuurtajia menneisyydestä. Myös uudet suuntaukset nostavat toisten ja laskevat toisten kestokuuluisuuksien arvostusta. Mullistaviksikin aikanaan koetut innovaatiot saatetaan hylätä, ja niiden keksijät voidaan kenenkään kaipaamatta unohtaa. Uuden Kansallisen elämäkertakokoelman toimitustyö on nyt meneillään Suomen lisäksi ainakin Australiassa, Alankomaissa, Iso-Britanniassa, Italiassa, Itävallassa, Norjassa, Ruotsissa, Saksassa, Sveitsissä, Uudessa Seelannissa ja Yhdysvalloissa. Laajuudeltaan, organisaatioltaan ja kestoltaan hankkeet ovat erilaisia: joukossa on sadan vuoden ikuisuusprojekti, mutta myös vauhdikas kolmen vuoden malli.

Tieteellisenä seurana Suomen Historiallinen Seura asettaa työlleen luonnollisesti tieteelliset tavoitteet. Kansallisbiografian kokoelma rakennetaan perustellusti, faktat pitävät paikkansa, henkilöiden toimintaympäristö ja laajemmat yhteydet kuvataan uusimmat tutkimustulokset huomioon ottaen. Artikkelissa on olennaista selvittää henkilön historiallisen kuvan ja kansallisen merkityksen muuttuminen. Kirjoittajan on esitettävä myös oma käsityksensä kohdehenkilön merkityksestä. Kun tutkijalta yleisesti edellytetään varovaisuutta johtopäätöksissä, vaatii henkilöiden merkityksen tieteellinen arviointi, historian tuomion langettaminen, eläytymistä ja oikeudenmukaisuutta.

Kansallisbiografiasta halutaan luotettava hakuteos, mutta myös luettavaa kirjallisuutta. Kirjoittajille sallitaankin persoonallinen esitystapa, verbejä suositaan, adjektiiveja ei tyystin karsita ja standardointi on rajattu koskemaan artikkelien lopussa olevaa Liitetieto-osuutta. Kansainvälisistä kollegoista on tavoitteiltaan tässä mielessä läheisin brittien 1992 aloittama The New Dictionary of National Biography (NDNB), joka seuraa esseemuotoista ensyklopedista perinnettä Encyclopedia Britannican tapaan toisin kuin saksalaisten vuodesta 1995 ilmestynyt Deutsche Biographische Enzyklopädie (DBE), joka taas on Brockhausin tietosanakirjatyylin mukainen esitystavaltaan.


Toimitus

Kansallisbiografian toimitusperiaatteista ja julkaisuista päättää toimituskunta. Kolme rinnakkain työskentelevää alatoimitusta (Ruotsin, Suuriruhtinaskunnan ja Tasavallan aika) valitsevat Kansallisbiografiaan otettavat henkilöt, ehdottavat kirjoittajia ja tarkastavat käsikirjoitukset.

Toimituskunnan muodostavat Kansallisbiografian päätoimittaja professori Matti Klinge, Ruotsin ajan toimituksen päätoimittaja dosentti Anneli Mäkelä-Alitalo, Suuriruhtinaskunnan ajan toimituksen päätoimittaja dosentti Markku Tyynilä, Tasavallan ajan toimituksen päätoimittaja dosentti Martti Häikiö, dosentti Päivi Setälä sekä Suomen Historiallisen Seuran esimies (vaihtuva) professori Toivo J. Nygård ja toiminnanjohtaja Rauno Endén.

Toimituksilla on yhteensä 18 jäsenensä kautta monipuolinen poliittisen, oppi-, hallinto-, kirkko- ja taloushistorian, kuvataiteen, kirjallisuuden ja teatterin, museo- ja arkistolaitoksen sekä sukututkimuksen asiantuntemus. Tämän lisäksi henkilökokoelmaa koottaessa on järjestetty lukuisia teemakokouksia, joissa valintakriteereistä ja mukaan otettavista henkilöistä on keskusteltu. Apuaan ovat antaneet musiikkitieteen, populaarikulttuurin, elokuvan, arkkitehtuurin, oikeus- ja sotahistorian, hoitoalan, tiedonvälityksen, urheilun ja naistutkimuksen asiantuntijat.

Toimitus on tavoitellut yhteistyötä tietoonsa tulleiden laajempien historian tutkimushankkeiden kanssa ja pyrkinyt kiinnittämään niiden piiristä kirjoittajia. Kansallisbiografian merkeissä on koottu joitakin nuorien tutkijoiden työryhmiä, jotka ovat kirjoittaneet elämäkerta-artikkeleita akateemisten opettajiensa toimiessa esitarkastajina. Kirjoittajien muodollinen tieteellinen pätevyys vaihtelee näin akateemikosta ylioppilaaseen. Pääosa tähän asti tehtävään tarttuneista yhteensä yli 300 kirjoittajasta on suomenkielisiä, mukana on kuitenkin kymmenkunta ruotsiksi, venäjäksi tai englanniksi kirjoittavaa.

Kansallisbiografian toimisto huolehtii yhteydenpidosta kirjoittajiin, muokkaa käsikirjoitukset julkaisuasuun ja valmistelee julkaisut. Toimisto pitää myös yhteyttä rahoittajiin, toimituksellisiin yhteistyökumppaneihin sekä tiedeyhteisöön, kouluihin ja muihin Kansallisbiografian käyttäjiin. Toimiston resurssit ovat selvästi vähäisemmät kuin vastaavissa ulkomaisissa hankkeissa, vaikka henkilömäärä on alkuvuosien yhdestä henkilöstä kasvanut kolmeen. Toimisto- ja henkilökuluihin on varat saatu opetusministeriöltä, kun taas artikkelien kirjoittajat ovat työskennelleet apurahapohjalla monien eri rahastojen tukemina.


Sisältö

Kaikkien, joita hakuteoksesta todennäköisesti etsitään, pitää sieltä löytyä, mutta näiden lisäksi Kansallisbiografiassa on sijansa suurella määrällä oman lajityyppinsä edustajia, jotka eivät ennestään ole yleisölle tunnettuja ja joita ei siis osata etsiäkään. Tyyppinsä edustajaksi valittu on kuitenkin aina oikea, elänyt historiallinen henkilö, ei tilastojen perusteella konstruoitu keskivertosuomalainen, Matti Meikäläinen. Elämäkertojen kautta kerrotaan suomalaisen yhteiskunnan muutoksesta ja esitellään siihen vaikuttaneita toimintatapoja niin kestävän kehityksen aikoina kuin murroksissa ja poikkeusoloissa. Suomalaisen tiedon, taidon ja arvojen ääripäitä voidaan hakea Kansallisbiografiasta, kun mukaan ei kelpuuteta ainoastaan lahjakkuuksia, onnistuneita ja sopeutuneita. Kansallisbiografiaan mahtuu myös epäonnistujia, rikollisia, tähdenlentoja. Kukaan ei periaatteessa ole liian pieni, mutta ei myöskään liian suuri tai liian paljon tutkittu otettavaksi mukaan.

Monien maiden kansallisiin elämäkertakokoelmiin, kansakunnan kaapin päälle, on pääsy vain kuolleilla henkilöillä. Oma Kansallinen Elämäkerrastomme on tästä säännöstä poikkeus; 1930-luvun vaikeassa henkisessä ilmapiirissäkin ymmärrettiin ottaa mukaan kiistattomat vaikuttajat Otto Ville Kuusinen ja Kullervo Manner. Toimittajat eivät voineet tietää, että Mannerin ura oli lopullisesti päättynyt, mutta että Kuusinen vielä jatkaisi vaikuttamista Suomen historiaan. Samaa toimituksellista ennakkoluulottomuutta on tarkoitus tavoitella nytkin. Hakuteoksen käyttäjien palvelua on puolestaan se, että esimerkiksi tasavallan presidenttien sarjaa ei lopeteta Urho Kekkoseen, vaan mukaan otetaan vielä elossa oleva Mauno Koivisto, jopa Martti Ahtisaari, ja myös hänen tähänastisesta urastaan luodaan kokonaiskuva.

Toimitus on päättänyt ottaa Kansallisbiografiaan myös "suomalaisia ulkomailla" ja "ulkomaalaisia Suomessa". Päästäkseen mukaan ei tarvitse olla syntynyt Suomessa tai naturalisointikelpoinen, esimerkiksi Suomen kielen taitoinen. Kansallisbiografiassa ovat kaikki Ruotsin (ja Suomen) hallitsijat, olivat he sitten käyneet Suomen puolella tai eivät. Karjala-kysymykseen toimitus on ottanut kantaa siten, että mukaan tulevat Vanhan Suomen vaikuttajat, mutta eivät enää luovutetulle alueelle 1944 jälkeen muuttaneet. Ylintä valtaa Suomessa hipaisseet Friedrich Karl ja Lenin kuuluvat hekin toimituksen mielestä kokoelmaan, jälkimmäinen myös mahtavan jälkivaikutuksensa vuoksi.

Kansallisbiografian 6 000 artikkelin kokoelmaa on rakennettu toisaalta asiantuntijoiden ehdotusten avulla, käymällä läpi Kansallisessa Elämäkerrastossa mukana olleet sekä virkaluetteloiden avulla. Myös yleisöltä on tullut perusteltuja ehdotuksia joidenkin henkilöiden ottamiseksi mukaan, ja ne on kaikki käsitelty. Erityisesti on etsitty talouselämän edustajia, innovaattoreita ja marginaaliryhmien edustajia, jotka aikaisemmista elämäkertakokoelmista ovat lähes puuttuneet.

Vasta myöhään julkisiin tehtäviin hyväksyttyjen naisten mukaan saamiseksi on mietitty erityisiä naiskriteerejä ja naiset kelpuutetaankin miehiä helpommin myös taustavaikuttajina, kuten innoittajina ja tukijoina. Kaikki alatoimitukset näyttävät yltävän naisartikkelien määrälliseen tavoitteeseen, noin kymmeneen prosenttiin artikkeleista.

Artikkelit jakautuvat määrällisesti toimituksien kesken siten, että Ruotsin ja Suuriruhtinaskunnan aika saavat 1 500 artikkelia molemmat ja Tasavallan aika 3 000. Kansallisbiografian vanhin historiallinen henkilö on kveenien maassa käynyt norjalainen viikinki Ottar 800-luvulta, vanhin suomalainen taas talonpoika Lalli 1100-luvulta. Nimiehdotuksia on toimitusprosessin aikana ollut esillä jo 7 300, joista on onnistuttu karsimaan noin tuhat, niin että toimituksella on nyt edessään 6 280 henkilöartikkeliehdotusta.

Karsinnassa on pyritty ohjaamaan Kansallisbiografiaa etäämmäs Valtiokalenterista ja Kuka kukin on -teoksesta, joissa muodolliset ansiot, virka-asema ja esimerkiksi kirjalliset julkaisut ovat auttaneet mukaantuloa. Toimituksen karsintatyötä on helpottanut tieto ao. henkilön sisältymisestä johonkin tunnettuun hakuteokseen, kun taas mukaan mahduttamista on puoltanut yleinen tietojen saannin vaikeus (esim. punaupseerit). Esimerkki arvostuksensa menettäneistä henkilöistä ovat pikakirjoituksen edistäjät, joita Kansallisessa Elämäkerrastossa oli kahdeksan, mutta nyt on tulossa vain yksi, hänkin lähinnä aktivistina toimimisensa johdosta. Kokoelman rakentaminen jatkuu koko toimitustyön ajan, siihen asti kun kaikki 6 000 artikkelia ovat valmiina.

Useat henkilöt ovat vaikuttaneet monilla aloilla, ja heitä on ehdotettu Kansallisbiografiaan myös useammilla kriteereillä. Alla oleva päivän toimituksellista tilannetta kuvaava taulukko perustuu "päätoimialaan", joka kuitenkin paljastuu monissa tapauksissa vasta artikkelin valmistuttua. Taulukosta näkyvää tilannetta korjataan muun muassa tasavallan elinkeinoelämän hyväksi toisaalta tuomalla esiin uusia nimiä, toisaalta karsimalla valtionhallintoa, taidetta ja kirjallisuutta. Luokittelu on sinänsä tarkoitettu toimituksen sisäiseen käyttöön eikä siitä vielä, kun käsikirjoituksia on koossa vasta runsaat 2 000, voi vetää johtopäätöksiä kokoelman lopullisesta rakenteesta.


Sukuartikkelit

Sukuartikkelien tarkoitus on toisaalta osoittaa oman henkilöartikkelin saaneiden ao. suvun edustajien keskinäinen sukulaisuus, toisaalta kertoa suvun alkuperästä, kukoistuskaudesta ja haaroittumisesta. Toimitus on tutkinut myös mahdollisuutta kirjoittaa sukuartikkeleita naislinjan mukaan, mistä on osoituksena dosentti Anneli Mäkelä-Alitalon kirjoittama Helsingissä 1584 mainitun Anna Jönsintyttären suku. Porvarissukuisen tai mahdollisesti aatelista syntyperää olevan Anna Jönsintyttären lapset nousivat yhteiskunnassa merkittäviin asemiin. Anneli Mäkelä-Alitalo huomauttaa, että nimellisesti monet Anna Jönsintyttären ja hänen kahden aviomiehensä jälkeläissuvut kuolivat perheiden saadessa vain tyttäriä ja miehisten sukujohtojen katketessa. Biologisesti eli naislinjaakin seuraten useimmat suvut kuitenkin jatkuivat ja biologisen sukulaisuuden ohella omaisuuskin periytyi myös naislinjaa.

Sukuartikkeleita on poimittu ehdolle 317, mutta niiden tarpeellisuus ratkeaa suvun jäseniä käsittelevien henkilöartikkelien valmistumisen mukaan. Varmoja sukuartikkeleita ovat ainakin seuraavat 113, jotka ovat jo käsikirjoituksina toimitusvaiheessa: Ahlström, Alanen, Alopaeus, Aminoff, Anna Jönsintyttären suku, Asserinpoikain eli Hyvikkälän suku, Autuisten suku, Balk, Bergroth, Berner, Bitz, Björkenheim, Björkstén, Blomstedt, Blåfield, Bonsdorff, Borenius, Brander, Brofeldt, Böste, Cajanus, Calamnius, Carpelan, Castrén, Cedercreutz, Chydenius, Collan, Diekn, Donner, Dufva, Ehrnrooth, Ehrström, Elfving (Elving), Enckell, Estlander, Europaeus (Äyräpää), Falander, Fellman, Fincke, Fleming, Flög, Forbus, Fordell, Forsman (Yrjö-Koskinen, Koskimies), Franzen, Frenckell, Frille, Frosterus, Garp, Granfelt, Gripenberg, Grotenfelt, Gummerus, Haartman, Hackman, Heikel (Heikinheimo), Helenius-Hellenius, Heurlin-af Heurlin, Hirn, Hjelt, Holsti (Holstius), Homén, Horn, Hällström-af Hällström, Härpman, Idestam-Idman, Ignatius, Ingman-suvut, Johansson-Kaila, Julin-von Julin, von Jägerhorn, Kihlman (Kairamo), Krogius, Krohn, Kurki (Kurck), Lagus, Lepaan suku (myöhemmin Lejon), Lindelöf, Lithovius, Luukela (Sluuck), Malmberg-Malmivaara, Meinander, Meurman, Neovius (Nevanlinna), Palmén, Poikon suku (Renhuvud, Finne), Poppius, Rein (Reinius), Relander, Hirvensalmen suku, Rengonpoika, Renvall, Reuter, Ross, Runeberg, Saxén (Saksela), Skelge-suvut, Skytte, Sluk, Snellman-Virkkunen, Spora, Stigulf Ragvaldinpojan suku, Stålarm, Sune Sunenpojan suku (Ille), Svärd, Särkilahti eli Stjärnkors, Tallqvist, Tavast, Tott, Wallenius, Villilän suku ja Vuolteen suku.

Vanhojen sivistyssukujen lisäksi sukuartikkeleita pitäisi ajan hengen kunnioittamiseksi kirjoittaa myös tavallisten suomalaisten sukunimien ympärille, suorastaan sukuseuraliikkeeksi ryhmittyneiden uusien sukuseurojen edustajista. Valintaa vaikeuttaa runsauden pula, mutta esimerkkinä tällaisesta suvusta voisi olla Vartiainen.


Artikkelien rakenne ja vähimmäistiedot

Artikkelit ovat pituudeltaan normaaliartikkeleita (enintään viisi sivua à 2000 merkkiä), suurartikkeleita (enintään kymmenen sivua) tai erittäin harvoissa tapauksissa erikoisartikkeleita (enintään 20 sivua). Saapuneiden artikkeleiden keskipituus on runsaat kolme sivua.


Kohdehenkilöiden päätoimiala 1.3.1998
(prosentteja, henkilöartikkeliehdotusten lukumäärä sulkeissa)

Ruotsin aika Suuriruht.kunta Tasavalta Yhteensä
Valtionhallinto, armeija 41 (663) 18 (296) 30 (895) 30 (1854)
Kirkko, koulutus 26 (413) 22 (371) 20 (607) 22 (1391)
Elinkeinoelämä 13 (215) 21 (343) 10 (313) 14 (871)
Taide, kirjallisuus, tiedonvälitys 8 (122) 29 (480) 28 (855) 23 (1455)
Kansalaisyhteiskunta 5 (83) 4 (72) 10 (287) 7 (442)
Erikoisryhmät 7 (109) 6 (100) 2 (52) 4 (261)
Yhteensä 100 (1608) 100 (1663) 100 (3009) 100 (6280)


Artikkelin otsikkona on henkilön viimeinen virallinen nimi. Jos henkilö tunnetaan varsinaisesti vain epävirallisella tai varhaisemmalla nimellä, otsikossa käytetään sitä (Aleksis Kivi, Armi Kuusela). Nimen jälkeen merkitään sulkeissa elinvuodet. Alaotsikkona on henkilön ammatti tai asema ja mahdollisesti lyhyt luonnehdinta vaikuttamistavasta (tasavallan presidentti, oikeusvaltion puolustaja).

Kuvailevan osan eli varsinaisen artikkelin ensimmäinen kappale on artikkelin tiivistelmä, josta käyvät ilmi henkilön ansiot. Kirjoittajalla on vapaus esittää henkilötiedot, ammattiura, tuotanto jne. kuvailevassa osassa vain pääpiirtein ja perusteellisemmin liitetiedoissa. Artikkelissa esiintyvien muiden henkilöiden - opettajien, suosijoiden, esimiesten, työtoverien, ystävien, rakastettujen - identifioinnin helpottamiseksi nimet esitetään täydellisinä ja elinvuodet ja ammatti ilmoitetaan sulkeissa, elleivät ne ilmene tekstistä.

Liitetietojen ensimmäisessä kappaleessa kuvailevan osan jälkeen esitetään henkilötiedot: alkuperäinen täydellinen nimi, myöhemmät viralliset, kutsuma- ja taiteilijanimet käyttöönottovuosineen; syntymäaika ja -paikka, kuolinaika ja -paikka; vanhempien nimet ja arvot/ammatit; puolison nimi ja arvo/ammatti, puolison vanhempien nimet ja arvot/ammatit. Tässä yhteydessä käytetään lyhenteitä S (syntyisin, syntynyt), K (kuollut), V (vanhemmat), P (puoliso) P2 (toinen puoliso), PV (puolison vanhemmat), P2 V (toisen puolison vanhemmat), vsta (vuodesta), läht (lähteissä myös). Otsikon 'Lapset:' tai 'Lapsia:' jälkeen mainitaan mahdollisimman monen lapsen etunimi, (sukunimi, jos muu kuin isän sukunimi), syntymä- ja kuolinvuodet sekä ammatti.

Pääsääntö nimien oikeinkirjoituksessa ja suomentamisessa on henkilön itse käyttämä nimimuoto (Carl/Karl). Säätyläisten, ruotsinkielisten ja syntyperältään ei-suomalaisten etunimet ovat ruotsiksi, latinaksi tai saksaksi, jolloin esimerkiksi Yrjö Maunu (Sprengtporten) tulee muotoon Göran Magnus. Suomenkielisen talonpoikaisväestön nimet kirjoitetaan suomeksi, siis nuijamiesten päällikkö Jaakko Pentinpoika Ilkka. Asiakirjalähteissä esiintyvä nimimuoto mainitaan myös. Patronyymien päätteet -son ja -dotter suomennetaan -poika ja -tytär. Hallitsijoiden nimet suomennetaan. Toimitus rakentaa henkilöhakemistoa toimitustyön kuluessa, mutta varsinaiseen standardointiin päästään vasta artikkelitekstien kokonaisuudessaan valmistuttua. Ilmeisesti kymmeniä tuhansia nimiä sisältävän hakemiston teossa tukeudutaan mahdollisuuksien mukaan standardoinnin hyväksi kirjastolaitoksen piirissä tehtyyn työhön. Tärkeä apuneuvo vanhojen nimien ongelmia ratkottaessa on muun muassa Suomen kansallisbibliografia 1488 - 1700 (1996).

Otsikon URA jälkeen esitetään kohdehenkilön koulutus, ammattiura, poliittinen ura, muut luottamustoimet, kunnianosoitukset (kunniamerkit, kunniatohtorin arvot jne.).

Liitetietojen uratietoja seuraa TEOKSET- (kuvataiteilija, arkkitehti, säveltäjä) otsikon jälkeen teokset valmistumisjärjestyksessä, tarvittaessa ryhmiteltyinä (Orkesteriteokset: ...Oopperat: ...). Teoksesta ilmoitetaan nimi, valmistumisvuosi, sijaintipaikka. Tässä voidaan myös vain luetella tärkeimmät kokoelmat.

TUOTANTO-otsikon jälkeen esitetään kirjallinen tuotanto julkaisujärjestyksessä ja/tai viittaus bibliografioihin.

LÄHTEET JA KIRJALLISUUS-otsakkeen alla mainitaan ensin mahdolliset yksityisarkistot/kokoelmat ja niiden sijaintipaikat, sitten lähdejulkaisut sekä tutkimukset omina kappaleinaan. Viimeksi luetellaan omana kappaleenaan otsakkeena 'Kaunokirjallisuus' kohdehenkilöstä kertovat runot, romaanit, näytelmät, elokuvat jne.

Harvoin vastaavissa biografiateoksissa esiintyvät liitetietojen kohdat JULKISET MUOTOKUVAT JA MUISTOMERKIT ja kohdehenkilön MUKAAN NIMETTY.

Liitetietojen perusteellisuus ja pituus vaihtelevat artikkeleittain suuresti. Syynä on toisaalta tietojen niukkuus, toisaalta runsaus. Aina ei tiedetä edes kohdehenkilön syntymä- tai kuolinvuotta. Suur- ja erikoisartikkelien kohdehenkilöt ovat sen sijaan niin monipuolisia vaikuttajia, ettei heidän tärkeitäkään uratietojaan juuri ole mahdollista sisällyttää artikkelin kuvailevaan osaan.


Kansallisbiografian julkaisut

Kansallisbiografian elämäkerta-artikkelien sisältämä suuri tietomäärä on hyödynnettävissä parhaiten elektronisissa julkaisuissa, internetissä ja CD-ROM-levyillä, koska ne voidaan varustaa monipuolisin hakuominaisuuksin. Uusien julkaisutyyppien ansiosta Kansallisbiografia on myös helposti tutkimusyhteisön, kirjastojen, koulujen ja suuren yleisön tavoitettavissa. Lisäksi internet avaa mahdollisuuden vastata entistä paremmin kansainvälisen yleisön tiedontarpeeseen.

Elektronisista julkaisuista valmistui ensimmäisenä valtioneuvoston Suomi 80 -juhlavuoden verkkojulkaisun yhteyteen liitetty Vaikuttajat-osio, johon sisältyi sata elämäkerta-artikkelia, runsaasti kuvia sekä video- ja ääninäytteitä. Vaikuttajat-osio oli suunnattu erityisesti koululaisille koulujen historianopetusta ajatellen. Vuoden 1998 alussa on perustettu Kansallisbiografian oma verkkojulkaisu, jonka säännöllinen päivittäminen uusilla artikkeleilla aloitetaan kevään 1998 kuluessa Suomen Historiallisen Seuran oman palvelimen kautta. Artikkelitekstien lisäksi verkkojulkaisussa on tieto lähiaikoina odotettavissa olevista täydennyksistä.

CD-ROM -levyjen julkaiseminen aloitetaan 1998, jolloin on tarkoitus tehdä hallitsijaelämäkerrat sisältävä levy. Kirjamuotoisena (8 - 10 osaa, noin 20 000 sivua) Kansallisbiografiaa ryhdytään julkaisemaan vasta koko aineiston valmistuttua vuonna 2000.


Kansallinen projekti

Artikkelien kirjoittajiksi valitaan parhaat mahdolliset asiantuntijat kuvailevan osan tarpeiden perusteella, eikä useilla heistä ole erityistä harrastusta liitetieto-osan perusteelliseen keräämiseen. Toimituksien jäsenet, erityisalojen asiantuntijoita hekin, keskittyvät artikkeleita tarkastaessaan myös kuvailevaan osaan. Kun toimiston voimavarat eivät tällaisenaan - eikä tietoa merkittävästä resurssien lisäyksestä ole - riitä perusteellisempaa tiedonhakua vaativaan toimitustyöhön, tämän kirjoittaja esittääkin Genoksen lukijoille kutsun tulla vapaaehtoisina avustajina mukaan toteuttamaan kansallista projektia. Juuri sukututkijat hyötyvät eniten Kansallisbiografia-artikkeleiden täsmällisistä ja perusteellisista henkilötieto-osuuksista ja juuri heillä on parhaat mahdollisuudet täydentää tietojen aukkokohtia ja oikoa virheitä, jotka toimitusprosessin jälkeen ovat jääneet. Toimituksen avustaminen on helppoa sähköpostin kautta käyttämällä verkkojulkaisun palautelomaketta. Verkkojulkaisun artikkelit ovat konseptinluontoisia ja niitä voidaan tarkistaa useitakin kertoja ennen kirjanpainamista.


Kansallibiografian yhteystiedot:
osoite Arkadiankatu 16 B 29, 00100 HELSINKI
puhelin (09) 454 6586
telefax (09) 454 6583
sähköposti: kansallisbiografia@litzen.pp.fi
Kansallisbiografian verkkojulkaisun osoite on http://www.histseura.fi/biografia
Verkkojulkaisuun liittyvä sähköposti pyydetään lähettämään www-sivuilta suoraan palautelomaketta käyttäen.


Referat

Aulikki Litzen: Nationalbiografins innehåll, redaktionella principer och publikationer

År 1992 lyckades Finska Historiska Samfundet få igång redaktionsarbetet med Kansallisbiografia (Nationalbiografin), som redan länge ansetts behövlig. Verkets planerade omfattning är 6 000 artiklar. Tyngdpunkten ligger på republikens tid, som omfattar 3 000 artiklar, medan den svenska tiden och storfurstendömets tid 1809-1917 erhållit 1 500 artiklar var. De ca 300 släktartiklar som ingår i samlingen överskrider delvis periodgränserna.

De personer som tagits med i samlingen har alla på något vis påverkat förhållandena i vårt land. Däremot förutsätter man inte att de behärskat finska, är födda i Finland eller har avlidit där, eller ens har besökt landet. I verket förekommer också personer som är födda i Finland, men har utfört sitt livsverk någon annanstans. Dylika personer försöker man spåra upp såväl i Sverige och Ryssland som i Amerika. Motsvarande urvalskriterier, som alltså är mer liberala än tidigare, gäller också för många andra nationalbiografier under arbete i olika länder. De olika nationalbiografierna kommer därför i någon mån att behandla samma personer.

Om man granskar de olika påverkarna utgående från deras huvudsakliga verksamhetsområde kan man konstatera att kulturpåverkarnas andel av artiklarna är ca 45 procent, tjänstemännens och militärernas ca 30 procent och de ekonomiska påverkarnas ca 15 procent. Resten, dvs. ca 10 procent, av artiklarna behandlar släkter, representanter för det fria medborgarsamhället och minoriteterna, personer som dragit sig utanför samhället, kriminella, finländare i utlandet och utlänningar i Finland. Man har ansträngt sig speciellt för att få med kvinnor i verket och omkring en tiondel av alla artiklar kommer därför att behandla kvinnor.

Avsikten är att projektet skall vara avslutat år 2000, varefter Kansallisbiografia börjar utkomma i bokform. Elektroniska publikationer har ända från början ansetts viktiga p.g.a. sina goda sökegenskaper och möjligheter till multimedia och interaktivitet. Speciellt med tanke på grundskolelever publicerades hundra artiklar på internet under år 1997. Artiklarna behandlade bl.a. många av våra mest centrala påverkare såsom Mikael Agricola, Alvar Aalto, Tove Jansson, Urho Kekkonen, Gustaf Mannerheim, J. L. Runeberg och J. V. Snellman. Samlingen har sedan början av år 1998 varit läsbar i ny form via Finska Historiska Samfundets hemsida (adressen finns i samband med artikeln) och avsikten är att den skall utvidgas flera gånger per år. CD-ROM-utgivningen är avsedd att påbörjas 1998.

De medel som erhållits för det omfattande projektet har inte räckt till för att avlöna flera personer på heltid vid Kansallisbiografias byrå. Det är sålunda inte heller möjligt att för artiklarnas del eftersträva samma bibliografiska perfektion som utmärker t.ex. Svenskt Biografiskt Lexikon. Redan att få fram minimipersonuppgifter om de ifrågavarande personerna kan vara problematiskt (födelse- och dödstid och -plats), makans/makens namn och yrke, uppgifter om hur länge äktenskapet varat, namn och yrke för makans/makens föräldrar samt barnens namn, födelseår och yrke). En publicering av artiklarna på internet "i konceptstadiet" kan visa sig vara räddningen. Redaktionen hoppas därför att speciellt släktforskare i såväl Finland som Sverige ville bidra till arbetet med rättelser och tilläggsuppgifter via den e-postblankett för respons som ingår i nätpublikationen.


Genos 69(1998), s. 68-74, 97-98

© Tekijät ja Suomen Sukututkimusseura - Författarna och Genealogiska Samfundet i Finland

[ Artikkelin alku | Referat ]

Aiheenmukainen hakemisto | Vuoden 1998 hakemisto | Vuosikertahakemisto