[ Artikkelin loppu ]

Tahvanaisten varhaisvaiheet - sirpale Savon ja Karjalan asutushistoriaa

Fil. maist. JUHANI NUOTTO, Helsinki

Tahvanaisten sukunimen kantajia on nykyisin noin 1700. Suurin osa heistä asuu Pohjois-Karjalassa, mutta vuosisatamme puolivälin jälkeen, oman aikamme muuttoliikkeiden vilkastuttua, heitä on siirtynyt runsaasti muuallekin maahamme, varsinkin asutustaajamiin, etupäässä Helsingin seudulle.

Tahvanaisten suvulla on 1700-luvulta lähtien aina tänne asti ollut kolme keskuspaikkaa: llomantsi, Ruokolahti ja Leppävirta. Näistä Ilomantsin edustus on ollut ylivoimaisesti suurin. Vertailukohdaksi voitaisiin ottaa niiden vuosina 1840-50 syntyneiden lasten lukumäärä, joiden jompikumpi vanhemmista oli Tahvanainen. Ilomantsissa (siitä lohkaistu Eno mukaan luettuna) luku oli 159, Ruokolahdella 11 ja Leppävirralla 4 lasta.

Marja Hakkarainen on tilastoinut Tahvanaisten sukunimen esiintymistä omalla vuosisadallamme. Hän on päätynyt tutkimuksessaan »Stefanuksen hypokorismit» lähes äskenmainittua vastaavaan nimen jakautumissuhteeseen.[1] Oheinen karttaliite, joka on laadittu Hakkaraisen tutkimusta apuna käyttäen, esittää nimen jakautumisen 1930-luvulla. Se siis osoittaa suvun viimeaikaiset asuinalueet.

Tahvanainen on vanha, tyypiltään itäsuomalainen nimi, jonka taustana on etunimi ja tuntomerkkinä -nen-loppuisuus. Lähtökohtana on kristikunnan ensimmäisen marttyyrin Stefanuksen nimi.[2] Ruotsin kielessä nimi on ollut yleensä muodossa Staffan, josta suomen kansankieleen on saatu muodot Tahvana, Tahvo ja Tapani. Venäjäksi nimi on Stepan, josta ovat syntyneet Teppana ja Teppo.

Mainittujen, virallisessa käytössä olleiden nimien lisäksi kyseisestä etunimestä on kehittynyt kieleemme myös suuri joukko kansanomaisia muotoja eli hypokorismeja, kuten Tapana, Tapa, Tapo, Tepa, Tapsa, Tassu jne. Stefanuksesta muotoutuneista variaatioista Hakkarainen on löytänyt kokonaista 87 etunimeä.[3]

Varhaisina aikoina eivät mainitut nimet ole kovinkaan yleisesti esiintyneet länsisuomalaisessa etunimistössä. Sen sijaan Itä-Suomessa ja erityisesti Viipurin Karjalassa ne ovat olleet sangen suosittuja, varsinkin »viralliset nimet» Tahvana, Tahvo ja Teppo.[4]

»Viralliset» etunimet ja »epävirallisista» myös Tapana, Tapa ja Tapo ovat sitten kehittyneet myös sukunimiksi. Länsi-Suomessa, jossa etunimet ovat usein syntyneet talonnimestä, nimi on muodostunut tavallisesti -la-johtimen avulla, esim. Tahvola, tai kokonaan ilman johdinta, esim. Teppo.

Itä-Suomessa luonteenomainen sukunimijohdin on taas -nen tai -inen. Tällainen nimi on Tahvanainen. Sen taustana on näin ollen kansankielinen Tahvana, joka siis pohjautuu ruotsinkieliseen Staffan-muotoon. Tästä voimme päätellä, että sukunimen on täytynyt saada alkunsa Ruotsi-Suomen alueelta. Sitä paitsi Tahvanaiset ovat jo 1500-luvulta lähtien kuuluneet aina luterilaiseen väestönosaan.

Kun voudintilit 1540-luvulla tuovat näkyviin talonpoikaiset nimet myös Itä-Suomen alueelta, tapaamme niistä heti alkuvuosina Viipurin Karjalasta sukunimet Tapanainen, Tahvanainen, Tahvonen, Taponen , Tepponen ja Teppanainen, siis sekä venäjänkarjalaiseen että ruotsinkieliseen perinteeseen pohjautuvia sukunimiä. Näistä Tapanaisia ja Tahvanaisia ilmaantuu Savoonkin, jossa Tapanainen myöhemmin luultavasti muuttuu myös Tapaniseksi.[5] Viipurin Karjalassa nimi voi esiintyä myös päätteettömänä, kuten Teppo, Teppa ja Teppana, mutta nämä näyttävät olevan vain -nen-loppuisten nimien rinnakkaismuotoja, jotka noudattavat vanhaa venäjänkarjalaista perinnettä.

Saman henkilön nimi voi lähteissä saada eri vuosina useitakin variantteja. Niinpä muuan Jääskessä elänyt Antti Tapanainen saa nimekseen v. 1545 And Tapo¯, 1550 antti Tapanaij, 1551 Antti Tapanan¯, 1555 Anti Tappoin ja 1561 A Tapoin.[6] Samoin jääskeläinen mies Suni (Sven) Teppanainen on sukunimeltään v. 1543 teppanain, 1554 Teppana, 1555 Teppalain, 1558 Teppon, 1562 Teppain ja 1566 Tippanainen.[7] Karjalainen nimi Tiippana on kehittynyt venäläisestä etunimestä Tifon.

Tutkijan ongelmaksi näyttää jossain määrin jäävän, miten hän milloinkin tulkitsee voudintileissä esiintyvän nimen. Niinpä Nissilän mukaan[8] Koivistollaon v. 1552 p Staffuon (Tahvonen) ja sama mies v. 1556 p tapanan (Tapanainen). Kumpi nimi on oikea? Tällaiset tapaukset jäävät kuitenkin vain poikkeuksiksi.

Onneksi nimi Tahvanainen näyttää muodostavan lähteissä oman, suhteellisen selkeän ryhmänsä. Tahvanaisia ei pidä sekoittaa esim. eri sukuun kuuluviin Tahvosiin, vaikka nimen kirjoitusasussa toisinaan on vain pieni ero: »Staffuain» (Tahvanainen) ja »Staffuoin» (Tahvonen).

Vaikka myös Tahvanaisen kirjoitusasu saa lähteissä runsaasti variantteja, on nimi silti yleensä tunnistettavissa, kun vain muistaa olla varuillaan. Ruotsinkieliset kirjurit ovat useimmiten käsittäneet tämän sukunimen johtuvan etunimestä Staffan, ja näin ollen he ovat myös sukunimen kirjoittaneet St-alkuiseksi, mikä on tutkijalle hyvä tuntomerkki: Staffanain (en), Staphanain(en), Staffuanaij¯, Staffain, Staffin, Staffa¯, Staffui, Stafenni, Stafanen ja Staffanan, vieläpä Stapa. Mutta toisinaan nimi on kirjoitettu T:llä alkavaksi, ja silloin on varottava sekoittumista esim. Javanaisiin, kirjoitusasu esim. »laffuanvin», vrt. »Taffuanain». Ero on vain alkukirjaimessa, jonka kiehkurat voivat olla lähes samannäköiset! Tässä tapauksessa on paras tarkkailla, miten kirjoittaja on näitä kirjaimia käyttänyt muissa yhteyksissä tai miten sama nimi esiintyy jollakin toisella kertaa.

Koska Itä-Suomen alueelta ei ole, Juvaa lukuunottamatta, tehty Suomen asutuksen yleisluetteloita, tutkijan on jokainen tieto etsittävä alkuperäislähteistä, joita ovat vuodesta 1541 alkavat voudintilit, v:sta 1635 alkavat läänintilit ja lisäksi myös tuomiokiriat, joista hyvin sattuessa voi saada tietoja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen nimikortistosta on saatu hyviä lähdeviitteitä, samoin julkaistusta kiriallisuudesta, kuten Viljo Nissilän, Kauko Pirisen, Arvo Soinisen ja Veijo Saloheimon tutkimuksista sekä Suomalaisesta nimikirjasta.

Helpotuksena on, että tutkittavilla on suhteellisen suppeilla alueilla esiintynyt perinteinen sukunimi yhteisenä tuntomerkkinä. Näin ollen tutkija voi aloittaa mistä ajankohdasta tahansa ja edetä haluamaansa suuntaan. Viipurin Karjalan läänintileissä kuitenkin siirrytään 1600-luvulla vähitellen isännimijärjestelmään ja perinteinen sukunimi jätetään mainitsematta. Tämä vaikeuttaa työtä, mutta auttaakin toisaalta sukupolviketjujen luomisessa. Parhaassa tapauksessa mainitaan sekä isännimi että sukunimi, kuten Savon voudintileissä ennen vuotta 1570, mutta muulloin sellaista sattuu melko harvoin.

Viipurin Karjalan Tahvanaiset

Voudintilien varhaisimmat Tahvanaisia koskevat merkinnät tapaamme Viipurin Karjalasta, Jääsken ja Äyräpään kihlakunnista. Jääsken alueella tulee kysymykseen mitä todennäköisimmin Ruokolahti ja Äyräpään kihlakunnassa Kivennapa ja Uusikirkko VL.

RUOKOLAHTI sijaitsee Saimaan itäisellä rannalla, ja siihen kuuluu myös useita suur-Saimaan saaria, kuten laajat Härskiänsaari ja Äitsaari. Ruokolahti irtautui suur-Jääskestä v. 1572. Näin ollen varhaisimmat Ruokolahden Tahvanaisia koskevat merkinnät ovat Jääsken veroluetteloissa, joista tosin ei vielä vuosina 1540-70 aina selviä, missä päin veropitäjää ihmiset ovat asuneet. Kun myöhemmin tapaamme Tahvanaisia Ruokolahdelta, olemme päätelleet, että suvun varhaisjuuretkin ovat siellä.

Vuonna 1546 on veroluetteloon merkitty Lauri ja Mauno Tahvanainen (Lau staffui, Mag:s staffui)[9] sekä v. 1554 Olli ja Matti Tahvanainen (Olli Taffanan, Matti Taffanan).[10]

Tämän jälkeen Tahvanaisten sukunimi näyttää jostakin syystä katoavan veroluettelosta, mutta ilmeisesti suvun edustus silti säilyy Ruokolahdella. Läänintileissä v. 1638 mainitaan veronmaksajina Heikki ja Pekka Tahvanainen (Hinder Stapa, Petter Stapain).[11] Sukunimen kirjoitusasu vaikuttaa ensin epäilyttävältä, ja myöhemmissä veroluetteloissa sukunimi korvataan pelkällä isännimellä, mutta kun näitä patronyymejä seurataan isästä poikaan, paljastuu lopulta myös oikea sukunimi.

Hinder Stapa ja Petter Stapain ovat 1638 veronmaksajina Ruokolahden Ahvojärven kylässä (nyk. Ahjärvi). Heistä Heikillä näyttäisi olevan neljä poikaa: Olli, Risto, Heikki ja Martti (Olof, Christer, Hinder, Mårten Hindersson), merkitty Latvajärvelle, joka kuului Ahvojärven kylään. Näistä Ristolla on kolme poikaa: Lauri, Mikko ja Pentti (Lars, Michel ja Bengt Christersson), jotka kaikki ovat 1700-luvun alussa lampuotiviljelijöinä Falkenin rälssitilalla Härskiänsaaressa.[11] Lampuotiveljeksistä Mikko (Michel Christersson) siirtyy n. v. 1730 Savilahden kylään, jossa hän on isäntänä Sopasen talossa (nyk. Sopala).

Mainittujen lampuotiveljesten sukunimi ei paljastu läänintileistä, mutta kun Ruokolahden rippikirjat on aloitettu v. 1726, sinne on heidän sukunimekseen merkitty Tahvanainen (Taffanain)!

Savilahden kylä, jonne Mikko Tahvanainen n. 1730 siirtyy, sijaitsee laajassa Äitsaaressa. Tämä kylä muodostuu pitkiksi ajoiksi Ruokolahden Tahvanaisten keskuspaikaksi. Valtaosa vielä v. 1850 eläneistä Ruokolahden Tahvanaisista asui kirkonkirjojen mukaan tässä kylässä.

Ruokolahden hyvin säilyneiden rippikirjojen ja vuodesta 1732 alkavien historiakirjojen avulla on tämän pitäjän Tahvanaisten myöhempiä vaiheita helppo seurata.

KIVENNAPA eli HANTTULA oli eteläinen rajapitäjä. Siellä verotettiin v. 1549 Matti Tahvanaista (Mattz taffuan) sekä v. 1552 Pekka Tahvanaista (p taffuanaine).[12] Vielä 1559 siellä eli J. Tahvanainen (j Staffuanaine),[13] mutta tämän jälkeiseltä ajalta ei tätä sukunimeä ole Kivennavalta tavattu. Kivennapa oli 1550-luvulla huomattavana sotanäyttämönä. Siellä käytiin mm. 1555 Joutselän taistelu.

UUSIKIRKKO VL oli Kivennavan rajanaapuri Suomenlahden rannalla. Uudenkirkon Metsäkylässä elävät voudintilien mukaan vuosina 1545-61 Juho, Klemetti, Pekka ja Olli Tahvanainen (Iuan staffana, Clemett Stauffan, Oli staffana, per ibm),[14] mutta näiden vuosien jälkeen sukunimi lähteistä katoaa. Vuoden 1624 voudintileihin tulee kuitenkin merkintä Pekka Tahvanaisen autiosta (Per Stahwanain - öde).[15] Se on tehty Inon kylän kohdalle. Läänintileissä täälläkin korvataan sukunimet useimmiten pelkällä isännimellä. Henkikirjoihin on Inoon merkitty 1690-luvulla nimi Staffan Staffansson, joka ei sanoisi tutkijalle mitään, ellei apua tulisi tuomiokirjoista:

Vuoden 1696 Uudenkirkon kesäkäräjille[16] ilmaantuu Tahvo Tahvonpoika Tahvanainen (Staffan Staffansson Staffanainen) Uudenkirkon Inosta pyytämään, että hänen haltuunsa ottamallaan autiotilalla pidettäisiin tarkastus, koska siellä pellot ovat metsittyneet ja koko maa tuottamatonta. Hän toivoo tällä tavalla saavansa verohelpotuksia. Nälkävuodet olivat alkaneet, ja vaikeudet näyttävät tälle Tahvolle käyneen ylivoimaisiksi. Vuoden 1697 läänintileissä on autioluettelo, jossa tilan kohdalla on maininta: »Tilan on ottanut haltuunsa Tahvo Tahvonpoika (Staffan Staffansson), joka keväällä 1697 on kuollut, joten talo on nyt aivan autio.» Vielä v. 1700 on vastaavalla kohdalla merkintä, että Tahvo Tahvonpoika on rutiköyhä »urfattig». »Hän on jättänyt talonsa, eikä ole tietoa, mihin hän on mennyt.»[17]

Verottaja ei vuosisadan taitteessa enää tiennyt tai muistanut, että tämä Tahvo Tahvonpoika oli lukemattomien muiden mukana menehtynyt nälkäkeväänä 1697. Hänen perheensä kohtaloista emme tiedä, sillä kaikki merkinnät Uudellakirkolla eläneistä Tahvanaisista näyttävät päättyvän tähän. Nimi ei enää ilmaannu läänintileihin eikä kirkonkirjoihin. Sukuhaara oli sammunut.

Savon Tahvanaiset

Savon varhaisin Tahvanainen on voinut olla muuan Mikko, joka nimellä »michel taffanoy» (taffanaij?) on merkitty Visulahden pitäjän sakkoluetteloon v. 1547.[18] Kun nimi jää ainutkertaiseksi eikä ole täysin selväkään, sen varaan ei voi rakentaa mitään. Mikko lienee ollut vain satunnaiskulkija tai pieneläjä, joka oli joutunut Visulahden käräjille. Visulahdella ei ole ketään maata omistavaa veronmaksajaa, jonka nimi olisi Tahvanainen ja näkyisi voudintileistä. Se Visulahden Lauri, josta tämän kirjoittaja on aikaisemmin maininnut kahdessa Sukuviestin artikkelissaan, on tarkemmin tutkittaessa paljastunut Lauri Tahvananpojaksi (»Lau Staffananca»), jonka sukunimeä ei tiedetä. Hän ei siis kelpaa suvun edustajaksi.[19]

Muualtakaan Savon eteläisemmistä pitäjistä ei Tahvanaisia vielä 1500-luvun puolelta ole löytynyt. On siirryttävä Pohjois-Savoon, jossa nimen edustus alkaa vuodesta 1552 ja jatkuu keskeytymättä 1600-luvun lopulle ja vielä myöhemminkin näkyy kirkonkirjoista.

LEPPÄVIRTA sijaitsee Kuopion eteläpuolella. Siihen kuuluva »Suomen suurin saari» Soisalo muodostui Pohjois-Savon Tahvanaisten keskuspaikaksi. Mutta Leppävirtaa enempää kuin Kuopiotakaan ei vielä 1500-luvun puolimaissa ollut. Oli vain Tavinsalmen verohallintopitäjä, jossa Soisalo kuului ns. Saamaisten neljännekseen. Pohjois-Savon asutusvaiheen aikana Tahvanaisia ilmaantuu Soisalossa kahteen naapuruskylään, nimittäin Konnuslahden Tahvanalanmäelle ja Saijanlahien Lylymäelle.[20]

Tahvanalanmäki oli uudistila, jonka ensimmäiset isännät on mainittu voudintileissä v. 1552. He olivat Paavo, Heikki ja Juho Antinpoika Tahvanainen «(Poual, Joan, Henrik Antin:ca Staffanainen).[21] Vuosina 1562 ja 1563 maksoivat veroa samassa arviokunnassa Heikki ja Perttu Ollinpoika Tahvanainen (Hend, Bertil Olsson Staffanain).[21] Nämä Antinpojat ja Ollinpojat lienevät olleet lähisukulaisia, ehkäpä serkuksia.

Tuomiokirjoissa on mainittu vielä Paavo Antinpojan poika Paavo Paavonpoika Tahvanainen, raisu tappelija, joka oli lyönyt Kirsti Laitisen kasvoihin kaksi mustelmaa. Vuoden 1561 käräjillä hän sai siitä sakkoa kuusi markkaa. Vuoden 1563 käräjillä hän sai kolme markkaa sakkoa siitä, että oli riisunut voudin hevosen valjaista ja lähtenyt sillä ratsastelemaan.[22] Tahvanalanmäen isäntänä hän näyttää olevan aina vuoteen 1595 asti.

Lylymäen talo sijaitsi vajaan peninkulman päässä Tahvanalanmäestä kaakkoon. Talon ensimmäisenä isäntänä vuosina 1546-57 mainitaan Tahvana Kinnunen. Heti hänen jälkeensä tuli isännäksi v. 1557 Hakuli Tahvanainen, jonka sukunimen muuttumisilmiö on aiheuttanut pohdiskeluja: nimi oli ensin Kinnunen, sitten Tahvanainen.[20]

Kysymystä on Arvo M. Soininen sivunnut v. 1960 ilmestyneessä väitöskirjassaan »Pohjois-Savon asuttaminen keski- ja uuden ajan vaihteessa».[20] Hän on esittänyt arvelun, että tuo Tahvanasta syntynyt sukunimi Tahvanainen olisi saanut alkunsa juuri Lylymäen Tahvana Kinnusesta.

Olettamukselle antaa tukea se, että Hakuli on vuosina 1557-59 saanut voudintileihin sukunimekseen Kinnunen, mutta sen jälkeen Tahvanainen. Koska Kinnusia oli kylässä paljon, ruvettiin Soinisen mukaan Lylymäen nuorta isäntää kutsumaan Tahvana Kinnusen etunimen mukaan Hakuli Tahvanaiseksi, jottei syntyisi sekaannuksia. Siitä eteenpäin »Tahvonpoikien pysyväksi nimeksi jäi Tahvanainen». Tämän lisäksi on perusteluna vielä se, että Hakuli on yhden kerran saanut lisänimekseen »Staffansson», Tahvonpoika, jolloin muuta sukunimeä ei mainita.

Päättely on nimien synnyn kannalta houkutteleva esimerkki, jonka kriittisetkin tutkijat näyttävät hyväksyneen.[23] Valitettavasti sen perustelut eivät kuitenkaan ole vedenpitäviä. Lisänimi »Staffansson», Tahvonpoika, näyttää johtavan harhaan. Se esiintyy vuoden 1561 verollepanomaakirjassa, jossa tilusten tarkka sijainti oli määriteltynä.[24] Käytettävissämme ei ole kuitenkaan alkuperäistä asiakirjaa, vaan ainoastaan siitä n. sata vuotta myöhemmin eli v. 1664 tehty kopio.[24] Oliko nimi ehkä muuttunut kopioinnin yhteydessä? Usein muulloinkin sukunimi »Staffanain» on korvattu nimellä »Staffansson», oikeasta isännimestä välittämättä. Mm. Nilsiässä elänyttä Antti Paavonpoika Tahvanaista on v. 1688 verotettu nimellä »And Staffansson».[25]

Että Hakuli ei olisikaan Tahvana Kinnusen poika, käy ilmi vuosien 1562 ja 1564 veroluetteloista, joissa nimi on Hakuli Laurinpoika Tahvanainen, »Hakuli Lau:ca Staffanainen»[25]. Eihän Hakuli voinut kahden miehen poika olla eikä näin ollen ainutkertaista »Staffansson»-patronyymiä voitane pitää todistusvoimaisena. Nimiyhdistelmä »Staffin l. Kinnoinen» ei esiinny alkuperäisissä tietolähteissä.[24]

Se, että Hakuli on vuosien 1557-59 luetteloissa saanut sukunimekseen Kinnunen, selittynee siten, että Hakuli olikin todennäköisesti Tahvana Kinnusen vävy. Vävylle on veroluetteloissa annettu usein muulloinkin appensa sukunimi.

Hakuli Tahvanaisen vaiheita ei ole vaikea seurata, koska hänen etunimensä on perin harvinainen. Ei siis myöskään sekaantumisen vaara ole voinut aiheuttaa nimen muuttumista. Hakulin nimi esiintyy ensimmäisen kerran jo vuoden 1555 sakkoluettelossa. Tavinsalmen Saamaisten käräjillä tuomittiin Klemetti Soininen, Soinisten suvun todennäköinen kantaisä, kolmen markan sakkoon siitä, että oli lyönyt Hakuli Tahvanaiseen mustelman. Nimi on muodossa »hakuli taffuinen».[26]

Hakulin sukunimi on siis lähteissä todellakin muuttunut, mutta tuskin Soinisen päättelyn mukaan siten, että Tahvana Kinnusen etunimi olisi synnyttänyt kokonaan uuden sukunimen, vaan siten, että Hakulin nimi muuttui ensin Tahvanaisesta Kinnuseksi ja sitten jälleen Tahvanaiseksi. Näin tapahtui tietenkin vain asiakirjoissa, tuskin käytännössä.

»Tahvonpojista» puheen ollen näyttää siltä, ettei Tahvana Kinnusella ollut lainkaan miespuolista perillistä. Tahvanalanmäen Tahvanaiset omine isännimineen eivät sovi kuvaan. Isännimet on noina aikoina pantu näkyviin miltei poikkeuksetta, mutta »Tahvonpoikia» ei ole etsittäessä löytynyt Kinnusista enempää kuin Tahvanaisistakaan.

Myös Hakuli Laurinpoika Tahvanainen on perillisittä. Hän joko kuolee tai joutuu sotaväkeen noin v. 1565. Tosin vielä vuoden 1574 maakirjassa mainitaan Hakuli Tahvanaisen autio, »Hakuli Taffuine ödis», mikä merkintä jäänee ainoaksi vuoden 1564 jälkeen.

Vaikka voudintileissä ja läänintilien henkikirjoissa vuosien 1552-1678 välisenä aikana on jatkuvasti mainintoja Leppävirran Tahvanaisista, heistä ei silti voitane rakentaa kiistattomia sukupolviketjuja, koska isännimi puuttuu usein ja koska merkinnöistä puuttunee myös sellaisia henkilöitä, jotka varmaan jatkoivat Tahvanaisten sukua. Voidaan laatia ainoastaan lista, josta näkyy, minä aikavälinä nimi on veroluetteloissa esiintynyt.[28]

Sukunimi Tahvanainen esiintyy Leppävirralla sekä voudintileissä että läänintileissä useimmiten kirjoitusasultaan muodossa »Staffanain» tai »Staffanainen». Vuonna 1649 mainitaan myös ensimmäisen kerran sukuun kuulunut nainen Anni »Staffanatar» Osmajärven kylästä, jossa hän lienee ollut leskiemäntänä, mutta muuta mainintaa hänestä ei ole löytynyt. Viimeisen kerran sukunimi esiintyy 1600-luvun henkikirjoissa v. 1678 ja maakirjassa 1679. Tämän jälkeen vain maakirjoissa mainitaan silloin tällöin »Staffanssons enckia» ja »Måns Staffansson» ilman sukunimiä. Itse henkilöt lienevät silloin jo vainajia. Myös maakirjojen merkinnät loppuvat vuosisadan taitteessa. Näin ollen sukuhaara näyttäisi olevan Leppävirralta sammumassa.

Mutta Leppävirran vanhin rippikirja, joka on aloitettu v. 1699, osoittaa sukua vielä olevan jonkin verran jäljellä. Myös naapuripitäjässä Rantasalmella on v. 1700 aloitettu historiakirjat. Näiden kirkonkirjojen avulla pystymme osittain kokoamaan Sahkarlahdella asuneen Mauno Tahvanaisen perheen:

Mauno Tahvonpoika Tahvanainen (main. 1655-71) oli syntynyt Tahvanalanmäellä, josta siirtyi n. v. 1665 isännäksi Sahkarlahdelle. Hänen puolisonsa oli Kaisa Kosotar (Carin Cosotar = Kosunen ?), joka 1700-luvun alussa muutti Rantasalmelle ja kuoli siellä v. 1708 86 vuoden ikäisenä. Heillä oli ainakin yksi poika Mauno ja kaksi pojanpoikaa: Mauno Maunonpoika Tahvanainen, puoliso Anna, ja Juho Maunonpoika Tahvanainen. Molemmat pojanpojat muuttivat vuosisadan taitteessa sotilaiksi Rantasalmelle, jossa Juho avioitui v. 1708 Kaisa Heikintr. Tervottaren kanssa, jäi leskeksi ja avioitui uudelleen v. 1714 jälkeen Maria Vepsättären kanssa. Juholle ja Marialle syntyi v. 1717 tytär Kaisa.

Tämän enempää ei kuitenkaan Rantasalmelle siirtyneistä Tahvanaisista tiedetä, sillä tästä lähtien historiakirjoihin tulee aukko, eikä Rantasalmen myöhemmistä kirkonkirjoista ole löytynyt mitään merkintöjä mainituista sotilasperheistä. Rantasalmelle siirtynyt suvun haara sammui.

Leppävirran vanhin rippikirja (1699-:3) kertoo vielä Soisalon Huovilassa itsellisenä elävästä Matti Tahvanaisesta (Inh Wirdh Mats Tafin) ja hänen puolisostaan Briitta Korfuttaresta (hust Briita Korjutar). He elävät Matti Matinp. Itkosen talossa. Tahvanais-pariskunnan merkintä on sikäli poikkeuksellinen, ettei Matilla enempää kuin Briitallakaan ole nimensä lisäksi rippikirjan muissa sarakkeissa mitään merkintöjä, niin kuin on miltei kaikilla muilla, mikä merkitsee luultavasti sitä, että heidän oleskelunsa Itkosen talossa on päättynyt lyhyeen. Olettamusta tukee vielä se, että saman rippikirjan lopussa on eräällä sivulla luettelo kaikista Itkosen talon eläjistä; vieläpä iätkin mainitaan. Siellä on Matti Itkosen perhe ja Tahvo Soinisen perhe, mutta Tahvanaisia siellä ei enää ole, eikä heitä muuallekaan rippikirjaan ole siirretty. Oliko hän sama Matti Tahvanainen, joka sitten muutti Ilomantsiin?

Uudenkaupungin rauhan jälkeen v. 1723 on aloitettu Leppävirran seuraava rippikirja, jossa sivulla 160 on maininta Sarkamäen kylässä elävästä Simo Tahvanaisesta (Simon Staffanain, död i Juli 1728) ja hänen puolisostaan Margareta Lapittaresta (Marg: Lapitar). Simo Tahvanainen on ilmeisesti Leppävirralla myöhempään säilyneen sukuhaaran kantaisä. Lisäksi (rk. 1723:42) mainitaan Olli Nuutisen puoliso Aune Tahvanainen (Agnes Staffanitar) ja (rk. 1723:140) Soisalon Halolan torpparin Pekka Pulkkisen puoliso Kerttu Tahvanainen (Gertrud Staffanitar). Muita suvun nimen kantajia ei tästä rippikirjasta ole löytynyt.

Leppävirran historiakirjoja on saatavissa vasta vuodesta 1743, ja niissäkin on aukkoja, joten tiedot myös 1700-luvun Tahvanaisten vaiheista jäävät puutteellisiksi, mutta joka tapauksessa suku oli siellä vaikeina vuosina säilynyt ja säilyi myöhemminkin, joskin suppeana. Suvun kantatilan nimi Tahvanalanmäki on samoin säilynyt kylän nimenä (myös muodossa Tahvanala) aina meidän päiviimme asti, vaikka viimeiset suvun nimen kantajat ovat lähteneet sieltä jo 1670-luvulla.

NILSIÄN Pieksän kylään (myöh. Halunaan) ilmaantui Tahvanaisia 1650-luvulla. Nilsiä kuului silloin vielä Tavinsalmeen eli Kuopion pitäjään, kun Leppävirta ja Iisalmi olivat Tavinsalmesta eronneet. Tietoja on siis etsittävä Kuopion läänintileistä[29] ja myös jo v. 1669 aloitetuista Kuopion historiakirjoista, joita on säilynyt lähes kahden vuosikymmenen ajalta.

Paavo Tahvanainen on mainittu Pieksässä vv. 1655-58. Hän on todennäköisesti saapunut sinne Leppävirran kirkonkylästä, josta samanaikaisesti Paavo Tahvanainen katoaa. Hänellä oli ainakin kolme poikaa:

1. Heikki Paavonpoika Tahvanainen, main. 1657-80. Hänellä oli kaksi poikaa: I poika Heikki Heikinpoika, jonka kastetut lapset olivat Marketta 1671, Antti 1674, Martta 1679, Heikki 1681, Aksel 1682 ja Matti 1685, sekä toinen puoliso Marketta Turutar, vih. 1679. - II poika Paavo Heikinpoika, puoliso v. 1683 Marketta Sairatar.

2. Paavo Paavonpoika Tahvanainen, main. 1663-75; kastetut lapset Marketta 1670 ja Kaisa 1675.

3. Antti Paavonpoika Tahvanainen, main. 1675-98. Hänen lapsistaan on mainittu vain Leena Antintytär, joka avioitui 1686 Kaapo Halosen kanssa.

4. Risto (?) mainitaan Halunassa Antin veljenä 1694 ja 1697. Tapaus on epävarma, koska sukunimi on tällöin merkitty molemmille muotoon »Tofijn» (Tuovinen). Kotitalo on kuitenkin sama!

Vihittyjen luettelossa mainitaan vielä Anna Juhontytär Tahvatar, joka avioituu Pekka Hiltusen kanssa v. 1686. Juho saattoi kuulua samaan veljessarjaan kuin Heikki, Paavo ja Antti.

Puutteellisenakin edellä oleva taulukko osoittaa, että Tahvanaisten nilsiäläinen edustus oli 1600-luvun lopulle tultaessa melko runsas. Mutta kun Uudenkaupungin rauhan jälkeen Kuopiossa alkaa taas olla kirkonkirjoja, niistä tapaamme Tahvanaisia perin vähän: V. 1743 vihitään Siisa Antintytär Tahvatar Kuopion Kasurilasta avioliittoon Paavo Julkusen kanssa. Rippikirjassa 1728-38:130 on merkintä yksinäisestä miehestä nimeltä Matz Taiwain, mutta siinä kaikki. Hän saattoi olla v. 1685 Halunassa syntynyt Matti Heikinpoika, mutta häneltäkään ei näy jääneen jälkeläisiä.

Nilsiän omista kirkonkirjoista, joita on vasta vuodesta 1769 lähtien, ei ole löytynyt yhtään Tahvanaisten suvun edustajaa. Muistoksi sammuneesta suvusta on Nilsiään kuitenkin jäänyt pysyviksi paikannimiksi Tahvanaisenlampi ja Tahvanaisenmäki, jotka näkyvät topografikartalta.[30]

SÄÄMINKI käsitti varhaisen Savon kaakkoisimman alueen. Pitäjän vanhoista voudintileistä ei ole löytynyt Tahvanaisia koskevia merkintöjä, mutta käräjäpöytäkirjat kertovat hieman: Tavinsalmen lokakuun käräjillä 1602 esiintyy naimaton mies Pekka Tahvanainen (Peer Staphanain) ja syyskuun käräjillä 1603 ovat veljekset Heikki ja Antti Tahvanainen (Staphanain), joiden kaikkien kotipaikaksi on merkitty Säämingin Kallislahti.[31] Viimeksi mainituilla käräjillä vahvistetaan kauppa, jossa Heikki on ostanut Antilta maa-alan ja maksanut siitä kuparikattilan, kyynärän sarkaa, kaksi kyynärää palttinaa ja yhden tynnyrin viljaa. Suurista kaupoista ei siis liene kysymys.

Säämingin Tahvanaiset ovat ilmeisesti olleet pieneläjiä, joiden nimi ei ole ylittänyt verotuskynnystä, sillä muita merkintöiä ei tietolähteistä ole löytynyt. Nimiyhtäläisyydet vihjaavat myös mahdollisesta muutosta Juvalle.

JUVAN Koikkalaan ja Juvan Joroisiin[32] ilmaantuu 1600-luvun alussa Tahvanaisia kokonaista seitsemän nimeä: Kauppi, Mikko, Niilo, Matti, Paavo, Pekka ja Antti, ehkä läheisiä sukulaisia. Mistä he olivat Juvalle tulleet? Ainakin nimet Pekka ja Antti viittaisivat Sääminkiin.

Ensin Kauppi, Mikko ja Niilo ilmaantuvat v. 1600 saman perheen jäseninä Maivalan kymmenekselle.[33] V. 1604 on lisäveroluettelosså Matti (Mads Stafuanni). V. 1606 mainitaan Koikkalassa Paavo ja Niilo (Staffanainen) ja Joroisten kymmeneksellä Pekka (Per Persson Stafain). Vuonna 1608 mainitaan Koikkalassa nihtinä Antti (Anders Staffanainen). Mutta Tahvanaisten kaikki merkinnät jäävät Juvalla perin lyhytaikaisiksi, ja heidän tilalleen tulee samaan kylään Teivaisia.

Teivainen näyttää olevan Savossa vuodesta 1605 aivan uusi sukunimi. Voisi ajatella, että se täällä on kehittynyt Toivaisesta: Tåifwain > Täifwain > Teifwain. Tälle olettamukselle ei ole toistaiseksi löytynyt lähteistä perusteita, mutta huolellisesti etsittäessä saattaisi löytyäkin. Olisikohan kuitenkin mahdollista, että Tahvanaisten sukunimen horjahtelevan kirjoitusasun jokin variantti olisi kehittynyt Teivaiseksi? Tällaista olettamusta tukee se, että Teivaiset ilmaantuvat Juvalle ainakin samaan kylään, elleivät vallan samaan taloon, jossa Tahvanaiset olivat asuneet. Myös etunimistä löytyy samankaltaisuutta:

Mikko, joka vuosina 1600-1603 esiintyy Koikkalan Tahvanaisten joukossa nimellä »Stafenni» tai »Staffansson», katoaa, ja hänen tilalleen tulee v. 1605 »Mikel Tiefuain», 1606 »Mikel Teifwahain», 1607 »Michel Teifuahain » ja v. 1608 »Mikel Teijffuoin » . [34]

Joroisten Pekka Tahvanainen (Per Persson Stafain v. 1606) katoaa, ja Koikkalaan on merkitty v. 1608 »Peer Teiffuoin».[35]

Koikkalassa on v. 1608 nihtinä mainittu Antti Tahvanainen (Anders Staffanainen), ja samana vuonna on veroluettelossa Koikkalan kohdalla »Anders Andersson Teiffoain».[36]

Vuoden 1608 jälkeen ei Juvan veroluetteloissa enää ole Tahvanaisia, mutta eipä ole aluksi Teivaisiakaan. Mihin he kaikki joutuivat? Näihin aikoihin oli Savossa erityisen runsaasti sotaväenottoja,[37] mikä ainakin osittain selittää mieskadon. Vasta vuodesta 1638 lähtien on Koikkalassa jälleen Teivaisia. Tästä syystä sukunimi Teivainen ei esiinny myöskään Kauko Pirisen Savon historian sukunimitaulukossa edes »poikkileikkausvuotena» 1614.[37]

Vuosisadan puolivälissä Juvalla on jo Teivaalan talo (nyk. kylä), ja siellä maksaa veroa Matti Teivainen (Matz Teifwain), mutta vuoden 1651 myllytulliluettelossa mainitaan »Matz Staffains h», Matti Tahvanaisen vaimo, mikä sitten jääkin viimeiseksi asiakirjamerkinnäksi Juvan Tahvanaisista.[38]

Tapahtuiko nimen vaihtuminen Tahvanaisesta Teivaiseksi? Ehkäpä kysymyksessä on sittenkin vain sarja yllättäviä yhteensattumia, jotka panevat tutkijan hieman ihmettelemään. Viisainta on olla ihmeisiin uskomatta ja jäädä vain odottamaan, että joskus löydetään jokin sitova todiste, joka ratkaisee ongelman.

Kun Juvan kirkonkirjat 1700-luvulla tuovat ihmisten nimet näkyviin, niistä voidaan löytää useita Teivaisia, mutta ei yhtään Tahvanaista. Asiakirjojen mukaan sukuhaara oli siis Juvalta sammunut.

Muualtakin Savosta on Tahvanaisten nimi kadonnut 1700-luvulle tultaessa; vain Leppävirta tekee poikkeuksen.

Nurmeksen Karhunpää on nykyisin Valtimon pitäjässä, mutta vielä 1700-luvun alussa Karhunpää kuului Nurmekseen, joka oli Pielisjärven kappelina. Niinpä Pielisjärven veroluettelossa on vuosina 1723 ja 1727 maininta Nurmeksen Karhunpäässä sijainneesta, autiosta ja asumattomasta Lauri Tahvanaisen (Lars Staffanain) torpasta.[39] Ilmeisesti Lauri Tahvanainen (Tapaninen?) asui torpassaan suuren Pohjan sodan aikoihin, mutta oli e.v. 1723 jostain syystä kadonnut, ehkä kuollut. Varhaisemmissa veroluetteloissa häntä ei mainita eikä häntä ole myöskään löytynyt Nurmeksen vanhimmista kirkonkirjoista: ei 1690 aloitetusta eikä1723 jatkuvasta rippikirjasta.

ILOMANTSI, Pohjois-Karjalan laaja pitäjä, käsitti 1600-luvulla ja pitkään myöhemminkin myös Enon ja Tuupovaaran. Pohjois-Karjalassa, kuten myös Laatokan Karjalassa, oli vielä 1600-luvun alussa pelkästään ortodoksiväestöä. Savon itäraja oli myös valtakunnan raja. Mutta kun Stolbovan rauhassa v. 1617 raja siirtyi kauas itään, alkoi ortodoksiväestö suurin joukoin muuttaa uuden rajan taakse. Tämä oli mieleistä Ruotsin luterilaistamispyrkimyksille. Verohelpotuksin houkuteltiin tilatonta väestöä siirtymään ortodoksien autioiksi jättämiin taloihin. Näin alkoi suuri väestönsiirtymistapahtuma. Varsinkin Savosta siirtyi luterilaisasukkaita suurin joukoin Pohjois-Karjalaan.[40]

Jo v. 1653 perustettiin Ilomantsiin luterilainen seurakunta, ja vuosisadan ehtiessä lopulleen oli valtaosa Ilomantsin väestöstä luterilaisia.

Tahvanaiset, jotka ovat aina kuuluneet luterilaisiin, saapuivat Ilomantsiin aivan viimeisten muuttajien mukana, tiettävästi v. 1694. He eivät ilmeisesti asettuneet valmiiseen autiotilaan, vaan raivasivat itselleen uudistilan, jolle antoivat nimeksi Pitkälabti. Se kuului Ryökkylän kylään, mutta sijaitsi melko etäällä, erillään muusta kyläyhteisöstä.

Tahvanaisten nimeä ei mainittane kertaakaan Pohjois-Karjalan 1600-luvun asiakirjoissa. Vuodelta 1696 on säilynyt melko seikkaperäinen Ilomantsin »savujen» luettelo, mutta Tahvanaisia ei siinäkään vielä ole, ehkä siitä syystä, että he eivät vielä uudisasukkaina olleet verovelvollisia.[41] Tämän jälkeiseltä ajalta veroluettelot puuttuvat.

Vasta vuodelta 1722 on saatavissa seuraava verotettavien luettelo, ja siinä mainitaan Ryökkylässä asuva Tahvo Tahvanainen ja Putkelan kylässä asuva Jubo Tahvanainen.[42] Tästä lähtien ovat läänintilien veroluettelot melko hyviä tiedonlähteitä. Lisäksi tutkija saa tietoja myös seurakunnan 1723 aloitetuista, huolellisesti täytetyistä historiakirjoista ja myös Ilomantsin tuomiokirjoista miltei vuosittain.

Tahvanaisten saapumisajankohta paljastuu kolmestakin eri tuomiokirjasta, parhaiten kuitenkin vuodelta 1734, jolloin »Staffan Staffanain ifrn Pithkälax», Tahvo Tahvanainen Pitkälahdesta, selvittelee, miten hänellä on ollut jatkuva nautintaoikeus erääseen niittyyn siitä asti, »kun hän 40 vuotta sitten kiinnittämänsä tilan raivasi risuista ja juurista» (»då han for 40 åhr sedan sit innefesda hemman upbrutit af rijs och root»).[43] Tämä tila kuuluu vieläkin Tahvon jälkeläisille.[44]

Tuomiokirjasta vuodelta 1723 näyttäisi selviävän, että mainitun Tahvon isä oli nimeltään Matti. Siinä Tahvo Matinpoika vaatii Kauffa Affanoffilta maksua lampaannahasta ja kuudesta kapasta siemenviljaa, jotka Tahvo oli tälle lainannut.[45] Tahvon sukunimeä ei siinä valitettavasti mainita, mutta sen täytynee olla Tahvanainen, koska kylässä ei ole muita Tahvo-nimisiä isäntiä. Tieto jää kuitenkin epävarmaksi, koska muut tietolähteet eivät sitä tue, jos eivät kumoakaan. Matti Tahvanainen on kyllä ollut olemassa, sillä v. 1728 mainitaan Ilomantsin haudattuien luettelossa Matti Tahvanaisen leski, iäkäs Siisa Nuutinen (Sidsla Knutin).

Ilomantsin varhaisimmat säilyneet rippikirjat on aloitettu vasta v. 1777, eivätkä muut tietolähteet - äsken mainittua tuomiokirjaa lukuun ottamatta - paljasta Ilomantsiin saapuneiden Tahvanaisten keskinäisiä sukulaisuussuhteita. Yhteinen sukunimi osoittaa, että he kuuluivat samaan sukuun, mutta mitä todennäköisimmin he ovat olleet myös yksi ja sama perhe. Ilomantsin haudattujen luettelosta selviävät saapuneiden iät. Matti Tahvanainen sieltä puuttuu; hän on siis kuollut ennen vuotta 1723, emme tiedä milloin. Saapuneet olivat:

1. Matti Tahvanainen, äsken mainittu, saapuneista iäkkäin, luultavasti jäljempänä mainittujen isä. Hänen luult. toinen puolisonsa oli Siisa (Silja) Nuutinen. Hän eli Ilomantsin kirkonkylässä ja haudattiin sinne 21.5.1728 71-vuotiaana. Ikänsä puolesta hän ei voinut olla ainakaan Matin vanhimpien lasten äiti. Hän saattoi olla Ilomantsin kirkonkylästä, jossa Nuutisia oli asunut ainakin jo 1690-luvusta lähtien. Tähän asiaan palaamme myöhemmin.

2. Kaisa Tahvanainen, haudattu Ilomantsissa 29.9.1728 68-vuotiaana. Puoliso oli mv. Heikki Ikonen Ilomantsin Kuolismaalta.

3. Tahvo Tahvanainen, mv. Pitkälahden tilalla Ryökkylän kylässä. Haudattu Ilomantsissa 12.2. 1742 74-vuotiaana. Puoliso Margareta Ryhänen, haudattu Ilomantsissa 8.3. 1750 72-vuotiaana. Lapsia heillä oli yksi tytär ja neljä poikaa.

4. Juho Tahvanainen, mv. Ilomantsin Putkelan kylässä, jonne hän oli mennyt vävyksi. Hän kuoli Ilomantsissa 23.10.1760 80-vuotiaana. Puoliso oli Anna Sivonen, mv:n tytär Putkelasta, haud. Ilomantsissa 13.2.1757 74-vuotiaana. Lapsia heillä oli 3 poikaa ja 3 tytärtä.

5. Margareta Tahvanainen, haudattu Ilomantsissa 2.4.1759 78-vuotiaana. Puoliso oli Pekka Sivonen, mv. Putkela.

Ilomantsiin saapunut Tahvanaisten sukuhaara osoittautui erittäin elinvoimaiseksi. Se kasvoi nopeasti ja myöhemmin levisi laajalle Pohjois-Karjalan muihinkin pitäjiin.

Suvun ja eri sukuhaarojen alkujuuret ja liikkumiset

Missä olivat Tahvanaisten suvun varhaisjuuret? Edellä kerrotusta selviää, etteivät ne voineet olla ainakaan Pohjois-Karjalassa. Savon Tahvanaisista osoitimme, ettei sukunimi ole syntynyt Leppävirralla eläneen Tahvana Kinnusen mukaan. Suvun on täytynyt saapua Soisaloon muualta, mutta mistä, koska Savossa ei tuona aikana muualla Tahvanaisia ollut? Ei liene muuta mahdollisuutta kuin Viipurin Karjala. Siellä sukunimi on ilmeisesti kehittynyt joskus keskiajalla. Siellä se esiintyy voudintileissä jo 1540-luvulla, tosin Savossakin jo 1550-luvulla, siis vähän myöhemmin.

Tahvanaiset kuulunevat kaikki samaan sukuun. Mahdotonta ei silti liene, että nimi olisi syntynyt erikseen Kivennavan-Uudenkirkon edustukseen, mutta uskottavampaa on, että suvun ainoa alkukoti on jossakin Ruokolahden tienoilla. Täältä suku olisi lähtenyt etenemään ns. rengasaaltoteorian mukaisesti eri suuntiin, tässä tapauksessa etelään ja pohjoiseen.

Savon sukunimistön tiedetään valtaosaltaan alunperin olevan muinaiskarjalaista perua.[46] Soininen on Pohjois-Savon uudisasukkaiden lähtöpaikkakuntia selvittäessään ottanut huomioon vain ns. paikallismuuton, mainiten tutkimuksessaan ne etelämpänä olevat Savon pitäjät, joista kukin suku on saapunut Pohjois-Savoon. Viipurin Karjalasta, lähinnä Ruokolahdelta, saapuneiksi hän määrittelee vain ne kaksi sukua, joille ei ole löytynyt lähtökohtaa muualta Savosta, nimittäin Soiniset ja Itkoset.[47] Uskoisimme kuitenkin, että Pohjois-Savon etäismuuttajia ovat myös Tahvanaiset. Näyttää myös siltä, että kaikkien näiden kolmen suvun alkukoti olisi ollut juuri Ruokolahden pitäjä.

Mainitut kolme sukua ovat luultavasti olleet keskinäisiä tuttavia jo varhain. Soisalossa ne olivat sifoittuneet toistensa naapuruuteen. Varhaisia veroluetteloita tutkiessa voi havaita, että Tahvanaisia ja Soinisia on myös Ruokolahdella samoissa kylissä, ainakin Ahjärvellä ja Savilahdessa. Edellä mainittu Klemetti Soinisen ja Hakuli Tahvanaisen välinen tappelu, jota Tavinsalmen käräjillä v. 1555 selviteltiin, kertoo myös varhaisesta tuttavuudesta. Kun Tahvanaiset 1660-luvulla jättävät Soisalossa sijaitsevan vanhan sukutalonsa, heidän tilalleen tulee Itkosia. Vuoden 1699 Leppävirran rippikirjan mukaan Huovilan kylän (nyk. Huovilanmäen) Itkoset, Soiniset ja Tahvanaiset asuivat samassa talossa. Huovila sijaitsi Tahvanalanmäen naapuruudessa.

Ruokolahti tuntuu maantieteellisestikin etäismuuttaiien luontevimmalta lähtöpaikalta. Se oli saanut asukkaansa myöhemmin kuin Viipurin lähitienoot,[48] ja niinpä myös täällä asuvien eräsijat ulottuivat kauas Pohjois-Savoon. Tapio Hämysen tutkimusten mukaan useiden vanhan Jääsken kylien kalastusalueet sijaitsivat Heinäveden reitillä.[48]

Eräsijoillaan talonpojat olivat harjoittaneet riistanpyynnin ohella jo kaskiviljelystäkin, ja kun Savonlinnan päälliköiden aktiivinen asutustoiminta alkoi, eräsijoista tehtiin uudistiloja, joille muutettiin asumaan pysyvästi. Houkuttimena käytettiin verovapautta, kunnes uudistila katsottiin veronmaksukykyiseksi.[49]

Tahvanaisten muutto Ruokolahdelta Pohjois-Savoon lienee tapahtunut joskus 1540-luvulla. Päätelmälle antaa tukea nimistövertailu. Soisaloon saapuneissa ei tosin ole, yhteistä sukunimeä lukuun ottamatta, samoja nimiä kuin isännimiä, mutta ovathan nekin todistusvoimaiset: poikien muuttaessa isät jäivät paikoilleen. Soisalossa esiintyy Hakuli Laurinpoika Tahvanainen, Ruokolahdella Lauri Tahvanainen, Soisalossa Heikki ja Perttu Ollinpoika Tahvanainen, Ruokolahdella Olli Tahvanainen.

Se Olli Tahvanainen, joka v. 1640 mainitaan ainoan kerran Parikkalan veroluettelossa Kangaskylässä (nyk. Rautjärveä), seuraavana vuonna nimellä »Oluf Staffuansson,»[50] on ilmeisesti siirtynyt sinne Ruokolahdelta. Tahvanaisia oli juuri samaan aikaan Ruokolahden Ahvojärven (Ahjärven) kylässä, lähellä Parikkalan Kangaskylää.

Ruokolahdelta lienevät myös ne Tahvanaiset, jotka 1600-luvun alussa ilmaantuivat Sääminkiin ja Juvalle. Toisaalta näillä siirtymillä ei liene suurta merkitystä, koska mainitut esiintymät kuitenkin ennen pitkää katoavat saapumispaikkakunniltaan lopullisesti. Samoin katoaa Nurmeksen (Valtimon) Karhunpään Lauri Tahvanainen, joka olisi voinut saapua melko lähellä sijaitsevasta Nilsiästä, mutta on myös mahdollista, että verokirjuri on erehtynyt kuullessaan autioksi jätetyn torpan omistajan nimen ja sekoittanut Tapaniset Tahvanaisiin. Nurmeksessa oli vanhimman rippikirjan (1689 ) mukaan useita Tapanisia, joista ainakin kolme Lassi Tapanista (Lars Tapanin): Haapajärven kylässä yksi ja Karhunpäässä kaksi, nimittäin isä ja poika. V. 1723 aloitetussa rippikirjassa heitä ei enää ole. Jos sekoittuminen on tapahtunut, ei Karhunpään Lassi Tahvanaista (Lars Staffanain) olisi ollut olemassakaan!

Tutkimuksen kannalta tärkeitä ovat sellaiset siirtymiset, joiden tapahduttua suku jatkuu. Erityisen kiintoisa on kysymys, mistä Tahvanaisen sukuhaara on tullut llomantsiin. Täysin varmaa vastausta emme ole kyenneet antamaan. Kiistattomia muuttajaehdokkaita ei ole lähteistä löytynyt, ei Savon enempää kuin Karjalankaan alueelta. Olihan ainakin 26-vuotiaana Ilomantsiin tullut Tahvo Tahvanainen jo sopivassa veronmaksuiässä, joten nimi voisi näkyä veroluetteloista. Läänintilien henkikirjat vuosilta 1690 ja 1693 on pyritty seulomaan tarkoin, mutta sopivaa lähtijää niistä ei ole löytynyt.

Uskottavin lähtöpaikka olisi jokin niistä pitäjistä, joissa Tahvanaisia tiedetään 1600-luvun lopulla olleen. Kysymykseen tulisivat näin ollen Ruokolahti, Uusikirkko VL, Leppävirta ja Nilsiä. Näistä Nilsiä eliminoituu siksi, että Kuopion 1600-luvun syntyneiden luettelossa näkyisi myös Ilomantsiin muuttaneita. Uusikirkko tuskin tulee kysymykseen etäisyytensä vuoksi. Jäljelle jäävät siis Ruokolahti ja Leppävirta.

Tapahtuiko muutto Etelä-Karjalan suunnasta vai Savon suunnasta? Veijo Saloheimon tutkimusten mukaan valtaosa Pohjois-Karjalan luterilaisten muuttovirtauksesta tapahtui Savosta.[51] Tämän kuulee myös Ilomantsin nykymurteesta. Lauri Kettusen ja Aimo Turusen mukaan Ilomantsi kuuluu itäsavolaisten murteiden alueisiin.[52] Muuttajat olivat tuoneet Savosta murteen tullessaan. Leppävirta saisi näin ollen suuremman painoarvon, mutta ei niin suurta, että se sulkisi Ruokolahdenkaan mahdollisuuksien ulkopuolelle.

Leppävirran vanhimmasta rippikirjasta (1699 ) on nähtävissä, ettei läänintilien henkikirjoissa ole mainittu kaikkia niitä mieshenkilöitä, jotka varmasti olivat olemassa. Kuten edellä on kerrottu, Huovilan kylän Itkosen talossa elää v. 1699 Matti Tahvanainen (Inh Mats Tafin) puolisoineen - rippikirjan mukaan - mutta häntä ei ole kuitenkaan löydetty 1600-luvun henkikirjoista. Henkikirjojen ulkopuolelle ovat jääneet tilattomat pieneläjät, siis juuri se väestönosa, joka oli vapaa irtautumaan ja lähtemään esim. siirtolaiseksi Pohjois-Karjalaan. Näin ollen tutkimusta auttava todistusaineisto on saavuttamattomissa.

Mutta useinhan tutkimukseen kuuluvat kuviot on rakennettava palapelin tavoin ja käytettävä apuna mielikuvitusta siellä, missä lähdetiedot ovat niukat, kunnes kuva näyttää täysin uskottavalta. Tällä tavoin voidaan kyllä myös rakentaa silta Leppävirralta Ilomantsiin.

On aiheellista lähteä ajatuksesta, että Leppävirran Huovilan kylän äsken mainittu Matti Tahvanainen olisikin Ilomantsiin 1690-luvulla muuttaneiden sisarusten isä ja Briitta Korjutar heidän äitinsä. Nuorten muuttaessa olivat tässäkin tapauksessa vanhemmat jääneet paikoilleen. Mutta - kuten rippikirjan merkinnöistä selvästi näkyy Leppävirralla viipyminen on vuoden 1699 jälkeen jäänyt lyhytaikaiseksi. Ehkä Briitta Korjutar on kuollut ja Matti, leskeksi jäätyään, muuttanut perheen nuorten luokse Ilomantsiin, jossa on avioitunut uudelleen Siisa Nuutisen (Sidsla Knutin) kanssa.

Siisa (tai Silja) Nuutinen ei ikänsä puolesta voinut olla Matin vanhimpien lasten äiti, mutta tuskin hän on nuorempienkaan äiti, sillä leskeksi jäätyään hän ei asu näiden luona Putkelassa, kuten luulisi, vaan hän asuu Ilomantsin kirkonkylässä ehkä omien sukulaistensa luona. Nuutisia asui siellä jo 1690-luvulla.

Päättelyä tukee vielä lisäksi se, että Ilomantsin Pitkälahden ensimmäinen isäntä Tahvo (Matinpoika) Tahvanainen kolmilla eri käräjillä mainitsee itse ottaneensa uudistilan haltuunsa ja raivanneensa sen itselleen. Milloinkaan hän ei puhu isästään.

Näin kokonaiskuvion kaikki osat olisivat varsin uskottavasti paikoillaan. Vahvistamatta jää ainostaan kysymys, oliko Leppävirran Matti Tahvanainen (Tafin) ja Ilomantsin Matti Tahvanainen (Tachvanain) sama henkilö. Tästä syystä päättelyyn on lisättävä: luultavasti niin oli.

Syitä suvun suppeuteen ja sen osien sammumisilmiöihin

Tahvanaisten suvun jäsenistö pysyi koko 1500- ja 1600-luvun ajan varsin suppeana niin Karjalassa kuin Savossakin. Tämä on tutkijan työtä helpottava asia, mutta ilmiön syitä hän joutuu miettimään.

Miksi suvun edustus Uudenkaupungin rauhan jälkeen on perin pieni, vieläpä Leppävirralla ja Ruokolahdella? Miksi sukuhaara on kokonaan sarnmunut usealta paikkakunnalta, kuten Säämingistä, Juvalta, Nilsiästä, VL:n Uudeltakirkolta ja Kivennavalta?

Syynä ovat varmasti olleet näiden vuosisatojen aikana sattuneet jatkuvat sodat, lukemattomat katovuodet ja monet muut vaikeudet. Esim. kun Täyssinän rauha solmittiin 25 sotavuoden jälkeen v. 1595, olivat tuhon jäljet varsinkin eteläisissä rajapitäjissä kammottavat. Mm. Uudenkirkon 373 talosta oli 226 taloa »öde och brände», autioita ja poltettuja. Kokonaisia kyliä oli vailla ainoatakaan asukasta.[53]

Useat, ehkä useimmat suvun jäsenet lienevät olleet vähävaraisia pieneläjiä, joista miehiä otettiin halukkaasti sotaväkeen, koska heistä ei ollut hyötyä veronmaksajina. He joutuivat maksamaan ns. »veriveroa». Anneli Mäkelä sanoo, että sotaväkeen joutuminen oli noina aikoina miehelle lähes kuolemantuomio, sillä jos hän ei kaatunut rintamilla, hän useassa tapauksessa menehtyi varuskunnissa raivoaviin tauteihin ja nälkään.[54] Perheen lisääntymiselle ei ollut niissä oloissa suuria edellytyksiä. Tällä tavoin lienee käynyt esim. niille Tahvanaisen suvun miehille, jotka 1600-luvun alussa elivät Juvan Koikkalassa ja sitten lyhyessä ajassa katosivat olemattomiin.

Pahinta jälkeä lienevät kuitenkm tehneet 1690-luvun tuhoisat kuolonvuodet ja niitä seurannut suuren Pohjan sodan aika, jolta on asiakirjatietoja saatavissa vain niukasti. Eräiden seurakuntien historiakirjoja on sentään säilynyt niiltäkin ajoilta. Niinpä esim. Rantasalmen haudattujen luettelo puhuu varsin karua kieltä:

Normaalivuosina Rantasalmella kuoli 50-80 henkeä. Vuonna 1709 siellä haudattiin kuitenkin 450 vainajaa ja v. 1710 yhteensä 785 vainajaa, joista 408 oli tuntemattomia kerjäläisiä. Pelkästään huhtikuulla 1710 kannettiin Rantasalmen joukkohautaan 317 tuntematonta, nälkään ja kulkutauteihin menehtynyttä vainajaa, joiden ruumiit oli kerätty teiden varsilta. Vastaavanlaista tilastoa voitaisiin tehdä Säämingin kuolleiden kirjasta. Tätä ajatellessamrne ihmettelemme, että sentään jotkut jäivät eloonkin. Varmaan tällaisissa oloissa sammui muun muassa Tahvanaisten nilsiäläinen, varsin lupaavasti alkanut sukuhaara.

Lähteitä ja viitteitä

[1] Marja Hakkaraisen tutkimus on pro gradu -työ, Kotimaisten kielten tutkimustoimistossa, Liisank. 16 Helsinki.

[2] Ilmari Lahti: Kristill. nimistömme alkuvaiheita, Virittäjä 1950:321.

[3] Hakkarainen: Stefanuksen hypokorismit, s. 4, liitteet 1 ja 2.

[4] Hakkarainen, sama, karttaliite.

[5] Suomalainen nimikirja: Tapanainen.

[6] VA 5006:21, 5034:29, 5043:20, 5098:46v 5232:28.

[7] VA 5000:75, 5086:-, 5098:13, 5160:57, 5248:51, 5211:2.

[8] Viljo Nissilä: Suomen Karjalan nimistö, s. 183.

[9] VA 5009:107.

[10] VA 5083:20.

[11] VA 8556:234 (1638), 8659:649 (1668), 8698:506 (1688) 8730:1764 (1702), 8762:799 (1711);Ruokolahden rippik. 1726-33:60,62, 1734:76,77.

[12] VA 5026:55 ja 5055:113.

[13] VA 9151.74

[14] VA 5009 146, 5043:59v, 5084:32, 5216:65.

[15] VA 6100:124.

[16] VA Jääski, Ranta, Äyräpää, II KO a7 1696 kesäkäräjät Uusik.:382.

[17] VA 8717:1276, 8727:1347.

[18] VA 6145: sakkol. 6v.

[19] J. Nuotto, Tahvanaisten suvun varhaisvaiheista, Sukuviesti 1985:3, s. 10 ja 1986: I, s. 38, 39; myös VA 6155:188 (1550).

[20] Arvo Soininen, Pohjois-Savon asuttaminen (PSA) II täydenn. painos v. 1981, ss. 64, 65, 75, 291, 300, 301.

[21] VA 6170:57 (1552), 6331a:254 (1561), 6344:33, 35v (1562).

[22] Savon vanhat tuomiokirjat, toim. Kauko Pirinen, ss. 35, 51.

[23] Esim. Kauko Pirinen, Savon historia II:1 s. 241; Nissilä SKN:119.

[24] VA 6331a:251, 254, Soininen, PSA: 23, 24, 291.

[25] VA 8698 1198, 8704:743

[26] VA 6202:27, sakkoluettelo.

[27] VA 6477:33.

[28] Vastaavan ajan voudintilit ja Låänint. henkikiriat, mm. seuraavat: VA 6170:57 (1552), 6282:5v (1558), 6303:85v (1559), 6331a:254 (1561), 6344:32, 34 (1562), 6363:16, 17 (1563), 6399:139 (1566), 6439:20 (1570), 6477:33, 35v (1574), 6592:87 (1588), 6641:21 (1595), 6655:4 (1597), 6680:17 (1600), 6710:229 (1605), 6762:41 (1614), 8594:79-81 (1648), 8596:914 (1649), 8607:1168 (1652), 8613:1131 (1654), 8617:660 (1655) 8640:716v (1662), 8650:1441 (1665), 8656:1164 (1666), 8666:1058 (1671), 8684:900 (1678).

[29] VA 8617:21 (1655), 8686:1566 (1657), 8643:1206 (1663), 8708:627 (1693), 8712:1951 (1694), 8717:2126 (1697).

[30] Tietoon antoi vihjeen Eino Laitinen, Forssa.

[31] Anders Boijes Doomböcker aff Nyslotts lähn, Ruotsi II, fotostaatit, mikrof. FR 135, VA.

[32] Joroisten pitäjää ei vielä silloin ollut; J:n kymmenes kuului Juvaan.

[33] Y1. asutusluettelo, Juva, s. 48b, myös »Mads Stafuanni» VA 6707:4.

[34] Suomen yl. asutusluettelo, Juva.

[35] VA 6713:7 ja 6713:56, vrt. Suomen yl. asutusluettelo, Juva.

[36] VA 6729:290, vrt. Suomen yl. asutusluettelo, Juva.

[37] Pirinen PSH II:1 ss. 708, 709, 794.

[38] VA 8600:136.

[39] VA 8769:553 (1723), 8781:624 (1727).

[40] Veijo Saloheimo, Pohjois-Karjalan historia II:382 taulukot, myös sivut 104-120.

[41] VA9790:1090.

[42] VA 8768:2342 (1722), 8769:646 (1723), vrt. Saloheimo, PKH III karttaliite (Pohjois-Karjalan asutus 1722-1810), josta Pitkälahti puuttuu.

[43] Ilomantsin käräjät 6-9. 3. 1734:79-80 VA käyttöf. ES 1804.

[44] Tilan omistaa nykyisin prof. Jorma Tahvanainen, joka polveutuu suoraan sen ensimmäisestä isännästä Tahvo Tahvanaisesta

[45] Ilomantsin käräjät 14.1.1723:4, VA käyttöfilmi ES 1802.

[46] Kauko Pirinen, Savon historia II:1:223.

[47] Soininen PSA: 121.

[48] Aulikki Ylinen, Jääsken kihlakunnan historia I:154; Tapio Hämynen, Heinäveden historia I, Joensuu 1986, s. 70.

[49] Soininen, PSA: 57, 58.

[50] VA 9649:39v ja 9652:104v.

[51] Saloheimo PKH II s. 384, taulukko 18.

[52] Lauri Kettunen, Suomen murteet III, murrekartasto; Aimo Turunen, Itäisten savolaismurteiden äännehistoria: Alkusanat.

[53] VA 5731: Uusikirkko, f. 36.

[54] Anneli Mäkelä, »Ajattele historiaksi», Sukuviesti 1984 n:o 10, s. 12 »Sotilaat».

Referat

Namnet Tahvanainen i Savolax och Karelen i äldre tid. Namnet Tahvanainen är av vanlig östfinsk typ och härlett ur helgonnamnet Staffan. I södra Karelen nämns personer med namnet Tahvanainen kring mitten av 1500-talet i Jääskis, Kivinebb och Nykyrka, men senare har det påträffats där bara i två enstaka fall innan det från 1720-talet förekommer kontinuerligt i Ruokolax. I södra Savolax har bara ett osäkert fall (»Michel Taffanoy» i Visulax 1547) påträffats innan namnet under 1600-talets första decennium uppträder i Säminge och Jockas. I sistnämnda socken förefaller namnet Tahvanainen att ha förändrats till Teivainen.

Som kärnområde för släkten Tahvanainen framstår Leppävirta, där namnet uppträder kontinuerligt från 1550-talet, då flera släktmedlemmar bosatte sig i byarna Konnuslahti och Saijanlahti. Från Leppävirta spred sig släkten på 1650-talet till Haluna by i Kuopio, numera Nilsiä. Därifrån kom kanske den Lars Tahvanainen, som bodde i Karhunpää i Nurmes 1722, men inte senare.

Släkterna Tahvanainen i Leppävirta och Ruokolax fortlever med ganska litet medlemsantal. De flesta av de c. 1700 nutida bärarna av namnet är ättlingar till Matts Tahvanainen, som på 1690-talet röide upp nyhemmanet Pitkälahti i Röykkylä by i Ilomants. Hans barn och barnbarn förtecknas i slutet av artikeln. Uppgifter om Matts Tahvanainen har inte stått att finna på annat håll innan släkten dyker upp i Ilomants. Författaren framför hypotesen, att han möjligen är den Matts Tenhuinen som nämns på Soisalo i Leppävirta 1693-97.

Genos 58(1987), s. 1-23

© Tekijät ja Suomen Sukututkimusseura - Författarna och Genealogiska Samfundet i Finland

[ Artikkelin alku ]

Aiheenmukainen hakemisto | Vuoden 1987 hakemisto | Vuosikertahakemisto