GENOS
- Suomen Sukututkimusseuran aikakauskirja

[ Viitteet | Referat | Artikkelin loppu ]

Loimaan vanhimmat rippikirjat

Yht. maist. Ilpo Toivonen, Mikkeli

Loimaan rippikirjat kuuluvat vanhimpiin, mitä maassamme on säilynyt. Kirkonarkistoon kuuluu kolme vanhaa rippikirjaa, joiden ajoitukset ovat enemmän tai vähemmän epämääräiset.

Rippikirjoja mikrofilmille kuvattaessa on vanhimmaksi ajoitetun rippikirjan merkitty olevan 1660-luvulta, seuraavan vuodelta 1667 (perustuu rippikirjaan kuuluvaan painettuun nimilehteen ko. vuodelta, "SKRIFT-BOOK Ifrån ANNO 1667:") ja kolmannen 1670-luvulta. Kaikki kolme rippikirjaa löytyvät mikrofilmiltä JK 439.

Tarkemmin näitä rippikirjoja tarkasteltaessa voidaan kuitenkin havaita, etteivät rippikirjojen ajoitukset ole luotettavan tuntuisia. Jo päällisin puolin silmäiltäessä on tosin helppo todeta, että rippikirjojen ikäjärjestys on oikea, koska taloihin on tätä kautta muodostettavissa luontevat polveutumisketjut. Siis 1660-luvulle merkitty on näistä kolmesta vanhin, vuoden 1667 alkulehden sisältävä toiseksi vanhin ja 1670-luvulle ajoitettu nuorin. Koska Loimaan seurakunnan historiakirjat ovat säilyneet varsin hyvin, on myös rippikirjoihin saatavissa selvästi mikrofilmejä kuvattaessa merkittyjä tarkemmat ajoitukset. Näitä kolmea rippikirjaa ajallisesti seuraava rippikirja on mikrofilmattaessa merkitty vuosille 1696-1702, ja se sisältää itse asiassa kaksi kirjausjaksoa, 1696-1701 ja 1702-06/07. Tälle rippikirjalle löytyy loppujen lopuksi hyvinkin tarkka ajoitus, sillä ensimmäiselle lehdelle tehdyn merkinnän mukaan kirja on otettu käyttöön 22.2.1696.

Kun tarkastellaan vuodelta 1667 olevaksi merkittyä rippikirjaa havaitaan, että kyseisellä vuosiluvulla varustetusta painetusta alkulehdestä huolimatta rippikirja on nuorempi. Rippikirjan pitäminen on aivan ilmeisesti aloitettu huomattavasti tätä vuosilukua myöhemmin ja kestänyt toistakymmentä vuotta. Kirjasta löytyy henkilöitä, joita koskevat merkinnät ovat kiistatta myöhemmältä ajalta. Esimerkiksi Kojon Jaakko Abrahaminpoika on rippikirjassa 1667 merkitty kuolleeksi, ja haudattujen luettelon mukaan hänet haudattiin 16.11.1684. Kojon Tuomas Matinpojan 21.6.1691 haudattu vaimo Kaisa Matintytär on ylivedetty samassa rippikirjassa. Uudeksi vaimoksi Tuomaalle on rippikirjassa lisätty Saara; kysymyksessä on Saara Hannuntytär, joka avioitui Tuomaan kanssa 28.12.1691. 1670-luvulle merkityn rippikirjan pitoaikana Saara on ylivedetty (haudattu 8.10.1692) ja tilalle rippikirjaan lisätty Anna (Heikintytär, vihitty 26.3.1693). Rippikirjaan on tehty merkintöjä jo vuonna 1680, koska 22.2.1680 haudattu Haitulan Nuutti Matinpoika on merkittynä rippikirjaan ja huomioitu alleviivaamalla. Toisaalta 7.3.1680 haudattua Reitolan Matti Matinpoikaa ei ole rippikirjaan lainkaan merkitty. Sen sijaan edeltävästä 1660-luvun rippikirjaksi merkitystä kirjasta Matti löytyy oikealta paikaltaan. Rippikirjan käytön loppupäässä ovat vielä 3.1.1692 avioituneet Antti Simonpoika ja Beata Martintytär Raikkolasta merkitty kirjaan avioparina. Ajoittavia yksityiskohtia löytyy runsaasti, ja rippikirja on sijoitettavissa ajalle 1680 - vuoden 1692 alku.

Kojo

Kojon talon väkeä vuodelle 1667 merkityssä Loimaan rippikirjassa. Ylimpinä kuolleiksi kirjatut isäntä Jaakko Abrahaminpoika ja vaimonsa Saara (mf JK 439).


Seuraava sidos on otettu käyttöön vuoden 1692 aikana, ja siihen on tehty merkintöjä vielä aivan vuoden 1696 alussa. Vihittyjen luettelosta poimittavissa olevat tiedot kuvaavat rippikirjan käyttöaikaa hyvin. Esimerkiksi 25.2.1692 vihityt Sipi Pertunpoika Myllykylästä ja Liisa Tuomaantytär Kauhanojalta löytyvät kirjasta jo avioparina. Vielä vuoden 1695 lopulla on tehty merkintöjä ja jopa 1.1.1696 avioituneet löytyvät kirjasta. Rippikirjaa onkin selvästi pidetty seuraavan rippikirjan käyttöön ottoon saakka. Ajoitusta sotkee jossain määrin se, että rippikirjaan ei ole merkitty muutamia sellaisia iäkkäitä henkilöitä, jotka ovat kuolleet tämän rippikirjan pitoaikana, vaan heidät on alleviivattu jo edellisessä kirjassa. Rippikirjan käyttö on ajoitettavissa vuoden 1692 ja vuoden 1696 alun välille.

1660-luvulle merkityn ja vanhimpana pidetyn rippikirjan ajoitus on ongelmallisempi, sillä rippikirjaa on pidetty ajalla, jolta historiakirjoja ei Loimaalta ole säilynyt. Asian hankaluutta lisää se, ettei tähän rippikirjaan yleensä ole merkitty esimerkiksi kuolintapahtumia. Rippikirjasidos on lisäksi siten vajaa, että siitä puuttuu Niinijoensuun neljänneskunta kokonaan. Kuitenkin SAY:n ja Loimaan kirkontilien avulla rippikirjan laatimisajankohta on sijoitettavissa 1660-luvun lopulle tai viimeistään 1670-luvun alkuun. Tilien käyttöä vaikeuttaa huomattavasti se, että niihin on Loimaalla hautausmaksujen osalta kaiketi merkitty yleensä maksaja eikä siis haudattua. Kuitenkin vuoden 1670 tileissä on selkeästi merkitty Mökköisten Antin maksaneen isänsä hautapaikasta. Rippikirjassa ei kuitenkaan ole Mökköisiin merkitty tätä Antin isää, ainoastaan Antti Yrjönpoika itse. Näiden tietojen perusteella voisi olettaa, että rippikirja on laadittu 1670-luvun alussa. Kuitenkin rippikirjaan sisältyy myös viitteitä siitä, että se saattaisi olla ollut käytössä jo edellisen vuosikymmenen lopulla.

SAY:n mukaan eräs Simo Erkinpoika otti Mannisten Kurkun viljeltäväkseen vuonna 1664 ja kuoli 1670. [1] Simo Erkinpoika on tähän rippikirjaan otettu mukaan ja merkitty kuolleeksi. Kuolleeksi merkitseminen on poikkeuksellista tässä kirjassa. Rippikirjan pitämistä Simon aikana tukee sekin, että hänelle niin kuin hänen perheelleenkin on kirjaan tehty kristinopin osaamismerkinnät. Puujalkalan Inkin Reko Heikinpoika on merkitty tilan viljelijäksi vuodesta 1669 alkaen. [2] Rippikirjassa Inkiksi tunnistettavan Puujalkalan talon asukkaiden kohdalle on ensiksi merkitty vain viivat ja sen jälkeen lisätty folion marginaaliin Reko perheineen. Tämä yksityiskohta näyttäisi vahvasti viittaavan siihen, että rippikirjaa olisi pidetty jo 1660-luvun puolella. Vuonna 1668 ei rippikirja kuitenkaan vielä näytä olleen käytössä, koska Kurittulan Piskun isäntää Heikki Jaakonpoikaa ei siitä löydy. Heikki Jaakonpoika on SAY:n mukaan kuollut 1668. [3] Vuonna 1676 rippikirjaan ei ole enää henkilöitä lisätty, mikä ilmenee muun muassa Tammiaisten Hulsin kohdalta. Hulsin Yrjö Matinpoika avioitui uudelleen 28.12.1676 Tyrvään Lousajasta kotoisin olleen Valpuri Simontyttären kanssa. 1660-luvulle merkityssä kirjassa Yrjön vaimona on kuitenkin edelleen hänen ensimmäinen vaimonsa Riitta, kun taas vuoden 1667 alkulehden omaavassa rippikirjassa vaimona on jo Valpuri.

Vuosiluvun 1667 sisältävä alkulehti on säilynyt lähes kahdenkymmenen seurakunnan vanhimpien rippikirjojen kansilehtenä. Sakari Tammisen mukaan nämä alkulehdet on kuitenkin ilmeisesti vasta 1670-luvulla liitetty näihin rippikirjoihin, jotkut myöhemminkin. Tamminen toteaa lisäksi, ettei toistaiseksi ole osoitettu, että maassamme olisi säilynyt rippikirjoja 1660-luvulta huolimatta näistä vuoden 1667 alkulehdistä. [4]

Mikäli Loimaan vanhin rippikirja ei olekaan 1660-luvulta, on se joka tapauksessa maamme vanhimpia. Ajallisesti se on erillään myöhemmistä säilyneistä rippikirjoista, kun taas seuraavat muodostavat vuoden 1680 vaiheilta jokseenkin yhdenjaksoisen sarjan lukuun ottamatta isonvihan aikaa.


Viitteet

[1]   SAY Loimaa 1654-73, s. 125.

[2]   SAY Loimaa 1654-73, s. 163.

[3]   SAY Loimaa 1654-73, s. 153.

[4]   Sakari Tamminen, Varhainen väestökirjanpitokaava Maalahdella ja Sulvassa 1600-luvulla. HAik 1978:3, s. 241 alaviite 5; Sakari Tamminen, Maamme vanhinta kirkollista väestökirjanpitoa Teiskossa 1600-luvulla. Genos 1981:2, s. 41-42, 45.


Referat

Ilpo Toivonen: De äldsta kommunionböckerna i Loimijoki

Kyrkoarkivet i Loimijoki innehåller tre gamla kommunionböcker, vilkas datering är oklar. Vid mikrofilmning har den äldsta angivits härstamma från 1600-talet, den följande från år 1667 och den yngsta från 1670-talet.

En jämförelse av kommunionböckernas innehåll med andra källor har bekräftat antagandet om kommunionböckernas åldersstruktur, men den tidsmässiga dateringen är en annan. Den äldsta kommunionboken har börjat uppgöras i slutet av 1660-talet eller senast i början av följande årtionde. År 1676 tycks inga anteckningar längre ha gjorts i den. På grund av sitt tryckta försättsblad har den kommunionbok som antogs härstamma från år 1667 använts från år 1680 till början av år 1692. Den volym som ansågs ha tillkommit på 1670-talet har i själva verket tagits i bruk omedelbart efter den föregående år 1692, och har ännu tillförts anteckningar i början av år 1696.


Genos 69(1998), s. 75-77, 98

© Tekijät ja Suomen Sukututkimusseura - Författarna och Genealogiska Samfundet i Finland

[ Artikkelin alku | Viitteet | Referat ]

Aiheenmukainen hakemisto | Vuoden 1998 hakemisto | Vuosikertahakemisto