[ Artikkelin loppu ]
Vähänkyrön kirkonarkistossa on säilynyt verrattain laaja käsikirjoitus »De fatis Ostrobothniae notandis» (Pohjanmaan merkillepantavat vaiheet). Kirjoituksessa, joka on suurta foliokokoa ja käsittää, paitsi eräitä vähäpätöisiä liitteitä, 132 sivua, on ensiksi lyhyt kronologinen katsahdus Pohjanmaan historian tärkeimpiin tapahtumiin ja sitten lyhyt »ajanlasku», missä mainitaan eräitä tapauksia tai tapahtumasarjoja, joiden mukaan Pohjanmaan historian eri aikajaksoja nimitetään. Pääasiallisimman osan käsikirjoituksesta muodostaa kuitenkin »Series sacerdotum in Ostrobothnia» (Pohjanmaan pappien luettelot). Viimeksi mainittu osa käsittää Pohjanmaan eri seurakuntien yksityiskohtaisen paimenmuiston, missä eri pitäjien kohdalla annetaan vastaavat tiedot seurakuntien perustamisesta ja kirkkojen rakentamisesta sekä sitten tiedot kirkkoherroista ja kappalaisista sekä niiden seurakuntien kohdalla, missä kouluja on ollut, vastaavien koulujen opettajista.
Sitten kuin yllä mainittu käsikirjoitus Suomen Sukututkimusseuran toimesta on lainattu Helsinkiin, on allekirjoittanut tarkastanut sitä ja on hänellä tilaisuus seuraavassa antaa siitä muutamia tietoja.
Käsikirjoitukseen on professori A. V. Koskimies tehnyt merkinnän, että se käsialasta päättäen suurimmalta osalta lienee Vähänkyrön kirkkoherran Johan Forsmanin laatima. Arvelu pitänee paikkansa. Forsmanin kuoleman jälkeen, joka sattui v. 1818, on joku toinen tai jotkut toiset jatkaneet merkintöjä, joita on tehty ainakin vielä 1832. Johan Forsmanista tiedämme, että hän oli Laihian kirkkoherran Georg F:n poika ja kuului siis tähän mainehikkaaseen pappissukuun, jota lukuisat siteet liittivät muihin pohjalaisiin sivistyssukuihin. Johan F. oli syntynyt 1759. Hän on todennäköisesti ollut Henrik Gabriel Porthanin kasvatteja, mahdollisesti asunut hänen luonaan. Porthan kirjoittaa nimittäin eräässä kirjeessään arkkipiispa Mennanderille, että »nuori Forsman opiskelee osittain minun luonani ja osittain M. Sal. Kreanderin luona; hän näyttää kehittyvän hyvin ja minä tulen pitämään huolta hänestä». Mahdollisesti sai F. sellaisia vaikutteita suurelta opettajalta, joita hän ei milloinkaan unohtanut ja jotka erikoisesti kiinnittivät hänen huomionsa Suomen muinaisuuteen ja historiaan, ehkä juuri Pohjanmaan sivistyshistoriaan. Forsman vihittiin papiksi 1782, palveli pappina Uudenmaan ja Hämeen rakuunarykmentissä ja osallistui rykmentin mukana 1788-1790 vuosien sotaan. Hän pääsi heti sodan jälkeen v. 1791 kappalaiseksi kotipitäjäänsä Laihialle, missä isä oli paria vuotta aikaisemmin kuollut. Laihialta hän tuli Vähänkyrön kirkkoherraksi v. 1810 ja kuoli tässä toimessa 1818 [1].
Meidän on jätettävä vastaamatta kysymykseen, milloin Forsman on alkanut tehdä muistiinpanoja ja mihin alkulähteisiin ne perustuvat. Käsikirjoituksesta käy ilmi, että hän on tuntenut Peitziuksen kuuluisan käsikirjoituksen ja lainannut siitä otteita. Painettua kirjallisuutta hän myöskin siteeraa joskus, kuten esim. v. Henellin »Det florerande Sverige». Olisi varsin mielenkiintoista voida osoittaa, missä suhteissa Forsmanin käsikirjoitus on niihin sukutieteellisiin käsikirjoituksiin, joita Pohjanmaalla on tähän aikaan runsaasti ollut liikkeessä ja joista osa sitten tuli muodostamaan pohjan Alceniuksen »Genealogia Sursilliana´lle».
Kuten sanoimme, on joku toinen tai jotkut toiset jatkaneet käsikirjoituksen merkintöjä Forsmanin kuoleman jälkeen. Strandbergin »Åbo Stifts Herdaminne» ilmestyi v. 1832-1834 ja riisti tavallaan merkityksen Forsmanin laatimilta pappisluetteloilta.
»De fatis Ostrobothniae notandis» ei suinkaan ole jäänyt tutkijoilta kokonaan käyttämättä. J. R. Aspelin tuntee sen kirjoituksessaan »Kokoilemia Muinaistutkinnon alalta» (Suomi-kirja II. 9)arvellen sitä Peitziuksen käsikirjoituksen suoranaiseksi jäljennökseksi. Heikki Klemetti on myös käyttänyt käsikirjoitusta ja kirjoittanut siitä valaisevan selostuksen »Uuteen Suomeen» v. 1937. Sitä vastoin näyttää siltä, kuin J. R. Koskimies, joka muuten tuntee Pohjanmaata koskevan kirkollisen aineiston erittäin hyvin, ei ainakaan Lapuan pitäjän historiaa kirjoittaessaan olisi ottanut huomioon »De fatis Ostrobothniae notandis» -käsikirjoituksen mainintoja. Tämä käy seuraavasta ilmi.
Tarkastaessamme mainittua käsikirjoitusta voimme helposti todeta, että se sisältää koko joukon sellaista aineistoa, mitä ei ole tavallisesti käytetyissä paimenmuistoissamme, s. o. Strandbergin ja Leinbergin, tai Leinbergin julkaisemassa Turun hiippakunnan koulunopettajien luettelossa. Myöskin näyttää siltä, että Alcenius Genealogia Sursilliana'ansa varten ei olisi käyttänyt kirkkoherra Forsmanin tekemiä muistiinpanoja. Joskaan uudet tiedot, kuten luonnollista on, eivät ole varsin merkittäviä, on niitä siksi paljon, että erikoistutkimuksien kirjoittajien kannattaa kiinnittää huomiota tähän käsikirjoitukseen ja poimia siitä tietoja, joita muista tietolähteistä puuttuu. Suomen Sukututkimusseura on sen takia hankkinut käsikirjoituksesta jäljennöksen, joka on Seuran kokoelmissa tutkijoiden käytettävissä.
On syytä muutamin konkreettisin esimerkein valaista, missä määrin »De fatis Ostrobothniae notandis»-käsikirjoituksen tiedot poikkeavat Strandbergin ja Leinbergin antamista ja minkälaisia ne tiedot ovat, joita on löydettävissä p. o. käsikirjoituksesta.
2. Martinus Henrici Bovillanus Nousensis underskr. Decr, Ups.
Ei Strandberg, Leinberg, eikä Koskimies Lapuan pitäjän historiassa tunne, että Bovillanus olisi ollut Nousiaisista kotoisin.
3. Georgius Mathiae Mackara Uskelensis.
Strandberg, Leinberg ja Koskimies kutsuvat häntä Markarus eli Crapp, eivätkä mainitse, että hän olisi ollut Uskelasta.
4. Christopfer Johannis Gronovius. Länsmans son ifr. Lillkyro.
Strandberg, Leinberg ja Koskimies eivät mainitse, kenen poika Gronovius on ollut ja mistä.
5. Gregorius Mathiae Raumannus. Sac. i Nyc[arleby] 1635.
Strandberg ja Koskimies kutsuvat häntä Gregorius Bartholdi Raumannus ja sanovat hänen tulleen Lapväärtistä 1636.
2. Johannes Gronovius. Past. Christoph: Gronovii Bror, priverad 3 gånger för fylleri och aldeles afsatt 1660 vid Bisk: Terseri visitation.
Strandberg ja Lemberg eivät tiedä mistään sukulaisuussuhteesta ja mainitsevat molemmat, että Gr. on erotettu virastaan v. 1600 (siis 60 vuotta aikaisemmin). Käsikirjoituksen tieto lienee oikea, koska erottamisen mainitaan tapahtuneen Terseruksen piispantarkastuksen yhteydessä. Koskimies mainitsee myöskin Gronoviuksen erottamisen v. 1600 ja joutuu aivan harhateille puhuessaan Lapuan kappalaisesta Johan'ista, jonka mainitaan olleen riidassa esimiehensä kanssa 1630-luvulla. Kysymys on ilmeisesti juuri Gronoviuksesta, joka oli virassaan aina erottamiseensa asti v. 1660!
5. Gustav: Bäck, först adj: sed: Sac: Prost: Isr: Altans måg i Storkyro.
Strandberg ei mainitse, että Bäck olisi ollut Lapualla apulaisena.
9. Anders Wargelin, Bonds. ifr. Mustasaari, f. 1718, ord. 1738. Var Past. Asproths måg - död 1804.
Strandberg ei mainitse, mistä Wargelin on ollut kotoisin ja milloin hän oli syntynyt?
2. Gregorius Kairaskius eller Koirakreus kallad, för en myckenhet arga hundar han hölt till sitt försvar. - En drängkarl utsedd ifrån Åbo schola, at styra de rebelliska bönderna, kom hit 1543 och var här Pastor i 43 år, död i Kon. Johans tid.
Strandberg ja Leinberg kutsuvat häntä nimellä Keiraskius. Koirakreus on varsin ihmeellinen nimi ja ilmeisesti yhteydessä tunnetun koiratarinan kanssa. Onko Kairaskius mahdollisesti luettava Koiraskius? Huomautettakoon, että Kalajoen miehet olivat lyöneet kuoliaaksi herra Gregoriuksen edeltäjän.
7. Petrus Michaelis Archtophilacius. - - - Kallades af Bönderna (och) Borgarena i GCarleby Terva Pieti, för det han ett år med Kong: tillstånd uphandlade all Tjära i Kalajoki, at betala en fogdes balance för hvilcken han stod i borgen.
Tieto voudin vaillingista ja Archtophilaciuksen antamasta takuusta on tietääksemme kirjallisuudessamme uusi ja voi sillä olla jotain merkitystä. Alceniuksellakin on Genealogia Sursilliana'ssa koko paljon tietoja Archtophilaciuksesta, mutta ei tätä.
1. Jacob Jurvelius Uhloensis Primus Paedagogus 1654.
Strandbergillä ja hänen mukaansa Leinbergillä On Jacobus Junnelius. Alma Söderhjelmillä on sitä vastoin Jurvelius, mikä ilmeisesti on oikea. Kysymyksessä oleva henkilö on kaiken todennäköisyyden mukaan se Jac. Jac. Jurvelius, Ostrob., jonka Lagus mainitsee ylioppilasluettelossaan tietämättä kuitenkaan, että hän on ollut Pietarsaaren koulun opettaja.
2. Carolus Scholberg. Past. Joh. Grandells Måg i Nyc.(arleby).
Söderhjelm ei tunne laisinkaan tämännimistä Pietarsaaren koulun opettajaa, Strandberg ilmoittaa hänestä (II, s. 86, alaviitta), että hän on ollut varakoulumestari; Leinberg viittaa siihen Laguksen antamaan tiedonantoon ylioppilasluettelossaan, että Carolus Scholberg niminen mies on tullut ylioppilaaksi vasta 1701.
7. Laurentius Laurentii Gallenius. Ord: 1753. Päd: 1758. Ob: 1794. Vådeligen körde med en skenande häst ihjäl sig vid NyC(arleby) Norra Tull. Gift med Zachris Dahls äncka.
Merkintä sisältää tietoja, joita ei ole Strandbergillä, Leinbergillä tai Söderhjelmillä.
8. Carl Fr: Thelin. Skomak.son ifr: Wasa. Paed. 1795, död här.
Strandberg, Leinberg, Lagus sekä Söderhjelm eivät mainitse, mistä Thelin oli kotoisin eivätkä kenen poika hän oli.
Varsin paljon pieniä tietoja, jotka antavat jotakin lisää Strandbergin ja Leinbergin mainitsemiin, samoin kuin myös muihin historiallisiin lähteihin, voidaan merkitä muistiin nyt puheenaolevasta käsikirjoituksesta. Niinpä mainitsee De fatis-käsikirjoitus Ilmajoen pappisluettelosta puheen ollen, että seurakunnan kirkkoherra Bartholdus Vhael - tunnettu suomalaisen kieliopin kirjoittaja - on kuollut Tukholmassa valtiopäivillä ollessaan tammikuun 19 päivänä 1723. Päivämäärää ei aikaisemmassa kirjallisuudessa ole mainittu, ei esim. Biografisessa Nimikirjassa eikä Finsk Biografisk Handbokissa, missä viimeksimainitussa sanotaan ainoastaan »vid tiden för riksdagens början». Pappissäädyn pöytäkirjojen mukaan käy selville, kuten E. G. Palmén v. 1919 on selvittänyt (HArk XXIX, Tiet. ilm. s. 23), että Vhael on kuollut Tukholmassa juuri tammikuun 19 päivänä. Vielä on Forsmanin käsikirjoituksessa tieto, että Salon kirkkoherra Henricus Olai Rödh on Uhlåträskensis, mitä tietoa emme tapaa Strandbergillä emmekä Leinbergillä. Saman seurakunnan kirkkoherrasta Johannes Marci Tammelensiksesta mainitaan, että hän jonkin rikkomuksen takia siirrettiin Isoonkyröön v. 1604 - sekin uusi tieto. Kirkkoherra Mathias Georgii Mathesiuksesta mainitaan, että hän oli Halikoensis ja jonkin verran myöhemmin vaikuttaneesta kirkkoherrasta, maisteri Petter Portinuksesta mainitaan, että hän on Kokkolasta kotoisin, G:Carlebyensis, ja että hän on toiminut neljä vuotta rykmentin pastorina Riiassa. Viimeksimainitut tiedot puuttuvat myös Strandbergistä ja Leinbergistä.
Myöskin esiintyy käsikirjoituksessa pappismiehiä, joita emme tapaa Strandbergillä; niinpä esim. mainitaan Maalahden ja Sulvan kappalaisten sarjassa Iohannes Iohannis Salvinus, jota ei muissa pappisluetteloissa tavata. Hänen nimensä jälkeen tehty merkintä vagus osoittanee, että hän on tilapäisesti toiminut mainituissa seurakunnissa kappalaisena.
[1] Tiedot Johan Forsmanista ovat Bergholmin Sukukirjasta, Laguksen Turun yliopiston ylioppilasmatrikkelista, Porthanin kirjeistä aikalaisilleen I (Bref till samtida) ja Kaarlo Forsmanin (Koskimiehen) kirjoituksesta H. G. Porthan ja Pohjalaiset (Kainulainen 1904).
[2] Alkuperäisessä käsikirjoituksessa kirjoitettu erehdyttävästi Paedagie.
Suomen Sukututkimusseuran kokouksessa 10.11.1942 pidetty esitelmä. Julkaistaan tässä lyhennettynä.
Förf. redogör i korthet för innehållet av en i Lillkyro, kyrkoarkiv förvarad handskrift »De fatis Ostrobothniae notandis». Handskriften torde till största delen vara författad av kyrkoherden i Lillkyro Johan Forsman (1759-1818), som från 1810 till sin död verkade som kyrkoherde i ovan nämnda socken. Den viktigaste delen av handskriften utgöres av »Series sacerdotum in Ostrobothnia», vilka innehålla en mängd i den vanliga tryckta genealogiska litteraturen okända notiser. Efter Forsmans död äro anteckningarna fortsatta av andra och gå åtminstone till år 1832.
© Tekijät ja Suomen Sukututkimusseura - Författarna och Genealogiska Samfundet i Finland
[ Artikkelin alku ]
Aiheenmukainen hakemisto | Vuoden 1942 hakemisto | Vuosikertahakemisto