GENOS - Suomen Sukututkimusseuran aikakauskirja

[ Artikkelin loppu ]

KEITÄ OLIVAT KYRÖSKOSKEN PUMPULITEHTAAN TYÖNTEKIJÄT?

Fil.maist. TERHI NALLINMAA-LUOTO, Vantaa

Ensimmäinen tehdas Kyröskoskelle

Etelä-Suomen korkein koski on Kokemäenjoen vesistöön kuuluva ja Hämeenkyrössä sijaitseva Kyröskoski, jonka pudotuskorkeus on 21 metriä. Siihen on jo keskiajalla rakennettu myllyjä, joita parhaimmillaan 1800-luvun puolivälissä oli yhdeksän kappaletta.[1]

Ensimmäinen Kyröskosken vesivoiman varaan perustettu teollisuuslaitos oli vuonna 1860 rakennettu puuvillatehdas. Sen perustivat viisi tamperelaista Finlaysonin puuvillatehtaan työnjohtajaa: kirjuri Juhana Gustaf Ståhlström, josta tuli Kyröskosken tehtaan johtaja, mekaanikko Karl Adolf Björkbom, kehruumestari Juhana Fredrik Ekqvist, "roovimestari" Juhana Wilhelm Dahlgren ja kankurimestari Samuel Lindstedt. Tehtaan paikaksi vuokrattiin Myllymäen Mattilan ja Eljaalan talojen yhteinen Korkomäen lohko kosken länsirannalta.

Perustajat saivat yritykselleen senaatilta toimiluvan keväällä 1860, muuttivat Kyröskoskelle ja palkkasivat vielä samana vuonna ensimmäiset työntekijät Taavi Mikonpoika Girsin ja Jeremias Eliaanpoika Elianderin, jotka muuttivat sinne marraskuussa Tampereelta. Girs oli 23-vuotias ja syntynyt Harjun seurakunnassa (nykyisellä Tampereella) Hyhkyn torpparin poikana. Eliander oli 26-vuotias ja syntynyt Viljakkalan Koivistossa uudistilallinen Elias Paulaniemen poikana.[2]

Yrityksen perustamiskokous pidettiin vastavalmistuneen tehdasrakennuksen toisessa kerroksessa 28. tai 29.1.1861, ja sille annettiin nimeksi Kyröskosken tehdasyhtiö eli Kyröskoski Manufactur Bolag. Puolet yhtiön osakkeista oli sen viidellä perustajalla ja puolet eräillä tamperelaisilla kauppiailla. Hallinnollisesti tehdas oli Tampereen maistraatin alainen.

Perustajat, jotka olivat itse lähtöisin melko vaatimattomista oloista ja ammatissaan itseoppineita kansanmiehiä, päättivät ottaa tehtaaseen töihin ainoastaan suomalaisia ja etupäässä tyttöjä. Miehiin oli tarttunut aikakauden heräävä suomalaisuusinnostus, ja heistä ainakin Lindstedt oli Finlaysonin tehtaassa ollessaan kokenut tiettyä syrjintää ja kateutta vierasmaalaisten esimiestensä taholta. Tyttöjen palkkaaminen lienee johtunut etupäässä siitä, että heille oli tapana maksaa vain murto-osa siitä palkasta, jonka miehet saivat vastaavasta työstä. Toisaalta se kuvastaa myös perustajien luottamusta heidän oppimiskykyynsä: päätettiin opettaa tytöt kutomaan raidallisia kankaita, joiden valmistaminen Finlaysonilla oli ollut yksinomaan miesten työtä. Lindstedt mainitsee muistelmissaan olleensa ensimmäinen, joka kutoi Tampereen puuvillatehtaalla raidallisia kankaita. Niiden tuotanto oli aloitettu siellä 1848. "Raitasia" kudottaessa liikkui koneessa yhtäaikaa 4-5 syöstävää, joten tällaisen koneen valvontaa pidettiin tavallista vaativampana.[3]

Pumpulitehtaan tuotanto käynnistyi helmikuussa 1861. Tehdasrakennuksen yläkertaan sijoitettiin kuudet kangaspuut, jotka oli ostettu Finlaysonilta käytettyinä. Myöhemmin kangaspuita hankittiin vielä tusinan verran lisää. Tehtaan perustajat, jotka työskentelivät itse yrityksessään, rakensivat myös omin käsin koneita, kuten karttauskoneen pumpulivanun tekoon, loinpuut ja vedellä käyvän mankelin. Syksyllä 1861 tehtaaseen asennettiin vielä kaasuvalaistus. Kaasu valmistettiin tislaamalla koivuntuohesta.[4]

Pumpulitehdas oli toiminnassa vuosina 1861-66 ja 1869-78, vuosina 1870-78 tamperelaisten kauppiaiden G. O. Sumeliuksen ja L. J. Hammarenin omistuksessa. Siellä valmistettiin etupäässä puuvillakankaita, jonkin verran myös pumpulivanua ja lankaa. 1860-luvun puolivälissä yritys joutui supistamaan tuotantoaan Yhdysvaltain sisällissodan vaikeuttaessa puuvillan saantia, ja nälkävuosina 1867-68 se oli kokonaan suljettuna.[5]

 

Maataloudesta tehtaaseen

Kyröskosken pumpulitehtaassa työskenteli vuosina 1861-66 sen viiden perustajan lisäksi Hämeenkyrön rippikirjojen mukaan yhteensä 61 työntekijää. Heidän lisäkseen siellä lienevät olleet työssä myös tehtaan perustajien vanhimmat lapset. Neljä näistä työntekijöistä oli perheellisiä ja 12 perheettömiä miehiä ja poikia, kaikki kuitenkin vähintään 15-vuotiaita. Loput 45 olivat naisia ja tyttöjä, joista 23 eli jokseenkin puolet olivat tehtaaseen tullessaan alle 15 vuoden ikäisiä. Kolme nuorinta tuli tehtaaseen 10-vuotiaina.[6]

Mainitut perheelliset miehet olivat edellämainittu Taavi Girs, Tampereelta vuonna 1861 tullut Kaapo Lindell, Viljakkalasta samana vuonna tullut Efraim Emanuel Friman sekä nikkari Kustaa Vilhelm Alenius, joka Samuel Lindstedtin muistelmien mukaan oli tehtaan palveluksessa jo vuonna 1860, vaikka muuttikin Hämeenkyrön rippikirjan mukaan Kyröskoskelle vasta 1869. Muut miehet olivat kotoisin Hämeenkyröstä (4), Viljakkalasta (3), Pirkkalasta (1), Tampereelta (1), Messukylästä (1), Ruovedeltä (1) ja Ikaalisista (1). Nuorin heistä oli tehtaaseen tullessaan 15- ja vanhin 28-vuotias.[7]

Naisista kaksi tuli Kyröskoskelle Tampereelta, yksi Messukylästä, yksi Parkanosta, kolme Viljakkalasta ja loput eri puolilta Hämeenkyröä. Hämeenkyrön ulkopuolelta tulleet olivat 17-21-vuotiaita, vanhin hämeenkyröläinen jo 36-vuotias tehtaaseen tullessaan. Kyröläiset olivat etupäässä kotoisin pitäjän keski- ja pohjoisosista. Tehtaan lähiympäristöstä eli Kyröskoskelta tulivat töihin Niskalan torpan kolme tytärtä, serkukset Anna Stiina ja Matilda Grönfors, joiden isät toimivat Kyröskoskella mylläreinä, Hankalan torpan molemmat tyttäret ja samassa torpassa asunut itsellismies sekä mylläri Koskisen renki ja piika. Kauimpaa etelän suunnalta olivat kotoisin Laitilan Välimäen torpan kaksi ja Heinijärven Vainioisten torpan samoin kaksi tytärtä. Suunnilleen puolet kyröläisistä, mm. Lopenkulmalla syntyneet kolme naista, olivat kaikki jo ehtineet olla työssä muualla kuin lapsuudenkodissaan. Ainakin 23:lle tehdas oli kuitenkin ensimmäinen työpaikka.[8]

Pumpulitehtaan työntekijöiden enemmistö oli lähtöisin tilattomaan väestöön kuuluvista perheistä. Talollisten lapsina olivat syntyneet vain Loviisa Matintytär Parkanon kirkonkylästä, Nikodemus Willenius Ikaalisten kirkonkylästä, Jeremias Eliander ja Jeremias Ekholm Viljakkalan Koivistosta, Sabina Antintytär Tokosen Leppäsestä sekä sisarukset Karoliina Vilhelmiina Kulmala ja Hilma Sofia Kylmälä Kalkunmäen Märristä. Vilhelmiina Kiikkanen taas oli syntynyt torppari Vilhelmi Kattilakosken tyttärenä, mutta hänen isästään oli ennen tytön tehtaaseen menoa tullut Myllymaan Kiikan talon isäntä ja kirkon kuudennusmies. Kolmannes tehtaan työläisistä oli torpparien ja loput käsityöläisten, myllärien, renkien ja itsellisten lapsia. Kuusi heistä oli syntynyt avioliiton ulkopuolella ja kaksi synnyttänyt itse aviottoman lapsen ennen tehtaaseen tuloaan.[9]

Yksi tehtaan työntekijöistä oli syntynyt 1820-luvulla, 16 1830-luvulla, 37 1840-luvulla ja loput seitsemän 1850-luvulla. He olivat kotoisin vaatimattomista oloista ja lienevät kokeneet elämässään ainakin jonkin verran aineellista puutetta; aviottomina syntyneet ja heidän äitinsä olivat mahdollisesti nauttineet jonkin aikaa seurakunnan vaivaisapua. Vanhin heistä muisti hämärästi 1830-luvun alussa vallinneen nälänhädän ja sen, että samalla vuosikymmenellä oli Hämeenkyrössä vielä kulkenut mm. torpparien lapsia kerjuulla. Pettuleipää oli tuskin monikaan maistanut, sillä elintaso oli 1830-luvun jälkeen kohentunut niin, ettei sitä Yrjö Koskisen mukaan enää 1800-luvun puolivälissä syöty Hämeenkyrössä.[10]

kartta
Ote Hämeenkyrön kartasta vuodelta 1850. Teoksesta Yrjö Koskinen: Kertomus Hämeenkyrön pitäjästä. Suomi XI (1851), Helsinki 1852.

Pumpulitehtaan työntekijät olivat ennestään tottuneet tekemään maataloustyötä ja kodinhoitoa perinteisin menetelmin; käsityöläisten lapset olivat ehkä joskus olleet auttamassa isänsä verstaassa. Tytöt olivat oppineet kotona kehräämään rukilla ja ehkä värttinälläkin, lakaisemaan lattiat luudalla ja kuuraamaan ne juhlapyhiksi vedellä ja hiekalla, kantamaan vettä kaivosta tai järvestä, hoitamaan pienempiä sisaruksiaan ja kutomaan sukkaa. Pojat olivat oppineet hakkaamaan hakoja ja halkoja, valjastamaan hevosen ja ajamaan sitä, hiomaan viikatteen ja kyntämään. Muualla työssä olleet olivat työskennelleet taloissa renkeinä ja piikoina, tehneet peltotöitä ja hoitaneet lehmiä ja hevosia. Tampereelta tulleet olivat mahdollisesti olleet tehdastyössäkin. Muuta koulua kuin rippikoulua ei todennäköisesti ollut käynyt kukaan. Jumesniemessä toimineen Sasslinin koulun oppilasluetteloista ei ole löytynyt yhdenkään Kyröskosken tehtaan työntekijän nimeä, eikä Hämeenkyrön, Viljakkalan eikä naapuripitäjienkään lasten ulottuvilla ollut muita kouluja.[11]

Maalla oli totuttu pitkiin työpäiviin, joiden sisältö vaihteli vuodenaikojen mukaan. Voimassaoleva palkollissääntö oli peräisin vuodelta 1805, ja sen mukaan rengin ja piian työpäivä kesti kello neljästä aamulla yhdeksään illalla. Työaikaan laskettiin kuitenkin mukaan myös ruoka-ajat ja ruokalevot. Renkien ja piikojen palkka maksettiin osaksi rahana ja osaksi vaatteina. Lisäksi palkkaetuihin kuului aina asunto ja ruoka.[12]

Kyröskosken pumpulitehtaan työntekijöitä nimitettiin rippikirjoissa enimmäkseen rengeiksi ja piioiksi. Nimitykset oli omaksuttu maatalouden piiristä, mutta näiden renkien ja piikojen työ oli tietenkin laadultaan aivan toisenlaista kuin se, mitä taloissa ja torpissa tehtiin: kutoma-, karttaus- ja kehruukoneiden käyttämistä aamusta iltaan. Tehdastyö oli likaista kuten monet maataloudenkin työt, mutta toisella tavalla: tehdassali oli täynnä keuhkoihin tunkeutuvaa pölyä, ja koneista tippui öljyä niin, että tyttöjen hameenhelmatkin olivat öljyssä. Kutomakonetta käyttäessään ei toisaalta tarvinnut koko aikaa käyttää käsiään, vaan saattoi esimerkiksi lukea, jos mestarien silmä vältti - ainakin Tampereen Finlaysonilla lueskelu ja muu oma puuhailu työaikana oli ankarasti kiellettyä. Myös palkkaus oli toisenlainen, sillä työstä maksettiin pelkkää rahapalkkaa, ja työntekijät joutuivat ostamaan rahalla kaiken ruuan ja muun, mitä tarvitsivat. Tehtaan isännöitsijä Juhana Ståhlström perusti vuonna 1862 Kyröskoskelle Hämeenkyrön ensimmäisen sekatavarakaupan osaksi työväkensä, osaksi myllyissä kävijöiden tarpeisiin. Osa työntekijöistä sai ennen pitkää kuitenkin asunnon "talon puolesta", sillä tehtaan ympärille rakennettiin työläisille "siistejä asuntoja", kuten eräässä sanomalehtiuutisessa sanottiin.[13]

Kyröskosken pumpulitehtaan perustajat olivat olleet kauan työssä Tampereella Finlaysonin puuvillatehtaassa, ja on syytä olettaa, että he sovelsivat omaan yritykseensä moniakin siellä oppimiaan asioita, kuten työaikaa ja palkanmaksutapaa koskevia. Tampereen tehtaissa työläiset otettiin palvelukseen vuodeksi kerrallaan 1.11. lukien aivan kuten maalaistalojen palkolliset, joiden työvuosi alkoi kekristä eli pyhäinpäivästä. Käytännössä sekä Tampereen tehtaisiin että Kyröskosken pumpulitehtaaseen voitiin tulla työhön myös kesken vuoden. Finlaysonin puuvillatehtaassa työpäivä alkoi klo 5 aamulla ja päättyi klo 19.30. Ruokatunteja oli kaksi, joten varsinaisen työpäivän pituudeksi tuli 12½ tuntia. Kutomossa urakalla työskentelevät työläiset pitivät kylläkin ruokatuntinsa vain puolen tunnin mittaisina ja vuorotellen, jotta koneita ei tarvinnut pysäyttää. Palkkaus oli suurelta osalta urakkapalkkausta. Naisille maksettiin samasta työstä pienempää palkkaa kuin miehille ja lapsille pienempää palkkaa kuin naisille. Naimattomia naisia oli otettu Finlaysonille työhön jo 1830-luvulta ja lapsia 1820-luvulta lähtien. Lasten käyttöä tehdastyössä pidettiin luonnollisena asiana, koska lapset tekivät työtä maataloudessakin ja koska se oli monille lapsille ainoa mahdollinen keino ansaita elantonsa. Jotkut Finlaysonin lapsityöntekijöistä olivat ennen tehtaaseen pääsyään eläneet kerjuulla.[14]

 

Uudet sukunimet

Useimmat kyröläiset saivat tehtaaseen tullessaan sukunimen, joka merkittiin myös kirkonkirjoihin, kuten Henrik Malakias Kalin, Esteri Human, Amanda Rosengren, Eeva Korkki, Kustaava Tawellin, Eeva Kaisa Forsgren, Karoliina Törnroos, Anna Kaisa Mattlin, Amanda Hywä ja Maria Talonen. Suomenkieliset nimet lienevät syntyneet joko tehtaan perustajien tai Hämeenkyrön kirkkoherran suomalaisuusharrastuksen ilmauksina. Muutamilla uusista tehtaalaisista oli isältä peritty sukunimi, joka kelpasi sellaisenaan, kuten Wilhelmiina Sjörlundilla, Roosa Hellstenillä, Sofia Liljeblomilla ja Matilda Lundströmillä ja Grönforsien tytöillä. Jotkut taas ilmoittivat sukunimekseen kotitalon tai -torpan nimen, kuten Hankalan, Vainioisten, Välimäen, Bisterin, Niskalan, Palomaan ja Mäkelän torppien tyttäret. Länsi-Suomen maaseudulla oli vielä viime vuosisadan puolivälissä tavallista käyttää ihmisistä pelkästään etunimeä ja patronyymiä: esimerkiksi Taavi Heikinpoika tai Karoliina Juhontytär. Väestön kasvaessa alkoi samannimisiä olla yhä enemmän, ja sekaannusten välttämiseksi papit ja kaupungeissa myös työnantajat alkoivat antaa ihmisille sukunimiä. Esimerkiksi Tampereen Finlaysonilla, jossa oli tuhansia työläisiä, antoi tehtaan kirjuri työhön ottaessaan sukunimen kaikille uusille työntekijöille, joilla sitä ei ennestään ollut.[15]

 

Tehtaan loppu ja uusi alku

Kyröskosken pumpulitehtaan työväen määrä vaihteli vuodesta toiseen. Korkeimmillaan se oli vuonna 1862, jolloin siellä erään tilaston mukaan oli 52 työntekijää. Jotkut olivat tehtaassa vain vuoden tai kaksi, ja heidän lähtiessään pois otettiin tilalle uusia. Yhdysvaltain sisällissodan (1861-65) aiheuttama puuvillapula vaikeutti kuitenkin tehtaan toimintaa niin, että se jouduttiin lopulta sulkemaan. Tehtaan lopettaessa toimintansa vuonna 1866 siellä olivat vielä työssä vuonna 1860 tulleet nikkari Alenius ja työmies Taavi Girs. Vuosina 1861-65 tulleista työntekijöistä oli vuoden 1865 loppuun mennessä lähtenyt tehtaasta 30 henkeä. Monet heistä menivät työhön muualle Hämeenkyröön, toiset Viljakkalaan, Ikaalisiin, Tampereelle tai vielä kauemmas, yksi Pietariin asti. Lisäksi yksi tytöistä, Helena Mikontytär Roos, oli kuollut 16-vuotiaana joulukuussa 1864. Syksyn kuluessa pumpulitehtaasta lähti pois vielä 12 työntekijää, 10 heistä Tampereelle, jonka tehtaat tarjosivat jatkuvasti työtilaisuuksia.[16]

Vuosina 1867-68 koettiin Suomessa toistaiseksi viimeiset suuret nälkävuodet. Jo vuosina 1865-66 oli saatu huonot sadot, joten varastoissa ei ollut jäljellä paljonkaan viljaa, kun syksyllä 1867 tuli melkein täydellinen kato. Ruokaa etsivien kerjäläisten mukana levisivät kulkutaudit, jotka yhdessä ruuan puutteen kanssa tappoivat vuosina 1867-68 n. 8 prosenttia Suomen väestöstä. Valtio, kunnat ja jotkut varakkaat yksityishenkilöt järjestivät avustustoimintaa. Esim. Tampereella toimi kerjäläisten ruokinta-asema, ja mm. vakavarainen Finlaysonin tehdas piti palveluksessaan runsaasti työväkeä estääkseen sitä kuolemasta nälkään. Kyröskosken tehtaan perustajista kuolivat Juhana Ståhlström ja Juhana Dahlgren 1867, jälkimmäinen Tampereella, jonne hän perheineen oli palannut. Myös Samuel Lindstedt palasi samana vuonna Tampereelle. Juhana Fredrik Ekqvist muutti Messukylään 1868. Työntekijöistä kuoli Taavi Girs Hämeenkyrössä 1868 ja Vilhelmiina Kiikkanen Tampereella 1867. Näinä vaikeina vuosina asuivat Kyröskoskella vain Karl Adolf Björkbom, Ståhlströmin, Dahlgrenin ja Girsin lesket ja osa lapsista, Kaapo Lindell perheineen ja tusinan verran naispuolisia tehtaalaisia.[17]

Tehdas käynnistettiin uudelleen parempien aikojen tultua 1869 Björkbomin ja Tampereelta palanneen Lindstedtin voimin. Nikkari Kustaa Alenius muutti perheineen Kyröskoskelle, ja tehtaaseen otettiin sekä vanhoja että kuusi uutta työntekijää, viimeksi mainitut Hämeenkyrössä ja Viljakkalassa vuosina 1844-57 syntyneitä naisia ja tyttöjä ja yksi Viljakkalassa 1853 syntynyt poika.Vuonna 1868 annetun asetuksen mukaan alle 12-vuotiaita sai pitää työssä vain poikkeusluvalla ja silloinkin korkeintaan kuusi tuntia päivässä, eikä Kyröskosken pumpulitehtaaseen enää näin nuoria yritetty ottaakaan. Vuoden 1869 ajan tehdas toimi yhden mestarin ja 15 työntekijän voimin, mutta vaikka valtiolta oli saatu sitä varten 4 000 markan laina, yrityksen taloutta ei saatu kuntoon. Kesäkuussa 1870 koko tehdas myytiin kahdelle tamperelaiselle kauppiaalle, G.O. Sumeliukselle ja L. J. Hammarenille, 18 000 markalla, mikä Lindstedtin ja Björkbomin mielestä oli tavattoman pieni summa kaikkeen heidän vaivannäköönsä verrattuna.[18]

Uudet omistajat saivat tehtaan kuitenkin kannattamaan ja laajensivat sen toimintaa: 1870 tehtaassa oli mestarin lisäksi 32 ja seuraavana vuonna jo 37 työntekijää. Hämeenkyrön rippikirjan (1865-71) mukaan Kyröskoskelle muutti vuoden 1870 kuluessa kaikkiaan 18 työntekijää, joista kahdeksan tuli Tampereelta. Tampereelta tulleista kuusi oli syntynyt Hämeenkyrössä, ja kaksi heistä oli ollut Kyröskosken pumpulitehtaassa työssä jo aikaisemmin. Loput vuonna 1870 tulleista työntekijöistä muuttivat Kyröskoskelle eri puolilta Hämeenkyröä. Heistä vuonna 1839 syntynyt Zefanias Mikonpoika oli jo perheellinen mies, jonka perheetön ikätoveri Nikodemus Willenius oli pumpulitehtaan vanhoja työntekijöitä. Kyröläinen Aleksanteri Grönfors oli tehtaaseen tullessaan 18-vuotias, vuonna 1870 tulleet naiset ja tytöt 12-23-vuotiaita. Yksi heistä oli pumpulitehtaan edesmenneen perustajan ja isännöitsijän 13-vuotias tytär Joosefiina Ståhlström.[19]

 

Pumpulista puunjalostukseen

Tehdasta laajennettiin edelleen niin, että siinä vuonna 1872 oli jo 92 työntekijää ja vuosituotannon arvo 65 000 mk. Hämeenkyrön rippikirjojen mukaan tehtaaseen tulivat vuonna 1871 kyröläiset Taavi Sundgren perheineen, Vihtori Hellsten ja Amanda Vilhelmiina Söderman ja seuraavana vuonna Hilma Levan Pirkkalasta, kankuri Juha Akseli Helenius perheineen Vaasasta, Juho Kustaa Alenius perheineen Tampereelta ja kyröläiset Kustaava Severiina Kallentytär, Matilda Karoliina Selin ja Euniika Loviisa Nikoteemuksentytär. Nuorin heistä, Hilma Levan, oli tehtaaseen tullessaan 16-vuotias. Keväällä 1872 käynnistettiin puuhiomo, Kyröskosken ensimmäinen puunjalostuslaitos. Yrityksen toimiala oli siis muuttumassa. Kutomonkin toimintaa laajennettiin, ja huippuvuonna 1874 sen tuotteita myytiin 97 000 markan arvosta.[20]

Seuraavat vuodet merkitsivät kutomolle jatkuvaa alamäkeä, ja sen toiminta lopetettiin kokonaan vuoden 1878 päättyessä. Samalla päättyi tehdastyö Kyröskoskella naisten ja tyttöjen osalta, sillä puuhiomoon otettiin työhön pelkästään miehiä. Viimeiset pumpulitehtaaseen otetut naistyöntekijät olivat kyröläiset Iita Henriika Lindros eli Rajala ja Henriika Lilja sekä Maria Joosefiina Pihlgren Ikaalisista 1876 ja kyröläiset Amanda Ljusten 1877 ja Elina Liljeblom 1878, hekin kaikki 15-29-vuotiaita. Kutomon toiminnan päättyessä naiset saivat lopputilin ja hakeutuivat töihin muualle. Useimmat löysivät uuden työpaikan Hämeenkyröstä, kolme meni siellä naimisiin ja neljä muutti pois pitäjästä.[21]

Kyröskosken pumpulitehtaan perustamisaikoihin Suomen maaseudulla oli vain harvoja tehdaslaitoksia, jotka saattoivat tarjota työpaikkoja maaseudun kasvavalle liikaväestölle. Suurin maalla tuohon aikaan toimineista tekstiilitehtaista oli vuonna 1847 perustettu Forssan puuvillatehdas, jossa 1850-luvun lopulla oli jo yli 300 työntekijää ja joka Kyröskosken pumpulitehtaan tavoin työllisti enimmäkseen oman ja lähipitäjien naisia ja lapsia. Littoisten verkatehtaassa oli samoihin aikoihin alun toistasataa työntekijää, heistäkin joka neljäs alle 15-vuotias ja nuorimmat 10-12-vuotiaita. Erikoisinta Kyröskosken pumpulitehtaassa lienee ollut omistajien työskentely perustamassaan yrityksessä. Muut aikakauden teollisuuslaitokset omistivat varakkaat ja arvovaltaiset, herrasväkeen kuuluneet "patruunat", joille käytännön työskentely rahvaan seassa olisi ollut aivan mahdoton ajatus.[22]

 

Viitteet

[1] Terhi Nallinmaa-Luoto, Hämeenkyrön historia II. Vammala 1990, s. 320.

[2] Nallinmaa-Luoto 1990, s. 351 ja siinä viitatut lähteet; Hämeenkyrön rippikirja 1858-65:834-835 (mf JK 651); Ylöjärven-Harjun ja Viljakkalan seurakuntien syntyneiden luettelot (SSS:n historiakirjajäljennökset, Kansallisarkisto).

[3] Väinö Voionmaa, Tampereen historia III. Tampere 1932, s. 58-59; Nallinmaa-Luoto 1990, s. 294; Samuel Lindstedtin muistelmat, painamaton käsikirjoitus.

[4] Nallinmaa-Luoto 1990, s. 351, ja siinä viitatut lähteet.

[5] Voionmaa 1932, s. 60-62.

[6] Hämeenkyrön rippikirjat 1858-65:834-836 (mf JK 651) ja 1866-71:836-841 (Hämeenkyrön kirkonarkisto).

[7] Hämeenkyrön rippikirja 1858-65:835-836 (mf JK 651).

[8] Hämeenkyrön rippikirja 1858-65:835-836 sekä näillä sivuilla viitatut rippikirjasivut (mf JK 651).

[9] Parkanon, Ikaalisten, Viljakkalan ja Hämeenkyrön syntyneiden luettelot (SSS:n historiakirjajäljennökset, Kansallisarkisto).

[10] Yrjö Koskinen, Kertomus Hämeenkyrön pitäjästä. 2. p. Tampere 1951, s. 78-79.

[11] TMA, Turun tuomiokapitulin arkisto, Sasslinin koulua koskevia asiakirjoja.

[12] Topi Kallio, Palvelijapolitiikasta Suomessa 18. vuosisadalla. Helsinki 1913, s. 88 ja 145; Yrjö Koskinen 1951, s. 72-73.

[13] Unto Kanerva, Pumpulilaisia ja pruukilaisia. Tampere 1946, s.67, 73-78 ja 79; Nallinmaa-Luoto 1990, s. 340 ja siinä viitatut lähteet; Voionmaa 1932, s. 59-61.

[14] Viljo Rasila, Markkinapaikasta tehdaskaupungiksi. Pentti Alhonen - Unto Salo - Seppo Suvanto - Viljo Rasila, Tampereen historia I. Tampere 1988, s. 578 ja 595-600; Viljo Rasila, Tampereen historia II. Tampere 1984, s. 261-266; Kanerva 1946, s. 30-32.

[15] Hämeenkyrön rippikirja 1858-65:835-836 (mf JK 651); Kanerva 1946, s. 130.

[16] Voionmaa 1932, s. 61; Hämeenkyrön rippikirjat 1858-65:835-836 (mf JK 651) ja 1866-71:836-841 (Hämeenkyrön kirkonarkisto).

[17] Pertti Haapala, Tehtaan valossa. Hist. Tutk. 133. Tampere 1986, s. 68-69; Kanerva 1946, s. 282-289; Voionmaa 1932, s. 61; Hämeenkyrön rippikirja 1866-71:836-841 (Hämeenkyrön kirkonarkisto).

[18] Hämeenkyrön rippikirja 1866-71:836-841 (Hämeenkyrön kirkonarkisto); Rasila 1984, s. 268; Voionmaa 1932, s. 61-62; Samuel Lindstedtin muistelmat, painamaton käsikirjoitus.

[19] Hämeenkyrön rippikirja 1866-71:836-841 (Hämeenkyrön kirkonarkisto); Voionmaa 1932, s. 61.

[20] Hämeenkyrön rippikirja 1866-71:836-841 (Hämeenkyrön kirkonarkisto); Voionmaa 1932, s. 61-62.

[21] Voionmaa 1932, s. 62; Hämeenkyrön rippikirja 1872-78 (Hämeenkyrön kirkonarkisto).

[22] Risto Peltovuori, Forssan historia. Forssa 1993, s. 21-23, 26 ja 91; Esko Aaltonen, Entisajan Forssaa ja sen väkeä I. 2. p. Forssa 1947, s. 42-52; Kari Suistoranta, Liedon historia 2. Turku 1988, s. 173-174; Voionmaa 1932, s. 59-60.

 

Referat

Terhi Nallinmaa-Luoto: Vilka var arbetarna vid Kyröskoski bomullsfabrik?

Den första industrianläggningen vid Kyröskoski i Tavastkyro var en bomullsfabrik vid namn Kyröskoski Manufactur Bolag, som grundades av arbetsledarna vid Finlaysons bomullsfabrik J.G. Ståhlström, K.A. Björkbom, J.F. Ekqvist, J.W. Dahlgren och S. Lindstedt år 1860. I administrativt hänseende lydde fabriken under magistraten i Tammerfors. Grundarna av fabriken arbetade själva i sitt företag och konstruerade egenhändigt en del av dess maskiner. Bomullsfabriken verkade åren 1861-1866 och 1869-1878. Den tillverkade bomullstyger, -vadd och -tråd. Åren 1861-1866 sysselsatte fabriken utöver grundarna sammanlagt 61 arbetare: fyra familjefäder, 12 män eller minst 15 år fyllda gossar samt 45 kvinnor och flickor, av vilka hälften vid denna tid inte ännu uppnått 15 års ålder. De tre yngsta flickorna var endast 10 år gamla. Majoriteten av arbetarna kom från obesuttna familjer, främst från Tavastkyro och omgivande socknar. De flesta av dem erhöll ett släktnamn då de kom till fabriken. En del av dessa släktnamn var finskspråkiga.

Åren 1867-68 var fabriken stängd p.g.a. bomullsbrist och allmän hungersnöd. Den startades på nytt år 1869 och såldes år 1870 till tammerforsköpmännen G.O. Sumelius och L.J. Hammaren, vilka utvidgade fabriken och i dess närhet år 1872 i grannskapet ett träsliperi som enbart anställde män. Bomullsfabriken anställde såväl gamla som nya arbetstagare, vilka som bäst uppgick till hela 92 personer. Också de nya arbetstagarna var i första hand kvinnor och flickor i åldern 12-29 år från olika delar av Tavastkyro. Bomullsfabriken lades ner år 1878.

Kyröskoski bomullsfabrik kan i första hand jämföras med bomullsfabriken i Forssa och klädesfabriken i Littois, vilka också sysselsatte främst kvinnor och barn från den egna socknen eller närbelägna socknar. Det mest exceptionella med Kyröskoski bomullsfabrik torde ha varit det faktum att ägarna själva arbetade i det företag de grundat.

 
Genos 70(1999), s. 194-200, 235-236

© Tekijät ja Suomen Sukututkimusseura - Författarna och Genealogiska Samfundet i Finland

[ Artikkelin alku ]

Aiheenmukainen hakemisto | Vuoden 1999 hakemisto | Vuosikertahakemisto