GENOS - Suomen Sukututkimusseuran aikakauskirja

[ Artikkelin loppu ]

Larin Paraske ja hänen perheensä

Fil.kand. KYÖSTI VÄÄNÄNEN, Mikkeli

Suurimpiin runonlaulajiimme kuuluvan ja suomalaiseksi Mnemosyneksi sanotun, Pohjois-Inkerin Lempaalan Miiskunmäen kylässä 27.12.1833 syntyneen ja Sakkolan (Metsäpirtin) Vaskelassa 3.1.1904 kuolleen Larin Parasken - viralliselta venäjänkieliseltä nimeltään Paraskeva Nikitina (Nikitantytär) - elämänvaiheita on selostettu monissa elämäkerrastoissa ja kansanrunoutta käsittelevissä teoksissa. Näissä on jouduttu myös, ainakin ohimennen, käsittelemään runonlaulajan perhesuhteita. On todettu, että hän oli inkeriläinen maaorjantytär, joka nuorena jäi orvoksi ja vapautui orjuudesta 20-vuotiaana suostumalla itseään paljon vanhemman, vapaan, mutta raihnaan ja saamattoman talonpojan kosintaan, eleli sitten, usein ankaraakin puutetta kärsien, köyhän ja lopulta »vasaran alle» joutuneen talon emäntänä Suomen puolella Sakkolan (myöhemmin Metsäpirtin) pitäjään kuuluneessa Vaskelan kylässä ja synnytti tähän maailmaan 8 tai 9 lasta, joista kuitenkin 5 tai 6 kuoli aivan varhaisessa iässä.

Se talonpoika, jonka vaimoksi Paraskeva Nikitina (myös Mikitina, Mikitantytär) v. 1853 suostui, oli kirkonkirjojen mukaan nimeltään Gavril Stepanov. Larin Paraskea käsittelevässä kirjallisuudessa miehen nimi esiintyy välistä suomennettuna, Larilan Kaurilana tai Kaurila Teppananpoikana. Molemmat aviopuolisot olivat, kuten tunnettua, kreikkalaiskatolilaisia, ja perhekunnan vaiheisiin on näin ollen valaistusta etsittävä heidän seurakuntansa, Palkealan ortodoksisen seurakunnan, kirkonarkistosta. Tämän arkiston väestörekisteri on valitettavasti perin vajavaisena meille säilynyt. Pääkirjoja (rippikirjoja) ei ole 1800-luvulta, varhaisemmista vuosisadoista puhumattakaan, tallella tiettävästi yhtään, ja historiakirjatkin alkavat vasta vuodesta 1865. Mainitun kirkonarkiston - kuten muidenkin ortodoksisten seurakuntien ja luostarien jokapäiväisessä käytössä tarvittavia vanhempien asiakirjojen - sijoituspaikkana on nykyään Savon-Karjalan maakunta-arkisto Mikkelissä, ja ainakin hieman täsmennystä kuulun »Suomen runottaren» perhettä koskeviin tietoihimme näyttää tästä arkistosta olevan saatavissa.

Kun kirjallisuudessa mainitaan Larin Parasken miehen kuolleen joko v. 1887 [1] tahi 1889, [2] ja HIRNin tutkielmasta saa sen käsityksen, että Sakkolan apulaispappi Adolf Neovius olisi laulattanut Paraskea kaksi vuorokautta melkein yhteen menoon juuri heidän ensimmäisen tapaamisensa yhteydessä kesällä 1887, jolloin »Parasken miehen kuolemasta oli kulunut vasta lyhyen aikaa», on syytä huomioida, mitä Palkealan seurakunnan historiakirjat asiasta tietävät. Niiden mukaan Gavril Stepanov kuoli Vaskelassa »73-vuotiaana» 27.4.1888. Tämä päivämäärä on tietysti, kuten muutkin ortodoksisten seurakuntiemme kirkonkirjojen tuonaikaiset aikatiedot, Venäjällä tsaarivallan loppuun asti käytössä olleen juliaanisen kalenterin mukainen. Meidän gregoriaanisessa ajanlaskussamme se on toukokuun 10 p. 1888, joten joka tapauksessa mies oli elossa vielä silloin, kun Paraske saatteli sokeaa mummoa Sakkolan luterilaiseen pastorinkansliaan ja »Pastori Neuvukseen» tutustui. »Sairaan, pirtin nurkassa nuhajavan vanhuksen» Kaurila Teppananpojan välittömäksi kuolemansyyksi ilmoitetaan suoliston toiminnan lamaantuminen, ummetus. Jos kuolleidenluettelon ikäilmoitus pitää paikkansa, oli Parasken aviopuoliso syntynyt vuoden 1815 tienoilla ja ollut vaimoaan noin 18 vuotta vanhempi. Heidän ikäerokseen mainitaan useimmiten 20 vuotta . [3]

Pariskunnan lasten lukumäärä ei Palkealan kirkonkirjoista selviä, koska kirjat alkavat, kuten jo mainittiin vasta vuodesta 1865, jolloin Kaurila ja Paraske olivat olleet naimisissa jo 12 vuotta. [4] Meille säilyneet historiakirjat tietävät kuitenkin kertoa kolmen Vaskelan Larilan lapsen, kahden pojan ja yhden tyttären, syntymästä ja myös kuolemasta: Poika Vasili syntyi 3.3.1868 ja kuoli »5-vuotiaana, rokkoon» 11.12.1872; tytär Anastasia syntyi 20.9.1870 ja kuoli »4-vuotiaana, tuhkarokkoon» 12.3.1875; poika Stepan syntyi 15.5.1874 ja kuoli »3-vuotiaana, tulirokkoon» 13.3. 1878. [5]

Merkinnät parin vanhemman lapsen avioliittoon vihkimisestä ovat myös tästä väestörekisteristä luettavissa. Maanviljelijäntytär Vaskelasta Tatjana Gavrilintytär Stepanov, joka edellisen maaliskuun 15 pnä oli jo synnyttänyt Daniel-nimisen pojan, vihittiin näet »24-vuotiaana» 16.5.1885 [6] avioliittoon »25-vuotiaan», Lapanaisten kylässä asuneen ja Sakkolan evankelisluterilaiseen seurakuntaan kuuluneen loisenpojan Tuomas Danielinpoika Litmasen kanssa. Yljän seurakunnan rippikirjoihinkin [7] on merkintä avioliiton solmimisesta tehty ja vihkimäpäiväksi merkitty 31.5.1885. Miehen mainitaan syntyneen 25.7.1859.

Toista Palkealan ortodoksisen seurakunnan kirkonkirjoissa mainittua Parasken perheen hääjuhlaa on vietetty vuosi perheenisän kuoleman jälkeen, 16.7.1889. Silloin yhdistettiin avioliiton siteillä runonlaulajan poika Vasili Gavrilinpoika Stepanov ja Palkealan kylän loisentytär Tatjana Aleksandrintytär Sidorov. Tästä avioliitosta tiedetään syntyneen neljä lasta, [8] kaikki poikia: isänisän kaima Gavril 15.3.1891, äidinisän kaima Aleksandr 31.9.1893 (kuoli »4-vuotiaana, tuhkarokkoon» 25.9.1897), Petr 28.6.1896 (kuoli »1-vuotiaana, tuhkarokkoon» 28.9.1897) ja toinen Aleksandr 10.7.1898.

Lopuksi mainittakoon vielä Larin Parasken kuolemaa koskeva merkintä hänen kotikirkkonsa historiakirjassa: Maanviljelijä Gavril Stepanovin leski Paraskeva Nikitantytär kuoli Vaskelassa »68-vuotiaana, vanhuuttaan» juliaanisen kalenterin mukaan 21.12.1903.

 

[1] MIKKO UOTINEN, Larin Paraske, elämäkerrallinen kuvaus I, Viipuri 1911 s, 28. A. 0. VÄISÄNEN, Larin Paraske (Nordens Kalender 1937. Oslo) s. 203. YRJÖ HIRN Larin Paraske (Larin Paraske, den stora runosångerskan teoksessa Lärt folk och landstrykare, suom. Matkamiehiä ja tietäjiä. Helsinki 1939) s. 240. MARTTI HAAVIO Viimeiset runonlaulajat, Porvoo 1948 s. 279, ja Runonlaulajat (Oma maa 9. Porvoo 1961) s. 172.

[2] VÄINÖ SALMINEN. Paraske, Larin Mikitantytär (Kansallinen elämäkerrasto IV. Porvoo 1932) s. 331. ILMARI HEIKINHEIMO, Suomen elämäkerrasto, Porvoo 1955 s. 576. Painovirheeksi lienee katsottava SULO HALTSOSEN kirjoituksessa (Karjalainen elämäkerrasto, toimittanut JAAKKO PAAVOLAINEN, Porvoo 1961, s. 129) esiintyvä vuosiluku 1877.

[3] Näin HIRN s. 238 UOTINEN s. 20 ja VÄISÄNEN s. 203. HAAVIO, Runonlaulajat s. 171, ilmoittaa ikäeroksi 25 vuotta.

[4] Avioparilla oli UOTISEN (s. 20), HAAVIOn (Viimeiset runonlaulajat s. 278) ja HEIKINHEIMOn mukaan 9 lasta, SALMISEN (Kansallinen elämäkerrasto IV s. 331) VÄISÄSEN (Nordens Kalender 1937 s. 203), HALTSOSEN (s. 129), HIRNin (s. 239) ja HAAVION (Oma maa 9. s. 171) mukaan 8. Yhdeksäs lienee v. 1878 syntyneeksi ja kastamatta kuolleeksi mainittu tytär, jota koskevia merkintöjä ei Palkealan kirkonarkiston väestörekisteristä ole onnistuttu löytämään.

[5] UOTISEN (s. 20) ilmoittamista vuosiluvuista, joihin sitten muutkin kirjoittajat ovat tyytyneet, ei yksikään ole yhtäpitävä kirkonkirjojen kanssa, eikä edes erilainen kalenteri paranna asiaa. Uotisen mukaan oli poikanen Vasle (=Vasili) syntynyt v. 1867, tytär Nasto (=Anastasia) v. 1874 ja kuollut 1-vuotiaana, sekä poika Teppana (=Stepan) syntynyt v. 1877 ja kuollut »kohta».

[6] UOTISEN Mukaan vihkimävuosi on 1884 ja Tatjanan syntymäpäivä 5.9. 1861. Jälkimmäinen tieto sopii yhteen historiakirjan ikäilmoituksen kanssa. HAAVIOn (Viimeiset runonlaulajat s. 278) mukaan tämä Tatjana oli syntynyt v. 1861.

[7] Sakkolan luterilaisen seurakunnan kirkonarkisto Lakkautettujen seurakuntien keskusarkistossa Mikkelissä.

[8] UOTISEN mukaan näitä lapsia oli vain kolme.


Genos 33(1962), s. 57-59

© Tekijät ja Suomen Sukututkimusseura - Författarna och Genealogiska Samfundet i Finland

[ Artikkelin alku ]

Aiheenmukainen hakemisto | Vuoden 1962 hakemisto | Vuosikertahakemisto