[ Artikkelin loppu ]
Yhdistysuutisia - Föreningsnytt
Tarkoituksena oli pitää neljästoista kansainvälinen genealogian ja heraldiikan kongressi v. 1978 Madridissa, mutta järjestelyvaikeuksien vuoksi tämä suunnitelma ei kuitenkaan toteutunut ja kongressi pidettiin viime elokuun 25. ja 29. päivien välisenä aikana Kööpenhaminassa. Järjestäjinä toimivat Samfundet for Dansk Genealogi og Personalhistorie ja Societas Heraldica Scandinavica. Kongressin korkeana suojelijana oli H. M. kuningatar Ingrid, joka myös osallistui Kööpenhaminan yliopiston arvokkaassa juhlasalissa pidettyihin juhlallisiin avajaisiin. Miellyttävät tanskalaiset olivat hyvin suunnitelleet onnistuneen kongressin, jonka puitteet tosin olivat neljä vuotta sitten pidettyä Lontoon kongressia vaatimattomammat. Osanottajia oli n. 300 henkilöä ja yhteensä pidettiin Kööpenhaminan yliopiston tiloissa 45 esitelmää, joista 21 oli genealogian ja 24 heraldiikan alalta, lisäksi oli järjestetty näyttelyjä ja tehtiin retkiä. Kongressissa oli osanottajia kaikista läntisen Euroopan maista ja tällä kertaa myös useimmista Itä-Euroopan maista sekä kuten tavallista Euroopan ulkopuolelta Yhdysvalloista, Kanadasta, Etelä-Afrikasta, Meksikosta ja Zimbabwesta.
Sukututkimusta harrastavan matemaatikon odotuksia herättänyt teoreettista genealogiaa koskenut esitelmä ei saanut vastakaikua kuulijoissa. Yleisluontoisia kansallisia kysymyksiä kosketeltiin kahdessa esitelmässä. Toisessa annettiin historiallinen katsaus Tanskan elämäkertahakuteoksiin, joista tällä hetkellä on tekeillä kolmas laitos, ja toisessa taas käsiteltiin sukututkimuksen nykytilannetta Etelä-Afrikassa ja erikoisesti sen suhdetta henkilöhistorialliseen tutkimukseen. Lähteiden käyttöä kosketeltiin neljässä esitelmässä. Esiteltiin Tanskan valtionarkistossa olevaa vierasmaalaisia koskevaa arkistoaineistoa, Tanskaan asettuneiden ulkomaalaisten tutkimista Tanskan maakunta-arkistoista, siirtolaisuuden eurooppalaisia lähteitä ja - meilläkin kuultua - kadonneiden sukulaisten etsimistä Yhdysvaltain arkistoista. Eräissä esitelmissä käsiteltiin muitakin siirtolaisuuteen liittyviä kysymyksiä: nykytanskalaisten polveutumista latinalaisten genealogioiden mukaan itämailta, norjalaisten viikinkisukujen esiintymistä eurooppalaisissa feodaaliyhdyskunnissa, ulkomaalaisia norjalaissukuja ja entistä Slesvigin herttuakuntaa maastamuuttoalueena. Parissa esitelmässä oli kysymys Tanskan kuningashuoneesta, toisessa puututtiin Kristian II:n sukulaisuussuhteisiin ja toisessa Oldenburgien hallitsijasuvun ja Hohenzollernien avioliittosuhteisiin todeten näiden sukujen jäsentensä lukuisten keskinäisten avioliittojen vuoksi polveutuvan esivanhempiensa puolesta melko tasaväkisesti kummastakin suvusta. Aatelistoa käsiteltiin kolmessa esitelmässä. Yhdessä oli kysymys pfalzkreivien (comites palatini) alkuperästä ja kehityksestä sekä heidän vaikutuksestaan heraldiikkaan Saksassa ja sen ulkopuolella ja toisissa taas Dannebrogin ritarikunnan tanskalaisten ritarien elämäkerroista ja Ruotsin ritarihuoneengenealogin pitämässä vastalöydetyistä aatelismiehistä. Pyöveleitä ja nylkyreitä Pohjois-Saksassa ja osaksi Tanskassa koskevassa esitelmässä kiinnitettiin huomio halveksittuun yhteiskuntaluokkaan, jonka alkuperä usein on jäänyt tuntemattomaksi, mutta johon kuuluvista henkilöistä on saattanut polveutua kunniallisia kansalaisia. Kahdessa esitelmässä oli kysymys yksityisestä suvusta. Toisessa suurlähettiläs Helge von Knorring kertoi myöhemmin Ranskan kuninkaan Ludvig Filipin ja Muonion kirkkoherran kälyn ja taloudenhoitajattaren suhteesta peräisin olevasta ja sitten Norjaan muuttaneesta Kolström-suvusta ja toisessa väitettiin vapaaherran arvoon korotetun venäläis-romanialaisen Lövendal-suvun olevan Tanskan kuningas Fredrik III:sta polveutuvan Gyldenlöve-suvun haarautuma.
Heraldiikan esitelmien aiheet liikkuivat vaakunoiden varhaisvaiheista aina heraldiikan nykyaikaiseen käyttöön symboleina. Esitelmistä mainittakoon kysymys heraldiikan kaukaisista juurista Keski-Idässä ja sen kehityksestä 12:sta 15:een vuosisataan Bysantissa ja Kaakkois-Euroopassa, keskiajan Skandinavian leijona-aiheiset vaakunat, joita erittäin Skandinavian maiden hallitsijat käyttivät, vaikutteet tulivat lähinnä Saksasta, varhemmin itämaiset valtiaat olivat käyttäneet leijonaa tunnuksenaan, aatelinvastaisten talonpoikaisliikkeiden käyttämä heraldiikka, ristiliput, erikoisesti ottaen huomioon Tanskan Dannebrogin yhteys Pyhän Rooman keisarikunnan verilippuun, sekä heraldiikka ja säätykierto keskiajan loppupuolen Tanskassa. Useat esitelmät käsittelivät eri maiden ritarikuntia ja niiden käyttämää heraldiikkaa, joista mainittakoon kongressin toinen suomalaisten pitämä esitelmä, missä maisteri Tom Bergroth käsitteli preussilaista (brandenburgilaista) Punaisen Kotkan v. 1705 perustettua ritarikuntaa ja sen Bayreuthissa sijaitsevaa merkittävää ritarikappelia vaakunoineen.
Arvokkaita ja mielenkiintoisia näyttelyjä oli järjestetty kuninkaalliseen kirjastoon, kuninkaalliseen asemuseoon, valtionarkistoon ja taideteollisuusmuseoon, joihin oli asetettu näytteille näihin laitoksiin kuuluvaa kirjallisuutta, käsikirjoituksia (sukukirjoja, sukutauluja, vaakunakirjoja, kansliaheraldiikkaa ym), lippuja sekä huonekaluja, tekstiilejä, käyttö- ja koriste-esineitä, joissa oli käytetty heraldiikkaa somistukseen.
Kongressin aikana tehtiin kokopäiväretki Frederiksborgin linnaan, jota Tanskan kuninkaat aikanaan olivat pitäneet asuinpaikkanaan. Siellä tutustuttiin loisteliaaseen itsevaltiuden ajan kruunauskappeliin, jonka yhteyteen on sijoitettu Elefanttiritarikunnan ritarien ja Dannebrogin ritarikunnan suurristin ritarien vaakunakilvet. Linnaan oli myös järjestetty heraldiikkaa käsittelevä näyttely. Samalla matkalla tutustuttiin myös Juutinrauman entiseen lukkoon Kronborgin linnaan. Varsinaisen kongressin päätyttyä tehtiin vielä retki, jonka aikana käytiin Roskilden tuomiokirkossa, Tanskan kuninkaiden hautakirkossa, lisäksi tutustuttiin Roskilden havainnolliseen viikinkilaivamuseoon ja lääninkreivi Knud Holstein-Ledreborgin opastuksella hänen omistamaansa 1700-luvulta peräisin olevaan Ledreborgin sukulinnaan.
Kongressissa pidetyistä esitelmistä on tarkoitus toimittaa julkaisu. Mainittakoon, että saksalaiset saivat 1978 aikaan kaksi vankkaa nidettä neljä vuotta aikaisemmin pidetystä genealogian ja heraldiikan kansainvälisestä kongressista. Lontoossa pidetystä kongressista on osanottajille jaettu lyhyitä selostuksia esitelmistä sisältävä vähäinen julkaisu, mutta on ilmoitettu laajemman julkaisun olevan tekeillä.
Kahden vuoden kuluttua on tarkoitus paremmalla menestyksellä kokoontua Madridiin.
© Tekijät ja Suomen Sukututkimusseura - Författarna och Genealogiska Samfundet i Finland
[ Artikkelin alku ]
Aiheenmukainen hakemisto | Vuoden 1981 hakemisto | Vuosikertahakemisto