[ Artikkelin loppu ]

Sukututkimus ja suurvalta-ajan sotilaat

Valtiotieteen kandidaatti MATTI J. KANKAANPÄÄ, Virrat

Ruotsi-Suomen 1600-luvun alussa alkanut suurvaltakausi päättyi v.1700 alkaneeseen suureen Pohjansotaan. Pohjoisen suurvallan armeija oli suurelta osin kotimaisen rahvaan joukosta koottu. Suomalaisten osuus suhteessa väkilukuun oli huomattava. Päällystö, lukuunottamatta näitä sotilaita on varsin vähän sijoitettu tutkittuihin sukuihin. Voidaan kysyä, onko tavallisten sotamiesten sijoittaminen sukurunkoihin laajemmassa mitassa mahdollista 1600-luvulla, jolloin kirkonkirjoista vain joskus vuosisadan loppupuolella voi olla apua.

On joitakin pitäjänhistorioita, esimerkiksi Eero Kojosen kirjoittama Alavuden historia, joista päätellen kysymykseen voisi vastata myönteisesti: sotilaat mainitaan usein jonkin talon pojiksi, veljiksi tai rengeiksi, toisinaan vävyiksi tai veljenpojiksi. Tähänastinen näkökulma on ollut sotilas- tai paikallishistoriallinen, mutta ehkä asia on sen arvoinen, että siihen kannattaisi syventyä myös sukututkimuksen näkökulmasta.[1]

Lähteet

Tapana on - jos mahdollista - selvittää sotilaat ensin kirkonkirjoista ja vasta tämän jälkeen etsiä heidän vaiheisiinsa lisätietoja sotilashallinnollisista lähteistä. Mutta tutkittaessa 1600- lukua on kirkonkirjoista harvoin apua, koska kirjoja on vähän ja näiden vähien kirjojen tietoarvo sotilaiden kohdalla on yleensä vähäinen. Henkikirjoja on 1630-luvulta alkaen, mutta sotilaiden tutkiminen niistä on ongelmallista, koska sotilaat olivat henkirahan maksusta vapaita eivätkä siten ole henkikirjoissa. Sotilaiden vaimoja henkikirjoissa on, mutta vaimo kertoo itse sotilaasta vain välillisesti. Tuomiokirjoissa sotilaista voi olla tietoja kuten muustakin väestöstä, mutta järjestelmällisen, sotilaista kertovana lähteenä tuomiokirjoja ei voitane pitää.[2]

Suomalaisista sotilaista kertovaa lähdeaineistoa on kertynyt sekä Suomen että Ruotsin arkistoihin. Suomen Sota-arkistossa ei vuotta 1809 vanhempien aikojen sotilaista ole tietoja. Maakunta-arkistoissa olevissa lääninhallitusten arkistoissa on tietoja lähinnä vasta 1700-luvulta ruotujakolaitoksen ajoilta (mm. sotilasmaakirjoja ja pääkatselmusrullia). Uudenmaan ja Hämeen lääninhallituksen arkistossa on säilynyt sotilasmaakirjoja vuosilta 1652-1679 ja niissä on aineistoa myös muista lääneistä.[3]

Erityiset 1600-luvun sotilaista kertovat lähdesarjat ovat Suomen Valtionarkistossa (VA)ja Ruotsin Sota-arkistossa (KrA). Jälkimmäisen luetteloista ja arkistoaineksesta on olemassa hyödyllistä kirjallisuutta julkaistuna. Huomattava osa KrA:n Suomea koskevasta aineistosta on VA:ssa ja eräillä historian laitoksilla käytettävissä mikrojäljenteinä, joista VA:ssa on luetteloita.[4]

Suomen Valtionarkistossa oleva sotilaista kertova lähdeaineisto sisältyy toisaalta ns. militaria-sarjaan ja toisaalta voudin- ja läänintileihin. Näiden lisäksi VA:ssa on eräitä kokoelmia. Vanhimmat sotilaista kertovat tiedot löytyvät tileistä. Verohelpotusten ja palkkauksen takia tietoja löytyy sen maakunnan tileistä, josta joukot oli koottu. Huollon takia joukoista voi olla tietoja sen maakunnan tileissä, missä joukot kulloinkin liikkuivat. Sotilaiden avulla yritettiin myös asuttaa autiotiloja tai heille annettiin palkkioksi joitakin tiloja. Esimerkiksi vuodelta 1602 tilikirjoissa on luettelo ylä-satakuntalaisen J. Wendtin maanihdeistä, jotka sijoitettiin auiotiloille.[5]

Tileissä voidaan luetella tavalliset sotamiehetkin nimiltä. Näissä kuten muissakin sotilaista kertovissa lähteissä vallitsi se nimikäytäntö, joka yleisestikin siihen aikaan oli käytössä ja jossa Itä- ja Länsi- Suomen välillä

ovat tunnetut eronsa: Itä-Suomessa sukunimi oli yleisesti käytössä ja patronyymi oli harvinainen; Länsi-Suomessa patronyymi oli yleisesti käytössä ja sukunimi tai muu lisänimi harvinainen. Kotipaikkaa ilmaisevaa lisänimeä vanhimmissa tileissä ei yleensä ole, joten miesten yhdistäminen kyliin ja taloihin tuottaa suuria vaikeuksia.[6]

Noin 1620 alkaen on kaksi lähderyhmää, joihin 1600-luvun sotilaiden tutkimus voi nojautua: ruodutus- ja väenottoluettelot sekä rullat. Edellisiä voidaan luonnehtia täysi-ikäisen miesväestön henkikirjoiksi. Pitäjien miespuolisen väen piti kutsuttaessa saapua tilaisuuteen, jossa heidät laitettiin 10 miehen ryhmiin (ruotuihin) ja jossa aina yksi kymmenestä kirjoitettiin sotamieheksi. Rälssitiloilla asuvat pääsivät puolta pienemmällä »miesverolla», sillä heitä sai olla 20 miestä tällaisessa ruodussa, josta yksi otettiin sotilaaksi.[7]

Bogha Längh i Längelmä fierdingh, vthi Säxmäki Häredh beläghen. Then 18 Maij A:o 1638.

Nämpdhen

Markus Erichsson i Talfwiastaipal, Peer Erichsson i Talfwiastaipal, Jöran Madtzson i Magnusist, Madtz Enewaldsson i Näfualax, Hindrich Erichsson i Tihalast, Jöran Clemitsson i Koliokannust, Knuth Bertillsson i Pouckalla, Måns Madtzson i Eraslax, Grellss Erichsson i Kyllinoijast, Lasse Bertilsson i Wästillast, Pawall Eshilsson i SawiNiemist, Jacob Erichsson i Koiwoniemist.

Coppala

Koska essimerkki kertoo usein paremmin kuin pariaatteellinen selostus asiasta, jossa pääsäännöstä poikkeukset ovat yleisiä, ohessa on sivu Längelmäellä 18/5 1638 pidetystä ruodutustilaisuudesta. Ensin luetellaan täysi lautamiehistö ja sitten miehet kylittäin ja taloittain. Koppalan kylässä oli vain isäntä, Piittalassa oli isäntä, joka mainitaan myös ruotumestariksi, ja isännän serkku (sedän poika). Vaikka Eräslahden kylässä oli kolmen isännän lisäksi yksi poika, kirjoitettiin Tuomas Pertunpoika -niminen isäntä sotilaaksi tästä ensimmäisestä ruodusta.[8]

Lähteiden tasolla siirtyminen ruotujakolaitokseen merkitsee sitä, ettei sen jälkeen enää laadittu tällaisia ruodutus- ja väenottoluetteloita. Siirtyminen tapahtui suurimmassa osassa Suomea 1690-luvulla. Ruodutus- ja väenottoluettelot ovat käytettävissä omana lähdesarjanaan kronologisessa järjestyksessä ja niihin voi sisältyä pitäjittäin luetteloita vastakirjoitetuista sotilaista. Väenoton avulla koottiin jalkaväki, mutta erityisesti ruotsinkielisistä rannikon ja saariston pitäjistä kootut miehet sijoitettiin laivamiehiksi laivastoon, ja muutamista Pohjanmaan pitäjistä otettiin sotamiesten asemesta kirvesmiehiä laivanrakennustöihin. Ratsuväki koottiin eri järjestelmän avulla.[9]

Rullat ovat sotaväen joukko-osastoissa pidettyjä luetteloita armeijassa olevista, sekä päällystöstä että tavallisista sotilaista. Käytännössä tämä »rullor»-sarjana tunnettu lähderyhmä sisältää luonteeltaan erilaisia luetteloita. Rullia oli erikseen palveluksessa olevista ja kotona olevista (hemma varande). Näiden lisäksi oli ns. apurullia (birullor), joissa olivat ne sotilaiksi kirjoitetut, jotka eivät sisältyneet edellisiin eivätkä olleet vapautuneet palvelusvelvollisuudesta. Ennen kuin tarkastellaan näitä yksityiskohtaisemmin, jokin sana niistä perusteista, joihin sotilaiden sukututkimus voi nojautua.[10]

Rektytointi paikkakunnittain

Sotaväki on Suomessa aina koottu »alueperiaatteella». Saman pitäjän alueelta kootut miehet palvelivat samassa rykmentissä ja usein vielä samassa komppaniassa. Siten tutkittaessa sukua, jolla on juurensa tietyllä paikkakunnalla, voidaan suvun sotilaiksi otettujen vaiheita yrittää jäljittää joukko-osastosta, jonka miehet tuolta alueelta koottiin. Joitakin alkuvaikeuksia syntyy sen johdosta, että joukko-osastot 1600-luvulla kulkivat kulloisenkin päällikkönsä nimellä. Rykmenttien päälliköistä on luetteloita, ja rullor-sarjan niteiden alussa on hakemisto, jossa mainitaan, mistä maakunnasta rykmentti on koottu. Oikea komppania on selvitettävä tutkimalla. Toisinaan tutkimusta auttaa merkittävästi se, että komppanioissa olevat miehet luetellaan pitäjittäin. Rekrytointialueista on ruotujakolaitoksen ajalta karttoja, jotka yllättävän hyvin ovat käyttökelpoisia myös vanhemman ajan suhteen.[11]

Sotatoimien yhteydessä komppaniat saattoivat supistua niin pieniksi, että niitä yhdisteltiin ja miehiä siirreltiin. Täydennysmiehet eivät aina sijoittuneet samaan komppaniaan kuin pitäjästä aikaisemmin otetut miehet. Yleensä silti miehet maakunnan tarkkuudella olivat samassa rykmentissä. Poikkeuksia on, mutta ne ovat havaintojeni mukaan hyvin harvinaisia. Olen Porin rykmentin miehiä tutkiessani tavannut vain kaksi poikkeusta. Vuoden 1649 rullissa on kokonainen komppania »vierailta» vaikuttavia miehiä -nen johtimisine sukunimineen. Tässä Jakob Trautmanin komppaniassa ovat mm. sotilaat Hilduinen, Mustoinen ja Assikainen. Miehet lienevät savolaisia tai Hämeen jalkaväkirykmentin rautalampilaisia miehiä. Pohjanmaan rykmentin miesten joukosta löytyy vuoden 1635 rullista sinne ilmeisesti täydennysmiehinä sijoitettuja satakuntalaisia Kangasalan, Pirkkalan, Ruoveden, Lempäälän, Vesilahden, Hämeenkyrön ja Kokemäen pitäjistä.[12]

Tutkimuksen kannalta on huomattava, että vaikka rykmentit koottiin maakunnittain, oli usein enemmänkin sääntö kuin poikkeus, että rykmentin komppanioita oli kaukana toisistaan sen lisäksi, että aina oli joitakin kotimaahan jääneitä miehiä. Esimerkiksi v. 1646 Porin rykmentin useita komppanioita oli pääarmeijan mukana Saksassa, muutaman komppanian ollessa Saarenmaalla ja Riiassa. Vuosikymmentä myöhemmin puolet rykmentistä oli Liivinmaalla ja toinen puoli Pommerissa.[13]

Rullissa mainittavat lisänimet (Itä-Suomessa sukunimet) ovat kriteeri, jonka avulla sotilaiden sukua voidaan tutkia. Toisin kuin myöhempinä aikoina 1600-luvun sotilaille ei annettu keinotekoisia vieraskielisiä lisänimiä. 1600-luvun sotilaat mainitaan useimmiten sen kylän tai talon nimellä, josta heidät oli sotilaaksi otettu.

1600-luvulla yleistyi tapa - jos siihen oli varaa - palkata sijainen, jolloin sotilaaksi kirjoitetun ei tarvinnut itse astua palvelukseen. Jos palkkamies kuoli palveluksessa, palkkaaja vapautui velvollisuudesta. Mutta jos - kuten usein sattui - palkattu mies karkasi, palkkaaja oli vaarassa joutua sijalle itse. Silloin kun sijainen ei ollut oma poika, veli tai muu lähisukulainen, sijaisen suvun tutkiminen on ongelmallisempaa kuin ruodutetun suvun tutkiminen.

Se, mistä sijainen oli kotoisin, kyllä usein mainitaan ja aika usein kylän tarkkuudella. Sijaisia palkattiin myös kauempaa, ja silloin kotipaikkaa ei aina mainita pitäjää tarkemmin. Esimerkiksi kapteeni Iivari Iivarinpojan komppaniassa oli loimaalaisten joukossa Paavo Antinpoika, joka oli syntynyt Ruovedellä ja joka oli Sakkeus Luukkaanpojan Mälläisistä renkinä joutunut riveihin. Sakkeus oli ilmeisesti 1638 ruodutettu sotilaaksi ja palkkasi renkinsä sijaisekseen, ja tämä renki oli riveissä vuonna 1643.[14]

Esimerkkejä rullista

Rullista löytyvien tietojen luonne selvinnee parhaiten esimerkeillä. Vuodelta 1638 olevan apurullan otsikko kertoo sen sisältävän luettelon karanneista ja tietymättömissä olevista nihdeistä alueittain jäsennettynä. Ensimmäisenä on Ylä-Satakunnasta Ruoveden pitäjä. Vasemmalla on vuosiluku, joka kertoo milloin tällä sivulla olevat miehet on kirjoitettu sotilaiksi. Seuraavalla sivulla olisi viisi vuonna 1627 kirjoitettua, 12 vuonna 1628 kirjoitettua ja viisi vuonna 1630 kirjoitettua, jne.[15]

Useimmat apurullassa olevat ovat karanneita. Yleensä mainitaan myös, minne kyseinen henkilö on karannut, tai ainakin se, mistä hän on karannut. Voisiko näitä ilmoituksia pitää muuttomerkintöinä? Tiedossani ei ole yhtään tapausta, jossa näiden merkintöjen avulla muutto olisi selvinnyt. Periaatteessa tuntuisi mahdolliselta, että listan ensimmäinen Yrjö Olavinpoika Rautaskorvesta (tarkoittaa Riuttaskorpea Kurussa) löytyisi Ilmajoelta tämän ilmoituksen avulla, jos hän saattoi olla siellä vapaana vielä 12 vuotta myöhemmin. Eräät Ruotsin Värmlandista tai suomalaismetsistä löytyvät Nevoset (Neuvoset?) saattaisivat olla luettelossa mainitun Vilpun jälkeläisiä.[16]

Apurullassa on 13 vuonna 1626 Ruovedeltä kirjoitettua miestä. Määrä tuntuu suurelta. Tietoja voidaan tarkistaa, sillä vuoden 1626 kirjoitetuista sotilaista on luettelo. Siinä on 24 Ruovedeltä sotilaaksi kirjoitettua. Nimivertailu osoittaa, että samoja nimiä myös löytyy, kaikki paitsi listan viimeinen. Listan viimeinen lieneekin ollut kotoisin Orivedeltä eikä Ruovedeltä, koska vuoden 1626 rullassa Orivesi on heti Ruoveden perässä.[17]

Talojen maanluonto on yksi tekijä, joka voi vaikeuttaa sotilaiden tutkimista. Rälssitiloilta otetut sotilaat ovat usein erikseen ryhmiteltyinä aatelisten tilanhaltijoitten mukaan, ja he saattoivat joutua eri komppaniaan kuin pitäjän muut miehet. Tietyn talon sotilaita tutkittaessa on siten selvitettävä, oliko talo kruununtalo tai perintötalo vai rälssiä. Jos talo oli rälssiä, on selvitettävä kenen rälssiä se oli.

Kirjoitetaan tähän mainittu vuoden 1626 sotamiesluettelo:

Rulla uppå nyvtskrefne K(neckte)r för åhr 1626, öfwersatagunden, Ruowesi Sochenn,

Larss Peersonn i Wakaniemj

Jören Olofsonn i Riuttaskorpi*

Jacob Jacobsonn i Kariula

Hindrich Olofsonn i Pihlalax

Hindrich Larsson ibidem

Jören Pynich Wärinmaia

Clemet Påålssonn i Jechdysspåchia

Madz Jörensson i Hauhu*

Jönss Madtz i Wirdois

Påwell Pedersson i Kahilaby*

Erich Matzsonn i Pauluwesi*

Jönns Pedersson i Kiwijerfuj

Olof Olofssonn i Liesjerfuj*

Philipus Neuåinenn i Sarijerfuj*

Jakob Hindrikainen i Hapamäkiby*

Luchas Erichsson i Sunusslax

Nielss Hindersson i Elämäntaiwall

Clemet Michelssonn i Keuru

Frelsess knechter:

Jören Erichsson i Huåpiåniemi

Peer Sigfredsson i Hongawesi*

Erich Påellsson i Niemiswesi*

Matz Erichsson i Witamäki*

Matz Nielsson i Weissar*

Axell och Jönss Kurck skulle uthnampna een knecht för deres landbönder*

Tähdellä merkityt löytyvät apuluettelosta. Vuoden 1638 rulliin sisältyy myös muita luetteloita. Kuolleiden luettelosta (extract oppå dhe dödhe knichter) ylläolevan sotamiesluettelon sisältämiä nimiä ei löydy. Vuonna 1638 Porin läänistä koottu Metstaken rykmentti oli varusväkenä Stralsundissa ja tarkastettiin siellä kuukausittain. Ruoveden seudun nimiä löytyy kapteeni Adolf Bärgin komppaniasta ja muutama nimi myös kapteeni Johan Hanssonin komppaniasta. Vuonna 1626 sotilaiksi ruodutettuja ei joukossa näytä enää olevan, mutta yksi nimi löytyy kotona olevien nihtien luettelosta, jossa Tapani Yrjönpoika »i Pynni werenoia» sanotaan otetun isänsä puolesta. Tapanin isä oli siten Yrjö Pyynikki (Pynnönen?). Muita täytynee etsiä vanhemmista luetteloista.[18]

Vuodelta 1634 on olemassa tarkastusluettelo, jossa vuoden 1626 kohdalla mainitaan kaikki silloin sotilaiksi kirjoitetut. Vaakaniemen Lauri Pekanpoika oli kotona (hemma seges legdt). Karjulan Jaakko Jaakonpoika karkasi heti Turusta Norrbotteniin. Ne, jotka mainitaan Preussissa kuolleiksi, olivat siis olleet joukoissa mukana sotatoimialueella: Heikki Olavinpoika ja Heikki Laurinpoika Pihlajalahdelta, Juho Pekanpoika Kivijärveltä, Lauri Erkinpoika Sunuslahdelta (tarkoittaa Suluslahtea), Niilo Heikinpoika Elämäntaipaleelta, Klemetti Mikonpoika Keuruulta ja Yrjö Erkinpoika Huopioniemestä.

Yrjö Pyynikin (Pynach) sanotaan karanneen Ilmajoelle ja asettaneen Tapani-poikansa tilalleen. Klemetti Paavonpoika Jäähdyspohjasta oli kuollut kotona. Juho Matinpoika Virroilta oli karannut ja hänen veljensä Lauri Matinpoika oli hänen asemestaan viety Liivinmaalle. Koska Juhon sanotaan 1634 asuvan taloa, täytyy kyseessä olla Virtainkylän Marttisen isäntä ja hänen veljensä.[19]

Vuoden 1635 rullat valottavat Lauri Vaakaniemen tietoja siten, että hän palkkasi itselleen sijaisen, mutta tämä sijainen ei ollut riittävän hyvä armeijan rulliin. Virtain Lauri Matinpoika, joka sanotaan viedyn Liivinmaalle, löytyy kesäkuussa 1630 Turun linnassa katsastetusta Hannu Hannunpoika Ramin komppaniasta. Katselmus tapahtui ennen laivakuljetusta Liivinmaalle.[20]

Rykmentin vaiheet selviävät joukko-osaston historiasta. Porin rykmentti osallistui Preussissa Puolan sotaan 1626-29, kotiutettiin Altmarkin rauhan jälkeen, mutta joutui jo 1630 uudelleen liikekannalle ja osallistui Saksan sotaan varuskuntatehtävissä Pommerissa.[21]

Lisätietoja miesten vaiheisiin voi saada käymällä läpi kaikkien vuosien rullat. Esimerkiksi Paavo Pekanpoika Kahila on läsnä katselmuksessa elokuussa 1629 Turun linnassa. Tuolloin katsastettiin täydennysmiehiä Johan Liliehökin rykmenttiin. Paavo näyttää karanneen pian tämän katselmuksen jälkeen. Vuoden 1628 rullista löytyvät Stumin kaupungissa katsastetusta Hannu Hannunpoika Ramin komppaniasta mm. edellä mainitut Yrjö Erkinpoika Huopiosta, Lauri Matinpoika Marttinen ja Luukas Erkinpoika Suluslahti.[22]

Yhdistäminen taloon ja sukuun

Artikkelin varsinainen tavoite on selvittää, miten sukuja tutkittaessa 1600-luvun sotilaat voidaan yhdistää sukuihin. Sen vuoksi tutkitaan, miten esimerkeissä mainitut sotilaat voidaan yhdistää taloihin ja taloissa asuneisiin sukuihin. Vuonna 1626 ruodutetuilla sotilailla on lisänirni, joka tarkemmin tutkittaessa osoittautuu kylännimeksi. Talonnimet vakiintuivat käyttöön vasta sata vuotta myöhemmin. Ne nimet, joita taloille on isäntäluetteloihin merkitty niin kuin ne olisivat olleet alusta alkaen käytössä, ovat myöhäsyntyisiä nimiä. Kylillä olivat nimensä alusta alkaen. Kylissä oli taloja yksi tai useampia ja taloja asuivat isännät, joilla oli etunimi ja isännimi ja/tai sukunimeen verrattava lisänimi.

Käydään läpi vuonna 1626 Ruovedeltä ruodutetut miehet yksitellen vertaamalla nimiä isäntäluetteloihin. Ajankohta on niin vanha, että muista lähteistä, kuin mitä tässä on mainittu, luettelon sotilaiden vaiheisiin ei ole löytynyt lisätietoja. On syytä mainita myös joidenkin nimien tulkinnanvaraisuus. Oikeaa tulkintaa auttaa paikallistuntemus, mutta kuten seuraavasta ruodutettujen luettelon vertailusta käy ilmi, paikallistuntemuskaan ei aina riitä:[23]

Vaakaniemi Kurussa 1 talo: ruodutettu voisi olla Pekka Paavonpoika Suutarin eli Toikon (isäntänä 1589-1621) poika. Pekan Lauri-poika oli isäntä 1630-49 ja 1659-76. Sen, että kysymyksessä on sama Lauri, varmistavat edellä mainitut tiedot kotiin jäämisestä ja sijaisen palkkauksesta.

Riuttaskorpi Kurussa 5 taloa: Olaveja on vain Suutarilassa. Ruodutettu voisi olla Heikki Olavinpojan (Suutarin isäntä 1618-46) veli.

Karjula Kuru 4 taloa: Jaakkoja tai Jaakonpoikia ei löydy.

Pihlajalahti Ruovesi 4 taloa: Olaveja on vain Nenosella. Ruodutettu voisi olla Olavi Olavinpojan (isäntänä 1613-49) veli.

Sama kylä: Laurinpoikia on vain Mommossa. Ruodutettu voisi olla Matti Laurinpojan (isäntänä 1613-43) veli.

Väärinmaja Ruovesi 5 taloa: Lisänimet Pyynikki tai Pynnönen ovat kylässä vieraita. Pynnösiä löytyy Väärinmajan naapurikylistä ja Pyynikki-nimeä vähän kauempaa Ruoveden pappilan tienoilta. Kun nimi on selvästi yhdistetty Väärinmajan kylään, ruodutettu lienee ollut itsellisiä eikä talollisia.

Jäähdyspohja Virrat 3 taloa: Paavo on vain Paavolassa. Ruodutettu voisi olla Paavo Pietarinpojan (isäntänä 1613-37) poika.

Hauhuu Virrat 5 taloa: Kaksi Yrjöä löytyy: toinen oli Raskin isäntänä 1612-30 nimellä Yrjö Mikonpoika. Toinen oli Viinikan isäntänä 1604-24 ollut korpraali Yrjö Viinikka, jota seurasi poika Matti Yrjönpoika 1625-30 ja jonka jälkeen Viinikassa suku näyttäisi vaihtuneen. Jos onnistutaan selvittämään, karkasiko ruodutettu Matti Yrjönpoika jo ennen vuotta 1630 tai vasta noin 1630, voitaisiin ratkaista kumman talon poika on kysymyksessä. Huomiota herättää Liivinmaa karkaamisen suuntana, koska juuri sillä suunnalla Porin läänistä koottu rykrnentti oli aikaisempina vuosina vaikuttanut. Lyhyen kotiuttamisvaiheen jälkeen 1630 miehet koottiin uudelleen, mutta nyt Saksaan vietäviksi. Oliko miehille syntynyt Puolan sodan aikana siteitä Liivinmaalle? Liivinmaa mainitaan karkaamissuuntana sen verran usein, että tapauksen selvittämisellä voisi olla yleisempääkin merkitystä, mutta Liivinmaalta ei taida olla säilynyt lähteitä, josta näitä voisi tutkia.

Virtainkylä Virrat, tapaus on selvitetty edellä.

Kahila Virrat, osa Toisveden kylää, 2 taloa: Pekka nimeä ei löydy ellei kylään lueta myös läheistä Pylkkään taloa (toisinaan omana Mehtiläntaipaleen kylänä), jolloin ruodutettu voisi olla Pekka Paavonpoika Pylkkään (isäntänä 1606-19) poika. On huomattava, että vanhan Ruoveden alue asutettiin vasta 1500-luvulla niin, että kyläjako vakiintui vasta aikaisintaan 1600-luvulla.

Pihlajavesi Keuruu 7 taloa: Matti-isännimen perusteella taloista erottuu vain Könttäri, jossa oli 1622-31 isäntänä Matti Matilainen eli Marttinen. Ehkä ruodutettu Erkki Matinpoika oli hänen poikansa.

Kivijärvi Ähtäri 4 taloa: Pekka-nimeä on vain yhdessä talossa. Ruodutettu voisi olla Pekka Antinpoika Vehun (isäntänä 1611-36) poika.

Liesjärvi Keuruu 4 taloa: Ruodutettu voisi olla joko Olavi Lemuisen (isäntänä Mannilassa 1625-31) poika tai Matti Olavinpoika Mäkärän (isäntänä Paalasella 1620-39) veli.

Saarijärvi (Multialla on Sahrajärvi) 4 taloa: Isäntäluetteloissa oleva Nevoinen-sukunimi on kylässä ja koko pitäjässä vieras. Vuonna 1747 laaditulla kartalla Etelä-Suomesta »Sarijärven» kylä on aivan Saarijärven pitäjän vastaisella rajalla. Saarij„rvi on erotettu Rautalammin pitäjästä, jossa ainakin v. 1621 Neuvosia asui (K Jalkanen »Pohjois-Hämeen erämaat, asutus ja olot vuoteen 1621» liite V).

Haapamäki Keuruu 2 taloa: Kylästä löytyy Häkkisen suvusta sekä Heikki että Heikinpoika, joiden poika tai veli ruodutettu voisi olla.

Suluslahti Vilppula 2 taloa: Ruodutettu voisi olla Erkki Erkinpojan (isäntänä 1604-33) veli.

Elämäntaipale Vilppula 2 taloa: Ruodutettu voisi olla Heikki Heikinpoika Tamminiemen (isäntänä 1616-35) veli.

Keuruu on tässä kylännimenä yllättävä ja tulkinnanvarainen. Varsinainen Keuruunkylä eri lääniin kuuluvana oli Hämeenläänin jalkaväkirykmentin värväysaluetta. Ruodutetun isännimen perusteella erottuu kylän isännistä vain Mikko Olavinpoika Rajalainen (Vilppulassa, isäntänä 1620-36), jonka poika ruodutettu (varauksin) voisi olla. Nimen voidaan tulkita tarkoittavan: yleensä Keuruulta. Tähän aikaan Mikko-nimi osoittautuu harvinaiseksi Keuruulla. Mikko-nimellä erottuu vai Jukolan isäntänä 1615-52 ollut Mikko Niilonpoika, jonka poika (tulkinnasta riippuen) ruodutettu voisi olla.

Huopioniemi Vilppula 2 taloa: Erkkiä tai Erkinpoikaa ei löydy.

Hankavesi Ähtäri 3 taloa: Ruodutettu voisi olla Heikki Sipinpojan (Hankolan isäntänä 1621-30) veli.

Niemisvesi Ähtäri 2 taloa: Ruodutettu voisi olla joko Paavo Suur-Oinosen (isäntänä 1603-30) tai Paavo Pekanpoika Vähä-Oinosen (isäntänä 1605-31) poika.

Uitamomäki Multia 1 talo: Erkkiä tai Erkinpoikaa ei löydy. Kylännimi voi olla tulkinnanvarainen, koska ruodutettu oli rälssitiloilta otettujen nihtien joukossa eikä Uitamomäki kuitenkaan ollut rälssitila.

Veissar-nimi voitaisiin tulkita Vessariksi, joka ei kuitenkaan ole varsinainen kylännimi. Vessarin taloja oli Pohjaslahden Tuuhoskylässä (nykyisin Ruovedellä) ja Vilppulan Loilan kylässä, mutta kummastakaan ei löydy Niiloa tai Niilonpoikaa. Kumpikaan Vessareista ei ollut rälssitalo. Apurullan tiedoista ilmenee, että Matti Niilonpoika oli otettu Liuksialan alaisilta rälssitiloilta, jolloin lisänimi saattaisi viitata Multian Väisäseen, mutta Niilo-nimeä ei sieltäkään löydy.

Kahdessa tapauksessa voidaan sukuyhteyttä näillä tiedoilla pitää ratkaistuna (Vaakaniemen Toikko ja Virtainkylän Marttinen). Varsin todennäköinen tulos, jonka avulla ruodutettu voidaan sijoittaa sukurunkoon, saatiin 10 tapauksessa. Viidessä tapauksessa ruodutetun sukuun sijoittamiselle oli ainakin kaksi eri vaihtoehtoa. Kuudessa tapauksessa patronyymi tai lisänimi ei tuottanut perusteita sijoittaa ruodutettu kotikylässä asuneeseen sukuun. Näissä tapauksissa on kysymys joko itsellisistä (sukunimen käyttö voisi viitata tähän), kaukaisemmista sukulaisista, vävyistä tai rengeistä.

Jos käytettävissä olisi ollut ruodutus- ja väenottoluettelo tai sellainen oterulla, jossa ruodutetun asema olisi mainittu (poika, veli, vävy, renki ...), voitaisiin kaikki sukulaisiksi ilmoitetut täsmällisesti sijoittaa sukunsa jäseniksi. Tämän esimerkin valossa, ellei näitä status- tietoja ole käytettävissä, noin puolet voidaan sijoittaa sukuunsa ainakin kysymysmerkillä varustettuina. Muista lähteistä voi löytyä tietoja, joiden avulla suhdeluku paranee. Moniin 1600-luvun sukujohtoihin on siten saatavissa sotilaiksi ruodutettuja tutkimalla paljon suvun vaiheiden kannalta merkittävää lisätietoa.

[1] Eero Kojonen, Alavuden historia I, s. 493-530, Myös Terhi Nallinmaa-Luoto, Hämeenkyrön historia 1600- 1721, Hämeenkyrön historia I, s. 621-639.

[2] Alf Åberg, Att forska vidare i Krigsarkivet, Släkt och Hävd 1963, s. 277-284.

[3] Pentti J. Voipio, »Lähteet kertovat ja vaikenevat», Genos 1985, s. 20, 22 ja sen lähde, VA Uudenmaan ja Hämeen lääninhallitus, lääninkonttori Hab 1-18.

[4] Christopher von Warnstedt, Krigsarkivet och släktforskaren, Stockholms Genealogiska Förenings skriftserie Nr 1. Björn Gäfvert, Krigsarkivets innehav av finskt material, Båtsmän, ryttare & soldater, Sveriges Släkfforskarförbund årsbok 1988.

[5] Tilikirjojen sotilasaineistoihin ei ole hakemistoja, joten niistä tietoja etsivän on tiedettävä vuosiluku ja alue, jolta tietoja voi löytyä. Militariasarjan mikrofilmit löytyvät kirjasta Luettelo yleisarkistojen mikrofilmien käyttökopioista, VA monistesaria 4, s. 82-89, josta löytyy myös Klemetti-kopiokokoelma. Erityisesti Porin ja Hämeen jalkaväkirykmenttejä tutkivalle hyödyllisiä voivat olla Emil ja Erik Lindhin kokoelmat Valtionarkistossa (ks Orvo Lipponen, Emil ja Erik Lindhin kokoelmat Valtionarkistossa, Tampereen seudun sukututkimusseuran vuosikirja 1985-1986, s. 89-101). VA 2450:123.

[6] Ruotujakolaitoksen aikana sotilaalle annettiin vierasperäinen lisänimi, ks. Arne Ekman, Om soldatnamn, Genos 1954, s. 1-6.

[7] Väenottoa historiantutkimuksen kannalta selostaa mm. Anneli Mäkelä, Viipurin läänin väenotot 1600-luvulla, Hist. Ark 67, s. 5-94. Mainittakoot myös Jan Ole Björkbacka, När Jöns Brakar blev knekt, Knektutskrivning i Kronoby socken 1627-1640, Historisk Tidskrift för Finland 1986, s. 73-97; Jussi T. Lappalainen, Elämää Suomen sotaväessä Kaarle X Kustaan aikana, Studia Historica Jyväskyläensia 12, s. 19-47; Arvi Korhonen, Sotaväenoton kehitys Suomessa 30-vuotisen sodan aikana, Suomalaisen Tiedeakatemian esitelmät ja pöytäkirjat 1961.

[8] Poikkeuksellisesti tämä esimerkki löytyi lähteestä Rullor 1638:19, mf WA 130. Toinen esimerkki Rautalammilta v. 1626 tulkittuna on kirjassa »Suomen historian dokumentteja 1», s. 257-258.

[9] Käkisalmen lääni oli väenotosta vapaa ja Pohjanmaalla väenotto oli voimassa muita maakuntia myöhempään. Kirvesmiehistä ks. Heikki Junnila ja Heikki Rantatupa, Järviseudun historia I, s. 513-527, 805-822. Ratsutilat mainitaan maakirjoissa ja niillä asuvat olivat väenotosta vapaita.

[10] Muita tulkittuja esimerkkejä löytyy julkaisusta Lars Ericson, Källor för soldatforskaren; några kommenterade exempel, Kronobergs Genealogiska Förening 1988, jossa vuotta 1809 vanhemmat esimerkit ovat vastaavanlaisia kuin Suomessa.

[11] Eino Jutikkala, Suomen historian kartasto, kartta 35. Rullor- sarjan alussa olevat hakemistot on kuvattu myös erilliseksi sarjaksi »Katalog över rullor», mf WA 53-58. Oikean joukko-osaston selvittämisessä voi maakunta- ja pitäjänhistorioista olla apua, samoin perusteellisista sotilashistorioista, joista mainittakoot seuraavat: Arvi Korhonen, Hakkapeliittain historia I-II, J. Mankell, Finska arméens och Finlands krigshistoria 1, E. Lindh, Kongliga Björneborgs regemente ja C.-B.J. Petanderin laajan artikkelisarjan kokoomateos, Pohjanmaan rykmentti 1626-1809.

[12] Rullor 1635: 16 f 14v-15, 23, 1649, 7 f 52.

[13] Lind mt s. 40-56.

[14] Rullor 1643: 12 f 60v.

[15] Rullor 1638: 17, mf WA 130

[16] Olov Olovsson, Finska släktnamn i mellersta Sverige och Norge: Neuvoinen.

[17] Roterings och utskrivnings längder Åbo, Bjömeborg (704-706) 1626: Ylä-Satakunta ja Ruoveden pitäjä, mf WA 770.

[18] Rullor 1638: 17 f 57

[19] Rullor 1634: 9 f 238v, 240-v

[20] Rullor 1635: 17 f 12 ja 19 f 224

[21] Lindh mt s. 24-29

[22] Rullor 1629: 15 f 290 ja 1628: 13 f 117-118

[23] Ilma Orkamo, Vanhan Ruoveden isäntäluettelot v. 1552-1721, Vanhan Ruoveden historia I, liiteosa.

Referat

Matti J. Kankaanpää: Släktforskningen och stormaktstidens soldater. Den svenska stormaktstiden var över med stora nordiska kriget, som bröt ut år 1700. Stormaktstidens arme bestod till stor del av inhemsk allmoge och finländarnas andel var betydande. Fötfattaren konstaterar, att den tidens soldater rätt sällan upptas i utforskade släkter och konstaterar att soldaterna ibland rätt väl kan anknytas vid vissa hemman som husbondens son, bror eller dräng. Genom att kombinera uppgifter ur militärrullorna med mantalslängdernas motsvarande kan ofta genealogiska sammanhang konstateras. Soldaterna hade näm1igen tillnamn, som ofta var bynamn, och detta i kombination med patronym och ev. uppgifter ur andra källor kan ge rätt goda resultat. Den i försökssyfte utredda Ruovesi socken gav ett resultat på två helt säkra identifikationer, tio sannolika filiationer och åtminstone fem, där det fanns åtminstone två alternativ. I sex fall stämde patronymet inte in med det aktuella personbeståndet i berörda by. Som slutsats kan alltså hävdas, att man inte sällan kan placera soldaterna i sitt genealogiska sammanhang och erhålla intressant tilläggsinformation om de släkter dit de hör.

 
Genos 60(1989), s. 113-122, 140

© Tekijät ja Suomen Sukututkimusseura - Författarna och Genealogiska Samfundet i Finland

[ Artikkelin alku ]

Aiheenmukainen hakemisto | Vuoden 1989 hakemisto | Vuosikertahakemisto