[ Artikkelin loppu ]
Seuraavassa julkaistavat muistiinpanot ja selitykset ovat vähäinen osa laajemmasta, ennen sotia suoritetusta selvitystyöstä, jonka tarkoituksena on ollut TERSERUKSEN Sursilliana-laitoksen mahdollisimman tarkka rekonstruointi sekä tuon alkulähteen tietojen luotettavuuden myöhemmissä laitoksissa tapahtuneiden muutosten toteaminen. Lähtökohdaksi ja perustaksi »jälleenlöytyi», vieläpä itsensä Alceniuksen kokoelmasta, (nykyään Valtionarkistossa) aikaisintaan I720-luvulla ns. Falanderin dokumenttiin sisältyvä jäljennös (seuraavassa Tj), joka on piispa Terseruksen v. 1660 kirjaanpaneman laitoksen säilyttänyt ilmeisesti kutakuinkin muuttumattomana. Tässä yhteydessä todettakoon vain, että ensimmäinen laitos sisälsi alkuosanaan Eerik Ångermannin l. Sursillin jälkeläistön luettelon, sitten erillistä sukuluetteloja (Wasentium seu Brennerorum Familia jne.) ja päätteeksi tietoja Pohjanmaan seurakunnista ja kirkoista, ennen v. 1660 eläneistä kirkkoherroista sekä kaikista piispantarkastuksen aikana elävistä papeista ja koulujen opettajista. Erikoisesti huomattakoon merkinnät viimeksi mainittujen syntymä-, papiksitulo- ja virkaanastumisvuosista ja viittaukset sursillisen osaston vastaaviin kohtiin. GABRIEL PEITZIUKSEN laitoksessa (esim. VA, Alceniuksen kok.) aineiston järjestely on sama kuin Terseruksella, mutta - kumma kylläkin - esim. syntymäajat puuttuvat. ALCENIUKSEN (seuraavassa = A) lähtökohtana on ollut luultavasti etupäässä Peitziuksen laitos (seuraavassa = P). Alkuperäinen järjestys ja kokonaisuus on hävitetty: erilliset sukuluettelot omana osastona puuttuvat ja tietonsa papeista ym. Alcenius kokosi Hiereuologia Ostrobotnicaksi (VA), jossa vielä näkyy merkkejä ja kautta rantain saatuja heijastumia alkuperäisestä Terseruksen laitoksesta. (Enemmän noita merkkejä oli säilynyt esim. käsikirjoituksessa »De fatis Ostrobothniae notandis», ks. tästä Genos 1942: 85 etc.).
Alcenius ei - valitettavasti - kerinnyt (?) käyttää hyväkseen Falanderin dokumentin Terserus-laitosta, jonka hän sai lahjaksi v. 1848. Voitaneen väittää, etteivät tuosta ainakaan sukujohdot pahasti kärsineet. Eräisiin, merkityksekkäihinkin, yksityiskohtiin ja seuraamuksiin voidaan kuitenkin viitata ja valitsen seuraavan esityksen lähtökohdaksi muutaman sellaisen, seuratakseni sitten merkintöjen muuttumisia Terserusta seuraavissa laitoksissa ja jatkaakseni erässä kohdin sukujohtoja edemmäksikin. (Varmasti muuten arvon piispakin erehtyi ja jäljentäjät tekivät virheitä; se mahdollisuus on myös otettava huomioon.)
*
Östen Sursillin viimeisenä Suomeen tulleen tyttären jälkeläisten esittely päättyy painetussa Sursilliana-laitoksessa siv. 313, ja sen jälkeen luetellaan Östenin poikia kolme: Eerik Östeninpoika, joka jäi talonpojaksi Länsi-Pohjaan, mutta jonka lapsia taas vuorostaan joutui Suomeen, Östen Östeninpoika, josta tuli majatalonpitäjä Laihialle ja Hannu Östeninpoika, Laihian lukkari. Tuomiokirjojen merkintöjen nojalla voidaan todeta, että edellä mainituista keskimmäinen olikin oikeastaan Östen Eerikinpoika, joka jo 1633 osti tilan Laihian Potilan kylästä (Boddeby), määrättiin v. 1641 majatalonpitäjäksi, toimi myöhemmin nimismiehenä ja oli viimeisillään elok. 1675. P ilmoittaa vielä nimen oikein (Östen Erichsson), mutta virheellisesti polvikirjaimen (c !). Tästä johtuneekin A:n virhepäätelmä. Tj edustaa tässäkin tapauksessa vanhempaa perinnettä, jonka mukaan kyseinen kestikievari oli Östen Sursillin pojanpoika (polvikirjain d).
Toisella tavoin ovat merkinnät kehittyneet Hannu Östeninpojan kohdalla. A ilmoittaa: »Hans Östensson, klockare i Laihela», ja P: »Hans Östensson benemd, som blef klockare thersammastädes», mitä sinänsä käsittämätöntä merkintää ei tee ymmärrettävämmäksi myöhemmin lisätty »eller i Laihela». Tj taas ilmoittaa täysin selvästi: »denne Östen (Erichsson) hade och en oächta Son, aflad hoos Brodren Carolum Erici i G:Carleby, Hans Östensson benemd, som blef klåckare der sammastädes». Peitziuksella oli tiettävästi hallussaan Terseruksen alkuperäinen käsikirjoitus: totuutta sievisteltiin siis hieman taitamattomasti. Alcenius taas ei tuntenut originaalia, eikä ilmeisesti edes MATHESIUKSEN laitosta (nykyään eräs kappale - jäljennös ? - HYK:ssa), jossa esitetään Kokkolan lukkari ja hänen avioton alkuperänsä Terseruksen mukaisesti.
Olemme nyt joka tapauksessa saaneet erään ajoituksenkin kannalta varteenotettavan kiinnekohdan. Östen Eerikinpojan veljeksi ja Sursilliksi sanottu Carolus Erici tuli - jo Tj:nkin mukaan - Kokkolan kirkkoherraksi v. 1582. Vielä tarkempaan ajanmääräykseen pääsemme seuraavan asiakirjan välityksellä:
»Wij Jahan [!] Then Tredie etc. Göre witterligitt att efter thz wår vndersåte Kyrkieherden wdi Karleby Sochen på Österbothen sampt och Sochnemännen ther sammanstedz haffue tagit thenne breffuisare Hans Ostensson till theres Clockare, ther på han och Domerens öpne breff bekommit haffuer, Så på thz för:ne breffuijsare motte ware theste wissare om samme tienst, och icke någen skall trängie honom ther ifrå, Derföre haffuer han ödmiukeligen latidht bidie oss om wårt öppne stadhfästellse breff på samme Embethe, såsom och på then lön Klockaren ther sammestedz bekomme plägher, hwilekett wij honom icke welett haffue neket ... Han skall åhrlighen bekomme och niuthe Trij pund spannemååll till vnderhåldh liike som Clockaren för honom för någre åhr sedan nuthitt och bekommit haffuer ... Förbiudendes... alle ... att göre för:de Hans Östensson här emoott någett mehn aller [!] förfongh ... Schriffuet på wårtt Slott Stägborg then 21 Junii Anno etc. 88 vid wårt Regementz tijdt thz Tiugunde». (VA 4738:118; ks. myös K. G. LEINBERG, Handl. rör. finska kyrkan och prästerskapet, 3. saml., 1898, ss. 82-83.)
Näköjään mitätön juttu, joskaan ei liene ollut tavallista 1500-luvullakaan, että lukkari, vaikkapa Ruotsinkin (?) mies, sai kuninkaallisen virkaanvahvistus- ja turvakirjeen. Tässä tapauksessa voinemme vainuta kokkolalaisten juonitteluja, erikoisia syitä, ehkä juuri asianomaisen äpäryydestä johtuvia ...
Lähinnä seuraavat polvet ovat Tj:n mukaan:
d. Hans Hansson, en förnämlig rijk Borgare i Wasa, kallad (:aldra först af Kong Gustaf Adolf:) store Junkaren i Wasa. Hans Barn
e. Josephus Vasaeus, sac. i G:Carleby, hwilcken nu utj visitatione blef död och utj Synodo solenniter begrafwen. Hans förre hustru - - - Woiolani d:r i Euraåminne, den andra Brita Hansd:r Hoffrenia ...
e. Dorde Hansdotter fick Israel Pehrsson, Ländzman i Wasa.
e. . fick Daniel P:S:, Borgaren i Stockholm och Brunsgränden, sedan Paikuls fogde i Ingermanland. dhen 3 [!] Pehr Israelsson»
Terserusta myöhemmät laitokset eivät ole yllä esitettyyn, v:n 1660 tietomäärään kyenneet lisäämään mitään uutta, mutta alkuperäinenkin laitos antaa puutteellisia tietoja näistä henkilöistä.
Virallisten asiakirjojen (vero- ja tuomiokirjojen) nojalla voidaan todeta, että Hannu Hannunpoika ansaitsi hyvinkin »arvonimensä». Eräs Hannu Hannunpoika toimitti jo 1607 kruunun laskuun muonaa ja aseita Liivinmaalla oleskeleville joukoille (tavaroiden yhteisarvo oli lähes 4560 Ruotsin taalaria). V. 1645 samanniminen ilmoittaa kuljettaneensa ratsuväkeä Suomesta Ruotsiin (VA 9116: 184). Hannu Hannunpoika kuoli myöhään syksyllä 1654. Omaisuus arvioitiin v. 1659 lähes 13 000 kup. taalariksi (niistä yli 7 000 taalaria velkasaatavia). - P:o 1) Beata Enevaldin- l. Ingevaldintytär; p:o 2) (oma palvelijatar) Malin Tuomaantytär, k. ennen miestään. Lapsia:
a) Josephus Johannis Vasaeus (Wazensis, Vasaenius), synt. 1618 (Tj:pappisluettelo), yliopp. Upsalassa 1635, kenttäpapiksi 1639 (Tj), Kokkolan kappal. 1652-, ehdotettu 1659 appensa jälkeen Eurajoen kirkkoherraksi, kuoli 1660. - P:o 1) Eurajoen kirkkoherran Johannes Vojolanuksen tytär; p:o 2) 1658 Brita Hannuntytär Holfrenia, oululaisen porvarin Hannu Pietarinp. Hourun ja Magdalena Hannuntytär Limingian tytär, haud. Vaasassa 6. 10. 1672[1]. A:n vähäisestä, mutta merkityksekkäästä virheestä - polvinumero siirtynyt - on aiheutunut Lithovius ja Hoffrenius sukujen virheellinen yhdistäminen (ks. Genos 1944:100).
b) Dorde Hannuntytär. Puoliso haud. 16. 9. 1677. Hänen poikansa oli luultavasti luettelossa väärään paikkaan joutunut Petter Israelinpoika.
c) N. N. Hannuntytär. Rikkaan Hannun Hannunpojan vävynä mainitaan (Vaasan raast. 12/11 1642) Anders Olavinpoika, jonka niminen Tukholman porvari esiintyi jo kesäk. 1633. Tj:n merkintä porvarista voinee koskea vasta mainittua miestä. - Daniel Petterinpoika Sparf[2] (sukunimellinen jo 1659) mainitaan rikkaan Hannun vävynä jo 1641, toimi Paikullin voutina, myöhemmin kruununvoutina, asui vielä 1663 Säkkijärven Iivanalan kylässä ja muutti vielä samalla kymmenluvulla Uudellemaalle. Puoliso Margareta, main. Säkkijärvellä v. 1663 manttaaliluettelossa.
d) Tj:stä ja muista Sursilliana-laitoksista puuttuu rikkaan Hannun poika.
Hannu Hannunpoika nuorempi, porvari Vaasassa, kuoli 1652. Hän erehtyi vaaralliseen lemmenleikkiin ja hänet, samoin kuin toinen asianosainen, kirkkoherra Tuomas Florinuksen vaimo Karin Eerikintytär, tuomittiin kuolemaan (Vaasan raast. 10/4 1643), mutta armahdettiin. Hannun vaimon nimi ja viitteitä hänen syntyperäänsä on löydettävissä Vaasan raast. 1655 (siinä useassa kohdassa) ja 27/3 1658, ja sen jälkeen voidaankin todeta, että Hannu vaimoineen mainitaan Tj:ssäkin, kohdassa, jossa luetellaan Kokkolan kirkkoherran Jacobus Skepperuksen tyttäret[3], niiden joukossa Maria Jaakontytär, joka eli v. 1660 leskenä lankonsa, kirkkoherra Nicolaus Ringiuksen luona Uudessakaarlepyyssä. Hannu Hannunpojan jälkeen Marialla oli mahdollisesti puolisona eräs Grels Niilonpoika, mutta ainakin v:sta 1661 lähtien De la Gardien läänitysvouti, ent. Turun raatimies Henrik Tawast, k. Turussa 1667[4]. Hannu Hannunpojan lapsia: Beata (Tj: »är nu död») sekä viisi pienenä kuollutta.
Tj:stä ym. laitoksista puuttuu vielä Hannu Hannunpoika vanhemman tytär jälkimmäisestä avioliitosta:
e) Beata Hannuntytär, vain. 1685, jonka 1. p:o skottilaisesta isästä syntynyt Klaes Kasperinpoika Martzan Kokkolasta, k. n. 1675, ja 2. p:o Vaasassa 27. 2. 1677 Vähänkyrön nimismies Tuure Matinpoika. (Beatan pojasta Kasper M:sta ks. Vähänkyrön ja Laihian kär. 1688 sekä Vaasan raast. 5/1 ja 21/1 1695).
*
Tietoa Östen Sursillin harha-askeleesta, jonka tuloksena oli lukkari Hannu Östeninpoika, voisi varmistaa jokin sakkoluettelon merkintä 1560(?)-luvulta. Sellaista ei ainakaan tämän kirjoittaja ole löytänyt. Tuon lukkarin sukuun kuulumisesta meillä on joka tapauksessa käytettävissä eräs myöhemmän ajan välillinen todiste. Tuomiokapitulin pöytäkirjaan merkittiin 26/7 1658, että Kokkolan kappalainen Josephus [Hannu lukkarin pojanpoika] haluaa naida Simon Danielinpojan Oulussa silloin asustavan lesken, ja huomautus »Dee äro til tridje [Ied beslägtade] p å b å d a s i d o r». (Jälkimmäiset hakasulut ovat pöytäkirjojen julkaisijain lisäämät!). Kun otetaan huomioon Genealogia Sursillianaan harhautunut, erään Limmingiuksen ja erään Hourun toisiinsa liittymistä koskeva sotkeuma (vrt. edellä Josephus Vasaeuksen kohdalla ja Genos 1944:100), päästään esim. Tj:ssä esitettyyn sukulaisuuteen: Hannu lukkari ja Britan äidinäiti, Kristina Östenintyttäreksi ilmoitettu, olivat sisaruksia ja naimahaluiset siis pikkuserkuksia.
Lopuksi huomattakoon, että edellä alaviitassa jo mainittu raatimies Kauhaisen leski, vanha mutta »hyvä-älyinen ja -muistinen», kertoi Oulun raast. 1/2 1679 Östen Eerikinpojan olleenkin Kokkolan kirkkoherran, herra Kaarlen l a n k o, ts. naineen Kaarlen sisaren, Malinin. (Östen Sursillin vaimon nimi puuttuu kaikista tunnetuista Sursillianalaitoksista!). Terseruskin erehtyi, mutta saattoiko Kauhaisen leski muistaa juuri tuon kohdan (sukulaisuussuhteen) oikeammin kuin, tosin vieras, sukuun kuulumaton, mutta suurta todistajain joukkoa kuunnellut piispa? Todettakoon vain, että juuri ruotsalaiset tutkijat ovat viime aikoina innostuneet kirjoittamaan Sursilleista, viimeksi nimim. K. L-m (Martin Surlax och andra lurifaxar. Stockholms-Tidningen 4/3 1950, n:o 61). Sieltäpäin löytynevätkin vastaukset moniin, vielä avoimiksi jääneisiin kysymyksiin.
[1] Britan 1. p:o Simon Danielinpoika (Tj: »domare i Cumo»; A: »... i Kemi); 2. p:o Hannu Tuurenpoika, hänen viimeistä edellisessä avioliitossaan, raatimies Vaasassa, valtiopäivämies (Vaasan raast. 11/10 1671).
V:n 1. avioliitosta jäi eloon kaksi tytärtä: Beata ja Margareta (Vaasan raast. 18/3 1665 ja 8/11 1675 Ym.). - Tj ilmoittaa heidät, nimiä mainitsematta, virheellisesti Simon Danielinpojan tyttäriksi; ks. Genos 1944: 100, jossa mainittu poika Daniel Vasaeus oli luultavasti Simon Danielinpojan lapsia.
[2] Isä oli, Norrtäljen kirkkoherran antaman todistuksen mukaan Petter Fransinpoika (Vaasan raast. 1611).
[3] »Anna Jacobsd:r fick Nicolaum Ringium, Smol, nu Past: i Nycarleby ... ; Elisabeth Jacobsd:r fick Carl Nilsson, nu Gref Tottes fougde i Nycarleby ... ; Margareta Jacobsd:r fick -Nicol: Olai Wermel., nu sac. i Pärno i Nyland ... ; Maria Jacobsd:r fick Hans Hansson, Borgmest. [!] i Wasa, är nu (1660) änckia hoos sin swåger Nicol: Ringium».
Merkinnät ovat myöhemmissä laitoksissa sotkeutuneet ja supistuneet. P: 52 tuntee vielä Margaretan puolisoineen (kuten yllä), mutta mainitsee vain lasten lukumäärän (Tj:ssä on nimetkin), tuntee myös Marian miehineen (Hans Hansson, Borg. i Wasa; Tj:n Borgmest. on virhemerkintä). A: 340: Margaretalla nyt puolisona Hans Hansson. bagare [!] i Wasa; Maria puuttuu. Viimeisestä kehitysvaiheesta ks. Släktbok 1: Gammal t. 5. - Pernajan papin Nicolaus Olai Sylviuksen lasten nimistä ks. Tj.
[4] Oulun raast. 1/2 1679 raatimies Henrik Kauhaisen leski Karin Laurintytär esitti - Turun hovioikeuden sihteerin Jakob Wallsteniuksen lähettämän anomuksen johdosta - todistuksen W:n ja Turussa eläneen Henrik Tawastin lesken, Maria Jaakontyttären sukulaisuudesta ja ilmoitti mm., että jälkimmäisen isä oli Kokkolan kirkkoherra. Että tuo Maria oli juuri sen H. T:n leski, jonka poikia oli mm. Erik Tawast, sittemmin Tavaststjerna, ilmenee ratkaisevasti eräistä Turun raastuvanoikeudessa 2/11 - 16/12 1671 (ptk. ss. 558-585, VA) esitetyistä seikoista. Marian luona Turussa olivat asuneet, kuka minkin ajan, hänen sisarensa Elisabet ja Margareta ja erittäinkin sisarentytär, »H:r Nielses ifrån Nylandh, Lisbetha b:dh» (Vrt. edellä Skepperuksen tyttärien luetteloa Tj:n mukaan). Mihin Carpelanin (Åbo i genealogiskt hänseende, s. 97) merkintä Marian isästä Jakob Kolloisesta perustuu, on tietymätöntä, mutta ilmeistä on, että Ramsayn (Frälsesläkter, s. 479) ilmoitus kyseisen Marian apesta(Fogelhulvudista) pohjautuu hätäisesti luettuun pöytäkirjan kohtaan. (Piikkiön ja Kaarinan kär. 1-2/3 1683; ks. myös kär. 12-13/1-2 1683 sekä 15-16/6 1684).
© Tekijät ja Suomen Sukututkimusseura - Författarna och Genealogiska Samfundet i Finland
[ Artikkelin alku ]
Aiheenmukainen hakemisto | Vuoden 1950 hakemisto | Vuosikertahakemisto