[ Artikkelin loppu ]
Etsiessäni äitini isän Matts August Wikmanin (s. Turussa 9.1.1834, k. siellä 8.1.1924) sukujuuria ne johtivat Mynämäkeen, jossa hänen isänsä Matti Tuomaanpoika syntyi 13.9.1795. Hänet merkittiin Wikman-nimisenänä - ties millä perustein - Turun suomalaisen seurakunnan kirjoihin, kun hän muutti sinne 1829 Kaarinasta, jonne oli muuttanut 1813 Mynämäestä. Hän kuoli Turussa 1865 solmittuaan 13.10.1831 avioliiton tuohon aikaan Kaarinan pitäjään kuuluneen Sotalaisten Ylistalon tyttären U'la Matintyttären (s. 1800, k. Turussa 14.4.1869) kanssa. Heidän viidestä lapsestaan eli kahta vuotta vanhemmaksi vain toiseksi syntynyt Matts August, joka saavutti tasan 90 vuoden iän milloinkaan sairastamatta yöuneen lopullisesti nukahtaen - tosin viime vuosiensa sokeuden jälkeen.
Matti Tuomaanpojan sukuperän selvittäminen johti Mynämäessä talosta toiseen. Hänen isänsä Tuomas Tuomaanpoika (s. Mynämäessä 3.12.1748, k. siellä 28.11.1823) oli tullut Vähä-Ruutilan isännäksi naimalla 24.4.1784 siellä syntyneen Anna Heikintyttären (s. Mynämäessä 14.12.1764, k. siellä 27.1.1836). Tuomas oli vuorostaan syntynyt Kälälän kylän Tommilassa, joka oli vastaavasti tullut hänen isänsä Tuomas Simonpojan (s. Mynämäessä 20.12.1719, k. siellä 14.2.1765) haltuun, koska hän 16.5.1742 oli solminut avioliiton tämän talon tyttären Kaisa Juhantyttären (s. Mynämäessä 1.11.1725, k. 6.4.1793) kanssa. Tuomas Simonpoika oli syntyisin Vehmalaisten kylän Laurilasta, jonka hänen isänsä Simo Mikonpoika omisti. Laurila osoittautui vihdoin suvun alkukodiksi, jota Simo Mikonpojan mieskantaiset esi-isät olivat hallinneet ainakin vuodesta 1540 saakka. Tätä pitemmälle taaksepäinhän maamme sukuja ei yleensä voida selvittää.
Mynämäen kirkonkirjoista löytyi tietoja Simo Mikonpojan ja hänen ensimmäisen vaimonsa Liisa Jaakontyttären lapsista, joita oli kuusi poikaa ja yksi tytär. Tuomas oli heidän joukossaan lähinnä nuorin. Erityistä huomiota herätti vuosien 1727-1735 rippikirjassa tieto kolmannesta pojasta: "S[on] Mårten studiosus". Hän on aivan ilmeisesti se "Martinus Simonis Laurinus Wirmåensis", joka merkittiin Turun katedraalikoulun oppilaaksi 3.12.1724 ja Turun yliopiston boreaalisen osakunnan kirjoihin 17.6.1732. Martin Laurin, jonka myöhemmät lähteet tietävät lokakuussa 1706 syntyneeksi, vaikka häntä ei mainita Mynämäen kastettujen luettelossa, kuoli Kälviän kappalaisena 21.2.1785 ja oli Bergholmin Sukukirjassa selvitetyn pohjalaisen Laurin-suvun kantaisä. Kun hän solmi avioliiton Ylivieskassa 10.2.1736 Anna Westzynthiuksen kanssa, hän liitti itsensä ja koko jälkeläistönsä myös Genealogia Sursillianan piiriin. Bergholmin selvitystä täydentävillä tiedoilla hänen sukunsa varhaispolvista lienee siis yleistäkin mielenkiintoa.
Vehmalainen erotettiin 1771 Mynämäen kappeliseurakunnaksi ja kuuluu nykyisin Karjalan (T.l.) kuntaan. Laurila oli 1700-luvun alussa 2/3 manttaalin verotila. Vanhimmissa tilikirjoissa sen nimenä on Runola, mutta tämä nimi muuttui 1600-luvun kuluessa Laurilaksi, joskin taloa vielä 1700-luvun alkupuolella joskus kutsutaan Runolaksi. Muutoksen syy on tuntematon; veroluetteloissa ei mainita ketään talossa asunutta Lauria. Jäljempänä esitetyt tiedot talon haltijasuvusta perustuvat Suomen asutuksen yleisluetteloon ja kirkonkirjoihin. Runolan-Laurilan väki tuntuu kuuluneen maan hiljaisiin, koska tuomiokirjoista ei löydy moniakaan mainintoja heidän sukulaisuussuhteistaan. Niinpä tiedot Laurilan emännistä ja muualle muuttaneiden lasten kohtaloista ennen isoavihaa ovat jääneet perin laihoiksi.
Laurila on edelleen Simo Mikonpojan mieskantaisten jälkeläisten eli saman suvun hallussa, joka omisti tilan jo vuonna 1540, jolloin laadittiin ensimmäiset säilyneet maakirjat. Kunnianosoituksena tälle isien perinnön uskolliselle vaalimiselle esitetään sukutaulujen jälkeen luettelo Laurilan myöhemmistä isännistä.
Laurilan suvussa herättävät huomiota eräät sen jäsenet, jotka tuntuvat saavuttaneen hyvin korkean iän. Martin Laurinin isän Simo Mikonpojan kuoliniäksi on 1761 merkitty 93 vuotta ja 1 kuukausi. Henkikirjat paljastavat kyllä tämän iän hieman liioitelluksi, koska hänen isänsä mainitaan naimattomana vuoteen 1670 saakka ja koska kahden sisaren ilmestyminen niihin 1690-luvulla ennen Simoa viittaa siihen, ettei hän edes ollut vanhin perheessä syntynyt lapsi. Poikkeuksellisen vanhaksi eli joka tapauksessa Simon isoisä Esko Jaakonpoika, joka oli Runolan-Laurilan isäntänä vuodesta 1604 aina vuoteen 1668 saakka, jolloin hänet sanotaan henkikirjassa peräti 110 vuoden ikäiseksi. Tässä ikätiedossa ei voi olla suurtakaan liioittelua, koska Esko isänsä aikana mainitaan kertaluonteisesti maakirjoissa Runolan isäntänä jo 1585 ja 1589! Tasan yhdeksän vuosikymmentä eläneellä Matts August Wikmanilla on kuitenkin muutakin pitkäikäisyyden perintöä. Simo Mikonpojan apen, Mynämäen (nykyisin Karjalan) Karppisten isännän Jaakko Yrjönpojan kuoliniäksi on nimittäin 1725 merkitty 103 vuotta.
Taulu 1
Erkki Pekanpoika, mainitaan Mynämäen (nykyään Karjalan T.l.) Vehmalaisten kylässä 1540-1555 (Heikki Pekanpojan maininnassa 1556 ilmeisesti joko etu- tai isännimi on väärä)
Lapsia:
Heikki Erkinpoika, mainitaan Erkki Pekanpojan seuraajana Vehmalaisissa ja Runolan (tai sen osan) isäntänä 1557-1579. "Julia vidua", joka mainitaan Runolassa 1580-1589, lienee hänen leskensä. Veroluetteloista ei löydy viitteitä siitä, että heillä olisi ollut jälkeläisiä Runolassa.
Jaakko Erkinpoika, Runolan isäntä, Taulu 2.
Taulu 2
Jaakko Erkinpoika (isä: Erkki Pekanpoika, taulu 1), mainitaan vuodesta 1566 Heikki Erkinpojan ja Julia-lesken ohella isäntänä Runolassa, ilmeisesti sen osan haltijana. Ainoana isäntänä Runolassa 1590-1602 (vuodesta 1603 ei ole veroluetteloita).
Poika:
Esko Jaakonpoika, Runolan-Laurilan isäntä. Taulu 3.
Martti Jaakonpoika, mainitaan Runolan isäntänä vuosien 1600 ja 1601 kymmenys- ja ratsumiesluetteloissa (maakirjoissa mainitaan samoina vuosina Jaakko Erkinpoika).
Taulu 3
Esko Jaakonpoika (isä: Jaakko Erkinpoika, taulu 2), mainitaan Runolan isäntänä 1585 ja 1589 sekä yhtäjaksoisesti vuodesta 1604. Talvikäräjillä 1621 Haapaisten Matti tuomittiin maksamaan Runolan Eskolle 4 ½ talarin velkansa häneltä ostamastaan härästä. Talvikäräjillä 1642 Runolan Esko Jaakonpoika tuomittiin luovuttamaan takaisin Nihteisten Yrjö Fransinpojalle lainan panttina viljelemänsä niityn, koska oikeus katsoi 8 viljakapan velan kuitatuksi 8 vuoden heinäsadolla. Esko mainitaan Runolassa-Laurilassa vielä 1660-luvulla, jolloin hänet sanotaan (verojen maksuun) kykenemättömäksi ja ikälopuksi. Hänet mainitaan kuitenkin isäntänä vuoteen 1668 saakka, jolloin hänet sanotaan henkikirjassa 110 vuoden ikäiseksi! - Esko mainitaan naimattomana vuoteen 1610, naineena 1611-1612 ja leskenä vuodesta 1614. Hänen toinen vaimonsa Liisa mainitaan Runolassa-Laurilassa vuodesta 1637 ja Mikko Eskonpojan äitinä vielä 1669-1674.
Lapsia (2. avioliitosta):
Marketta Eskontytär, mainitaan Laurilassa vuodesta 1665 ja lienee sama Maisa, joka mainitaan "tyttärenä" vielä Mikko Eskonpojan isäntäkaudella vuoteen 1674, ja ehkä se nimeltä mainitsematon "tytär", joka mainitaan talossa 1675 ja 1683.
Mikko Eskonpoika, Laurilan isäntä. Taulu 4.
Taulu 4
Mikko Eskonpoika (isä: Esko Jaakonpoika, taulu 3), mainitaan Laurilassa poikana 1668, isäntänä 1669-1704 ja vaarina vielä 1705. - Puoliso: Liisa, mainitaan Laurilassa 1671-1710.
Lapsia:
Pirkko Mikontytär, mainitaan Laurilassa 1691-1692.
Maria Mikontytär, mainitaan Laurilassa 1693-1697.
Simo Mikonpoika, Laurilan isäntä, k. 1761. Taulu 5.
Yrjö Mikonpoika, mainitaan Laurilassa 1697, 1698 ja 1700. Tieto Jaakko-nimisestä pojasta v. 1699 voi olla kirjoitusvirhe ja tarkoittanee Yrjöä (Jöran). Tuli avionsa kautta Lepistön kylän Rasilan isännäksi, jona hänet mainitaan vuosina 1701-1712. Perhettä ei mainita Rasilassa 1719 eikä myöhemminkään. - Puoliso Mynämäessä 23.12.1700 Aune Heikintytär, vht Rasilan isäntä Heikki Simonpoika ja hänen 1. vaimonsa Liisa.
Vappu Mikontytär, mainitaan Laurilassa 1699-1705. - Puoliso Mynämäessä 8.10.1705 Jaakko Erkinpoika Haankylästä. Heistä ei ole myöhempiä tietoja.
Aune Mikontytär, mainitaan Laurilassa 1702-1707. - Puoliso Mynämäessä 6.5.1707 Martti Kustaanpoika Haanperästä. Heidän myöhemmät vaiheensa ovat tuntemattomat.
Taulu 5
Simo Mikonpoika (isä: Mikko Eskonpoika, taulu 4), mainitaan Laurilassa vuodesta 1696 (ja lienee talossa jo 1695 nimettömänä mainittu poika). Mainitaan Laurilan isäntänä v:sta 1705. Kesäkäräjillä 1711 todettiin, että Simolla oli ollut laillinen este, kun hän ei ollut täyttänyt venäläisten sotavankien kyydittämisvelvollisuuttaan. Kevätkäräjillä 1713 Simo ilmoitti sopineensa Kauraisten Antti Olavinpojan kanssa heidän välisen härkää koskeneen riidan. Luovutti Laurilan isännyyden pojalleen Juholle 1731 tai 1732. K. Mynämäessä 8.6.1761. - Puoliso 1) Mynämäessä 27.5.1700 Liisa Jaakontytär, s. 1680-luvun alussa (hänet mainitaan henkikirjassa v:sta 1699), haud. Mynämäessä 10.7.1733, vht Mynämäen Karppisten yksinäistilan isäntä Jaakko Yrjönpoika ja Kirsti; 2) Mynämäessä 14.3.1736 Anna Erkintytär (hänen 2. avionsa), s. marraskuussa 1676, k. 1752, 1 puoliso Haankylän Väärikkälän isäntä Sipi Martinpoika.
Lapsia (kaikki 1. avioliitosta):
Juha Simonpoika, kast. Mynämäessä 7.6.1701. Mainitaan Laurilan isäntänä v:sta 1732, k. Mynämäessä 26.7.1747. - Puoliso Mynämäessä 2.6.1728 Maria Matintytär (hänen 1 avionsa), s. Mynämäessä 2.3.1708, k. Vehmalaisissa 6.6.1783, vht Kivikylän Kyrön isäntä Matti Jaakonpoika ja Maria Pertuntytär; 2. puoliso Mynämäessä 16.10.1748 Matti Matinpoika, s. 1721, k. 1789, joka oli Laurilan isäntänä vuoteen 1773.
Antti Simonpoika, kast. Mynämäessä 26.12.1703, asui Laurilassa vuoteen 1727 ja mainitaan seuraavasta vuodesta Haankylän Knuutilan isäntänä, k. Mynämäessä 8.3.1764. - Puoliso Mynämäessä 2.6.1728 Maria Laurintytär, s. 30.4.1710, k. Mynämäessä 22.5.1762.
Martin Laurin, s. 20 (tai 28).10.1706, Turun katedraalikoulun oppilas 3.12.1724. Ylioppilas Turussa 1732, kirjoittautui boreaaliseen osakuntaan 17.6. Vihittiin papiksi 4.6.1735 ja määrättiin Kalajoen kappalaisen apulaiseksi. Pyhäjärven kappalainen 1739, Kälviän kappalainen 1748. K. Kälviällä 21.2.1785. - Puoliso Ylivieskassa 10.2.1736 Anna Westzynthius, s. Raahessa 3.5.1714, k. Rantsilassa 14.5.1793, vht Ylivieskan kappalainen Johan Westzynthius ja Margareta Fortelius. Heidän jälkeläisistään on tietoja Bergholmin Sukukirjassa (ss. 774-779) ja KojosenN Sursillin suvussa (not 1067-1175).
Jaakko Simonpoika, s. Mynämäessä 8.7.1710, tuli avionsa kautta Ketelisten Puskon isännäksi, k. Vehmalaisissa 26.5.1780. - Puoliso Mynämäessä 1.1.1731 Maria Tuomaantytär (hänen 2. avionsa), s. maaliskuussa 1698 (@@@kuolleiden@@@ luettelon mukaan Mynämäen Hirmuisissa), k. Vehmalaisissa 9.7.1772; 1. puoliso Puskon edellinen isäntä Arvi Jaakonpoika, k. 1730.
Maria Simontytär, s. elokuussa 1714, k. Mynämäessä 26.5.1780. - Puoliso Mynämäessä 20.10.1734 Haankylän Eilun isäntä Antti Laurinpoika, s. Mynämäessä 23.11.1706, k. siellä 26.3.1771.
Tuomas Simonpoika, s. Mynämäessä 20.12.1719, tuli avionsa kautta Kälälän Tommilan isännäksi, k. Mynämäessä 14.2.1765. - Puoliso Mynämäessä 16.5.1742 Kaisa Juhantytär (hänen 1. avionsa), s. Mynämäessä 1.11.1725, k. 6.4.1793, vht Tommilan isäntä Juha Kustaanpoika ja Liisa Pekantytär, 2 puoliso Mynämäessä 9.3.1766 Jaakko Jaakonpoika, s. 1741, k. 1794, joka tuli Tommilan isännäksi.
Erkki Simonpoika, s. Mynämäessä toukokuussa 1720, tuli avionsa kautta Vallaisten Haukan eli Haukkalan isännäksi, k. Mynämäessä 3.10.1798. - Puoliso Mynämäessä 20.10.1746 Liisa Matintytär, s. Mynämäessä 30. 10.1727, k. siellä 26.4.1803, vht Haukan isäntä Matti Tuomaanpoika ja Maria Yrjöntytär.
Vehmalaisten Laurilan isännät isonvihan jälkeen
Simo Mikonpoika (taulu 5 edellä), Laurilan isäntä vuoteen 1731, k. 1761.
Juha Simonpoika (Simo Mikonpojan poika, taulu 5 edellä), s. 1701, Laurilan isäntä v:sta 1732, k. 1747.
Matti Matinpoika (Juha Simonpojan lesken 2. puoliso), s. 1.2.1721, Laurilan isäntä 1748-1773, k. 30.4.1789.
Matti Juhanpoika (Juha Simonpojan poika ja Matti Matinpojan poikapuoli) s. 15.2.1740, Laurilan isäntä 1773-1791, k. 14.4. 1808. - Puoliso 1) Maalin Yrjöntytär Karjalan Ylöisistä, s. 10.3.1739, k. 9.4.1779; 2) Maria Juhantytär Laajoen Mattilasta, s. 17.6.1756, k. 20.6.1814.
Juha Matinpoika (Matti Juhanpojan poika), s. 7.12.1769, Laurilan isäntä 1791-1828, k. 16.1.1837. - Puoliso Maria Matintytär Vuoloisten Henttulasta, s. 14.3.1772, k. 19.11.1830.
Juha Juhanpoika (Juha Matinpojan poika), s. 14.9.1801, Laurilan isäntä 1828-1852, k. 29.3.1873. - Puoliso Kaisa Simontytär Mynämäen Lankkisten Siipolasta, s. 18.10.1804, k. 27.6.1884.
Kalle Matinpoika (Juha Juhanpojan vävy) Suojoen Hentusta, s. 10.4.1821, Laurilan isäntä 1852-1875, k. 9.11.1908. - Puoliso Juha Juhanpojan tytär Kaisa Sofia Juhantytär, s. 5.10.1830, k. 4.2.1892.
Kustaa Juhanpoika Laurila (Juha Juhanpojan poika ja Kalle Matinpojan lanko), s. 16.3.1848, Laurilan isäntä 1875-1911, k. 19.4.1922. - Puoliso Sofia Kallentytär Vehmalaisten Heiskalta, s. 24.1.1849, k. 9.12.1928.
Kustaa Jalmar Kustaanpoika Laurila (Kustaa Juhanpojan poika), s. 27.11.1883, Laurilan isäntä v:sta 1911, k. 2.8.1957. - Puoliso Tekla Wilhelmiina Juhantytär Alikouhilasta, s. 17.11.1879, k. 19.9.1957.
Pauli Antero Laurila (Kustaa Jalmar Laurilan poika), s. 9.8.1927, Laurilan nykyinen isäntä. - Puoliso Taimi Amanda Saarela, s. Laitilassa 10.1.1923.
Vehmalaisissa asuu myös Kustaa Jalmar Laurilan vanhempi poika Erkki Mikael Laurila, s. 30.9.1918. - Puoliso Maili Marjatta Vina, s. Mynämäessä 13.2.1919.
[*] Tämän selvityksen laadinnassa saamastani avusta haluan kiittää Turun maakunta-arkiston ent. amanuenssia maisteri Irja Säihkettä ja Karjalan T.l. seurakunnan kirkkoherraa Eino Laaksosta sekä Genoksen toimitusta, joka on täydentänyt ja tarkistanut tietoja.
Referat
Släkten Laurins äldsta led. I BERGHOLMs Sukukirja ingår en utredning av en österbottnisk släkt Laurin, vars stamfar Martin Laurin, f. 1706, bar patronymen Simonis och kallades Wirmåensis när han 1724 inskrevs i Åbo katedralskola. Han avled 1785 som kapellan i Kelviå. Ovan klarlägges, att han var son till Simon Mickelsson (f. på 1670-talet, d. 1761) på skattehemmanet Laurila, tidigare kallat Runola, i byn Vehmalainen av dåvarande Virmo, numera Karjala socken. Simons agnatiska släkt kan på Runola-Laurila följas tillbaka till hans farfars farfar Erik Persson, som nämns från 1540, d.v.s. redan i de äldsta bevarade fogderäkenskaperna. En aktningsvärd ålder nådde Simons farfar Eskil Jakobsson. Han nämns som husbonde på Runola redan tinder sin fars livstid 1585 och oavbrutet från 1604 till 1668, då han i mantalslängden uppges ha varit 110 år gammal! Efter en släktutredning över leden från Erik Persson t.o.m. Martin Laurin och hans syskon framläggs en längd över de senare ägarna av Laurila, som ända till våra dagar har ärvts av Simon Mickelssons efterkommande på manslinjen.
© Tekijät ja Suomen Sukututkimusseura - Författarna och Genealogiska Samfundet i Finland
[ Artikkelin alku ]
Aiheenmukainen hakemisto | Vuoden 1973 hakemisto | Vuosikertahakemisto