[ Artikkelin loppu ]
Mollenius-suvun lyhyt historia on karu ja monien kovien kohtaloiden pyykittämä. Perheen huoltajan kuolemasta johtuneet taloudelliset vaikeudet, Isonvihan aiheuttama hätä ja kurjuus, sotavankeus, viranhaun epäonnistuminen varjostivat suvun ensimmäisten sukupolvien elämänmenoa. Vastaavia ja vieläkin vaikeampia vaiheita ovat epäilemättä kokeneet useat muutkin suomalaiset sivistyssuvut, erityisesti Itä-Suomessa, mutta kaikkien kohtalot vaan eivät ole säilyneet asiakirjoissa jälkimaailman tiedoksi.
Suvun kantaisä Ericus Georgii aloitti pappisuransa Viipurissa, jonka tuomiokirkkoseurakunnan ensimmäiseksi kappalaiseksi hän näyttää tulleen 1640. Hänen sukuperästään ei asiakirjoissa ole tavattu tietoja, ei myöskään siitä, missä hän suoritti opintonsa. Parikymmentä vuotta kappalaisen virassa tuomiokirkkoseurakunnassa, oma talo kaupungissa sekä hautapaikka tuomiokirkossa viittaavat siihen, että herra Ericuksella saattoi olla juurensa Viipurissa. Tätä olettamusta ei tarvitse kumota sen, että pojat ryhtyivät opintielle lähtiessään käyttämään Muolaan pitäjän ruotsinkielisestä nimestä Mola muodostettua sukunimeä Mollenius.
Vuonna 1660 herra Ericus astui Muolaan kirkkoherran virkaan. [1] Ne olot, joihin hän siirtyi, eivät joka suhteessa olleet edulliset. Seurakunnan edellinen kirkkoherra Gregorius Karhu oli elänyt korkeaan ikään ja pappila oli päässyt hänen aikanaan pahoin rappeutumaan. Ikäänkuin hänen puolustuksekseen mainitaan vanhuuden ohella myös se, että herra Gregorius »i sin ålderdom warit straffat medh wanartige hustru och barn». [2]
Seurakuntaan muutettuaan herra Ericus ryhtyi tarmokkaasti toimiin pappilan kunnostamiseksi. Työ tuli kuitenkin kalliiksi ja kun seurakunta oli hiljattain päättyneen sodan köyhdyttämä, kirkkoherra uhrasi siihen omiakin varojaan. Kun hän vielä käytti kaikki liikenevät varansa poikiensa kouluttamiseen, velkataakka kasvoi. Hän oli epäilemättä arvioinut suoriutuvansa veloistaan virastaan saamillaan tuloilla. Tämä ei kuitenkaan toteutunut, sillä herra Ericus kuoli jo virkaanastumistaan seuraavana vuonna ja haudattiin Viipurin tuomiokirkkoon 31.3.1661. [3]
Armovuoden päätyttyä kuninkaallinen majesteetti nimitti 22.7.1662 Muolaaseen uuden kirkkoherran. Nimityskirjassa todetaan, että »wällärde her Andreas Johannis Helsingforsensis befinnes berörde försambling wähl att kunna förestå, medhan han hafwer till förenne medh Militien och andra beställningen godh tiänst giort och myckit ondt uthstådt så och igenom honom den förra Pastoris änckia kan blifwa försedder, medh huilken han är sinnader att träda i äcktenskap.» [4] Herra Andreas käytti sukunimeä Forsman ja on siis eräs monista Helsingistä lähtöisin olevista tämännimisistä henkilöistä. Avioliitto herra Ericuksen lesken Maria Matintyttären kanssa solmittiin ilmeisesti pian nimityksen jälkeen, mutta siitä ei tullut pitkäaikaista. Herra Andreas kuoli jo alkuvuodesta 1669.
Perheen taloudellinen tila ei ollut kohentunut herra Andreaksen eläessä. Sitä osoittaa se, että jo 21-22.6.669 pidetyillä Äyräpään käräjillä viipurilainen kauppias Jakob Böisman ryhtyy velkomaan saataviaan pesästä. Kihlakunnanoikeus kuitenkin toteaa varsin närkästyneenä tästä toimenpiteestä: »... ber [de] kyrckioherde ännu ligger obegrafwen och på båhren, hustru till sängh liggiandes ganska siukligh, som hwar och een rättsinnigh menniska på denna orten wäl kunnigdt är». [5] Lisäksi oikeus toteaa, ettei kuolinpesän puolesta ollut ketään saapunut asiassa vastaamaan, eikä kauppias Böismanin saatavat suinkaan olleet etuoikeusjärjestyksessä ensimmäisiä. Vuotta myöhemmin kauppias Böisman on jälleen vaatimassa saataviaan. Pesän puolesta on nyt saapuvilla herra Ericus-vainajan vanhin poika herra Matthias Erici, jonka oli täytynyt jättää »sine gothe wilkor widh den honom förtrodde Cappellans tiensten hoos sin swärfader i Säminge församblingh» ja tulla auttamaan sairasta äitiään. Velkojia oli kuitenkin monia muitakin ja pesä oli luovutettava konkurssiin. [2]
Herra Matthias ei kuitenkaan jäänyt toimettomaksi vaikeassa tilanteessa. Hän pyysi ja sai kihlakunnanoikeudelta heinäkuussa 1670 todistuksen isävainajansa toiminnasta pitäjässä ja siitä hädänalaisesta tilasta, mihin perhe oli joutunut. [2] Tämä selvitys toimitettiin, ilmeisesti tuomiokapitulin kautta ja sen puoltolauseella varustettuna, kuninkaalle. Kaarle XI:n holhoojahallitus antoi 10.2.1671 Viipurin tuomiokapitulille osoitetun kirjeen, jolla kuolinpesä sai ylimääräisen armovuoden. Samalla suositeltiin tuomiokapitulille, että herra Matthias »för sin skickeligheet och här till uthi Predijko Embeetet giorde tienst --- wid någon förefallande lägenheet med någon wärkeligh bestäliningh accommoderad warda, på det han sin Yngre Syskon någorlunda derigenom mä kunna till bijstånd komma.» [6]
Sinä aikana kun asia oli kuninkaissa käsiteltävänä kuoli myös herra Andreaksen leski Maria Matintytär. Hänet haudattiin 21.3.1671 Viipurin tuomiokirkkoon. Mitään maksuja ei hautaamisesta peritty, koska hänen edellinen miehensä oli toiminut kauan kappalaisena Viipurissa. [7] Orvoiksi jääneistä lapsista kihlakunnanoikeus toteaa, että kaksi heistä oli jo papinvirassa. Heistä vanhempi oli herra Matthias ja nuorempi toimi Viipurin triviaalikoulun kollegana. Kolme muuta poikaa kävi vielä koulua ja neljäs oli vielä pieni ja alaikäinen. [2] Viimeksi mainittu poika oli nähtävästi herra Andreaksen lapsi. - Verrattaessa näitä tietoja muihin lähteisiin on ensiksi todettava, että AKIANDERin Herdaminnen mukaan Ericus Georgiin poika oli Siikaniemen sijaiskirkkoherra (vicepastor) Georgius Erici. Mihin tämä tieto perustuu, ei ole selvinnyt. Mikäli tieto on oikea, herra Georgius oli vuonna 1670 jo kuollut tai sitten hän oli se poika, joka oli tähän aikaan Viipurin triviaalikoulun kollegana. Tämän nimistä kollegaa ei kuitenkaan mainita AKIANDERin Skolverket-teoksessa. [8] Tosin Akiander itse toteaa, ettei hän ole voinut selvittää, ketkä kaikki ovat olleet triviaalikoulun konrehtoreina ja ensimmäisinä kollegoina vuosina 1641-1710.
Kun kuninkaan myöntämä ylimääräinen armovuosi oli kulunut, perheen taloudellinen tila oli entisestäänkin huonontunut. Herra Matthias ryhtyi jälleen toimiin uuden armonanomuksen tekemiseksi. Hiukan kiusaantuneena siitä, että korkeita vallanpitäjiä jälleen vaivataan, kihlakunnanoikeus katsoi kuitenkin kristilliseksi velvollisuudekseen tehdä selkoa perheen tilasta. Siinä todetaan aluksi, että armovuoden päätyttyä lasten on pakko muuttaa Muolaasta »icke wätandes dhe skröplige omyndige, hwar medh dhe sigh föda eller hwar de sig oppehålla skola.» Kerrottuaan, miten perhe on vanhempien velkaantumisen johdosta menettänyt kaiken omaisuutensa velkojien tyydyttämiseksi, oikeus toteaa, että »tvenne af desse barn, allreda tämbligen wuxne, wara af myckit swagh syyn och nästa blinda, een son förrycht till sitt förståndh så att han på såmblige tijder most hållas fast af reep och bandh och een son ännu alideles lithen, hwilcka alle icke hafwa dedh ringaste taak, däär dhe kunna skyyla deras hufwudh under eller något till deras oppehålle, och äre således myckit usle och eländige barn». [9]
Tämä anomus ei johtanut yhtä hyvään tulokseen kuin edellinen. Kuitenkin herra Matthias tuli muistetuksi aikanaan. Kun hänen appensa, Säämingin kirkkoherra Samuel Olai Krogerus oli kuollut (AKIANDERin mukaan 1674), Viipurin tuomiokapituli nimitti 7.4.1674 Matthias Molleniuksen appensa seuraajaksi. Näin nämä heikot ja turvattomat lapset saivat katon päänsä päälle Säämingin pappilassa. Mutta kova onni kohtasi tätäkin perhettä. Herra Matthias kuoli 1679 toimittuaan Säämingin seurakunnan esipaimenena vasta viitisen vuotta.
Muutaman kuukauden kuluttua miehensä kuolemasta herra Matthiaksen leski Maria Krogera saapui tammikuussa 1680 Säämingin käräjille ja kertoi oikeudelle »huru såsom hoon medh sijne många små och omyndige barn ähr råkadt uthi stoor medellösheet geldh och fattigdoom af orsaak att hennes sahl. Man anlade sitt godho på prästegårds reparation och dess engars och marks rödiande samt hielp ryttare och munderare och annor bekåstning uthi denne swåra krigstiden uthstådt». [10] Lautakunta ja käräjärahvas todistivat kirkkoherran lesken kertoman pitävän paikkansa. Maria Krogera pyysi oikeutta antamaan hänelle todistuksen siitä, mitä hän oli kertonut, koska hänen tarkoituksensa oli anoa tuomiokapitulilta ylimääräistä armovuotta.
Tuomiokapituli oli kuitenkin jo 31.7.1679 nimittänyt Säämingin uudeksi kirkkoherraksi Matthias Hangeliuksen, [11] joka ilmeisesti astui virkaan keväällä 1680. Maria Krogera pyrki anomuksellaan todennäköisesti siihen, että virkaanastumista olisi lykätty. Tähän tuomiokapituli ei suostunut, nähtävästi siksi, että sille oli kantautunut tietoja siitä, ehkäpä nimitetyn kirkkoherran itsensä antamina, että Hangelius oli solmimassa avioliittoa Maria Krogeran kanssa, kuten tapahtuikin. Matthias Molleniuksen jälkeensä jättämistä suurista veloista Hangelius ei kuitenkaan halunnut vastata, vaan ilmoitti käräjillä, että sitten kun velkojat olivat määräaikaan mennessä ilmoittaneet saatavansa, hänen tarkoituksensa oli luovuttaa pesä konkurssiin. [12] Tämä avioliitto kesti vain vajaat viisi vuotta, sillä herra Matthias kuoli tammi- tai helmikuussa 1685. [15] Lapsia tästä avioliitosta ei tiedetä olleen.
Matthias Hangeliuksen kuoleman kautta avoimeksi tulleeseen Säämingin kirkkoherran virkaan kuningas antoi jo 28.4. 1685 valtakirjan Thomas Jacobi Aganderille, entiselle Siikaniemen seurakunnan kappalaiselle, joka oli siihen aikaan ilman virkaa ja sen vuoksi anomuksin kääntynyt tuomiokapitulin puoleen. Nimityskirjassa uusi kirkkoherra velvoitetaan avustamaan edeltäjänsä leskeä muutamalla tynnörillä viljaa tuomiokapitulin harkinnan mukaan. Herra Thomas, joka oli leski, solmi ilmeisesti pian virkaan astuttuaan avioliiton Maria Krogeran kanssa. Avioliitosta syntyi ainakin yksi lapsi Thomas, [14] jonka LEWENHAUPT ilmoittaa syntyneen 1684 »Viipurin läänissä». Ehkä asianomainen itse, joka astui sotapalvelukseen Karjalan ratsuväkeen, on ilmoittanut syntymäaikansa pari vuotta todellista varhemmaksi, syistä, jotka jäävät vain arvattaviksi. Maria Krogera jäi 1705 kolmannen kerran leskeksi ja eli yli Isonvihan vaikeiden aikojen.
Matthias Erici Molleniuksella oli tytär ja kolme poikaa, joiden elämänvaiheet eivät olleet pelkkää myötäkäymistä. Tyttären Annan aviomies kersantti Israel Nordstedt pakeni Venäjälle yhdessä vaimonsa sisarpuolen, Thomas Jacobi Aganderin tyttären kanssa, ja Anna itse menehtyi talvella 1726 rajuilman yllätettyä hänet jäällä. Hänen ainoa poikansa veronkantokirjuri Johan Nordstedt hirtti itsensä muutamaa vuotta myöhemmin. [26] Kaksi Molleniuksen pojista, rykmentinpastori Matthias Mollenius ja kornetti Göran Mollenius, joutui sotavankeuteen Isonvihan aikana ja ainakin ensinmainittu, mutta luultavasti myös jälkimmäinen kuolivat vankeudessa.
Vanhin pojista Samuel Mollenius oli opiskellut sekä Tarton että Upsalan yliopistossa, mikä osoittaa, että Maria Krogeran kolmannen avioliiton myötä perheen taloudelliset vaikeudet olivat kaikonneet. Hän tuli 1697 isäpuolensa seurakuntaan kappalaiseksi. Kun Thomas Jacobi Agander 1705 oli kuollut, seurakuntalaiset halusivat uudeksi kirkkoherrakseen Samuel Molleniuksen, jonka esivanhemmat olivat keskeytyksettä vuodesta 1643 toimineet seurakunnan kirkkoherroina, ensin äidinisä, sitten isä ja hänen jälkeensä kaksi isäpuolta. Vaalissa Mollenius saikin enimmät äänet, mutta tuomiokapituli nimitti tästä huolimatta kirkkoherraksi Abraham [16] Petri Carsteniuksen, Viipurin edesmenneen piispan pojanpojan ja Viipurin tuomiorovastin pojan, joka siirtyi Sääminkiin Helsingin triviaalikoulun rehtorin virasta. Isoviha alkoi todenteolla koetella Sääminkiä, kun venäläiset ryhtyivät piirittämään Olavinlinnaa. Kun linna 1714 oli antautunut, kirkkoherra Carstenius pakeni perheineen Ruotsiin ja seurakunnan hoito jäi Molleniuksen harteille. Hän oli kuitenkin joutunut suuren perheensä kanssa taloudellisesti ahtaalle sodan köyhdyttämässä seurakunnassa, ja sen vuoksi hän kääntyi 1715 niinikään Ruotsiin paenneen piispa Johannes Gezelius nuoremman puoleen, jolle oli uskottu myös Viipurin hiippakunnan hoito, anoen itselleen parempaa virkaa. Kun Ristiinan kirkkoherran virka oli Georgius Nigraeuksen kuoltua 1714 tullut avoimeksi, piispa Gezelius suositteli Samuel Molleniusta tähän virkaan perustellen kantaansa sillä, että Mollenius »studerat vid Upsala ja Dorpat universiteter och sedan 18 år förestått den Iilla lägenheten han nu innehafver samt har vid prestmöten visat prof på god lärdom och varit förnöjd ehuru han mycket torftig och barnlastad sitter». [13] Suosituskirje ei kuitenkaan auttanut, vaan tämän viran sai Cygnaeus-suvun kantaisä Johannes Martini. Samuel Mollenius kuoli 1717 alle 50-vuotiaana. Hän oli ollut kaksi kertaa naimisissa, ensiksi Mäntyharjun kirkkoherran, rovasti Matthias Bartholdi Molleruksen tyttären Kristina Molleran kanssa, joka kuoli 1697, ja sitten Hedvig Rosenhoffin kanssa. Jälkimmäisen avioliittonsa kautta Samuel Mollenius kaikesta päättäen sukulaistui Säämingin mahtisuvun Pistolekorsien kanssa. Mahdollista nimittäin on, että vaimon vanhemmat olivat etunimeltään tuntematon vänrikki (ehkä kapteeni) Rosenhoff ja Anna Maria Pistolekors.
Samuel Molleniuksen leski jäi omien ja miesvainajansa ensimmäisestä avioliitosta syntyneiden lasten kanssa sodan köyhdyttämään ja vihollisen miehittämään maahan. Isonvihan aikaiselle huutavalle pappispulalle oli tyypillistä, että piispan tehtäviä hoitava tuomiorovasti Magnus Alopaeus määräsi nuoren Aron Molanderin, teologian ylioppilaan Säämingin kappalaisen viran armovuoden saarnaajaksi. Vasta 1719 Molander voitiin vihkiä papiksi. Hän nai (vihkimäaika ei ole tiedossa) Samuel Molleniuksen Kristina-tyttären ja siten pelasti perheen ainakin pahimmalta kurjuudelta. Vanhempi Samuel Molleniuksen ja Hedvig Rosenhoffin tyttäristä, Hedvig solmi avioliiton majoitusmestari Johan Aganderin (1693-1747) kanssa. Agander asettui 1728 Kuopioon ja hankki siellä 1732 Koljolanniemen tilan Kuopion kirkonkylässä. [17] Nuorempi tyttäristä Helena avioitui 1746 Pälkjärven pitäjänapulaisen Emanuel Foenanderin (1711-1769) kanssa, joka 1747 nimitettiin Janakkalan kirkkoherraksi.
Samuel Molleniuksen pojat eivät päässeet akateemiselle uralle ilmeisesti esteenä olivat varattomuus ja isän varhainen kuolema. Vanhempi Thomas (1702-1764) antautui hallinnolliselle uralle. Hänen tietään tasoitti aivan ilmeisesti hänen isänsä velipuoli Thomas Agander, joka oli Isonvihan jälkeen jättänyt sotilasuran ja siirtynyt Savon keskisen kihlakunnan kihlakunnanvoudiksi. Thomas Molléen toimi vuosina 1725-1735 SuurSavon tuomiokunnan ja Kyminkartanon läänin ja Lappeen kihlakunnan tuomiokunnan tuomareiden palkattomana kirjurina. Tässä tehtävässä hän perehtyi erityisesti maariitojen selvittelyihin ja maatilojen verolleostoihin. Osoituksena siitä, miten hyvin hän oli paneutunut oikeuslaitoksen toimintaan yleensä ja erityisesti maanomistukseen liittyviin asioihin, on muun muassa se, että hän sai 1743 luvan kirjoittautua Turun hovioikeuden auskultantiksi ja määrättiin 1748 tarkistamaan Tukholmassa Savon vuoden 1664 verollepanopöytäkirja, jonka Lappeenrannassa säilytetty kappale oli sotatoimissa Pikkuvihan aikana tuhoutunut. Vasta 1747 hän sai palkallisen toimen, kun hänet määrättiin säätyjen anomuksesta perustettuun Savon tarkastuskomissaarin virkaan. Tässä yhteydessä kannattaa mainita, että yksi niistä valtiopäivämiehistä, jotka olivat aloitteentekijöinä tässä asiassa vuosien 1746-47 valtiopäivillä, oli Thomas Molléenin serkku Henrik Mollenius. Liitteenä on Molléenin 1757 laatima ansioluettelo, jossa hän ajalle ominaisilla koukeroisilla sanakäänteillä ja horjuvalla oikeinkirjoituksella kertoo elämänvaiheistaan.
Thomas Molléenin aviosuhteet ovat tuntemattomat. Asiakirjoista ei ole löydetty merkintää puolisosta; ainakin vielä 1739 hän oli naimaton. Ansioluettelossaan hän puhuu epämääräisesti niistä onnettomuuksista, joita hän ja hänen omansa (»mine och the mines --- öfwerhopade wederwärdigheter och olyckor») ovat kokeneet. Kuitenkin on pääteltävissä, että hänen (ehkä avioton) poikansa oli muonamestari Thomas Molléen, joka kuoli Loviisassa 1776 36-vuotiaana. Loviisan raastuvanoikeudessa esiintyi Moiléenin kuoltua silloinen kaupungin varapormestari Petter Simon Agander, Johan Aganderin ja Hedvig Mollenian poika, »såsom den aflednes härwarande anhörig». [18] Oli nimittäin herännyt epäilyksiä siitä, että Molléenin tileissä olisi vajaus, mitä ei ilmeisesti kuitenkaan todettu. Thomas Molléen nuorempi, joka kuoli hänen itsensä ampumaan vahingonlaukaukseen, oli sukunsa viimeinen miespuolinen jäsen.
Samuel Molleniuksen nuorempi poika Samuel Molleen (1706-1776) valitsi sotilasuran ja palveli aliupseeritehtävissä Savon ja Savonlinnan läänin jalkaväkirykmentissä ja sai vänrikin arvon ilmeisesti erotessaan sotapalveluksesta. Naimisissa hän ei ollut, mutta Kuopion historiakirjoihin on merkitty kaksi hänen aviotonta lastaan.
Matthias Molleniuksen toinen poika Matthias vihittiin papiksi nähtävästi ilman yliopisto-opintoja. Hänet määrättiin 1690-luvun puolivälissä Kuopion kirkkoherran Henrik Hoffreniuksen apulaiseksi, ja aikanaan hän nai Hoffreniuksen ainoan tyttären. Hänelläkin oli epäonnea viranhaussa vanhemman veljensä tavoin. Avoimeksi tulleeseen Kuopion kappalaisen virkaan Samuel Argillanderin jälkeen Viipurin tuomiokapituli nimitti 1696 Henrik Mechelinin. [19] Tämä ei kuitenkaan tyydyttänyt seurakuntalaisia, jotka olivat mielistyneet Molleniukseen. Protestiksi tuomiokapitulin suorittamalle nimitykselle he valitsivat muutamaa viikkoa myöhemmin kappalaiseksi Molleniuksen, muka kirkkoherra Hoffreniuksen tietämättä. Tuomiokapituli ei kuitenkaan taipunut, ja Mollenius sai jäädä edelleen avustamaan appeaan. Isonvihan aikana Mollenius siirrettiin Karjalan ratsuväkirykmentin pastoriksi ja ilmeisesti melko pian joutui venäläisten vangiksi ja kuoli sotavankeudessa Moskovassa. Hänen kuoltuaan kenraalimajuri Lorentz Löschern von Hertzfelt antoi huutokaupata Molleniuksen jäämistön ja palattuaan sotavankeudesta luovutti huutokaupasta saadut varat Tukholmassa 1723 Molleniuksen langolle, luutnantti Jakob Hoffreenille. Tämä ei kuitenkaan toimittanut rahoja sisarelleen, minkä johdosta asiasta sukeutui pitkällinen oikeudenkäynti. Se jäi kesken Molleniuksen lesken Elisabet Hoffrenian kuollessa 1733/34. [20] Molleniuksella oli tiettävästi vain kaksi täysi-ikäiseksi elänyttä lasta, tytär Elisabet ja poika Henrik. Elisabet oli naimisissa Pieksämäen kappalaisen Johan Argillanderin (1696-1738) kanssa (BERGHOLMin arvelu, että Elisabet olisi Samuel Molleniuksen tytär, on siis väärä). Henrik Mollenius viljeli äitinsä kautta perimäänsä Tavinniemen tilaa Tavinsalmen kylässä. Hän oli Pien-Savon tuomiokunnan keskisen ja alisen kihlakuntien edustajana talonpoikaissäädyssä vuosien 1746-1747 valtiopäivillä. Hänen vaimonsa Maria Agander oli Deglinan kirkkoherra Simon Jacobi Aganderin ja lngeborg Cordula Melinin tytär ja Henrik Molleniuksen serkun Hedvig Mollenian miehen Johan Aganderin sisar.
Matthias Molleniuksen nuorin poika Göran Mollenius joutui Inkerin rakuunarykmentin kornettina venäläisten vangiksi 1704 Narvassa ja kuoli ilmeisesti sotavankeudessa 1720. Hän oli naimisissa Helena Aganderin kanssa. Hän asui 1730-luvulla Raudussa, jossa niihin aikoihin oli pehtorina Erik Mårtensson Agander, mahdollisesti Marian veljenpoika. Göran Mollenius oli ilmeisesti lapseton.
Ericus Georgiin muista pojista tunnetaan isän kaima Ericus Erici Mollenius. Hänen oli mahdollista kirjoittautua 1674 Turun akatemiaan pian sen jälkeen kun vanhempi veli oli saanut nimityksen Säämingin kirkkoherraksi ja suoriutua teologisista opinnoistaan huolimatta huonoksi väitetystä näöstään. Hän tuli jo 1679 Räisälän kirkkoherraksi, mutta ehti olla tässä virassa vain 10 vuotta, kun hän talvella 1689 kuoli. Hän oli ensin naimisissa Hinnel-sukuun kuuluvan Käkisalmen lääninrahastonhoitaja Zakarias Jonaanpojan tyttären kanssa. Jäätyään tästä leskeksi Mollenius solmi toisen avioliiton vähän ennen kuolemaansa vuorimestari Johan Danielinpojan tyttären Anna Serlachian kanssa. Molleniuksen kolme poikaa olivat hänen ensimmäisestä avioliitosta. Heistä vanhin Ericus siirtyi papiksi Viroon. Ei oli löytynyt todisteita siitä, että suku olisi jatkunut hänestä. Toinen poika Zakarias oli 1700 kauppiaana Nevanlinnassa, mutta sen jälkeiset vaiheet eivät ole tiedossa. Nuorin pojista Jonas tuli Savonlinnan papiksi ja pedagogiksi 1708, mutta ehti olla tässä toimessa vain puoli vuotta, kun kuoli, ilmeisesti naimattomana.
Mollenius-suvun miespuolisten täysi-ikäisten jäsenten määrä on vain 13, joista seitsemän pappia ja kaksi sotilasta. Värttinäpuolelta sen sijaan jälkeläisten määrä on huomattava. Erityisesti Samuel Molleniuksen kahden tyttären jälkeläistö on lukumääräisesti suuri. Kristina Mollenian ja Aron Molanderin lapsia oli ainakin seitsemän, joiden merkittävimmät jälkeläiset olivat kreivi Johan Henrik Tawast (1763-1841), salaneuvos, vapaaherra Clas Herman Molander (1817-1897) ja maaherra Abraham Joakim Molander, aateloituna Nordenheim (1771-1847). Hedvig Mollenian ja Johan Aganderin avioliitosta syntyi 12 lasta. Heidän jälkeläisiään on etupäässä Strömmer-, Kekoni- ja Krogerus-suvuissa. Elisabet Mollenian ja Johan Argillanderin jälkeläistö, lukumäärältään tuskin suuri, kuuluisi »Sursillin suvun» lehdille.
* * *
Mollenius-nimisiä henkilöitä, jotka eivät kuulu tässä esitettyyn sukuun, on esiintynyt ainakin kahtena perhekuntana, molemmat kotoisin Uskelasta. Muurlan saarnaaja Abraham Mollenius (1722-1779) ja Maarian kappalainen Johan Mollenius (1749-1810) olivat luultavasti setä ja veljenpoika. Abraham otti Turun kouluun tullessaan nimen Ståstrand, mutta muutti sen ylioppilaaksi päästessään Molleniukseksi. [21] Syytä tähän ei tiedetä. Tämän suvun Mollenius-haara sammui Johan Molleniuksen poikiin.
* * *
Tavanomaisessa taulumuodossa Mollenius-suvun selvitys on seuraava:
Taulu 1.
I. Ericus Georgii. Viipurin 1. kappalainen AKIANDERin mukaan 1640-1658. Muolaan kirkkoherra, astui virkaan ilmeisesti 1660. Haud. Viipurin tuomiokirkkoon 31.3.1661. [3] - Puoliso Maria Matintytär (hänen 1. aviossaan), k. 1670, haud. Viipurin tuomiokirkkoon 21.3.1671. [7] 2. puoliso Muolaan seuraava kirkkoherra Anders Johannis Forsman eli Helsingforsensis, k. 1669.
II. Lapsia:
Matthias, kirkkoherra, k. 1679. Taulu 2.
?Georgius. Oli AKIANDERin mukaan sijaiskirkkoherrana Siikaniemen seurakunnassa Viipurissa. Mahdollisesti se Ericus Georgiin pojista, joka 1670 toimi Viipurin triviaalikoulun kollegana.
Ericus, kirkkoherra, k. 1689. Taulu 8.
Kaksi muuta poikaa, jotka olivat elossa 1672. [9]
Pieni poika, haud. Viipurin tuomiokirkkoon 20.11.1655. [22]
Katarina, s. kuolleittenluettelon ikäilmoituksen mukaan 1659, asui vanhimman veljensä luona Säämingissä, jonne haudattiin 31.12.1729 70-vuotiaana. Naimaton.
Taulu 2.
II. Matthias Erici Mollenius (taulusta 1). Yliopp. Turussa (viip.) 22.5.1664. Viipurin triviaalikoulun apologista 1665-1668. Määrättiin Säämingin kirkkoherran apulaiseksi (kappalaiseksi?), mutta jätti tämän toimen vuoden 1669 lopulla tai 1670 alkupuolella ja muutti Muolaaseen isäpuolensa kuoltua auttaakseen äitiään ja sisaruksiaan. Nimitettiin 7.4.1674 Säämingin kirkkoherraksi appensa jälkeen. Kirkkoherranviran ohella toimi Savonlinnan linnansaarnaajana vuoteen 1678. K. 1679. - Puoliso (jo 1670) Maria Krogera (hänen 1. aviossaan), elossa 1722, [23] vht Säämingin kirkkoherra, rovasti Samuel Olai Krogerus ja Anna Perttelintytär (KettuniUS). [42] 2. puoliso Säämingin seuraava kirkkoherra Matthias Hangelius, k. 1685, 3. puoliso Säämingin seuraava kirkkoherra Thomas Jacobi Agander (hänen 2. aviossaan), k. 1705.
III. Lapsia:
Samuel, kappalainen, k. 1717. Taulu 3.
Matthias, rykmentinpastori. Taulu 6.
Göran, s. n. 1676. Oli maaliskuussa 1697 ollut kolme vuotta arrendaattori Henrik Nethoniuksen palveluksessa. [24] Veronkantokirjuri samana vuonna. Oli 1700 arrendaattori Joachim Wargentinin palveluksessa. [25] Astui sotapalvelukseen Inkerin rakuunarykmenttiin ja yleni vääpeliksi, korotettiin kornetiksi 1.4.1704, joutui 10.8.s. v. vangiksi Narvassa. K. 1720 ilmeisesti sotavankeudessa. - Puoliso Helena Agander, eli leskenä Raudussa 1720.
Anna, k. 9.2.1726 jäälle rajuilmassa ja haud. Säämingissä 24.2.s. v. »moot sina 50 åhr». Puoliso tykistön kersantti Israel Nordstedt, joka pakeni Venäjälle vaimonsa sisarpuolen kanssa.
Taulu 3.
III. Samuel Mollenius (Matthiaksen poika, taulu 2), s. arv. 1670-luvun alussa. Yliopp. Upsalassa 8.6.1689 [27] Tartossa 27.4.1691. [28] Säämingin kappalainen 1697. K. ilmeisesti Säämingissä kesäk. 1717. - Puoliso 1:o Kristina Mollerus, k. ilmeisesti Säämingissä 7.5.1697 [29] vht Mäntyharjun kirkkoherra, rovasti Matthias Bartholdi Mollerus ja hänen 1. puolisonsa Katarina Ithimaeus; 2:o Hedvig Rosenhoff, elossa vielä 1725, vht mahdollisesti vänrikki (kapteeni?) N. N. Rosenhoff eli Rosenov ja Anna Maria Pistolekors.
IV. Lapsia:
1. Maria. [29]
1. Kristina, s. 1694, k. Tohmajärvellä 5.3.1756. Puoliso Säämingin kappalaisen viran armovuodensaarnaaja, sitt. Tohmajärven kirkkoherra Aron Molander, s. 26.10.1691, k. Tohmajärvellä 1.2.1755.
1. Anna Elisabet. [29]
2. Hedvig, s. rippik. mukaan 1700, k. 1776/80. Puoliso luultavasti Savonlinnassa 1723124 majoitusmestari, sitt. vänrikki Johan Agander, s. Inkerinmaalla kuolleittenluettelon ikäilmoituksen mukaan 1693, k. Kuopiossa 24.9.1747 54-vuotiaana.
2. Thomas, s. 10.9.1702, tarkastuskomissaari, k. 1764. Taulu 4.
2. Samuel, s. 1706, vänrikki, k. 1776. Taulu 5.
2. Eva Katarina, s. 1707, haud. Säämingissä 22.7.1711 »på 5:te året».
2. Helena, s. Janakkalan rippikirjan mukaan 6.2.1708, k. Tammelassa 26.9.1793. Puoliso Tohmajärvellä 3.4.1746 Pälkjärven pitäjänapulainen, sitt. Janakkalan kirkkoherra Emanuel Foenander (hänen 2. aviossaan), s. Hattulassa Janakkalan rippikirjan mukaan 12.12.1711, k. Janakkalassa 9.4.1769.
Taulu 4.
IV. Thomas Molléen (alkuaan Mollenius) (Samuelin poika, taulu 3), s. oman ilmoituksensa mukaan 10.9.1702. Toimi vuosina 1725-1735 SuurSavon tuomiokunnan tuomarin Jakob Nidelbergin ja Kyminkartanon läänin ja Lappeen kihlakunnan tuomiokunnan tuomarin Anders Johan Hagertin paikattomana kirjurina. Määrättiin 8.7.1735 selvittelemään kruununtiloja koskevia maariitoja sekä suorittamaan verolleostoja koskevia arviointeja Savon keskisessä kihlakunnassa. Määrättiin 12.9.s. v. toimimaan Lappeenrannan kämnerinoikeuden sekä 15.9.s. v. tulli- ja aksiisioikeuden notaarina sekä varasotatuomarina. Määrättiin 3.3.1737 suorittamaan Savon keskisen voutikunnan henkikirjoitus. Pikkuvihan alkaessa 1741 määrättiin avustamaan sotilasviranomaisia joukkojen kokoamisessa kihlakunnasta ja 1742 hankkimaan täydennysjoukkoja Lappeenrannan taistelussa menetettyjen joukkojen tilalle. Kun Olavinlinna oli valloitettu, pakeni pohjoisen kautta Tukholmaan. Sai 1743 luvan kirjoittautua Turun hovioikeuden auskultantiksi. Kuninkaallisella kirjeellä 6.10.1747 määrättiin toimimaan tarkastuskomissaarina Savossa, jota virkaa hoiti kuolemaansa saakka. Heikentyneen terveytensä vuoksi muutti lankonsa luokse Janakkalaan, jossa kuoli 8.9. 1764.
Hänellä oli todennäköisesti (avioton?)
V. Lapsi:
Thomas, s. kuolleittenluettelon ikäilmoituksen mukaan 1740. Tuli 1760 muonamestari Isak Rönngrenin kirjuriksi Loviisaan, ja myöhemmin hänen ohellaan muonamestariksi. K. Loviisassa »skjuten af wåda af sig själv» 13.7.1776 36-vuotiaana. Naimaton.
Taulu 5.
IV. Samuel Molleen (alkuaan Mollenius) (Samuelin poika, taulu 3), s. Säämingissä 1706. Savon ja Savonlinnan läänin jalkaväkirykmentin Pieksämäen komppanian korpraali 26.8.1730 [30] saman komppanian varusmestari 29.12. 1736 [31] (virkatalo Leppävirran Mustinmäen Mustiala), majoittaja 15.7.1741 [31] (virkatalo Pieksämäen Vehmaskylän Pääkkölä). Kuopion komppanian lippumies 17.3.1744 [32] mutta oli jo sitä ennen ylennetty kersantiksi, (virkatalo Maaningan Pöljän Pöljälä), kersantin määräjakopalkalle (7.11.?) 1747 [33] (virkatalo Kuopion Hiltulanlahden Korsumäki), erosi sotapalveluksesta 6.9.1764 [33] ja samalla ilmeisesti ylennettiin vänrikiksi. K. Kuopiossa 12.7.1776 »78-vuotiaana». - Riitta Kiiskisen, s. 1718, k. Kuopiossa 13.3.1774, kanssa aviottomat.
V. Lapset: (syntyneet Kuopiossa):
Maria, s. 27.2.1744.
Fredrik Samuel, s. 25.8.1749, k. Kuopiossa 29.3.1755.
Taulu 6.
III. Matthias Mollenius (Matthiaksen poika, taulu 2). Kuopion kirkkoherran apulainen (jo 1696). Karjalan ratsuväkirykmentin pastori Isonvihan aikana, joutui venäläisten vangiksi ja kuoli sotavankeudessa Moskovassa. - Puoliso (jo 1699) Elisabet Hoffrenia, elossa 1733 [20] ei enää 1734, vht Kuopion kirkkoherra Henrik Hoffrenius, sitt. Hoffreen ja Kristina Lyra.
IV. Lapsia:
Elisabet, s. 1700, k. 1763. Puoliso Pieksämäen kappalainen Johan Argillander, s. 1696, haud. Pieksämäellä 8.10. 1738.
Henrik, s. 1702, maanviljelijä, valtiopäivämies, k. 1761. Taulu 7.
Taulu 7.
IV. Henrik Mollenius, sitt. Molleen (Matthiaksen poika, taulu 6), s. ilmeisesti Kuopiossa 1702. Omisti äitinsä perintönä Tavinniemen tilan Kuopion Tavinsalmen kylässä. Sai noin 1733 asukasoikeuden Heikki Vainikaisen omistamaan kruununtilaan Vehmersalmen kylässä, kun Vainikainen oli joutunut tilaltaan maksamattomien kruununrästien vuoksi. [34] Oli Pien-Savon keskisen ja alisen kihlakunnan edustajana vuosien 1746-1747 valtiopäivillä. [35] K. Kuopiossa 10.4.1761 59-vuotiaana. - Puoliso Kuopiossa 24.10.1728 Maria Agander, s. kuolleittenluettelon ikäilmoituksen mukaan 1700, k. Maaningalla 6.2.1773 73-vuotiaana, vht Deglinan kirkkoherra Simon Jacobi Agander ja Ingeborg Cordula Melin.
V. Lapsia (syntyneet Kuopiossa):
Elisabet, s. 1.7.1729. Muutti sisarensa Margaretan kanssa äitinsä kuoleman jälkeen Kuopion Jänissaloon serkkujensa Aganderien omistamalle tilalle. Kuolinaika tuntematon.
Beata Kristina, s. 18.1.1731, k. luult. pienenä.
Matias, s. 7.2.1733, k. Kuopiossa syksyllä (kuolleittenluettelossa ei päivämäärää) 1734 1 vuoden 8 kuukauden ikäisenä.
Margareta, s. 1739 (ei kastekirjassa), muutti Elisabet-sisarensa kanssa Kuopion jänissaloon. Kuolinaika tuntematon.
Taulu 8.
II. Ericus Erici Mollenius (taulusta 1). Yliopp. (viip.) 20.7.1674. RäisäIän kirkkoherra 1679. K. talvella 1689. [36] - Puoliso 1:o N. N. Zakariaantytär (Hinnel), vht Käkisalmen lääninrahastonhoitaja Zakarias Joonaanpoika (Joensson) ja Anna Bruun; [37] 2:o Viipurissa 11.2.1688 [38] Anna Serlachia (hänen 1. aviossaan), elossa 1706, vht vuorimestari Johan Danielinpoika ja Anna Thorvöst. [39]. 2. puoliso 1691 Päisälän seuraava kirkkoherra Johan Nigraeus, k. ennen 1697.
III. Lapsia:
1. Ericus. Kirjoittautui 26.9. 1695 Tarton yliopistoon. Palveli kirkkoherran apulaisena Helmen seurakunnassa Eestissä ja sitten sotilaspappina Baltiassa. [40] Myöhemmät vaiheet, kuolinaika ja aviosuhteet tuntemattomia.
1. Zakarias, s. n. 1682. Käräjöi Käkisalmessa 1699 »om sine 17 åhr» omasta ja veljiensä äidinperinnöstä. [37] Kutsutaan 1700 kauppiaaksi Nevanlinnassa. [41] Myöhemmät vaiheet, kuolinaika ja aviosuhteet tuntemattomia.
1. Jonas, s. kuolleitten luettelon ikäilmoituksen mukaan 1685. Yliopp. (viip.) 27.6. 1705. Mainitaan konsistorin pöytäkirjassa 17.2.1706 saavan köyhyytensä vuoksi apua sairautensa takia viipurilaisesta osakuntakassasta. [44] Savonlinnan pappi ja pedagogi 1708. K. Savonlinnassa puolen vuoden palvelun jälkeen 12.4.1709 24-vuotiaana. Naimaton?
Liite
Förteekning på underskrefne SyningsComissarien Thomas Molléens giorde underdånige publiqwe tienster. [43]
Ahr 1735 d. 8 julii, blifwit uppå Tijo samfälte års uthärdade biträde, wid häradshöfdingarne herr Jacob Niedelberg och herr Anders Hagerts domare Sysla, så wäl som therå efter lika lönlös trälddom wed Krono expeditionerne, i Safwolax Medledels Härad, förordnad af wälborne herr Baron och Landzhöfdingen Johan Henrik Frisenheim, at i samma Safvolax Medledels Härad, utreda the högt tryckande mångfalle Kronohemmans Jordetwister samt med Skattekiöpswärderingar, them iag äfwen med egen bekåstnad, sosom föruth händt, under öfrige Krono Expeditioner fullförde, för Krono Opbördens thesto bättre befrämjande, samt förordnades samma.
Åhr 1735 d. 12 Septembr. Af Friedrickshamns Wälloflige Magistrat, och d. 15. eijusdem, uthaf gräntze Tull- och Acciis Rätterne at förestå Notarie syslan, i Willmanstrand, både wed Kiämners och sagde gräntze Tull- samt Acciis Rätterne, then iag jemte wice Auditeur beställningen, wed Gwarnizons Krigz-Rätterna therstädes, i brist af Auditeurer theri neigden, äfwen lönlöst förwaltade, öfwer halft annat åhr, tills högbemälte herr Baron och Landshöfdingen Frisenheim, mig för the öfwerhopade oändelige Krono Jordetwisters uthredande, åter afsändade till meerberörde Safwolax Medledels Fögderije, hwarunder man.
Åhr 1737 d. 3 Martii, wart beordnad, af merahögbemälte Herre, at fullföra samma års Mantals skrifning, efter framl. Mantals Commissarien Södermark, i åftreomtalde Fögderije, ther iag efter fulländad förrätning, emot ringa Erfwode, under öfrige Krono expeditioner, Synegångar och Skattekiöps wärderingar, nödgades äfwen renskrifwa trenne Exemplair, af thet årets samtelige Mantals längder, öfwer hehla höfdinge dömet, och thet till lika wördsamt följe, af åftarehögbemälte herr Baron och Landshöfdingens ytterligare befallning af d. 1. Julii samma åhr.
Åhr 1739 d. 4. julii, Förordnades widare, af högwälborne herr Laiidzhöfdingen Joachim von Ditmer, at jemte Syneförrätningar och Skattekiöps wärderingar, theslikest biwåna, Härads Syne och TingsRätterne å Krono wägnar, såsom tillförrene åhrl. skiedt; hwarå uppå ständigt arbetande och träldom,
Åhr 1741 Flere högwederbörlige Ordres fölgde, wed Krigetz början, at i lika måtto, wara behielpelig till ordinarie Militiens skyndsammaste framskaffande från Häradet med durchtog och skiutz, till sammanplatzerne, therwed iag i the aflägneste Soknar, uthan äfwen ringaste ersettning, hade förnämligast at sysla, bland öfriga Krono expeditioner och JordeSyner med mera alt till
Åhr 1742 Thå man ei allenast förplichtades för Krono BefalningsMans öfrige anstalter, at genom Natt och dag utdrifwa och befordra, thet från Wilmanstrandske Action undkomne Manskapet, tili Regementerne från Häradet, med alt tilbehör, uthan nödgades ock, af lika Nith och trohet, med aldrestörsta lifsfara; stundel. emoth Fjendtel. förhärjande och mord, med sammaledes egen bekåstnad fortskynda och gripa the bewäpnade förrymmare samt med Reccreuter och wärgiärningskarlar, med theres Amunition skjdar, skiutz, gefwär, beklädnader och underhåll, flere resor från hehla Häradet, till Arméen och gräntzeorterne, Och thet i fiorton samfälte Månader, efter thå warande Landzhöfdingen och nu mera afledne hans Excellence, RiksRådet, Riddaren och Commendeuren, högwälborne herr Baron Stiernstedts lika aldrasträngaste Ordres af äfwen d. 6 och 22 Martii samma åhr, alt till Nyslåtska öfwergång;
hwarefter man för the i patenterna hotade Ryska torturerne, nödsakades med blåtta lifwet, taga flychten på hög befallning, Norr i Kring till Stockholm, Therest iag till så wäl min mera skickelighets ernående
Åhr 1743 engaggerades till Ausckultant i Kongl. Maijt [S] och Riksens Högloflige Abo Håf Rätt, som ock efter Högbemälte Kongl. Riks Håf Rättens Nådige tillstånd och Resol. samma
Åhr 1743 d. 25. Augusti, begaf mig, under Kongl. KrigsCommissariatet, som under högwälborne herr Generalen och Riddaren samt Commendeuren Wrangels befähl, skulle med Armeen till Skåne, men nödgades, efter någre Weckors ständige publiqwe arbete i berörde KrigsCommissariat, uppå Riksdagsmännernes från Nyslåtts lähn och merahögbemälte hans Excellence herr Baron Stiernstedts, d. 6 Octobr. samma åhr, till mitt hinder, för Safvolaxska allmogens hårda lidande, i theras Jordetwister, anskaffa för mig, vice Notarien i merahögbemälte Kongl. Rätt, Jacob Kiölman, at wara herr OfwerkrigsCommissarien Soldan emot then mig betrodde Krono lön biträdig, i mitt ställe, wed the oerhörde Reqwisitionsgiöromål, med mera, under min lika ständige träldom, hos åftarehögbemälte hans Excellence, uti höfdingedömets Riksdagsangelägenheter; Och som mig efter öfwerstånden Riksdag, ei kunde förunnas then af merahögbemälte Hans Excellence och Riksdagsmännerne i underdånighet, projecterade publiqwe löhn, till the föreslagne Jordetwisters widare uthredande, ehuru obeskrifwelige många twister och ägoskipten, af högbemälte herrar Landzhöfdingar och domstolarne, till Inwånarnes serdeles ophielpande, wunnit stadfästelse, uppå mine lönlöst i samfälte Nijo år uthärdade barmarcks trälsamheter och uthredande; Altså måste, med lika möda och swårighet, å en fremmande ort hielpa mig fram, till theråföljande Riksens Höglofl. Ständers sammankomst;
hwarwed högbemälte Ständer, å högstberörde hans Excellences och högwälborne herr Baron och Landzhöfdingen samt Riddaren Wredes wjdare
Ahr 1747 d. 8 Aprilis samt höglofl. Ständers Finska Deputations d. 28 Maji samma åhr, af medömkan insintierade föreskrift, uppå Riksdagsmännernes från orten herr Majoren Deponts, herr Capitain Tawasts och Herredagsmannen Henrik Molenii wjdare itererande, tektes högrättwisligen, emot sagde mine långlige trogne tienster och ljdande, i underdånighet tillstyrcka hans Kongl. Maij [t], at i Nåder hugna mig med lika Nådigste Constitutorial och förstnämnde löhn, af Extra utgifts Medell och dagtractamente samt skiutz, af the twistande Skatte och Frälse boer, hwilcket Kongl. Maij [t] berörde d. 6 Octobr. 1747 allernådigst så wäl, som wed the 2 [ne] senare Riksdagar wärdts ytterligare fastställa.
Hwarunder och sedan Kongl. Maij [t] i lika Nåder wed början för mine kringskurne wilckor och then thå infalne Winteren, förklarat mig tienstfri på ett hählt åhr, wart
År 1748 i Maji och junii Månader, efter öfwerståenden swår siukdom föranlåten, uppå Kongl. Maij [t] och Riksens Höglofl. KammarCollegii, höggunstige befallning, at igenomgå och Collationera, emot försäkrad, och än innestående Erfwode, å en dyr ort i Stockholm, ei allenast, thet widlyftige Safwolaxske 1664 års skattläggnings Protocoll, som i stället, för thet i Wilmanstrand, af Fijenden förbrände Exemplairet, skulle afgå till Höfdingedömet,
Uthan ock alt sedermera, under ständige barmarcks kringresor och trälande, uti en mer än widstrekt beswärlig ort, så trägit uthredt, emellan brådeste ondetjderne, the genom oåhr, ödesmåhl och flere Krigslågor öfwerhopade oändelige oredor och ägospliter samt med jordeskipter, som mine åhrl. införsände och bewitnade Syneprotocoller, i Konglige Lovisa LandzCancellie, thet liudligen bestyrcka, å meraberörde mine långlige trogne tienster, och thet bittre öde, jag äfwen med mine tjdigt afledne Kåre Förälldrar föruth wed Nyslått, genom flere Fiendtelige eröfringar och förhärjande, under flychten och thessemellan, wed förre ofreden, måst till wår yttersta undergång och ruin utstå, at således ju törre mine och the mines under och emellan Krigsoroligheterne, öfwerhopade wederwärdigheter och olyckor warit, från min födelse stund, d. 10. septembr 1702, thesto mera brinnande har ock, min outslåcknelige undersåtelige Nith och trohet opoffratz, så wäl emot min hulde öfwerhet och Fädernes Landet, som ock the månge wärnlöse miniges opfostrande, till Rikets tienst, at opfylla, hwad fag intet hunne, etter yttersta åstundan och flit, full giöra, uti thet mig i Nåder anförtrodde.
Joekas d. 11. jalii 1757. ./.
[1] AKIANDERin Herdaminnen mukaan vv. 1660-1661 Muolaan kirkkoherrana oli Ericus Matihiae. Myös Viipurin tuomiokirkon tileissä v:lta 1661 (ks. kohta 3) esiintyy sama nimi. Akiander ei kuitenkaan ole käyttänyt tätä lähdettä, koska hän ei ilmoita näissä tileissä esiintyvää herra Ericuksen hautauspäivää. Muolaan henkikirjassa v:lta 1660 (VA: 8636: 784) on merkintä: Kyrckioheerde Her Erick-, hustro-. V:n 1661 henkikirja ei ole säilynyt. J. M. SALENIUS ilmoittaa tiedonannossaan »Tietoja, joita on koottu Äyräpään kihlakunnan tuomiokirjoista vuosilta 1623-1707» kirkkoherran nimeksi Ericus Georgii (Jakobi) (Suomen Kirkkohistoriallisen Seuran pöytäkirjat liitteineen VIII 1907-1908, s. 350. Helsinki 1909). Ericus Matthiae nimistä kappalaista ei Viipurissa ole todettu olleen.
[2] Äyräpään käräjät 4.-6.7.1670. Jääski, Lappee, Ranta, Äyräpää KO a 11: 409-411.
[3] OSMO DURCHMAN, Domkyrkans i Viborg räkenskaper 1655-1704. SSJ VI 11, s. 34.
[4] K. G. LEINBERG, Handlingar rörande finska kyrkan och presterskapet IV. 1652-1686,.s. 177-178. Helsingfors 1900.
[5] Äyräpään käräjät 21.-22.6.1669. Jääski, Lappee, Ranta, Äyräpää KO a 10: 372v-373.
[6] Karl XI:s registratur 1671- 1672. Jäljennös VA:ssa.
[7] DURCHMAN, M.t., s. 61.
[8] MATTHIAS AKIANDER, Skolverket inom fordna Wiborgs och nuvarande Borgå stift, s. 326-328. Helsingfors 1866.
[9] Äyräpään käräjät 29.2.-2.3.1672. Jääski, Lappee, Ranta, Äyräpää KO a 12:361-362.
[10] Säämingin käräjät 26.-27.1.1680. Pien-Savo KO a 2: 470-471.
[11] PEKKA LAPPALAINEN, Säämingin historia l: 2.
[12] Säämingin käräjät marrask. 1680. Pien-Savo KO a 2: 583.
[13] AD. NEOVIUS, Ur Finlands historia. Publikationer ur de Alopaeiska pappren IIl, s. 716-717.
[14] Säämingin käräjät 13.11.1722. Pien-Savo KO a 22: 775.
[15] Säämingin käräjät 3.-4.2.1685. Käsiteltävänä oli Savonlinnan hospitaalissa hoidossa olevia potilaita koskevia asioita. Pöytäkirjan loppuun on tehty merkintä »1685 d. 20 Januarij uprättat af kyrkioherden Hr Mathias Hangelius.» Tämä viittaa siihen, että tammikuussa kirkkoherra vielä oli elossa, mutta oikeuden istuntopäivänä jo vainaja. Pien-Savo KO a 3: 1046.
[16] LAPPALAINEN, M.t. l: 2, s. 412.
[17] Kuopion käräjät 27.-30.8.1734. Pien-Savo KO a 34: 513-516.
[18] Loviisan raastuvanoikeus 8.8.1776 (mm 23: 310-312).
[19] ARVI ILMONIEMI, Kuopion kappalaisen Henrik Jaakonpoika Mechelinin (k. 1729) syntyperä. Genos 1937:15- 16, nootti.
[20] Kuopion käräjät 30.8.-2.9.1731, 28.-31.8.1732 ja 30.8.-6.9.1733. Pien-Savo Ko a 31: 322-323, KO a 32: 306-307 ja KO a 33: 657-659.
[21] EMIL JALAVA, Liber Scholae Aboensis 1670-1825-1830. SS,i IX, s. 156 ja 207. Helsinki- Helsingfors 1933.
[22] DURCHMAN, m.t., s. 8.
[23] Säämingin käräjät 13.11.1722. Pien-Savo KO a 22: 775.
[24] Kiteen ylim. käräjät 26.-27.3.1697 (gg 16: 163).
[25] Ilomantsin ja Suojärven käräjät 6.-10.3.1700 (gg 19: 54).
[28] Rantasalmen ylim. käräjät 7.7.1733. Pien-Savo KO a 33.
[27] Uppsala Universitets matrikel l 1595-1700, s. 324. Uppsala 1910-1911.
[28] A. R. CEDERBERG, Suomalaiset ja inkeriläiset ylioppilaat Tarton ja Tarton-Pärnun yliopistossa v. 1632-1710. SSV XXIII: 117-118.
[29] Säämingin käräjät 7.10.1697 (oo 9: 96).
[30] Pääkatselmusrulla 1735 (Militaria ll: 491).
[31] KAARLO WIRILANDER, Suomen armeijan upseeristo ja aliupseeristo 1718-1810, s. 243. Helsinki 1953.
[32] WIRILANDER, m.t., s. 246.
[33] WIRILANDER, m.t., s. 245.
[34] Kuopion käräjät 30.8.-2.9.1736 ja 10.-14.2.1737. Pien-Savo KO a 36: 452-453 ja KO a 37: 128-132.
[35] LUDVIG MÅRTENSSON, Förteckning över bondeståndets ledamöter vid riksdagarna 1710-1800, s. 91. Stockholm 1937.
[36] Tiuralan, Räisälän ja Kurkijoen käräjät 5.-10.2.1694 (gg 13: 19).
[37] GEORG LUTHER, Hinnel. Ett fynd i Laguska samlingen. Genos 1969: 93.
[38] DURCHMAN, m.t., s. 76.
[39] HENRIK BORGSTRÖM, Serlachius. Genos 1954: 64.
[40] CEDERBERG, m.t., s. 117.
[41] Käkisalmen raastuvanoikeus 12.5.1700 (j l: 875).
[42] ALBIN SIMOLIN, Vihorgs stifts historia, s. 225. Helsingfors 1909.
[43] SKMA: Kymenkartanon lääninkanslian arkisto, kansio E 124.
[44] Turun Akatemian konsistorin pöytäkirjat IX, 1705- 1709, s. 26. Helsinki 1942.
Referat
Mollenius. Släkten Mollenius' stamfar Ericus Georgii (inte Matthiae), d. 1661, blev förste kapellan vid domkyrkan i Viborg 1640 och kyrkoherde i Mola 1660. Två söner till honom blev kyrkoherdar och tog släktnamnet Mollenius, avlett från denna sockens namn. Släkten, vars sista medlemmar använde namnformen Molleen, torde ha dött ut med proviantmästaren i Lovisa Thomas Molleen (1740-1776). Den har emellertid talrika efterkommande på kvinnolinjen. Dess öden utgör en fortlöpande kamp mot svårigheter: långsamma befordringar, tidiga dödsfall som lämnar barnskaror oförsörjda, flykt och fångenskap under krigen. Som bilaga återges syningskommissarien Thomas Molléens (1702-1764) meritförteckning med tidstypiska formuleringar.
© Tekijät ja Suomen Sukututkimusseura - Författarna och Genealogiska Samfundet i Finland
[ Artikkelin alku ]
Aiheenmukainen hakemisto | Vuoden 1973 hakemisto | Vuosikertahakemisto