[ Artikkelin loppu ]
Pieniä löytöjä - Små fynd
Selaillessani Kiikan syntyneiden kirjaa vuodelta 1748 osui silmiini sotilasnimi Mescalin, ent. kemistille melkoisena shokkina.
Espanjalaisten vallattua Keski-Amerikan he huomasivat Meksikon intiaanien käyttävän huumeena mescal nimisiä "nappeja". Ne olivat peyote eli pellót kaktuksen (Anhalonium lewini) kuivattuja lehtiä. Tästä kaktuksesta saksalainen kemisti Heffter eristi v. 1896 varsinaisen vaikuttavan aineen, jolle antoi johdonmukaisesti nimen mescalin (alkaloidien pääte on kemiassa -in, esim. morphin, chinin, codein). Tämä alkaloidi on kaikista huumeista kohutuin, se aiheuttaa mm. "kauhistuttavan tai hullunkurisen fantastisia värivisioita".
Haaste oli melkoinen: miten oli mahdollista, että satakuntalainen katselmuskirjuri, vaikkapa olisi ollut Ruotsistakin lähtöisin, oli osannut antaa sotilaalle tuon nimen lähes 150 vuotta ennen kuin se oli edes muodostettu v. 1896? (koskas se Pietari Kalm kiertelikään siellä Amerikoissa? Jaa-ah, 1748-1751, mutta koillisissa valtioissa, eipä siis oikein tärpännyt). Kerroin pulmasta myös kasviaineksien varsinaiselle ekspertille, farmakognosian professori Max von Schantzille, mutta hänpä vain nauroi: "mäskistä se on varmaan väännetty". Tuota en oikein tahtonut hyväksyä, mäskistähän pitäisi tulla Meskelin. Mutta jotain jäi kytemään, muutaman päivän päästä mäskistä oli tullut Masku, ja sitten muistin yhtäkkiä nähneeni jossain lähiseudulla sotilasnimen Masculin/Maskulin. Tuolloin olin ajatellut, että onpas miehen täytynyt olla tosi miehekäs, mutta nyt käsitin, että hän olikin vain kotoisin Maskusta. Ja aivan oikein, esim. Merimaskun kastekirjasta 1781 löytyi lukkari Maskolin. Maskolin/Maskulinista Mescaliniin oli 1700-luvun papille tietenkin vain kukonaskel.
Saipuakuplani meksikkolaisperäisestä Mescalinista oli nyt särkynyt. Tuo nimi ei kiinnostanut enää. Mutta niinkuin Pentti Voipio sanoo: "Nuo kirjat aukeavat kumman usein juuri siltä aukeamalta, jota etsimme. Ikäänkuin tietäisivät, mitä tarvitsemme". Tässäkin tapauksessa kävi niin, että pari viikkoa myöhemmin jouduin penkomaan Viipurin lääniä, ja mitäpä tuli vastaan: Meskalan k y 1 ä t sekä Antreasta että Kirvusta! Ikäänkuin nuijanukutuksena: Pidähän mielikuvituksesi kurissa!
Tässä vaiheessa pidin juttua päättyneenä ja tarjosin tekeleeni Genokseen. mitä vielä! Eipä kestänyt kuin muutaman minuutin, kun toimittaja jo tarjosi minulle Suomen asutuksen yleisluettelon hakemistosta p i t ä j ä n Meskala/ Mäskälä, - nykyisen Vanajan! Ja Kiikan Meskalinit ovat tietysti paljon todennäköisemmin lähtöisin Vanajalta kuin Karjalasta. Siitä olen kuitenkin melkein varma, ettei ainakaan tuon nimistä l ä ä n i ä ole Suomessa koskaan ollut.
© Tekijät ja Suomen Sukututkimusseura - Författarna och Genealogiska Samfundet i Finland
[ Artikkelin alku ]
Aiheenmukainen hakemisto | Vuoden 1980 hakemisto | Vuosikertahakemisto