Kirja-arvosteluja - Recensioner
Pirkko Huuskonen, Sukututkimus, »jäljitä juuresi». Kansanvalistusseuran kirjeopiston kirjekurssi. Helsinki 1979. 12 opetusyksikköä, yht. 173 sivua.
Sukututkimusharrastuksen lisääntyessä on tullut yhä pakottavammaksi tarve saada pätevää opastusta sukututkimuksessa. Sukututkimuskursseja pidetäänkin nykyään jo monessa kansalais- ja työväenopistossa. Haittana on kuitenkin sopivien oppikirjojen puute. Markkinoilla olevat sukututkimusoppaat ovat liian suppeita, eivätkä tarjoa tarpeeksi havaintomateriaalia sukututkimuksen opettamiseksi. Kansanvalistusseuran kirjeopisto on luonut sukututkimuksen 12-jaksoisen kirjekurssin ja teettänyt sitä varten yhteensä 173 sivua käsittävät kurssikirjeet, jotka kokonaisuutena täyttävät oppikirjan vaatimukset paremmin kuin tähän saakka ilmestyneet oppaat. Havaintomateriaalia on runsaasti ja teksti on sujuvaa ja riittävän helppotajuista vasta-alkajalle. Näin teksti tosin antaa oppilaalle liian helpon kuvan sukututkimuksesta.
Mutta vaikean kuvan sukututkimuksessa käytettävistä asiakirjoista sensijaan antavat tavattoman suttuiset kopiot kirkonkirjoista. Tämä ei ole kurssin laatijan syy, vaan syy on arkistojen mikrofilmeissä, joiden heikkoudet vielä korostuvat kopioissa. Esim. sivulla 62 oleva kopio Mouhijärven selvästä rippikirjasta on luvattoman heikko ja sivulla 17 oleva Rautalammin kuolleitten luettelo pelottaa alkavaa tutkijaa ryhtymästä koko harrastukseen. Tyydyttävän opetusmateriaalin saanti sukututkimusopetusta varten edellyttää ilmeisesti alkuperäisten asiakirjojen uutta huolellista kuvausta.
Toivoisin kylläkin seuraavaan painokseen monia parannuksia yksityiskohtiin. Kartat lääninjaon kehityksestä tuntuvat tarpeettomilta näin vasta-alkajalle tarkoitetussa kurssissa. Englanninkielisten sukulaisuustermien selitys sivulla 84 tuntuu Suomessa turhalta. Kruununtilojen sivulla 3 mainittu lunastus perintötiloiksi jatkui vielä kauan 1773 jälkeen.
Sukututkimuksen alkutietojen keräämisen opastus s. 13 on erittäin hyvä, samoin kirkonkirjoja koskeva esitys. Kuolinsyitten selityksissä olisivat ruotsinkieliset sanat voineet olla lyhentämättömässä muodossa, esim. »svullnad», ei »svulln». Sivulla 40 kuolleitten luettelon tulkintaan on pujahtanut virhe, nimi »Harfelt», ei »Hartfelt». »År» ja »dag» eivät ole lyhennyksiä (s. 41). Sivuilla 59-60 olevassa luettelossa olisi voitu mainita myös alinomaan erehdyksiä aiheuttava sana »deja», joka tarkoittaa aviottoman lapsen saanutta naista, eikä karjakkoa vielä 1700-luvulla ja 1800-luvun alkupuoliskolla. Aviotonta syntyperää tarkoittavat myös luettelosta pois jääneet sanat »nothus» ja »notha». Sivulla 61 nimi Hedvig Johansson p.o. Hedvig Johansdotter.
Inkerinmaata koskeva oppaan osa on laaja, mutta kylläkin tarpeellinen. Henkikirjakopioitten valinta sensijaan on puutteellinen, olisi ehdottomasti pitänyt olla henkikirjakopioita myöskin 1700-luvulta ja 1600-luvun lopulta. Silloinhan usein kirkonkirjat joko kokonaan tai osin puuttuvat ja tutkija joutuu käyttämään henkikirjoja. Samoin Suomen Asutuksen Yleisluettelosta olisi pitänyt olla näytteitä ennenkaikkea 1634-1713 välisestä ajasta. Näitä kirjoja tutkija paljon joutuu käyttämään ja harjoitustehtävänä voisi olla selvittää esim. isännänvaihdos talossa ja perheenjäsenten vaiheet luettelossa olevien henkikirjamerkintöjen valossa. Hyviä harjoitustehtäviä kurssissa on kylläkin runsaasti.
Kirjallisuusluettelossa puuttuu sukukirjojen luettelosta Wilskman: Släktbok ja paimenmuistoista mm. Kyösti Väänäsen teos Vanhan Suomen papistosta. Lopussa oleva liite Suomesta ulkomaille muuttaneiden sukujen tutkimisesta on aiheellinen ja ulkomaitten arkistojen osoitteet ovat hyvät olemassa, joutuuhan moni kyselemään esim. Amerikkaan muuttaneiden sukulaistensa vaiheita. Oppaassa on myös hyvä kotimaisten arkistojen osoiteluettelo.
Viimeiseen opetusyksikköön sisältyy selostus Salt Lake Cityn sukututkimuskongresseista ja arkistoasiakirjojen filmauksesta. Maininta tästä on paikallaan, sillä onhan tämä suurtyö sellainen kulttuuriteko, joista kaikkien sukututkijoiden on oltava kiitollisia Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkolle eli mormoonikirkolle.
Yhteenvetona sanoisin tästä kirjekurssista, että jos en mitään tietäisi sukututkimuksesta aikaisemmin, niin pääsisin kyllä hyvin alkuun sen avulla. Arkistoissakin pystyisin jo jotain tekemään, ja tutkimustyö vasta harrastelijan opettaa sukututkijaksi.
© Tekijät ja Suomen Sukututkimusseura - Författarna och Genealogiska Samfundet i Finland
[ Artikkelin alku ]
Aiheenmukainen hakemisto | Vuoden 1981 hakemisto | Vuosikertahakemisto