GENOS - Suomen Sukututkimusseuran aikakauskirja

[ Artikkelin loppu ]

Hobin

Rovasti YRJÖ HORMIA, Sääminki  [1]

Hobin-suku ei niiden puolenkolmatta vuosisadan ajan, jolloin siitä on löydettävissä tietoja, ole näytellyt mitään erityisen huomattavaa tai tunnettua osaa maamme sivistyselämässä tai historiallisissa vaiheissa, mutta se on toisaalta eräällä tavalla ehkä esimerkillisimpiä Ruotsin vallan aikaisia soturisukujamme; toisaalta taas sen merkitys 1800-luvun puunjalostusteollisuuden nousun yhteydessä on ainakin suunnitelmien laatimisessa uraauurtava. Mitään täydellistä selvitystä ei Hobin-suvusta liene olemassa, joten vastaisia tutkimuksia varten esitetään seuraavassa eri lähteistä koottuja, osin hajanaisiakin tietoja.

Suvun toistaiseksi vanhin tunnettu jäsen on Anders Hobin, joka 1692 mainitaan katselmuskirjurina eversti Joakim Cronmanin rykmentissä (Savon ja Savonlinnan läänin jalkaväkirykmentissä) kapteeni Gyllenspångin komppaniassa. Lappeenrannan henkikirjassa vuodelta 1697 tuossa pienessä itäsuomalaisessa kaupungissa mainitaan asuvaksi mm. katselmuskirjuri Hobinin vaimo. Miehen etunimeä ei lähteissä näy, mutta näyttää siltä, että tämä vaimo on Anna Brotterus (k. poikansa luona Säämingissä 1735, haud. 12.1., 80-vuotiaana) (ks. Genos 1958, s. 50). Voi myös olla mahdollista, että kysymyksessä on kersantti Gustaf Hobin'in vaimo. Ruotsin Sota-arkiston arkistonhoitajan Alf Åbergin antamien tietojen mukaan tuli Gustaf Hobin kuitenkin vasta lokak. 1710 Savon ja Savonlinnan läänin jalkaväkirykmentin majurin komppanian katselmuskirjuriksi ja siirrettiin 27.7.1713 saman komppanian kersantiksi. Vuoden 1714 palkkausluetteloissa on maininta: »bortkommit vid Kyro action den 19 februari 1714 (ts. kaatunut Napuella 19.2.1714), Hänen puolisonsa oli Katarina Busch (k. Lappeenrannassa maalisk.- huhtik. 1724); kun kuitenkin jo vuoden 1708 henkikirjassa maininta on muuttunut vaimosta leskeksi, lienee pidettävä oletettavampana, että kysymyksessä on Anna Brotterus eikä Katarina Busch, jäihän viimemainittu leskeksi vasta 1714. Suvun kantaisä olisi näin ollen katselmuskirjuri Anders Hobin ja kantaäiti Anna Brotterus.

sukutaulu

Lappeenrannan tuomiokirjoista käykin selvästi ilmi, että Anna Brotteruksella oli aviossaan Hobinin kanssa kaksi poikaa, toinen vänrikki tai vääpeli (= kersantti Gustaf Hobin) ja naimisissa Katarina Buschin kanssa, toinen taas vääpeli (= Anders Hobin) ja asuva Savossa. Savoon oli Anna Brotteruskin muuttanut poikansa luo; sinne muutti 1724 jälkeen kaiketi myös Gustaf Hobinin ainoa lapsi, täysin orvoksi jäänyt tytär Anna Katarina Hobin, s. 1713, joka sittemmin oli kamarineitona keisarill. residentin Hugenholtzin palveluksessa Pietarissa. Hänet vihittiin Pietarissa 1738 avioliittoon Brandenburgista kotoisin olevan räätälimestari Elias Erlerin kanssa. Anna Katarinan sanotaan vihittäessä olevan Savonlinnasta kotoisin.

Savonlinnalla tarkoitettaneen tässä yhteydessä itse asiassa Sääminkiä, missä Anna Katarinan setä, vääpeli Anders Hobin asui Rännälinmäen puustellia Kaartilanrannan kylässä. Anders Hobin oli vanha karoliinialiupseeri, joka jo 1714 oli Savon ja Savonlinnan läänin jalkaväkirykmentissä korpraalina. Vuonna 1717 hänestä tuli majoittaja, ja saman vuoden lopulla johdattaja (lippumies) ja 1718 majurin komppanian vääpeli. Vuodesta 1720 lähtien hän oli vääpelinä Puumalan komppaniassa aina kuolemaansa saakka vuonna 1741. Veljensä Gustafin tavoin oli Anders Hobininkin osana kaatua taistelussa: Lappeenrannan verisessä taistelussa hän saavutti matkansa pään 23.8.1741.

Avioliitossaan Vendla Nicanderin (s. 1689, k. »vänrikinleskenä» Kerimäellä 10.10.1771) kanssa oli Anders Hobinilla ainakin kahdeksan lasta. Poika Anders oli nähtävästi syntynyt 1719, koska häntä kuollessaan 1734 (haud. Sääminkiin 10.12.) sanotaan 15-vuotiaaksi. Muitten poikien joukossa ovat Erik Johanin (s. Säämingissä 7.6.1728) vaiheet tuntemattomat, Carl Bengt oli kapteeni, Gustaf kappalainen, Abraham kersantti. Tyttäristä jää Anna Margareta (s. Säämingissä 26.2.1726) vaiheiltaan tuntemattomaksi, Vendla Kristina (s. Säämingissä 14.5.1732, k. leskenä Viipurissa 28. 12. 1794) muutti Pietariin ja solmi siellä 24.9.1757 avioliiton Pietarin maistraatin kielenkääntäjän Nikolaus Luukin kanssa tämän 2. aviossa, kun taas Maria (s. Säämingissä 2.7. 1735, k. 1792) solmi avioliiton Kerimäen nimismiehen, kollegireistraattori Johan Salménin (s. Kerimäellä 3.4.1745, k. 3.3.1809) kanssa.

Ei ole tietoa siitä, mitä Carl Bengt Hobin (s. Säämingissä 3.1.1723) nuoruudessaan toimitteli. Hän oli jo lähes 27-vuotias astuessaan 1.8.1749 Pohjanmaan rykmentin Närpiön komppanian johdattajana sotilasuraansa alkamaan. Vuonna 1753 hänelle suotiin kersantin arvo, 1758 vääpelin arvo ja samana vuonna hänestä tehtiin väliaikaisella määräyksellä vänrikki, mihin arvoon hän 21.9.1763 sai kuninkaallisen valtakirjan. Vuodesta 1759 vuoteen 1763 oli hänellä kersantin määräjakopalkka Närpiön komppaniassa, sittemmin hän palveli vuoden verran Lohtajan komppaniassa ja jälleen 1764-70 ja 1770-78 Närpiön komppaniassa, ensin vänrikin, sitten luutnantin määräjakopalkalla (välillä puolisen vuotta Lohtajan komppanian luutnanttina). Luutnantti hänestä tuli 4.4.1770, esikuntakapteeni 1.4.1778. Toimittuaan 1778-79 Lohtajan komppanian luutnanttina ja 1779-82 I. majurin komppanian luutnanttina hän otti 12.11.1782 eron palveluksesta. Hänen ansioluettelostaan voidaan poimia tiedot komennuksista Viaporin rakennustöihin 1749-51, 1755 ja 1772-73 sekä ansiokas osallistuminen Pommerin sotaan 1757-62. Siellä hän oli mukana mm. Neumühlin kahakassa 1758, Tassenbergin kahakassa 1760, Ryckensdorfin kahakassa 1760, Bartoun kahakassa 1761 sekä hyökkäyksissä Clemtinon luona 1761 ja Neukahlenin luona 2.1.1762. Kapteeni Carl Bengt Hobin kuoli Vaasassa 3.9.1789.

Avioliitossaan Helena Stenforsin (s. 18.5.1721, k. Vaasassa 14.4.1793) kanssa oli Carl Bengt Hobinilla ainakin kahdeksan lasta, joista kuitenkin neljä kuoli jo aivan pieninä. Tyttäristä oli vanhempi Sofia (s. 22.2.1749, k. Kaskisissa 24.11.1827) ensin naimisissa jonkun Bjurstedt-nimisen miehen ja vuodesta 1787 lähtien kauppias Henrik Grönbladin (s. Porissa 7.6.1759, k. Kaskisissa 24.11.1827) kanssa. Nuorempi tytär Margareta Helena (s. 1751, k. Korsnäsissä 19.4.1796) solmi Vaasassa 1772 avioliiton Mikael Johansson Thölbergin (s. Mustasaaressa 4.1.1754, k. Korsnäsissä 18.11.1811) kanssa, joka nähtävästi tämän avioliiton avulla sinkautti itsensä talonpojanpojasta vänrikiksi. Molemmat Carl Bengt Hobinin pojat, Gustaf Adolf ja Jakob Wilhelm, seurasivat suvun sotilastraditioita.

Gustaf Adolf Hobin (s. Sulvassa 23.9.1764) merkittiin vapaatarjokkaana Pohjanmaan rykmentin Närpiön komppaniaan jo alle nelivuotiaana 1768. Vuosina 1778-81 hän kävi Vaasan koulua ja astui 1782 varsinaisesti sotilasuralle kersanttina ruotujakopalkalla Närpiön komppaniassa. Jo samana vuonna hänet ylennettiin esikuntavänrikiksi ja everstiluutnantin komppanian vääpeliksi ja 1783 hänelle annettiin henkikomppanian kersantin määräjakopalkka. Vuonna 1792 hän siirtyi Kemin komppanian johdattajan virkaan, mutta luopui tästä virasta 1793 veljensä hyväksi ja palveli 1794-96 ylim. luutnanttina Henkikomppaniassa. Vuonna 1796 hän tuli Henkikomppanian kapteeniluutnantiksi ja sai samalla alikapteenin arvon. Gustaf Adolf Hobin otti eron palveluksesta 10.9.1798. Asuttuaan sitten pitemmän aikaa maanviljelijänä Jurvassa hän ryhtyi 1823 siviilipalvelukseen tullinhoitajana Pietarsaaressa, mutta kuoli jo 22.6.1824 Pietarsaaressa.

Gustaf Adolf Hobinin ansioluettelo kertoo sekin komennuksista Viaporiin, mm. laivanrakennustehtäviin 1786-87, sekä osallistumisesta sotaan. Hänen osalleen tuli edustaa sukua Kustaa III:n onnettomassa sodassa 1788-90, ensin komennettuna laivastoon (mukana mm. Haminan maihinnousussa 1788) ja vuonna 1789 Savossa mm. Porrassalmella, Kilpikoskella ja Parkumäellä. Haavoituttuaan 21.7.1789 Parkumäellä vaikeasti oikeaan käsivarteen ja kupeeseen joutui hän venäläisten kasakkojen vangiksi. Vuonna 1790 hän pääsi palaamaan sotavankeudesta. Samana vuonna hänestä tehtiin Miekkatähdistön ritari.

Vuonna 1800 solmi eronsaanut kapteeni Hobin avioliiton Christina Beata Böckerin (s. Vaasassa 8.2.1782, k. Turussa 9.8.1853), salpietarikeittimöiden ylitarkastajan Petter Elias Böckerin ja Anna Elisabet Castinin tyttären kanssa. Tästä avioliitosta syntyi seitsemän lasta, joista kuitenkin kaksi kuoli jo nuorella iällä. Tyttäristä kuolivat Beata Charlotta (s. Jurvassa 5.8.1806, k. Turussa 15.4.1871) ja Ebba Gustava (s. Jurvassa 25.10.1809, k. Turussa 22.1.1881) naimattomina, Anna Sofia (s. Jurvassa 4.7.1802, k. Kaskisissa 27.11.1833) oli naimisissa v:sta 1824 lähtien Kaskisten saarnaajan ja pedagogin Karl Cronströmin (s. Paraisilla 7.8.1799, k. Kaskisissa 18.8.1850) kanssa tämän I. aviossa. Molemmat pojat, Gustaf ja Christian, antautuivat muille aloille jatkamatta oikeastaan suvun sotilaallisia traditioita.

Käytyään Turun koulua tuli Gustaf Hobin (s. Jurvassa 1.1.1811) ylioppilaaksi Helsingissä 1830 kirjoittautuen pohjalaiseen osakuntaan. Suorittamatta mitään loppututkintoa hän jo 1835 merkityttää itsensä aliupseeriksi Suomen meriekipaasiin - pieni poikkeama sotilaallisen tradition suuntaan, - mutta siirtyy sittemmin nähtävästi enonsa, tunnetun taloudellisen kirjailijan ja Suomen Talousseuran entisen sihteerin C. G. Böckerin vaikutuksesta sanotun seuran notaariksi 1839. Erottuaan tästä virasta 1845 hän toimi tilanhoitajana Paimiossa ja tuli 1862 Helsingin kaupungin satamamestariksi. Hänellä on oma osuutensa Suomen taloushistorian lehdillä, olihan hän osallisena G. Tigerstedtin suurisuuntaisessa uitto- ja sahasuunnitelmassa vuosina 1853-54, jos kohta hän siitä sitten luopui. Toisellakin tavoin on Gustaf Hobin tehnyt itsensä tunnetuksi: hän keräsi arvokkaan kirja- ja asiakirjakokoelman. Satamamestari Gustaf Hobin kuoli Helsingissä 11.6.1871 naimattomana.

Nuorempi veli Christian Hobin (s. Jurvassa 27.11.1816) kävi hänkin ensin Turun koulua, mutta ryhtyi sitten apteekkialalle. Vuonna 1839 hän on farmaseutti, 1846 hänestä tulee proviisori; hän palvelee apteekeissa Kuopiossa ja Tampereella. Vuonna 1847 hän ostaa Jyväskylän apteekin, vuonna 1857 hän myy sen, ja toimii sittemmin viinapolttimoiden tarkastajana Kuopion läänissä. Tämä on hänen »virallinen» elämänuransa, mutta muualla ovat ne ansiot, joiden perusteella hänet on kelpuutettu mm. »Suomen elämäkerrasto» - teokseen muiden merkkimiesten joukkoon. Christian Hobin oli hankkinut itselleen joukon tiloja Laukaasta ja sen lisäksi hän - ehkä oivallettuaan veljensä ja Tigerstedtin suunnitelman käyttökelpoisuuden myös Kymijoen eikä vain Kokemäenjoen suunnassa - hankkii suunnattoman määrän hakkuuoikeuksia Keski-Suomen metsiin. Laajakantoinen suunnitelma, jonka huippukohtana olisi ollut suursahan perustaminen Hietasen saareen, nyk. Kotkaan, luhistui kuitenkin toisaalta viranomaisten piensieluisuuteen, toisaalta Hobinin taloudellisen aseman kestämättömyyteen. Vuonna 1865 hän teki vararikon. Mutta Suomen puuteollisuuden historiassa hänellä on uranuurtajakauden »salaperäisen näkijän», ennakoivan ideankeksijän asema. Christian Hobin oli monella muullakin tavoin merkittävä mies, mm. hän ylläpiti useita vuosia omaa sairaalaa Jyväskylässä. Hän kuoli Kuopiossa 20.4.1882.

Apteekkari Christian Hobin oli naimisissa Laukaan kirkkoherran, rovasti Karl Isak Walleniuksen ja Sofia Maria Nycanderin tyttären Ida Maria Lovisa (Marie-Louise) Walleniuksen (s. Nurmijärvellä 5.11.1827, k. Vammalassa 13.10.1916) kanssa. Tästä avioliitosta syntyi kaksi tytärtä ja poika. Vanhempi tyttäristä, Ines Maria Christina (s. Laukaassa 4.5. 1865, k. Helsingissä 15.6.1927) oli naimisissa rautatiekontrollööri Johannes Gabriel Wulffin (s. Turussa 10.3.1860, k. Helsingissä 29.1.1941), nuorempi tytär Elin Ebba Josefina (Elli) (s. Laukaassa 25.7.1867, k. Heinolassa 28.6.1950) taas reviisori Fredrik Wegeliuksen (s. Kurussa 19.5.1860, k. Vammalassa 25.5.1932) kanssa.

Christian Hobinin poika Karl Anders Uno Gustaf Hobin (s. Laukaassa 6.2.1871) kävi ensin Jyväskylän lyseota, suoritti keskikoulun Hämeenlinnan lyseossa, ja antautui sitten isänsä esimerkin mukaisesti apteekkialalle. Vuonna 1898 hänestä tuli proviisori, minkä jälkeen hän toimi apteekinhoitajana Haapavedellä 1898, Nurmeksessa 1898-99, Helsingin IX apteekissa 1899, Torniossa 1901 sekä Hauhon haara-apteekissa 1902-09. Vuonna 1909 hän sai apteekkioikeuden Kuortaneen apteekkiin ja 1924 Kannuksen apteekkiin. Apteekkari Uno Hobin kuoli Mehiläisen sairaalassa Helsingissä 28.11.1940.

Uno Hobin solmi 1901 avioliiton norjalaissyntyisen Sigrid Helena Nielssenin (s. 18.6.1882, k. Helsingissä 28.10.1936), viilarimestari Niels Nielssenin ja Olava Guttormsenin tyttären kanssa. Tämä avioliitto päättyi eroon 2.6.1927. Toisen avioliiton Uno Hobin solmi 1930 Maria (Maiju) Elorannan (s. 29.1.1900) kanssa. Ensimmäisessä avioliitossaan Uno Hobinilla oli kuusi lasta, viisi tytärtä ja poika. Tyttäristä Elvi Synnöve (s. Kuortaneella 5.6.1910) on naimisissa rehtori Olavi Johannes (Olli) Syvärin (ent. Schroeder. s. Kuopiossa 26. 3. 1908) kanssa, Ragna Maria (s. Hauholla 15.10.1902) on naimisissa everstiluutnantti Paavo Armas Rantasen (s. Alastarolla 24.1.1902), Gunvor Helene (s. 24.11.1904 Hauholla) on v:sta 1925 naimisissa asianajaja, varatuomari Uno Gustaf Wikmanin (s. Pietarsaaressa 13.11.1900) kanssa, Thora Sigrid Margareta (s. Hauholla 25.5.1906) naimisissa liikemies Georg Harald Brunoun (s. 8.7.1907) kanssa, Maisy Louise (s. Hauholla 8.6.1907) taas on ollut naimisissa eläinlääkäri Georg von Dickhoffin (s. Kouvolassa 11.4.1898, k. 8.7.1957) kanssa.

Uno Hobinin ja Sigrid Helena Nielssenin ainoa poika Nils Karl Gustaf Hobin (s. Kuortaneella 4.5.1913) on tullut 1933 ylioppilaaksi (eteläs.) Helsingin V yhteiskoulusta, suorittanut farmaseuttitutkinnon 1938, proviisoritutkinnon 1948, sekä fil.kandidaatin tutkinnon 1946 ja saanut 1947 fil. maisterin arvon. Apteekkipalveluksen lisäksi on Nils Hobin toiminut 1949-52 farmakognosian erikoisopettajana Helsingin yliopiston farmaseuttisessa laitoksessa. Vuonna 1954 hän sai apteekkioikeuden Helsingin XL (Pohjois-Haagan) apteekkiin. Nils Hobin on naimisissa farmaseutti Kerstin Barbro Hillevi Mosseenin (s. Luulajassa 24.1.1922), kaupungininsinööri Ferdinand Mosseenin tyttären kanssa. Tästä avioliitosta ovat lapset Agneta Sigrid Hillevi (s. Helsingissä 24.10.1945) ja Kristian Lars Bengt (s. Helsingissä 2.11.1948).

Siirtykäämme jälleen ajassa taaksepäin, kapteeni Carl Bengt Hobinin nuorempaan poikaan Jakob Wilhem Hobiniin (s. Mustasaaressa 19.1.1768). Kolmivuotiaana hänetkin merkittiin tarjokkaaksi Pohjanmaan jalkaväkirykmenttiin ja veljensä tavoin hän kävi Vaasan koulua 1778-83, minkä lisäksi hän 1787-88 opiskeli matematiikkaa rykmentin opetusupseerin kapteeni Per Nicanderin johdolla. Joulukuussa 1783 hän aloitti soturinuransa kersanttina, 1789 hänestä tuli vänrikki, 1792 esikuntaluutnantti ja 1809 kapteeni. Määräjakopalkkanaan hänellä oli kauimmin everstiluutnantin komppanian vänrikin virkaan kuuluva, johon virkatalona liittyi Revonlahden Moisa. Hänen ansioluettelonsa kertoo toisaalta rauhanomaisista komennuksista laivanrakennukseen Viaporiin 1786-87 ja linnoitustöihin Villikkalaan 1793, toisaalta osallistumisesta moniin kahakoihin 1788-90 vuosien sodassa. Vuosien 1808-09 sotaan hän niinikään otti osaa niittäen mainetta useissa taisteluissa. Hörneforsin ruukin taistelussa - viimeisessä, johon suomalaiset ottivat sodassa osaa, ja samassa taistelussa heinäkuun 5. päivänä 1809, jossa urhoollisista urhoollisin J. Z. Duncker, kaatui - kapteeni J. W. Hobin uskollisena sukunsa sotilasperinteille antoi henkensä Ruotsi-Suomen puolesta.

Jakob Wilhelm Hobin oli 1806 solminut avioliiton taloudenhoitajattarensa Clara Margareta Wikbladin (s. 1.2.1766, k. Revonlahdella 5.12. 1811) kanssa, jonka kanssa hänellä jo oli kaksi poikaa. Näistä vanhempi, Wilhelm (s. a.n. Siikajoella 29.10.1797) kuoli setänsä luona Jurvassa sodan aikana 20.1.1809, kun taas Jakob, (s. a.n. Siikajoella 20.12.1799) oli ainakin 1812 vielä elossa. Hän kävi silloin Vaasan koulua. Kun genealogisissa hakuteoksissa ei mainita sellaisia Hobin-nimisiä henkilöitä, jotka sopisivat hänen jälkeläisikseen, on varsin mahdollista, että suku ei hänestä ole jatkunut. Avioliitosta Clara Greta Wikbladin kanssa oli J. W. Hobinilla tytär Beata Gustava (s. Revonlahdella 21.8.1808, k. Raahessa 11.11.1872), joka oli naimisissa raahelaisen kauppiaan ja merikapteenin Konrad Branderin (s. Raahessa 21.11.1801, k. Raahessa 21.2.1880) kanssa.

Jälleen on siirryttävä ajassa taaksepäin, kun käymme selostamaan vääpeli Anders Hobinin toisen pojan, Gustafin vaiheita. Gustaf Hobin (s. Säämingissä 25.9.1724) lähti opintielle ja tuli ylioppilaaksi Turussa 1748 ja liittyi viipurilaiseen osakuntaan. Vuonna 1753 hänet vihittiin papiksi Haminassa ja määrättiin apulaiseksi Luumäelle. Sittemmin hän toimi apulaispappina Kerimäellä, ja tuli sikäläisen seurakunnan kappalaiseksi 1764. Varapastorin arvon hän sai 1780. Hänen tiedetään syyllistyneen palkkasaataviensa ylittämiseen ja joutuneen tästä vastaamaan oikeudessa. Pitkällisen sairauden jälkeen varapastori Gustaf Hobin kuoli Kerimäellä 21.9.1780.

Avioliitossaan Kerimäen kirkkoherran Johan Stråhlmanin ja hänen 2. puolisonsa Anna Poppiuksen tyttären Katarina Elisabet Stråhlmanin (s. Kerimäellä 20.7.1726, k. 10.5.1796) kanssa Gustaf Hobinilla oli neljä lasta, kaikki tyttäriä. Yksi tyttäristä kuoli vain muutaman viikon ikäisenä 1767, toinen seitsenvuotiaana 1784 ja kolmas 19-vuotiaana 1790. Vain yksi tytär Vendla Katarina (s. Kerimäellä 23.3.1766, k. Kirvussa 11.11.1839) eli täysi-ikäiseksi; hän oli ensin naimisissa Kirvun kappalaisen Fabian Oleanderin (s. Säkkijärvellä 12.11.1754, k. Kirvussa 25.2.1802) ja sitten tämän seuraajan Anders Haliniuksen kanssa (s. Maariassa 28.10.1768, k. Kirvussa 4.12.1841).

Vääpeli Anders Hobinin nuorimman pojan Abraham Hobinin (s. Säämingissä 1730, kast. 16.1.) vaiheista ei ole saatavissa läheskään niin täydellisiä tietoja kuin hänen vanhemmista veljistään. Ainakin vv. 1752-54 hän oli tarjokkaana Savon ja Savonlinnan läänin jalkaväkirykmentin Puumalan komppaniassa, aluksi 26., sittemmin 106. ruodussa, mutta vuoden 1758 katselmusluettelon mukaan on viimemainittu ruotu vakantti, joten Abraham Hobin on siitä sitä ennen siirtynyt muualle. 1760-luvulta lähtien hän asuu Puumalassa Luukkolan kylässä tilalla, jonka aluksi omistaa kornetti Carl Brusin, sittemmin tila on Abraham Hobinin hallussa. Manttaaliluetteloissa on Abraham Hobinin tittelinä eronsaanut kersantti. Vuoden 1788 joulukuussa laaditussa henkikirjassa on Abraham Hobin vielä elossa, mutta vuoden 1790 joulukuussa mainitaan Luukkolassa »kersantti Hobinin perilliset». Vuoden 1789 joulukuussa laaditussa v:n 1790 henkikirjassa ei Luukkolaa mainita, koska se tuona sotavuonna oli venäläisten miehittämä. Kersantti Abraham Hobin on siis kuollut joko 1789 tai 1790. Kun Puumalan kuolleitten luettelot alkavat 1790 tammikuusta, eikä niissä Hobinia mainita, on kuolinvuosi ilmeisesti 1789. Kun Luukkola tuolloin oli venäläisten vallassa, johtuu mieleen ajatus, että Abraham Hobinin kuolema olisi asetettava vuosien 1788-90 sodan yhteyteen. Mitään varmaa ei tästä kuitenkaan voida tällä hetkellä tunnettujen lähteiden nojalla sanoa.

Kun Puumalan syntyneittenluettelot alkavat vuodesta 1790 ja rippikirjat vuodesta 1794 ei Abraham Hobinin perhesuhteista voida saada täyttä selkoa. Henkikirjoissa hänellä ei mainita vaimoa; kun hänellä siitä huolimatta on henkikirjoissa Vendla-niminen tytär, näyttää ilmeiseltä, että joko hänen vaimonsa on kuollut alle vuoden kestäneen avioliiton jälkeen tulematta kertaakaan merkityksi henkikirjaan tahi että tytär on syntynyt vapaasta suhteesta, mutta isänsä tunnustama. Kun Vendla Hobinin syntymäpäiväksi ilmoitetaan 17.1.1762, tuntuu avioliiton ulkopuolinen syntyperä ehkä jonkin verran todennäköisemmältä, ovathan henkikirjat yleensä laaditut marras-joulukuussa. Mutta jäljellähän on luonnollisesti sekin mahdollisuus, että Vendla on syntynyt aivan avioliiton ensi kuukausina. Vendla Hobin solmi avioliiton Savon ja Savonlinnan läänin jalkaväkirykmentin kersantin, sitt. vääpelin Jakob Wilhelm Norringin (s. Sulkavalla 11.8.1761, k. Puumalassa 4.1.1828) kanssa. He omistivat Abraham Hobinin tilan Luukkolassa. Muita Abraham Hobinin lapsia ei lähteistä tunneta, joten mieskannalta ei suku Puumalastakaan jatkunut.

Hobin-suku on - kuten sukutaulukostakin käy ilmi - miesluvultaan varsin vähäinen, niin että samanaikaisesti ei suvun parin ja puolen vuosisadan mittaisen aikana ole koskaan ollut elossa kuin korkeintaan pari kolme täysi-ikäistä suvun miesjäsentä. Vaiheiltaan tunnettujen suvun miesten lukumäärä on vain kaksitoista, näistä seitsemän soturia Ruotsi-Suomen palveluksessa, kolme apteekkaria, yksi pappi ja yksi satamamestari. Hänen Majesteettiaan Ruotsin kuningasta palvelleet ovat nähtävästi kaikki olleet mukana taisteluissa ja ainakin kolme on kaatunut: kersantti Gustaf Hobin Napuella 1714, vääpeli Anders Hobin Lappeenrannassa 1741 ja kapteeni Jakob Wilhelm Hobin Hörnefonsissa 1809. Lisäksi kapteeni ja ritari Gustaf Adolf Hobin kantoi ruumiissaan tuntuvia muistoja kasakankeihäistä ja Parkumäen taistelusta 1789; onpa edelleen mahdollista, että sekä kantaisän, katselmuskirjuri Hobinin, että kersantti Abraham Hobinin kuolematkin on pantava sotatoimien yhteyteen. Kun varsinkin Ruotsin vallan loppuajan upseeristo oli tuskin turhantarkka soturikunniastaan silloin, kun yksityiset edut - s.o. oman hengen ja perheen toimeentulon säilyttäminen - kävivät poikkiteloin sodan asettamiin velvoituksiin ja vaatimuksiin nähden, mikä mm. ilmeni runsaana palveluksesta eroamisena sodan uhkan aikoina, näyttävät Hobinit muodostavan todella loistavan poikkeuksen.

1800-luvun alusta lähtien muuttaa soturisuku uusissa olosuhteissa ja ehkä uuden verenlisänkin ansiosta luonnettaan. Gustaf ja Christian Hobinin uranuurtajan ja »salaperäisen näkijän» asema puunjalostusteollisuutemme historiassa lienee näet asetettavissa äidinpuoleisen suvun, Böckerien perinnöksi. Nykyisin jo kolmannessa polvessa jatkuva apteekkariperinne puhuu jälleen siitä uskollisuudesta omalle tehtävälleen, joka vuosisatojen halki on leimannut tätä sukua. Koko historiansa halki on Hobin-suku, monesti vaatimattomissakin oloissa, vaalinut ja sitkeästi säilyttänyt säätyläissukuna kulttuuriperintöään.

 

Lähteitä

Lappeenrannan henkikirjat 1695-1724; Puumalan henkikirjat 1760-91; Lindhin kok.; Militaria-kok.; J. P. Winterin kok.; O. I. Collianderin kok.; Sukukirjan aineskok., kaikki VA:ssa.

Säämingin, Kerimäen ja Puumalan kirkonarkistot. Kirkonkirjajäljennökset VA:ssa: Pietari (Katarina), Mustasaari, Sulva, Jurva, Siikajoki, Revonlahti, Kirvu.

 

Kirjallisuus

MATTH. AKIANDER, Herdaminne för fordna Wiborgs och nuvarande Borgå stift. I. Helsingfors 1868. - LEO ANTTILA, Teollistuva Kotka. Kotkan historia I. Kotka 1958. - TOR CARPELAN, Helsingfors Universitets studentmatrikel 1828-1852. Helsingfors 1928-30. - O.I. COLLIANDER, Suomen Kirkon paimenmuisto II:1. Helsinki 1918. - ILMARI HEIKINHEIMO, Suomen elämäkerrasto. Porvoo 1955. - K. J. HOUGBERG, Finlands apotekare I. Helsingfors 1895. - EMIL JALAVA, Liber scholae aboensis 1670-1825 1830.Turku 1933. - Jyväskylän lyseon satavuotismatrikkelit, laatinut OLAVI WANNE. Jyväskylä 1958. - JOHN E. ROOS, Officersboställen i Finland under svenska tiden. Helsingfors 1927. - M. SAARENHEIMO, Kerimäen seurakunnan historia. - SIPI SIINTOLA Suomen apteekkarit 1938. Helsinki 1938. - OLAVI WANNE, Liber scholae wasensis 1722-1830. Helsinki 1947. - KAARLO WIRILANDER Suomen armeijan upseeristo ja aliupseeristo 1718-1810. Forssa 1953. - KAARLO WIRILANDER, Suomen upseeristo 1700-luvulla. Helsinki 1950.

 

[1]   Tutkielmaa on toimitus täydentänyt lähinnä VA:n kokoelmista saaduilla tiedoilla.

 
Genos 30(1959), s. 3-12

© Tekijät ja Suomen Sukututkimusseura - Författarna och Genealogiska Samfundet i Finland

[ Artikkelin alku ]

Aiheenmukainen hakemisto | Vuoden 1959 hakemisto | Vuosikertahakemisto