[ Artikkelin loppu ]
Kirja-arvosteluja - Recensioner
Sirkka Karskela, Sukututkijan tietokirja. Finnroots inc., Naantali 1983. 344 sivua.
Brennerin sukututkimusopas on kauan ollut loppuunmyytynä ja asteittain se on vanhentunutkin. Sukututkimuksen hyvän opas- ja oppikirjan tarve on kauan ollut suuri. Niinpä lehtori Sirkka Karskelan pitkälti neljättäsataa sivua käsittävä "Sukututkijan tietokirja" on hyvin tervetullut. Vasta-aikajan opettamiseen sukututkijaksi kirjaa ei tosin ole tarkoitettu eikä se taidakaan siihen sopia hyvin. Perusasioita koskeva teksti on näet tiivis ja suppea ja se voi olla osaksi vaikeatajuinen niille, joilla ei vielä ole mitään tutkimuskokemusta.
Koko kirjan lähtökohtana on tärkeä oivallus: tulkitaksemme vanhat asiakirjat oikein ja kyetäksemme ottamaan varteen kaikki niihin kätkeytyvä tieto meidän on tiedettävä, mitä varten ja miten asiakirja laadittiin, sekä tunnettava se monessa suhteessa toisenlainen yhteiskunta, jossa se syntyi. Niinpä kirjaan on koottu sekä historiamme vaiheiden yleiskuvausta että yksityiskohtatietoa monista sellaisista erikoisaloista, joihin sukututkijoiden lähdesarjat ja tietotarpeet liittyvät. Mitä merkitsivät menneinä aikoina kasteet, kihlaukset ja vihkimiset sekä hautaukset? Miten kehittyivät kirkonkirjojen pitoa koskevat ohjeet? Kenet jätettiin milloinkin henkikirjaan merkitsemättä? Mitä asioita käsiteltiin käräjillä, mitä merkittiin mihinkin pöytäkirjoihin ja mitkä asiat puuttuvat niistä? Mitä käsityöläisiä oli maaseudulla? Miten erosivat toisistaan perintö-, kruunun- ja rälssitilat? Entä torpparit, mäkitupalaiset ja muonamiehet? Mihin suuntaan kulkivat eri aikoina merkittävät muuttoliikkeet? Laajasta ja hajanaisesta historiakirjallisuudesta Sirkka Karskela on valtavalla työllä koonnut suuren ja yksityiskohtaisen tietomäärän sukututkijoiden hyödyksi.
Kirjan sisältö vastaa todellakin sen nimeä. Sukututkija löytää siitä tietoja moniin kysymyksiin, jotka heräävät tutkimusten aikana ja jotka ovat tarpeen johtopäätösten pohjaksi tai jatkotutkimusten suuntaamiseksi. Mutta suurisuuntainen tavoite, yksityiskohtaisen tiedon koonti samojen kansien väliin näin monista asioista, on selvästi aiheuttanut paljon ongelmia. Kirjan sivumäärä on melkoinen, mutta asioita on sittenkin ollut pakko käsitellä hyvin lyhyesti ja tiiviisti. Ja asian selvä esittäminen lyhyesti on vaikeata. Niinpä sanoma on jäänyt vaikeatajuiseksi esimerkiksi äidin kirkotusta synnytyksen jälkeen koskevassa maininnassa sivulla 76, samoin sivujen 115-116 taitteessa olevassa voudintilejä koskevassa tekstissä. Toisissa kohdissa lukija saa virheellisen käsityksen. Tämä koskee esim. Genealogia Sursillianan syntyhistorian kuvausta sivulla 5. Avioliiton solmimiseen kytkeytyvät käsitteet sivulla 79 liittyvät varsin vähän vihittävien luetteloon ja ensisijaisesti muihin tietoaineistoihin. Sivulla 143 kuvattu Taulustolaitoksen tietoaineisto ei voi palvella varsinaista sukututkimusta, koska siinä ei luetella yksilöityjä henkilöitä vaan ilmoitetaan ainoastaan tilastolukuja. Monissa kohdissa on jäänyt täsmentämättä, mitä aikaa mikäkin kuvaus koskee.
Laajassa ja tiiviissä asiatietokokoelmassa hajanaiset heikot kohdat eivät käytännössä ole vältettävissä. Niitä ei kuitenkaan ole paljon Sirkka Karskelan kirjassa, jonka teksti yleensä on tarkkaa ja oikeata.
Riittävää viimeistelyä vailla ovat sen sijaan kirjallisuusluettelot. Niihin on koottu hyvin erilaista ja eritasoista kirjallisuutta ilman lukijalle tarpeellisia viitteitä siitä, mikä on hakuteos (Sivénin sukuhakemisto piilee keskellä "kokoomateosten" luetteloa sivulla 10), mikä teos on vanhentunut (esim. Anrep sivulla 253 ja Aschan - Kiljander sivulla 239) sekä mistä teoksista löytyy olojen historiallista kuvausta ja mistä suku- tai henkilötietoja. "Sukututkija"-nimisiä vuosina 1921 ja 1944 ilmestyneitä aikakauslehtiä ei tulisi sekoittaa Sukututkimusseuran julkaisemiin sukututkijaluetteloihin (s. 8 ja 10). Tilastokeskuksen kuntanumerointi ei taida sisältää sukututkijan kannalta mielekästä tietoa kunnista (s. 8); suosittelen sen tilalle Väestörekisterikeskuksen hakemistojulkaisuja. Papistoa koskevasta kirjallisuusluettelosta sivulla 239 puuttuu tärkeä Collianderin Paimenmuisto ja sotalaitosta koskevasta luettelosta sivulla 171 mm. Wirilanderin sotilasvirkamiehistöluettelo. Vanhan Suomen aatelia koskeva Blomstedtin artikkeli kuuluu sivulle 253 eikä sivulle 170. Lukija etsinee yksittäisten kaupunkien asukkaita koskevia suku- ja henkilöhistoriallisia teoksia ensisijaisesti sivulta 235. Siellä mainitaan vain Granit-Ilmoniemen Poria koskeva kirja, ja muualla lisäksi Carpelanin Turkua (s. 228) ja Mannisen Kajaania (s. 10) koskeva teos. Vastaavanlaisia tärkeitä kirjoja ja painamattomia tietokokoelmia on kuitenkin monista muistakin kaupungeista.
Teokseen sisältyy lukuisia muitakin sukututkijoille hyödyllisiä luetteloita. Poikkeuksellisen heikko on "aikaisempien kaupunkiseurakuntien" luettelo sivulla 233, jossa on sekä virheitä että aukkoja. Merimiehiä koskevien lähteiden luettelosta sivulla 231-232 on unohtunut tärkein, nimittäin kaupunkien merimieshuoneiden arkistot.
Ruotsinkielisiin sanoihin ja nimiin on oikoluvussa jäänyt paljon painovirheitä. Kiitettävä yritys tarjota apua venäläisen kirjaimiston tulkinnassa on myös osaksi epäonnistunut runsaiden sivuille 106-107 pujahtaneiden virheiden takia. Esipolvitaulua ei tulisi kutsua pyramiditutkimukseksi (s. 42-43) ja sivulla 55 oleva kuva mainitaan virheellisesti esipolvitauluksi.
Pikkuvirheiden ja heikkouksien luetteloa voisi jatkaa, mutta yleisarviona on sittenkin korostettava, että kirja täyttää hyvin tehtävänsä, erityisesti tarpeellisten taustatietojen hakuteoksena, mutta myös kirjallisuus- ja lähdevihjeiden antajana.
© Tekijät ja Suomen Sukututkimusseura - Författarna och Genealogiska Samfundet i Finland
[ Artikkelin alku ]
Aiheenmukainen hakemisto | Vuoden 1983 hakemisto | Vuosikertahakemisto