[ Artikkelin loppu ]
Räätäli Olof Jönsson Snellmanin ensimmäiselle esiintymiselle Suomen raukoilla rannoilla, nimenomaan Kristiinankaupungissa, BERGHOLMin Sukukirjassa (1901) ja CARPELANin Ättartavlor-teoksessa (1940) ilmoitettu ajallinen lähtökohta - v. 1663 - tuntuu epäilyttävän myöhäiseltä. Tiedetäänhän hänen saaneen vaimoksi kaupungissa jo v:sta 1649 lähtien pormestarina toimineen Hans Stålbomin tyttären, ja poika Hans oli varmasti syntynyt jo 1650-luvulla. Mutta entäpä jos Snellmanilla olikin jo toinen vaimo ennen Stålbomin tytärtä? CARPELAN ei ilmoita tärkeätä, porvariksihyväksymistä koskevaa merkintää, vaikka tietää hänen v. 1663 saaneen 5 vuoden vapautuksen kaupungille menevistä maksuista. CARPELAN huomauttaa myös kategorisesti, ettei Snellmania ole ennen vuotta 1663 tavattu »någonstädes i trakten av Kristinestad eller i de österbottniska städerna». Käyköhän tuo hyväksyttävästä »lähdeluettelosta»? Valtionarkistossa on Kristiinankaupungin raastuvanoikeuden »renovoituja» pöytäkirjoja vv. 1652-1654 ja v:sta 1664 (tosin vasta 16/11 pidetty istunto ensimmäisenä) edelleen; ns. manttaaliluetteloita on kyseiseltä ajalta vain vv. 1654, 1663 ja 1664. Voidaankin olettaa, ettei CARPELAN aikoinaan huomannut, että kaupungin omassa arkistossa oli säilynyt alkuperäisiä raastuvanoikeuden ja maistraatin pöytäkirjoja, vieläpä liitteellisinä. Nykyään ne ovat Vaasan maakunta-arkistossa. Lisäksi huomattakoon hänen sivuuttamansa Kokkolan raastuvanoikeuden pöytäkirja 11/9 1656 ja eräs ehkä problemaattinen merkintä vuodelta 1654.
Niiden selvitysten yhteydessä, joita pakostakin seurasi Snellmanin apen, tulli-inspehtori, pormestari Stålbomin kuolemaa helmikuussa 1661, esiintyy oikeuspöytäkirjoissa mainintoja hänen lähisukulaisistaan, lähinnä Snellmanin kahdesta langosta, joista toinen, Johan Ståhlbom, tavataan jo 1660-luvulla määräävässä asemassa Uudenkaupungin tienoilla. Snellmanin siirtyminen sinne (1669) on siten luontevasti selitettävissä. »Perinne» on voinut myös määrätä hänen poikansa hakeutumisen tullivirkamieheksi.
Seuraavassa joitakin lisätietoja sekä apesta että vävystä.
Hans L. Stålbom. - Huolimatta sukunimen »ruotsalaisesta» kirjoitusasusta (oheinen näyte v. 1654 ja toinen v. 1645 VA 9117:163) hänen voi otaksua olleen syntyperältään saksalainen, tai ainakin Suur-Ruotsiin kotiutunut saksalaisen kieliyhteisön kasvatti [1]. - Siinä Turussa 5/12 1649 päivätyssä asiakirjassa, jolla Pietari Brahe perusti Koppön kaupungin (v:sta 1651 »Christinae Stadh») ja nimitti sen ensimmäiseksi pormestariksi Hans Ståhlbomin (!), häntä sanotaan a u d i t ö ö r i k s i [2]. Kyseinen juridiikkaan perehtymistä (ja opiskelua yliopistossa?) edellyttävä sotilastoimi hänellä oli tietenkin ennen v. 1640, jolloin hän jo huolehti ylimääräisten apuverojen kannosta Pohjanmaalla (Östra Norlanden); kamarikollegion kanssa 3/3 1641 tehdyn sopimuksen mukaan hän sitoutui vastaamaan »itäpuolen» pikkutulleista; seur. vuoden joulukuussa hän uudisti vuokrasopimuksen [3].
 |
Pormestari Hans L. Stålbomin nimikirjoitus Kristiinankaupungin v:n 1654 manttaaliluettelon alla. |
Stålbom oli usein poissa oikeuden istunnoista, hän kun jatkuvasti hoiteli pikkutullin yli-inspehtorin tehtäviä. Mutta ainakin 12/10 1659 hän istui taas pormestarin paikalla ja kertoi kuulleensa, että porvarit olivat hänen poissa ollessaan omin päin valinneet kaupungin edustajaksi Göteborgissa pidettäville valtiopäiville Niklas Reichenbachin. Siellä he olivat joka tapauksessa jouluk. 1659 molemmat. Tukholman valtiopäivillä 27/9 1660 hän oli kaupunkinsa ainoa edustaja [4]. Hän omisti talon kaupungissa ja viljeli erästä tilaa Öfwer Tiöckån (nyk. Tjöck) kylässä. - Helmik. 25 pnä 1661 ilmoitettiin raastuvassa, että pormestari on kuollut ja jo 2/3 todettiin, että eräät, jotka olivat suorittaneet hänen puolestaan kruunulle tullimaksuja sekä hänen Oulussa asuva takaajansa Bockmöller vaativat kuolinpesältä huomattavan suuria summia. Pöytäkirjojen liitteissä mainitaan irtaimesta omaisuudesta yhtä ja toista, mutta takavarikoidun omaisuuden kokonaismäärä ei niistä ilmene. Huhtik. 1662 päätettiin tiedustella maaherralta, kenen perillisistä pitäisi - maaherran mielestä - esiintyä vastaajana kaupungin ja kuolinpesän välisissä riita-asioissa: lesken, vävyjen vai poikien. Vävyt eivät tiettävästi halunneet vastata.
Puolisot: 1) (jo 1630-luvulla) Anna Johansdotter [5], jonka isä, Tukholmassa asunut Johan Olofsson, mainitaan vainajana 1656; 2) Brita Gammal, tämän 1. aviossa 2. puoliso Kälviän kirkkoherra Martinus Peitzius (s. 1610, k. maalisk. 1673) [6].
Lapsia 1. avioliitosta:
Margareta Stålbom, eli 1675, vainajana 1680 [7]. - Puoliso Jacobus Eliae Holmius, s.n. 1631, yliopp. 1652, isänsä apulainen Närpiössä 1654, Närpiön khra, kuoli 1697.
Elisabet Stålbom, p:o (jo 1656) Olof Snellman. Katso alempana!
Johan Stålbom, synt. n. 1638, kuoli äkilliseen tautiin 1.5. 1678 ja haud. Lokalahden kirkkoon 29.10. s.v. - Yliopp. (Ostrob.) Tur. 1658. Toimi Kristina Brahen kirjanpitäjänä Eurajoella 1664, Vaasaporin kreivikunnan ja »Saaren läänin» inspehtori 1668-1678 [8]. - Puoliso Maria Petraeus, s. Turussa 31.12. 1647, kuoli Föglössä 31.3. 1732. Vhmt: piispa Eskil Petraeus ja Anna Kock. (Marian 2. p:o oli vouti Elias Juhonpoika.)
Lapsia:
Johan, s. n. 1661, Föglön khra, kuoli 1737 [9].
Katarina, kuoli pakomatkalla ollessaan Ruotsissa 1715. Puoliso Turussa 27.10. 1698 Houtskarin kappalainen Samuel Hornaeus tämän 2. aviossa. H. toimi v:sta 1705 Uudenkaupungin kirkkoherrana v:sta 1722 samassa virassa Eurajoella [10].
Anna, mainitaan naimattomana 1700 [11].
Poika tai poikia. (jotka elivät 1662 Vaasan raast. 10/4 1643 mainitaan Asmus Stallbom, joka oli juonut olutta kaupungin kellarissa Thomas Watsonin kanssa).
Olof Jönsson Snellman. Hänen sukunimensä mainitaan 1650-1660-lukujen asiakirjoissa (vielä Kristiinankaupungin v. 1680 tuomiokirjassa) Snällman-asuisena, esim. Kokkolan raast.oikeuden pöytäkirjassa 11 syysk. 1656, jossa käsiteltiin Kristiinankaupungin pormestarin, Stålbomin ja kokkolalaisen Anders Jönssonin välistä velka-juttua. Anders on äskettäin sitoutunut luovuttamaan Tukholmasta saapuvan avonaisen aluksensa (Scuthe botn) Stålbomille; »och efter den skuldh, som Anders till Stålbomen skyldigh war, härrörer och flyther af Hans Stålboms barns fallandhe rättigheet efter deres sal. moorfader och moor modher i Stockholm, hwilket för dhetta utländht war till Anders Jönsson, och förbe:te skuthebåtn nu betales igen medh till wederbörandhe, altså ähr förbenembde skutha transporterat in på borgmestarens Stålbomens mågh S:r Olof Jonsson Snällman för den anfordran han å sin hustru Elisabet Hansdotter Stålboms och dess medhsyskons arffrättigheet och anpart, efter deres sal: moorfader och moor moder hadhe i förskrifne uthlänte peningar till Anders Jönsson att opptaga ... »
Voidaan siis todeta, että Olof Jönsson oli jo 1656 Stålbomin vävy, sukunimellinen ja seigneuriksi sanottu, mikä viitannee ainakin luku- ja kirjoitustaitoon, ja että vaimon etunimi oli Elisabet.
Jo Kristiinankaupungissa Snällman oli melko ahkera käräjämies. V. 1658 oli kiistaa talon vuokrasta, jonka hän väitti maksaneensa mm. sillä, että oli »renoveerannut» kaalimaan, ja keskustelua kaskesta, jonka hän oli polttanut ja aidannut ja peltotilkusta (»täppa»), johon hän oli kylvänyt 3 kappaa ruista. Vasta 30/3 asianomaiset ilmaisivat lopullisen sovinnonhalunsa vuokrariidassa: kumpikin luovuttaa penninkinsä uuden »kirkkomme» kaunistamiseksi. Sitten lyötiin kättä. Kun maaherran kirjeessä oli luvattu maksaa työpalkka niille, jotka korjaavat sadon Stålbom-vainajan suurelta ruiskaskimaalta »wijdh Stohra trädskedt», hänen rästiensä maksuksi ja kruunun hyödyksi, oli ilmoittautuneiden joukossa Snällman (9/9 1662). Erikoismiehen alettua vainuta Stålbomille kuulunutta omaisuutta, jota ei kukaties ollutkaan merkitty inventarioon, pääsi pöytäkirjaan (1/12 1662) myös Snällmanin musta hevonen, jonka hän tosin väitti lesken (siis vaimon äitipuolen) hänelle lahjoittaneen. Samassa tilaisuudessa todettiin myös, ettei hänelle ole luvattu pääsyä taloon. Omissa nimissä ei Snällmanilla ilmeisesti koskaan ollut taloa Kristiinankaupungissa.
Snällmanin vaimon isovanhempien jättämästä perinnöstä (ks. edellä Kokkolan raast.oik. 11/9 1656) keskusteltiin Kristiinankaupungissakin: 2/9 1661 kun S:n lanko Johan Stå(h)lbom väitti, että Snellman oli »ottanut» äidinäidiltä tullutta osaa, ja 23/2 1663 (jo 3. kerran), kun Snellman pyysi päätöstä kys. perintöasiassa; 2/3 oikeus kuitenkin ilmoitti, ettei se osaa ratkaista juttua, koska ei tiedetä, paljonko tavaraa oli tullut Stålbom-vainajalle Tukholmasta.
Snällman oli ilmeisesti tiukalla ja ehkä hänellä oli tietoa jostakin edullisemmasta elintilasta, kun hän 27/4 1664 pyysi, että hänelle jo seuraavassa istunnossa myönnettäisiin vapautus kaupungin rasituksista. Se että Snällman oli anonut kyseistä vapautusta itseltään maaherralta, ei miellyttänyt kaikkia läsnäolevia, ja ratkaisu joka tapauksessa siirtyi. Ehti sitten kulua lähes kuusi vuotta ennen kuin Snällman lopulta (10/3 1669) sai virallisen lähtöluvan.
 |
Oloff Snellmanin allekirjoitus v:n 1678 valtiopäiväpäätöksen alla. |
Niistä monista vv. 1658-1663 pöytäkirjoista, joissa Snällman mainitaan, vain 23/1 1661 sisältää viittauksen hänen ammattiinsa, kun ilmoitetaan hänen luvanneen valmistaa hirvennahasta nutun eräälle sotilaalle. Mutta ainakin 5/12 1664 tuli oikeuteen »skräddare mester» Olof Snällman. Sittenkin voitaneen kysyä, tuliko hänestä koskaan oikea valansa vannonut porvari. Vrt. seuraavia pöytäkirjanotteita:
15/8 1668: »Emedhan mester Oloff Snällman hafwer bodt her i stadhen en rundh tijdh och för några åhr sedhan hafwer han begerat aff welborne H:r Landzhöfdingen afskeedh hwilcket (han) honom effterlåtit och sedermehra sutit här i fäm åhrs tidh och nutit stadzens frijhet och bodt i stadzens huus och derföre stadhen ingen richtighet giordt och ähr nu sinnat att resa åth Nystadh till att sättia sig nedher der och boo och begerar af hem warande rådhmännerne een attest om sitt förhållande, hwilcket honom eij förwägras kan, vthan meddeles hwadh stadzens praetension wedkommer; altså aresteras hans täppa på Norre Skuth skatan som ähr instängdt af stadzens mark til des at han förlickes medh stadhen ...
10/3 1669: ... Olof Jönsson Snällman ... lät anhålla och af oss begere sin tilbörlige afskedz pass och det bewijs at han sin burskap resigneret hafwer», (anomukseen suostutaan), »helst Landzhöfdingen längst för detta efter hans begeran ifrån denne stadz burskap honom förlåfwat hafwer och fordom Borgmästare medh Rådet dertill samtyckt hafwer. Vthan härmedh betyges att han i någre åhrs tijdh vnder warande frijhets åhren för een borgare och skräddare sutit ... »
Ensimmäisen vaimon kuoltua v. 1675 (Carpelan) S:n mainitaan pysyneen leskenä v:teen 1686 saakka, jolloin hän nai tullinhoitajan tyttären Margareta Kempen. Margareta mainitaankin Uudenkaupungin v. 1686 manttaaliluettelossa Olof Snellmanin morsiamena (»fästmö»), joka asui häneen talossaan. Tuohon väliaikaan mahtuu kuitenkin vielä ainakin yksi kunniallinen, tosin varsin lyhytaikaiseksi jäänyt lemmenliitto. Kristiinankaupungin raast.oik:n pöytäkirjaan 22/1 1680 merkittiin näet, että raatimies Uudestakaupungista Olof Snällman haluaa saada kuolleen Tuomas Hermaninpojan jäämistöasiat selviksi, koska hän on aikeissa naida tämän lesken, mutta 19/8 s.v. merkittiin, että Lisbetta Olavintytär, nyttemmin jo S:n vaimo, on hänen poissaollessaan [!] kuollut. Keskusteltiin myös konkurssista ja siitä, että Snällmanin poikapuolen pitäisi palauttaa taloon sieltä viedyt tavarat jne., eikä syyttä, sillä pesä näyttää olleen melko velkainen (RO 5/4 1682).
Olof S:n syntyperää pohtivalle eivät merkintämme nähdäkseni anna varmoja, selville vesille johdattavia viittoja. Ensimmäinen avioliitto merkitsi kylläkin joutumista ruotsinmaalais-saksalaisiin sukupiireihin, tai oli niihin kuuluminen sen ehto. Ehkä hän oli kotoisin lännestä (»ifrån Wästersijdhan»), josta häntä kerran odotettiin Kristiinankaupunkiin palaavaksi (RO 5/12 1664). Mutta ken taitaa sanoa, että häneltä olisivat puuttuneet myös suomalaisena-olemisen edellytykset?
Enempiä arvailematta tai kommentoimatta mainitsen lopuksi seuraavan merkinnän (Vaasan mant.1. – »Persone Längdh» - 15/4 1654, VA 9138: 197):
Oloff Jönsson skräddare aff W
(Perään liitetty ykkönen (1) merkinnee, että hän oli naimaton.)
[1] Nähdäkseni voidaan huomiota kiinnittää myös sukunimen erilaisiin kirjoitusmuotoihin. Kamarikollegion pöytäkirjoissa se on useimmiten Stalbohm, mutta kerran Stalbaum. Pohjanmaan tilikirjoissa tavataan usein (kirjurien merkitsemä) Stallbom. Kirjurien »etymologioimis»halun lisäksi voi monissa 1600-luvun tapauksissa arvailla myös tulokkaiden pyrkimystä mukautua uusiin oloihin (maassa maan tavalla); esim. Ekman <Eichman(n), Nyman <Neuman. - Stålbom-tapauksessa voidaan vielä viitata Torniossa 1657 pidettyjä maakuntapäiviä koskevaan asiakirjaan, jonka allekirjoittajia oli mm. »Hans Stålbom m.p., Christinnaestadtz fulmecktiger» (Stadshistoriska institutet, Borgarståndets riksdagsprotokoll före frihetstiden, 1933). Muut 8 edustajaa näkyvät kirjoittaneen »... stadz» ja »ful(l)mechtige» tai »ful(l)mehtigh»; bom-loppuisista nimistä Ruotsissa ja saksan oletettavasta vaikutuksesta (baum > bom) ks. ESAIAS TEGNER, Om svenska familjenamn (teoksessa »Ur språkens värld» I-III, 1922-30).
[2] [WALTER SJÖBLOM], Kristinestads historia (1915), ss. 15-16 ja 355-356. Auditööri Stålbomista puhuttaessa sopinee kiinnittää huomiota Turun akatemian konsistorin pöytäkirjoihin 16-18/3 ja 15-12/4 1646, joista ilmenee, että joku Hans Stalbom oli antanut Johannes Muntheliukselle maksumääräyksen (inwijsningh) muka dedikaation palkkioksi (?). Kyseinen Johannes (tavallisesti Munkthelius), oli syntynyt Tukholmassa 1618, opiskeli Turussa v:sta 1643, (Westmannus) maisteri Turussa 18/7 1645, asessori jne., aateloituna Lagercrona. Hänen isänsä oli (ELGENSTIERNAn mukaan) Uplannin rykmentin luutnantti Mattias Hannunpoika. Voisihan esim. ajatella jotakin »aseveli»yhteyttä tuon Mattiaksen ja Stålbomimme välillä, sukulaisuutta jne.
[3] Kammarkollegiets protokoll II & III, Sthlm 1940-41.
[4] Teoksessa »Kristinestads historia», ss. 363-364, esitetään kaupungin edustus kys. vuosien valtiopäivillä virheellisesti.
[5] Ks. Kristiinankaupungin RO 12/6 1654: eräs nainen oli sopimattomasti nimitellyt kaupungin arvohenkilöitä: pormestari oli »meskebuuk» (mäskimaha), hänen rouvansa »swartanna» jne. Viimeksi mainittu voi - valitettavasti - olla myös appellatiivinen, jonka »merkitystä» ei kannata lähteä arvailemaan.
[6] Vrt. Kälviän kär. 27-28/7 1674, 23/3 1675 ja 11-12/10 1675: Peitziuksen edellinen vaimo Kaarina Laurintytär oli kuollut 1662. - Släktbokin (Gammal) esittämä tieto, että Stålbom olisi nainut Britan v. 1649, perustunee erehdykseen; ks. Genealogia Sursillianaa Stålbomin kohdalla.
[7] KrRO 22/3 1662: »Företrädde sal. Stålboms mågh her Jacob Eliae i Närpes»; Närpiön mant.luett. 1675, Fin(n)by: H:r Jacob, capian, h. Margeta Hansdotter. Jo v. 1680 Holmiuksella oli vaimona Valborg [Biugg]; H:n perillisistä ks. mm. Närpiön kär. 10-11/9 1702. - H:n isä oli Tukholmassa n. v. 1600 syntynyt Elias H., äidin, Anna Eliaksent. Reichenhachin, veli oli aikaisemmin mainittu raatimies Niklas R.
[8] MAUNO JOKIPII, Suomen kreivi- ja vapaaherrakunnat II (1960), s. 262 ym.
[9] Uudenkaupungin RO 1-3/8 1689; Mynämäen kär. 27-/1 1692 ym.
[10] Mynämäen, Vehmaan ja Maskun laaman.kär. 3-4/5 1700; Laguksen kok. (VA): Biogr.: Hornaeus; Eurajoen kär. 1-6/10 1729; TOINI MELANDER, Personskrifter hänförande sig till Finland 1562-1713 (1956), no. 1669. - Painetuissa esivanhempaintauluissa mainitaan usein virheellisesti Samuel H:n tyttärien Hedvigin (s. n. 1703) ja Kristiinan (s. 1704) äitinä Kristiina Tolpo. Tämä H:n ensimm. vaimo haudattiin kuitenkin jo Laetare-sunnuntaina (3.4.) 1698 Korppoossa. STRANDBERGin Herdaminne-teoksessa on H:n 2. vaimosta melkein oikea tieto: »en biskop Petraei dotter, som dog under flykten». Mainittujen sisarusten lasten avioituminen keskenään - siis serkusten avioliitto - merkitsee mm. sitä, että esim. Sibeliuksen esivanhempain luettelossa Hans Stålbom (ja hänen tukholmalainen vaimonsa) on kaksi kertaa ja Juhani Ahon, jonka äiti oli Snellman, kolme kertaa. - Kyseisen avioliiton (Jakob Chydeniuksen ja Katarina Welinin, v. 1759) solmimiseksi vaaditut selvitykset ja tieto siihen saadusta luvasta löytynevät Turun tuomiokapitulin arkistosta. - Ks. mm. Bergholmin Sukukirja: Chydenius, taulut 2 ja 3 sekä Borg, taulut 10 ja 14, ja lisäksi Chydenius, taulu 11, Snellman, taulu 19.
[11] Jo mainituilla laam.oik:den käräjillä 1700 käsiteltiin kihlauksen purkua ym.; vastaajana mainitaan luutn. Henr. Job. Rehbinder.
© Tekijät ja Suomen Sukututkimusseura - Författarna och Genealogiska Samfundet i Finland
[ Artikkelin alku ]
Aiheenmukainen hakemisto | Vuoden 1961 hakemisto | Vuosikertahakemisto