GENOS - Suomen Sukututkimusseuran aikakauskirja

[ Artikkelin loppu ]

Ha(a)rtman - von Haartman sukujen alkuperästä

Vilho Selinheimo

Sen Ha(a)rtman-suvun, josta ovat lähteneet m. m. myös aatelis- ja vapaaherrasuvut von Haartman, alkajaksi ilmoittaa Bergholmin Sukukirja — samoin kuin Kansallinen Elämäkerrastokin - Jakob Pentinpoika Hartmanin, myöhemmin (ainakin jo 1668) Haartmanin, lausuen hänestä, että hän, oltuansa varhemmin (1669) henkikirjoittajana, v. 1677 tuli Halikon kihlakunnan kruununvoudiksi ja kuoli 1697 omistamallaan Lopen ratsutilalla Uskelan pitäjässä. Sukukirja tietää hänen v. 1672 menneen naimisiin Porin raatimiehen Gabriel Gottlebenin ja tämän vaimon Kristina »Gregoriuksen tyttären» Kristina Gottlebenin kanssa. - Tähän voimme lisätä, että henkikirjoittajanakin hän toimi Halikon kihlakunnassa ja että hän sitä ennen oli palvellut ratsuväen katsastuskirjurina.

Tahtomatta väittää asiaa varmaksi pidämme puolestamme koko lailla todenmukaisena, että kruununvouti Haartmanin isä oli porilainen porvari ja puuseppä Pentti Sigfridintoika Hartikka. »Bengdt Snickare», jolla nimellä häntä tavallisesti asiakirjoissa kutsutaan, oli kahdesti naimisissa: ensimmäisen vaimon nimi oli Margareta, toisen Anna. Margareta esiintyy - samoin kuin miehensäkin - manttaaliluetteloissa v:sta 1639 aina vuoteen 1650; vv. 1651 ja 1652 manttaaliluetteloissa miehemme on yksin, 1653-1655 (samoin kuin vv. 1640-42, 1648 ja 1662) Porin manttaaliluettelot puuttuvat, mutta raastuvanoikeuden pöytäkirjasta 26.12.1655 me näemme, että Pentti Puuseppä jälleen oli naimisissa, ja 1656 manttaaliluettelo ilmoittaa vaimon nimeksi Anna. Anna esiintyy hänen vaimonaan manttaaliluetteloissa vuoteen 1663 asti. Jakob Pentinpoika Haartmanin on siten, mikäli hän oli Pentti Hartikan poikia, täytynyt olla Pentin ensimmäisen vaimon Margaretan poika, joka nähdäksemme kuoli v. 1650. Määräystä pesänosituksen toimittamiseen Pentti Hartikan aikoessa uusiin naimisiin ei huomataksemme säilyneissä raastuvanoikeuden pöytäkirjoissa löydy.

Puolisot esiintyvät, kuten sanottu, ensi kerran manttaaliluettelossa 1639. Kun heidän kerallaan asui eräs Kaarina Hartikka, tulee ajatelleeksi että Margareta mahdollisesti oli Kaarinan sisar ja talon edellisen omistajan tytär. Edellinen omistaja oli arvatenkin ollut se Matti Laurinpoika Ta(f)vast, »en uthaf Stadzens innevånare (RO. 7.12.1631)», joka mentyään naimisiin Brita Hartikan (jonka äiti taas oli Anna Hartikka; raastuvanoikeudenpöytäkirja 20.4.1635) kanssa, talonsa mukaan sai Hartikka nimenkin. Vuosien 1637 ja 1638 manttaaliluetteloissa Kaarinaa sanotaan nimenomaan Brita Hartikan tyttäreksi. Pentti Puuseppäkin lienee siten (Malmineljänneksessä olevan) talonsa mukana saanut Hartikka-nimen ja oli siis hänen ensimmäinen vaimonsa kenties Margareta Matintytär Tavast, porvarin ja raatimiehen Matti Laurinp. Ta(f)vastin eli Hartikan ja Brita Hartikan tytär.

Porin Hartikkoihin kuuluvaksi katsomme empimättä myös kuuluisan Porin kreivin Kustaa Eevertinp. Hornin lesken sekä sittemmin heidän poikansa Kaarle Kustaanp. Hornin omistaman, 7 virstan päässä Porin kaupungista sijaitsevan Sunniemen (Sonnäs) kartanon »befallningsman, välbetrodde» (raastuvanoikeudenpöytäkirja 14.9.1689) Erik Har(d)tmanin, jonka nimi ensin vuoroitteli Harpman nimen kanssa, mutta vakiintui lopulta Harpmaniksi, mikä nimi ilmeisesti johtuu Porin maaseurakuntaan kuuluvan Harjunpään kylän ruotsalaisesta nimestä Härpö, Harpö (alkuaan Härkäpä). Hänen vaimonsa oli Elisabet niminen. Erik kuoli Sunniemellä (haud. 8. 6.) 1718, ja oli hänen tyttärensä se Anna Erkintytär Hartman (kuollut Porissa 20.6.1747, »60 v. 4 kk. 3 pvn vanhana» ja sen mukaisesti siis syntynyt n. 17.2.1687), joka n. 1702 meni naimisiin Porin porvarin Karl Juhananpoika Moliisin  [1] kanssa. Annaa kutsutaan nimittäin raastuvanoikeuden vanhoissa pöytäkirjoissa toisinaan myös Hartikaksi. Annan isä Erik Hartman oli niinmuodoin myös Porin Hartikoita. Kukaties hän oli kruununvouti Hartmanin veli? Että Anna Erkintytär Hartmania mainitaan Hartikaksi, olemme jo toistakymmentä vuotta sitten tehneet merkinnän kappaleeseemme Wilskman, Släktbok, Moliis-suvun kohdalla, tällä kertaa, ikävä kyllä, raastuvanoikeudenpöytäkirjoista päiväyksiä mainitsematta. Mutta varmasti päivämäärätkin ovat löydettävissä muistiinpanovihoistamme, joitten - saatikka sitten alkup. tuomiokirjain - läpikäymiseen tätä tarkoitusta varten nyt ei ole ollut aikaa, mutta josta havainnostamme olemme vastaisten tutkijain varalle tahtoneet huomauttaa koska se ehkä selvittää Hartikka-Hartmanein sukulaisuussuhteita ainakin jossakin kohdin.


Jättäen erikoistutkijain tehtäväksi ottaa ylläolevasta tarkemman selvän panemme vielä muistiin, että E. Granit-Ilmoniemi v. 1931 ilmestyneessä teoksessaan »Porin kaupungin porvareita ja kauppiaita 1600-1880» Pentti Sigfridinpoika Hartikasta ilmoittaa, että hän kuoli n. 1696 ja että hänellä oli poika Olavi Pentinpoika Hartikka, josta hän (N:o 88 kohdalla) sanoo: »Main. 1688. Sukunimenä myös Hartman ja Synagoga», sekä tytär Dorde Pentintytär, naimisissa (n. v. 1684) porvari Mikko Mikonpojan - joka niinikään sai tuon nimen - Hartikan kanssa  [2].

Jakob Pentinpoika Haartmanin nimeä ei Hartikan talon kirjoista löydy. Mutta tämä on varsin luonnollista siinäkin tapauksessa, että hän todella olisi ollut Pentti Sigfridinp. Hartikan poika. Häntä tietenkin käyteltiin koulussa ja teinithän olivat veroista vapaat. Mutta kun hän vanhempana asui Porissa ja esiintyy sen tuomiokirjoissa, ja koska hän myös oli Porista nainut  [3] ja sikäläisestä Hartikka-nimestä mitä luontevimmin on voitu muodostaa - ja todisteellisesti onkin muodostettu - nimi Ha(a)rtman, niin viittaa tämä mielestämme siihen, että Pori oli hänen kotipuolensa. Ja kun, jo mainitun Maria Erkintytär Hartikka-Hartmanin lisäksi, ainakin yksi Porin Hartikoista - Pentti Sigfridinpoika Hartikan poika Olavi Pentinpoika - jota jo pelkästään patroonymikoninsakin perusteella mielisi otaksua kruununvoudin veljiksi, on omaksunut sukunimen Hartman (Hardtman), saamme yhä lisätukea otaksumalle, että Jakob Pentinpoika Ha(a)rtmankin saattoi olla Porin Hartikoita.

Olavi Pentinpojastakin sananen. »Kaupungin lapseksi» sanottuna hänet 26.2.1690 otettiin Porin porvariksi, ja oli hänellä jo silloin Hartman-nimi. Takausmiehinään 6 ensimm. vuoden ulostekojen y. m. suorittamisesta oli hänellä (Ulvilan Söörmarkusta lähteneen) porvari Mikko Knuutinpojan ohella kruununvouti Haartmanin lanko raatimies Adrian Gottleben  [4]. Saman vuoden uudenvuodenpäivänä hän - sukunimeä ei mainita vihittyjen luettelossa - oli mennyt naimisiin porvari Matti Pertunpoika Synagogan tyttären Margareta Matintyttären (k. 26.1.1726) kanssa, joka Synagoga nimisenä 23.12.1725 oli saanut oikeudelta määräyksen pesänosituksen toimittamiseen aikomansa uuden avioliiton johdosta aikaisemmasta aviostaan olevan poikansa ja itsensä välillä. 27.8.1694 Olavi Hartman - jota toisinaan myös kutsutaan talon nimellä Synagoga - määrättiin kaupunginneljänneksensä »korttelimestariksi»  [5]. Hän kuoli jo (haud. 2.2.) 1708. Rintaperillisiä häneltä ei jäänyt ja sivuperilliset, - joita oli sekä »sam-» että »halfsyskon», kiirehtivät tavattomasti perinnönjakoa. Raastuvanoikeuden pöytäkirjasta 12.8.1708 ilmenee, että jo hautajaisten jälkeisenä päivänä oli »af mogit betänckiande» lesken kanssa tehty kappalaisen Henrik Granbergin paperille panema »vänligh arffz Förlijkningh», perintösopimus, minkä mukaan vainajan sekä täyssisarusten että sisaruspuolten tuli pesästä saada, kunkin, 9 talaria kuparirahaa sekä edellisten tämän lisäksi »till förbättring» vainajan pitovaatteet keskenään jaettaviksi. Tälle sopimukselle »Olavi Pentinpoika Hartmanin» leski Margareta Matintytär nyt pyysi oikeudelta vahvistusta, mikä myös saatiin, sittenkun lankomies porvari Mikko Mikonpoika kaikkien perillisten puolesta oli myöntänyt näin sovituksi. Siihen turvauduttiin myöhemminkin. Eräässä pellon sukuunlunastamisriidassa huomautti nimittäin porvari Simon Bernström (RO. 15.5.1725), miten hänen appivainajansa porvari Sigfrid Matinpoika (Koukoi; lapset: Björkqvist), joka oli ollut »besvågrad» Margareta Matintytär Synagogan kanssa, 12.8.1708 oli »med de öfriga hennes sahl. mans Hartmans skyldemän afsagt sig all arfsrätt emot undfången förlikning». Mainittu Sigfrid Matinpoika, joka oli kotoisin Ahlaisten Kellahdelta, oli 1.10.1678 mennyt naimisiin Hartmanin sisaren Kirstin Pentintyttären kanssa, ja puhunut jo 28. 4. 1709 »Olof Hardtmanista» lankovainajanaan. Kirstin Pentintytär oli jo aikaisemmin ollut naimisissa koska häntä vihittyjen luettelossa 1678 kutsutaan »hustru». Ensimmäisen miehen nimi ei ilmene historiakirjoista.

Selostus tästä perintösopimuksesta on omiansa jonkun verran vaimentamaan otaksuntaa, että kruununvouti Haartman olisi Olavi Hartmanin veli ja siis Pentti Puusepän poikia: kruununvoutihan näet oli jo tuolloin vainaja eikä perintösopimuksen selostuksessa mainita mitään siitä, että hänen lapsensa olisivat ottaneet siihen osaa. Siitä huolimatta on mahdollista, että kruununvouti Jakob Pentinpoika ja Olavi Hartman olivat veljeksiä. Olihan näet vielä tuohon aikaan varsin tavallista, että joku möi talonkin poissaolevan omaisensa puolesta ilman valtakirjaa ja että tämä kävi täydestä, niinkuin sekin, että joku kuolinpesän osakas ilman muuta otti edustaaksensa poissaolevia, niinkuin nytkin on voinut sattua. Sanontaan »sam- och halfsyskon» voipi sisällyttää kuolleen oikeudenomistajiakin ja kun kysymyksessä ei ollut suurista summista, niin on joku läsnäolevista voinut ottaa vastataksensa siitä, että kruununvoudin lapsetkin tulisivat tyytymään siihen, josta muut olivat sopineet. Tähän voidaan vielä lisätä, että tämä kiireellisesti tapahtunut perinnönsopimus oikeuttaa otaksumaan, että joku pitkämatkainenkin perillinen olisi saapunut hautajaisiin ja halunnut saada välinsä kuolinpesän kanssa samalla selväksi.

Manttaalikirjoissa esiintyy Pentti Puuseppä viimeisen kerran 1684 (tyttäriensä Kaisan ja Dorden keralla), vv. 1685-86 ovat talossa Sigfrid Matinpoika, hänen vaimonsa Kirstin ja kälynsä Kaisa, v. 1687 »Bengt Snickares dotter dotter (!) Karin», v. 1688 »Olof Hartikka, Karin S:r», ja 1689-90 Mikko Hartikka, hänen vaimonsa Dorde sekä kälynsä Kaisa. - Vanha Pentti Puuseppä kuitenkin kuoli vasta (haud. 16.4.) 1698.

Ennenkuin siirrymme Pentti Puusepän muihin lapsiin, huomautamme, että jo 7.3.1682 oli Porissa muuan kornetti Christopher Hartman mennyt naimisiin »neitsyt Anna Catharina Weijer til Amptterin» kanssa. He asuivat Porin maalaiskunnan Pietniemessä, jossa heille seur. v. syntyi tytär Catharina Elisabeth, kuoll. 1685. Kornetti tuskin oli Porin Hartmaneita. Kenties hän oli balttilaista alkuperää. Samanniminen siis mutta kumminkin eri mies kuin se, josta Sukukirja siv. 538 sanoo, että hän oli Narvassa syntynyt 1693 ja 1710 astunut sotapalvelukseen Savon ja Savonlinnan rykmenttiin, lopulta kapteeni ja satakuntalaisen Hartman-suvun kantaisä  [6].

Pentti Puusepän lapsia mainitaan ensi kerran v. 1661, nimittäin Henrik-niminen poika, joka mainitaan vielä 1664, minkä jälkeen hän varmana miehenämme häipyy näkyvistämme. Vv. 1665-67 mainitaan poika Johan, ja v.m. vuodesta alkaen tytär Kaisa (kenties se Kaisa Hartikka, joka kuoli kirkkovaivaisena 1.9.1721) sekä vv. 1674-1677 tytär Maria, v. 1680 ilmestyy kirjoihin tytär Dorde j.n.e. - On huomattava, että Pentti, joka varmana miehenämme samoin kuin hänen vaimonsa Margareta tulee näkyviin vasta 1639 manttaaliluettelossa seuranaan Kaisa Hartikka, sittemmin, esim. 1647 ja 1651, mainitaan välittömässä yhteydessä erään Kaisa »Kokemasarin» kanssa. Tämä asianlaita sekä se, että läheisiä suhteita näkyy muutenkin vallinneen sukujen kesken  [7], saattaa sen, joka tietää miten ominaisia sekä Pentti että Sigfrid nimet ovat Porin maaseurak. Kokemäensaaren (ruots. Inderö) kylästä lähteneitten »Indreniusten» - jotka samalla omistivat tilan myös jo Erik Hartman-Harpmanin yhteydessä puheeksi tulleessa viereisessä Harjunpään kylässä - vanhemmissa polviluvuissa aprikoimaan, olisivatko mahdollisesti Pentti Sigfridinpojankin - jolle Hartikka nimi nähtävästi on tullut vain talonsa mukana - sukujuuret etsittävät joko Kokemäensaaresta taikka, luultavammin, Harjunpäästä?

Puhuessamme Pentti Sigfridinpoika Hartikan lapsista otamme vain tarkastuksen alaisiksi pojat Heikin ja Juhanan. Minne he kotitalostaan lähdettyään ovat joutuneet, emme ole ottaneet tutkiaksemme. Emme kylläkään muista Porissa tavanneemme muita Hartman-nimisiä kuin jo mainitsemamme, eikä E. Granit-Ilmoniemikaan tunne sennimisiä, eikä liioin Porin triviaalikoulun matrikkeli tai muut lähdeteokset. Heikki Pentinpoika mahdollisesti on sama kuin senniminen porvari Porissa, jonka hyväksi appensa, Porin porvari Heikki Niilonp. Sperre oli Tukholmassa 5.1.1673 tehnyt testamentin (RO. 11.6.1674). Mutta joku sukunimihän on ainakin Heikki ja Juhana Pentinpoikain lasten täytynyt omaksua. Lähinnä on silloin ajatus, että he ovat ottaneet Hartman-nimen. Mutta kun tätä nimeä, tietääksemme, ei enää myöhemmin Porissa tavata, on mahdollista, että he ovat Porista siirtyneet muuanne. Ja tosiaankin esiintyy siellä täällä muualla Länsi-Suomessa, pääasiallisesti Turussa, Uudessakaupungissa ja Raumalla, tämännimisiä ison vihan jälkeisenä aikana. Uudessakaupungissa elää vielä tänäkin päivänä Hartman-niminen kauppias- ja merenkulkijasuku.

N.s. Pohjanmaan Hartman-suvusta, joka käsittää pääasiallisesti kauppiaita ja käsityöläisiä, Sukukirja sanoo, että kertoman mukaan Ruotsin Gävlestä olisi 1700-luvun jälkipuoliskolla »Turkuun tai Uuteenkaupunkiin muuttanut viisi veljestä, joista yksi oli mennyt sotapalvelukseen ja kaksi tullut nykyisen suvun kantaisiksi». Noina kantaisinä mainitsee Sukukirja suutariammattikunnan vanhimman ja muonakauppiaan Vaasassa Johan Hartmanin (s. 1756, k. 1809) ja Mikael Hartmanin (s. 1769, k. 1833), niinikään suutari, ensin Vaasassa, sitten Ilmajoella. Saattaahan olla tässä tapauksessa (jonka pitäisi oleman helposti kontrolloitavissa), että suku on kotoisin Ruotsista, mutta toiselta puolen väite Ruotsista polveutumisesta on eräällä taholla käynyt siksi stereotyyppiseksi meidän maassamme että se ilman todistelua panee hymähtämään. Viiden veljen siirtyminen Ruotsista Suomeen on myös siksi huomattava tapaus, että se mielestämme on selitettävissä vain - paluuna vanhaan kotimaahan josta kentiesi vasta edellisessä polvessa oli lähdetty! - Prof. Karl Hedman-vainaja kiintoisassa teoksessaan »Hantverkare i Vasa från stadens grundläggning år 1611 till näringsfrihetens införande år 1869» mainitsee Johan-mestarista, että hän oli »Turusta tullut». Mikaelin kotipaikkaa hän ei mainitse eikä sitäkään että nämä olisivat olleet veljeksiä.

Niitten, joita Ha(a)rtman suku kiinnostaa, olisi syytä omistaa vakavaa huomiota Porin Hartikoille. Ehkä perusteellisesti tutkimalla löydettäisiin Ha(a)rtman-von Haartmaneille yhtymä- ja liitekohtia heihin. Meidän asianamme on vain ollut viitata löytömahdollisuuksiin tutkimustyössä.


Viitteet

[1]   Släktbokin esitys heidän jälkeläisistään on puutteellinen. Viittaamme perintöriitaan Anna Hartman-Moliisin jälkeen (Porin raastuvanoikeuden pöytäkirjat 9.4., 19.4., 25.10 ja 3.11.1766), merkiten tähän vain että hänen Johan-nimisen poikansa pojista kolme, Karl, Anders (perheellinen tullikirjuri, josta Släktbok ei tunne muuta kuin hänen syntymäpäivänsä) ja Henrik vaihtoi Moliis nimen nimeen Lillielund (Henrik kuitenkin otti myöhemmin takaisin Moliis nimen), minkä nimen heidän enonsa Kullaan kappalainen Anders Skaffare oli omaksunut jo ylioppilaaksi tullessaan. (Kts myös: Vilho Selinheimo, Eräitä sukujohto-oikaisuja: Moliis; Suom. Sukut. Seur. vuosik. VI, 1922). - Eikä haitanne tässä samalla mainita, uutuutena, että Moliis suvun alkuperä osoittaikse skotlantilaiseksi. Suvun alkajaa Suomessa Volter Molitzia 1. Moliisia, »Kunink. Majesteetin lohenkalastajaa Lammaisten koskessa», sittemmin Ulvilan nimismiestä ja herrainpäivämiestä, jolla oli montakin maatilaa Ulvilassa, näet vanhoissa veroluetteloissa (esim. v. 1604, S. V. A. 2453-54) kutsutaan: Volter Skåtte, joka epäämättömästi osoittaa miehen skotlantilaista kansallisuutta. - Anna Hartman-Moliisista vielä mainittakoon, että (R0. 22. 4. 1745) häntä ja vanhan porvari Matti Jernbergin vaimoa (Elsa (Elin) Matintytärtä) sanotaan täysorpanoiksi (»kiöttsliga syskonebarn»).

[2]   Heidän vävynsä porv. Erkki Antinpoika Hartikka otti nimen Hartvik .

[3]   Hänen vaimonsa Kristina Gottlebenin äidin oikea nimi - tulkoon sekin tässä oikaistua - oli Kristina Gregoriuksentytär Arctopolitana, Porin pedagogian rehtorin, sittemmin Porin kirkkoherran Gregorius (Grels) Tuomaanp. Arctopolitanuksen ja tämän vaimon Agneta Matintyttären tytär.

[4]   Mainittakoon lisäyksinä Sukukirjaan, että Kristina Gottleben leskenä pyysi ja myös sai 1. 10. 1679 raastuvanoikeudelta todistuksen siitä, että hänellä oli 7 lasta elossa; Sukukirjan mukaan oli heitä vain 6, - sekä, että hänen poikansa Närpiön kappalaisen Johannes G:n vaimo oli (1734) Maria Vallenia.

[5]   »Korttelimestarin» tehtävät nähdään m.m. Porin RO. ptk. 14.4.1679: heidän tuli valvoa, ettei kukaan rukouspäivinä ollut kirkosta poissa, heidän tuli olla papiston pääsiäisrahojen kantomiehinä, olla mukana ulosmittauksissa, huoltaa palosuojeluksesta kaup.osassaan j.n.e.

[6]   Ks. Adam Lewenhaupt, Karl XII:s officerare I, s. 277. - Muina Hartman-nimisinä suomal. joukko-osastoissa palvelleina kaarlelaisina tekijä mainitsee Turun 1. jalkaväkirykm. vänrikin Abraham H., joka sai luutnantin eron 1721 sekä Yrjö H., joka sam. v. sai eron suom. maarakuunarykm. adjutantintoimesta.

[7]   Niinpä esim. oli »Indreniuksiin» kuuluva raatimies Heikki Laurinp. Storfinger (Suursormi) suhteissa Olavi Hartmaniin ja viimeksimainittu (»Olof Synagoga») oli m.m. takausmiehenä kun Kustaa Heikinp. Indrenius haki porvarioikeutta. - Kts. Vilho Selinheimo, »Indrenius, Indrèn, Indrelius, Indrell ja Indraeus sukujen alkuperä ja alkuvaiheet», Suom. Sukut. Seuran vuosik. XVIII, 1934.


Genos 7(1936), s. 69-76

© Tekijät ja Suomen Sukututkimusseura - Författarna och Genealogiska Samfundet i Finland

[ Artikkelin alku ]

Aiheenmukainen hakemisto | Vuoden 1936 hakemisto | Vuosikertahakemisto