[ Artikkelin loppu ]
Katsaus vuosikokouksessa 7.4.1987 - Översikt vid årsmötet 7.4.1987
Suomen Sukututkimusseura vietti näkyvästi 50-vuotispäiväänsä 20 vuotta sitten ja 60-vuotispäiväänsä vuosikymmentä myöhemmin. Täyttäessämme nyt 70 jätämme juhlimiset vähemmälle. Niihin löytyy taas aihetta jo viiden vuoden perästä. Tänä vuonna Sukututkimusseura keskittyy arkiseen työhön maamme sukututkimuksen ja sukututkijoiden hyväksi.
Seura perustettiin 70 vuotta sitten tieteelliseksi yhteisöksi. Tieteellisyyden ehkä tärkeimpänä ilmenemismuotona on kautta vuosien ollut laadukkaiden selvitysten julkaiseminen. Tänä vuonna olemme jo julkaisseet vuosikirjan ja esitelmäkokoelman Suku ja Tieto 3. Noin kuukauden sisällä ilmestyy rovasti Anders Josef Europaeuksen elämäkerta ja lisää julkaisuja on suunnitteilla sekä tutkimustulosten että apukirjallisuuden alalta. Toiveita on siitä, että vuoden loppupuolella valmistuu kauan kaivattu teos: uusi sukuhakemisto eli painettujen sukuselvitysten aakkosellinen hakuteos.
Viime vuosikymmenien aikana Seuran vuosikirjoja on julkaistu yhä harvemmin. Syynä on ollut niiden kalleus. Äskettäin ilmestynyt vuosikirja on taas rasittanut pahasti talouttamme. Toivomme uusien julkaisujen lisäävän myyntituloja, mutta talouden vakautumista hidastaa Suomen Akatemian tarjoama ikävä yllätys; apurahamme, joka viime vuonna oli 60 000 markkaa, laski tänä vuonna 40 000 markkaan.
Rasittunut talous osoittaa toki tieteellisellä seuralla toiminnan tervettä vilkkautta. Pyrimme jatkamaan toimintaa säästäen, mutta ilman supistuksia, ja toivomme rahallisen avun löytyvän jostakin, jos talouskriisi syvenee.
Poikkeuksellisia ovat sen sijaan ajankohtaiset huoneisto-ongelmamme. Viimeistään ensi vuoden kesällä meidän on muutettava Säätytalosta muualle, koska talossa alkaa peruskorjaus. Kymmenkunta vuotta sitten, jolloin samassa talossa olleet muut kirjastot yhdistettiin toisiin tieteellisiin kirjastoihin, Sukututkimusseura ei voinut hyväksyä ehdotusta kirjastomme sulattamisesta Helsingin Yliopiston Kirjastoon, jossa se olisi hajonnut muihin laajoihin kirjakokoelmiin. Tämä olisi ollut kirjastomme saamien testamenttien ja lahjoitusten ehtojen vastaista eikä kirjasto enää olisi tarjonnut suku- ja henkilöhistorialle yhtä tehokasta apua tietojen löytämiseksi vaikeasti hallittavasta laajasta ja kirjavasta kirjallisuudesta kuin ennen. Seuran kirjasto on 1980-luvulla yhä edelleen ollut Säätytalossa, mutta valtio ei enää ole sen toimintaa muulla tavoin tukenut.
Pitkän etsimisen jälkeen selvisi äskettäin, että Sukututkimusseura voi saada tiloja Suomen Kulttuurirahaston ja Alfred Kordelinin säätiön yhdessä ostamista taloista Maariankadulla, joiden tiloja tarjotaan kulttuuritarkoituksiin. Tietoa ei kuitenkaan vielä ole sinne jäämisen taloudellisista ehdoista eikä siitä, miten ne voitaisiin täyttää. Selvitystyö ja ratkaisumahdollisuuksien etsiminen jatkuu.
Koulutuksen organisointi ja toteuttaminen on sukututkijoille tärkeä asia, jossa Sukututkimusseuralla ei ole ollut hyvin näkyvää osaa. Seura voi saada apurahoja valtiolta joko tieteellistä toimintaa varten tai aikuiskoulutukseen, mutta ei kumpaankin yht'aikaa. Oman toimintamme painopisteen sijoittaminen edelleen tieteelliselle puolelle on ollut järkevää, kun kansan- ja työväenopistot ovat kyenneet järjestämään sukututkijoiden alkeiskoulutuksen hajautetusti maamme kaikissa osissa. Sukututkimusseura on voinut auttaa opetusohjelman suunnittelussa ja joskus opettajien hankinnassakin. Koulutusalalla toimintamme painopiste on jatkokoulutuksessa, mm. sukututkimusopintopäivien järjestämisessä. Kymmenennet suomenkieliset päivät pidettiin maaliskuussa Hyvinkäällä ja kolmannet ruotsinkieliset viime vuoden marraskuussa Uudessakaarlepyyssä.
Sukututkimuksen hyvien oppi- ja käsikirjojen aikaansaanti on osoittautunut vaikeaksi. Sukututkimusseura on lämpimästi kiitollinen siitä arvokkaasta työstä, jonka Sukuyhteisöjen Tuki ja Sukuviestilehti ovat tehneet tällä alalla. Toivomme merkittävää parannusta tähänastiseen tilanteeseen, kun uusi laajahko sukututkimuksen käsikirja ilmestyy lähiaikoina.
Jag har på finska försökt ge en översikt av aktuella frågor inom några av Genealogiska Samfundets viktigaste intresseområden. Vid 70 år kan det också passa att betrakta hur förhållandena och arbetsbetingelserna har förändrats genom åren. När Samfundet grundades krävde släktutredningarna resor till kyrkoarkiven eller vidlyftig korrespondens med dem. Från 1920-talet till 1950 skapade Osmo Durchman och Genealogiska Samfundet de avskrifter av historieböckerna som nu är oumbärliga för oss och under följande decennium kom mikrofilmerna av kommunionböckerna till. Det här innebar väldiga förbättringar i möjligheterna att bedriva släktforskning. En ytterligare förbättring håller på att växa fram under 1980-talet. Genealogiska Samfundet har inte behövt ta sig an frågorna om datorhjälp i släktforskningen, eftersom en speciell ny förening har samlat experterna på den frågan. Vi är dem mycket tacksamma både för utvecklandet av egentliga släktutredningsprogram och för de många värdefulla register deras arbete med datorerna redan har gett oss.
Möjligheterna till släktforskning har alltså utvecklats enormt under de gångna sjuttio åren och förbättringarna fortsätter. Men också utvecklingsdrag i motsatt riktning har uppträtt. För att spara arkivhandlingarna får vi inte längre studera dem i original, utan normalt bara på mikrofilmer, som betänkligt ofta är dåliga och vilkas kataloger lämnar mycket övrigt att önska. Och den största olägenheten är bristen på läsapparater. Den kan avhjälpas bara med mera pengar för flera apparater och större utrymmen att ställa upp dem i.
Kuvasin ruotsiksi sukututkimuksen edellytysten kehittymistä Suomessa 70 vuoden aikana. Näiden edellytysten parantamisessa Suomen Sukututkimusseuralla ajoittain on ollut merkittävä osa. Mahdollisuuksia niiden kehittämiseen on edelleenkin paljon ja Seuran hallitus on pohtinut, miten voisimme tässä vaiheessa parantaa sukututkijoiden työmahdollisuuksia rajallisten voimavarojemme puitteissa. Päädyimme siihen, että 70-vuotisen toimintamme juhlimisen asemesta otamme työohjelmaamme maamme seurakuntien vanhimpien rippikirjojen julkaisemisen painettuina.
Ainakin 1700-luvun jälkipuoliskolta alkaen rippikirjoja on yleensä verraten helppo - käyttää alkuperäisinä tai mikrofilmeinä. Vanhimpien kirjojen vastaava käyttö on yleensä paljon vaikeampaa. Teksti on usein vaikeasti tulkittavaa ja kirjojen rakenne ja sisältö vaihtelevat suuresti. Tutkijalta kuluu paljon aikaa kunkin yksittäisen kirjan käytön ja tulkinnan oppimiseen, ja väärinkäsitysten vaara on suuri.
Sukututkijoille olisi suureksi hyödyksi saada juuri vanhimmat kirjat käyttöönsä asiantuntijan huolellisesti tulkitsemina sekä täydennettyinä hakemistoin ja käyttöä helpottavin selostuksin. Kokemusta on saatu Suur-Ruoveden vanhimpien rippikirjojen julkaisemisesta yksityisen tutkijan toimesta.
Emme laske kirjojen valmistuvan tiheätä tahtia. Sukututkimusseura ei voi maksaa tekstien tuottamisesta painettaviksi ja painatuksenkin kustantaminen on selvitettävä erikseen kunkin niteen osalta. Mutta Seura voi inspiroida ja ohjata asiantuntevia työn suorittajia, auttaa rahoituksen hankkimisessa muualta, tarkastaa käsikirjoitukset ja ottaa kirjat julkaisusarjaansa. Edellytämme, että kirjojen ulkoasu yleensä jää yksinkertaiseksi ja painokset pieniksi. Ensimmäinen julkaisu on jo valmistumassa painotyötä varten. Se sisältää Keuruun vanhimmat rippikirjat vuodesta 1696 vuoteen 1756. Kirjassa on selittävä johdanto ja hakemistot; sen toimittajana on Matti J. Kankaanpää. Toivomme sille seuraajia lähivuosina.
Monia muitakin asioita Suomen Sukututkimusseuran pitää ajaa lähivuosina sukututkimuksen edellytysten parantamiseksi. Seura tarttuu luottavin mielin ja työintoisena kahdeksannen vuosikymmenensä tarjoamiin tehtäviin.
Selostus - Referat
Ruotsinkielinen jakso: Sukututkimuksen ehdot ovat muuttuneet suuresti 70 vuoden aikana. Seuramme alkuaikoina sukuselvityksen laatiminen edellytti matkustamista kirkonarkistoihin tai laajaa kirjeenvaihtoa niiden kanssa. Tilannetta paransi suuresti historiakirjojen kopiointi Sukututkimusseuran toimesta vuosisatamme toisella neljänneksellä ja etenkin kirkonkirjojen järjestelmällinen mikrofilmaus 1950-luvulla. Tietokoneiden käyttö tuo 1980-luvulla lisää parannuksia. Sukututkimusseura on kiitollinen Sukutietotekniikka-yhdistykselle sen arvokkaasta työstä tällä alalla.
Kehityksen valitettavia piirteitä ovat alkuperäisten asiakirjojen laajenevat käyttökiellot, usein huonot filmikopiot ja -luettelot sekä katselulaitteiden riittämätön määrä.
De finska avsnitten, inledningen: Genealogiska Samfundet i Finland har sedan begynnelsen varit ett vetenskapligt samfund. Utgivningen av publikationer är en huvudgren i verksamheten. I år har två publikationer utkommit och en tredje ligger i tryck. Utöver tidskriften Genos förbereds ytterligare publikationer, bl.a. ett repertorium över tryckta släktutredningar. Samfundets ekonomi är anstrangd på grund av stora utgifter för tryckning och minskade anslag från Finlands Akademi.
Samfundets bibliotek och byrå måste om ett at flytta från Ständerhuset som skall renoveras. Sedan slutet av 1970-talet får biblioteket inte statligt stöd. Efter långt sökande räknar Samfundet nu men att få en lokal i ett hus för kulturaktiviteter i Helsingfors, men de ekonomiska villkoren och möjligheterna att i längden uppfylla dem har ännu inte klarnat.
Undervisningen i släktforskning sköts i huvudsak av medborgar- och arbetarinstituten. Genealogiska Samfundet har deltagit i uppgörandet av kursprogram och ibland i rekryteringen av lärare. En större insats gör Samfundet inom fortbildningen efter grundkurserna, d.v.s. i de släktforskarkonferenser som numera hålls årligen på finska och vartannat år på svenska. Hopp finns om att den svåra bristen på goda kursböcker lindras när en finsk handbok släktforskning kommer ut, troligen detta år.
Slutet: Genealogiska Samfundet upptar vid sitt 70-årsjubileum i sitt program utgivning av församlingarnas äldsta kommunionböcker i tryck. Avsikten är att ge ut tillförlitliga tolkningar av de ofta svårlästa böckerna samt att tillfoga dels inledande kommentarer och anvisningar, dels register. Utgivningstakten blir knappast snabb; den bestäms främst av tillgången till personer med intresse för arbetet och förmåga att utföra det. Samfundets roll blir att leta upp och inspirera dem, att skaffa medel till arbete och tryckning, att ge råd och kontrollera resultaten saint att ge ut böckerna i sin skriftserie - normalt med enkel typografi och små upplagor. Manuskriptet till Keuru församlings kommunionböcker för åren 1696-1756 föreligger färdigt och går snart i tryck.
© Tekijät ja Suomen Sukututkimusseura - Författarna och Genealogiska Samfundet i Finland
[ Artikkelin alku ]
Aiheenmukainen hakemisto | Vuoden 1987 hakemisto | Vuosikertahakemisto