[ Artikkelin loppu ]
Kirjailmoituksia - Bokanmälningar
Aina Lähteenoja, Osk. Pulkkinen ja Werner Hacklin. Helsinki 1942. XII + 522 sivua.
Ilmoitettavana oleva teos on kolmen eri henkilön yhteistyötä. Maist. Lähteenoja on kirjoittanut Reposaaren historian Ruotsin vallan aikana ja kirkkoherra Pulkkinen sen jälkeisen ajan historian, kun taas kauppaneuvos Haclinin osuus rajoittuu muutamiin pirteästi esitettyihin muistelmakatkelmiin ja varsin irralliseen Reposaaren rautatiesuunnitelman pohdintaan. Teoksen alkuosassa kuvataan Reposaaren jo aikaisin havaittua merkitystä hyvänä satamapaikkana vanhan kauppatien varrella, sen joutumista 1558 Porin kaupungin asukkaiden »nautittavaksi ja käytettäväksi» ja kohoamista 1780-luvulla - Kokemäenjoen suiston maatumisen edistyessä - kaupungin varsinaiseksi ulkosatamaksi. Maist. Lähteenoja valaisee seikkaperäistä ja huolellista esitystään lukuisilla faksimileillä privilegiokirjeistä ja vanhoista kartoista ja esittää myöskin mielenkiintoisia luettelotietoja Porin laivaliikenteestä 1700-luvun lopulla. Kirkkoherra Pulkkisen esitys liikkuu tavallisen pitäjänkertomuksen kaavoissa kuvaten asiallisesti tämän pienen yhdyskunnan elämän kehitystä 1800- ja 1900-luvuilla. Suuri merkitys oli varsinkin höyrysahan perustamisella 1872, joka aikaansai huomattavan väkiluvun nousun ja epäsuorasti vaikutti itsenäisen seurakuntaelämän ja koululaitoksen syntyyn saarella. Kerrotaanpa vielä, kuinka reposaarelaiset 1909 anoivat alueensa muodostamista omaksi kaupungiksikin.
Mitään varsinaisesti henkilöhistoriallista teos ei sisällä, ellei oteta huomioon erillisenä liitteenä esiintyvää Hacklin suvun sukutaulua. Kirkkoherra Pulkkinen esittää myös Ahlaisten rippikirjasta ottamansa luettelon Reposaaren asukkaista v. 1808.
Reposaaren historian julkaisemisen on tehnyt mahdolliseksi syntymäsaarensa vaiheita lämpimästi harrastavan kauppaneuvos Werner Hacklinin antama taloudellinen tuki, jota saadaan kiittää myös kirjan suorastaan ylellisestä painoasusta. On ilahduttavaa, että paikallishistoriantutkimuksellamme on käytettävissään tällaisia mesenaatteja. Milloinkahan suku- ja henkilöhistoriallinen tutkimus Suomenmaassa pääsee samaan asemaan?
© Tekijät ja Suomen Sukututkimusseura - Författarna och Genealogiska Samfundet i Finland
[ Artikkelin alku ]
Aiheenmukainen hakemisto | Vuoden 1942 hakemisto | Vuosikertahakemisto