[ Artikkelin loppu ]
Aikakauskirja Genoksen n:ossa 2/1956 on insinööri Arthur Ehnqvist julkaissut Suomen Sukututkimusseuran toukokuun kokouksessa pitämänsä esitelmän Leppävirran Oxman-suvusta ja sen Brusin ja Lagervall-nimisistä haarautumista. EHNQVIST toteaa suvun kantaisän olevan Leppävirran toinen kirkkoherra Clemens Bartholdi (Klemetti Pärttylinpoika) Bosphorus eli Oxman, joka pääsi Leppävirran kappalaiseksi 1651 ja kuoli seurakunnan esipaimenena 1703. AKIANDERin vanhan itäisen hiippakunnan paimenmuistoon nojautuen tekijä mainitsee kirkkoherran vaimoksi Brita Henrikintytär Bruusin ja luettelee heidän kolme lastansa Annan, Bertelin ja Margaretan. Molemmat tyttäret olivat naimisissa ja Bertel-pojasta tuli seurakunnan lukkari, missä virassa hän oli jo 1697. Bertelistä polveutuu sukuhaara, jonka vaiheita EHNQVISTelävästi ja asiantuntevasti luonnehtii. Sukuhaara on mieskannalta nyttemmin sammunut.
Kirjoittaja on ollut tietoinen siitä, että Oxman-suku edelleenkin versoo Savossa, nyttemmin Osmala-nimisenä. Sen asuma-alueesta puheen ollen hän mainitsee suvun levinneen pohjoiseenkin mm. Kuopioon, jossa on jopa Oksmanninkatu. Myöskin Karttulaan Oxmanit varhain pesiytyvät. Pohjois-Karjalassa heitä on Kontiolahdella, Liperissä, Polvijärvellä ja varsinkin Kaavilla.[1] Suvun kanta-alueita on kuitenkin Leppävirran ohella sen eteläinen naapuripitäjä. Joroisten Oxmaneista EHNQVIST on ammentanut tietoja N. KARL GROTENFELTIN rikassisältöisestä pitäjän historiasta, joka onkin sukututkijan aarreaitta. Joroisissa Oxmanit esiintyvät ensi kerran 1715 - siis keskellä isoavihaa, - jolloin seurakunnan vihittyjen luettelon mukaan Johan Oxman Leppävirralta menee naimisiin Anna Willanderin kanssa. Pariskunta asettuu myöhemmin 1720-luvulla asumaan Joroisiin vaimon päästyä sukulunastuksen kautta Häyrilä N:o 2-nimisen perintötilan, nykyisen Kuusikon omistajaksi. Kuka oli tämä Johan Oxman? EHNQVIST olettaa hänen mahdollisesti olleen Clemens Oxmanin toinen poika ryhtymättä kuitenkaan tarkemmin selvittelemään sukulaisuussuhdetta, joka oli hänen varsinaisen aiheensa ulkopuolella. Leppävirran seurakunnan vanhimmista kirkonkirjoista osa (nimittäin historiakirjat) on hävinnyt, joten sukututkimukselle keskeiset täsmälliset syntyneiden, vihittyjen ja kuolleiden luettelot alkavat vasta 1740-luvulla. Siitäkin syystä yhteyden etsiminen Leppävirran ja Joroisten Oxmanien välillä on ehkä tuntunut vaikealta. Koska joroislainen Oxman-suku on laaja ja Joroisten kunnallishallinnon historiassa ansioitunut, olen pitänyt sen mahdollista kytkemistä Leppävirran kantasukuun tähdellisenä. Samalla olen yrittänyt EHNQVISTille tuntemattomaksi jääneeseen asiakirja-aineistoon nojautuen luoda kuvan Oxman-suvun leppävirtalaisista varhaispolvista.
Vähä-Savon tuomiokirjat antavatkin tähän mahdollisuuden. Eräs asianhaara on oleellisesti helpottanut Oxman-suvun vanhimpien polvien selvittämiseen. Koska suku ei jatkunut pappissukuna, sen jäsenien piti ajan maatalousvaltaisessa yhteiskunnassa päästä maahan kiinni. Johan Oxmanin vaimon onnistunut käräjissä käynti 1727, jolloin hän sai lunastaa takaisin äitinsä perintötilan, on loppuvaihe niiden pyrkimysten ketjussa, jotka tähtäävät perheen toimeentulon varmistamiseen. Leppävirran kesäkäräjillä 1695 jätti kirkkoherra Clemens Oxman oikeudelle vahvistettavaksi kirjelmän, jonka kautta hän lahjoittaa nuorimmalle pojalleen Bertelille omistamansa Nikkilänmäen verotilan. Bertelin piti omistaa tila vanhan äitinsä kanssa tämän eläessä ja yksin tämän kuoltua. Oikeus vahvistikin lahjoituskirjan, joka oli päivätty 4 kesäk. 1695.
 |
| Oxman-suvun kantaisän omakätinen nimikirjoitus v:lta 1697. |
Vanha herra Clemens kuoli todennäköisesti 1702 siitä päätellen, että Leppävirran käräjillä 16.6.1702 esitetään hänen leskensä Brita Bruusin ja armovuoden saarnaaja Sigfred Cajanderin välillä 29.5.1702 tehty sopimus leskelle seurakunnasta tulevista tuloista. Huolen pidossaan nuorimmasta vesastaan hän ei ottanut huomioon vanhempien lasten mielipiteitä ja etuja. Mainitun vuoden käräjillä tapaammekin seurakunnan arvoisan kappalaisen Johan Ursinuksen kiistelemässä Bertel-lukkarilta oikeutta hallita tilaa. Herra Johan väittää, että tila on hänen vaimonsa Ingeborg Oxmanin äidin Beata Montanan sukutila. Käy siis ilmi, että Clemens Oxman on ollut kahdesti naimisissa; ensin Beatan kanssa jonka täytyy olla Leppävirran ensimmäisen kirkkoherran Matthias Henrici Montanuksen tytär. Ingeborgin veljen mainitaan olevan Kivennavan nimismies Johan Oxman. Oikeudenkäynnissä käy selville, että Bertel oli 1702 hyvittänyt velipuolensa Johanin maksamalla hänelle 90 vaskitaalaria. Bertel Oxman saa väistyä tilalta, mutta vaatii vielä 1709 hyvitystä maksamastaan summasta ja niistä ikkunoista, jotka hän omin varoin oli ostanut tilan tupaa varten. Sitä paitsi hän pyytää oikeuden muuttaa pois rakennuttamansa saunan ja leivintuvan. Nikkilänmäki sukeltuu jälleen esille pari vuotta myöhemmin. Johan Oxman oli kuten mainittiin Kivennavan nimismies. Valtakunta oli kuitenkin sodassa itäisen naapurin kanssa. Viipuri joutui vihollisten käsiin 1710 ja pakolaisia virtasi Kannakselta. Heidän joukossaan oli myös nimismies Johan Oxmanin leski Anna Maria Öman, joka YRJÖ BLOMSTEDTin tiedonannon mukaan luultavasti on Äyräpään kihlakunnan kruununvoudin Carl Ömanin tytär, Kivennapa kun kuului tämän hallintopiiriin. Leppävirran käräjillä 1711 leski astuu oikeuden eteen ja vaatii nyt, joskin tuloksetta, vuorostaan Nikkilänmäkeä.[2] Nyt saamme uusia tietoja Oxmanien perheestä. Anna-sisaren nimi on jo tuttu, mutta myöskin veli Israel mainitaan huomauttaen, että hänestä ja hänen lapsistaan ei ole mitään tietoja saatavissa. Voisi tämän perusteella arvata, että Israel ei ole löydettävissä Savosta. Mutta naapurimaakunnasta luultavasti hänet löydämme. Israel Oxmanin täytyy olla se samanniminen henkilö, joka mainitaan urkurina Porvoossa ainakin 1691 - 1708. Sieltä hän 1698 osti talon. Hän oli kahdesti naimisissa, ensin Kirstinin (k. noin 1699), toiseksi Marian kanssa, joka eli vielä 1708. Isonvihan jälkeen perhettä ei enää tavata henkikirjoissa ja 1741 mainitaan Israel Oxmanin perillisenä eräs Jakob Hornborg mikä tosiseikka viittaa siihen, ettei häneltä jäänyt jälkeläisiä mieslinjalla. Ensimmäisestä aviosta Israel Oxnianilla tosin oli poika, jolle Porvoon raastuvanoikeus 1699 määräsi holhoojan.[3]
Lukkarimme Bertel Oxman ja hänen perheensä olivat siis tilattomat sen jälkeen, kun Nikkilänmäki oli jäänyt Ursinusten haltuun. Vuonn 1712 Bertel kuitenkin sopii kihlakunnanoikeuden edessä lankonsa Bertel Henduisen (Hentusen) kanssa, että hän vauraampana ja paremmaksi miehenavuksi (»starkare manshielp» kuten pöytäkirjassa sanotaan) pääsee Henduisen yhtiömieheksi tilalle, jota myöhemmin kutsutaan Alapihaksi. Isonvihan aikana näyttää Oxman tunkeneen Henduiset syrjään päästen tilan viralliseksi isännäksi. Henkikirjoista käy ilmi, että Bertel Henduisen ja hänen vaimonsa Elisabetin ohella on tilalla v:sta 1712 lähtien yhtiömies nimeltä Johan Oxman! Isonvihan jälkeisissä henkikirjoissa asuvat tilalla veljekset Johan ja Casper Oxman. Lukkari Bertel Oxman vaimoineen mainitaan henkikirjoissa aina erikseen hegellisen ja maallisen esivallan edustajien (kirkkoherran, kappalaisen, nimismiehen, piiskurin, haudankaivajan) joukossa henkikirjan lopussa. Johan ja Casper ovat luonnollisesti hänen poikiansa. Vahvistusta tähän olettamukseen saamme jälleen tuomiokirjasta. Bertel Henduinen on kuollut, mutta hänen samanniminen poikansa tuo käräjillä 1725 esille yhtiösopimuksen, jonka hänen isänsä 22 toukok. 1712 oli tehnyt lankonsa Bertel Oxmanin kanssa. Tätä edustaa taas hänen poikansa Johan Oxman, joka huomauttaa, että Henduisen isä ei ollut ostanut tilaa omilla rahoillaan vaan appensa, kirkkoherravainajan varoilla eräältä Könöiseltä. Siitä huolimatta oikeus tuomitsi tilan Henduiselle.
Toisista lähteistä käy ilmi, että vanhemman Bertel Henduisen vaimo oli Elisabeth Oxman (synt. 1664, kuol. 1738). Henduisia sanotaan eräissä yhteyksissä Puumalaisiksikin, joten EHNQVIST on erehtynyt väittäessään Bertel Puumalaisen vaimon olevan nimeltään Anna. Clemens-herralla oli kyllä henkikirjan mukaan Anna-niminen tytär, mutta kenen kanssa tämä oli naimisissa on tuntematonta. Sekä AKIANDERin että EHNQVISTin mainitsema Margareta-tytär taas oli mennyt naimisiin Mikael Breutigamin kanssa.[4] Margareta jäi 1691 leskeksi, hänen miehensä mestattiin sinä vuonna Savonlinnassa syyllistyttyään murhaan (HARRY W. WALLI). 1697 Margareta oleskelee Leppävirran kirkkoherran pappilassa. Margareta ja Elisabeth olivat ymmärtääkseni kuten Bertelkin kirkkoherran toisesta aviosta. Heidän yhteinen äitinsä, jonka Leppävirran ensimmäisessä rippikirjassa sanotaan saavuttaneen korkean iän, on edellä mainittu Brita Henrikintytär Bruus. Hänen syntyperästään tietää tuomiokirja 1669 ainoastaan, että herra Clemensin lanko, Viipurin pikkutullin hoitaja Adam Henrikinpoika Bruus oli Mikkelinmessun markkinoilla sinä vuonna kadottanut kukkaron.
Oxmanit olivat siis 1725 jälleen maattomia. Seuraavina vuosina 1726 - 27 tapaammekin Johanin ja hänen veljensä Casperin Leppävirran pappilan renkeinä. Renkipalvelu ei tietenkään maistanut talossa, jota veljesten isoisä kerran oli hallinnut Leppävirran seurakunnan kirkkoherrana. Vuonna 1727 tapahtui Anna-vaimon onnistunut käräjillä käynti ja seuraavan vuoden henkikirjassa on Johan Oxman asettunut asumaan Joroisten Häyrilään N:o 2:een, joka sai ensimmäisen maakirjanimensä hänen mukaansa. Tänne jäivät hänen jälkeläisensä asumaan vuoteen 1845, jolloin tila siirtyi nykyiselle isäntäsuvulle.
Tuomiokirjojen ja henkiluetteloiden antamia tietoja täydentävät Leppävirran rippikirjat, joista vanhin alkaa 1699 kirkkoherra Clemens Oxmanin vielä eläessä ja varapastori Erik Wirilanderin hoitaessa kirkkoherran vanhuuden takia sielunhoitoa. Rippikirjoista käy ilmi Johan Oxmanin syntymävuosi 1691. Sama vuosiluku on Joroisten vastaavissa kirjoissa (ei 1687 kuten N. KARL GROTENFELT mainitsee). Koska Bertel Oxman vielä 1690:n henkikirjoissa oli naimaton, tuntuu luku uskottavalta (henkikirjoja ei ole säilynyt kaikilta vuosilta). Myöskin vaimo Anna Willander on Leppävirroilla kirjoilla; tieto joka sataprosenttisesti todistaa, että kysymyksessä on sama pariskunta. Me saamme tietää, että Bertel Oxman oli kahdesti naimisissa, ilmeisesti kahden sisaruksen kanssa. Maria Glomirus näyttää synnyttäneen hänelle seuraavat lapset: Johan, Casper, Bertel, Beata, Margareta ja Anna. Casperista, jonka vaimo oli Brita Suhotar (Suetar), sopii mainita, että hänellä oli poika Nils, joka 1740 meni Joroisissa naimisiin Märtta Teittisen kanssa. Nils Casperinpoika Oxman oli sotamies ja asui Katisenlahden kylässä. On mahdollista, että hänenkin jälkeläisiään on Joroisten Oxman-Osmala-Osmalahti-suvussa. Myöskin Beatan tiet veivät Joroisiin, koska talollinen »Johan Oxmanin sisar Beata» sai Leppävirran käräjillä kärsiä siitä, että hän veljensä luona ollessaan oli kevvtmielisesti antautunut tekemisiin tuntemattoman matkustajan kanssa. Mies oli ollut matkalla Haminasta Pohjanmaalle ja tuttavuuden tulos oli tyttölapsi. Beata ei tiennyt miehen nimeä, pystyi ainoastaan selostamaan hänen pukunsa, joka viittaa sotilashenkilöön tai kruununpalvelijaan. Beata meni 1738 naimisiin Joroisniemeltä kotoisin olevan sotamiehen Johan Pajaisen (Paajasen) kanssa jääden Joroisiin. Veli Bertel oli hänkin sotilas, naimisissa Margareta Karpittaren kanssa. Leppävirran Kopolanniemen Oxmannit polveutuvat heistä. Bertel Oxman oli Savon ja Savonlinnan läänin jalkaväkirykmentin everstiluutnantin komppanian ruodun N:o 135 sotamies kunnostautuen erikoisesti Savonlinnan piirityksessä 1742. Sotapalveluksesta hän erosi kuusi vuotta myöhemmin.
Toisesta aviosta Helena Glomeran kanssa Bertel Oxmanilla tuntuu olleen kaksi poikaa ja kaksi tytärtä. Vanhempi lienee Olof-niminen poika, joka hoiti Leppävirran lukkarin virkaa 1735 ja myöhemmin mainitaan renkinä. Vuonna 1736 hänet annettiin ilmi salavuoteudesta menettäen ehkä tästä syystä mahdollisuuden päästä isänsä seuraajaksi. Lukkarin virka meni ylioppilas Abraham Hoffrénille, hänkin tunnettua savolaista suursukua, jonka juuret vievät Ouluun. Vastaavanlainen rikkomus ajan ankaraa sukupuolikuria kohtaan ei sentään ollut esteenä nuorimman pojan Axelin uralla. Hän oli Savon ja Savonlinnan läänin jalkaväkirykmentin Kuopion komppanian entinen korpraali päästessään 1750-luvulla Leppävirran koulumestariksi. Hänestä polveutuu EHNQVISTin selvittämä sukuhaara. Tyttäret Bertelin toisesta aviosta olivat Maria ja Helena, joista jälkimmäinen 1749 vihittiin rakuuna Anders Nymanin kanssa. Marian mies oli torppari Simon Holopainen.
1750-luvulla tihenee Oxmannien joukko sekä Leppävirralla että Joroisissa. Clemens Oxmanin miespuoliset jälkeläiset kolmannessa polvessa ovat päässeet miehuuden ikään ja perustaneet perheitä. Eri sukuhaarojen tarkempi selvittäminen on nähdäkseni paikallisen tutkimuksen asia, jonka käytettäväksi keskusarkistoista kerätty aineisto täten luovutetaan.
Mitä kantaisän alkuperään tulee, tuntuu EHNQVISTin olettamus oikeutetulta. Bosphorus (latinalainen Bos = härkä) ja Oxman-nimien takana hän olettaa savo-karjalaisen Sonnisen tai Härkösen. Tähän haluan lisätä, että Härkösiä on Savossa 1500-luvulla ja Härkä-nimisiä henkilöitä on esim. Viipurissa useampia 1600-luvulla. Tosin en ole Viipurista löytänyt ketään Bertel (Bartholdus) Härkä- tai Härköin-nimistä. Bosphorus-nimeä EHNQVIST ei ole tavannut asiakirjoissa, mutta tuomiokirjoista käy ilmi, että Clemeus Bartholdi sitä nuorempana todella käytti.
Lähteitä:
Valtionarkisto:
Viipurin ja Savonlinnan (sittemmin Kyminkartanon) läänin henkikirjat.
Uudenmaan ja Hämeen läänin henkikirjat.
Vähä-Savon tuomiokirjat 1664: 145, 1669: 198, 1670: 52 (00 4), 1692: 14 (00 7), 1695: 136 (00 8), 1702: 768 (00 13), 1703: 34 (00 13), 1704: 203 - 204 (00 18), 1709: 150 - 151 (00 23), 1711: 161 - 162 (00 24), 1712: 109 - 110 (00 24), 1724: 47, 362 (00 27), 1725: 320 - 324 (00 28), 1727: 167 (00 30), 1736: 175 - 176, 203 seur., 502 - 503 (00 39), 1747: 363, 379 - 381 (00 48).
Porvoon tuomiokirjat 1698: 33, 1699: 143 (b 5).
Leppävirran rippikirjat (mikrofilmeinä).
Leppävirran ja Joroisten historiakirjat (SSS:n kopiot).
Savo-Karjalan maakunta-arkisto:
LAGUKSEN kokoelma.
Joroisten kirkonarkisto:
Joroisten rippikirjat.
Tiedonantajia:
YRJÖ BLOMSTEDT, ÅKE A. HERTZBERG ja HARRY W. WALLI.
[1] Vrt A. R. SAARENSEPPÄ (CEDERBERG), Pohjois-Karjalan vierasnimiset suvut (Hki 1910)
[2] Pariskunnalla oli ainakin poika Johan, joka mainitaan Kivennavalla 1708:n henkikirjassa. Hän häviää sen jälkeen näköpiiristämme. Tuskin hän voi olla sama henkilö kuin sotamies Johan Oxman, joka kaatui Lappeenrannan taistelussa 1741 ja, jonka leski Gertrud Pitkätär mainitaan Leppävirran käräjillä 1747.
[3] Tiedot Israel Oxmanista Porvoon henkikirjoista ja tuomiokirjoista olen saanut tri ÅKE A. HERTZBERGiltä. Vrt myös BO WITTING, Rannsakning om gravplatser i Borgå 1741 (Genos 1955).
[4] LAGUS (Åbo akademis studentmatrikel) tuntee erään Mikael Christierni Breutigamin, joka tulee ylioppilaaksi 1667 liittyen Viipurilaiseen osakuntaan. Hän oli Viipurin tullikirjurin poika ja haudattiin Viipurin tuomiokirkon tilien mukaan 1673. Kysymyksessä ei siis voi olla sama henkilö. Puumalassa on kirkkoherrana 1684 - 94 Antonius Breutigam (AKIANDER).
© Tekijät ja Suomen Sukututkimusseura - Författarna och Genealogiska Samfundet i Finland
[ Artikkelin alku ]
Aiheenmukainen hakemisto | Vuoden 1956 hakemisto | Vuosikertahakemisto