GENOS
- Suomen Sukututkimusseuran aikakauskirja

[ Viitteet | Referat | Artikkelin loppu ]

Lohtajan Granbergien esivanhemmat

Tapio Vähäkangas, Muurame


Votiivitaulut lähteinä

Harvoista 1600-luvun alussa eläneistä henkilöistä on käytettävissä täydellisiä henkilötietoja. Lohtajan Granberg-suvun esi-isästä Laurentius Mathiaesta sellaiset kuitenkin ovat olemassa. Hänen poikansa Erik Granberg teetti isänsä ja omasta perheestään ns. votiivitaulut Lohtajan kirkkoon. Museoviraston tutkija Heikki Hyvönen on ajoittanut ne Erik Granbergin ensimmäisen vaimon kuoleman jälkeiseen aikaan, mutta ennen uuden avioliiton solmimista, siis vuosiin 1673-1674. Uuden vaimon henkilötiedot on näet myöhemmin päällemaalauksena siihen lisätty. Lars Pettersson on todennut niiden tekijäksi Christian Wilbrandtin. [1] Taulut ovat nykyään Museoviraston hallussa ja asetettuina esille Helsingin tuomiokirkon kryptassa. Molemmissa tauluissa on kuvattuna perheet Kristuksen ristin äärellä, ylimpänä Jumala pilvien päällä. Tauluihin on kirjoitettu kaikkien perheenjäsenten nimet sekä päämiehistä lisäksi syntymä-, virkaanvihkimis-, virkaanastumis- ja kuolinvuodet. Niinpä Laurentius Matthiae Lochtoviuksen tauluun on merkitty hänen tietonsa seuraavasti:

Tämän mukaan Laurentius Mathiae on siis pappisvihkimyksessä määrätty Limingan papistonapulaiseksi ja saanut vuonna 1615 vahvistuksen kappalaiseksi. Sanamuoto on toinen kuin hänen poikansa Erik Granbergin votiivitaulussa. Siitä käy ilmi, että poika sai vihkimyksessä heti kappalaisen viran.

Laurentiuksen papiksivihkimisen ajankohtaa ei taulussa siis ole ilmoitettu. Vuosi 1615 se tuskin on ollut; olisihan hän ollut papiksi vihittäessä jo 33-vuotias. Armas Luukko on esittänyt arvelun, että vuonna 1607 Lohtajalla tilanomistajaksi merkitty Lars Matthiae olisi jo tuolloin (noin 25-vuotiaana) asunut ja toiminut kappalaisena Lohtajalla. [2] Latinalainen patronyymi poikkeaa täysin veroluettelon ruotsalaisista patronyymeistä, joten kysymyksessä lienee todella pappismies ja Granberg-suvun aloittaja. Laurentius Mathiae näyttää siis vihityn papiksi noin 1606 ja saaneen ensimmäisen virkamääräyksensä Lohtajalle ja sen jälkeen vuonna 1615 Limingan kappalaiseksi. Tätä virkakiertoa tukee tieto, että Limingan kappalainen Josephus Henrici Lithovius siirtyi 1615 saman seurakunnan kirkkoherraksi. [3]

Tauluun on merkitty puolison, Anna Erikintyttären, syntymäajaksi 1599 Lohtajalla ja avioliittoon vihkimisvuodeksi 1619. [4] Annan isä oli järjestyksessä toinen Lohtajan kirkkkoherra, Ericus Jacobi (1593-1620), joka seurasi virassa isäänsä Jacobus Ericiä (1578-93) tämän hukuttua perheineen. Vain vanhin poika Erik säästyi, selvästi siksi, ettei hän ollut mukana veneessä vaan koska oli opiskelemassa Turussa. Näyttää siltä, että hänet oli kutsuttu isänsä seuraajaksi suoraan koulun penkiltä.

Taiteilija on saanut Laurentius Matthiaeta koskevat tiedot selvästi hänen pojaltaan Erik Granbergiltä. Siksi niitä on pidettävä luotettavina siitäkin huolimatta, että Erikin omassa taulussa on eräitä virheitä.

Votiivitauluun Erik Granbergin syntymäajaksi on merkitty 2.2.1623 ja kappalaiseksitulovuodeksi 1638. Hän olisi siis ollut vasta 15-vuotias tullessaan kappalaiseksi! Se on tietenkin mahdotonta. Armas Luukko on sen vuoksi korjannut ordinaatiovuodeksi 1642. Vanhat pohjalaiset pappisluettelot Hiereuologia Ostrobotnica ja De fatis Ostrobotniae notandis tuntevat vuoden 1638. Koska Terseruksen paimenmuistossa esiintyy myös vuosi 1638, [5] täytynee sitä pitää oikeana. Piispa Johannes Terserus suoritti helmi-maaliskuussa 1660 ensimmäisen tarkastusmatkan Pohjanmaalle. Silloin hän on koonut tiedot paimenmuistoaan varten. [6] Ei ole ajateltavissa, että Granberg olisi erehtynyt ordinaatiovuodessaan, josta hänellä oli omakohtaiset muistot. Syntymävuodessa sen sijaan on voinut tapahtua lipsahdus. Vanhempien avioitumisvuodesta päätellen vanhimman pojan syntymävuodeksi sopii mainiosti 1620. Se onkin merkitty hänen syntymävuodekseen Terseruksen aloittamassa paimenmuistossa. Virkaan astuessaan hän olisi silloinkin ollut vasta 18-vuotias, mutta se ei tunnu enää aivan mahdottomalta sen perusteella, mitä tiedämme lähisukulaisten elämänvaiheista.

Erik Granbergin veli Laurentius tuli ylioppilaaksi 16-vuotiaana ja Uudenkaarlepyyn triviaalikoulun opettajaksi 19-vuotiaana, serkku Isaacus Caroli Lochtovius ylioppilaaksi 16-vuotiaana ja Lohtajan pitäjänapulaiseksi 18-vuotiaana, ja Erikin oma poika Gustav kirjoittautui 15-vuotiaana Upsalan yliopistoon. [7] Hänen papiksi vihkimisvuottaan ei tunneta. Esi-isä Ericus Jacobi näyttää kutsutun suoraan koulusta isänsä jälkeen Lohtajan kirkkoherraksi. Lochtoviuksen perhepiirin miehet näyttävät siis olleen varsin varhaiskypsiä, mutta samalla lyhytikäisiä.


Laurentius Matthiaen isä

Genealogia Sursilliana ilmoittaa Laurentius Matthiaen isäksi vouti Mattias Erikssonin kuningas Kaarle IX:n ajalta. Eero Kojonen on Sursillin suvussa jättänyt ajanmäärityksen pois, [8] ilmeisesti siksi, että Laurentius Matthiaen syntymävuosi 1582 on kaukana Kaarlen hallituskaudesta. 1500-luvun lopulta tai 1600-luvun alusta ei tunneta ketään tämän nimistä voutia Pohjanmaalta. [9] Tiedoissa on siis jotakin epäselvää.

Alceniuksen kokoelmaan sisältyvä ns. Codex Falander on osoitettu vanhimmaksi Terseruksen luettelon kopioksi ja siten alkuperäisimmäksi. [10] Siellä samoin kuin Peitziuksen laitoksessa ei voudillamme ole lainkaan isän nimeä. Falander on kirjoittanut: "Mats en fogde i K. Carl IX tid". [11] Peitzius toistaa saman tiedon. Hänen kopiossaan "Matth" päättyy lehden reunaan. Alcenius on tulkinnut Peitziuksen merkinnän latinalaisen patronyymin Matthiae perusteella Mattiaaksi ja lisännyt vastoin alkuperäisiä tietoja isän nimeksi Erikin. Mistä hän sen on saanut, jää selvittämättä. Näin on kuitenkin luotu virheellinen tieto, joka on ollut jatkotutkimusten tulppana.

Ajanmäärittely "Konung Carl IX tid" näyttää puolestaan olevan lähtöisin Terserukselta itseltään. Hänen seurakuntamatrikkelinsa konsepteissa on näet väitetty Laurentius Mathiaen toimineen Lohtajan kirkkoherrana Kaarle IX:n aikana. Kuningas kuoli kuitenkin jo 1611 ja Laurentius Matthiae sai Lohtajan kirkkoherran viran vasta 1620. Tästä käsikirjoituksesta väärä aikamäärä on sitten siirtynyt genealogisiin käsikirjoituksiin koskemaan Laurentius Matthiaen isää.

Väärän patronyymin poistuttua haittaamasta jatkotutkimuksia voidaan uudelleen kartoittaa Laurentius Matthiaen isäkandidaatit. Huomio kiintyy 1580-luvulla vaikuttaneeseen Pohjanmaan voudinmieheen ja alikirjuriin Matti Laurinpoikaan. [12] Nimiyhdistelmä Matti Laurinpoika - Laurentius Matthiae tukee teoriaa, että olemme tavoittaneet isän ja pojan. Yhteiskunnallisella asemalla on taipumus kohota jälkeläisten muistellessa esi-isiään, joten on hyvin ymmärrettävää, että alikirjurista on tullut lopulta vouti. Muita sopivia voutiluokan Matteja ei Pohjanmaalta löydy tuolta ajalta.

Kun Laurentius Matthiaen tiedetään syntyneen Saloisissa, ei pitäisi olla vaikeaa tavoittaa veroluettelojen avulla hänen isäänsä Matti Laurinpoikaa. Hailuoto oli jo ennen vuotta 1582 muodostunut omaksi seurakunnaksi, joten se voidaan jättää haravoitavan alueen ulkopuolelle, vaikka se edelleen kuuluikin Saloisten hallintopitäjään. Pappismiehen ilmoittama syntymäpaikkakunta on varmasti tarkoittanut kirkkopitäjää.

Pohjanmaalta on säilynyt verrattain hyvin veroluettelot 1580-luvulta. Vuodelta 1582 Saloisista on säilynyt myös tilattoman väestön (husmän) luettelo, [13] mutta siinä ei esiinny ketään sen nimistä. Vuonna 1582 Saloisten hallintopitäjässä hallitsi maata 16 Mattia. Näistä erottuu selvästi Matti Laurinpoika Siikajoelta 21 pannin suuruisen talon isäntänä. Talossa on ollut myös palkollisia, koska veroa maksettiin kuudesta "nokasta". [14] Se oli kylän selvästi suurin talo. Koko Saloisten hallintopitäjässä vain Fordellien jälkeläisellä Josef Ollinpojalla Saloisissa oli vielä suuremmat viljelykset. [15]

Matti Laurinpojan nimi ilmestyy ensimmäisen kerran veroluetteloihin Siikajoella vuonna 1562 heti 17 panninmaan omistajana, selvästi suurimpana maanomistajana ilman, että kenenkään isännän voidaan osoittaa luopuneen talostaan tai että hän olisi yhdistellyt taloja. [16] Vasta ilmestyneessä Siikajokilaakson historiassa ei ole seurattu yksityisten talojen vaiheita. [17] Siitä ei siksi ole apua ongelman ratkaisussa. Olenkin suorittanut vertailun asettamalla vuosien 1548, 1558, 1559 ja 1562 vuotuisten verojen luettelot vierekkäin. Niissä on ilmoitettu kylvöala panneina tai puntina. Asutus on kasvanut Siikajoella 1500-luvun puolivälissä nopeasti. Ensimmäisessä käytettävissä olevassa veroluettelossa vuodelta 1548 taloja oli 42, mutta vuotta myöhemmin 49. Vuonna 1562, jolloin Matti Laurinpoika jo on mukana luvuissa, talojen määrä oli 52. [18] Vuosien 1548 ja 1558 välisenä aikana peltopinta-ala on nopeasti laajentunut. Tästä syystä näiden kahden luettelon yhdistämisessä on suuria hankaluuksia. Vaikea on myös todistaa, ettei taloja olisi yhdistelty. Entinen isäntä on saattanut raivata lähelle uuden talonpaikan, jolloin isäntien nimet säilyvät entisinä.

Matti Laurinpojasta talo sai nimen Laurinmatti, ja sillä nimellä talo tunnettiin 1600-luvulla. Nimi on myöhemmin lyhentynyt Lassiksi ja Laurilaksi. Tämän nimiset talot sijaitsevat Siikajoen Ylipäässä Laurikaisen, Laurinpertun ja Pajankosken naapureina, kuten vuoden 1653 maakirjassakin Laurinmatin lähellä. [19] Tässä maakirjassa on talonnimet merkitty. Sen perusteella on mahdollista selvittää talojen omistussuhteita taaksepäin.

Onko uudisviljelijä voinut välttää verottajaa niin kauan, että hän olisi ehtinyt raivata 17 panninmaata? Niin vain näyttää olevan Laurinmatin kohdalla. Tosin on todettava, että vuoden 1558 luettelon loppuun liitettyjä Mikko Niilonpojan 15 pannin ja Heikki Antinpojan 14 pannin talojakaan ei voida johtaa 10 vuoden takaisesta luettelosta. [20]

Koska samanlaisia tapauksia on ollut muitakin, täytyy tähän löytyä jokin erityinen syy. Yksi mahdollisuus on sellainen, että em. talon perustajat eivät olekaan raivanneet tilojaan pystymetsään, vaan ovat ottaneet jokisuun talojen ylämaissa sijainneita niittyalueita viljelyyn. Mutta kuka on suostunut myymään? Tuomiokirjoja selaava havaitsee varsin pian, että nimenomaan niittyjen omistuksista on kärkkäästi lähdetty käräjille. Karjan rehusta oli yleensä puutetta, ja siksi ei niityistä helposti luovuttu. Vai eivätkö niityt olleetkaan siikajokisten vaan liminkalaisten? Armas Luukko on todennut nimivertailun avulla liminkalaisten omistaneen Siikajokilaakson keski- ja yläosassa enemmän erämaita kuin Siikajokisuun asukkaat. Tämän perusteella Limingan asutus näyttää vanhemmalta kuin Siikajoen. [21] Liminkalaisten voisi olettaa herkemmin suostuneen myyntiin kuin siikajokisten. Siinä voisi olla myös syy, miksi talot saattoivat kasvaa niinkin isoiksi ennen kuin ne tulivat verottajan tietoon. Nehän sijaitsivat eri pitäjän alueella kuin kantatilat.

Mistä Matti Laurinpoika on kylään tullut? Se onkin visainen ongelma. Myös Salon pitäjän Savilahden kylässä asui kylän suurinta taloa ja osallistui hylkeenpyyntiin Matti Laurinpoika vuodesta 1548 lähtien noin vuoteen 1570 saakka. [22] Hän näyttää eri mieheltä kuin Siikajoen Laurin-Matti, sillä vuonna 1565 kymmenysveroa maksoivat samannimiset miehet molemmissa kylissä. Savilahden Matti näyttää kuolleen vuoden 1570 paikkeilla, koska pienentynyttä taloa jatkoivat hänen poikansa. [23] Kymmenysvero oli kytketty maan tuottoon. Nokkaverovoita piti sen sijaan maksaa jokaisesta "nokasta", ja se oli siis periaatteessa henkilövero. Sitä ei tässä tapauksessa kuitenkaan voida käyttää identifiointiin, koska Savilahden ja Siikajoen Ylipään talot sijaitsivat niin etäällä toisistaan, että molemmissa on täytynyt asua työhön osallistuvaa väkeä, joka on merkitty omistavan isännän nimen alle.

Myös Siikasavon kylässä 1558 omisti Matti Laurinpoika 5 1/2 panninmaan suuruisen talon. Hänen nimensä jää pian pois veroluetteloista. Onko hän sama mies, joka sitten kirjataan Siikajoen kylään? Siikasavo alkoi Revonlahdelta ja ulottui Maanselälle asti. Nykyiset Lassin ja Laurilan talot sijaitsevat Siikajoen Ylipäässä, melko lähellä Revonlahtea. Hieronymus von Birckholtzin vuonna 1608 pitämässä maantarkastuksessa merkittiin Revonlahdella sekä Matti Laurinpojalle että Paavo Laurinpojalle kummallekin 1/4 manttaalin omistukset. [24]

Vuonna 1562 Laurinmatin talo siis ilmestyy maakirjaan 17 pannin suuruisena talona. Peltoala lisääntyi vuoteen 1570 mennessä kahdella panninalalla, ja se oli edelleen kylän suurin talo. Viisi vuotta myöhemmin oli saavutettu 21 panninalaa, ja talossa oli peräti 19 lehmää. Lehmien määrä väheni kuitenkin nopeasti niin, että vuonna 1580 niitä oli 13 ja 1582 enää kymmenen. [25] Seuraavalla vuosikymmenellä taantuma on vielä selvemmin nähtävissä. Mats Larssonin nimi säilyy edelleen luetteloissa, mutta merkillepantavaa on, että 1599 vuotuisen veron kannon yhteydessä Matti Laurinpojalla oli enää 2/3 talosta, Paavali Laurinpojan nimiin oli merkitty 1/3. Tätä ennen 1595 heti Matti Laurinpojan nimen jälkeen on kirjoitettu Lasse Matinpojan nimi. [26] Tuleva pappi hän ei voi olla, koska hän olisi ollut vasta 13-vuotias, siis alaikäinen. Tämä Lasse näyttää olleen Laurinpertun perustaja. [27] Kamreeri Juhana Otenpojan suorittaessa maarevisiota Pohjanmaalla 1606-07 Matti Laurinpojan talo on merkitty kokomanttaalin suuruiseksi toisessa listassa, toisessa 1/2 manttaalin suuruiseksi. Tila näyttää jakaantuneen kahtia vuosisadan vaihteessa. Laurin-Matin pojat Matti Matinpoika ja nihdiksi joutunut Gabriel Matinpoika omistivat sitten puoliksi taloa, vaikka toisinaan Matti Laurinpojan nimi esiintyy yksin omistajana. [28] Talonnimi Laurinmatti on johtanut kirjurit harhaan merkitsemään tämän nimisen isännän, joka oli kuollut vuosikymmeniä sitten.

Laurin-Matti toimi käräjillä lautamiehenä ainakin vuonna 1572. [29]

Vaikuttaa siis siltä, että Matti Laurinpoika on kuollut vuoden 1590 paikkeilla. Vielä 1589 hän oli elossa ja voudin palveluksessa, mutta 1590-luvulla hänen nimeään ei enää löydy alkikirjurina. Viipurissa Matti Laurinpoika kuittasi 1582 Pohjanmaan voudin puolesta suoritukset alikirjurina. Toisena alikirjurina esiintyy joku Jaakko Matinpoika. Vuoden 1582 palkkaluettelossa Matti Laurinpojan nimi esiintyy voudinmiesten loppupäässä, mutta kohoaa vähitellen ylemmäksi. [30]

Käynti Viipurissa on mielenkiintoinen. Tämän perusteella Matti Laurinpoikaa voidaan melko varmasti pitää laivurina, joka on kuljettanut kruunun veroparseeleja Viipurin linnaan. Häntä ei kuitenkaan mainita 1591 laaditussa pohjalaisten maakauppiaitten listassa. [31] Jostakin syystä tämä luettelo loppuu Saloisiin. Armas Luukon käsityksen mukaan Saloisten pohjoispuolelta ei ole ollut tarpeen kuljettaa tuotteita muualle, koska Tukholman ja Lounais-Suomen kaupunkien porvarit kävivät ostosmatkoilla Oulussa, Iissä ja Kemissä. Käsitys ei täysin pidä paikkaansa, sillä Iin Haminassa 1572 maksoivat haminarahaa mm. herra Henrik Salosta ja Pekka Paavonpoika Siikasavosta. Samoin Siikajokivarresta mainitaan Paavo Laurinpoika maakauppiaana. [32] Hän on ehkä sama mies, joka 1599 omisti 1/3 Laurinmatista ja mahdollisesti veli. Jos näin on, voidaan ajatella Matti Laurinpojan ja Paavo Laurinpojan harjoittaneen yhdessä kauppapurjehdusta.

Laurin-Matti näyttää kuolleen 1590. Siksi hänen nimeänsä on turha etsiäkään vuoden 1591 laivuriluettelosta. Matin ja Paavon veljeyden puolesta puhuu myös se, että Hieronymus von Birckholtzin 4.1.1608 Saloisten hallintopitäjässä suorittamassa verotarkastuksessa todettiin Matti Laurinpojan ja Paavo Laurinpojan molempien omistavan Revonlahdella 1/4 manttaalin suuruisen maan. Paavo Laurinpoika on Paavolan pitäjän perustaja. Aluksi sitä nimitettiin Laurinpaavon kyläksi. Kun hänet ensimmäisen kerran kirjattiin veroluetteloihin 1558, oli hänellä heti hallussaan 13 1/2 pannin suuruinen talo. Vuonna 1573 hänen maansa olivat yhtä laajat kuin Matti Laurinpojankin, 20 pannia. [33]

Kirjurin tehtävät edellyttivät kirjoitustaitoa ja ruotsinkielen osaamista. Avioliitto Ruotsista kotoisin olleen Katarina Östenintyttären (Sursill) kanssa tukee tätä käsitystä. Vuonna 1548 Siikajoella ei asunut ketään Lauria, vaikka se on eräitä yleisimpiä nimiä Pohjanmaalla tuolla ajalla. Sen vuoksi Matti Laurinpoika ja hänen todennäköinen veljensä Paavo Laurinpoika tuskin olivat kylän omia poikia. Olivatko he siis jonkun papin poikia vai kotoisin Ruotsin puolelta? Saloisista ei Lauri-nimistä pappia tunneta, mutta Limingassa toimi noin vuosina 1543-47 kirkkoherrana Laurens Hallen. Vuonna 1547 hänen tilalleen tuli Thomas Ingonis. Ei tietenkään ole mahdotonta, että hän olisi Matti Laurinpojan isä, mutta muita kuin pelkkiä arvailuja ei teorian tueksi ole esitettävissä. Mainittakoon vielä, että Mustasaaressa esiintyy vuonna 1504 eräs Olof Hallen lautamiehenä. [34]


Laurentius Matthiaen äiti

Matti Laurinpojan vaimo oli perimätiedon mukaan Östen Erikinpojan tytär Katarina (Sursillin suku 2343). Tämä olisi ollut ensin naimisissa jonkun Lauri-nimisen talonpojan kanssa, sitten vouti Mathias (Erikinpojan) ja lopuksi Limingan kirkkoherra Henrik Lithoviuksen kanssa. Tällaiset "paranevat" avioliitot eivät olleet tavallisia. Siksi tietoihin kannattaa suhtautua varauksellisesti.

Katarinan olisi siis pitänyt jäädä ennen vuotta 1580 leskeksi ensimmäisestä miehestään. Tästä avioliitosta olisi syntynyt mm. tytär Anna Laurintytär (SS 3301). Hänen miehensä olisi ollut äidin myöhemmän aviomiehen poika Josef Limingius (Lithovius). Tämän veli Johan Limingius nai isänsä myöhemmän vaimon sisaren, Kristina Östenintyttären (SS 5956), joka kuoli n. 1632. Tällaiset tiedot panevat mietteliääksi, vaikka niiden ei voida sanoa olleen kanonisen oikeuden vastaisia. Katarinan ja Kristinan ikäero on ollut reippaasti yli 20 vuotta, jos he olivat sisaruksia. Katarina on ollut naimisissa jo 1570-luvulla ja syntynyt siis viimeistään 1550-luvun alussa. Kristina Östenintyttären pojan tytär, Margareta Henrikintytär Ahlholm, on syntynyt 1624 (SS 5958). Tämän isä Henrik Johaninpoika Limingius olisi siis syntynyt viimeistään 1600 ja hänen isänsä Johan Limingius noin 1570, vaikka tunnetaan vasta 1620-30-luvuilta. Johan Limingiuksen isä Henricus Laurentii Lithovius tunnetaan Limingan kirkkoherrana 1575-1615. [35] Kristina Östenintyttären ja Johan Limingiuksen avioituminen olisi siis tapahtunut 1500-luvun viimeisinä vuosina, ja Kristinan syntymäajaksi muodostuisi 1580-luvun alkupuoli.

Östen Erikinpoika ei ilmeisesti ollutkaan Erik Sursillin poika vaan vävy, koska hänen vaimonsa oli Carolus Ericin (Sursill) sisar Malin. [36] Erik Ångermanilla eli Sursillillä oli tytär nimeltään Magdalena (Malin) Erikintytär (SS 1228). Sursillianan mukaan hän olisi ollut naimisissa Pietarsaaren kirkkoherran Ericus Johannis Tenalensiksen kanssa. Olisiko hän ennen sitä ollut naimisissa Östen Erikinpojan kanssa? Tästä avioliitosta syntyneet seitsemän tytärtä naitiin kaikki Suomeen, joten olisi mahdollista, että he muuttivat äitinsä mukana Suomeen ja saivat siksi täältä aviomiehensä. Ericus Isaaci Sursillin vaimo Elisabet Fordell olisi ollut hänen pikkuserkkunsa. Se oli kielletty sukupolvi. Mutta oliko Isaacus Erici isänsä edellisestä avioliitosta? Näistä pohdinnoista syntyy monta avointa kysymystä. Jonkun Ruotsissa asuvan tutkijan pitäisikin selvittää uudelleen Sursillin alkupolvet. Toistaiseksi on siis tyydyttävä Sursillianan antamaan tietoon, että Laurentius Matthiaen äiti oli Katarina Östenintytär.


Viitteet

[1]   Museoviraston vastaus 12.12.1983 tiedusteluuni; Armas Luukko, Suur-Lohtajan historia I. Kokkola 1957, s. 372, 417, 437.

[2]   Luukko 1957, s. 416, 426.

[3]   K.G. Leinberg, Åbo stifts herdaminne 1554-1640. Helsingfors 1903, s. 126; Jouko Vahtola, Liminka 1477-1977. Oulu 1977, s. 223.

[4]   Luukko 1957, s. 417.

[5]   KA E.R. Alceniuksen arkisto VI. Probsten Mag Eric Falanders Document (Codex Falander), s. 20; KA De fatis Ostrobotniae notandis, s. 49 (alkuperäinen 51); KA Hiereuologia Ostrobotnica, pag. 212.

[6]   Sven-Erik Åström, Ur Genealogia Sursillianas tillkomsthistoria. Historiska och litteratur historiska studier 27­28. Skrifter utgivna af Svenska Litteratursällskapet i Finland 335. 1952.

[7]   Luukko 1957, s. 427-428.

[8]   Elias Robert Alcenius, Genealogia Sursilliana, 1850 (faximile 1960), s. 62; Eero Kojonen, Sursillin suku. Tapiola 1971, SS 2343.

[9]   Joh A. Almquist, Den lokala civilförvaltningen II. Stockholm 1919-22, s. 357-362.

[10]   Åström, s. 410-411.

[11]   KA Alceniuksen arkisto VI. Sahl. Probsten Mag Erich Falanders Document, s. 3, Gabriel Martini Peitzii genealogia eller Slächt Register, s. 9.

[12]   Kyösti Kiuasmaa, Suomen yleis- ja paikallishallinnon toimet ja niiden hoito 1500-luvun jälkipuoliskolla. Hist. Tutk. LXIII. Helsinki 1962, s. 142.

[13]   VA 4764:86v.

[14]   VA 4764:61. Kymmenysvero 1582 VA 4765:78v.

[15]   VA 4761:74; Heikki Soininvaara, Hoffren-suvun varhaispolvet. Genos 1981, s. 5.

[16]   VA 4645:178v-187; VA 4671:95.

[17]   Mauno Hiltunen, Siikajokilaakson historia I. 1996.

[18]   VA 4534c:13v-; 4536:11; 4592:9v-; 4611:12v; 4645:178v.

[19]   VA 9136:130-131. Peruskartta Siikajoki.

[20]   VA 4592:16v.

[21]   Armas Luukko, Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin historia II. Oulu 1954, s. 126-127; Hiltunen 1996, s. 84.

[22]   VA 4534c:13; 4536:13; 4562:3v,31,38v; 4593:29; 4670:30; 4671:101v. Salon Savilahden kylä kirjoitettiin useimmin Saulax tai Savolax, joskus Savilax. Luulen, että alkuperäinen nimi on ollut Savulahti, koska ruotsalaiset kirjurit ovat sen kirjoittaneet useimmin muotoon Savolax.

[23]   VA 4736:71v; 4742:66v; 4759:72v.

[24]   VA 4593:20v, 29; Luukko 1954, s. 333; VA 4861c:18.

[25]   VA 4717:53v; 4742:65; 4761:54v; 4764:61.

[26]   VA 4814:66; 4812:27; 4809:75.

[27]   Autiotilojen tarkastus 1620, VA 4937:113v.

[28]   VA 4861a:56; 4861c:17; 9136:130-131, 321; 9126:267; 9101:213v, 261; 9110:62v.

[29]   VA 4734:86v.

[30]   Kiuasmaa 1962, s. 142.

[31]   Luukko 1954, s. 506-508.

[32]   VA 4734:122v; Näiden lisäksi maakauppiaina Hiltunen mainitsee Arvi Niilonpojan, Hannu Östeninpojan, Paavo Laurinpojan, Frans Erkinpojan sekä näiden Pietari-nimiset pojat 1590-luvulla. Hiltunen 1996, s. 276.

[33]   VA 4861c:18; 4736:73; 4593:19; Luukko 1954, s. 333.

[34]   Vahtola 1977, s. 217; FMU 5049.

[35]   Leinberg 1903, s. 125; Vahtola 1977, s. 217.

[36]   Arvi Ilmoniemi, Sinius-suvun alkuperästä ja vähän muitakin Sursilliana-tutkimuksia. Genos 1962, s. 24. Tämän tiedon kanssa ristiriidassa on toinen tiedonanto, jonka mukaan Carolus Ericin veli Östen olisi Kokkolassa pannut alulle Hans-nimisen aviottoman pojan, josta tuli 1588 Kokkolan lukkari (Arvi Ilmoniemi, Östen Sursillin avioton(?) poika ja hänen jälkeläistensä sukulaissuhteita. Genos 1950, s. 2-6). Carolus Erici sai vasta 1582 valtakirjan Kokkolan kirkkoherran virkaan, joten Hans Östeninpojan syntymäpaikka ja -aika eivät voi olla oikeita. Hänen on täytynyt syntyä viimeistään 1565. Hansin poika Hans Hansinpoika tunnetaan jo 1607 huomattavana porvarina Vaasassa, joten hänen isänsä Hans Östeninpoika on ollut Kokkolaan lukkariksi tullessaan naimisissa oleva mies, eikä mikään nuorukainen. Kuten Ilmoniemi on osoittanut, ovat Terseruksen tiedot tästä Sursillin haarasta monessa suhteessa virheellisiä, joten tietoon Carolus Ericin ja Östen Erikinpojan veljeydestä ei voi luottaa.


Referat

Tapio Vähäkangas: Förfäderna till släkten Granberg i Lochteå

I Genealogia Sursilliana, som redigerats av E. R. Alcenius, uppges att kyrkoherden Laurentius Matthiae föräldrar var Katarina Östensdotter Sursill och fogden Mattias Eriksson, vilka levde under Karl IX:s tid. I originalkällorna förekommer dock inget patronymikon. Patronymikonet Eriksson har således tillagts av Alcenius.

I Österbotten fanns det dock inte på 1500-talet någon fogde som hette Matts, men däremot nog på 1580-talet en underskrivare som hette Matts Larsson. Eftersom Laurentius Matthiae enligt votivtavlan är född 1582 i Saloinen, måste hans far kunna hittas i skattelängderna från denna tid. I Ylipää i Siikajoki innehades det största hemmanet i byn efter 1562 av en man som bar detta namn. Husbonden gav hemmanet namnet Laurinmatti. Senare är det känt som Lassi eller Laurila. Också i Savilahti by bodde en man med samma namn, men han tycks ha avlidit senast 1570. Sista anteckningen om underskrivaren Matts Larsson är från år 1589. Hans namn saknas i 1591 års lista över österbottniska lanthandlare: han tycks således ha avlidit 1590. Hans bror var uppenbarligen Pål Larsson, som också var känd som lanthandlare, Pål Larsson bodde vid den tiden i det nuvarande Paavolaområdet. Gemensamma ägor i Revolax stöder detta påstående.

Undersökningen tar upp många inkonsekvenser bland de första Sursillarna, och utreder i synnerhet Katarina Östensdotters gren. Östen Eriksson tycks sålunda ha varit Erik Ångermans svärson och inte hans son. Det är känt att Malin Eriksdotter gifte sig med kyrkoherde Ericus Johannis i Jakobstad. Före det kan hon ha varit gift med Östen Eriksson. Under Malins nya äktenskap skulle Östens döttrar ha flyttat till Finland, där de alla giftes bort. De i Sursilliana upptagna äktenskapen som avvek från Katarina Östensdotters samhällsposition väcker också uppmärksamhet, eftersom de avvek från det ordinära. Någon forskare bosatt i Sverige borde därför på nytt utreda de första Sursill-generationerna.


Genos 69(1998), s. 78-84, 98-99

© Tekijät ja Suomen Sukututkimusseura - Författarna och Genealogiska Samfundet i Finland

[ Artikkelin alku | Viitteet | Referat ]

Aiheenmukainen hakemisto | Vuoden 1998 hakemisto | Vuosikertahakemisto