[ Artikkelin loppu ]
Monien muiden ja merkittävämpienkin pappissukujen tavoin on Romanus-suvun alkuperä hämärän peitossa. Suvun kantaisä Henrik Romanus ilmestyy 1677 Virolahdelle kappalaisen virkaa hoitamaan, mutta hänen nimeään etsii turhaan ylioppilasmatrikkeleista; on mahdollista, että hänen nimensä jostakin syystä on Turun matrikkelista jäänyt pois, mutta täysin mahdotonta ei liioin ole se, että hän olisi vain kimnaasikoulutuksella päässyt papiksi. Hänen toimintansa itäisessä hiippakunnassa näyttää osoittavan hänen olevan itä-Suomesta kotoisin, mutta kysymys siitä, onko latinalaisen sukunimen takana jokin Romo, Romonen tai Romottaja, on jätettävä toistaiseksi vastaamatta. Virolahdella hänen taloudessaan asui eräs Hannu Henrikinpojan vaimo, mutta mitään merkkejä siitä, että kysymyksessä olisi esim. hänen äitinsä, ei lähteistä ilmene.
Vaikka manttaaliluettelo 1678 mainitseekin Henrik Romanuksen ikäänkuin Virolahden vakinaisena kappalaisena, lienee hän kuitenkin ollut vain sijainen. Varsinaisen papinviran hän sai 1679 Säämingistä, jonne hän tuli kappalaiseksi. Kun sikäläinen kirkkoherranvirka tuli avoimeksi 1682 Matthias Hangeliuksen jälkeen, anoi Romanuskin tätä virkaa perusteellaan mm. »suuri köyhyys ja monet lapset.» Viran sai kuitenkin Viipurin Siikaniemen kappalainen Thomas Jacobi Agander. Pitkälti toistakymmentä vuotta oli Henrik Romanuksen vielä palveltava kappalaisena, ennenkuin hän 1697 sai nimityksen Puumalan kirkkoherraksi. Vielä viimeiset ennen isoavihaa säilyneet lähteet tietävät hänen olleen virassa (1712), mutta vain arvattavaksi jää, kuoliko hän seurakunnassaan vai menehtyikö hän pakomatkallaan. Hänen toimintansa kirkkoherrana antoi ainakin kerran aiheen esimiesten asiaanpuuttumiseen ja hän lienee 1706-1707 ollut virasta pidätettynä; vuonna 1709 Romanus sai käräjillä todistuksen, että hän »oli käyttäytynyt kuin oikeamielinen opettaja ainakin», jotta hän saisi »vähäistä suojaa yhden tai toisen kohtuuttomia vaatimuksia vastaan yrittää tunkea hänet vastoin kristillistä rakkautta ja kirkkojärjestystä ulos seurakunnasta». Noina virasta pidättämisen vuosina näyttää Magnus Hielman (k. 1708) hoitaneen Puumalan kirkkoherranvirkaa.
Romanus oli kahdesti naimisissa. Hänen ensimmäinen puolisonsa Kristina Timmerman kuoli 1709. Kun vuoden 1712 talvikäräjillä mainitaan kirkkoherra Romanuksen poikapuoli Lars Svan ja kun Puumalan kuolleitten luettelossa mainitaan 1710 Gertrud ja Anna Benjaminintyttäret Svan sekä 1726 Lars Benjamininpoika Svan (s. n. 1686), on ilmeistä, että Romanuksen toinen vaimo on ollut Joutsenon kappalaisen Benjamin Svanin leski Brita Herkepaeus. Jälkimmäisestä aviosta ei tiedetä olleen lapsia, olihan vaimo ilmeisesti jo pitkälti päälle neljänkymmenen toista avioliittoa solmiessaan. Romanuksen ensimmäisestä avioliitosta olivat nuo 1682 mainitut »monet lapset», mutta niistäkin tunnetaan nimiltään vain kaksi, poika Henrik ja tytär Maria, pataljoonansaarnaaja Henrik Maranderin vaimo.
Henrik Romanus nuorempi tuli ylioppilaaksi Turussa vuonna 1700, mutta ei nähtävästi suorittanut mitään tutkintoja, vaan palasi kotiseudulle Puumalaan. Ainakin vuoden 1708 manttaaliluettelossa hänet mainitaan Puumalan pappilassa vaimoineen ja yhdessä vaimonsa kanssa hänet haudattiin Puumalassa keväällä 1709. Vaimon nimi on jäänyt toistaiseksi tuntemattomaksi ja varmuudella tiedetään vain, että heillä oli 1708 kuollut poika Jörgen.
Kun Puumalan nimismieheksi 1727 tuli Henrik Henrikinpoika Romanus on kuitenkin syytä olettaa, että tässä on suvun kolmannen polven edustaja. AKIANDER väittää tosin nimismiestä kirkkoherra Henrik Romanuksen pojaksi, mutta kun tällä ei ole voinut ensimmäisessä avioliitossaan olla kahta samannimistä poikaa ja kun toisesta avioliitosta syntynyt poika olisi saattanut olla korkeintaan 17-vuotias Henrik Romanuksen tullessa nimismieheksi, näyttää jotakuinkin selvältä, että nimismies on ylioppilas Henrik Romanuksen poika. Nimismiehen puoliso oli Beata Argillander ja heillä oli tässä avioliitossaan ainakin neljä lasta, kaksi poikaa ja kaksi tytärtä. Vanhin lapsista sai, poika kun oli, luonnollisest; nimekseen Henrik, toinen poika oli Johan, tyttäret taas nimiltään Karin ja Hedvig. Jälkimmäinen tyttäristä oli Puumalan nimismies Jackin puoliso ja kuoli suvun viimeisenä Puumalassa 1817. Vanhempi tytär joutui avioliittonsa kautta Mikkeliin Hintsalan ratsutilan emännäksi; hänen ensimmäinen puolisonsa oli ratsutilallinen Henrik Hertz, nähtävästi Mikkelin kappalaisen poika, ja toinen puoliso oli vääpeli Petter Johan Gadde.
Puumalaa koskevat kirkolliset asiakirjat ovat vuonna 1789 tapahtuneen vihollisen hävityksen johdosta hyvinkin puutteelliset; jotakuinkin täydellisesti puuttuvat lähteet pikkuvihan ja Kustaan sodan väliseltä ajalta. Näin ollen ei tiedetä, milloin vuonna 1753 nimismiehenvirastaan Iuopunut Henrik Romanus on kuollut; henkikirjoissa hänet mainitaan viimeisen kerran omistamallaan Vesiniemen ratsutilalla vuonna 1768. Vesiniemen isäntänä mainitaan hänen jälkeensä hänen poikansa Johan Romanus, jolla oli arvonimenään »befallningsman». Mikään varsinainen kruununvouti hän ei kuitenkaan ollut, vaan suostuntaveroluettelossa tehdään aina huomautus: »varit endast interims». Henkikirjojen mukaan on Johan Romanus ollut ilmeisesti kahdestikin naimisissa (vuonna 1770 on vaimon sarekkeeseen merkitty 1, mutta 1772 ei mitään, vastaavasti on 1782 tyhjää ko. sarekkeessa, mutta esim. 1786-87 jälleen 1), mutta puolisoiden nimiä ei tiedetä. Joka tapauksessa hän näyttää olleen vailla rintaperillisiä, sillä vuonna 1789 sanotaan Vesiniemen kuuluvan hänen Henrik veljensä perillisille. Tuolloin oli kuitenkin ratsutila vihollisten toimesta täydellisesti tuhottu ja perikunta on pitänyt parhaimpana siitä luopua - 1790-luvun puolimaissa Vesiniemen omistaa majuri Hartvall.
Neljännen polven Henrik Romanuksen, joka oli kuollut Puumalan kappalaisena 1783, perikunta ei ollut suuren suuri, sillä avioliitossaan Maria Helena Mechelinin kanssa oli hänellä vain poika Henrik Wilhelm, s. 1776. Varhain täysorpona joutui hän sukulaisten holhottavaksi ja hänen opin tiensä vei hänet Uppsalaan ja lopulta pysyvästi Ruotsiin. Vanhahtavan Romanus-nimen hän ylioppilasvuosinaan muutti muotoon Romanson ja Henrik Wilhelm Romansonina hän on jättänyt jälkensä Ruotsin lääketieteen historiaan. Vuosina 1830-44 hän oli Uppsalan yliopiston anatomian professorina ja 1833 yliopiston rehtorina. Hän kuoli emerituksena 1853 ja oli sukunsa viimeinen miesjäsen, kun hänen ainoa poikansa oli vain 22 vuotiaana sortunut koleeraan. Hänen tyttäristään oli kolme naimatonta ja »fröknarna Romanson» olivat vuosikymmenien ajan erottamaton osa akateemista Uppsalaa. Vain tytär Wilhelmina oli naimisissa; hänen puolisonsa oli tunnettu Shakespearen ruotsintaja, professori Carl August Hagberg. Kun Hagbergien tytär oli naimaton ja poika lapseton, ei Romanus suku Ruotsissa enää naiskannaltakaan jatku.
Taulumuodossa esitettynä tämä savolaiseksi pappissuvuksi luonnehdittava suku on seuraavantapainen:
Taulu 1.
I. Henrik Romanus. Virolahden vt. kappalainen 1677, Säämingin kappalainen 1679. Puumalan kirkkoherra 1697, elossa vielä 1712. - Puoliso 1) Virolahdella 13.3.1677 Kristina Kristianintytär Timmerman, k. Puumalassa (haud. 11.4.) 1709; 2) 1710 Brita Herkepaeus (hänen 2. aviossaan), isä Joutsenon kirkkoherra: 1. puoliso Joutsenon kappalainen Benjamin Svan, k. 1700.
II. Lapsia:
1. Maria, haud. Puumalassa 11.4.1709. Puoliso Hämeen läänin jalkaväkirykmentin pataljoonansaarnaaja, sitt. Puumalan, lopulta Kirvun kappalainen Henrik Marander (hänen 1. aviossaan),s. Prunkkalassa 18.6.1675, k. Kirvussa 21.2.1738.
1. Henrik, ylioppilas, k. 1709. Taulu 2.
Taulu 2.
II. Henrik Romanus (Henrikin poika taulu 1). Ylioppilas (viip.) Turussa 1700. K. Puumalassa (haud. 11.4.) 1709. - Puoliso N.N., haud.Puumalassa 11.4.1709.
III. Lapsia:
Henrik, nimismies, k. mahd. 1768. Taulu 3.
Jörgen, haud. Puumalassa 27.12.1708.
Taulu 3.
III. Henrik Romanus (Henrikin poika, taulu 2), s. 170?. Puumalan nimismies ja pitäjänkirjuri 1727, erosi 24.9.1753 ja luovutti viran Simon Gabriel Jackille. Omisti Vesiniemen ratsutilan ja siihen liitetyn toisen tilan samassa kylässä, mainitaan vielä vuoden 1768 manttaaliluettelossa. - Puoliso (jo 1729) Beata Paavalintytär Argillander.
IV. Lapsia (syntyneet Puumalassa):
Henrik, s. 9.4.1730, kappalainen, k. 1783. Taulu 4.
Katarina, s. 29.8.1731, k. Mikkelissä 4.3.1796. Puoliso 1) (jo 1758) Hintsalan ratsutilallinen Henrik Hertz, s. 1729, k. Mikkelissä 4.12.1763; 2) Mikkelissä 9.4.1765 vääpeli Petter Johan Gadde, s. Mikkelissä 18.5.1741, k. siellä 8.3.1777.
Johan, s. 28.2.1733. Varakruununvouti, hoiti 1766-67 väliaikaisesti Savon alisen kihlakunnan kruununvoudintehtäviä kruununvouti J.W. Meinanderin sijaisena. Omisti isänsä jälkeen v:sta 1769 Vesiniemen ratsutilan ainakin v:een 1787 saakka, elossa Vesiniemessä vielä 1789. Mahdollisesti kaksikin kertaa naimisissa, mutta lapseton.
Hedvig, s. 25.1.1735, k. Puumalassa 3.1.1871. Puoliso Puumalassa 1755 Puumalan nimismies Simon Gabriel Jack, s. luult. Kerimäellä 1734, k. Puumalassa 19.6.1791.
Taulu 4.
IV. Henrik Romanus (Henrikin poika, taulu 3), s. Puumalassa 9.4.1730. Ylioppilas (viip.) Turussa 1749. Vih. papiksi 5.12.1753, toimi kirkkoherranapulaisena Puumalassa. Puumalan kappalainen 1767. Varapastori 1775. K. Puumalassa 13.4.1783. - Puoliso Maria Helena Mechelin, s. Juvalla 3.8.1744, k. Puumalassa 27.8.1779, vht Juvan kappalainen Johan MecheIin ja Anna Elisabet Poppius.
V. Poika:
Henrik Wilhelm, s. Puumalassa 5.9.1776, professori, k. 1853.
Taulu 5.
V. Henrik Wilhelm Romanson (alk. Romanus) (Henrikin poika, taulu 4), s. Puumalassa 5.9.1776. Porvoon lukioon 17. Ylioppilas (fenno) Uppsalassa 20.10.1797. Kirurg. opisk. Tukholmassa 1798. Lääket. kandidaatti Uppsalassa 15.12.1801, lääket. lisensiaatti 17.11.1802, lääket. tohtori (ultimus) 24.5.1804. Collegium Medicumin jäsen 28.5.1807. Uppsalan akatemisen sairaalan amanuenssilääkäri 1802, kirurgilääkäri ja yliopiston anatomian prosektori 1805. Käytännöllisen lääketieteen apulainen 29.3.1821, anatomian ja kirurgian professori 29.2.1830. Uppsalan yliopiston rehtori 1833. Lääket.tiedekunnan promoottori 1837. Ero täysinpalvelleena professorin virasta 1844. Sätran terveyslähteen intendentti 1824-51. Professorin arvonimi 16.11.1813. R. PR. Julk. luk. väitöskirjoja sekä mm. »Utkast till föreläsningar i kirurgin» I (1812), »Försök till vägledning vid läkarvetenskapens utöfvande» (1830), »Barnläkaren, såsom vänlig rådgifvare vid barnsjukdomar» (1843). K. Uppsalassa 15.5.1853. - Puoliso 1) 20.9.1807 Katarina Johanna Ek, s. 10.1.1779, k. Uppsalassa 30.4.1826, vht Hedensundan kirkkoherra, lääninrovasti Johan Ek ja Katarina Boberg; 2) Uppsalassa 30.12.1829 Ulrika Messman, s. 1792, k. Uppsalassa 20.10.1841.
VI. Lapsia (syntyneet Uppsalassa):
1. Katarina Lovisa, s. 1.11.1808. K. naimattomana Uppsalassa.
1. Wilhelmina, s. 6.12.1810. Puoliso Uppsalassa 21.8.1840 Lundin yliopiston nykyeurooppalaisen filologian ja nykyaikaisen kirjallisuuden, sitt. pohjoismaisen kirjallisuuden professori, Ruotsin akatemian jäsen, fil. tohtori Carl August Hagberg, s. Lundissa 7.7.1810, k. siellä 8.1.1864.
1. Carl Wilhelm, s. 30.12.1812. Ylioppilas Uppsalassa. Med.fil.kandidaatti. K. Uppsalassa 5.9.1834 koleeraan. Naimaton.
1. Henrika Gustava, s. 17.1.1817, k. Uppsalassa 29.12.1873. Naimaton.
1. Thorborg Mariana, s. 7.1.1820. K. naimattomana Uppsalassa.
© Tekijät ja Suomen Sukututkimusseura - Författarna och Genealogiska Samfundet i Finland
[ Artikkelin alku ]
Aiheenmukainen hakemisto | Vuoden 1962 hakemisto | Vuosikertahakemisto