GENOS - SuomenSukututkimusseuran aikakauskirja

Ohjeita kirjoittajille

ASETUKSET JA TYYLIT

Kappaleet erotetaan toisistaan tyhjällä rivillä, sisennyksiä ei pidä tehdä.

Kursivointia käytetään

1) julkaisujen nimissä (Genos, Suomen Sukututkimusseuran Vuosikirja)

2) vieraskielisissä ilmaisuissa (de facto) sekä

3) sukutauluissa päähenkilön puolison ja lasten nimissä.

Lihavointia käytetään ainoastaan sukutaulujen päähenkilöiden nimissä. Leipätekstissä lihavointia ei tule käyttää lainkaan.

Numeroiden (4–5) ja vuosilukujen (2004–05) välissä käytetään puolipitkää viivaa (n-dash).

Sarkainten, sisennysten ja tavutuksen käyttöä on vältettävä.

 

VIITTEET JA LÄHTEET

Käytetyt lähteet merkitään ao. tekstinkohtiin viitenumeroilla. Viitteistä laaditaan kirjoituksen loppuun erillinen viiteluettelo.

Kirjoittaja voi antaa viitteissä myös sellaista lisätietoa, joka syystä tai toisesta ei sovi leipätekstiin; on suositeltavaa laatia leipätekstistä mahdollisimman helppolukuista ja siirtää toissijainen mutta julkaisemisen arvoinen tieto viitteisiin.

Tekstissä käytetään juoksevaa viitenumerointia, ts. artikkelin viitteet etenevät kronologisessa järjestyksessä ja jokainen numero esiintyy tekstissä vain yhden kerran. Viitenumeroinnissa ei hyväksytä ns. a-numeroita (24a).

Automaattista viitenumerointia (esim. Word-ohjelmassa oleva toimintoa) ei pidä käyttää, vaan viitteet tehdään manuaalisesti. Leipätekstissä viitenumero on yläindeksinumero (joko tietokoneen pikanäppäimellä tai hiiren oikeanpuoleisella näppäimellä), viiteluettelossa normaalikokoinen numero ilman pistettä.

Kirjoituksissa käytetään pääsääntöisesti loppuviitteitä. Lyhyissä teksteissä (esim. Genoksen tiedonannot) tai kun viitteitä on vähän (1–3 kpl) lähdeviite voidaan sijoittaa tekstin sisään sulkeisiin.

Kirjallisuusviitteet

Kirjallisuuteen perustuvissa viitteissä käytetään kirjoittajan/toimittajan sukunimeä ja teoksen painovuotta. Kun viitataan teoksen tiettyyn kohtaan, tulee mainita myös ao. sivu.

1) Virtaranta 1961: 55–66.

2) Huurre & Vahtola 1992: 48.

3) Mäkelä et al. 2003: 33–67. et al. -merkintää käytetään kun kirjoittajia on enemmän kuin kaksi.

Kun teoksen kirjoittajaa tai toimittajaa ei ole mainittu, viitataan siihen kirjan nimellä, joka kursivoidaan: Todistuskappaleita Suomen historiaan II: 55–102.

Sukututkimuksessa usein käytetyistä lähdejulkaisuista voidaan viitteissä käyttää vakiintuneita lyhenteitä (esim. FMU, REA). Luettelo lyhenteistä löytyy vuosittain Genoksen numerosta 4.

Viitteissä lähteet erotetaan toisistaan puolipisteellä (;).

Arkistoviitteet

Arkistoviitteen perusrakenne on seuraava:

1) säilyttävä arkisto

2) arkistonmuodostaja

3) sarjataso (tarvittaessa myös signumi)

4) asiakirja

5) sivunumero

Esimerkiksi:

– KA Militaria 433, Hämeen läänin jalkaväkirykmentti, Pääkatselmusrulla 1738: 57.

– TMA Turun ja Porin lääninhallituksen lääninkanslian arkisto, Ea:9 Kirjeasiakirjat 1775: 128.

– TKA Turun raastuvanoikeus, Perukirjat 1796: nro 34.

– TMA Maarian käräjät, Ilmoitusasiat 15.3.1801: nro 15.

– JoMA Ilomantsin kihlakunnan kruununvoudin arkisto, Cb:7 Katselmuspöytäkirjat 1797-96: 20.6.1796.

– KA Ansioluettelokokoelma, Adolf Fredrik Neiglickin ansioluettelo 1841.

– JoMA Kiteen seurakunnan arkisto, IAa:1 Piispantarkastusten pöytäkirjat: 31.1.1683.

– KA Karkun SAY (kokoonpanoluettelo) 1600–19: 58.

Seuraavien kotimaisten aineistojen kohdalla noudatetaan kevyempää viittausjärjestelmää:

– voudin- ja läänintilit: KA 9271:236 (ei välilyöntiä kaksoispisteen jälkeen).

– tuomiokirjat:

KA Uudenkaarlepyyn raastuvanoikeus 5.2.1690: 25-28

VMA Ilmajoen käräjät 16.8.1794: 126-126v

Arkistonmuodostajista, sarjoista ja asiakirjoista käytetään niiden oikeita arkistoluetteloissa esiintyviä nimiä (venäläiset ja virolaiset nimet voidaan lisäksi kääntää sulkuihin artikkelin kielelle).

Arkistoaineiston lähdeviitteissä viitataan aina alkuperäiseen aineistoon, ei puhtaaksikirjoitettuihin kopioihin, tietokantoihin eikä mikrojäljenteisiin. Kotimaisissa arkistoissa säilytettäviin aineistoihin viitattaessa mikrojäljenne ilmoitetaan ainoastaan poikkeustapauksissa, esimerkiksi silloin kun on havaittu virhe mikrofilmiluettelossa

Kirkonkirjoihin ei kirjoituksissa ole tarpeen viitata muuten kuin poikkeustapauksissa, koska lähtöoletus on, että tutkimuksessa on käytetty rippikirjoja, joiden ilmoittamat tiedot on aina mahdollisuuksien mukaan tarkistettu historiakirjoista.

Erityisesti ulkomaisissa arkistoissa säilytettäviin lähteisiin viitattaessa on pidettävä tarkkaan huoli siitä, että lukijalle annetaan täydelliset tiedot aineiston löytämiseksi.

Kun lähteenä on käytetty ulkomaisessa arkistossa säilytettävää aineistoa, joka on käytettävissä mikrojäljenteenä suomalaisissa yleisarkistoissa, ilmoitetaan viitteen lopuksi suluissa mikrojäljenteen numero.

Kirjallisuusluettelo

Lähteinä käytetystä kirjallisuudesta laaditaan kirjoituksen loppuun kirjallisuusluettelo. Teoksista mainitaan

1) kirjoittajan/kirjoittajien/toimittajan/toimittajien nimet

2) julkaisuvuosi

3) artikkelin/teoksen nimi

4) artikkelin kyseessä ollen sivunumerot

5) sarja, jossa teos on julkaistu

6) kustantajan kotipaikka (HUOM! Kustantajan kotipaikka on eri asia kuin painopaikka!)

7) kustantaja.

Esimerkkejä:

Faclk, Henrik 1993: Den tavastländska släkten Willand. SSV 43, 59–102. Helsingfors: Genealogiska Samfundet i Finland.

Katajala, Kimmo (toim.) 1995: Manaajista maalaisaateliin: tulkintoja toisesta historian, antropologian ja maantieteen välimaastossa. Tietolipas 140. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Mäkinen, Anssi 2003: Viipurin läänin 1500-luvun voudintilit sukututkijan apuna. Genos 75 (1): 10–21.

Uotila, Kari 2003: Keskiajan kirkot ja linnat. Veijo Kaitanen, Esa Laukkanen ja Kari Uotila (toim.), Muinainen Kalanti ja sen naapurit. Talonpojan maailma rautakaudelta keskiajalle, 366–374. SKST 825. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Valokuvaajan tekijänoikeusopas. Helsinki: Musta Taide, Finnfoto, 1998.

 

KUVITUS

Kuvat tulee toimittaa joko alkuperäisinä paperikuvina tai sähköisessä muodossa, joko jpg- tai tiff-muodossa siten, että kuva on skannattu normaalikoossaan ja se on vähintään 300 dpi:tä.

Teknisesti heikkotasoisia kuvia ei julkaista.

Mikrofilmiltä otettuja asiakirjakopioita ei julkaista, vaan kirjoittajan tulee hankkia asiakirjasta digikuva.

Genoksessa ja Vuosikirjassa julkaistaan pääsääntöisesti harmaasävykuvia.

Kirjoittajan tulee laatia kuviin kuvatekstit, joista on käytävä ilmi mahdollinen kuva-arkisto, asiakirjakopion lähde ja valokuvaajan nimi.

Kirjoittajan tulee merkitä artikkeliin ehdotuksensa kuvan sijaintipaikasta.

On suositeltavaa, että sukututkimusartikkelin kirjoittaja laatii yhden tai useamman graafisen sukutaulun (ns. viivataulun), jotta lukija voi helpommin hahmottaa artikkelin sisältämät tiedot.

 

TIIVISTELMÄ

Kirjoittajan tulee aina laatia artikkelistaan lyhyt tiivistelmä, jonka toimitus käännättää englanniksi.

 

TOIMITUS

Genoksen ja Vuosikirjan toimitus käyttää Microsoft Word -tekstinkäsittelyohjelmaa. Jos kirjoittajalla on käytössään joku muu tekstinkäsittelyohjelma, tulee kirjoitus toimittaa toimitukselle rtf-tiedostona (Rich Text Format).

Kirjoitus tulee lähettää toimitukselle aina myös paperitulosteena.

Genokseen ja Vuosikirjaan tarkoitetut kirjoitukset tulee osoittaa toimitukselle, Tiina Miettinen, sähköposti genos@genealogia.fi


Vuosikirja | Julkaisuja| Muut julkaisut | Sukututkijankirjakauppa